Laiskistumaan päin

Keskiviikko 31.12.2014 klo 19.37 - Kauko Niemi

Liikuntavuosi 2014 on nyt pulkassa. Ei suuria yllätyksiä, eikä suuria saavutuksia aiempaan verrattuna. Samat toiveet kuin ennenkin jäivät toteutumatta.

Sinnikkyydestä voisin kiittää itseäni, jos kyse olisi tekemällä tekemisestä. Vaan ei – kyse on siitä, että päivittäin vain tulee sellainen sisäinen tarve tehdä jotakin. Liike on lääke –ajatus on syvällä jossakin ja fiiliksessä ei ole kehumista, jos jämähtää tiekkarin ääreen.

Vuonna 2014 tein 330 liikuntasuoritetta (349/2013 ja 319/2013). Liikkumiseen käytin aikaa 310 tuntia (363 ja 349). Tähän ei siis ole laskettu hyötyliikuntaa, jota kertyy kilometreittäin joka päivä eikä noin 380 päivittäistä porrasaskelmaa. Eikä tähän ole laskettu kotona tehtyjä kuminauhalla venyttelyä, keppijumppaa tai tasapainolaudalla keikkumista.

Liikuin keskimäärin 51 minuuttia joka päivä (58 ja 57). Siis laiskistumaan päin - seitsemän minuuttia vähemmän kuin vuonna 2013. Kokonaisuutta ajatellen se on vuositasolla peräti 53 tuntia ja tämä tuntuu jo aika pahalta.

Vuoden päälajiksi ajalla mitattuna muodostui tänäkin vuonna uinti. Uintikilometrejä kertyi 150,5, siis 9,5 kilometriä vähemmän kuin vuonna 2013. Kilometreissä mitattuna pyöräily ja kävely olivat tietty omassa luokassaan. Uinti on kuitenkin kokonaisvaltaista etenkin minun rintauintini, jossa kädet/hartijat joutuvat myös hommiin.

Aikaisemmin olen surrut, ettei motivaatio kuntosalille herää henkiin. Eikä se herännyt nytkään. Vaikka kuinka tiedän, että iän kertyessä lihasvoima nousee arvoon arvaamattomaan. Lihaskunto ratkaisee kuin hyvin pysyy pystyssä, kuinka hyvin jaksaa asioitansa hoitaa.

Toinen epämääräiseen hämäryyteen on jäänyt tekemisen teho. Seurantatekniikka on sen verran vanhaa, etten pysty sykettä mittaamaan uidessa. Näppituntuma on kuitenkin, että useammin saisi silti hikeä pukata ja syvemmin hengästyä. Niihin olisi kuitenkin kaikki mahdollisuudet.

Jokohan taas tekisi uudenvuodenlupauksen tehon kasvattamisesta ja lihaskunnon parantamisesta. Jos vaikka tavoitteeksi Michelle Obaman taso – 40 etunojapunnerrusta.


1 kommentti . Avainsanat: liikunta, terveys, kunto

Joulu ei ole päivämäärä, vaan se on mielen tila

Torstai 25.12.2014 klo 10.13 - Kauko Niemi

kallionkirkko.jpg
Eilen jouluaattona tuttavani päivitti Facebookissa tuon otsikon. Se kolahti ja puki yhteen lauseeseen ajatukseni suhteessa jouluun.


Kenenkään ei ole ollut vaikeaa huomata, että olen ”rimpuillut” joulun viettoa vastaan. Joulukinkkua ei ole ollut pöydässäni 25 vuoteen, viimeinen joulukuusi taisi olla noin 20 vuotta sitten. Olisikohan niin, että niin sanotun ”virallisen” joululahjan sain noin 15 vuotta sitten. Joulun kaupallistuminen tökkii pahasti.

Jos joku haluaa antaa lahjan sen takia että olen ollut kiltti, antakoon sen vaikka huhtikuun 23. päivänä. Silloin sen vaikutus on suurin kun sitä vähiten odotan.

Kuten huomaatte prosessi on ollut pitkä ja hidas, mutta määrätietoinen pala kerrallaan. Muistan ensimmäisen joulun ulkomailla. Varmuuden vuoksi hiihtokeskuksessa, jotta olisi ainakin lunta. Oudoltahan se tuntui, mutta seuraavat joulut rinteissä olivat jo helpompia, vaikken silloin vielä hengissä olevia vanhempiani käynytkään jouluna tervehtimässä.

Se mitä tässä muutan on juuri päivämääriä, kellonaikoja, joulupöydän pakkomielteitä ja ennen kaikkea turhia lahjoja. Jouluna voi toki antaa lahjoja, siis sellaisia tarpeellisia, joita tulisi hankittua joka tapauksessa muutenkin.

Pakkomielle päällä hamuamaan jotakin turhaa lahjaa kaapintäytettä, vaikka olisi kuinka nättiä ja söpöä. Olen kokenut sellaisiakin hetkiä, että on ryhdytty laskemaan lahjojen rahallista arvoa ja vertailemaan, kuka on saanut enemmän ja kuka vähemmän.

Kaikesta huolimatta minulle Joulun sanoma ja joulun tunne ei ole heikentynyt yhtään. Pikemminkin sanoisin, että mielessä on nyt paljon enemmän tilaan joulun tunteelle, kun turha hössötys on poistumassa.

Valitsemani suunta tyydyttää minua, vaikken tiedäkään onko se oikea vai väärä, minulle kuitenkin oikea tällä hetkellä. Siksi suurella tyydytyksellä otin vastaan piispa Irja Askolan tämän joulun viestin Jumala ei sanonut, tehkää täydellinen joulu.  Hän sanoi: Teille on syntynyt Vapahtaja.  Enkä nyt ajattele suinkaan raamatun sana tarkkaa tulkintaa, vaan mielen tilaa.

Jouluni on siis kokolailla erilainen kuin lapsuuden jouluni, jolloin suku kokoontui ja aattoiltana saattoi olla viisikymmentäkin ihmistä saman kuusen ympärillä. Tosin lahjoja saattoi olla kappalemäärällisesti vähemmän kuin nyt viidellä hengellä.


Lue myös >> Joulutarinani 2014




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, tunne,

Tämä on joulutarinani 2014, tarina joka ei onneksi ole satua

Lauantai 20.12.2014 klo 17.22 - Kauko Niemi

Musiikki auttaa kestämään vaikeuksia, vapauttaa luovuutta ja luo yhteistä hyvää niille, joilla elämässä on muuten hankalaa. Tällaisia ajatuksia pyöritti ystäväni, sveitsiläinen Bruno Gschwind omassa päässään.

Ajan mittaan ajatus alkoi konkretisoitua. Hän kierteli kolmisen vuotta Aasian eri maissa, tutustui paikallisiin olosuhteisiin ja ihmisiin. Ajatuksena oli löytää puitteet missä voisi omalla panoksellaan eniten auttaa paikallisia nuoria perustamalla jonkinlainen toimintapaikka, missä nuoret voisivat toteuttaa itseään musiikin kautta.

Vihdoin Bruno mieltyi Kambodzhaan. Siellä oli köyhyys käsin kosketeltavaa, mutta ihmiset tavattoman ystävällisiä ja avuliaita.  Phnom Penhistä löytyi luotettavia ja päteviä kumppaneita ja 2009 kaupunkiin perustettiin musiikkiopisto, Music Arts School. Tosin ulkomaisen omistuspohjan takia byrokratia kesti kaksi vuotta, ennen kuin koulu pääsi virallisesti vauhtiin.

Tällä hetkellä, kolme vuotta myöhemmin musiikkiopisto on jo Kambodzhan suurin musiikkioppilaitos. Siellä opiskelee yli 300 nuorta. Osa maksaa koulun normaalin tuntihinnoittelun mukaan, osalle on myönnetty alennusta ja yksi osa opiskelijoista on niin köyhistä olosuhteista, että heille opiskelu on ilmaista.

Changing lives on sveitsiläinen, Bruno Gschwindin perustama hyväntekeväisyysjärjestö, joka vastaa musiikkikoulun kuluista.

musiikkikoulu.jpg

Tänään lauantaina 20.12.2014 pidettiin kenraaliharjoitukset huomista konserttia varten.

Koulussa käytetään pääsääntöisesti Suzuki and Kodály –opetusmetodeja. Opetusta annetaan modernissa ja klassisessa musiikissa instrumentteina, viulu, piano, kitara, Sello, laulu sekä perinnesoittimilla kuten Khmer instrumenteillä

Musiikin ilosanoma leviää nopeasti ja erilaiset näytöt puhuvat puolestaan. Tällä hetkellä koulu tarvitsee toiminnan organisoimiseen parempaa hallintaa ja siellä on parhaillaan Suomenkin kansalaisuuden omaava tietotekniikka-guru auttamassa ja suunnittelemassa tietoteknisiä ratkaisuja koulun satojen oppilaiden toiminnan organisointiin.

Bruno Gschwind on itse laulanut kuoroissa ja on innokas musiikin kuluttaja. Viime kesänä hän seurasi Suomessa muun muassa Vocal Espoon koulutusta ja esityksiä.

 

www.music-arts-school.org

http://vimeo.com/70233186

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: musiikki, musiikkikoulutus, Kamboztha,

Ylhäältä annettua

Sunnuntai 14.12.2014 klo 11.50 - Kauko Niemi

Ylhäältä annetut komennot, määräykset toteutetaan juuri ja juuri rimaa hipoen. Ei synny mitään lisäarvoa suorittavassa portaassa, kun kukaan ei ole sydämestään asian takana.

Oikeassa olemisen tarve on nykyisin niin voimakas, ettei synny rakentavaa yhteistyötä, todellista aivoriihtä, missä ideat jalostuisivat. Ja kun ihminen ei pysty ymmärtämään ja tunnustamaan omaa rajallista tietomääräänsä, syntyy vain riitoja eikä rakentavaa yhteistyötä. Näin eletään nyt Suomessa, toimitaan organisaatioissa, kuihdutaan kuppikunnissa.

En oikeastaan tunnista juurikaan yhtään tapausta, missä ylhäältä annetut käskyt ja määräykset tuottaisivat huipputuloksia. Käskyt ja määräykset ajavat puolustuslinjalle, mukaan lähtijöitä on vain sellaisissa tapauksissa, kun joku hiffaa oman etunsa täyttyvän.

Poliittinen pattitilanne ja koko maamme talous rypee nyt yhteistyökyvyttömyydessä. Nousu käynnistyy sinä päivänä kun joku innostuu jatkokehittämään toisen puolueen avointa aloitetta.

Juha Sipilän gallupluvut osoittavat, että hän edes näennäisesti kuuntelee, jopa yrittää ymmärtää vastapelureita ja jopa tekee kehittämisehdotuksia. Gallup-menestyksen takana tuskin on kovinkaan paljon keskustalaista aatemaailmaa.

Ylhäältä kaikessa viisaudessa annetut säännöt ja rajoitukset ovat ajaneet byrokratian vastaiseen taisteluun, mikä sekään ei edistä mitään, ei ainakaan yhteistyöhön.

En oikeastaan tunnista juurikaan yhtään tapausta, missä joku viisas itämään tietäjä tulee ja sanoo mitä pitää tehdä ja laskuttaa sen jälkeen 700.000 euroa. Olen työskennellyt organisaatiossa, missä tämän päivän guru Jari Sarasvuo kertoi viisauksiaan organisaationi yläkertaan, mutta alakerrassa en havainnut piirunkaan vertaa muutosta. Vain hymähtelyjä.

Kukaan ei ole niin viisas, eikä kellään ole niin paljon tietämystä, että voisi saada ryhmänsä toimimaan ylhäältä annetuilla mielipiteillä ja käskyillä. Menestyksen salaisuus on tunnustaa oma rajallisuus ja ottaa vastaa ideoita menestyksen raaka-aineeksi kaikilta tasoilta.




3 kommenttia . Avainsanat: Jari Sarasvuo, Juha Sipilä, ideointi, organisaatio

Täysin epäonnistunut ihmiskokeeni - varpaat heilumaan

Keskiviikko 3.12.2014 klo 13.36 - Kauko Niemi

Patikoinnissa tarvitaan hyvin tukevat jalkineet. Juoksussa tarvitaan hyvä joustavuus. Ja aina tarvitaan jalalle sellainen ja sellainen tuki. Näihin myyntiväittämiin uskoin ja hain jaloilleni tukevaa alustaa. Loppujen lopuksi ryhdyin käyttämään Footbalance pohjallisia.

Pohjalliset muokataan omien jalkojen mukaan. Paitsi jos jalat ovat jo entuudestaan väärässä asennossa, niin pohjalliset pitävät ne jämäkästi väärässä asennossa jatkossakin. Ja minun tapauksessani jatkuvasti.

Tästä seurasi, että jalat ”pääsivät surkastumaan”, kun eivät liikkuneet tarpeeksi ja jalkapohjien lihakset eivät saaneet tarpeeksi treeniä.

Pian, noin 2-3 vuoden kuluessa, alkoivat jalat väsymään jo alle 15 km kävelylenkeillä. Sitten riitti jo 5-10 km kävely, kun jalkapohjat alkoivat huutamaan hoosiannaa.

Ihmiskeho on vain tuotekehittelijöitä viisaampi sekä hyvässä että pahassa. Toiminta, jota keho ei koe tarvitsevansa, niin se alkaa surkastua pois. Kenkien tuottama mielihyvä kääntyy ajan mittaan jalkojen pahoinvoinniksi.

Jalat ja etenkin jalkapohjat tarvitsevat jatkuvasti luonnollista treeniä pysyäkseen oikeassa kuosissa ja välittääkseen kaiken tarvittavan tasapaino- ja muun informaation hermoratoja pitkin koko keholle.

Jalkaterän alueella voi esiintyä yli 2000 erilaista ongelmaa, häiriötä tai epänormaalia tilaa. Ongelmat liittyvät usein jalkaterän monimutkaiseen rakenteeseen sekä toimintaan. Jalkaterän kuormituksen määrää kuvaa se, että ihminen ottaa päivässä keskimäärin 8000 askelta ja kävelee elämänsä aikana noin 100 000 kilometriä.

Jaloissa on kaikkiaan 26 luuta, 33 niveltä ja yli sata lihasta ja jännettä. Ihmisen hermoista 70 prosenttia päättyy jalkoihin ja käsiin. Ei ole samantekevää millaista kuntoutusta ja ylläpitoa jalkineet tarjoavat.

Tässä jutussa ei oteta kantaa lainkaan siihen mitä muotioikut tuovat tullessaan, vaan että hyvää tarkoittava kenkäkehitys ajaakin mitä erilaisimpiin jalkaongelmiin.

Ihmisen jalkaterän, joka bioteknisesti on ainutlaatuinen taidonnäyte, kehittyminen ja sen seurauksena meille ominaisen kävelytyylin muotoutuminen kestivät noin neljä miljoonaa vuotta. Muutamassa tuhannessa vuodessa tekniikan kehitys on vääristänyt luonnollisen kävelytyylin muuttamalla sitä ulkoisilla välineillä, jalkineilla.

Maratonille ei silti ole syytä lähteä paljain jaloin, mutta juoksutossujen ja muiden runsaasti joustettujen kenkien jatkuva käyttö opettaa jalat väärille tavoille. Jalkojen luonnolliselle liikkuvuudelle on luotava sopivat ja jatkuvat edellytykset. Mitään jalkinetta ei pitäisi käyttää jatkuvasti, on minun käytännön kokemukseni.

Korostan, että kokemukseni ei ole tieteellisesti todistettu totuus, vaan oma, useamman vuoden kestänyt ihmiskoe. Omia kokemuksiani olen kyllä testannut keskustelemalla usean eri ammattilaisen kanssa. Kukaan heistä ei ole tyrmännyt kokemuksiani.

Nyt olen käyttänyt vajaan vuoden erilaisia jalkineita, erilaisia pohjallisia lähtökohtana, että jalat saavat erilaista treeniä ja sitä kautta luonnollista vahvistusta. Olen käyttänyt erittäin paljon suomalaisia Feelmaxin paljasjalkakenkiä, joita jo nyt pystyn käyttämään myös metsälenkeillä. Niin paljon jalat ovat jo vahvistuneet näiden kuukausien aikana.

Feelmax on vienyt asian niin pitkälle, että sen kevytjalkineessa ei ole oikeastaan mitään muuta eroa paljain jaloin kävelyyn kuin suoja lasinsiruja vastaan.

Tärkeää on myös jalkapohjan tuntoaistimusta välittävä ominaisuus pysyisi mahdollisimman luonnollisena, jolloin liikkuja tunnistaa alustan pintojen ja muotojen muutokset erittäin herkästi ja tuntemukset välittyvät jalkaterän kautta muualle kehoon ja aina aivoihin asti.

Avojaloin liikkuminen parantaa jalkaterän asentotuntoa sekä herkkyyttä. Näin jalkaterä toimii tehokkaasti, sille luonteenomaisella tavalla. Se vahvistaa jalkaterän tukirakenteita, erityisesti lihaksia ja nivelsiteitä. Tuntoaistimuksen herkistyessä ja toimiessa tehokkaasti, paranee alustalta tulevan iskun voimakkuuden arviointi.

Kehon suojamekanismit toimivat luontaisella tavalla, alentaen siten jalkaterään ja alaraajaan kohdistuvia kuormituksia.

Verrattuna ihokarvojen peittämään reiden ihoon, karvaton jalkapohjan iho kestää keskimäärin 600 prosenttia suurempia hiertäviä kuormitusvoimia ennen kipukynnyksen ylittymistä. On arvioitu, että jalkapohjan iho on hyvin suojattu hiertäviltä vammoilta juuri sen herkän tuntoaistimuksen ansiosta.

Viime aikoina huippu-urheilijat ovat pohtineet kateellisena afrikkalaisten juoksijoiden erinomaista menestystä. Kenialaiset ovat tottuneet liikkumaan paljain jaloin ja huippujuoksijat myös harjoittelevat paljain jaloin.

Varsinaisia tutkimuksia ei ole tehty, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että heidän jalkojen kunto ja koordinaatio korvienväliin toimii paremmin kuin länsimaisella tossukansalla.

Seuraavaksi otan ohjelmaan jalkaterien treenaamisen muutoinkin kun erilaisilla jalkineilla.

2 kommenttia . Avainsanat: jalkojen kunto, jalat, jalkojen särky