Petteri Orpokin turvautuu jo koiriin

Lauantai 5.4.2025 klo 12.31 - Kauko Niemi

Pääministeri Petteri Orpo istuu hymyillen lattialla koirien kanssa. Viime viikkoinen median kuva. Näin pääsee söpösti julkisuuteen, kun ei oikein mikään muukaan paranna imagon inhimillisyyttä.

Nyt kauhulla odotan sitä koirakuvaa, missä Sanna Marin esiintyy söpönä. Ehkä se tulee julki piankin, vaalien jälkeen. Presidentti Alexander Stubb oli lenkillä pari viikkoa sitten ja tuolloin juoksi koira matkassa. Tuloksena 27 000 facebook-reaktiota.

Olen ylläpitänyt Facebookissa koiraryhmää noin 15 vuotta. Ryhmä löytyy kaikkikoirista tai hauva. Hakusysteemini kerää esimerkiksi kaikki suomalaisessa mediassa julkaistut koirajutut. Niitä missä mainitaan koira tai lemmikki on nykyisin noin 700 juttua vuorokaudessa.

Määrä on kasvanut viime vuosina erittäin nopeasti ja siihen on selkeä syy. Tyrkkyjulkkikset, poliitikot ja monet muut kertovat koiransa käyttäytymisestä ja pääsevät helpommin mediaan ja siis julkisuuteen. Toimitusten valinnoissa taas painaa enemmän saavutettavien klikkien oletettu määrä kuin itse asia.

Tällä hetkellä aitoja koiran kasvattajia ja kouluttajia tuskin juurikaan kiinnosta kuinka Erika Wikmanin koira on eilen tehnyt tarpeensa normaalisti poikkeavalla tavalla.

Mia Rönkä kirjoittaa kolumnissan osuvasti, ettei eläin ei ole hyvinvointituote. Eläinrakkaille on tarjolla monenlaisia palveluita kissakahviloista koiranpentujoogaan. Viihdehyödykkeenä käytettävä eläin ei kuitenkaan välttämättä voi hyvin, Rönkä kirjoittaa.

Heini Kilpamäki puolestaan tuo esiin Iltalehdessä millaista on eläimiin liittyvä söpöhöpötys – sen pitäisi loppua.

Ihmisen tekisi ihan hyvää kieltää itseltään eläinten lääppiminen ja kiusaaminen ”eläinrakkauden” nimissä. Asian puolesta on vedonnut myös Pelastuslaitos.

Eikä ole välttynyt ammatillinen somekanavakaan, Linkedin, turhanpäiväisistä koirajulkaisuista, vaikka kanavalla on ollut selkeät tavoitteet viestien sisällöllisestä laadusta.

Milloinkahan joku perustaa koiralainaamon. Sieltä valitaan sopiva eläintyyppi sävy sävyyn imagonrakentamis kuvauksiin, jonka tekoäly sitten viimeistelee söpöyden perikuvaksi.

Ilman julkkiksiakin hauva-ryhmä tarjoilee ilman kaupallisia tavoitteita kasvatukseen, koulutukseen ja terveyteen liittyvää koira/lemmikkitietoa. Ryhmän julkaisuja silmäilee kuukausitasolla noin puolimiljoonaa silmäparia. Huippuhetkinä ollaan ylitetty 1,5 miljoonaa silmäparia kuukaudessa.

 

 

 

 

 

 

 

Jäätäviä tunteita

Lauantai 12.2.2011 - Kauko Niemi

Hyvä ystävä Roomasta tuli Suomen vierailullaan seuraamaan kuoromme harjoituksia viime torstaina. Suomalaisena hän ymmärtää suomikuvaa ja ilmastolliset olosuhteet. Nyt tuo roomalainen kuoro on rohkaistunut ja suunnittelee vierailua Suomeen toistamiseen.

Edellinen vierailu tapahtui kesällä. Nyt halutaan kokea talvi ja matkaa suunnitellaan Joensuuhun. Keskustelu käy jo nyt kuumana ja jännitys valtaa roomalaisten kuorotreenit - kuinka kylmä ja pimeä Joensuussa voikaan olla.

Ystäväämme, ainoaa suomalaista kuorossa laulavaa henkilöä vaaditaan jo pukeutumaan kuoron harjoituksiin malliksi juuri sellaiseen asuun, jolla voi pärjätä Joensuussa vuoden 2012 joulukuussa.

Pari viikkoa sitten Irlannissa asuva ja töitä tekevä portugalinen ystäväni visiteerasi Helsingissä ja käväisin hänen kanssaan päiväristeilyllä Tallinnassa. Tallinna ei tuntunut niinkään kummalliselta kuin Helsingin rannikon jäinen meri, jossa laiva pääsi eteenpäin.

Pian matkan jälkeen hän päivitti FaceBookiaan laittamalla kuvia Töölönlahdesta ja laivalta otetusta Pihlajasaaresta – siis meri eikä pelto. Jonka päällä voisi jopa kävellä.

Päivityksestä syntyi mielenkiintoista keskustelua Suomesta. Eräs kommentti kertoo kuinka on tehnyt mieli talvella Helsinkiin. Nähdä eksoottinen luminen kaupunki. Ongelmaksi oli vain muodostunut se, että löytyykö Helsingistä talvella kasvissyöjälle ruokaa. Pohjoisen asukkaat kun syövät talvisin vain raskasta ja rasvaista ruokaa selvitäkseen kylmän talven yli hengissä.

Onneksi vieraani oli myös kasvissyöjä ja vein hänet Silvople-ravintolaan syömään, joten hän lohdutti epäilijää, että Helsingistä saa talvellakin loistavaa kasvisruokaa.

Kolmas tapaus tulee mieleen reilun vuoden takaa. Tuolloin maailman metropolista Suomeen tullut tuttava kysyi Mäkelänkadun päässä lentokentältä tultaessa, että mitä täällä tapahtuu? Onko teillä joku erikoistilanne? Ulkonaliikkumiskielto? Vain muutama auto liikenteessä, eikä ihmisiä näy missään.

Siis kello 18:00 ja suurin piirtein paikassa mihin suunnitellaan miljoonia maksavaa ruuhkamaksuseurantaa. Itse en tullut ajatelleeksi muutamia muita hänen kommentteja liikenteestä. Miksi teillä on liikennevalot öisin tai mihin te ylipäätään tarvitsette liikennevaloja, kun ei ole autojakaan liikenteessä.

Kävin ostamassa hänelle Helsingin muistoksi töölöläisestä Mentalware-kaupasta t-paidan, jossa rintaan oli painettu Helsingin metrokartta ja teksti Lost in Helsinki.

Suomessa asuva globaali henkilö on neljäs esimerkkini, joka nyt kuuden vuoden asumisen jälkeen on oppinut hieman ymmärtämään, että suomalainen ei aina olekaan vihainen hänelle, vaikka suupielet ovatkin alaspäin ja naama kurtussa. Sitä hän ei voi vieläkään tajuta, että ihmiset eivät tervehdi, jopa työpaikoilla kulkee muumioita, joilla ei ilmekään värähdä.

Neljä vuotta sitten juttelin thaimaalaisen henkilön kanssa, joka oli viikon kurssilla Helsingissä. Hänen havaintonsa oli se, että kuinka on mahdollista, etten ole viikon aikana nähnyt yhtään poliisia. Helsingin täytyy olla huippu turvallinen kaupunki.

Kaikki edelliset esimerkit kuvaavat omalla tavallaan maailmalla olevaa Suomi-kuvaa. Jään vaan miettimään millaisilla ohjelmilla Suomi-brandiä pyritään nyt hallitsemaan. Vai olisiko syytä houkutella ihmisiä Suomeen kokemaan jäätäviä tunteita.

Vallan vahtikoirat

Torstai 7.1.2010 klo 23.28 - Kauko Niemi

Viime aikaisilla, normaalia runsaimmilla uutisilla Ruotsin hovissa nostatetaan häähumua. Kruununprinsessa Victorian ja kuntosaliyrittäjä Daniel Westlingin liikkeistä saadaan normaalia enemmän ja normaalia avoimempaa tietoa.

Nuorenparin menemisistä kerrottiin vastikään maamme ykköslehdessä ja kuvituksena oli kuinkas muuten kuin menevä nuoripari koiran kanssa. Sama kaava kuin lähes kaikilla merkittävillä valtioiden päämiehillä ja muilla merkittävillä vaikuttajilla.

Koira on tarkoin harkittu työkalu inhimillisemmän henkilökuvan luonnissa. Suomen politiikassa lemmikillä ei ole toistaiseksi näyttävästi ratsastettu. Jokohan se aika koittaa seuraavissa vaaleissa?

Televisiossa tuli uutena vuonna höysteinen ohjelma vallan vahtikoirista. Vaikka ohjelman ote olikin kevyehkö, niin siinä selkeästi oivallettiin ja todistettiin lemmikkien merkitys imagon rakentajana. Jopa niin, että osa oli muuttunut lemmikkinsä kaltaiseksi.

Sattumaa ei ole sekään, että Victoriasta levitetään virallisia lehdistökuvia koiran kanssa. Koira on selvästi rekvisiittaa, sillä toistaiseksi ei ole tullut vastaani artikkelia, jossa kerrottaisiin tulevan kuningattaren koiraharrastuksesta saati suhde koiriin, ei edes sitä onko kuvien koira edes hänen omansa.

Sattumaa ei ollut sekään, että Venäjän presidentti Dmitri Medvedev  esitteli uuden koiransa videoblogissaan. Koiralle on mitä ilmeisimmin kaavailtu tärkeää pr-roolia Putinin Koni-koiran tapaan. Kremlin nettisivuille ilmestyneellä videolla Medvedev kertoo, kuinka hän valmistelee puhettaan maan parlamentille. Kesken kaiken kuviin ilmestyy kuitenkin otos, jossa Medvedev kävelee perheen lemmikin, englanninsetterin kanssa.

Yhdysvalloissa mitataan kaikki mahdollinen. Siellä viime vaaleissa John McCain johti vaalikampanjaa kaiken aikaa todella selvästi koiranomistajien keskuudessa. McCainilla oli kaikkiaan 26 eläintä ja Barac Obamalla ei yhtään. Tosin Obama lupasi hankkia perheeseen koiran riippumatta vaalien tuloksesta. Yhdysvalloissa Presidentin koira on yhtä itsestään selvyys kuin Valkoinen talo virka-asuntona.

Suomessakin on noin 600.000 koiraa siis melkoinen joukko äänestäjiä, joille voisi taitavasti viestittää inhimillisempää elämänotetta.

Kuinka paljon inhimillisempi on ministeri Risikko kuin ministeri Stubb, jää kunkin itsensä pääteltäväksi. Stubb juoksee vain itsensä kanssa ja Risikko koiransa kanssa. Risikko on minun asteikolla aito koiraihminen ja Stubb ei ole koskaan omistanut koiraa.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos lupaa koirien ilmestyvän seuraaviin vaalikampanjoihin inhimillistämään isäntänsä tai emäntänsä imagoa. Eiköhän se kovuus ja politiikassa ryvettyneisyys ole jo tapissa.