Mitä hautajaisilla halutaan viestiä

Perjantai 16.9.2022 klo 13:00 - Kauko Niemi

Risti_KN213276.jpg

Lähipäivinä taitaa loppua musta painoväri, kun media revittelee hautajaisilla. Maanantaina kuningatar Elisabethin ja tiistaina Vesa-Matti Loirin viralliset hautaan siunaustapahtumat.

Onko kyse muistamisesta, kunnioittamisesta, vainajan toiveista, näyttäytymisestä, kuulumisesta joukkoon, näyttelemisestä, pelkästä rituaalista vai mitä hautajaisilla viestitään tai halutaan viestiä?

Sittenhän pyörii myös pilakuva, missä suntio ja pappi ihmettelevät kun ei ole ensimmäistäkään saattajaa, vaikka vainajalla on yli 2000 kaveria facebookissa.

Koskettavin toteamus kohdallani olivat papin sanat, kun hyvin läheisen ystäväni uurna laskettiin hautaan – kuolemaa sietää niin kauan, kun se ei tule omasta ovesta sisään. Fyysisesti läheisin kuoleman kokemukseni on ollut puolimetriä viimeisestä henkäyksestä.

Viime viikkoisessa blogissani ihmettelin elinaikaodotteen lyhenemisestä ja nyt sitten päästiinkin yllättäen itse asiaan.

Maanantaiset ja tiistaiset tilaisuudet ovat varmasti ainutlaatuiset. Britanniassa kaikkien arvostama henkilö tuskin saa maanantaina mitään inspiroivia hetkiä, sillä protokollat määrittävät millin tarkasti, kuinka edetään ja aivan varmasti jokainen asia oli myös etukäteen suunniteltu ja päätetty.

Nyt jo tiedämme, kuinka Britanniassa lähipiiri pukeutuu, kuka saa käyttää minkäkinlaista asua, eikä niillä määrittelyillä ole paljoakaan tekoa itse vainajan yksityisen ajattelun kanssa. Eikä liion samisykköjen kannata tehdä mediassa omia tulkintojaan kenenkäkin nappirivistön salaisista viesteistä. Kaiken tämän seremonian säestämänä toki voi ja kannattaakin muistella huikean pitkää kuningattaren tasapainoista uraa.

Ainakin kaksi on pidätetty Britanniassa, jotka ovat huudelleet muuta kuin mitä yleinen mielipide ja brotokolla sallii.

Johanneksen kirkossa, Helsingissä tiistaina onkin jo sitten kovasti paljon eri tunnelma, kun Vesa-Matti Loiri saa viimeisen siunauksen. Tilaisuus ehdittiin jo lanseerata poikkeuksellisena, kaikille avoimena. Kirkkoon olisi mahtunut reilut 2000 ihmistä seuraamaan tilaisuutta.

Nyt kuitenkin omaiset toivovat, että siunaustilaisuus vietetään vain läheisten ja tilaisuuteen kutsuttujen kesken. Omaiset toivovat, että myös tiedotusvälineet kunnioittaisivat tilaisuuden yksityistä luonnetta, eikä kirkkotilassa sisällä kuvattaisi.

Varmaa olisi ollut, että jos kirkko olisi ollut täpötäyttä, olisi myös some ollut pullollaan kuvia tilaisuudesta – olinhan siellä minäkin. Vaikka olisi kerran elämässään nähnyt Loirin vilaukselta livenä.

Loirin kuolemalla ehdittiin jo keräämään poliittisia irtopisteitäkin ehdottamalla valtiollisia hautajaisia. Valtiovalta on nyt edustettuna kutsuttujen joukossa niin kuin presidentin puoliso Jenni Haukiokin. Loiria on muisteltu sivutolkulla. Kuinka moni oikeasti tunsi ja tiesi muuta kuin ulkokuoren ja sen monet eri ilmentymät. Ne vaan eivät ole hautajaisten keskeisintä sanomaa.

Hautajaisia toki ylipäätään leimaa merkittävästi millaiseen uskonnolliseen yhteisöön vainaja on kuulunut. Kirkkojen säännöt ja kaavat ovat melko tarkkoja ja jokaisella omansa. Suomalaisen Evlut kirkon kaavassa on jonkin verran joustoa. Ainakin jos haluaa täyttää kaikki mahdolliset musiikkipaikat ja itse musiikin sisältökin kannattaa aina tarkistaa ja hakea hyväksyntä seurakunnalta.

Muutama vuosi sitten olin siunaustilaisuudessa, missä soi harmonikka. Ei kovin yleinen, mutta vainajan koko elämässä ei ollut kovinkaan montaa päivää ilman haitaria.

Mieleeni on jäänyt myös työ- ja harrastuskaverini viimeinen matka ilman kirkollisia seremonioita, missä tuhka ripoteltiin mereen. Minne käy tuulen ilmassa tie – oli minun lauluosuuteni veneessä.

Evlut kirkko on monitulkintaisuudellaan saattaa tuottaa seurakuntakohtaisesti tai jopa pappi-kohtaisesti vääntöä viimeiselle matkalle. Valitettava tilanne tapahtui pari kuukautta sitten kun siunausta toimittava pappi oli niin juovuksissa, että siunaustilaisuus piti keskeyttää.

Itse olin viime viikolla ystävän äidin uurnanlaskutilaisuudessa. Vainaja oli ollut kaikki 89 vuotta kirkon jäsen, mutta eläessään vakaasti sitä mieltä, ettei halua kirkollista seremoniaa. Niinpä seurakunnalta saatiin lupa vain laskea tuhkauurna maanlepoon.

Tilaisuus oli pieni ja kaukana perinteisistä hautajaisista. Luettiin muutama vainajan kirjoittama runo ja yksi laulu. Tunnelma oli kertakaikkisen aito ja erilaisen teeskentelemätön. Ulkopuolisenakin pystyin aistimaan ne keskustelut, joita kuolemaa odotellessa oli käyty.

Sittenhän on niitäkin, joka eivät kuulu kirkkoon, mutta viime hetkellä haluavatkin kirkollisen seremonian. Järjestelyt vaativat joustavuutta seurakunnalta ja papilta.

Toisen elämää arvostaen ja kunnioittaen voidaan tehdä paljon muutakin kuin käydä ostamassa pieneksi hetkeksi kallis kukkalaite. Viime perjantaina klo 12:00 Suomen taksiautoilijat pysähtyivät minuutiksi ja nousivat autoistaan minuutiksi kunnioittamaan Asikkalan taksimurhan uhria. Vaikuttava, vilpitön ja laaja operaatio.

Helmikuussa 2020 Jörn Donnerin siunaustilaisuudessa kappelissa arkkuun sai kiinnittää post it -lappuja. Donner käytti aina paljon post it -lappuja, kun hänellä oli paljon muistettavaa. Kaikki saivat laittaa kappelissa arkkuun lapun ja kirjoittaa terveisensä Jörnille. Tässäkin toteutettiin vainajan tahtoa, joka oli kieltänyt kukat.

Valitettavan harvat keskustelevat aidon rehellisesti viimeisistä toiveista silloin kun ajatus vielä kulkee. Tai sitten lähtö tulee niin pikavauhdilla, ettei ole ollut mahdollisuuksia keskustella. Huonoin vaihtoehto on siinä vaiheessa ryhtyä googlaamaan, kuinkas nyt edetään tai toteuttaa tiukasti uskonnollista kaavaa. Lopputulemana on tilaisuus muiden joukossa, missä aitous ja läsnäolo ovat poissa.

Toki hautajaiset ovat usein niitä tilaisuuksia, missä tavataan harvemmin nähtyjä sukulaisia.  Donnerin kaikki lapset olivat ensi kertaa fyysisesti koolla isänsä hautajaisissa. Mutta kaikkein nolointa on vetää tällaiset juhlat näyttävästi överiksi, vaikka olisi millainen sankari arkussa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona maanantai 19.9.2022 alkaen FinnRadio.fm -kanavalla

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuningatar Elisabeth II, Vesa-Matti Loiri, hautajaiset,

Tunnen jälleen olevani etuoikeutettu

Sunnuntai 25.10.2009 - Kauko Niemi

Jos ja kun ihminen voi siirtyä tunnelmasta toiseen, tuottaa mielihyvää toisille ja itselleen, niin tuntee olevansa varsin etuoikeutettu. Vai mitä tuumit eilisestä tapahtumalistasta:

Hieman töitä
Hieman siivousta ja pyykinpesua
Hieman ulkoilua
Uintia ja saunomista
Kaksi laulua kvartetilla siunaustilaisuudessa kirkossa
Lisää laulua muistotilaisuudessa
Hautajaisista suoraan oopperaan -
(Verdin viimeinen ja koominen ooppera Falstaff)
Myöhäinen illallinen tuttavan kanssa

Hautajaislaulujen tunnelataus oli sanoin kuvaamatonta. Ja siksi täysin vieraat hautajaislaulut tulivat esityskuntoon kahden päivän harjoittelulla.

Ihailtavan tasaista oli oopperan näyttämöllä Marco Chingarin laulanta. Se oli teknisesti niin hienoa, että sain omat äänen tuottoon tarvittavat lihakset kipeäksi kun mielikuvalauloin hänen mukana.

Ei kannata unohtaa myöskään nuoren tenorin Jussi Myllyksen nimeä. Jussista kuullaan vielä paljon.

Täysillä tunneskaaloilla siis koko eilinen päivä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hautajaiset, ooppera

132 kappaletta c-nuottia sai merkityksen

Lauantai 24.10.2009 - Kauko Niemi

Kaikkea voi tapahtua parissa päivässä. Kuten hyväksyä hautajaiskeikka parin päivän varoitusajalla. Mennä arkun viereen alttarille ja laulaa täysin vieraita lauluja.


Näin tapahtui tänään, kun kaksi Johanneksen kirkossa laulettavaa laulua olivat täysin outoja koko kvartetille.

Allekirjoittanut alkoi laskea tapansa mukaan statistiikkaa. Kahden kirkossa esitettävän uuden laulun tenoristemmoissa lauletaan 132 kaksi kertaa c-nuotti.

Että jos intoutuu laulamaan vain yhtä ja samaa C.tä alusta loppuun, niin melkein puolet menee oikein. No ei ollut sittenkään hyväksyttävä strategia.

Hammasta purren takaraivossa kelaa, että eikö olisi voinut laulaa jotain tuttua tällä aikataululla. Jostain syystä siihen ei oikein tuntunut olevan vaihtoehtoa.

Ei muuta kuin härkää sarvista ja tutkimaan stemman kulkua. Viime torstaina ennen kuoron treeniä ensimmäinen kokeilu. Perjantaina ensimmäinen ja viimeinen harjoitus. Ennen siunaustilaisuutta Johanneksen kirkolla koko porukalla ehdittiin laulaa vain toinen laulu, koska Satu säntäsi tilaisuuteen suoraan töistä.

Tässähän olivat kaikki katastrofin ainekset kasassa.

Mutta esimerkiksi kaikki tenorin 132 C-nuottia ja kaikki muutkin nuotit saivat syvällisen merkityksen, kun vainajan tytär kertoi (onneksi ennakkoon), että heti aloitusmusiikin jälkeen laulettu P. Hannikaisen Pyhäaamun rauhaa oli laulu, joka aloitti aina perheen sunnuntaivieton. Se sitoi tämän perheen yhteen. Lapset soittivat/lauloivat aina tämän laulun. Laulun merkitys korostui vielä papin siunauspuheessakin.

Olipa sitten esityksemme hyvä tai huono, niin joka tapauksessa se sai kyynelvirrat valloilleen ja laulajille palan kurkkuun. Ja se toinen laulu kirkossa E. A. Ehrströmin Joutsen. Kuului myös samaan kategoriaan Pyhäaamun kanssa. Näin selvisi myös miksei näille lauluille ollut vaihtoehtoja.

Tämän esityksen jälkeen ei tarvinnut miettiä teknistä suoritusta, vaan jotain paljon vaikuttavampaa oli tapahtunut kvartetin sielunelämässä.

Kuinkahan kaikkiin tuleviin laulettaviin nuotteihin saisi saman latauksen, samanlaisen koskettavan tarinan, joka rakentaisi merkityksen lauluille. Silloin jälkipuinti käytäisiin sillä tasolla kuinka laulumme koskettivat, eikä sillä tasolla, että mahtoivatko nyanssit mennä kohilleen.

Yksinlaulussa tarinan miettiminen ja välittäminen on helpommin saavutettavissa ja toteutettavissa. Mutta se, että kokonainen kuoro välittäisi samaa viestiä ja tunnetta samaan aikaan.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laulu, nuotti, hautajaiset