Ensimmäinen aamu ilman painettua lehteä

Maanantai 14.1.2013 klo 8.26 - Kauko Niemi

Ensimmäinen aamu ilman suurta tai typistettyä Hesaria 40-vuoteen. Tämähän on vähän sama kuin 90-luvun alkupuolella, kun puhelimeen ei tarvinnutkaan vastata eteisessä, missä oli se asunnon ainoa puhelinpistoke.

Painetun lehden lopettaminen aiheuttaa monia muutoksia. Tiedän ainakin yhden onnellisen ihmisen, lehdenjakajan. Hänen ei tarvitse kiivetä hissittömän rapun viidenteen kerrokseen, ja näin säästyy 192 porrasaskelmalta. Ihme ettei hän tänä aamuna pudottanut kiitoskorttia.

Minä voin ryhtyä käyttämään keittiönpöydällä vaaleampia liinoja, kun ei tarvitse ajatella painomusteen tummia sotkuja.

Löytyy muutokseen toki oikeitakin syitä. Säästän 189,80 euroa vuodessa. Se on ihan merkittävä summa kun uskon, etten jää mistään paitsioon. Maksan kuitenkin Verkko Plus –palvelusta.

Minulle on merkittävää myös paperin ja luonnonvarojen ekologinen säästö. Selkä väärällään kun kantaa puoliksi lukematonta paperimassaa keräyspaperiin, niin ei siinä ainakaan hyvä omatunto kasva.

Olen uutisnarkomaani. Aamun Hesarissa ei ole aikoihin ollut montaakaan juttua, josta en olisi ollut tietoinen ennen Hesaria aamu kuudelta.

Tämä päätös lopettaa paperilehden tilaus on kypsynyt kuitenkin yllättävän pitkää, vaikka olen vuodesta 1998 lähtien ollut varma, ettei paperisella lehdellä ole tulevaisuutta. Näin sitä on itse kukin kaavoihin kangistunut rutiinien noudattaja. Kait siinä on ollut myös lukkarinrakkautta lehtityötä kohtaan 20 vuoden toimittajauran takia.

Hesarin tabloidiin siirtyminen oli kuitenkin se, joka poisti varmistimen. Ensimmäinen numero oli jo painoasultaan säälittävän harmaan tunkkainen. Vaikka painoasu onkin nyt jonkin verran parantunut ja ymmärrän, että vastoin tahtoani minun pitää hajottaa tämä moniosainen paketti. Vaikeaa on hahmottaa uutisten painotuksia. En löydä sellaisia argumentteja, jotta pyörtäisin päätökseni.

Nyt olen viikon verran vuoroaamuina lukenut ensin netistä ja sitten printtinä tai painvastoin. Ja mielikuva vain vahvistuu, että netti on se monin verroin parempi vaihtoehto.

Hesari teki saman printtiversiossaan minkä tekivät niin monet internetin kanssa. Sama vanha sisältö tungetaan uuteen kuosiin. Se ei vaan tunnu onnistuvan kovinkaan helposti.

Seuraava mediamurros elämässäni on jo käynnistynyt. Se on televisio. Kuuntelen radiota käytännössä liki koko hereillä olon ajan. Nyt kun YLE on siirtynyt yhden uutistoimituksen järjestelmään, niin illan kuvallinen versio päivän mittaan julkaistuista uutisista tuo ani harvoin mitään lisäarvoa. Minua kun ei oikein kiinnosta kuinka Jutta on tänään pukeutunut tai onko Jyrkillä punainen vai sininen solmio.

Olen jo vuosia vain kuunnellut televisiota, josko siellä menisi jotain kiinnostavaa. Ja kun ei ole mennyt, niin paljoa en valehtele, jos sanon että tv on auki korkeintaan kahtena iltana viikossa.

Sen sijaan netti on auki/saatavilla yhtä monta tuntia kun minulla ovat silmät auki. Kulloisenkin kiinnostuksen mukaan Ampparit, Youtube ja Google keräävät minulle aineistoa ja olen hyvinkin tietoinen maailman menosta. Ja jos nämä eivät kerro kaikkia, niin loput juorut selviävät Facebookissa.

 
Lue myös - Vuosisadan lehtiuudistus

Tänäänkin aamiaiseksi viagraa, lehtiä ja pikavippejä

Sunnuntai 30.12.2012 klo 8.20 - Kauko Niemi

Vielä muutama päivä ja sitten tapahtuu ”suuria” suomalaisessa mediakentässä. Tai toisaalta läheskään kaikki eivät edes huomaa mitään, vaikka Hesarin lasikuutiossa niin luullaankin.

Tässä vaiheessa voisin jo luvata, että yksikin puhelinsoitto tai jonkun parhaat tarjoukset spämmikoneen kautta tuleva viesti saa minut katkaisemaan Hesarin tilauksen.

Päivittäistä postiani katsellessa on syntynyt periaatepäätös, etten tilaa yhtään lehteä enkä koskaan näiden tarjousten perusteella. Niin hyvää sisältöä ei ole olemassakaan, vaikka olenkin kaikilla tavoin mitattuna median suurkuluttaja.

Minun häpeäni jatkuu media-yritysten puolesta, vaikken vähään aikaan ole ollutkaan heidän palkkalistoillaan.

Tuntuu käsittämättömältä, että lehtien ulkoasua ja konseptia suunnitellaan kuukausia. Typografiaa mietitään kuukausitolkulla ja jopa tilataan oma kirjasinmallisto huippusuunnittelijalta huippuhintaan. Tehdään sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia, joihin suunnittelutyö perustuu. Painetaan tai julkaistaan netissä dammeja, jotta nähdään miltä lehti oikeasti näyttää ja päästään kärryille kuinka työprosessi arjen kiireessä sujuu.

Ja sitten samaan aikaan sähköposti suoltaa viagra ja lehtitarjouksia pikavippitarjouksilla höystettynä.

Yhdellekään lukijalle ei voi tuottaa niin hienoa fonttia, että hän ilomielin vastaanottaisi kaiken tämän spämmin, mitä sähköposti ja puhelinmarkkinointi suoltaa. Eiväthän nämä voi imagomielessä olla niin erillään toisistaan. Vai voivatko jonkun mielestä olla?

Jos lehden imagoa, journalismia ja luotettavuutta varjellaan kaikin mahdollisin keinoin, niin miten mediatalo antaa lehden levikkimyynnin käyttää keinoja kaihtamatta kaikki mahdolliset sirkustemput ja paljon enemmänkin.

Surkuhupaisin omakohtainen kokemukseni on se, että lehtikauppias soittaa ja kauppaa minulle lehteä, jonka päätoimittajana olin tuohon aikaan. Hänellä ei ollut alkeellisintakaan käsitystä myytävästä tuotteesta. Hän ei edes ymmärtänyt kommenttiani, että olen tämän lehden päätoimittaja. Vasta kun selitin, että olen tässä lehdessä töissä, hän antoi periksi valmiiksi kirjoitetusta myyntipuheestaan.

Asiakaslehdet - Kustaanko omiin muroihin?

Torstai 11.10.2012 klo 10.45 - Kauko Niemi

Lokakuun alku ja luukusta kolahtaa monenlaisia asiakaslehtiä, niin kuin muinakin kuukausina. Siis lehtiä, joita en ole varta vasten tilannut, mutta tulevat jäsenyyden kylkiäisinä. Kaikkien hyvä puoli on se, ettei tilausmyyjä soita ja kinua jatkotilausta, eikä tule pahamieli lukematta jättämisestä

Kaksi näistä lehdistä on selkeästi ylitse muiden. Journalisti ja Kirkko & Kaupunki. Kummassakin on rohkeutta kirjoittaa asioista ja kumpikin liikkuu tässä hetkessä. Näillä elementeillä julkaisuista on saatu ajankohtaisia ja kiinnostavia.

Nopeasti läpi skannattavia olivat lokakuun Pirkka ja Yhteishyvä sekä OP:n asiakaslehti. Lokakuun pohjanoteeraus oli Sulasolin lehti 3.10.2012 kannen otsikolla; Kesän alkusoinnut kajautettiin Kuopiossa. Keilaaja-lehti on jo pidemmän aikaa mennyt suoraan paperikeräykseen. Se kun ei herätä ajatuksia suuntaan eikä toiseen.

Kuinka uskottavia voivat olla lehdet Pirkka ja OP-pankin lehti. Kumpikaan ei kirjoita edes pääkirjoituksessaan halaistua sanaa irtisanomisistaan tai uhkailusta muuttaa Viroon,  vaikka nämä olivat valtakunnallisia uutisia viikkoa aikaisemmin. Pirkassa Minna Järvenpää  kirjoittaa pääkirjoituksessaan; ”K-ruokakaupat ovat tehneet ravinnon laadukkuuden ja myös eettisyyden vaalimisen uskomattoman helpoksi asiakkaalle . . ” Ja kuinkahan monen seulan läpi tämäkin ilouutinen on mennyt?

Pirkka yritti muutama vuosi sitten muuttua journalistisempaan suuntaan ja palkkasi pätevän ja kokeneen journalistin päätoimittajaksi. Yksi pääsky ei kesää tehnyt ja eiköhän siellä taas istu riittävän kauppiashenkinen myymässä erikoishintaista elintarviketta.

Eikös se olisi reilumpaa julkaista tuotekatalogia, kuin kömpelösti yrittää naamioida tuotemyynti näennäisjuttujen kainaloon. Tehokkaimmaksi markkinoinniksi, positiivisen kuvan luomiseksi on tällä hetkellä todettu viestintä, jossa ei suoraan myydä mitään.

Mikä tahansa asiakaslehti ottakoon mallia Kirkko & Kaupunki –lehdestä. Vaikka seurakuntayhtymä maksaakin viulut, niin lehti ottaa reippaasti kantaa kirkon toimintaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Kirkko & Kaupunki –lehti tekee kirkosta ja sen suhteesta normaaliin elämään kiinnostavan. Eiköhän se ole parasta mitä kirkko voi saada aikaan painotuotteella.

Ikään kuin allekirjoituksena lukaise tämä. Ja löydät samalla myös tämän jutun otsikon


ps.
Olen omalla rahalla erikseen tilannut – Fillari, Digi-kuva ja Kuluttaja sekä Rondo Classic –aikakauslehdet. Haluaisin ja olen kokeillut montaa terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvää lehteä. Ne eivät sisällöllisesti pääse alkua pidemmälle ja kohderyhmänä ovat ainoastaan naiset.

Peruutus onkin vahvistus

Maanantai 17.10.2011 - Kauko Niemi

Pian on asiaa tietosuojavaltuutetulle ja tai kuluttajavirastoon. En halua huipputarjouksia sähköpostiini. Tai en halua olla lähettäjien rekistereissä. Etenkään kun en tietoisesti ole huomannut koskaan painaneeni sellaista linkkiä/nappulaa, jossa tilaan tarjouksia sähköpostiini.

Olen muka tilannut jotakin netistä. Toki näin olen tehnyt ja varmasti teen edelleenkin. Olen muka osallistunut johonkin kilpailuun ja kilpailuehdoissa on kytkykauppana tullut nämä tarjouskirjeet. Tunnustan, etten aina lue tarkasti kilpailuehtoja. Ehkä pitäisi.

Nopeampaa, helpompaa ja yksinkertaisempaa kuvittelisi olevan peruuttaa tarjouskirjeet, kuin lukea pitkiä sopimustekstejä - jos sellaisen tarjouskirjeen on tietämättään tilannut.

Tulkintani on nyt sellainen, että peruutuslinkki onkin osoitus toimivasta sähköpostiosoitteesta. Olen näet peruuttanut huipputarjous.com tarjouskirjeen useampaan otteeseen ja tänään tarjouskirjeitä tulikin sitten jo kolme kappaletta. Eli jokainen peruutus on tulkittu toimivaksi sähköpostiosoitteeksi ja eikun rekisteriin. Yksi huipputarjouksista tulee osoitteeni, jota en satavarmasti ole käyttänyt yhdessäkään kilpailussa enkä nettiostoksessa.

Suomessa on laki rekistereiden ylläpidosta, jota huipputarjous.com luulisi kunnioittavan. Tai voihan olla, että huippuhaittapalvelu pyörii jossakin maailmalla vaikka tänäänkin tarjottiin kolmeen kertaa 7 päivää lehden tilausta. No Seiskalle tämä tuskin on mikään imagokysymys. Jollekin se saattaisi olla.

Toiminnan sijoittumisesta Suomen rajojen ulkopuolelle viittaa myös se, etteivät tänään ääkköset ja öökköset osuneet ihan kohdalleen. Tilalla oli kauko-idän häkkyröitä.

Huipputarjouksen lopetuslinkistä avautuu oikein lomake, jossa kysytään syytä lopettamiseen. Siinä on myös kommenttikenttä. Nyt olen kirjoittanut siihen pitkät löpinät miksen halua näitä kirjeitä – hyvällä ja pahalla. Tämä on tietysti myös hyvä testi, onko vastaanottajapäässä yhtään Suomenkielen ymmärtäjää.

Vaikka olenkin tässä käyttänyt esimerkkinä huipputarjous.com-toimintaa, se ei ole ainoa taho. Rekistereitä pitää ainakin Suomen markkinointirekisteri Oy, Etupostitus, postitus.etusi@gmail.com (emailer@benefitor.com), viimemainitulta tulee sentään sähköpostitse vahvistus rekisteripoistosta ja luvataan ettei enää tule postia.

Lue myös boikottilista tuotteista

Canonin markkinointi luottaa laiskuuteen

Maanantai 31.12.2007 - Kauko Niemi

Canonilla oli jo ainakin toistamiseen markkinointikampanja, missä ostetun tuotteen hinnasta sai ”kassa-alennuksen.” Canon maksaa ilmoitetun summan suoraan ostajan tilille. 

Tämä verrattain monimutkainen järjestelmä kysyy asiakkaalta hermoja, osaamista ja ahkeruutta. Minun henkilökohtainen veikkaukseni onkin, että kampanjalla on tarkoituksensa. Olisi todella kiva tietää kuinka monelta jää raha saamatta.

Se on varmasti niin suuri osuus, että Canonin kannattaa tehdä kampanja mutkan kautta. Jos se olisi suoraan kauppiaiden tehtävissä, niin jokainen kassa-alennus tulisi varmasti hoidettua jokaisesta kampanjan piiriin kuuluvasta laitteesta.

1) etsi verkosta osoite, jossa voit anomuksen tehdä. 2) valitse mistä maasta tuote on ostettu. 3) Valitse kampanjatuote. Tämä antaa viitteen siitä, että jokaisesta tuotteesta käydään koko rumba läpi yksi kerrallaan. 4) välisivu, jossa voit tarkastella erillisen selainsivun kautta ohjeita tai jatkaa umpimähkää eteenpäin. 5) suoraankin jatkettaessa tulee ohjesivu. Se kertoo, että sinun pitää kopioida kaupan kassakuitti, leikata pakkauksen viivakoodi, täyttää lomake, tulostaa lomake ja postittaa se fyysisen postin kautta Canonin markkinointikampanjaa hallinnoivaan yksikköön Irlantiin.

6) lomakkeen voi yllätys yllätys täyttää kuitenkin tietokoneella. Lomakkeessa on paljon kohtia, joiden ylihyppinen antaa Canonin punaisen virheilmoituksen, eikä anna jatkaa prosessia.

7) lomakkeen täytössä menee viimeistään sormi suuhun kun kansainvälistä pankkiliikennettä varten sinun pitää täyttää omat kansainvälisen pankkimaailman IBAN ja SWIFT tunnuksesi. Muutenhan rahaliikenne ei Suomen rajaa ylitä kumpaankaan suuntaa.

Jotta saat täytetyn lomakkeen hyötykäyttöön eli kirjepostiin, pitää sinulla olla tulostin. Kaikillahan sitä kotona ei ole, mutta Canon mielellään sellaisen varmaan myy. Sen verran yhteensopiva maailma kuitenkin oli, että sain tämän arvokkaan Canonin lomakkeen tulostettua HP:n tulostimella.

Koko prosessi kesti toista tuntia, vaikken olekaan eilisen teeren poikia tietotekniikassa. Suomalaisella sisulla vein homman läpi. Jos olisin tehnyt tuon ajan laskutettavaa työtä, olisin voinut tienata hieman enemmän kuin Canonin kassa-alennuksen.

Sitäkin olen aina ihmetellyt, muidenkin kuin Canonin kohdalla, että miksei esimerkiksi sarjanumero voisi olla yksiselitteinen serial No. Laitteiden pohjissa on erilaisia numerosarjoja ja sitten täytyy vain päätellä ja kokeilla mikä kelpaisi.

Varmuuden vuoksi myös Canonin kameran pakkauslaatikkoon oli laitettu kaksi erilaista viivakoodia. Leikkelin molemmat Irlantiin lähtevään postilähetykseen. Ehkä sieltä tulee kahden kuukauden kuluttua huomautus, etteivät voi käsitellä asiaa, kun eivät tiedä kumpaa viivakoodia olen heille tarjoamassa.

Joka tapauksessa rahoja ei toistaiseksi ole tililläni näkynyt, mutta vastahan on kulunut reilu parisen viikkoa. Irlannissa joku aukoo kirjettäni, joku näpyttelee tietoni koneelle, joku hyväksyy rahapalautuksen ja joku panee palautuksen toimeksi.

Kansainvälinen pankkiverkko pihtaa rahoja jokaisessa solmussa ja hyödyntää summan täysimääräisesti, vaikka bittiraha voisi liikkua sekunnin murto-osassa. Google olisi jo ilmoittanut, että prosessi kesti 0,59 sekuntia ja he kiersivät sentään koko maailman.

Tällainen markkinointi ei voi perustua mihinkään muuhun kuin siihen, että valtaosalta jää kassa-alennus saamatta syystä tai toisesta. Kaupantekotilanteessa kukaan ei tingi, sillä Canon on ikään kuin tinkinyt valmiiksi.

ps.

tuotteessa ei ole valittamisen varaa. Kamera on aina parempi kuin kuvaaja ja kuvaaja oppii kaiken aikaa.

ps2

Enää ei kannata kampanjan perään murehtia. Kampanja päättyi tänään.