Onpas sinulla tosi iso kalu

Sunnuntai 7.9.2025 - Kauko Niemi

 

Nyt olen puolessa vuodessa saanut huiman määrän todisteita, kuinka värillä on väliä.

Minulla on pitkä 600 mm kameran objektiivi luonto- ja vähän muuhunkin kuvaukseen. Objektiivi on väriltään musta, niin kuin on kamerakin ja varsin usein minun vaatetuksenikin.

Kun kierrän esimerkiksi liki päivittäin Töölönlahden kamera ja mustaoblektiivi kaulassa vain muutama ihminen silloin tällöin katselee ja moikkaa. Ja moikkaajillakin on yleensä oma kamera mukana. Siis ihan samalla asialla.

Puolisen vuotta sitten ostin uuden objektiivin 200 – 500 mm. hieman paksumpi, painavampi, saman pituinen, mutta väriltään vaalea.

Tämän blogin otsikko tulee siitä, kun istun Helsingin Kluuvikadun penkillä kamera sylissä, vaalea objektiivi jalkojen välissä ja takaa kuuluu reipas miehen kommentti – onpas sinulla tosi iso kalu.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen huomionosoitus valkoisesta objektiivista. Töölönlahdella nyt pysähdytään harvase päivä ja aloitetaan juttelu mitä olen kuvaamassa. Ja näillä henkilöillä ei itsellään ole kameraa. Keskustelut jatkuvat usein alueen luonnosta ja eläimistä.

Eräänä päivänä iäkäs nainen pysähtyi ja alkoi innoissaan paljastamaan kuinka tuolla 300 metrin päässä on tosi harvinainen lintu. Juttelut loppuivat aika lyhyeen ja minä onnistuin muutamien minuuttien kuluttuakuvaamaan tuon vierailevan tähden.

Eilisellä kierroksella Hietaniemen hautausmaalla nuorehko mies totesi, että tuolla kyllä pärjää, mutta valitettavan kovin hiljaista tänään – näin oli, kaunista kuitenkin.

Parin viikon takainen Taiteiden yö Oopperatalon pihalla synnytti neljä kamerakommentointia. Yksi oli nuori poika, joka tunsi vaalean objektiivini aina hintaa myöten. Hänellä oli nyt omasta mielestään ”vaatimaton” koulun kamera ja kotona pari luokkaa parempi. Siis valokuvausta opiskeleva, innokas nuori mies keskellä oopperaa ja balettia.

Värillä on siis merkittävän suuri vaikutus paitsi kuvissa niin myös kalustossa. Ja jos menet kuvausreissulle luontoon, on syytä jättää kirkkaan punaiset ja keltaiset ryysyt kotiin. Niillähän karkotat kaikki kuvauskohteet, ennen kuin olet niitä edes huomannut. Myös vaalea objektiivi saattaa kuulua tähän karkoitusluokkaan.

Vaaleaan objektiiviinkin on saatavissa luonnon kirjava teippaus. Miksi sitten kameravalmistajat valmistavat vaaleita putkia? Musta objektiivi kun saattaa kuumentua liikaa auringonpaisteessa. Nykyisissä objektiiveissa on tarkennusta ja vakautta varten melko runsaasti elektroniikkaa, jota liika kuumuus saattaa häiritä.

Mukava, asiallinen keskustelu luonnosta ja kuvaamisesta on kuitenkin aina virkistävää, jopa kehittävää uusista kokemuksista ja näkökulmista.

Se mitä tapahtuu luonnolle se tapahtuu ihmiselle

Keskiviikko 9.1.2013 klo 16.37 - Kauko Niemi

Siinä on elämänohje, joka on tainnut hämärtyä monelta. Jopa jäänyt siirtämättä sukupolvelta toiselle. Se on kuitenkin elämänohje, joka vaikuttaa niin moneen asiaan elämässämme. Aina koirankasvatuksesta Australian huippukuumaan ilmanalaan tai Yhdysvaltain hirmumyrskyihin.

Nyt voi ja suosittelen jokaiselle luontosuhteen parantamisen aloittamista elokuvalla Metsän tarina. Jos et jaksa mennä lähimetsään mene edes teatteriin ja pysähdy reiluksi tunniksi ja koe luonnon kauneus ja monimuotoisuus.

Elokuvassa ei ole kiire, mutta ei ole metsässäkään. Mitä hitaammin ja hiljaisemmin metsässä liikut, sen enemmän näet ja koet. Luontokuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen ovat keränneet materiaalia yli viisi vuotta ja saaneet tallennettua huikeita tuloksia.  

Käsikirjoittaja Ville Suhonen on onnistunut kuljettamaan useampaa tarinaa samaan aikaan. Tarinassa kulkee luonnon / metsän mytologia, faktat ja luonnon vuoden kiertokulku.

Metsä ei ole ollut ihmisen riiston ja mellastuksen paikka. Kaikki lähtee luonnon kunnioituksesta tietoisena siitä mitä tapahtuu metsälle se tapahtuu ihmiselle.

Paitsi, että tarina pysähdyttää miettimään omaa luontosuhdettaan, niin elokuva on luontokuvauksesta kiinnostuneelle todellinen herkkupala. Ymmärtää hyvin jo ensiminuuteilta asti miksei Nuuksion makkararetkillä näe juuri muita kuin myrttyilmeisiä kanssakävelijöitä, jotka jättävät jälkeensä eväspakkauksiaan.

Sydämestäni toivon, että tämä tarina päätyy myös koululaisten oppimateriaaliksi. Vieraantuminen luonnosta vaikuttaa niin moneen asiaan. Ihmisen tehtävänä ei ole hallita luontoa eikä luonnon eläimiä.

Metsän tarina – Ville Suhonen, Kim Saarniluoto (leikkaus), Marko Röhr (tuottaja) kuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Parhaillaan elokuvateattereissa.