Yhden miehen boikotti voi räjähtää

Sunnuntai 8.7.2018 klo 9.55 - Kauko Niemi

Yhden miehen boikotti ei maailmaa paranna tai toisaaltä rankaise paitsi jos nyt sattuu olemaan joku trump. Tosin someaikana on mahdollista, että yhden miehen bokotti voi räjähtää.

Siitä huolimatta allekirjoittaneelle on elämän varrella syntynyt enemmän tai vähemmän harkittuja boikotteja. Ja varmasti yhdellä jos toisella on huonoja kokemuksia joitakin yrityksiä kohtaan.

Tänäänkin FB kaverini tilitti pitkäsi ja hartaasti kuinka Nordea kyykytti häntä. Ja kommenteista päätellen moni sai tukea pankkisuhteen katkaisuun. No on minullakin historiassa boikotti pankkisuhteeseen. Ensimmäinen asuntolainani evättiin ja pankinjohtaja sanoi, että kun sinä olet niin nuoren näköinenkin. Olin kuitenkin vakituisessa työsuhteessa ja omaa rahaakin olisi ollut melko suuri osa. Tämä boikotti on sitten jatkunut liki 50 vuotta.

Joskus boikotti on hetken pyrähdys. Vaikkapa sellaisissa kaupoissa, joilla on jatkuvasti 70 prosentin alennuskampanjoita. Minulle toiminta tarkoittaa kusetusta ylikorkeilla hinnoilla. Sehän on varmaa, ettei niitä 70 prosentinkaan tuotteita myydä tappiolla.

Turistina en järin suurilla rahoilla helpota vierailukohteiden taloudellista tilaa. Nyt tällä hetkellä en edes pienillä rahoilla halua auttaa Yhdysvaltoja, Puolaa, Unkaria enkä Turkkia.

 Sitten minulla on niitä huijareita boikotissa, jotka kyseenalaisilla tavoilla ajavat epärehellisesti omia etujaan. Tällaisilla yrityksillä on jonkinlainen sisään leivottu epärehellisyyden kulttuuri. Miten sellaiseen voisi luottaa.

Täytyisi tapahtua ihmeitä, jos ostaisin esimerkiksi Volkswagen-konsernin auton. Kaksi pääjohtajaa, johtajat sekä Volkkarilta että Audilta on todettu syyllisiksi. Ei ole sattumaa eikä missään tapauksessa yksittäisiä tapauksia.

Viime syksynä ostin uudet talvirenkaat. Olen yli 20 vuotta ajanut Nokia Renkaiden kitkoilla, luottaen siihen, että ”riippumattomat testit” pitävät paikkansa, eivätkä suosi kotimaisia. No testit varmaan pitivätkin paikkansa, mutta Nokia Renkaat toimitti testeihin kaikkia muuta kuin kaupan hyllyltä saatavia kumeja.

Moitteet toki menevät testien tekijöillekin, jotka ovat nyt viisastuneet vahingosta, ja ostavat testirenkaat nyt ennalta arvaamattomista paikoista. Hakkapeliitat saavat nyt odottaa boikottoni lientymistä.

Kaikkein pisin boikottini, liki 70 vuotta, kohdistuu Valioon. Valion ongelmana on myös yrityskulttuuri. Se ei ole päässyt eroon monopoliajatuksestaan, eikä oppinut siihen, että se palvelee kuluttajia, eikä hallitse elintarvikemarkkinoita.

Arlan tullessa Suomen markkinoille, Valio lähes itki kotimaisen tuotannon ja suomalaisen maidon puolesta. Kutenkin tuli selville, että Valio osti samaan aikaan maitoa Virosta.

Valion sisäistä mentaalia kuvastaa sekin, että toimittajana jouduin pariin otteeseen tukkanuottasille, koska en kirjoittanut heidän mielestään asioita oikein. Minun olisi pitänyt käyttää samoja termejä, joita he käyttivät markkinointikampanjoissaan. Joten Valion tuotteita tarttuu ani harvoin ostoskoriini.

Kaikki esimerkkini ovat yhden miehen boikotteja ja ei varmastikaan kaada yhtäkään mainitsemistani yrityksistä. Kuitenkin some-ajan sytytyslanka on tavattoman lyhyt. Uskonvahvistusta omille kokemuksille ja mielipiteille  jaetaan helposti. Salaisuudet vuotavat aivan varmasti jotain kautta julki ja boikotoijat voidaan laskea hetkessä miljoonissa ja silloin onkin jo tosi kysymyksessä.

Tämä on kuultavissa maanantaina 9.7.2018 klo 13:00 (Espanjan aika) Finnradion taajuudella 104,8 Mhz Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiossa www.finnradio.fm.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Volkswagen, audi, Valio, nokia renkaat, Turkki, Unkari, Puola, Yhdysvallat, boikotti

Huijaaminen osa yrityskulttuuria

Lauantai 30.1.2016 klo 22.04 - Kauko Niemi

Tuore ruotsalainen Hunger-lehti valitsi Valion maitotempun vuoden ruokahuijaukseksi. Hunger-lehti paljasti, että Valio myy täsmälleen samaa laktoositonta kefiiriä ja jogurttia eri pakkauksissa eri hinnoin. Asiakkaat ovat maksaneet noin 70 senttiä enemmän tuotteista, jotka on merkitty laktoosittomiksi.

Volkkarin tietoisesti tehdyt päästöhuijaukset ovat asettaneet kyseisen yrityksen uudelleenarvioinnin kohteeksi.

Kummankin yrityksen kohdalla olen ryhtynyt miettimään oman kokemuksen kautta, että huijauksen täytyy kuulua näiden kahden yrityksen kulttuuriin. Huijaaminen on sisäisesti, hiljaisesti hyväksyttyä – periaatteena keinolla millä hyvänsä. Ja kun sitä ei koskaan ole kunnolla kitketty pois, niin se jatkuu ja jatkuu ja muodostuu toimintatavaksi, yrityskulttuuriksi.

Olen ostanut tai valinnut käyttööni reilusti toistakymmentä autoa. Autonostajana olen ehdottomasti enemmän kokeileva kuin merkki- tai malliuskollinen. Koskaan ei ole ollut kahta kertaa peräkkäin samaa merkkiä tai mallia.

Lähes joka kerta valinnoissa on ollut myös Volkswagen. En ole jostain syystä uskonut niitä tuttavien puheita teknisistä ongelmista ja kuinka Volkkari ei ota vastuuta vaikkapa reilun tuhat euroa maksavan jakohihnan vaihdosta alle 60 000 kilometrin jälkeen.

Omissa hankintavertailuissani tuli aina pettynyt olo. Lähtöhinta oli kutakuinkin kohillaan, mutta kun ryhtyi vertaamaan mitä sillä hinnalla todellisuudessa saa, olisi Volkkarille pitänyt maksaa tuhansia euroja lisää saadakseen samat ominaisuudet kuin muilla vakiona.

Valio on lajissaan vielä monin verroin härskimpi. Etenkin kun tuotteiden muokkauksissa on aina kyse ihmisten terveydestä. Ja vaikka kuinka rimaa hipoen vältetään väärät terveysväittämät. Väärien mielikuvien rakentaminen terveysvaikutuksista ja ravintoaineiden aitoudesta, kuten nyt Ruotsissa, ovat anteeksiantamatonta huijausta.

Itse olen toimittajana muutamaan kertaan tehnyt juttua Valiosta ja jokaisen jutun julkaisun jälkeen olen saanut vääntää kättä. En vääristä faktoista vaan siitä, ettei juttu vastannut Valion markkinaviestin henkeä.

Moni muistaa sen metelin jonka Valio nosti kun Arla saapui Suomeen. Kotimaisen puhtaiden maitotuotteiden asema oli uhattuna. Kuitenkin Valio toi itse samaan aikaan maitoa Virosta.

Itse henkilökohtaisesti en ole kovin herkkä boikotoimaan mitään. Ja boikottilistani on melko lyhyt. Siellä on tällä hetkellä yksi nimi ja se on Valio. Ja luulen, että seuraavassa autonvaihtotilanteessa lisään listalle toisenkin nimen. Virheitä pitää tehdä ja erityisesti sietää, jotta tapahtuisi kehitystä. Vahinkojakin sattuu, mutta tietoista huijaamista en siedä.

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: yrityskulttuuri, huijaaminen, Valio, Volkswagen,

Tietoinen ja suunniteltu epärehellisyys näyttää olevan Volkkarin kulttuuri

Maanantai 9.11.2015 klo 10.20 - Kauko Niemi

Virheitä sattuu ja pitääkin sattua, jos ja kun paljon tehdään asioita. Mutta kun virheet kirjataan epärehellisyyden piikkiin, niin se on anteeksiantamatonta.

Volkswagen-konsernin yrityskulttuuri näyttääkin olevan epärehellisyys. Kusetetaan kaikessa ja tietoisesti tehden. Nyt ei ole millään lailla kyse vahingoista tai yksittäisten ihmisten arviointikyvyn puutteesta.

Tällaisella yrityskulttuurilla tehtyihin tuotteisiin on enää vaikea luottaa, kun alkaa epäillä kaikkea. Volkkarin tapauksessa on ollut tavallaan takuumiehenä saksalaisuus. Laatu, tarkkuus, täsmällisyys jne.

Jos ja kun vastaavia kusetuksia löytyisi italialaisista autoista, niin suhtautuminen olisi jonkin verran väljempää. Tiedämmehän, ettei Italiassa mikään toimi, mutta kaikki järjestyy.

Tällainen toistuvien tapahtumien paljastuminen muuttaa ihmismieltä mielenkiintoisella tavalla ja suhtautumista yritykseen.

Itse olen ostanut tai valinnut elämäni aikana ainakin 15 kertaa auton. Kertaakaan en ole ostanut samaa merkkiä ja mallia kahta kertaa peräkkäin. Jotenkin olen vaihtelunhaluinen, avoin kaikelle uudelle.

Volkkari on varmaan ollut lähes joka kerta aloituslistalla. Joka kerta se on kuitenkin karsiutunut pois samasta syystä. Hinnoittelun takia.

Volkkari pärjää hyvin lähtöhinnalla, mutta kun listataan kaikki halutut ominaisuudet, niin yllättäen sen hinta nouseekin omaan luokkaansa saman kokoisiin kilpailijoihin verrattuna.

Nyt kun lueskelee näitä huijaustarinoita, niin tämäkin kokemus kääntyy huijauksen piikkiin. Ollaan muka samassa hintaluokassa kilpailijoiden kanssa ja sitten ei kuitenkaan olla. Hintamielikuvahuijausta.

Ilman tämän päivän volkkaritarinoita kyse olisi ollut vain hinnoittelusta, johon on suhtauduttava poikkeuksellisen tarkkaavaisesti.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yrityskulttuuri, viestintä, Volkswagen, saksalaisuus

Haluaisitko olla Volkswagenin viestintävastaava

Keskiviikko 23.9.2015 klo 10.26 - Kauko Niemi

Jossakin mietitään kuumeisesti kriisitiedottamisen syvintä olemusta. Autoteollisuuden historian suurin, harkittu kusetus ei varmastikaan oikene perinteisten kriisitiedottamisen opein.

Volkswagenin pääjohtajan anteeksipyyntö on sinänsä normaali alku, muttei riitä alkuunkaan tässä tapauksessa kun paljastus osoittautuu harkituksi ja suunnitelluksi valehteluksi.

Automaailman suuria sörssimisiä oli aikoinaan Mersun ruotsalaistesteissä kaatuileva A-malli. Tässä se suuri ero on siinä, ettei pikkumersua oltu suunniteltu kaatuilevaksi äkillisissä väistöliikkeissä. Tehdas teki nopeassa tahdissa korjauksia ja kertoi niistä asiallisesti ja häivytti kohtuu nopeasti koko mallin historiaan.

Volkswagen-konsernin tuskaa ei yhtään helpota se, että se on viimeisen vuoden aikana jättänyt asiakkaat maksumiehiksi tehtaan aiheuttamien ongelmien takia. Saksalainen ylpeys arvioi täysin väärin mikä merkitys on sillä, että kutsutaan autot huoltoon ja korjataan viat.

Takaisinkutsu ei viestinnällisesti ole osoitus huonosta laadusta vaan se on osoitus asiakkaiden välittämisestä. Nyt Audin moottoreiden öljyn kulutusongelmat ja Volkkareiden jakohihnaongelmat maksatetaan käyttäjillä.

Japanilaisessa kulttuurissa korjauskutsuja tulee tämän tästä, vaikkei asiakkaalla olisi ollut mitään ongelmia asian kanssa. Tässä vaiheessa huoltokutsun merkitys kasvaa hyväksi huolenpidoksi ja asiakkaasta välittämisestä.

Volkswagenin tapaus on niin törkeä, että se varmasti luo onnistuessaan tai epäonnistuessaan uusia malleja ja käytäntöjä kriisiviestintään. Suosittelen kaikille opinnäytteitä suunnitteleville seuraamaan tilannetta enemmän kuin tarkkaan.

Nykyisenä someaikana lyötyä lyödään entistä kovemmin. Olisi uskomatonta, jos reilun 30 prosentin kurssipudotus ja Yhdysvaltain 18 miljardin euron korvaussumma riittäisi asian paikkaamiseen.

Volkkareiden vieroksuminen tulevissa autokaupoissa tullee olemaan se todellinen rangaistus. Monelle autonostajalle se ei ole edes tietoinen päätös, vaan alitajunnassa pitkään muhiva epäluottamus. Kuinka pitkään, riippuu kriisiviestinnän onnistumisesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Volkswagen, viestintä, kriisiviestintä, Audi, Mersu