Poliisi varoittaa

Keskiviikko 29.2.2012 - Kauko Niemi

Etelä-Savon poliisi varoittivirallisesti Kerimäellä epäillystä koiramyrkytyksestä. Poliisin tiedotteen mukaan ainakin yksi koira oli vakavasti sairastunut syötyään näitä ”herkkupaloja.”

Tässä tapauksessa asiaa oli ilmeisesti asiaa jo selvitetty riittävästi, eikä poliisi julkaissut tiedotettaan huhujen perusteella. Ainakin, jos poliisin toimintaan on luottaminen. Muutaman viikon takainen Tampereen myrkkyvaroitus taas osoittautui parkettilattian hiontapölyksi, vaikka sielläkin koiran epäiltiin sairastuneen tähän ”rotanmyrkkyyn”

Myrkytysuutiset ovat hämääviä. Ne leviävät vauhdilla netissä ja saavat aika ajoin kohtuuttomat mittasuhteet. Aivan kuin vanha huhuleikki, jossa kuiskataan toisen korvaan lyhyt tarina ja jo muutaman ketjun jälkeen tarina on muuttunut melkoisesti.

Myrkytysuutisoinnissa jää myös medialta taustojen tarkistus monasti heppoiseksi.

Myrkytys uutisen kohdatessa tilanne on tietysti kaksijakoinen – olisiko varmuuden vuoksi kuitenkin jatkettava varoitusta, jos se vaikka sittenkin olisi myrkkyä. Jatkettava ennen kuin joku söpö koira ahmaisee nakinpalkan suuhunsa, vaikkei niitä nakkeja edes todellisuudessa tainnut ollakaan.

Tervettä harkintakykyä kannattaa käyttää ja ilmoittaa asiasta poliisille.

Kokonaan toinen asia on se, että mitä mahtaa niiden ihmisten päässä liikkua, jotka vihaavat eläimiä niin totaalisesti, että jaksavat viritellä näitä ansoja. Joita siis ihan todettunakin on löytynyt.

Siinähän ei ole kyseessä voi olla naapurin koiran haukuntaan hermostunut henkilö. Naapurin koiranomistajaa voisi mennä torumaan suoraan. Tai tehdä haukunnasta kohdistetun ilmoituksen virkavallalle.

Mitä liikkuu sen henkilön päässä, joka levittää myrkkyä häätääkseen oravat pois. Siinä samalla tarjoutuu kohtalokasta ”ruokaa”, linnuille, kissoille, joka pienille lapsille.

Kenelle luontokappale voi olla niin suuren vihan kohde? Kuka auttaisi näitä henkilöitä löytämään sovun luonnon kanssa.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, myrkkytys, poliisi

Hiihtäjät vastaan koirailijat, koirahiihto

Keskiviikko 22.2.2012 - Kauko Niemi

Taas on se vuodenaika, jopa hiihtolomaviikko, jolloin vakiokeskustelu leimahtaa joka ainoa vuosi. Koirat ja hiihtäjät eivät mahdu samaan metsään.

Keskustelu on yhtä varmaa kuin kahden kuukauden kuluttua koirankakat lumien sulaessa. Keskustelu siirtyy nettipalstoilta aina itse laduille ja valitettavasti jopa sauvojen säestyksellä.

Hiihtäjän ja koirankohtaaminen on ristiriitainen, sillä kumpikin osapuoli tulkitsee eri sääntöjä. Hiihtäjä lukee esimerkiksi kaupunkien järjestyssääntöjen sallimia kieltokylttejä, joissa kielletään laduilla käveleminen. Kävelemiseksi hiihtäjä tulkitsee vaikkapa ladun ylittämisen.

Koiran kanssa metsässä kulkeva toteuttaa taas Suomen perustuslakia jokamiehenoikeudesta. Siis tiukan paikan tullen mitä todennäköisimmin koiran kanssa kulkeva voittaa välikohtauksen. Harvemmin järjestysääntö voi päihittää perustuslain.

Hiihtokulttuuriin kuuluu myös, että takaa tuleva väistää, niin ladulla kuin rinteessäkin. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että hiihtäjä nopeampana väistää.

Hiihtäjän ja koiran kohtaaminen on aina niin tulkinnanvarainen tilanne, ettei siinä kenenkään kannata uhotella. Ainoa ratkaisu sen sijaan, että ryhdyttäisiin tulkitsemaan pilkkuja, on kohteliaisuus ja toisten huomioiminen. Sopu tilaa antaa.

Koiran kanssa talvisessa luonnossa liikkuva voi hakeutua vähemmän ladullisille alueille. Hiihtäjien on syytä varautua siihen, että mäen alla voi olla muitakin esteitä kuin koira.

Oman mausteensa soppaan tuo myös se, että kuntien ulkoiluviranomaiset muuttavat kovin helposti vakiintuneita kevyenväylän reittejä hiihtoladuiksi.

Nyt on jo kolmas talvi koko Suomessa kun voit yhdistää nämä asiat ja harrastaa koirahiihtoa. Jotkin edistyneemmät kunnat ja kaupungit ovat varanneet latureittejään koirahiihdolle tiettyinä päivinä viikossa.
Jos olet kiinnostunut koirahiihdosta voit aloitta tutustumisen vaikka lukemalla ensin Suomen Valjakkourheilijoiden  Liiton sivuilta Koirahiihto-oppaan.

Kaikille rauhallisia ja nautinnollista hiihtolomahetkiä.
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koira, hiihto, jokamiehenoikeus, järjestysääntö

Usko, toivo ja rakkaus säilyy terveysprojektissa

Maanantai 13.2.2012 - Kauko Niemi

Toivoa on ja uskokaan ei ole pettänyt, vaikka tilanne tammikuun lopussa polkikin paikallaan.
Toivottua painonputoamista ei tapahtunut ja edelleen tavoite vaatii viiden kilon läskin hävittämistä. Päätavoite, verenpaine, sen sijaan on vakiintunut erinomaiselle tasolle.

Jos nyt halutaan selitellä, niin tavoite oli puolikiloa viikossa. Nyt projekti on kestänyt 39 viikkoa ja tarkoittaa 17,5 kilon pudotusta. Ja todellisuudessa 17 on toteutunut, vaikka viimeisten 6 viikon akana ei ole tapahtunut sen enempää laskua kuin nousuakaan.

Ja selityksiähän riittää. tauko on hyväksi kropalle totutella uuteen olotilaan. Etenkin se näkyy löysien nahkojen muodossa. Tosin oikeaoppisempaa olisi täyttää tyhjät tilat lihaksilla.

Veikkaan, että tämä on juuri se vaihe, kun monen mieli pettää ja valuu takaisin entiseen elämään ja entisiin mittoihin. Mitään ei oikein tapahdu, vaikka kuinka on yrittävinään.

Niin kauan kun ei tiedä mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, usko ja toivo helposti pettävät.
Kohdallani ruoan / kalorien / hiilarien mittaaminen on mututuntumaa. Ruoan laadussa sisällössä ei ole tapahtunut mitään. Aainoa poikkeus oli yksi Runebergin torttu. Siis ensimmäinen ja ainoa ”herkku” sitten viime toukokuun. Määrä on sen sijaan hieman kysymysmerkki, etenkin erilaiset välipalat – ehkä muutama liikaa. Edelleen on oppimatta riittävä nesteytys/juominen.

Ratkaisevaa on kuitenkin liikunnan määrän romahtaminen. Tammikuun kaksi ensimmäistä ja joulukuun kaksi viimeistä viikkoa flunssa piti poissa teiltä, turuilta, saleilta ja altaista. Eikä kovat pakkaset ole asiaa yhtään auttaneet.

Faktaa on se, että tammikuussa treenejä oli vain 13 tuntia. kun vaikkapa marraskuussa niitä kertyi 38 tuntia. Arkiaskeleet ovat myös noin puolet normaalista 10.000 askelta päivässä.

Aiemminkin olen kirjoittanut, että numero ykkönen olisi tässä vaiheessa lihastreenit salilla, mutta todellinen motivaatio on edelleen hakusessa.

Rakkaus terveysprojektiin ei ole millään lailla vaakalaudalla. Terveyttä on myös osata mukautua tilanteiden mukaan ilman riskejä. Uskoa ja toivoa riittää.

Joulukuu

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

2 kommenttia . Avainsanat: terveys, laihdutus, verenpaine, liikunta

Belle on parempi ? sain uuden puhelimen

Sunnuntai 12.2.2012 - Kauko Niemi

Umpimähkään lähdin tekemään tätäkin päivitystä, niin kuin päivityksiä yleensä. Luotin, että Nokian ilmoittaessa uudesta päivityksestä, kyse olisi päivityksestä eikä kokonaan uudesta puhelimesta vanhoissa kuorissa.

Tietoni ovat kyllä jatkuvassa synkronoinnissa tietokoneeni kanssa sekä varmuuskopiot ovat aivan siedettävällä tasolla, muutama kerta kuukaudessa. Ja tällä kertaa ohjelmapäivitys teki automaattisesti ensin varmuuskopion.

Sydämentykytystä syntyi kuitenkin kun huomaan päivityksen jälkeen, että useita sovelluksia puuttuu kokonaan. Vaikkapa minulle kovin keskeinen ja tärkeä Wellness Diary, johon olen koonnut kuntoprojektin terveystietoani viime toukokuusta lähtien.

Sovelluksen uudelleen lataus ratkaisi kuitenkin kaiken. Tiedot olivat jossakin ”pilvessä” ja palautuivat. Pitkään harkitsin viime keväänä, että annanko luvat olla yhteydessä palvelimelle vai käytänkö Wellness Diarya vain offline-tilassa.

Varovainen kannattaa siis olla Belllen päivityksessä. Joitakin tolpanvälejä voi olla ilman piuhoja. Sen sijaan päivitys säilytti entisen siivoustilanteen. Minulla on tapana siivota koneet turhilta. Ensimmäisenä siivoan roskiin pelit viemästä turhaa tilaa. Jos en ole koskaan pelannut yhtään peliä, niin en usko tarvitsevani niitä jatkossakaan. Bellen päivityksen jälkeen puhelimessani ei ollut yhtään peliä – kiitos.

Ensimmäiset viisi minuuttia tuntui katastrofilta, ennen kuin tajusin ikonien pidempään painamisen idean. Parasta oli myös unohtaa näyttöjen visuaalisuus, vaikka siitä yleensä aloitankin muokkaamisen omaan tarpeisiini.

Bellen kanssa on parasta lähteä liikkeelle tavoitteesta, että kaikki päivittäiset toiminnot ovat käytettävissä 2-3 kosketuksen takaa. Siihen on nyt ensimmäistä kertaa Nokia-historiassa jopa hyvät mahdollisuudet. Sen opin jo 1997, että kolmas painallus/kosketus vaatii käyttäjältä suunnatonta motivaatiota ja viitseliäisyyttä. Vain harvalta löytyy.

Suuria ahaa-elämyksiä syntyy hetkittäin, kun aloituspinnasta voi poistaa kokonaan vaikkapa kameran ikonin. Kamera käynnistyy laukaisinta pidempään painettaessa. Ja käynnistyy omilla säädöilläni, joista tärkein on poistaa salama käytöstä.

Kameraan on tullut laukaisukuvake näyttöön, mikä parantaa kuvien laatua ainakin 80 prosenttisesti. Päällä oleva mekaaninen nappula heilautti kevyttä laitetta ja suurin osa kuvista oli tärähtäneitä.

Oikoteitä etsittäessä (ilman ohjeiden lukua) nyt neljää päivää päivityksestä, minulla on aloituspinnassa kolme widgettiä (odotan parempaa sanaa tilalle) ja 11 ikonia. Näillä pärjään 95 prosenttisesti päivittäisestä käytöstä. Ja tämä tarkoittaa myös että toiminnot ovat kahden maksimissaan kolmen kosketuksen päässä.

Näissä 11 ovat jo mukana parkkimaksut, terveystieto ja liikuntatreenit.

Nyt olen kuta kuinkin sillä tasolla mistä olen haaveillut. Äänikomennot saattavat toki vieläkin pudottaa kosketusten määrää, kunhan ehtii tutustua ja virittää kohilleen.

Sitten on vuorossa se visuaalisuus. Aloituspintaan jäävistä ikoneista toivoisi jäävän tekstit pois. Ikoneita jää loppujen lopuksi vain muutama ja ovat päivittäisessä käytössä, joten hyvin muistaisi niiden tehtävän. Ilman tekstiä ilme rauhoittuisi melkoisesti. Hienoa on, että pysty- ja vaakanäyttö pitävät palikat paikoillaan, eikä muljauta niitä omituisiin asentoihin kuten edellisessä Annassa.

Nyt vain Photoshopilla pyöräyttämään silmiä hiveleviä näkymiä tai teemoja kuten Nokia niitä kutsuu.

3 kommenttia . Avainsanat: Nokia, Belle, päivitys, Anna, Symbian

Vastuutonta eläinrakkautta

Tiistai 7.2.2012 - Kauko Niemi

Lemmikkieläinten lihomisesta huolissaan olevan amerikkalainen Association for Pet Obesity Prevention –yhdistys toteaa tuoreessa tutkimuksessaan, että 55 prosenttia kissoista ja 53 prosenttia koirista on liikalihavia. Luvuiksi muutettuna tämä tarkoittaa, että maasta löytyy yli 88 miljoonaa liian pulleaa kissaa ja koiraa.

Ylimääräisistä kiloista seuraa, että lemmikit ovat alttiimpia erilaisille lihavuudesta johtuville sairauksille, kuten sokeritaudille ja erilaisille syöville. Lisäksi elikoilla on muun muassa hengitysvaikeuksia ja korkeaa verenpainetta.

Syyt lemmikkieläinten lihomiseen ovat samat kuin ihmisilläkin, liikaa, vääränlaista ruokaa ja liian vähän liikuntaa.

Kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa eilen julkaistussa blogissaan samasta asiasta. Heikkilä ottaa rajusti kantaa omaan tyyliinsä tällä kertaa eläinten ruokinnasta.

Mielestäni kaikki eläimille tarkoitetut valmisruuat ja kuivamuonat ovat roskaa, joka sairastuttaa lemminkin vuoren varmasti ennen aikojaan. Kissojen ja koirien ruuissa on paljon tärkkelystä, joka on peräisin viljasta ja sisältää gluteiinia. Tärkkelys-gluteiini -yhdistelmä on todellinen sairauspommi eläimelle, jonka suolisto on tarkoitettu vain lihan syöntiin. Vaikka tärkkelys olisi riisistä, on sillä sama teho. Ajan kuluessa iskee diabetes. Sama koskee myös ihmistä, mutta siitähän ei saa puhua.

Olipa ruokinta kunkin mielestä kuinka hyvää tai huonoa tahansa, niin lopputulos ja kehitys on huolestuttava ja siitä on vastuussa yksinomaan koiran omistaja. On vastuutonta eläinrakkautta syöttää koira ylipainoiseksi ja kipeäksi.

Moni tekee tämän tietämättömyyttään. Liian moni ei ymmärrä lajin luontaista ruokavaliota. Kovin moni on vain niin laiska koiranomistaja, että nappulat riittäköön.

Jos on vastuutonta ruokkia koira sairaaksi, niin jopa vieläkin vastuuttomampaa on olla hyväksymättä koiran lajille tyypillinen käyttäytyminen ja ryhtyä syöttämään sille vaikkapa ihmisille valmistettuja rauhoittavia lääkkeitä.

Iltalehden haastattelussa eläinlääkäri Tuulia Burgherr varoittaa, ettei koiran lääkitseminen ole ongelmatonta, koska mielialalääke poistaa eläimeltä pelon tunteen.

Kun lääke poistaa pelon, on valitettavasti riski, että koirasta tulee jopa entistä aggressiivisempi. Se ei pelkää taistelua, vaan uskaltaa tapella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koiran ruokinta