Jungerilta kannatettava ehdotus

Torstai 27.12.2007 - Kauko Niemi

Jungerin ehdotus on erittäin kannatettava, mutta jatkojalostettuna.

YLE haluaisi maksu-tv katsojarekisterit avoimiksi, jotta voisi tarkistaa ketkä katsovat luvatta televisiota.

Kaikille reilua ja tasapuolista olisi se, että kaikki kanavat ja ohjelmat pannaan kortin taakse yksitellen ilman kanavapaketteja.

Ja sitten kaikkein tärkein – jokainen maksaa vain katsomastaan kanavasta ja käyttämästään ajasta.

Pian alkaisi hahmottua mitä se digi-ajan todellinen tarjonta on mistä ihmiset haluavat maksaa. Veikkaan, että todellisuus olisi toisenlainen kuin mitä nyt annetaan ymmärtää.

Se olisi reilua myös mainostajille. Mainostajat tietäisivät pian, kumpi puoli budjetista menee hukkaan. Tähän mennessä tiedetään vain että puolet menee hukkaan.

YLE voisi hinnoitella ohjelmansa kaupallisin tai julkisenpalvelun perustein. Hyvään kauppatapaan kuuluu myös, että vanha tavara myydään halvemmalla kuin uusi. YLE:n kanavillahan varmaan kohta puolet on pika uusintoja ja nyt on innostuttu toistamaan myös lähihistoriaan, pyörittämään Elävää arkistoa.

Sen verran juonisti tämän vanhan materiaalin pyöritys tapahtuu, että ensi vaikutelmana ikään kuin kyse olisi jostain tärkeästä dokumentista, siitä mitä Tarva tai Spede ovat aikoinaan sanoneet. Lopputulos on erittäin sisäsiittoista. Joka tapauksessa erittäin halpaa ohjelmasisältöä näin säästökaudella.

YLE ei saa lähettää mainoksia, mutta ohjelma-aikaa saadaan tapettua myös pitkillä mainoskatkoilla. Ohjelmien välissä tulee tavattoman monta ennakkomainosta tulevista ohjelmista. Mikähän mahtaa olla suhteellinen ohjelma-aika täysin ennen näkemättömälle tuotannolle?

Voisi myös kysyä, että lähetysverkon digitalisoinnista piti syntyä suuria säästöjä, joilla pystytään parantamaan ohjelmasisältöä. Tietääkö kukaan, kenen taskuun nämä säästöt ovat päätyneet. Ei ainakaan kustannustalkoissa poispotkittujen toimittajien taskuun.

Vieläkin halvemmalla ohjelma-aikaa täyttävät maksukanavat. Erilaisia puoli- tai kokoautomaattisia chatti- ja peliohjelmia. Mutta nehän tulevat kaupanpäällisiksi ohjelmapaketissa.

Jos viestintäministeriössä oltaisiin oikeasti huolestuneita ohjelmasisällöstä, niin siellä ryhdyttäisiin valmistelemaan lupatarkastajien ja lupatarkastusbyrokratian vaihtoa kortinlukijoihin.

Vaihto ei sulkisi pois sitä, etteikö kortilla voisi katsoa myös ilmaiseksi julkisen palvelun tarjontaa, jos poliitikot niin haluavat ja päättävät.

Kirjoitin nimeni Jokelan adressiin

Torstai 22.11.2007 - Kauko Niemi

Median toimintaa Jokelan katastrofissa moittinut adressi oli asiallinen toimenpide. Se nostaa esiin mikä median toiminnassa on kohtuullista ja mikä ei. Siksi kirjoitin adressin, vaikka media-alalla toimittajana toiminkin.

Tässä tapauksessa tulee esiin rajanveto siitä onko media välittämässä todellista tietoa vai tyydyttämässä ihmisten uteliaisuutta. Uteliaisuuden luomalla tilanteella kasvatetaan vain katsoja ja kuuntelijalukuja sekä nettiklikkauksia omien tavoitteittensa saavuttamiseksi.

Jokelan tapauksessa kyse oli ihmisten uteliaisuuden tyydyttämisestä.

Osin siellä oli kyse jopa viranomaisten häirinnästä. Matkapuhelinliikenne oli niin suurta, että se tukki osittain jopa verkon.

Tällaisessa tapauksessa olisi ollut syytä välttää turhia puheluita, jotta viranomaiset ja omaiset olisivat saaneet yhteyksiä komeroissa ja luokissa olleisiin oppilaisiin.

Omaisten hädällä mässääminen ei ole tyylikästä missään tilanteessa. Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saanut Marja Manninen oli tänään Aamu-tv:n haastattelussa samaa mieltä.

Manninen sanoi, että Konginkankaan jälkeen jo keskusteltiin ja ”sovittiin” missä hyvän journalistisen tavat ja rajat kulkevat. ”Valitettavasti nuo keskustelut ehtivät jo muutamassa vuodessa unohtua”, Manninen sanoi.

Jos itse olisin joutunut juttukeikalle Jokelaan, niin toki olisin kaivellut tietoja tavalla tai toisella. Siis hoitanut annettua tehtävää varmaan samalla tavalla kuin nyt yksittäiset toimittajat hoitivat heille annettua tehtävää.

En olisi kuitenkaan kokenut tehtävää omakseni. Ja jos tällaisia tehtäviä tulisi jatkuvasti, ei työn sisältö vastaisi omia arvojani. Lopputulemana olisi varmaan työn vaihtaminen tai vähintään hakeutuminen toisenlaisten juttujen pariin.

Toivottavasti Jokelan adressi muistuttaisi toimituksia siitä, että rajansa kaikilla. Omien raadollisten lukijamäärien seuranta, ilman inhimillistä tulkintaa, ilman minkäänlaista sensuuria, ei voi olla oikea tie.

TV-menu häviää Kotipizzallekin

Keskiviikko 31.10.2007 - Kauko Niemi

TV:n menu häviää Kotipizallekin

Sinun pitää tykätä tv-elokuvista, urheilusta ja saippuasarjoista, jotta olisit oikea ihminen suomalaisessa yhteiskunnassa – ainakin kun sinua mitataan tv-katsojana.

Et voi ostaa televisio-ohjelmia kuin pakettina, jotka perustuvat yllä mainittuun sisältöön. Paketissa saattaa olla yksi asia- tai dokumenttikanava. Ostoksesi sisältää siis 95 prosenttia tuotetta, jota et koskaan käytä.

Kotipizzastakin saa pizzan valitsemillaan täytteillä. Miksei sitten ohjelmapakettia voisi ostaa tiettyyn hintaan ja valita ne viisi haluamaansa kanavaa.

Tänään julkaistu liikenneministeriön tutkimus suitsuttaa kuinka kanavat lähettivät viime vuonna yli 136 tuntia televisio-ohjelmaa joka päivä. Kymmenen kanavan paketti tarjosi paljon katseluvaihtoehtoja.

Kanavien yhteenlaskettu monipuolisuus kuitenkin hieman laski; se oli vuonna 2006 vähäisempi kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla. Urheilukanavan ja The Voicen kaltaiset erikoistuneet kanavat alensivat omalta osaltaan kokonaistarjonnan monipuolisuutta.

Toivottavasti arviossa ei lasketa ohjelmaksi jokaisella kanavalla seisovia ”taitopelejä.”

Selvityksen mukaan ohjelmistossa oli eniten viihdettä, urheilua, ulkomaista fiktiota sekä ajankohtais- ja asiaohjelmia. Ohjelmistosta 65 prosenttia oli kotimaista tuotantoa. Sarjamuotoisia ohjelmia oli noin 80 prosenttia kokonaistarjonnasta.

Tunnustan, että olen kerran sortunut ostamaan ohjelmaa televisiooni, yhden maksullisen kanavan siis. Tuntui houkuttelevalta saada 24 tuntia vuorokaudessa classista musiikkia ja oopperaa.

Avasin Mezzon maanantaina ja sieltä tuli ihastuttava pianokonsertto. Avasin tv:n keskiviikkona ja Mezzo lähetti saman pianokonserton kuin myös lauantaina. Siis sielläkin pyöri soittolista eli samat ohjelmat ainakin kolmasti viikossa. Palautin ohjelmakortin.

Onnittelen niitä 26.000 tuhatta kotitaloutta, jotka ovat luopuneet tv-orjuudesta. Itse olen tosi nössö, kun en ole tehnyt samaa. Onnittelut myös Petteri Järviselle, joka on pystynyt luomaan realistista maailmankuvaa nilkuttavasta tekniikasta. Perustelen itselleni, että täytyyhän minun käytännössä omakohtaisesti kokea mitä haukkuu.

Ai että kuinka käytän televisiota. Tiedän, että aamuisin kuudelta alkaa YLE 1:n aamuohjelma. Se on vakiokatseltavaa sen aikaa kun kerkeää. Illan tarjonnasta tiedän yhden kelloajan, 20.30 tulee uutiset. Sitten muutaman kerran viikossa avaan hienon koneeni, scannaan kanavia läpi. Ehkä kerran viikossa juutun johonkin ohjelmaan tai sitten suljen koneen. Ainakaan 15 vuoteen en ole seurannut ohjelmatietoja yhdestäkään lehdestä tai ruudusta.

Ministeriön selvitys antaa kuvan monipuolisesta tarjonnasta. Ehkä se sitä on joillekin. Valinnan vaihtoehdot ovat tosi kaposet, jos ei satu kuulumaan keskivertomassaan.