#kutsumua liikkujaksi. En halua valjastaa hienoa lukiolaisten kampanjaa omiin tarkoitusperiini, mutta kuitenkin niin läheltä liippaa ja moni muukin voinee tilanteeseeni hyvinkin samaistua.
Jos ei nyt varsinaisesti kiusaamista kouluajoilta niin kuitenkin melkoista motivaation tappamista liikkumiseen. Koulun liikuntatunnilla joukkueiden muodostamisessa olin aina se viimeinen pullukka, joka otettiin B-joukkueen varapojaksi.
Viimeisinä kouluvuosina opinkin sitten lintsaamaan kaikki liikuntatunnit ja tapahtumat ja välttämään tämän minulle epämiellyttävän alkunäytelmän. Enkä nyt suoraan sanoen ollut erityisen ilahtunut hikoilemisesta.
Liikkumattomuutta kestikin sitten noin 40 ensimmäistä elinvuottani, kunnes sain sisäisen herätyksen. Töistä tullessa piti levätä sohvalla parikymmentä minuuttia, että jaksoin mennä jääkaapille. Sisäinen ääneni muistutti - eihän tällainen voi olla elämää.
Oma sisäinen varoitusvalo paloi tuolloin niin kirkkaasti, että jotain piti tehdä. Vajaassa vuodessa lähti 24 kiloa painosta. Muutamassa viikossa jaksoin juosta kaksi katuvalopylvään väliä. Kahdeksan kuukauden päästä juoksin ensimmäisen maratonini Helsingissä, kun yllytyshullu olin.
Liikunta on lääke
Terveyttä ja hyvinvointia
Kilpailen vain itseni kanssa
Tavoitteena kuolla terveenä
Minulla oli suunnaton onni, että läheisin työkaverini, himoliikkuja, Timo Poropudas osasi tsempata oikealla tavalla jatkamaan ja jatkamaan. Hän oli minun liikuntaenkelini. Timo ehdotti muun muassa tuota ensimmäistä maratonia. Kieltäydyin, koska en ollut treenannut maratonille, vaikka muuten kyllä. ”Mutta eihän sinun tarvitse sitä voittaa, eikä edes juosta läpi. Erinomainen tapa tarkistaa missä kunnossa olet ja kuinka pitkälle jaksat juosta mukavassa seurassa, oli Timon houkutus.” Loppuaikani läpijuosseena oli 4:26. Ei lainkaan paha.
Kaikenlaisia kuntokuureja, pitkiä ja lyhyitä sekä vielä pidempiä lenkkejä on ollut tuosta lähtien ja sisäinen tunne, että liike on lääke vahvistuu kaiken aikaa. Etenkin kun olen oppinut kuuntelemaan omaa kroppaa ja kohtuullisesti arvioimaan milloin liikettä on liikaa, milloin liian vähän.
Minulle kaikenlainen statistiikka ja mittarointi ovat aina olleet kiinnostavaa. Olen myös ensimmäisten joukossa ollut ottamassa käyttöön uusia sovelluksia liikuntakirjanpitoon. Lopputulos on ollut vain pitkällä aikajänteellä huono. Useimmat sovellukset tietokoneella tai kännykässä ovat olleet aikansa lapsia ja kuolleet pois ja vieneet tietoni mennessään.
Hukkaanhan kirjaaminen ei kuitenkaan ole koskaan mennyt. Olen pystynyt seuraamaan ja vertaamaan tekemisiäni kulloisellakin hetkellä.
Tänään tuli tasan kolme vuotta kun aloitin kirjaamisen Suunnon Movescountiin. Kolmen vuoden aikana (1095 päivää) olen tehnyt yhteensä 1004 liikuntasuoritetta ja investoinut niihin aikaa yhteensä 1056 tuntia. Tässä liikuntasuoritteella tarkoitan liikunnallista aktiviteettiä, ei kauppaan kävelyä, enkä niitä noin 290 päivittäistä porrasaskelmaa, jotka kuljen 5. kerroksen hissittömään asuntooni.
Ajassa mitattuna eniten on uintia. Kilometreissä mitattuna eniten pyöräilyä. Kävely ja patikointi asettuvat näiden väliin ajallisesti ja matkallisesti.
Kun lukuja muuttaa keskiarvo luvuiksi tarkoittaa se, että viimeisen kolmen vuoden akana olen liikkunut keskimäärin 58 minuuttia joka päivä. Liikuntakertoja tarkasteltaessa on kolmen vuoden aikana ollut keskimäärin 39 liikkumatonta päivää. Toki käytännössä niitä on enemmän, kun aika usein olen fillaroinnin jälkeen mennyt uimaan vielä kilometrin.
Siis pieni pullukka B-joukkueen varapoika ottaa nyt vahinkoa takaisin. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä.
Sinusta on siis tullut kolmen tonnin mies (1095 päivää, 1004 liikuntasuoritetta, 1056 tuntia). Onneksi olkoon ja kiitokset muistamisesta. Kadehdittavaa aktiivisuutta ja kirjaamisen suhteen myös viitseliäisyyttä.