Miksi me menemme niin helposti halpaan

Maanantai 11.7.2022 klo 9.03 - Kauko Niemi

 

Ostatko sinä tuotteita ja palveluita vai prosentteja? Eikö meistä kuluttajista löydy sen vertaa jämäkkyyttä, että saisimme jotain rotia kauppojen hintaveivaamiseen. Esimerkiksi urheiluvälinekaupalla on jatkuva ale – jopa tulevan alennuskampanjan ennakkoalennus.

Jatkuvien alennusprosenttien lisäksi ihmisten päätöstä kiihdytetään rajoitetulla ajalla – tarjous on voimassa keskiyöhön asti ja popup-ikkunassa juoksevat minuutit. Ja sekin sama kampanja vielä paremmilla ehdoilla sitten toistuu taas seuraavana viikonloppuna.

Onko meidän pakko hyväksyä tällaista jatkuvaa kusetusta. Onneksi viranomaiset hieman ryhdistäytyivät, kun kuluttaja-asiamiehen mukaan Maskun Kalustetalo johtaa markkinoinnissaan kuluttajia harhaan ja nyt yritykselle esitetään miljoonan euron seuraamusmaksua.

Selvitysten mukaan Maskun markkinoinnissaan ilmoittamat alehinnat on laskettu sellaisista hinnoista, joita yritys ei todellisuudessa ole tuotteistaan perinyt. Huonekaluja on myyty alennus- tai tarjoushinnoilla noin 80–90 prosenttia niiden kokonaismyyntiajasta.

Masku ei todellakaan ole ainoa, joka ihan härskisti harhauttaa kuluttajia. Löytyisikö tai voisiko muodostua kuluttajien jonkinlainen somekanava, joka varoittaisi, vertailisi hinnoittelua. Nettipalvelut kuten Hintavertailu, Hintaopas, Vertaa.fi, Hinta.fi ja muut ovat jotenkin puolitiessään ja kauppiaitten armoilla mitä tietoa myyjät antavat loppujen lopuksi  julkaistavaksi.

Itse luokittelen 70 prosentin huijareiksi yritykset, jotka pyörittävät tuon luokan alennuksia jatkuvana virtana ja pitävät asiakkaita pilkkanaan. Rehellisesti ajateltuna todellisella hinnalla ei ole mitään merkitystä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintanumerot lätkäistään, jotta pystytään lain sallimissa rajoissa pyörittämään prosentteja. Huijareiden kanssa ei ole kiva asioida.

Toki kaikki kunnia niille yrityksille, jotka pitävät hintakuria yllä ja jälleenmyyjien liikkumarajat ovat säädeltyjä esimerkkinä vaikkapa Apple ja onhan niitä toki muitakin.

Unohda hätäily ja kiire. Jos tarjousprosentit ovat tänään tosi kovat, niin hetken päästä ne ovat vielä kovemmat tai niin sanottu normaalihinta on muutettu suuntaan tai toiseen. Kiireellä sorrut vain vietäväksi markkinoinnin tyrkkykelkkaan.

Tavalliselle kuluttajalle ei ole kovin työlästä muodostaa itselleen tavoitehintaa tarvitsemalleen tuotteelle. Nettihauilla vaikka ympäri maailmaa saa melko hyvän käsityksen mikä on kullekin tuotteelle sopiva käypähinta ja jos hinta on liian korkea, voi tinkiä toiveistaan, jopa tuotteesta.

Itse hankin pari kovalevyä valokuvien varmuuskopioiden säilytykseen. Tiesin, että kuvaustahdillani hankintaan olisi aikaa noin vuosi. Selasin tarjontaa ja samalla hintoja. Muodostin tietyn kokoiselle kovalevylle hintatason, johon ryhdyin vertaamaan erilaisia kampanjoita kaikessa rauhassa eri puolilla maailmaa.

Kesti reilut viisi kuukautta ja markkinoille ilmestyi ominaisuuksiltaan riittävä kovalevy ja hinta reilusti alle tavoitehintani. Olin valmis tekemään kaupat suomalaisen kauppiaan kansa. Kun menin kauppaan, niin kovalevyjä ei ollutkaan hyllyssä hintalappuineen, vaan ne löytyivät jostakin takahuoneesta pienen hymyn kera.

No miksen pistä kuviani pilveen. Niitä on vain niin tuhottoman paljon, että pilvitilaa pitää ostaa jatkuvasti lisää ja sitten ollaan siinä kierteessä, että toisi kalliiksi tulee.

Odotan sitä päivää, kun ihmisten manipulointi mitään merkitesemättömillä prosenteilla loppuu. Kait me jatkuvan huijauksen kohteena olevat pystymme muodostamaan jonkinlaisen me-too eli prosentit helvettiin –kampanjan ja rauhoittamaan tuollaiset maskumaiset vedätykset.

Tämä on ajojahtia, Maskun perustaja Toivo ”Topi” Sukari kuvailee mediassa, mutta loukkaantunut Sukari raottaa koko totuutta sanomalla, että muut huonekaluliikkeet toimivat samalla tavalla.

Toki joskus voi tulla eteen sellainenkin tilaisuus, että ostopäätös on tehtävä nopeasti, mutta silloinkin voi käyttää arkista harkintaa, eikä ostaa prosentteja ja saada kylkiäisenä jonkun tuotteen tai palvelun.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 11.7.2022 alkaen

 

 

 

Voidaanko prosenttiluvulla ohjata ihmisen ostohysteeriaa loputtomasti

Sunnuntai 2.1.2022 - Kauko Niemi

 

Maailman suurin shoppailupäivä - sinkkujen päivä – aloittaa nykyään jo Suomessakin ostoskiiman heti lokakuun puolivälin jälkeen. Alennusmyynneistään tunnettua Sinkkujen päivää on vietetty Kiinassa jo 1990-luvulla. Singles' Day on alun perin kiinalainen juhla. Toisin kuin ystävänpäivänä, nyt lahjoja ei osteta muille, vaan itselle: tarkoituksena on juhlistaa sinkkuja. Sinkku-hetki on siis marraskuun 11. päivänä.

Juuri kun on päästy sinkuista eroon marraskuun viimeinen perjantai onkin sitten jo täysillä odottamassa mustine hintoineen. Black Friday -tarjoukset jatkuvat suoraan siitä mistä mihin sinkkutarjoukset jäivät.

Musta perjantai prosentit vaihtuvat välittömästi jouluprosenteiksi aina joulupäivään asti, jolloin alkavat netissä alennusmyynnit ja tapaninpäivänä kaupoissa ja taas jopa 70 prosentin alennuksia. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki ennen uutta vuotta uhkailuillaan kamerakauppa Rajala, joka ilmoitti, että hinnat nousevat tammikuussa – ilman mainintaa prosenteista.

Pian alkavat ystävänpäivän alennukset ja niitä seuraa seuraavat alennusmyynnit ja kausialennusmyynnit ja pian ollaankin taas sinkkujen päivässä. Varsinaiset kausialennusmyynnit vaihtuvat siis jatkuviin kampanjoihin ei välttämättä kaupoissa, sillä korona-aikana nettikauppa on kasvanut 50 prosenttia.

Tuntuu käsittämättömältä, että ihmisiä voidaan jatkuvasti manipuloida prosenteilla, vaikka oikean vertailukelpoisen hinnan voi hahmottaa netissä kohtuullisen helposti ja melko nopeasti. Päätöksen nopeustarvetta puolestaan sekoitetaan onnistuneesti prosenttitarjousten päätösten ajankohdalla, joka päättyy tänään 20:00. Tosin saattaa taas jatkua muutaman päivän jälkeen. En millään jaksa uskoa, että tämä jatkuisi loputtomiin.

Suomessa laki kieltää ennen kampanjointia nostamasta hintoja, jotta alennusprosentit näyttäisivät suuremmilta, vaikka lopullinen myyntihinta olisikin liki sama kuin ”normaalihinta”. Lakipykälää on hankala valvoa ja viimesyksyiset selvitykset antoivat ymmärtää, että hinnoittelu ei ollut kaikilta osin lain ja hyvien tapojen mukaista.

Sitä jää myös miettimään, kuinka suuri työ kaupoille on vaihtaa satojen eri tuotteiden tiedot kampanjasta toiseen. Vai hoituuko asia muutamassa sekunnissa vakiopohjilla ja tekoälyllä.

Itselläni on hankintalistalla yksi kodinkone. Asialla ei ole kiire, niin kuin minun hankinnoilla ei yleensäkään. Jaksan hyvin seurata ja odottaa useampia kuukausia. Toki ymmärrän, jos jääkaappi brakaa niin silloin on toimittava nopeasti. Vaatekauppojen kampanjointiin en ota kantaa, koska sitä en tunne, en seuraa, eikä kiinnosta.

Parhaillaan seuraamalleni tuotteelle ei löytynyt otollista hetkeä sen enempää sinkkupäivänä kuin mustana perjantaina eikä joulumyynnistäkään. Joten seuraan tilannetta edelleen.

Hintahaarukoinnin olen tehnyt netissä eri hintavertailukoneilla ja etsinyt referenssejä Amazonista ja muista kansainvälisistä nettikaupoista. Siis olen valmis tekemään ostopäätöksen heti kun sopiva tarjous tulee kohdalle. Vastasin juuri kodinkoneliikkeitä koskevaan markkinatutkimukseen, siis sellaiseen vanhanaikaiseen, kuinka sitoutunut olen tiettyihin liikkeisiin ja suosittelisinko ystävilleni. Loppukommenttiin kirjoitinkin, että valitsen aina ensin tuotteen ja sillä ei ole juurikaan väliä, mistä kaupasta sen lopulta ostan.

Mielenkiintoista on seurata kuinka kauan ihmisten manipulointia prosenteilla ja kiireen luomisella pystytään jatkamaan, eli nykyisellä kampanjoinnilla viikosta toiseen kampanjan nimeä vaihtamalla. Ihmisillä olisi jo nyt helpot ja nopeat keinot selvittää, mikä minkäkin tuotteen käypä hinta on. Itse tuotteiden ominaisuuksista netin kautta ei ole myöskään mitään puutetta. Veikkaan, että ihmiset kyllästyvät tähän menoon aika nopeasti.

Jonakin päivänä syntyy netissä se ”kikkakolmonen”, jonka kautta ihmiset luovat hintatietoisuuden valmistellessaan ostopäätöstään ja siihen loppuu prosenttikikkailu. Tai jokohan kohta jatkuva hintaheilunta avaa tinkijöiden suut? Sekin taito kannattaa jo treenata.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 3.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Kuka perustaisi käypähinta-palvelun?

Lauantai 3.1.2015 klo 11.28 - Kauko Niemi

Millaisia prosentteja ostit - saitko mitään tavaraa kaupanpäällisiksi? Onkos tuo -70% visuaalisesti kauniimpi kuin -40%. Kumpi kannattaa ostaa? Ostavatko ihmiset vain prosentteja. Eiliset uutiset antoivat ymmärtää, että juuri alkaneissa alennusmyynneissä on tänä vuonna vilkkaampaa kuin vuosi sitten, koska haastatellun kauppiaan mukaan ihmiset ovat hintatietoisempia. Ettei vaan olisi myrskysään ansiota, että ihmiset viihtyvät enempi sisällä.

Tietääkö kukaan paitsi kassajärjestelmä, minkä hintaisia tuotteet ovat? Ystäväni kirjoitti Facebook-päivityksessään löydöstään. ”Olen haaveillut pitkästä lämpimästä untuvatakista ja odottanut alemyynteihin asti. Tänään löysin sen, täyteen hintaan, (tietenkin, en koskaan löydä mitään alennusmyynneistä), joten tiedän ainakin kaupan alkuperäisen hinnan. Kysyin vielä kassalta eikö tästä saa mitään alennusta ,mutta ei, myyjä vastasi että tämä myydään täydellä hinnalla, jonka olin toki valmis maksamaan. Kas kummaa, annoin kanta-asiakaskorttini, jolla ei saa mitään alennusta, ikinä, ja hinnasta tippui 33% pois! Myyjäkin oli ihan ihmeissään nähdessään summan kassakoneella - ja minulla entistä parempi mieli!”

Alennusprosentit pitää virallisesti laskea viimeksi olleesta normaalista myyntihinnasta. Mikäs temppu se on nostaa hintoja ennen alennusmyyntiä ja ilmoittaa sitten roimista alennuksista. Näin todennäköisesti teki kodinkoneliike, jonka alennettu tuote viime viikolla oli kolme euroa kalliimpi kuin hinta kuukausi sitten olleessa ilmoituksessa. Kukaanhan ei pysty tätä peliä valvomaan.

Ihmisten hintatietoisuus kasvaa toki selailemalla kansainvälisiä nettikauppoja ja siitähän suomalaiset kauppiaat ovat huolissaan. Eilisten kommenttien mukaan nettikaupat ajavat tilanteen siihen, että alennusmyyntejä pitää järjestää useammin. Nettikaupoissahan on usein lyhyitä, päivän tai viikonlopun tarjouksia. Juhlapyhät näyttävät olevan erityisen otollisia näille tarjouksille, kun on aikaa istua koneen ääressä.

Kuka perustaisi nyt käypähinta nettipalvelun. Hintavertailu-sivustot jättävät asian puolitiehen.

Itse olen joissakin tapauksissa toteuttanut käypähinta-periaatetta. Esimerkiksi uusin keittiön lieden ja uunin. Olin määritellyt tekniset ja toiminnalliset minimiominaisuudet. Asettanut näille käypähintarajan, vertailemalla hintatasoja eri kaupoissa ja verkkokaupoissa. Sitten kesti vuosi ja kolme kuukautta, kun vastaan tuli kolmenpäivän tarjous, jossa kummankin yksikön kohdalla käypähintani alittui melkein 200 eurolla. Samalla periaatteella hoitui uuden fillarin hankinta viimesyksynä.

Näitä tapauksia on kohdallani useampiakin. Ja jos tämän hetken myrsky kaataisi puun autoni päälle ja se menisi lunastukseen, niin minulla olisi käypähinta valmiina uudelle kulkupelille.  

Anteeksi Fennia - alennusmyynnit panevat vihaksi

Tiistai 23.10.2012 klo 13.43 - Kauko Niemi

Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka pahoittaa mielensä alennusmyynneistä. Ja etenkin jos olen syystä tai toisesta mennyt halpaan ja ostanut tuotteen aiemmin kalliilla. Minua on tai on yritetty huijata, jos saman tuotteen voi nyt myydä 70 prosentin alennuksella.

Miksei tuotetta voi hinnoitella heti kättelyssä ”oikein.” Tämä on se hinta, jolla sitä kannattaa myydä. That is it!

Anteeksi sinä Fennia-vakuutuksen puhelinmyyjä, että hermostuin sinulle hetki sitten. Eihän se sinun syytäsi ollut, että Fennia laskee vakuutushintojaan ja käskevät sinun myydä vakuutuksia 35 prosentin jatkuvalla alennuksella. Eihän se mikään jatkuva-alennus ole, vaan uusi hinta. Eikä sekään ole alennus, että saa huikean jatkuvan alennuksen keskittämisestä.

Fennia olisi voinut miettiä asiaa reilut puolivuotta sitten kun olin vielä heidän asiakkaana. Alentaako hyvin maksavan asiakkaan hintaa vai revitäänkö viimeiseen asti, kun ei se asiakas kuitenkaan mitään huomaa. Se vaan kannattaa muistaa, että uuden asiakkaan hankkiminen on monin verroin kalliimpaa kuin vanhan asiakkaan pitäminen tyytyväisenä.

Prosenteilla on kiva leikkiä, hämätä, monimutkaistaa asiat, sekoittaa asiakkaan hintakäsitystä, luoda kuvaa uskomattomasta edusta. Kuitenkin vain lopullinen hinta ratkaisee.

Ruokakauppa on hauska paikka ja erinomainen paikka oppia ymmärtämään hinnoittelumekanismeja. Oikeastaan suosittelen yhden päivän mittaista ekskursiota kolmeen ruokakauppaan ja tekemään itselleen sopivan ruokakori vertailun.

Vertailu avaa silmiä monella tavalla. Jonakin päivänä saat supertarjouksena jauhelihaa 1,89 eurolla. Wow! Tosin se onkin pakkauksen hinta, jossa tänään sattuu olemaan 175 g tuota jauhettua mössöä. Se pienellä oleva kilohinta on aivan sama kun eilen ilman tarjousta.

Ruokakori-casessa voit tehdä kännykkääsi omat suosituskilohinnat eri tuotteille. Tai vain ymmärtää, että espresso-papujen käypä hinta on Suomessa 12 – 16 euroa kilo (Euroopassa 7,50 – 11,00) ja kaikki sen päälle on turhaa kiskontaa jostakin muka brändistä. Erilaista pakettikohtaista hinnoista ei ota saimaan sällikään selvää.