Sosiaalinen etäisyys kasvaa, mutta kuinka pitkäksi

Lauantai 28.3.2020 klo 13.56 - Kauko Niemi

Sosiaalista etäisyyttä rajoitetaan nyt voimakkaasti ja tulevaisuus näyttää mille tasolle etäisyys koronaviruksen jälkeen palaa ja milloin. Sitä ei pysty kukaan sanomaan, mutta varmaa on, ettei täysin entiselleen enää palata.

Liikemaailmassa sosiaalinen etäisyys asettuu kulttuureista riippuen hyvinkin erilaisiin mittasuhteisiin. Vastuu ilmastonmuutoksesta on ollut jo pitkään jarruttamassa matkustamista ja se tulee joka tapauksessa jatkumaan, mutta hallitusti, toisin kuin nyt muutamassa viikossa vyön alle iskenyt terveyspandemia.

Karu totuus on vain se, että viimeistään nyt on selvinnyt, että luonnon voimien kanssa ei neuvotella. Ne on hyväksyttävä ja toimittava sen mukaan.

Esimerkiksi ennen koronaa hoidettu myyntityö muuttaa muotoaan. Sosiaalinen etäisyyden lisääntyminen on hyväksyttävä ja löydettävä uusia tehokkaita toimintamalleja melko pikaisesti. Niitähän on jo vähäisessä käytössä. Valitettavasti vain teknisestä näkökulmasta katsottuna. Etätöitä tehdään jo paljon. Kokouksia ja tapahtumia välitetään verkossa. Neuvotteluja käydään verkossa.

Siis teknisesti meillä on jo jonkin verran mahdollisuuksia, osaamista, kokemusta ja tiettyyn rajaan asti kapasiteettia. ja viimepäivät ovat kartuttaneet kokemusta ja ehkä muokannut asenteitakin.

Kun puhutaan sosiaalisesta kanssakäymisestä ja viestinnästä, myyntityöstä verkossa, niin tekniikka on välttämätön väline ja todellista etäisyyttä tai läheisyyttä rakennetaan kuitenkin viestien sisällöillä, uudenlaisella kommunikointikulttuurilla.

Hyvä ystäväni, joka on toiminut parisenkymmentä vuotta kolmen eri suomalaisten yrityksen alihankintehtävissä, ihmettelee parhaillaan eurooppalaisten yhteistyökykyä. Yksinkertaisenkin tiedon saaminen kestää monen hätistelyn tuloksena useita päiviä. Tällainen ei tulisi kuuloonkaan kiinalaisissa yrityksissä.

Ei ole siis pelkkä hinnoittelukysymys, että kiinaiset ovat vallanneet alihankkijamarkkinat, vaan he ovat jo kulttuurillisesti osanneet rakentaa sopivaa ja toimivaa sosiaalista etäisyyttä.

Eurooppalaiset luovat tässä tapauksessa itse kaukaista ja vaikeaa verkottumista. Ja kun tulevaisuudessa asioidaan yhä enemmän verkossa, niin sielläkin kommunikaation on tapahduttava aivan kuten lounaspöydässä käytettiinpä mitä tekniikkaa tahansa.

Pohjimmiltaan on kyse myös asenteesta. ”Kaiken maailman kyselijöitten sähköpostia taas tuutintäydeltä vähätellen ei synny tulosta.” Ja tällä en tosiaankaan tarkoita, että tulevaisuudessa rakennettaisiin sosiaalista etäisyyttä sähköpostilla, vaan verkkojen yli jollakin ja monenlaisella tavalla.

Asennetasolla tulee olemaan suuria ongelmia vaikkapa etelä-eurooppalaisissa kulttuureissa. Niissä mikään asia ei tapahdu sovitusti ilman henkilökohtaista kohtaamista ja sitten kohtaamisen jälkeen kaikki kuitenkin järjestyy. Kulttuurillisesti esimerkiksi Suomella on reipas etumatka tekniseen verkostoitumiseen verrattuna vaikkapa Italiaan ja Espanjaan.

Sosiaalisen etäisyyden säilyttämisessä kauppamiehenkin on opittava kommunikoimaan yhtä luontevasti kirjoittamalla ja puhumalla sekä visualisoimalla.

Valmiuksien miettiminen on nyt enemmän kuin ajankohtaista. Kuinka muutamme myyntitapaa, mitä tahansa toimintatapaa ja kuinka seuraamme tuloksia ja ennen kaikkea kuinka tuotamme vaikuttavaa ja puhuttelevan kiinnostavaa verkkosisältöä, joka elää ajassa tässä ja nyt.

Sisällöksi ei nyt enää riitä; kunhan nyt jotain vanhaa mainosmateriaalia tai moneen kertaan käytettyjä arkistokuvia ja videoita. Valmiuksien on noustava samalle tasolle, yhtä helpoksi ja nopeaksi kuin vaikkapa matkajärjestelyjen.

Verkkokommunikaation hyvä ja huono puoli on, että siitä jää lähes aina dokumentti. Kommunikaation rehellisyys ja todenperäisyys tulevat korostumaan ja niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota sisällön tuotannossa. Puppusanageneraattorit on säädettävä uudelleen.

Nythän kukaan ei tiedä millainen on sosiaalinen etäisyys nykyisen tilanteen rauhoituttua. Sen tiedämme, että uusien ajatusten kehittäminen ei ole koskaan liian aikaista. Tekninen kehitys on hyvässä vauhdissa. Tosin siinäkin on paljon kehittämistä, ennen kuin ollaan siinä pisteessä, ettei kukaan huomaa verkon yli tapahtuvien yhteyksien olemassaoloa, kun keskitytään asiaan.

Kuinka usein oletkaan ollut tilanteessa, että hetki vielä, kun yritetään saada nämä yhteydet päälle. Tai paremminkin voisi kysyä, oletko koskaan ollut tilanteessa, ettei tekniikkaa rukoiltaisi toimimaan.

Todellinen haaste sosiaalisen etäisyyden hallinnassa on kuitenkin asennoituminen ja sisällöin tuotanto tulevina vuosina.

Ja kenellä olisi ensimmäisenä tullut ensimmäisen mieleen, että kuoro tekee virtuaalisen esityksen tällä tasolla. Näitä ja monia muita putkahtelee esiin, kun olemme ennakkoluulottomia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 30.3.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sosiaalinen etäisyys, korona, luonnonvoima,

Tarpeetonta koronasyyllisten etsintää

Perjantai 20.3.2020 klo 11.35 - Kauko Niemi

Kun sama viesti löytyy copy/pastattuna useammasta mediasta ja vielä useammasta someviestistä, niin ollaan lietsomassa sukupolvien välistä eripuraa liki sotaa.

Läheiset tuskailevat: Suomen ”kurittomat” yli 70-vuotiaat uhmaavat korona­ohjeita – ”Kuin kirppuja paimentaisi”

Koko korona tapauksesta näyttää nyt löytyvän syyllinen. Yli 70 -vuotias henkilö. No en kiellä etteikö tällaista olisi voinut tapahtua live elämässä, mutta veikkaukseni on, että todennäköisesti muutamina yksittäistapauksina. Ovatko nämä oikeita ilmaisuja tässä tilanteessa - riskiryhmän mummot tekevät, mitä huvittaa. Kaikkiko?

Näin tapahtuu kaikkien ohjeiden kohdalla ja kaikissa ikäryhmissä. josta ei ainakaan median tai meidän korttelipoliisien pidä ottaa oikeuksia omiin käsiimme.

Yhdessäkään artikkelissa en nähnyt kuvituksena todellista tilannetta. Siis toimituksen kuva-arkistosta oli vaan revitty vanhalta näyttävä henkilö takaa päin. Sen verran toimituksen itsevarjelun vaistoa, ettei kuvasta tunnisteta syyllistä.

Kyse on kuitenkin kaiken aikaa ollut lähikontaktien välttämisestä. Kadut ovat olleet varsin tyhjiä eikä ole ollut mitään ongelmaa pysyä metrin päässä toisesta ihmisestä. Liike on lääke tällaisessakin tilanteessa ja ne jotka pystyvät ulkoilemaan on ennen kaikkea hyväksi mielenrauhalle sekä fyysiselle kunnolle. Kunhan siis pysyvät erossa muista ihmisistä.

Olen aivan varma, että nämä ulkoilevat vanhukset jäävät sisään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen todistettu koronavirus tartunta kuusesta on todistetusti tapahtunut.

Ketä ja mitä tällainen syyllistäminen palvelee näinkin vakavassa tilanteessa. Syyllistäminen tarttui jo pääministeri Sanna Marinikin. ”Jos eivät suositukset tehoa, niin meillä on järeämpiäkin keinoja.” Joukkueenjohtajalla tulee olla muitakin keinoja käytettävissä kuin uhkailu.

Minulla on laaja kaveripiiri ja pakko sanoa, etten ole törmännyt yhteenkään todelliseen tapaukseen, missä läheiset olisivat joutuneet paimentamaan yli 70 vuotiaita kuin kirppuja. Täysin tuulesta temmattua klikkihakuisuutta, jota tilanteeseen sopimattomilla sanoilla boostataan.

Huudellaan epämääräisesti vanhusten vastuuta, vaikka pitäisi huudella median vastuuta. Pitäisi myös perätä viranomaisten vastuuta millaisia sanoja puhuessaan käyttävät – kun virkamies sanoo torstaisessa tiedotustilaisuudessa, että kyllä vanhus saa liikkua kotona, niin onhan se kokolailla käsittämätöntä. Siis ohjeistusko tarkoittaa, että vanhuksella on lupa mennä vessaan.

Tuttavani kysyy facebookissa kokolailla osuvasti tilannetta - kun suomalaisia käsketään, komennetaan ja velvoitetaan niin minkälaista lopputulosta odotatte? Meidän sukupolvemme uskoo järkipuhetta ja hyvin perusteltuja sääntöjä ei poukkoilevaa komentelua.

Alunalkujaan koko ohjeistus lähti sivuraiteelle, kun käytettiin ilmaisua karanteenin omainen. Miksei heti määritelty lähikontaktien välttämistä, jota sitten jouduttiin selittelemään mennen tulle mitä se karanteenin omainen käytännössä tarkoittaa.

Wikipedia kertoo, että karanteeni on pakkoeristys, tyypillisesti vaarallisen tarttuvan taudin leviämisen estämiseksi. Sana tulee luultavasti Ranskasta, sillä ”40” on ranskaksi ”quarante”, joka sitten muuttui italian kielessä muotoon quarantena, lähde? joka tarkoitti 40 päivän odotusaikaa ennen pääsemistä Dubrovnikin kaupunkiin mustan surman aikana. Karanteenissa on tarkoitus pitää henkilö tai eläin karanteenissa niin kauan, että mahdolliset taudit puhkeavat. Näin estetään taudinkantajien liikkuminen alueelle.

Jos vanhukset oltaisiin pistetty karanteeniin, olisi siitä luonnollisesti seurannut tarve organisoida noin 800 000 ihmiselle välttämättömät päivittäiset elämisen tarpeet tavalla tai toisella. Täysin mahdoton savotta. Joten perustuvaa laatua virheellinen sanavalinta ottaa mukaan sana karanteeni.

Vahinko on tapahtunut ja aiheuttanut laajasti väärästä syystä syntynyttä syyttelyä ja uhkailua, jolle tällaisessa tilanteessa ei olisi ollut tarvetta. Näiden otsikoiden jälkeen tuskin kukaan pyytää anteeksi ja koko soppa jää elämään omaa elämäänsä. Vanhempi sukupolvi on nyt syyllinen hautaan asti, kun eivät ymmärrä sääntöjä. Tällainen railo ei rakenna yhteiskunnassa mitään hyvää.

Pelon, tuskan ja epätietoisuuden keskellä viestinnän merkitys kasvaa arvoon arvaamattomaan. Vahva totuus, että sanat saavat merkityksen vastaanottavan päässä korostuu moninkertaisena. Ja etenkin kun sanat saavuttavat nyt niin valtavan määrän epätietoisia ja tulevaisuudesta huolestuneita päitä.

Salaamisella ja väärillä tiedolla ei rakenneta luottamusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut sairaanhoitopiireille viranomaisohjeen olla kertomatta julkisuuteen alueellisia tietoja koronaviruksen takia tehohoidossa olevien ihmisten määrästä, kerrotaan sairaanhoitopiireistä. Ohje välitettiin johtajaylilääkäreille viime viikolla. Ministeri Krista Kiuru änkytti tiedotustilaisuudessa kysymyksen tehohoitopotilaiden määrästä ohi.

Salailu voi johtaa turhiin huhuihin ja epäilyksiin siitä, että viranomaiset piilottelevat todellista tilannetta. Tai siis johtaa, satavarmasti. On jo johtanut. Heikentävät kansalaisten uskoa siihen, että viranomaisten ohjeet ja käskyt perustuvat faktoihin.

Miksi?

Kuuntele myös - Niinistön mukaan häntä kiusaa kahtiajako nuoriin ja vanhoihin ja käsitys siitä, että yli 70-vuotiaita oltaisiin sulkemassa suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

PS. 20.3.15:00 Nyt olen kuullut ensimmäisen uskottavan tapauksen

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 23.3.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, koronavirus, Sanna Marin, Krista Kiuru, kurittomat, mummot, 70-vuotiaat

Nyt on pöhinää kaikille

Perjantai 13.3.2020 klo 12.27 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä maailmasta ei puutu pöhinää. Mitä se pöhinä sitten tarkoittaakaan missäkin tilanteessa? Vuoden 2013 eittämätön muotisana oli pöhinä. Sitä markkinoitiin jonkinmoisena ikään kuin hyveenä, että nyt kyllä tapahtuu.

Sittemmin on osoittautunut, että pöhinästä on ollut myös paljon haittaa, kun on vain pöhisty ilman todellista kytköstä itse toimintaan. Itse miettisin useamman kerran tämän sanan käyttöä asiallisissa tilanteissa.

Mitä pöhinä sitten on? Se on varsin tunnettu termi amfetamiinin ympärillä. Kuinka moni haluaa oikeesti pöhistä ja rakentaa toiminnallisia kytköksiä huumeisiin?

Sanakirja kertoo pöhinän olevan yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää. Kuinka monen yrityksen arvoihin halutaan liitettävän pöhinän alkuperäisiä merkityksiä.

Tämän blogini lopuksi paljastan mitä ja miten voi menestyä täysin ilman pöhinää.

 

Suurin pöhinä ilman muuta tänään ja jopa kuukausien ajan käydään korona-viruksen ympärillä. Ainoa varma asia on viruksen Suomenkin valloitus ja se jälkeen jälkiviisastelu mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Koronan tauksessa täyttyvät monet määritelmät pöhinästä kuten yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää. Päämäärättömyys toki johtuu, ettei maailmassa ole ainuttakaan asiantuntijaa, joka pystyisi satasella sanomaan mistä on kyse ja kuinka korona käyttäytyy.

Kriisiviestinnän asiantutija Katleena Kortesuo luonnehtii osuvasti Ei oon totta palstallaan, että Suomi elää johtamistyhjiössä. Kukaan ei ota johtajuutta, vaan kaikki vilkuilevat toisiinsa. Jospa joku muu tekisi ratkaisuja? Ratkaisuja odotellessa

Suomi pohtii, Suomi selvittää, Suomi pitää yhteyttä, Suomi perustaa työryhmän. Suomi pöhisee.

Maailmalla olisi kuitenkin käytännön esimerkkejä, ei taudin nujertamisesta vaan sen leviämisen estämisestä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Hong Kong. Siellä on 110 todettua tapausta. Kuitenkin Suomen pääkaupunkiseudun  kokoisella alueella asuu 7,4 miljoonaa ihmistä.

Rajoitukset tulivat välittömästi voimaan. Hengitysmaskit ilmestyivät heti kasvoille ja ihmiset ymmärsivät mitä tässä pöhinässä pitää tehdä.

Korona-pöhinän postiivinen ilmentymä on vuodesta 1944 lähtien tuotannossa oleva korona-peli. Keski-Suomalainen valmistaja sanoo, että kaikki päivällä valmistetut korona-laudat ja -nappulat ovat illalla myyty. Kysyntä on nyt niin kovaa kun sattui joutumaan pöhinän keskelle.

 

Toinen iso pöhinä viime aikoina on ollut Euroviisut. Jos en olisi tiennyt lehtiä lukiessani ja somea selatessa mistä on kyse, en oikein mistään olisi tajunnut, että kirjoittelu koski yhtä ja samaa tapahtumaa. Niin olivat arviot äärilaidasta toiseen.

Kaikki kirjoittelu täytti pöhinän määritykset erittäin hyvin - yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää.

No päämääränä on tietysti Euroviisujen voitto, mutta mitä on silloin oikeasti voitetaan. Pöhinästä päätellen kukaan ei oikein tiedä onko voitettu musiikkikilpailu, ulkonäkökilpailu, show-kilpailu, perinne-kilpailu, artisti-kilpailu, byro/lava-kilpailu?

Jos ja kun tällaisen pöhinän keskelle joutuisi ainakin yritysmaailmassa olisi syytä viheltää peli poikki ja tarkentaa määrittää mistä oikein kilpaillaan, eikä vaan pöhistä.

 

Tampereen yliopistolla vihellettiin tosiaan peli poikki, kun pöhinällä rakennettiin kikkakolmosia, joilla ei ollut tukevaa pohjaa yliopistolliseen perustyöhön ja perusarvoihin. Fiinimmin sanottuna brändin rakentamisesta vastuussa ollut henkilö sai potkun ja nyt otetaan uutta todellisempaa otetta Tampereen yliopiston ja teknisen korkeakoulun osaamisen ja kulttuureiden vahvaan ja toimivaan yhdistämiseen.

Tampereella mentiin pöhinästä pöhinään, joka alkoi hermostuttaa sekä siellä työskenteleviä, että hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herliniä.

Tampereen yliopiston rekrytointi-ilmoituksessa pöhistiin ja siinä yliopisto haki viestintäasiantuntijaa. Ilmoituksessa tehtävään haettiin "monikanavaisen tarinankerronnan huippuosaajaa", jolla on supervoimia ja joka luo sanoitusta ja visualisointia. Täydellistä – pöhinätarinoita.

 

Yritystason pöhinää parhaimmillaa on Espanjassa ja Suomessa toimiva assaripalveluja tarjoava Wannado. Toinen perustajista Irina Viitala pöhisee yrityksen nettisivuilla merirosvona. Sopisi paremmin lasten lakritsimainokseen.

Samainen Viitala iloitsee nyt somessa kuinka meidän Wannadolla on ekat yyteet.  Olen vähän tohkeissani asiasta, koska sellaisten järjestäminen Suomessa on tehty tosi hankalaksi.

Ihan noin vaan et päädy tilanteeseen, jossa olet yt-neuvotteluita järjestävä taho! #kokeile

Välihuomautuksena sanottakoon, että Wannadon viimeiset julkiset, punasävyiset  tilinpäätöstiedot ovat vuodelta 2017.

Viitala jatkaa somessa - yt on kuitenkin positiivinen juttu! Se terveyttää yrityksen toimintaa ja parin suljetun oven jälkeen avaa useita uusia ovia.

Näin siis nautittavaa yt-pöhinää merirosvomeiningillä iloisista potkuista.

Mutta sitten se lupaamani esimerkki menestyksestä ilman pöhinää. Siis ihan vaan erinomaisella ja vakuuttavalla tekemisellä.

Suomalainen, nuori vaatesuunnittelija Anna Isoniemi tekee niin vakuuttavaa vaatesuunnittelua ilman pöhinää, että maailman jätti Adidas otti häneen yllättäen ja varoittamatta yhteyttä. Nyt hän on suunnitellut Adidakselle uuden vaatemalliston.

Isoniemi ei pöhissyt Ylen Aamu-tv:ssäkään mistään kikkakolmosista, saati muodin pintaliidosta. Hän kertoi tutustuneensa Adidaksen arkistoihin ja historiaan, loi ammentamalleen kulttuurille uuden ilmeen. Anna Isoniemen, 29, ajatukset, tapa suhtautua tekemisiin on niin syvää ja nöyrää - haaveilen, että saan tuoda oman visioni esiin. Pöhinästä ei tietoakaan.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 16.3.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, pöhinä, korona-virus, Euroviisut, Wannado, Adidas, Tampereen yliopisto, Irina Viitala, Anna Isoniemi,

Astiankuivauskaappi tyrannisoi keittiön

Perjantai 6.3.2020 klo 14.33 - Kauko Niemi

Tiedostan oman ikäiseni turhakkeen, joka vaikuttaa jopa asuntojen suunnitteluun, vaikkei sitä arjessa tarvitsisikaan. Itselläni ei ole ollut keittiössäni kuivauskaappia 20 vuoteen, eikä kertaakaan ole ollut sitä ikävä. Silti itse suunnitelemani oma keittiöni on toteutettu puhtaasti kuivauskaapin ehdoilla.

Suomalaisella astiankuivauskaapilla on niin hieno ja syvälle suomalaiseen sieluun iskostunut historia ja kansainvälisesti arvostettu, ettei sitä vieläkään kyseenalaisteta missään vaihteessa.

Kotitalousopettaja Maiju Gebhardin Työtehoseurassa vuosina 1944–45 kehittelemä astiankuivauskaappi mullisti keittiön rutiinit. Gebhard tutustui Ruotsissa pöydällä pidettävään astiankuivaustelineeseen.

Ruotsalaiset kuivasivat astiat telineestä pyyhkeellä ja nostivat ne sitten kaappiin.

Gebhard oivalsi asentaa kuivausritilä astiakaappiin ja sijoittaa kaapin tiskipöydän päälle. Astiat saattoi siten nostaa tiskauksen jälkeen kaappiin valumaan ja kuivumaan.

Kaikki kunnioitus Maijulle, mutta tuntuu kuin kukaan ei olisi vuosikymmenten aikana huomannut, että keittiöön kun keittiöön on ilmestynyt astianpesukone, jossa on myös kuivausominaisuus. Käsittämätöntä miten joku asia saa näin myyttisen aseman.

Asunnot suunnitellaan perinteisen keittiön ehdoilla ja niin että keittiössä olisi kuivauskaappi. Mistään ei juurikaan löydy asuntoja, jotka olisivat suunniteltu sellaiselle keittiölle, jossa ei olisi yläkaappeja.

Arkkitehdit suunnittelevat asuntoja, joiden keittiöihin tulee poikkeuksetta ”kuivauskaapillinen” yläkaapisto – ainakin tilankäytöllisesti. Muut vaihtoehdot ovat tämän jälkeen vähissä.

Muoti on kuitenkin ajautumassa avokeittiöihin ja silloinhan on mitä suurimmalla syyllä panostaa siihen, ettei keittiö näytä keittiöltä, vaan osa viihtyisää ja ennen kaikkea toimivaa oleskelutilaa. Siis osa oleskelutilan kalustusta.

Millä lihaksella sitten nostan kuivauskaapin turhakkeeksi? Kaikesta suuhunpantavastani 98 prosenttia valmistan omassa keittiössäni ja kone kuivaa pesemiään astioita noin joka toinen päivä.

20 vuotta sitten oman keittiöni suunnittelussa etsin muun muassa vimmatusti astianpesukoneiden ja keittiökalustevalmistajien yhteistyötä. Vaan ei löytynyt. Päivittäisten käyttöesineiden ei tarvitse olla jossakin tietyssä järjestyksessä tietyn kaapin hyllyllä. Vaan olisin halunnut työntää astianpesukoneen korin suoraan keittiön kaappiin.

Jos nyt sitten on tarvetta koreilla ja  näyttää vitriinissä tiettyjä lasia, niin ne voi muutaman kerran vuodessa sinne asetella ihan käsinkin.

Yläkaapit keittiössäni seisovat nyt täysin tyhjänpanttina pölyyntymässä. En ole ainakaan viiteen vuoteen ottanut tavaroita ylähyllyiltä enkä laittanut mitään ylähyllyille. Taaskin omatunto kolkuttaa, että sieltä pitäisi pyyhkiä pölyt.

Ylähyllyille ei ole asiaa ilman taloustikkaita, eikä mene montaakaan vuotta, kun tikkaidenkin käyttö on riskaabelia kaikella tavalla näinkin vanhalle miehelle.

Keittiöni toiminnallisuus on muokkautunut väärän suunnittelun ja toteutuksen takia niin että käyttötavarat ovat asettuneet alakaappeihin, saarekkeeseen. välikaappeihin ja yläkaappien alahyllyille.

Syyllisiä en tässä asiassa etsi. Oman asuntoni ostin ilman keittiötä, jonka sitten suunnittelin ja urakoin itse erillisenä projektina. Tila itsessään, putki- ja sähkövedot osoittautuivat kuitenkin perinteisen keittiön perikuvaksi, eivätkä antaneet periksi kovinkaan luoville ratkaisuille. 

Intuitioni antaa nyt kertoa minulle, että ihmisten tarve ja maku muuttuvat, pian halutaan muutoksia myös keittiöihin, vastaamaan nykyaikaista, avointa elämän tyyliä. Muutoksen on vain alettava arkkitehdeistä ja asuntorakentajista.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.3.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, keittiö, astiankuivauskaappi, Maiju Gebhard,