Negatiivistä markkinointiviestintää

Tiistai 11.2.2014 klo 17.53 - Kauko Niemi

Minulla on liikaa tarpeetonta tavaraa. Jostain sitä vaan siunaantuu. Eittämättä suurin syyllinen olen minä itse, vaikken shoppailusta nautikaan millään tavoin.

Käytetyn tavaran kauppaaminen on osoittautunut yllättävän työlääksi. Kirpputorien tuloksellisuutta en tällä hetkellä pysty arvioimaan, kun en ole muutamaan vuoteen myyntipaikkaa vuokrannut. Ja muutenkin olen kallellaan sähköisiin palveluihin.

Huuto.net ja Tori.fi ovat tällä hetkellä kanaviani. Ja jos muista vastaavista on jollakin hyviä kokemuksia, niin kertokaahan.

Huuto.net ratsastaa tällä hetkellä sillä kuinka paljon siellä on tavaraa kaupan. Tätä kirjoitettaessa hetki sitten myynnissä oli 1.766.464 kohdetta. Minusta tällä luvulla on turha kehua. Se vaan todistaa, että kanava toimii huonosti, jos tavara jumittuu kanavaan. Tämä on myös käytännön fiilikseni. Tori.fi vastaava luku on 498.693. 

Toinen häiritsevä asia huuto.netissä on nimitys tehomyyjäksi. Tämä malli on varmaan lipsahtanut jostain Sanoma-konsernin mediamyyntiosastolta. En minä halua olla rogari eli tehomyyjä. Minähän vain haluan päästä eroon käyttämättömistä tavaroistani, kun en ole keräilijäluonne.

Välttääkseni tehomyyjäksi nousemisen, oli pakko pitää muutaman kuukauden tauko. Minusta tällaiset markkinointiviestit eivät ole kovin asiakaslähtöisiä tässä tapauksessa.

Käyttökelpoisen tavaran markkinointi ei ole aivan yksinkertaista, niin kuin ei myyntityö yleensäkään – ainakaan minulle. Kuitenkin esimerkiksi huuto.netin palautteestani 99,7 prosenttia on positiivista. Ja jokaisen kaupan kohdalla jännitän, että antavatkohan esittelyni ja kuvani satavarmasti oikean kuvan tuotteesta ja sen kunnosta.

Yhdeksi suurimmaksi esteeksi vanhan tavaran kauppaamisessa muodostuu Itella ja muut kuljetuspalvelut. Jos tuotteelle on hankittava toimitus, on myyntihinnan oltava mieluusti yli 50 euroa ja näitähän on käytetyssä tavarassa enempi harvoin.

Ei muuta kuin seuraavaksi siisti, toimintakuntoinen, 50 cm liesi linjoille!

Opin jo vuonna 1998 - klikkausten määrä minimiin

Tiistai 19.3.2013 - Kauko Niemi

Aikoinaan nettinoviisina tuntui siltä, että oli fiiniä suunnitella ja rakentaa verkkopalveluita, joissa on hienoja rakenteita ja monikerroksisia valikoita. Ajatuksena oli houkutella käyttäjä  kulkemaan kuin Ikea:n tavarataloissa läpi kaikkien mahdollisten tarjolla olevien houkutusten läpi.

Silloinen statistiikka osoitti varsin nopeasti, että ne jutut, jotka olivat yli kolmen klikin takana saivat olla ihan rauhassa. Niitä ei kukaan lukenut.

Eilen logiikka ei toiminut edes analogiaversiona Ikeassa. Kävelin suoraan tuotteen luo, kuvasin kamerallani hyllypaikan, otin tuotteen hyllystä ja kävelin automaattikassan läpi ulos. Ostosreissu kesti 11 minuuttia.
Sen sijaan edellisenä iltana kesti yli puolituntia löytää Ikean aukioloajat, kun tiesin että aamulla ajan kyseisen rakennuksen ohitse ja tarvetta oli ostaa uudelle tietokoneelle ikioma huonekalu.

Eiköhän se käyttäjä halua päästä suoraan ja helposti etsimäänsä tietoon. Sopiva klikkausten määrä olisi 2-3 ja kaikki turhat välivaiheet huutsin nevadaan.

Miettikääpä mikä on ollut Googlen menestyksen takana. Suoraan asiaan.

En oikeasti ymmärrä esimerkiksi huuto.net:n sivu-uudistusta, jossa omalle sivulle kirjautumisen jälkeen joutuu yleiselle etusivulle takaisin ja sen jälkeen on mentävä uudelleen omalle sivulle.

Jos huutonetissä etsin tavaraa, niin ei tarvitse kirjautua, mutta jos myy, niin täytyy kirjautua. Siis jos kirjaudun, olen menossa myymään tai tarkistamaan myynnissä olevia tuotteitani. Miksen pääse kirjautuessa suoraan omalle sivulleni? Kuka kiusaa ja ketä?

Tablettini Windows kasin yhden asian politiikkaan en ole tottunut ja siksi käytänkin pääsääntöisesti sitä lähinnä Firefoxilla vanhaan malliin. Sipaisuja sinne sun tänne ei todella nopeuta käyttöä verrattuna siihen, että minulla on tätä kirjoittaessani auki 7 eri sovellusta 12 eri ikkunassa. Ja nämä kaikki ovat hiiren siirron ja yhden klikkauksen takana.

Olen iloinen niistä huhuista, että Microsoft olisi hävittämässä tai muuttamassa tätä ”turhaa” etusivua.

Nettipalvelu, jota olen kautta aikojen lähes vihannut, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Veikkauksen malli mukaelee huuto.netia tai siis päinvastoin. Sisäänkirjautuessa ei pääse suoraan omalle sivulle hoitamaan asioita, vaan palaat taas Veikkauksen etusivulle, mistä lähdet uudelle kierrokselle. Mitä ihmettä tällainen kiusanteko oikein on?

Mihin me tarvitsemme verkkopalveluita

Torstai 1.3.2012 - Kauko Niemi

Ostin lipun oopperaan, Julius Caesarin tällä erää viimeiseen näytökseen eilen illalla. Valitsen näytöksen itse, valitsen paikan itse, tulostan lipun itse omalla tulostimellani ja omilla musteillani. Se että teen kaiken itse, enkä häiritse sen enempää oopperan lipunmyyntiä kuin Lippupisteen ihmisiä ja minun pitää maksaa tekemästäni työstä jollekin 2,5 euroa.

Verkkokauppa: Palvelupalkkio 1,00 e/lippu. Printtilipun toimitusmaksu 2,50 e/tilaus (alle 100 euron tilaus) ja 3,50 e/tilaus (yli 100 euron tilaus). Kirjetoimitus 8 e/tilaus.

Valitettavasti minun ajatteluni ei löydä mitään logiikkaa tälle toimintamallille. Mitään muuta kuin älä käytä nettipalvelua. Osta netistä 10 prosentin ylihintaan - tuntuuko huokuttelevalta mainoslauseelta.

Myyn www.huuto.net:ssä tavaraa. Sanoma ja Itella ovat suuressa viisaudessaan kehittäneet huutopaketin. Ostan huutopaketin suoraan sivulta senttiä tai kahta vaille kahdeksan euroa. Maksan postimaksun verkkopankissa, josta pankki veloitta palvelumaksua 0,35 euroa ja tulostan taas omalla tulostimellani ja omilla musteillani ja saan nyplättyä kasaan pakettikortin. Ja ei kun postiin, jossa pudotan paketin omaan reikään ketään häiritsemättä.

Siis paketin toimituskustannukseksi tulee 8,30 euroa. Tämähän tuntui asialliselta palvelulta kunnes tajusin, että sama paketti maksaa 7,20 euroa, kun käytän Itellan painamia pakettikortteja ja kulutan postivirkailijan työaikaa.

Valitettavasti ajatteluni ei löydä tällekään tapaukselle mitään järjellistä selitystä. Mitään muuta kuin lopeta huutopaketin käyttö. Niin kuin olen tehnytkin.

VR:n lippukaupan käyttäjäkokemus painii jo aivan omassa sarjassaan. Viimeksi se suljettiin eilen. Silti VR pitää uudistusta onnistuneena. Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässää.

Ilmeisesti olen liian innostunut verkkoasioinnista ja ennen kaikkea omaan väärän ajattelumallin, jonka mukaan itsepalvelu netissä tarjoaisi jotakin toiminnallisia ja ennen kaikkea taloudellisia etuja sekä olisi ekologista.

Ilmeisesti pitää tarkistaa myös jokainen e-lasku. En yhtään ihmettelisi, jos niissäkin joku nyhtäisi välistä ja tulisi minulle halvemmaksi vastaanottaa laskut kirjekuoressa metsiä ja energiaa tuhoten.

Onko nyt oikeasti niin, että oopperalipun tuotantokustannukset itsepalveluna loppuun asti tulevat niin paljon kalliimmaksi kuin meno luukulle.

Finnairia ja eläkeyhtiö Ilmarista lainatakseni voisin todeta, että vaikka nettikauppaketjun välistävedot eivät olekaan juridisesti väärin, niin ne eivät ainakaan ole hyvän kauppatavan mukaista. Ja vielä vähemmän innostaa nettiasiointiin.

Lottoa voi pelata myös Itellassa

Maanantai 3.5.2010 - Kauko Niemi

Minäkö tyhmä – nyt en ymmärrä. Se mitä en ymmärrä on Suomen postin hinnoittelu. Paitsi että se on järjettömän kallista, niin en kertaakaan ole onnistunut arvioimaan etukäteen paljonko lähetys mahdollisesti maksaisi.

En siinäkään tapauksessa, että olen viettänyt postin, anteeksi Itellan, sivuilla melkoisen tovin aikaa löytääkseni lähetykselle sopivan hinnan. Ilmeisesti minun päässäni ja hinnoittelussa on jokin merkittävä logistinen ero, joka johtaa meitä eri suuntiin.

Olen kohtuu paljon käyttänyt huuto.net palvelua, kun en ole mikään keräilijä luonne ja ihmisenä koulutan itseäni tykkäämään luopumisesta kaikin tavoin ja jopa toisten hyväksi.

Ainoa selkeä hinnoittelu postin maailmassa on huutopaketti, jolla on törkeän korkea kiinteä hinta. Siinä missä Verkkokauppa.com lupaa kaikki alle 35 kiloiset paketit kahdella eurolla lähimpään postiin, niin minä maksa 7,95. Ja jos en halua makuuttaa rahaa Sanoman kassassa ja maksan tuon viittä vaille kahdeksan euroisen verkkopankin kautta, niin päälle lisätään 35 senttiä.

Siinä sitä on mukava päästä eroon tavaroista, joista ei kehtaa yli 8,2 euroa pyytää. Postimaksu on suurempi kuin tavaran hinta.

Olen kuvitellut aika monta kertaa löytäneeni edullisemman postimaksun kuin huutopaketti. Kertaakaan en ole onnistunut arvioimaan oikeaa maksua. En vaikka kuinka kahlaan tämän monopoliyrityksen hintasivuja ja käytän heidän laskureitaan.

Minusta olisi kohtuullista kenelle tahansa kauppiaalle, että hintamerkinnät olisivat ymmärrettäviä. Kauppojen hyllyjen hintamerkinnöistä valitetaan herkästi. Kukahan valittaisi postin hinnoista.

Onneksi Viestintävirasto, ei viime viikolla niellyt mukisematta Itellan selvitystä hinnoitteluperusteista. Näillä kahdellakin on näkemysero hinnoittelusta, joka minua hieman lohduttakoon.

Se etten ymmärrä millä periaatteella hinta muodostuu tuli esiin tänään. Lähetin kirjeen, siis sellaisen paperisen, Vietnamiin. Hinta oli tasan sama kuin olisin lähettänyt kirjeen Mannerheimintie yhdestä Mannerheimintie kahteen. Oletusarvona päässäni pyöri, että kirjettä käsitellään monessa paikassa ja moneen kertaan. Kaikki käsittely maksaa, vaikka sen tekisi kone.

Taas olin väärässä. hinnoittelu perustui tasan tarkkaan kirjeen painoon, eikä siihen montako suomalaista tai vietnamilaista käsiparia kirjettä käsittelee. Tai meneekö kirje toiselle puolen katua vai maapalloa.

Pitäiskö ryhtyä opiskelemaan logistiikan saloja. Ehkä ymmärtäisi mikä tässä maailmassa maksaa ja mikä ei.