Ujo on tyhmä, laiska ja lihava?

Sunnuntai 21.4.2019 klo 12.03 - Kauko Niemi

Yhteiskuntamme on jostain kummallisen tuntemattomasta syystä määritellyt menestyksen mittariksi ulospäinsuuntautuvan käytöksen, joka on sitten lähtenyt elämään täysin omaa elämäänsä. Näin sanoo psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan ja Ylen Aamu-tv:n haastattelussa.

Keltikangas-Järvinen viittaa myös amerikkalaiseen kyselyyn, jonka tuloksena ujoa ihmistä jopa pidetään mielikuvissa tyhmänä, laiskana ja lihavana.

Nyt kun vaalikampanjat ovat meitä opettaneet, niin voidaan jälkikäteen hyvinkin miettiä eri tyyppisten ehdokkaiden menestyksiä vaaleissa. Vaalien ääniharava Jussi Halla-aho on varmasti monien esiintymiskouluttajien ja ihmisbrändääjien kauhukuva ja hänestä olisi heidän mukaansa voinut muokata nykyajan mielikuvien vaatiman extrovertti supliikkimiehen. Mutta silloin hän ei enää olisi ollut aito Halla-aho.

Entäs sitten vaikkapa joka käänteessä eteen putkahtanut ja aina sanavalmis, kauneudestaan huolehtiva Susanna Koski. Hänen ulospäinsuuntautuvuutensa ei kantanut tällä kertaa edes eduskuntaan. Hän ei vain vaikuta aidolta ja uskottavalta kansan mielikuvissa.

Ja tässä kolumnissani en ota mitään kantaa poliittiseen näkemykseen tai kannatukseen. Vain ja ainoastaan temperamenttipiirteisiin.

Meille syötetään mielikuvaa yleisenä totuutena, millainen ihmisen tulisi olla. Odotusarvolla ei ole kuitenkaan mitään todellisuuspohjaa. Keltikangas-Järvinen painottaa, että kaikkia tarvitaan, koska ihmiskunta ja evoluutio on rakentunut niin, että on niitä hiljaisia keksijöitä, on riskinottajia ja on harkitsijoita. Vain sillä tavoin yhteiskunta voi toimia tasapainoisesti.

Millään temperamenttipiirteellä ei ole tämän hetken tietojen mukaan mitään yhteyttä älykkyyden kanssa, eikä minkään ulkomuodon kanssa. Ujous on vain hetkellinen lukkiutuminen julkisessa tilanteessa, eikä sillä ole mitään yhteyttä älykkyyteen. Kukaan ei ole ujo kotisohvalla televisiota katsellessa.

Jos ja kun yritys copy pastaa työpaikkailmoituksensa ja etsii aina vain ulospäinsuuntautuvia tyyppejä ja myös palkkaa sellaisia. Pian on organisaatio, missä on vain rohkeita, reippaita toistensa kanssa kilpailevia yksilöitä ja koko organisaatio täynnä kilpailevia kyynärpäitä. Tällainen organisaatio ei toimii parhaalla mahdollisella ja tehokkaalla vuorovaikutuksella.

Oman elämän näytteleminen ulkopuolisen käsikirjoituksen mukaan ei ole helppoa. Ei ainakaan niin, etteikö ulkopuolinen jossakin vaiheessa vaistoaisi aitoutta. En missään nimessä halua sanoa, etteikö ihmisbrändääjien neuvoja kannattaisi jossain määrin ymmärtää ja jopa opetella. Mutta vain sen verran, ettei aitous katoa.

Perussuomalaisten vaalimenestystä on analysoitu nyt monestakin näkökulmasta ja viimeisimpiä määritelmiä on uusi porvaristo. Halla-ahon yksinkertaiset ja yksinkertaistetut perustelut ja argumentit ilman syvällisiä tunteita ja maailmanluokan maalailuja ovat puhuttaneet normaalia suomalaista ihmistä.

Kun verrataan vaikkapa Timo Soiniin, niin siitähän ei ota selvää saimaan sällikään mitä mieltä hän aidosti on. Soini houkuttelee letkautuksillaan hetken, muttei niillä pystytä rakentamaan mitään pidempiaikaista ja sen on nyt käytäntö osoittanut. Ja vihdoin Soini itsekin huomannut ilmoittaessaan kiirastorstaina, että jättää politiikan.

Sama teennäisyys tulee vastaan myös viihdemaailmassa, missä liian usein suoritetaan vain käsikirjoitusta. Hymyillä pitää vaikka paskat olisivat housuissa.

Yksilölliset erot siinä, miten herkästi ja voimakkaasti tunteita koetaan, ovat toki yllättävänkin suuria. Toisia voi jallittaa vaikka kuinka ja toiset ovat tunneherkkiä ja huomaavat pienimmätkin muutokset toisten ilmeissä tai äänensävyssä ja reagoi niihin heti. Aitous ja suurella rahallakin rakennetut kulissit paljastuvat ennemmin tai myöhemmin.



Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 22.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ujo, Finnradio, Liisa Keltikangas-Järvinen, Yle, temperamentti