Homo-hässäkästä kannattaa oppia

Sunnuntai 17.10.2010 - Kauko Niemi

Homo-hässäkkä osoittaa selvästi, että kulttuuri on muuttumassa. Hallintoalamaiset avaavat suunsa ja äänestävät jaloillaan. Siitäkin huolimatta että Facebook-lakko kuivui perjantaina kokoon.

Seuraava hässäkkä saattaa syntyä jo ensi viikolla. Huomenna julkaistaan kirja suomalaisen ruoan puhtaudesta. Vai pitäisikö sanoa tulkkausteos, mitä tuoteseloste oikeasti tarkoittaa.

Siinä on ainekset vuosikymmenten takaiseen kissa-margariini-skandaaliin. Eikä tarvitse kuin, että joku osoittaisi ruokien lisäaineiden aiheuttavan tämän räjähdysmäisen allergioiden lisääntymisen.

Onkohan elintarviketeollisuus ja kauppa millään tavoin harjoitelleet joukkopakoa, kun äidin kanannahasta tekemät mössöpullat eivät kävisikään kaupaksi. Vapise HK:n sininen! Onkohan monikaan yritys tarkistanut kriisitiedotusstrategiaansa sillä silmällä, että yhtenä päivänä sosiaalinen media jyrää sen alleen.

Niin sanottu sosiaalinen media, mitä se sitten missäkin tapauksessa onkaan, kanavoi miltä hallintoalamaisesta oikeasti tuntuu. Siinä piispa Irja Askola on oikeassa, että kirkosta pako kertoo enemmänkin suomalaisten perusoikeudentunnosta, kuin kirkon suhteesta homoihin.

Jos uutta hässäkkää ei synny ensi viikolla, niin ainakin mielenkiintoiseksi tilanne muodostuu ensi keväänä. Politiikka on ollut jo jonkin aikaa hallintoalamaisten silmätikkuna ja tuntuu suorastaan ihmeeltä, jos nyt opitut uudet vaikuttamisen keinot eivät ryöpsähtäisi pintaan kevään vaaleissa.

Ehdokkailla ei ole rahaa perinteiseen kampanjointiin – pitäisikö sanoa onneksi, eikä sillä olisi mitään merkitystäkään. Muutaman katu- ja lehtimainoksen merkitys sen rinnalla, että netissä sadattuhannet ihmiset ryöpsähtävät pinnalle päivässä.

Perinteiset vaalikampanjat ovat kuin puhelinluettelo. Muodoltaan kuin kukoistuksen aikana, mutta merkitykseltään nolla.

Suomalaiset eivät ole koskaan kunnolla nousseet barrikadeille, vappumarssitkin ovat kuivuneet kokoon. Nyt marssitaan netissä ja meillä on omalla päätelaitteella äänestyskone kun edustajilla Arkadianmäellä.

Sisäpiiriä vai ymmärryksen lisäämistä

Keskiviikko 11.8.2010 - Kauko Niemi

Kesä on ollut vilkasta koiranäyttely- ja muiden koiratapahtumien aikaa. Kesällä on isoja tapahtumakenttiä tarjolla ja koiraihmiset viettävät lomiaan mieluummin muuten kuin lentämällä aurinkorannalle.

Julkisuutta ja media-aikaa nämä tapahtumat eivät juurikaan saa. Sawo Show Kuopiossa viime viikonvaihteessa sai sentään liikkeelle paikalliset lehdet ja YLE:n Savon toimitukset. Tapahtumalla oli selkeästi enemmän julkisuushakuisuutta kuin muilla vastaavilla koiratilaisuuksilla.

Samaan aikaa kun Kuopiossa kilpailivat koirat, kilpailivat vähemmän karvaiset ihmiset Lappeenrannassa Kalevan kisoissa.

Kalevan kisoista tuli suoraa lähetystä radiosta ja televisiosta tukehtumiseen asti. Paikalle oli saapunut 25.000 ihmistä. Vastaavasti Kuopion koiratapahtuma keräsi 30.000 ihmistä. Siis selkeästi suurempi tapahtuma ilman ainuttakaan suoraa lähetystä.

Viime viikonloppuna kisasivat myös palveluskoirat Suomen mestaruuksista, josta tapahtumasta löytyy pari pientä uutisen pätkää lehdistä.

Kyse ei ole koiratapahtumien kohdalla tapahtumien pienuudesta. Media ja koira eivät vain kohtaa muulloin kun koiran purressa ihmistä. Ääritapauksessa kun koira on pelastanut ihmisen hengen.

Useat koiratapahtumat vaikuttavat sisäpiiritapahtumilta, eikä niillä kosiskella kuin osallistumismaksun suorittavia koirakoita. Koiratapahtuma on monelle järjestölle se ainoa mahdollisuus ja pakkopulla varainkeruussa.

Toisaalta tapahtumat hoidetaan harrastuspohjalta ja osaaminen mediasuhteissa ontuu. Harvan tapahtuman verkkosivuilta löytyy medialle ennakkomateriaalia faktoineen ja taustoineen. Myös tapahtuman aikainen online-palvelu on venyvä käsite.

Nykyinen tilanne antaa koiramaailmasta vääristyvän, jyrkästi kahtia jakautuvan kuvan, vaikka periaatteessa olisi kaikki eväät rakentaa koiraymmärrystä laajempiinkin ihmisjoukkoihin.

Ymmärryksen puute kärjistää mielipiteet ja keskustelut koirankakoista, koiran uittamisista ja vaikkapa terassivisiiteistä.

Tiesitkö? Ensi kuussakin on koirien maailman mestaruus kisat Suomessa!

Miten käy ranskalaisten medialukutaidon?

Torstai 27.3.2008 - Kauko Niemi

Ranskalainen luottaa täydellisesti verbaaliin ilmaisuun. Eikä vähiten presidentti Nicolas Sarkozy, joka on jo moneen otteeseen osoittanut puheen ja sanan voiman. 

Ranskan televisiokanavat paljastaa nopeasti pariisin murteesta johtuvat puutteet. Ei edes uutisissa saa mitään tukea faktoille. Uutis- ja ajankohtaistoimituksissa ei taida olla töissä yhtään graafikkoa. Uutiset ovat pelkkää puhuttua Ranskaa. Urheilu-uutisissakaan ei näytetä edes tuloslistauksia. Yhden kanavan teksti-tv:ssä oli sentään yhden lauseen uutinen, että Hamilton voitti Australian F1 osakilpailun. Muista ei puhuttu mitään, saati olisi näytetty lopputuloslistaa.

Pääsiäisviikolla pidetyt aluevaalit ei tilannetta muuttanut millään tavalla. Ranskalaisilla kanavilla ei grafiikkaa näkynyt. Suomalaiset kanavat esittelevät jo viikkoja ennen vaaligrafiikkaansa ja seurannan kohokohta on kun toimittaja painaa nappia ja pilarit ja pallukat ilmestyvät ruutuun.

Sanan voima korostuu myös erilaisissa keskusteluohjelmissa, joita ei myöskään koristella millään turhanpäiväisillä visualisoinneilla. Eikä juontaja jaa puheenvuoroja yksi kerrallaan. Kaikki, joilla on jotakin asiaa, sanoo sen ja normaalia on, että viisi ihmistä puhuu samaan aikaan päällekkäin.

Kaikki ulkomaiset ohjelmat ovat dupattuja, eikä nekään anna armoa. Tosin se ei ole pelkästään ranskalaisten käyttämä tapa.

Seuraavaksi on ryhdyttävä seuraamaan ranskalaisia nettisaitteja, kuinka ne toteutetaan ilman puhetta, vai toteutetaanko?

Ranskalaiselle visuaalisuus merkitsee ihmisen itsensä pääroolia, itsensä esittelemistä.

Väistämättä jää miettimään kuinka ranskalainen kuuro esimerkiksi pärjää tällaisessa yhteiskunnassa. Hän ei saa mitään visuaalista tukea mistään. Hän ei voi edes lukea huulilta, sillä puheella ja huulisynkalla ei ole mitään yhteistä dupatuissa ohjelmissa.

Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, kuinka ranskalaisten uusmedian lukutaito kehittyy. Kannattaa varmasti seurata ranskalaisia verkkopalveluja, joissa varmasti tehdään mielenkiintoisia ratkaisuja - joko parempia tai huonompia. Täytyy myös muistaa, että Citikka on ottanut lusikan kauniiseen käteen ja asettanut ohjausviikset samaan järjestykseen kuin muissakin autoissa ja siirtynyt H-vaihdekaavaan.

Jopa Wall Street Journal lisää visuaalisuutta uudessa omistuksessa ja antaa periksi menneelle maailmalle.