Brändäämisen voimaa

Perjantai 30.12.2022 klo 10.08 - Kauko Niemi

Pysähdyin miettimään kuinka minua hyödynnetään ilmaiseksi liikkuvana mainoksena ja myyntimiehenä. Käytän erästä tuotetta ja nyt valmistaja tarjoaa omalla nimellään varustettuja vaatteita, jos houkuttelen viisi ihmistä hankkimaan samanlaisen tuotteen.

Ei niin kun mahdu ajatus- eikä arvomaailmaani ryhtyä myyntimieheksi ja saada kamppeita, joissa edelleen toimisin yrityksen liikkuvana mainosmaskottina ilman palkkaa. Mihin ihmeeseen perustuu tällainen ajattelu. Selvennettäköön vielä, että olen erittäin tyytyväinen käyttämääni tuotteeseen.

Seuratessani kirppispalstoja niin siellä myydään vaikkapa Marimekon kangaskasseja 20 – 25 eurolla. Minulla on hieman yli 20 kangaskassia, joista en ole maksanut senttiäkään ja pärjään oikein hyvin päivittäisillä kauppareissuilla ja muissakin asioinnissa, eikä tarvitse ostaa edes 25 sentin muovipussakoita.

Automaailmastani löytyy tähän brändi-aiheeseen myös esimerkkejä. Aikoinaan oli muotia brändätä autokauppoja liimaamalla kaupan tarra takaikkunaan ja sitten rekisterikilven pidikkeeseen autokaupan nimi.

Vuosikymmeniä sitten menin vastaanottamaan uutta autoani ja kaupassa ilmoitin etten vastaanota autoa, ennen kuin tuo teippi on poistettu takaikkunasta. Siitä viisastuneena sen jälkeen olen ennakkoon ilmoittanut, että kaikista ylimääräisistä mainoksista laskutan kilometrien mukaan. Ei ole tyrkytetty.

Vajaa vuosi sitten tein kohtuullisen suuren kamerainvestoinnin. Teknisesti viimeistä huutoa. Mutta kameran mukana tulleessa mustassa kaulahihnassa koreilee suurilla valkoisilla kirjaimilla kameran tyyppimerkintä. Tyhmempikin pystyy heti katsomaan minkä hintaisella kameralla kuvaan. Ensitöikseni ennen kuin ehdin ottamaan ensimmäistäkään koeotosta, kaivoin mustan tussin ja töhersin mallinumerot mustiksi piiloon.

Jos tuo tussi sitten alkaa jollakin sateella mustaamaan vaatteitani, niin pitää vain mennä ostamaan väritön ja hajuton hihna, kun ei ole tarvetta esiintyä mannekiinina. Noin kalliilla kameralla noin surkeita kuvia.

Sehän on tietty täysin ymmärrettävää, että urheilijan hihassa tai puntissa loistaa erilaisia bränditunnuksia. Urheilijathan saavat siitä sievoisia sopimuksen mukaisia summia. Siis osan toimeentuloistaan, kun palkintorahoilla ei kuitenkaan pärjäisi.

Tavallisen kaduntallaajan vaatteiden kohdalla asia on jo hieman mutkikkaampaa, kun brändinimet on kudottu, neulottu osaksi itse tuotetta. Jälkikäteen neulotut lippulaput pystyy sentään saksimaan irti.

Sen sijaan, että juoksisin brändien perässä putiikista toiseen, niin nykyisin valikoituukin käyttövaatteiden hankinta yhä useammin Lidl:n harvakseltaan pyöriviin tarjouksiin tai sitten Kampin ostarilla olevaan Muji-liikkeeseen. Siellä oikein käyttömukavia vaatteita, ilman ainuttakaan brändiviestiä.

Ymmärrän toki, että brändin rakentaminen yritykselle, tuotteelle tai palvelulle on mielekästä ja jotkut ovat jopa onnistuneet ylihinnoittelemaan tuotteitaan brändin varjolla, mutta miksi näin tapahtuu? Kait joillakin ihmisillä on vain niin polttava tarve osoittaa omat mieltymyksensä julkisesti. Kait siihen nyt kuitenkin some riittäisi.

Onhan minullakin ollut kaksi saman merkkistä polkupyörää. Ne vain ovat kestäneet ja toimineet moitteettomasta. Onhan minulla nyt toinen saman merkkinen ja mallinen auto, mutta kun en ole 17 vuoden aikana senttiäkään maksanut korjauskuluja – ainoastaan kerran vuodessa tehty vuosihuolto on riittänyt. Ei ole kyse brändistä vaan toimivasta ja taloudellisesta siirtymästä paikasta A paikkaan B.

Kameramaailmassakin olen pysynyt samassa merkissä omaa laiskuuttani, kun ei ole viitsinyt merkkiä vaihtaessa opetella kymmeniä ja taas kymmeniä säätöjä. Ja onhan kameramaailman valinnoissa aina mukana myös yhteensopivuus olemassa olevan kaman kanssa.

Windows-puhelinten jälkeen valitsin iPhonen. Senkin valinta perustui niihin moniin teknisiin teksteihin ja juttuihin, joiden pohjalta kyseenalaistin android-puhelinten tietorvan.

Kun nyt tähyilen keittiöni koneistusta, niin sieltä löytyy seitsemän konetta, joista neljä on saman merkkistä, mutta siis täysin eri toimintoisia. Siinäpä varmaan minun alitajuntaista brändi-valintaa. Mutta en niidenkään kohdalla odota, että joku vierailija alkaisi kehua, että onpas sinulla tyylikäs astianpesukone.

Enkä muista, että olisiko koskaan ollut jonkun hankinnan yhteydessä voimakkaita mielihaluja ostaa jonkun tietyn merkkisiä tuotteita, siitäkin huolimatta, ettei niiden toiminta täysin vastaisikaan minun tarpeitani.

 

Tämä on kuultavissa Finnradion kanavilla 2.1.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheestaa:

Brändi

Ulkonäkö vaikuttaa kouluarvosanoihin

Kun nuori meni politiikkaan alkoi keskustelu hänen pukeutumisestaan

Somejulkkis Andrew Tate leveili Greta Thunbergille suuripäästöisillä autoillaan

Ansioluettelon koristelua

 

 

 

 

 

 

 

Pandat tulevat - tulevatko ihmiset

Maanantai 11.12.2017 klo 21.34 - Kauko Niemi

Kun kesä oli kauneimmillaan ja yksi maailman hienoimmista ulkoilukohteista, Liesjärvi kapeine vesien välissä luikertelevine polkuineen tarjosi tuolloin henkeäsalpaavia näkymiä. Paikka johon olen ajanut useammankin ulkomaisen ystäväni kanssa ja esitellyt kappaleen kauneinta Suomea. Samalta alueelta olen yhtenä kesänä jokamiehen oikeudella kerännyt 28 kiloa suppilovahveroita.

Mutta missä tällainen paratiisi oikein onkaan. Sitä kysyivät myös kyseisen kunnan päättäjät – Tunteeko kukaan Tammelaa? Entä tunteeko kukaan Kälviää tai Töysää tai Möksyä. Tosin noilla paikoilla ei tiettävästi olla huolestuneita paikkakunnan brändistä

Tammela haastoi viime kesänä ihmiset jakamaan kokemuksensa ja fiiliksensä Tammelasta. Samalla Tammelassa lähti liikkeelle kunnan tunnettuuteen ja brändimielikuvaan liittyvä kartoitus.

Tammela halusi selvittää, miten hyvin Tammela tunnetaan suomalaisten keskuudessa, mitä kunnasta tiedetään, ajatellaan ja minkälaisia tarinoita Tammelasta kerrotaan. Kunnan isät ja äidit jännittivät tunnetaanko Tammelaa muualla ylipäätään.

Brändit ja tunnettuus ovat tärkeitä myös kunnille, ja niitä on hyödynnetty aivan liian vähän. Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Monesta kunnasta saatetaan tunnistaa vain yksi kohde, kirkko, mikäli se on ollut tiekirkkona ja ainoana kohteena mihin on ylipäätään voinut pysähtyä. Tai jos kirkon maine kiirii riittävän kauas, niin se voi olla todellinen turistirysä kuten Temppeliaukion kirkko Helsingissä liki miljoonalla kävijällä vuodessa.

Suomessa on parhaillaan yksi kunta, joka investoi houkuttelevuuteensa valtavalla riskillä. Ähtärin pandatalo on melkein valmis. Niin on pieni eteläpohjalainen kuntakin: se valmistautuu ottamaan vastaan tunnetuimmat asukkaansa. Pandat tulevat tammikuussa ja ne ovat Ähtärille myös kaikkien aikojen kalleimmat asukkaat.

Eläinpuiston liikevaihto oli viime vuonna runsaat kaksi miljoonaa euroa, jolla tehtiin noin 50 000 euron voitto. Pian valmistuva pandatalo maksaa yli kahdeksan miljoonaa euroa, ja lisäksi tulevat vielä pandojen vuosikulut, joista ison osan haukkaavat varsinkin Kiinan maksettavat vuokrarahat. Puistoon tulee myös kymmenen uutta työntekijää.

Vähimmilläänkin puhutaan siis miljoonasta eurosta vuodessa. Ähtäri ei kerro tarkkoja lukuja.

Kävijöitä eläinpuistossa oli viime vuonna noin 180 000. Jotta pandahankkeessa päästään voitolle, lippuja pitää myydä 100 000 enemmän. Ja kuinka paljon satatuhatta kävijää käyttää muita Ähtärin palveluja ja synnyttääkö kokonaan uutta bisnestä.

Mutta jos paltaan tapaus Tammela, joka on aika normaali suomalaisen kunnan tarina ilman selkeää ja hyödynnettävää brändiä, mielikuvaa kunnasta ei luoda exelissä, vaan se syntyy pitkäjänteisesti tiedostaen jokapäiväisistä asioista.

Laaja kysely ja haastattelut antoivat Tammelalle kylmää kyytiä. Kun kysyttiin ulkopaikkakuntalaisten tietämystä Tammelasta. Vastaajista 64 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ei ollut mitään mielikuvia Tammelasta. Haastateltujen joukossa luku oli 87 prosenttia. Tammela sekoitettiin myös esimerkiksi Tammelantoriin Tampereella. Sieltähän saa vain mustaamakkaraa.

Tietämättömyys korostui nuorten 18-29 -vuotiaiden keskuudessa. Nuoret eivät myöskään kokeneet kuntaa kiinnostavana asuinpaikkana tai yrittämisen paikkakuntana. ”Vaikea kiinnostua, jos ei tunne paikkakuntaa”,  kertoi yksi haastatelluista.

Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Tulokset kielivät siitä, että niin Tammelassa kuin monessa muussakin pienessä kunnassa on satsattava brandityöhön ja tunnettuuden luomiseen. Kuntien kohdalla se ei tule olemaan helppoa. Kun brändin rakentaminen yrityksissäkin on tavattoman hankalaa. Kittilä olkoon tässä varoittavana esimerkkinä erilaisten intressien sekasorrosta.

Tammelan esimerkki on erinomainen ja samanlaiseen investointiin kannattaisi monen muunkin paikkakunnan ryhtyä. Ainakin tietäisi millaiset askelmerkit ovat lähtötilanteessa, eikä lähdettäisi saati innostuttaisi yksittäisten mielipiteiden, ja muutaman ihmisen mieltymysten pohjalta.