Myyttien otteessa

Lauantai 25.1.2020 klo 20.26 - Kauko Niemi

Törmäämme joka päivä mitä kummallisimpiin myytteihin, jotka elävät sitkeästi ympärillämme, joita emme kyseenalista ja uskomme asioiden olevan niin kuin jo isovanhempamme tai joku muu auktoriteetti meille niin vannottivat.

Heti kättelyssä on sanottavat, että myyteissä voi olla sekä positiivisuutta että negatiivisuutta.

Parhaillaan puhuttaa moninaiset myytit susien vaarallisuudesta. Fakta on kuitenkin THL:n tilastojen mukaan eläinten hyökkäyksien ja puremien vuosina 1998–2015 aiheuttamat kuolemat: Ampiainen 23, koira 21, nautaeläimet 12, hevonen 8, kissa 3, karhu 1, kyy 1, mehiläinen 1, pässi 1 ja susi nolla. Että siinä se suden vaarallisuusmyytti.

Ehkä maailman suurin, voimakkain ja vaikutusvaltaisin myytti toteutui viime perjantaina. Kiinalaisen kalenterin mukaan alkoi rotan vuosi.

Kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä. Jokaisella vuodella on oma horoskooppieläimensä, jonka ominaisuuksien uskotaan heijastuvan vuoden tapahtumiin ja sen aikana syntyneiden ihmisten luonteeseen.

Rotan vuonna syntyneet ihmiset tunnetaan vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvasta viehätysvoimastaan. Mutta viileyteen kääriytynyt viehätysvoima kätkee heidän sisuksiinsa äärimmäistä aggressiivisuutta ja suorasukaisuutta. sekä muutamia muita ominaisuuksia.

Ja tähän myyttiin kiinalaiset uskovat enemmän tai vähemmän niin kuin me itse kukin horoskooppeihin. Huomautettakoon, että kiinalaiset kalenteristaan huolimatta käyttävät ihan samanlaista kalenteria arkisessa elämässään kuin me suomalaisetkin.

Kiinalaisen uudenvuoden myytti on kuitenkin toiminnaltaan vertaansa vaille lohikäärmetansseineen. Se on myytti missä kunnon sukulaiset kokoontuvat ja nauttivat yhteisen uuden vuoden aterian. Niinpä kiinalaisesta uudesta vuodesta muodostuu vuoden vilkkain matkustusrumba maailmassa.

Kiinan rautateiden alettua myymään lippuja uuden vuoden matkustajille, ovat siinä nettijärjestelmät kovilla, kun tehdään luokkaa kaksi miljoonaa lippuostosta tunnissa.

Perheet ja tuttavat tapaavat toisensa ja voidaan sanoa, että tämä myytti on perin positiivinen. Paitsi juuri tänä vuonna, kun ei tarvittaisi yhtään korona-viruksen kantajaa mihinkään suuntaan.

Sitten meillä on varsin sitkeitä myyttejä, jotka vain elävät vuodesta toiseen. Osin elävät senkin takia, että niitä elätetään tietoisen harkitusti. Pari viikkoa sitten suomalainen myytti Timo Soini vedätti mediaa mennen tullen. Soinilla oli näennäisesti uusi kirja, siis muutama sivuinen pamfletti populismista, missä ei ollut ainuttakaan uutta asiaa uutisoitavaksi. Puhdasta myytin ylläpitoa.

Ravinto- ja ruokakulttuurissa elää paljon myyttejä ja uskovaisia löytyy joka lähtöön. Oliskohan mitään niin terveellistä kuin suomalainen ruisleipä. Sen terveysvaikutuksiin uskovat lähes kaikki.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa hylkäsi liki kymmenen vuotta sitten kaikki suomalaiset ruisleivän terveysväitteet yhtä lukuunottamatta. Ainoan hyväksytyn terveysväitteen mukaan ruislesekuitu edistää vatsan toimintaa. Joten jos saat riittävästi kuituja muualta, niin voit huoletta jättää ruisleivän omaan arvoonsa.

Yle julkaisi muutama viikko sitten laajan artikkelin synnytykseen liittyvistä myyteistä. Raivoava synnyttäjä, kauhuissaan istuskeleva iskä, yhtä tuskaa ja muutama muu myytti – Suomen kokenein doula eli synnytystukihenkilö haluaa nujertaa harhaluuloja näistä myyteistä.

Ennen kuin omakohtaista kokemusta mahdollisesti tulee, käsitys synnytyksestä muodostuu luetun, kuullun ja nähdyn perusteella – oli se todellista tai fiktiota.

Monet myytit perustuvat siihen, mitä näemme. Jos esimerkiksi katsomme televisiota, näemme synnytyskohtauksia, jotka ovat hektisiä ja hallitsemattomia, draamallisesti liioiteltuja.

Aika usein kannattaa pysähtyä ja selvittää asioiden myyttisyysaste, ennen kuin lähtee riemusta kiljuen myyttien matkaan.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 27.1.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, myytti, susi, Timo Soini, rotan vuosi, kiinalainen uusivuosi, synnytys, ruisleipä

Synnytystalkoillako kulutus kasvuun

Sunnuntai 7.4.2019 klo 11.05 - Kauko Niemi

Politiikka tuntuu olevat helppojen ratkaisujen arkea. Jotta kasvu voisi jatkua ja verorahat riittäisivät kaiken maailman menoihin, täytyy saada jatkuvasti lisää veronmaksajia, muttei Suomen rajojen ulkopuolelta.

Ilman ainuttakaan tunteen ripausta poliitikot ajattelevat yhdeksän kuukauden päähän ja heittelevät ajatuksia synnytystalkoista ja joissakin kunnissa näperrellään muutamien kymppien korotuksista lapsilisien tyyppisiin kulukorvauksiin siinä yksinkertaisessa toivossa, että kulutusjuhlat voisivat jatkua.

Väestön kasvu on kaikkea muuta kuin matemaattinen suorite tai hoitajakiintiöprosentti. Tosin tätäkin kautta valtiovarainministeriö on ladellut viime päivinä todellisia madonlukuja pöytään 2020-luvun lopputulemasta.

Jos nyt kuitenkin mietitään vanhakantaisesti, että kasvua ja hyvinvointia ylläpidetään lisääntyvän kulutuksen kautta, niin todellinen ratkaisu ei löydy matemaattisin kaavoin poliitikkomaisesti ilman tunteita, myötäelämistä ja turvallisuutta  synnytystalkoita hokemalla.

Tuore Financial Times kertoi viikon lopulla, että Suomessa väestö on yksi maailman nopeimmin ikääntyvistä. Vuonna 2000 vain 1,5 prosenttia väestöstä oli yli 85-vuotiaita, mutta tällä hetkellä luku on 2,7 prosenttia ja vuonna 2070 sen odotetaan olevan jo lähes 9 prosenttia. Synnytystalkoot eivät siis toteudu.

FT:n mukaan Suomi yrittää näyttää muulle Euroopalle mallia. Todellisuus lienee varoittavana esimerkki niistä monitahoisista poliittisista ongelmista, joita on edessä. Terveydenhoidon ja vanhustenhoidon aiheuttamien kulujen pitäminen kurissa vaatii valintoja, joita harva hallitus on valmis tekemään.

Sitten kun mennään ruohonjuuritasolle, löytyy monia syitä, jotka kaikki ovat kiinni syvällä sisimmissämme.

Eikä huomiotta kannata jättää sitäkään, että koko maailman väestörakenne muuttuu merkittävästi tulevina vuosina. Siinä missä perinteinen valkoinen ihminen asettaa oman etunsa ja mukavuudenhalunsa kylmästi etusijalle, niin koraaniin uskovat luottavat edelleen siihen, että naisen tärkein tehtävä on lisääntyä. Ja mitä tiukemmin Suomi pitää halla-ahomaisesti rajojaan kiinni sitä nopeammin väestön ikäongelma laukeaa käsiin.

Tuore amerikkalainen kysely todistaa nuorten aikuisten seurustelukulttuurin suuresta muutoksesta. Sinkkuus ohitti ensimmäistä kertaa tutkimuksen historiassa seurustelun 18–34-vuotiaiden amerikkalaisten parissa. Eikä taida paljoa tilanne olla erilainen Suomessakaan.

Alle 35-vuotiaista amerikkalaisista aavistuksen yli puolet (51 %) kertoo, ettei heillä ole vakituista seurustelukumppania. Aiemmassa, vuonna 2016 tehdyssä kyselyssä näin vastasi 45 prosenttia nuorista aikuisista.

Muutos on erityisen merkittävä, kun tulosta vertaa tutkimuksen aloitusvuoteen 1986. Tuolloin ilman vakituista seurustelukumppania kertoi olevansa 35 prosenttia amerikkalaisista nuorista aikuisista.

Tuloksia tulkitessa on hyvä ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät edes halua vakituista seurustelusuhdetta. Sinkkuus on monelle tietoisesti valittu, itselle sopiva elämäntapa. Ihmisten ajatuksia, arvoja ja käytöstä ohjaavat normit ovat länsimaissa myös muuttuneet siten, että sinkkuus hyväksytään yhä normaalimpana.

Saman General Social Surveyn mukaan amerikkalaisten kiinnostus harrastaa seksiä on entisestään vähentynyt. Alle 30-vuotiaista 23 prosenttia ilmoittaa, ettei ole vuoden aikana harrastanut seksiä.

Väestöliiton tutkimuksen mukaan Suomessa lapsia haluavien 30–34-vuotiaiden miesten määrä on romahtanut 30 prosenttiyksikköä vuosikymmenessä.

Vuonna 2007 heitä oli vielä 65 prosenttia, kun vuonna 2018 vastaava luku oli 35 prosenttia.

Helsingin Sanomat kertoi, että Helsingin deittailukulttuurissa kukoistaa nyt uusi ilmiö, jossa entistä useampi mies ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen kunnolla.

Sitoutumattomuus parisuhteeseen on miehen keino yrittää hallita riskejä, sanoo perhesosiologi ja psykoterapeutti Heli Vaaranen Väestöliitosta.

Hänestä nuoren miehen haluttomuus perheen perustamiseen on normaalia ja loogista riskienhallintaa.

”Erokulttuuri on levinnyt kaikkialle. Moni on eroperheen lapsena nähnyt, miten vaikea tilanne on, kun tehdään ensin onnellisesti perhe ja suunnitellaan ja toivotaan kaiken onnistuvan. Ja sitten se ei onnistukaan.”

Vaarasen mukaan moni pari riitautuu erotessaan, koska eroa pidetään epäonnistumisena, johon pitää löytää syypää. Silloin riitaan keskitetään paljon voimavaroja sen sijaan, että lapsille opetetaan, että näinkin voi käydä ja silti selvitä.

Syntyvyyden laskun aiheuttajia yritetään löytää. Muutamia esille nousseita syitä ovat että nuoruutta halutaan venyttää, lapsiperhe-elämä koetaan kurjana ja ilmastonmuutos huolettaa. Jos ja kun elämäntyyli ja oma mukavuus asettuvat etusijalle, ei siihen talkoohenki riitä muuttamaan asenteita ja löytämään rakkautta.

Mutta mikä on sitten se oikea tulkinta väestön kasvusta. Nimittäin Ekologian professorin Janne Kotiahon mielestä synnytystalkoista puhuminen on perverssiä.

Kotiaho kirjoitti evoluutiobiologian dosentin Mikael Puurtisen kanssa helmikuussa HS:n mielipide-osastolle väestönkasvusta. Kirjoituksessaan he esittivät totutusta poikkeavan näkemyksen, että edes huoltosuhteen kannalta ei tarvitse olla huolissaan väen vähenemisestä. Kotiahon mukaan työikäisten suhteellinen määrä kasvaa, kun lapsia ja nuoria on vähemmän. Pienempi syntyvyys tarkoittaa myös, että varhaiskasvatukseen ja kouluihin ei tarvita niin paljon työntekijöitä.

Työikäisten ikäluokkien pieneneminen ei itsessäänkään ole Koti­ahon mukaan uhka, koska väestön vähentyessä työntekijöille on kovempi kysyntä. Se nostaa työllisyys­astetta, palkkoja ja verotuloja.

Ei siis tarvita suurta määrää ihmisiä tekemään töitä ja maksamaan yhteiskunnan menoja, koska kovempi kysyntä yhä vähenevälle ihmisjoukolle korjaa ongelmia. Mielenkiintoinen näkemys tuokin.

Toisaalta odotan aktiivisesti sitä avointa ja rehellistä pohdintaa sitä kestääkö pallomme ylipäätään jatkuvaa väestönkasvua ja sitä kautta kuluttamiseen perustuvaa talouden kasvua.  

Viime perjantaina 5. huhtikuuta laskennallisesti suomalaiset ovat kuluttaneet osansa luonnonvaroista, kertoo WWF Suomi. Koko maailman ylikulutuspäivä on viime vuosina osunut elokuulle, eli suomalaiset saavuttavat päivän neljä kuukautta aikaisemmin.

Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni löytää onnen ja tyydytyksen ihmisen perustarpeille, onnellisuudelle ja luottamukselle luontoa kunnioittaen ilman että siihen tarvittaisiin synnytystalkoita ja esittämistä varten pystytettyjä luksuskulisseja.  

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 8.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, synnytystalkoot, väestön kasvu,