Toimiva rahanpesu vaatii runsaasti treeniä ja temppuja

Sunnuntai 27.8.2023 klo 9.01 - Kauko Niemi

 

Kyllähän minä sujuvasti pesen kalsarit ja t-paidat, mutta en kykene pesemään rahaa. No kerran luottokorttikotelo meni taskussa pesukoneeseen, mutten rikastunut euroakaan.

En ole tiennytkään, kuinka monimutkaista nykyään on nostaa pankista käteistä rahaa. Se ei ole suinkaan mikään pikainen toimenpide. Siis älkää menkö pankkiin nostamaan käteistä rahaa viimetipassa vaikkapa odotellessanne junan lähtöä asemalla.

Minulla meni kahden päivän aikana reilut kolme tuntia ja yksi ilta valmistellessa todistusdokumentteja asioiden kulusta. Monimutkaiseksi asian teki, että olin jelppimässä kaveria, joka oli työmatkalla ja kaukana Suomen pankkitiskeiltä.

Kaverini oli sopinut käytetyn laitteen ostosta ja sen maksamisesta käteisellä noudettaessa. Oman matkansa takia hän siirti rahan minun tilille ja lupasin muina miehenä käydä nostamassa rahat pankin kassalta sopivana setelinippuna valmiiksi hänen palattuaan reisusta.

Että miksi näin? Kun summa oli suurempi kuin maksimi Mobilepay:n sallima 2000 euron maksimimäärä vuorokaudessa ja kun nosto-automaattien kertanostoraja on 400 euroa. Ja eipä ollut kokemusta, kuinka olisi käynyt, jos olisin käynyt nostamassa usealta eri automaatilta.

Pankissa lomakkeen täyttöä, ristikuulustelua, ostettavasta tuotteesta, tuotteen ostajasta, tuotteen myyjästä, heidän välisistä suhteista ja myyntineuvotteluista. Minun poliittisista suhteistani. Minun ja ostajan välisistä suhteista. Ja kaikki piti pystyä osoittamaan muutoinkin kun selittämällä.

Kuulustelujan jälkeen minut ohjattiin istumaan ja odottamaan asian käsittelyä. Tuona reiluna puolena tuntina kuulin samoja keskusteluja ja monia eri versioita kanssaasiakkailta, vaikka yhdessäkin tapauksessa oli vain 50 euron nostosta. Ihmettelyjä miksei asiakas nosta rahaa automaatilta. Miksei asiakas käytä verkkopankkia. Mitä asiakas aikoo tehdä tuolla käteisellä.

Kun olin viipyillyt pankin tiloissa reilut 1,5 tuntia, minulle tultiin ilmoittamaan, ettei rahoja voida luovuttaa ja samalla lista tiedoista, jotka pitää vielä täydentää. Olivat onneksi huomanneet, että pystyn käyttämään nettipankkia ja voin tehdä täydennykset kotona netissä ja he sitten ilmoittavat riittävätkö ”selitykset” vai tarvitaanko vielä lisää.

Seuraavana päivänä sainkin viestin, että nosto voidaan hoitaa. Kuulustelut kuitenkin jatkuivat, mutta samalla painotettiin, että kyse on lain pykälien täyttämisestä. Ja kun vihdoin päästiin itse setelien saamiseen, niin sitäkään ei voitu tehdä kerralla yhden virkailijan voimin. Virkailijalla on oma limiittinsä ja sitten tarvitaan toinen virkailija antamaan loput. Siis älä luota, että pankissa oleva ystäväsi voisi jakaa sinulle rahaa vaikka kuinka paljon.

Prosessi oli minulle yllättävä ja aika ajoin pitkän kankea. Näin jälkikäteen olen kuitenkin kiitollinen, että rahan siirtoja ja pesuja pyritään estämään mahdollisimman tehokkaasti. Kaikesta huolimatta sitä kuitenkin tapahtuu. Jotkut ovat treenanneet riittävästi ja tietävät kuinka koukeroista selvitään.

Toisaalta minun mielikuvitukseni ei riittäisi keksimään tarinoita rahan siirroista ja todistelemaan tarinat oikeiksi ja uskottaviksi. Tietenkin, jos on kyse miljoonista ja onnistuu, eikä tarvitse huijata kuin kerran, niin onhan se jonkinmoinen oikotie onneen. Päivittäisenä työnä se olisi kovin rassaavaa, jos sattuu omaamaan edes hitusen omaatuntoa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 28.8.2023 alkaen

ps.
Suurempi käteissumma automaatilta on kun onkin mahdollista. Automaatti antaa kerrallaan nostaa 400 euroa. Kun säädät oman nostorajasi vaikka 4000 euroa/vrk, niin pystyt nostamaan vuorokauden aikana tuon 4000 euroa pankkiautomaatilta - siis 10x400 €
Aina oppii uutta!

 

 

Lisää aieesta:

Veikkauksen tuntemistietokysely

Rahannosto automaatilta

Pankkiautomaatit sekosivat

 

Aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon

Lauantai 24.4.2021 klo 9.53 - Kauko Niemi

Tätä jyrää on parempi väistää ajoradalle

Niinkin helpon asian kuin verorahojen käytön seuranta on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi. Julkisuus on paljastanut varsin selkeästi VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin toimintaa, että kyseessä on suomalainen rakenteellinen korruptio.

Jatko sitten näyttää Yli-Viikarin tapauksessa, kuinka tuollaista on ylipäätään voinut tapahtua ja jatko osoittaa myös missä menee laillisuuden ja moraalin raja. Ehkä ja toivottavasti myös selviää, kuka on antanut luvan ja ketkä ovat vastuussa siitä, että rahan oikean käytön tarkistaminen onkin vaivihkaa muuttunut konsultoinniksi.

Tällä hetkellä eduskunnan alaisuudessa toimiva VTV näyttää olevan melkoisen vapaa valtakunta. Eduskunnassa kukaan ei osaa sanoa kuka voisi nyt virasta pidätetylle Tytti Yli-Viikarille antaa potkut. Ehkä kenellekään koskaan ei ole ei ole koskaan tullut mieleenkään, että joku voisi tuossa asemassa käyttäytyä niin kuin Yli-Viikari käyttäytyi.

Suuret kiitokset tästä pitkästä ja työläästä prosessista pitää antaa Iltalehdelle ja sen toimittaja Jarno Liskille. Hän on onnistunut selvittämään asiaa ja painottaa ettei kyse ole henkilöön menevästä ajojahdista. Samaan hengenvetoon pitää innostaa Ylen toimittajaa Riku Roslundia, joka sanoo, että nyt on aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon ja hyvä veli -verkostoihin.

Viime päivien uutisten mukaan Puolustusvoimien hommat pyritään hoitamaan poikien kesken. Puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen lausui varsin jyrkkäsanaisesti, ettei puolustusvoimissa ole mitään tuollaista. Uskokoon ken haluaa.

Ylen MOT:n selvitys osoittaa, että Puolustusvoimien työkulttuurissa on monia ongelmia. Henkilökunnan kokemat ongelmat kiertyvät usein niin kutsutun vaikenemisen kulttuurin ympärille, jossa esimiesten väärinkäytöksiin ei uskalleta puuttua.

Palauttakaamme mieliimme, ettei ole kauaakaan, kun selviteltiin puolustusvoimien lapin mökillä poikien kesken tapahtuneita asioita. Penkominen jatkukoon ja rohkeimmat, jotka eivät välitä, että yleneminen tyssää suun aukaisuun, kertokoon asioista niin kun ne ovat.

Tuorein päätös veromuhinoinnista syntyi viime viikolla, kun hallinto-oikeus päätti, että verottaja ei voi pimittää suurituloisten nimiä medialta.

Verottajan täytyy kertoa, ketkä ovat pyytäneet verotietojensa poistoa suurituloisimpien listalta, toteaa hallinto-oikeus. Verohallinto on tarjonnut medioille palvelua, jossa ne ovat saaneet listan vähintään 100 000 euroa vuodessa ansainneista.

231 ihmistä pyysi vuonna 2019 poistamaan tietonsa medialle toimitettavalta listalta vedoten yleisen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Verohallinto suostui kaikkiin pyyntöihin. Viime vuonna tietojen poistamispyyntöjä tuli jo 4 600.

Ja tuore esimerkki Yhdysvalloista missä Georg Floydin oikeudenkäynti saatiin päätökseen. Poliisin läpeensä kauniin ja siistin tiedotteen todellisuus paljastui 17-vuotiaan tytön videon perusteella. Yhdysvalloissa muutos on Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Bernerin mukaan usein syntynyt alhaalta ylöspäin, ja kulunut vuosi on kasvattanut ja kouluttanut valtavan määrän uusia aktivisteja. Heille yhden poliisin tuomio ei riitä. He haluavat muuttaa lakeja ja yhteiskuntaa, siivota hyvä veli -verkostoa.

Jos ja kun nyt siivotaan suomalaista rakenteellista korruptiota, niin ihan ensimmäisenä pitää avata Valviran rakenteet ja hyväveliverkosto meidän jokaisen terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla.

Siinä onkin jo aivan eri luokan tapaus, kun vain seurata kuinka asiallisesti käytetään verorahaa. Asiasisällöt ovat vaikeita. Valviran sisäsiittoisuuteen liittyy lääkärien kateellisuutta ja oppiriitoja. Suositusten eli määräysten pohjana käytetään tietoa, joka on syntynyt pitkälti lääke- ja ruokateollisuuden rahoittamana ja ohjaamana. Yksilöllisellä potilaalla ei juurikaan ole arvoa käytännön tasolla.

Eduskunta ja Valvira on saanut esimerkiksi kilpirauhaspotilailta useita kirjallisia kysymyksiä, joilla ei ole ollut mitään merkitystä. Parhaillaan on menossa mielenkiintoinen episodi, missä lääkäri Ville Pöntynen ei väistänytkään takavasemmalle, vaan selvittelee perin pohjin omaa tilannettaan.

Tässä tapauksessa näyttää pahasti siltä, että Valvira ja Aluehallintokeskus tekivät päätöksen lääkärioikeuksien rajoittamisesta ennen ensimmäistäkään selvitystä. Vahvasti näyttää myös siltä, että kantelun tehneet henkilöt toimivat myös asiantuntijoina Valviralle. Painotettakoon, ettei lääkäri Pöntysen toiminnasta ole tehty ainuttakaan potilasvalitusta.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 25.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Lisää aiheesta:

Asiantuntija Pauli Vahtera arvioi kiihkottomasti tilintarkastusta

Suomi on hyvien veljien ja siskojen maa

 

 

Miten hävittäisin tuhat tavaraa

Sunnuntai 19.8.2018 klo 8.23 - Kauko Niemi

Kasasin tavaroita makkarin nurkkaan mukavaan läjään, josta ne sitten sujuvasti ottaisin jonakin päivänä mukaan kirpparille. Näin pääsisin käyttökelpoisesta tavarasta eroon. Tavarasta jolle ei enää itselle syystä tai toisesta ole enää käyttöä. Läjä on vain kasvanut kolmen vuoden aikana liki sietämättömäksi.

Sitten on vain todettava, että kellarikomerossa on vielä enemmän ja vintillä sitä tavaraa vasta onkin. Vaatehuoneesta puhumattakaan.

Miten ihmeessä tavarasta pääsee eroon. Paitsi vuokraamalla joku paku-ovelle ja ajaa sorttiasemalle tai vastaavaan paikkaan. Missä hävittämisestä toki pitää maksaa.

Tietenkin minulla on useallakin nettipalstalla jatkuvasti jotain tarjolla ostettavaksi. Ja aika ajoin syntyy jopa kauppoja.

Olen aiemminkin marissut miksi kaikki hyvä pitää pilata. Näin on kokemukseni mukaan käynyt ja yhä enemmän käymässä nettikirppiksillekin.

Tällaisia todellisia tilanteita ja  kokemuksia minulla on. Kun laitan nettikirppikselle esimerkiksi noin 150 euroa maksavan, hyvässä kunnossa ja hyvin toimivan laitteen 30 euron hintaan. Jotta ilmoituksen voi julkaista on otettava tietenkin loistava kuva ja kerrottava laitteesta tarkkoine tyyppinumeroineen jne jne. No minulle kuvallinen tarinointi ei välttämättä ole hirveän vaikeaa.

Sitten käytäntö. Ensin tulee kymmenkunta vastausta, joissa ehdotetaan 10 – 15 euron hintaa, siis ostoja jälleenmyyntiin. Ihan kuin tavarani olisivat jotain muumimukeja. Mukaan ilmestyy auttavainen henkilö, joka lupaa ottaa laitteen, jos se ei mene kaupaksi ja jos minä lisäksi maksan toimituskulut. Sitten erinäinen joukko jahkailijoita, joilla ilmeisesti ei ole aikomustakaan ostaa yhtään mitään. Tekee vain mieli kaikenlaista ja liikaa aikaa ja tarve olla yhteydessä jonkun kanssa.

Oman ryhmänsä muodostaa ne viestit, joissa moititaan tuotetta kertoen omista huonoista käyttökokemuksista ko laittella. Ja tietenkin hinta on aivan perseestä. Sitten yksi viidestäkymmenestä on aidosti kiinnostunut tuotteesta. Tuotetta on katsottu noin 300 kertaa.

Kovasti tuntuu turhauttavalta ja ennen kaikkea vie tuhottomasta aikaa.

Pientavaran suhteen hävittämisvimma hyytyy siihen kun 5 euron tavarasta pitäisi maksaa Postille 5:90 toimituskuluja.

Vanhojen kodinkoneiden hävittämismaksua en ole koskaan maksanut, sillä netti-ilmoitus ”annetaan” tuo viimeistään viiden tunnin kuluttua hakijan ovelle.

Viimeistään Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut kirppiskuningatar osoitti, ettei minulla ole minkään valtakunnan käsitystä nykyisten kirpputorien filosofiasta. Nehän taitavat olla jotain aivan muuta kuin vanhan tavaran eroonpääsypaikkoja.

Ihan en ole varma kuinka paljon olisi apua ConMari ajattelusta. En ole asiaan riittävästi tutustunut ja tuntuu ettei minulla synny syvää surua luopua tavaroista, joita en käytä. Voi toki olla omaa täyttä tietämättömyyttäni ja harhauskoa omista omistamisen haluista ja tunteistani.

Lähtökohtaisesti haluaisin jonkinmoisen rahallisen  hyvityksen käyttökelpoisista tavaroistani. Jos löytäisin sellaisen paikan, joka satavarmasti kerää tuotteita niitä todella tarvitseville, lahjoittamisen ilo toki olisi suuri. Siis negatiivinen kirpputori. Sellaiseen en ole vielä törmännyt. Sitäkin odotellessa jahkailuni jatkuu.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 20.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Tämä on nettikäyttäytymisen käännevuosi

Tiistai 2.7.2013 klo 13.48 - Kauko Niemi

Uskon olevani kokolailla oikeassa kun sanon, että vuosi 2013 on käännekohta – Suomi lomailee, muttei sulkeudu. Erityisesti tämä koskee nettikäyttäytymistä.

Tänä kesänä ei käyttötilastoihin tulekaan jyrkkää monttua, ei ainakaan niihin palveluihin, joita lomista huolimatta päivitetään melko normaaliin tapaan ajankohtaisilla asioilla.

Ihmiset ovat nyt niin laajasti mobiiliyhteyksien varassa ja kesällä on suhteessa jopa enemmän aikaa nettisurfailuun kuin kiireisinä työpäivinä tai kiireisinä harrastusiltoina. On myös halua tutustua asioihin, joita normaalissa elämänrytmissä ei ehdi tekemään. Tämä taas ruokkii erikoissivustojen aktiivisuutta kesällä.

Heikot signaalit tai oikeastaan jopa vahvat ovat kertoneet jonkin aikaa, etteivät viikonpäivien erot statistiikassa ole enää kovinkaan suuret.  

Tänä vuonna kaksi merkittävää paalua todistaa myös suunnan muutoksesta. Niissä palveluissa, joiden statistiikkaan pääsen käsiksi, pääsiäinen oli erittäin vilkas, jopa vilkkaampi kuin pääsiäisen kahta puolta olevat viikot.

Juhannuksessakaan ei tänä vuonna ollut notkahduksia. Samansuuntaisia tulkintoja on löydettävissä myös TNS-Gallupin luvuissa. Tosin juhannuksen kohdallahan sieltä puuttuvat Sanoma-konsernin luvut kokonaan.

Muutamat kauppiaat ovat jo hyödyntäneet uutta tilannetta. Erikoistarjouksia vain viikonloppuna. Ihmisillä on hyvää harkinta-aikaa ja aikaa etsiä netistä tukea päätöksilleen.

Muutamat uutissivustot ja jopa Talouselämä tuottavat uutiskirjeitä (tehtynä tai ajastettuna) myös viikonloppuisin.

Enpä usko, että älypuhelimen tai tabletin omistaja jättäisi laitteensa kotiin lomalle lähtiessään. enkä usko etteikö uutisia ja kaikkea muutakin tulisi selattua aamukahvin lomassa normaaliin tapaan tai riippukeinussa löhötessä.

Tutkikaapa statistiikkanne, ennen kuin panette lapun luukulle ja vedätte piuhat irti.

Tervetuloa nettiriippuvuus

Torstai 25.4.2013 klo 10.54 - Kauko Niemi

Harvasepäivä tulee vastaan otsikoita tai keskusteluja nettiriippuvuudesta. Venäjällä se oikein luokiteltiin muutama viikkoa sitten sairaudeksi.

Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö nettiriippuvuutta osin mitata netissä käytetyn ajan perusteella. Kokeile vaikka erilaisia riippuvuustestejä, joita niitäkin löytyy netistä ja huomaat käytetyn ajan vaikutukset pistesaldoosi. Se on suuri.

Nettiriippuvuuteen syyllistäminen on kaksiteräinen miekka, jopa vastuutonta. Ainakin silloin kun käytettyä aikaa käytetään kriteerinä.

Entäs jos ei tee mitään asiaa ilman nettiä?  Aika moni nykyään toimii jo näin. Päätös kypsyy netissä ilman että tapaa yhtäkään myyntimiestä tai muutakaan kauppiasta. Siltä pohjalla kuinka hyvin yritys pystyy tuotteensa tai palvelunsa netissä esittelemään.

Jos nyt olisi tarvetta ostaa ekologisesti valmistettu ja toiminnoiltaan monipuolinen laukku, niin seuraava 50 sekuntia kertoo ainakin 50 kertaa selkeämmin kuin yksikään myyntihenkilö mistä on kysymys. http://vimeo.com/30233447

Hyvä esittelykään ei riitä, vaan on huolehdittava netissä syntyvästä palautteesta ja huomioitava, että ihmisten mielipiteet saavat arvoisensa kohtelun ja niihin reagoidaan.

Palaute on nykyään kollektiivista, nopeaa ja sillä on yhtä suuri, jopa suurempi merkitys kuin itse tuote-esittelyllä. Hyvä esimerkki vaikkapa Postin saama tuhansien ihmisten palaute. Facebookissa muutamassa tunnissa niin kutsutussa posti-ninja –tapauksessa Posti yllätettiin täydellisesti.

Tammikuussa julkistettu Eurobarometri-tutkimus kertoo, että suomalaisista 30 prosenttia somettaa päivittäin. Asiat tulevat julki niin hyvässä kuin pahassa. Samaa sanomaa välitti Soneran tuore tutkimus. Valitettavasti tässäkin tapauksessa syyllistettiin ihmisiä työnantajan kaistan ja ajan tuhlaamisesta.

Ilman nettiä ostopäätöksiä tehdään enää ani harvoin. Erinomainen esimerkkituote on matka. Et voi nähdä yhtään konkreettisemmin tuotetta vaikka kävisit kuinka monessa matkatoimistossa. Tuskin kukaan ostaa yhtään matkaa, ettei kävisi monessakin eri nettipalvelussa tutustumassa kohteeseen. Tuskin kukaan ostaa matkatuotetta, ilman ettei selaisi ihmisten kommentteja ja vinkkejä. Lopputulemana yhä useammin matkapaketti räätälöidään itse halvemmalla netissä ilman välikäsiä.

Ensimmäinen mielikuva tuotteesta tai palvelusta on aina merkittävä. Pääseekö tuotteesi jatkoon vai joutuuko jäähylle. Ensimmäisen mielikuvan luominen ja koko päätöksentekoprosessin tukeminen on ymmärrettävä.

Noin 90 prosenttisesti ”nettiriippuvaiset” eivät anna sinulle mahdollisuutta vaikuttaa ostopäätökseen perinteisellä myyntityöllä.

Arkipäivän terve nettiriippuvuus on sitä, ettei yhtään ostopäätöstä synny ilman nettiä. Tutkitaan tuote, varmistetaan foorumeilta muiden kokemukset tuotteesta ja palvelusta ja luotettavuudesta, etsitään halvin kauppapaikka, tehdään tilaus, sekin netissä, etkä missään vaiheessa ole päässyt vaikuttamaan muuten kuin tuottamalla ainutlaatuisen informoivaa materiaalia nettiin.

Mikä valtava määrä säästyykään aikaa, polttoainetta, kun ei suhata putiikista toiseen. Tämä on tervettä ja taloudellista nettiriippuvuutta.

Jos asioiden hoitaminen netin kautta ja siihen käytetty aika tulkitaan nettiriippuvuudeksi, niin silloin aika monella ihmisellä on myös vaikkapa kenkäriippuvuus, sänkyriippuvuus tai rahariippuvuus.

Tunnustaudun nettiriippuvaiseksi. Toki joskus lipeän hieman. Saatan vaikkapa tankata auton ilman että vertailen netissä sen hetkisiä litrahintoja.