Tänään siirryttiin Lumia aikakauteen

Torstai 22.11.2012 klo 10.19 - Kauko Niemi

Heti aluksi on todettava, että tässä tarinassa on vain omia kokemuksiani siirtymisestä Symbian Belle versiosta windows 8 versioon. En tällä kertaa viisastele Nokian tulevaisuudella enkä muullakaan epämääräisyyksillä.

Lähtökohtanahan minulla on ollut jo 90-luvun puolivälistä lähtien, että kapula ja tietokone ovat aina synkassa. Käytännössä siis useampikin kone. Olen Officen suurkuluttaja ja sen Outlook-postio/kalenteri muodostavat perustan koko ”elämälleni.”

Vuosien varrella kontakteja taustatietoineen on kertynyt yli tuhat. Sähköpostiliikenne on 100 – 150 päivävauhtia. On omat projektit, kuoroasiat, koira-asiat, valokuvaus, kaverit jne jne. Office-paketin Outlookissa on reilut 500 kansiota/alikansiota, mihin postit ohjautuvat tehtyjen sääntöjen mukaan.
Esimerkkinä vaikkapa kuoron kansiossa on 51 alikansiota, joissa yhteensä reilun vuoden aikana tulleet 2605 sähköpostia. Vanhemmat arkistoitu vuosittain.

Tämän ruljanssin siirtäminen uuteen ympäristöön on ihan mielenkiintoista. Windowsphone 8 eroaa aiemmista maailmoista merkittävästi. Yksi hankalampia kokemuksia nyt on se, etten varmasti tiedä enkä ymmärrä mitä teknisesti tapahtuu.

Siirtyminen on mennyt mentaalilla – antaa tapahtua. Siitä en ihan hirveästi pidä. Lähtökohtana tuntuu olevan, että kaikki ovet ja ikkunat ovat avoinna ja kaikkien nähtävillä. Tietoja, kuvia siirtyy mitä ihmeellisimmistä paikoista mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Kaikkien Facebook tietojen ja päivitysten sotkeentuminen arkisiin askareisiin ei helpota tietovirtojen käsittelyä eikä missään tapauksessa ole minulle tärkeitä.

Alkupöläyksen jälkeen onkin haastavin vaihe ryhtyä sulkemaan ovia ja ikkunoita ja rajoittamaan toimintoja. Sen sijaan olisin ollut tyytyväinen jos kaikki olisi ollut kiinni ja itse olisin niitä availlut omassa tahdissani.
Suurin haaste omassa tapauksessani oli saada Office-paketinOutlook synkkaamaan puhelimen kanssa. Vaatii parin välipalikan löytämistä ja asentamista, enkä edelleenkään ole varma miten tietojenvaihto tapahtuu. Mutta toistaiseksi se tapahtuu.

Asiaa ei yhtään helpota, että Microsoftin tilin sähköpostia kutsutaan Outlookiksi ja Office-paketin postiosuutta kutsutaan Outlookiksi. Kaksi saman nimistä ja täysin erilaiset. Microsoftin tiliä kutsutaan välillä MS ID, välillä Hotmailiksi, välillä Outlookiksi – ohjeiden luku vaatii melkoista taituruutta ymmärtää mistä asiasta milloinkin puhutaan. Ilman ohjeita windows ekosysteemi ei minulta onnistu.

Windows-tilin outlook-posti PC:llä onkin yht´äkkiä ulkoasultaan ja nimeltään Hotmail, vaikka kalenteri ja ihmiset ovat Windows 8 mukaisia. Ohjeiden sirpaleisuus Microsoftin sivuilla, Windowsphone.com ja Nokian sivuilla on silmiinpistävä. Tietoa tuputetaan mitä puhelimessa voi tehdä, mutta miten ja miksi –vastaukset ovat hakusessa.

Itse puhelin on todella nopea ja täynnä hienoja oiottuja ominaisuuksia. Minun mielestäni liian paljon iPohen suuntaan on menty. Säädöt ovat vähissä ja siksi tiettyjä ominaisuuksia on pakko ottaa pois käytöstä, ennen kuin löytää vastauksen miksi ja miten. Ja onko minun ihan oikeasti pidettävä tuplana kalenteri- ja kontaktitiedot PC:llä - Office-paketin Outlookissa ja Windows-Outlookissa? Mielihyvin täydennän näitä alkuhetken kokemuksiani hyvillä siivousneuvoilla.

Ensi kokemus on varsin positiivinen. Sen verran erilainen on maailma, että jälkivirittely kestää tällä kertaa enemmän kuin kolme päivää, kuten aiemmassa Nokia-maailmassa.


1 kommentti . Avainsanat: Windowphone8, Nokia, Microsoft, Lumia,

Vuosisadan lehtiuudistus ala HS

Keskiviikko 21.11.2012 klo 20.15 - Kauko Niemi

Otsikko on journalistien sisäistä slangia, joka sopii nyt tähän Helsingin Sanomien hetkeen. Paljon ideoita, pitkää suunnittelua, paljon puhetta ja uhoa, kokeilemista ja uuden tekemistä sekä jännitystä loppumetreille asti.

Ja kaiken tämän jälkeen uskalletaan muuttaa hieman ja luontainen laiskuus hiivuttaa loppuakin tekemistä ja helposti palataan vanhaan tyyliin. Lukija tuskin huomaa muutosta ja vielä vähemmän välittää, sillä hän keskittyy asiaan mistä hän on kiinnostunut, eikä pahemmin jää miettimään millaisella fontilla uutinen on julkiasetettu. Paitsi jos se hidastaa suunnattomasti lukemista ja etenkin ymmärtämistä.

Onko Hesarin verkkomuutos vuosisadan lehtiuudistus? Ainakin minun muistini on kovin lyhyt, kun eilen en oikein muistanut, millaiset sivut olivat maanantaina. Todennäköisesti ei kovinkaan paljon erilaiset.

Ammatti-ihmisenä fontin valinta ei ole ruudulta lukemista helpottava valinta. Jossakin syvällä journalistin syövereissä elää edelleen fonttijako. Uutistekstin pitäisi olla Timesia ja loput ovatkin sitten mainostekstejä varten. Tämä vaan ei enää toimi sähköisessä maailmassa.

Osastojaossa en huomannut mitään eroa. Sehän onkin lehdissä yleensä sisäinen organisaatiojako. On kulttuuritoimitus, urheilutoimitus, kotimaan toimitus ja ulkomaan toimitus. Tietenkin lukija on totutettu sadassa vuodessa tällaiseen jakoon, mutta tietääkö lukija mistä mitäkin asiaa etsii. Jaottelu ei toisaalta nykyisin haittaakaan, kun julkaisut ovat niin kaposia, että sen skannaa läpi hetkessä.

Vuosisadan lehtiuudistukseen viittaa oikeastaan kaksi asiaa. Nettisivujen maksullisuus ja sähköisen ja painetun version samankaltaisuus.

Maksullisuuden kohdalla katsotaan kestääkö perse merivettä. Kun viralliset ja epäviralliset laskurit ilmoittavat kävijämäärien ja sivulatausten määrät  ja niiden jatkumot. Kuinka moni haluaa maksaa ja kuinka helppoa onkaan kiertää tässä tapauksessa maksullisuutta. Jokainen kierto myös vääristää tilastoja. Se on toisaalta hyvä kiihdytin tehdä haluttavaa sisältö, jota muut eivät tarjoa.

Henkilökohtaisesti olen samassa tilanteessa kuin 1990 luvun alussa luopuessani lankaliittymästä. Miksi maksaisin samasta toiminnasta kahdesti. Painettuna ja sähköisesti. Lankaliittymästä luopumista pitkitti tunnearvot. Niin se taitaa olla painetun lehdenkin kanssa.

Kunnon journalismi on toki aina maksun väärttiä. Järkevämpää on käyttää sama raha kahteen erilaiseen sisältöön kuin kahteen samanlaiseen sisältöön.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: HS, Helsingin Sanomat, journalismi, sisällön tuotanto

Niin pientä hanketta ei olekaan, josta voisi unohtaa viestinnän

Keskiviikko 14.11.2012 klo 12.04 - Kauko Niemi

HIFK kertoi eilen suunnittelevansa Helsingin Töölönlahdelle uuden kotiareenan rakennuttamista. Jäähallin sekä viihde- ja ostoskeskuksen yhdistelmän nimeksi olisi tulossa Helsinki Garden.

HIFK kuitenkin unohti suunnitelmistaan yhden merkittävän asian. Se ei ollut rekisteröinyt helsinkigarden.fi -verkkotunnusta itselleen ennen suunnitelmiensa julkistamista.

Taas niin tyypillinen tapaus, että viestintä unohdetaan aivan kuin joksikin omaksi erillisprojektikseen.

Rinnastaisin asian muotoiluun. Eihän tuotetta voi tai ainakaan kannata suunnitella niin, etteikö muotoilija olisi prosessissa mukana alusta alkaen. Sama se on viestinnänkin suhteen.

Luvattoman usein suunnitellaan ja suunnitellaan, tehdään ja tehdään ja kun kakku on kasassa - ups! Vasta nyt ryhdytään miettimään miten tästä kerrottaisiin ja millaisia aktiviteettejä kannattaisi keksiä.

Pääsääntöisesti tuolloin on jo menetetty uutuusarvo ja uutisellisuus. Viestinnän pitää olla se sormi liipaisimella oleva prosessi, ettei tule yllätetyksi housut nilkoissa kuten nyt HIFK.

HIFK:n hanke on niin iso, että tällaista ei pitäisi tapahtua, jos mukana olisi ollut viestinnän ammattilainen tekemässä ja suunnittelemassa asioita omasta näkökulmastaan.

Niin pientä projektia ei ole olemassakaan, etteikö viestintää pidä ajatella osana alusta asti. Paitsi jos teet asian vain itsellesi ja haluat pitää sen kaikilta muilta salassa. Jos taas käytät vaikka yhtä apuria, on projektisi jo julkinen ja se vaatii viestinnän suunnittelun.

Se on jo taktiikan valintaa riittävätkö omat taitosi vai pitääkö oikein palkata tai ostaa tietämystä ulkoa. Pääasia, että joku miettii koko ajan viestinnän näkökulmasta tapahtumien kulkua ja ennen kaikkea ennakoi.

Lähes kaikissa hallituissa projekteissa toteutusaikataulu kannattaa suunnitella  myös viestinnän ehdoilla. Ajankohtaisuus ja uutuusarvo ovat niitä pelinappuloita joita kannattaa hyödyntää.

HIFK:n tapauksessa nimen rekisteröi toinen yhtiö, jonka edustaja kertoo Ilta-Sanomille verkkotunnuksen kaappaamisessa olevan kyse eräänlaisesta "mediataiteellisesta kulmasta".

Hän halusin tuoda tietoisuuteen sen, että myös tällaisiin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Tapauksesta ei välttämättä tällä kertaa nouse suurta älämölöä, sillä varaaja ei aio rahastaa verkkotunnuksella. Hän kertoo luovuttavansa sen mielellään veloituksetta, jos niin halutaan.







Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: HIFK, viestintä

Kiitos Hesari ennakkojutusta - saa tehdä useamminkin

Sunnuntai 11.11.2012 klo 10.10 - Kauko Niemi

Kulttuurin suurkuluttajana,osin jopa tuottajana pysähdyin jo ties monennenko kerran pohtimaan median kulttuuripalveluja. Sysäyksen tähän purkaukseen antoi Hesarin laaja ennakkojuttu Berliinin Filharmonikkojen ja Sr Simon Rattlen vierailusta Helsingin Musiikkitaloon ensi lauantaina.

Juttu sinänsä oli mielenkiintoinen ja vielä mielenkiintoisemmaksi se olisi tullut, jos olisi lippu tuohon tilaisuuteen. Hyödyllistä taustatietoa mitä tuleman pitää.

Arvatenkin ensi lauantain jälkeen Hesari kirjoittaa täysin hyödytöntä arviota siitä kuinka orkesteri soitti ja kuinka Sr Simon puikkoansa heilutti. Konsertti tuli ja meni, kuulijat kokivat tilaisuuden kukin omalla tavallaan, eikä vastaavaa tilaisuutta enää koskaan tule. Olihan se elävä konsertti.

Olen ollut konsertissa, missä hikikarpalot ilmestyivät otsaan aivan kuin olisin syönyt currya. Olen ollut lukuisia kertoja konsertissa ja jopa itse lavalla, jolloin iho on kananlihalla. Ne ovat hetkiä, jolloin jokin muljahtaa sisälläni musiikin voimasta.

Tällaisen kokemuksen jälkeen en koe mitenkään hyödylliseksi tietää yhden ainoa henkilön henkilökohtaista mielipidettä siitä, että jokin pieni nyanssi ei syttynyt sataprosenttisesti.

Olen ollut myös konsertissa, missä minäkin erotan, etteivät kaikki nyanssit olleet kohdallaan, mutta silti kananlihalla. Se on se vetovoima, miksi menen uudelleen, enkä sen takia, että joku mediakriitikko jälkiviisastelee ja osoittaa omaa erinomaisuuttaan.

Lukisin mielelläni ennakkoon mistä lähtökohdista kukakin ponnistaa, eikä silloin tarvitse olla maailman nimi. Helsingissäkin tapahtuu paljon hienoja esityksiä, jotka eivät koskaan pääse edes tyrkylle.

Meillä ei ole oikeastaan ole yhtään hyvää tapahtumapalvelua. Suuret tapahtumat pääsevät pramille ja pienemmille ei hevin sijaa löydy. Tasapuolisimmin tapahtumia tarjoaa Kirkko & Kaupunki –lehden tapahtumakalenteri. Mutta se perustuukin kirkkojen varausjärjestelmään eikä satunnaiseen valikointiin – mikä ketäkin sattuu kiinnostamaan. Tosin täkin sitten rajoittuu vain kirkkojen tapahtumiin.

Joku viranomaistaho tai kulttuurisäätiö tms voisi hyvinkin tukea palvelua, joka keräisi eri tapahtumapaikkojen ja järjestäjien varauskalentereista tiedot yhteen paikkaan. Saattaisihan siinä olla jopa mahdollisuus liiketoimintaankin.

Lue myös:

Menisin Juliuksen konserttiin, jos tietäisin sellaisen olevan


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuuri, kriitikko, arvostelu