Tänään 5 tuntia 49 minuuttia

Torstai 21.12.2017 klo 11.43 - Kauko Niemi

Tämä on vuoden lyhin päivä. Haikeana jätän jäähyväiset tänään 18:28 ajalle, missä valon niukkuus ja väriskaala on luonut monta huikeaa hetkeä.

Tämä ei ole puppusanageneraattorilla tuotettua muodin mukaista yltiöpositiivisuutta. Olen aidosti  tykästynyt tähän valoon tai valon puutteeseen.

Tämä tykästyminen on kasvanut yhdessä kameran kanssa. Vuosi vuodelta näen maailmaa ja elämää yhä voimakkaammin valon kautta. Pimeään aikaan valon luonne on haastava ja moni muotoinen.

Pimeys on kokonaan käyttämätön luonnonvara Suomessa. Vaivumme valittaen synkkään kaamokseen. Mietitäänpä vaikka Suomi 100 valaistus projektit. Valaistu Saanatunturi osoitti kuinka kaamoksesta voi ottaa irti melkein mitä tahansa.

Jotta kaunis valaistus pääsisi esiin, se vaatii pimeyttä ympärilleen. Kaunis ja älykäs valaistus kertoo vaikka tarinaa, kuten Helsingin Oopperatalon uusi valaistus. Valaistus kertoo ohikulkijoille milloin näyttämöllä ollaan tositoimissa.

Mikä yhdistelmä – hiljaisuus ja pimeys. Lappi vetää, jos vielä sattuisi revontulet ilmestymään, paratiisi on ainutkertainen. Tämä ei mielestäni kaipaa sirkushuveja.

Pimeys tarjoaa kuvaajalle aivan huikeita mahdollisuuksia kokeilla ja kikkailla kameralla, kun kaiken ei tarvitse tapahtua 1/500 sekunnissa.

Esimerkiksi kuvasin täysin luonnottoman kuvan Kansallismuseon joulukuusimetsästä. Vain pitkällä valotuksella voi tuollaista kikkailua tehdä. Mielenkiintoista tässä vain on se, ettei kukaan ole huomauttanut kuvan luonnottomuudesta. Siitä on kuitenkin tykätty tähän mennessä 74 kertaa.

Joulukuusimetsä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaamos, valo, valokuvaus, pimeys, valaistus, Saanatunturi

Oletko sinä Facebookin ohjelmoitavissa

Maanantai 18.12.2017 klo 19.29 - Kauko Niemi

Facebookin entinen pomo sanoo tuntevansa raskasta syyllisyyttä siitä, että auttoi luomaan välineen, joka repii kappaleiksi sosiaaliset rakenteet.

Ex-pomo katuu järjestelmää, joka perustuu nopeaan hyvää mieltä tuottavaan palautteeseen – kuten peukutuksiin ja jakoihin. Samalla se on pitkälti romuttanut yhteiskunnan perusteita: ei enää julkista keskustelua eikä yhteistyötä, vaan väärä tietoa ja epäluottamusta. Suuria ihmisjoukkoja kyetään manipuloimaan somen avulla.

”Sosiaalinen media turmelee inhimillisen käyttäytymisen perustan”, hän moittii.

“Ette ymmärrä sitä, mutta teitä ohjelmoidaan. Nyt on aika päättää, missä määrin olette valmiita luopumaan itsenäisyydestänne”

Monet muutkin asiantuntijat peukuttavat tätä ulostuloa ja pohtivat somen vaikutusta ihmisten käytöksen muutokseen. Itse en nyt lähtisi suoralta kädeltä suosittamaan somen tai tässä tapauksessa Facebookin lopettamista.

Itse olen saanut kontaktikenttääni lukuisia entisiä koulukavereitani, sukulaisiani, joita en ole tavannut vuosikymmeniin. Jos ajatellaan aikaa ennen somea, niin aivan varmasti en lähtisi tuttaviani varta vasten etsimään saati päivittämään yhteisiä tietojamme ja tapahtumiamme.

Moitteen sijaa löytyy paljonkin Facebookin toimintatavoissa.  Se on käyttänyt ihmisten harhauttamista ja hyväuskoisuutta häikäilemättä hyväkseen. Facebook ei ole koskaan avoimesti kertonut toimintatapaansa, joka on kaikkea muuta kuin totuttu viestinvälitys. Joku lähettää viestin ja toinen ottaa sen vastaan. Ihmiset luulevat tekevänsä toista mitä he todellisuudessa tekevät.

Salaiset Facebookin niin sanotut sisäiset algoritmit päättävät täysin yksipuolisesti kenelle päivityksesi näytetään ja siihen sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Sinusta rakentuu Facebookin määrittelemä kuva, joka on edullisempi Facebookille kuin sinulle. Sinusta tulee edullista kauppatavara etenkin Facebookin mainosmyynnille.

Kun Facebook muuttaa toimintojensa ominaisuuksia, ei niistä kerrota, vaan pikemminkin sinut pakotetaan niitä käyttämään. Itselläni on juuri nyt esimerkiksi tilanne, että joudun jatkuvasti vastaamaan – ei nyt – kun en halua tiettyjä toimintoja käyttööni. Mutta ei ole vaihtoehtoa vastata, etten koskaan halua käyttää.

Facebook on malliesimerkki asiakaskeskeisyyden vastakohdasta. Jos ja kun olet mukana, niin olet Facebookin algoritmien ehdoilla, etkä voi valittaa. Sinun pitää käyttäjänä ottaa ehdottomasti vastuu mitä tietoa jaat. Ja pitää mielessä, että sitä tietoa et voi peruuttaa etkä tuhota.

Turvallisin neuvo on, ettet koskaan jaa tietoa, saati kuvia toisesta henkilöstä, jos ette ole yhdessä niin sopineet. Mietipä kun lapsesi on tulevaisuudessa vaikkapa poliitikko ja tyrii jotakin. Media kaivaa pottakuvia ja kiukuttelukuvia ja julkaisee, että tällainen hän oli jo lapsena. Suojaa lapsesi ja lähimmäisesi yksityisyys.

Vaikket sanoisi sanaakaan Facebookissa, sinusta muodostetaan tarkka kuva jo sen perusteella mitä juttuja olet lukenut ja mitä et. Tuolloin olet jo omassa kuplassasi

Kovinkin jyrkät mielipiteet somea vastaa ovat oikeutettuja, jos ne herättävät ihmisten käsitystä sanan vapaudesta ja eritoten vastuusta. Facebook on yksi väline Twitterin, Instagramin ja monien muiden joukossa. Maailma muuttuu ja myös tapamme viestiä. Monelle yritykselle some oikein tehokas ja fiksusti käytettynä on erinomainen markkinointiväline hinta- hyötysuhteella arvioituna.

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: some, facebook, sosiaalinen media, algoritmi

Pandat tulevat - tulevatko ihmiset

Maanantai 11.12.2017 klo 21.34 - Kauko Niemi

Kun kesä oli kauneimmillaan ja yksi maailman hienoimmista ulkoilukohteista, Liesjärvi kapeine vesien välissä luikertelevine polkuineen tarjosi tuolloin henkeäsalpaavia näkymiä. Paikka johon olen ajanut useammankin ulkomaisen ystäväni kanssa ja esitellyt kappaleen kauneinta Suomea. Samalta alueelta olen yhtenä kesänä jokamiehen oikeudella kerännyt 28 kiloa suppilovahveroita.

Mutta missä tällainen paratiisi oikein onkaan. Sitä kysyivät myös kyseisen kunnan päättäjät – Tunteeko kukaan Tammelaa? Entä tunteeko kukaan Kälviää tai Töysää tai Möksyä. Tosin noilla paikoilla ei tiettävästi olla huolestuneita paikkakunnan brändistä

Tammela haastoi viime kesänä ihmiset jakamaan kokemuksensa ja fiiliksensä Tammelasta. Samalla Tammelassa lähti liikkeelle kunnan tunnettuuteen ja brändimielikuvaan liittyvä kartoitus.

Tammela halusi selvittää, miten hyvin Tammela tunnetaan suomalaisten keskuudessa, mitä kunnasta tiedetään, ajatellaan ja minkälaisia tarinoita Tammelasta kerrotaan. Kunnan isät ja äidit jännittivät tunnetaanko Tammelaa muualla ylipäätään.

Brändit ja tunnettuus ovat tärkeitä myös kunnille, ja niitä on hyödynnetty aivan liian vähän. Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Monesta kunnasta saatetaan tunnistaa vain yksi kohde, kirkko, mikäli se on ollut tiekirkkona ja ainoana kohteena mihin on ylipäätään voinut pysähtyä. Tai jos kirkon maine kiirii riittävän kauas, niin se voi olla todellinen turistirysä kuten Temppeliaukion kirkko Helsingissä liki miljoonalla kävijällä vuodessa.

Suomessa on parhaillaan yksi kunta, joka investoi houkuttelevuuteensa valtavalla riskillä. Ähtärin pandatalo on melkein valmis. Niin on pieni eteläpohjalainen kuntakin: se valmistautuu ottamaan vastaan tunnetuimmat asukkaansa. Pandat tulevat tammikuussa ja ne ovat Ähtärille myös kaikkien aikojen kalleimmat asukkaat.

Eläinpuiston liikevaihto oli viime vuonna runsaat kaksi miljoonaa euroa, jolla tehtiin noin 50 000 euron voitto. Pian valmistuva pandatalo maksaa yli kahdeksan miljoonaa euroa, ja lisäksi tulevat vielä pandojen vuosikulut, joista ison osan haukkaavat varsinkin Kiinan maksettavat vuokrarahat. Puistoon tulee myös kymmenen uutta työntekijää.

Vähimmilläänkin puhutaan siis miljoonasta eurosta vuodessa. Ähtäri ei kerro tarkkoja lukuja.

Kävijöitä eläinpuistossa oli viime vuonna noin 180 000. Jotta pandahankkeessa päästään voitolle, lippuja pitää myydä 100 000 enemmän. Ja kuinka paljon satatuhatta kävijää käyttää muita Ähtärin palveluja ja synnyttääkö kokonaan uutta bisnestä.

Mutta jos paltaan tapaus Tammela, joka on aika normaali suomalaisen kunnan tarina ilman selkeää ja hyödynnettävää brändiä, mielikuvaa kunnasta ei luoda exelissä, vaan se syntyy pitkäjänteisesti tiedostaen jokapäiväisistä asioista.

Laaja kysely ja haastattelut antoivat Tammelalle kylmää kyytiä. Kun kysyttiin ulkopaikkakuntalaisten tietämystä Tammelasta. Vastaajista 64 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ei ollut mitään mielikuvia Tammelasta. Haastateltujen joukossa luku oli 87 prosenttia. Tammela sekoitettiin myös esimerkiksi Tammelantoriin Tampereella. Sieltähän saa vain mustaamakkaraa.

Tietämättömyys korostui nuorten 18-29 -vuotiaiden keskuudessa. Nuoret eivät myöskään kokeneet kuntaa kiinnostavana asuinpaikkana tai yrittämisen paikkakuntana. ”Vaikea kiinnostua, jos ei tunne paikkakuntaa”,  kertoi yksi haastatelluista.

Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Tulokset kielivät siitä, että niin Tammelassa kuin monessa muussakin pienessä kunnassa on satsattava brandityöhön ja tunnettuuden luomiseen. Kuntien kohdalla se ei tule olemaan helppoa. Kun brändin rakentaminen yrityksissäkin on tavattoman hankalaa. Kittilä olkoon tässä varoittavana esimerkkinä erilaisten intressien sekasorrosta.

Tammelan esimerkki on erinomainen ja samanlaiseen investointiin kannattaisi monen muunkin paikkakunnan ryhtyä. Ainakin tietäisi millaiset askelmerkit ovat lähtötilanteessa, eikä lähdettäisi saati innostuttaisi yksittäisten mielipiteiden, ja muutaman ihmisen mieltymysten pohjalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tammela, Ähtäri, Kittilä, kunnan brändi, vetovoima, houkuttelevuus, viestintä

Hurme puhui aidasta ja Terho aidan seipäästä

Maanantai 4.12.2017 klo 19.57

Nyt toivon koko sydämestäni, että lähdettäessä seuraavalle satavuotiselle taipaleelle suurin muutos tapahtuisi keskustelukulttuurissa. Toivon koko sydämestäni sitä ymmärrystä ja tajuntaa, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Sillä mitä todella omasta mielestäsi sanot, on viestinnällistä sisältöä vain sinulle itsellesi.

Tuorein esimerkki on viime torstailta ja perjantailta. Juha Hurmeen Finlandia-palkinnon kiitospuheen nostattama kohun poikanen. Ministeri Sampo Terho tarttui vain yhteen sanaan, ei varsinaiseen asiaan ja hyödynsi vain omaa poliittista näkyvyyttä. Tämä ei kauheasti rakenna kulttuuriministerin arvostusta, mutta tuotti mediassa ja somessa hässäkän, joka ei synnytä rakentavaa keskustelukulttuuria.

Tästähän seurasi julkisen anteeksipyynnön vaade. Viime aikoina on muodollisia anteeksipyyntöjä heitelty sinne sun tänne. Juha Hurme ei sortunut merkityksettömään ja muodolliseen anteeksipyyntöön. Hän oli koko sielullaan sanomistensa takana. Anteeksipyyntö sai sen muodon minkä sai, sillä oikeastaan mitään anteeksipyydettävää ei ollut, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Oikeusvaltiossa on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta meillä on myös vastuu sanomisista ja kuka on syyllinen ja kuka ei, sen päättää vain tuomioistuin , ei yksittäinen ihminen omassa kuplassaan.

Viime viikon toisen esimerkin viestinnän muodosta ja merkityksestä omalle kohdalleni muodostui viaton Facebook-päivitys.

Kuvatessani Temppeliaukion kirkon Slush-valaistusta, huomasin palavan muistokynttilän valuneen mielenkiintoisen kauniisti. Mielestäni kynttilä sopii tähän aikaan, tähän kiireeseen ja tähän pimeyteen saatesanoilla - Päivän rauhoittava tunnelma

Normaaliin tapaan kuvaa peukutettiin, liitettiin hymiöitä. Ihmiset ymmärsivät lähettämäni viestin kuta kuikin samoin kuin minäkin.

Sitten sain yhden sanallisen kommentin – Kiitos

Tässä vaiheessa minulle vierähti kyynet silmäkulmaan. Tiesin tämän kiitoksen takana olevan jännityksen ja jo jonkin aikaa jatkuneen pelon. Näin se viesti saa aina erilaiset merkitykset vastaanottajan päässä. Kenellekään muulle sana kiitos ei tässä tilanteessa merkitse mitään normaalista poikkeavaa.

Olen pysähtynyt pohtimaan parin viikon takaista artikkelia, missä ”tutkijat” olivat sitä mieltä, että somessa pidetään epäkohteliaisuuden merkkinä, jos ei käytä hymiöitä. Minun mielestä se on viestintätaitojen heikkoutta, jos pitää asioita ilmaista erilaisilla kuvioilla, joilla ei kuitenkaan ole yhteisesti ymmärrettyä merkitystä.

Jos tuttavani kertoo Facebookissa perheenjäsenen kuolemasta. Kirjoitan osanottoni ja perään lataan emojiksi punaisen sydämen – sydämestäni tulevasta myötätunnosta.

Kun vien hiiren sydän-emojin kohdalle, ilmestyy sana ”ihastu”. No en todellakaan ihastu, mutta silti jätän sydämen mieluummin kuin peukuttaisin. Emojeilta puuttuu yhteinen tulkinta ja kun useimmilla palveluilla ja eri laitteilla on omat merkkinsä, niin yhteinen tulkinta puuttuu. Siis käytä todella harkiten hymiöitä, jottet pilaa viestiäsi tai anna viestillesi jopa kokonaan väärää merkitystä.

Kun kuulet jotain uutta – mieti aina ensimmäiseksi kenelle tästä tiedosta olisi hyötyä, kenen elämää se helpottaisi sen sijaan että ryhdyt räksyttämään ja herjaamaan ja levittämään viestiä valheella kuorrutettuna.

Ja jos sitten joudut siihen tilanteeseen kuten Hurme, niin aito anteeksipyyntö voi tulla vain sydämestä, eikä muodollisten protokollien saattelemana.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #viestintä, Sampo Terho, Juha Hueme, emoji,