Suomalaiset syövät väärin, mutta minä syön oikein

Sunnuntai 13.1.2019 klo 9:25 - Kauko Niemi

Missähän se oikein ja väärin syömisen raja sitten kunkin yksilön kohdalla kulkeekaan.  Joku lihoo ja toinen pysyy hoikkana samoilla sapuskoilla. Toinen on sohvaperuna ja toinen aktiiviliikkuja ja tarvitsee erilaista ruokaa.

Kuka on se mahti maailmassa, jonka tietojen varaan voidaan luoda absoluuttinen totuus ravinnosta ja sen jälkeen syyllistetään ihmisten syömistä. Poikkeavia jopa rangaistaan, osoittaa Antti Heikkilään kohdistunut silmitön kritiikki. Viimein käänne Heikkilä kohdalla on Euran Sairaalan antamat potkut, jonka taustalla huhujen mukaan on lääketehdas – Suomessa ei saa ajatella, pitää vain totella, oli Heikkilän kommentti.

Lähes jokainen tietää kuinka yhdysvaltalainen sokeriteollisuus rahoitti tutkimuksia ja sai mieleisiään virallisia tutkimustuloksia suosituksiksi ja bisnes jatkui voimakkaana. Ravintotutkimusten puolueettomuus on iso kysymysmerkki. Toisaalta tutkimuksia tehdään niin paljon, että sopiva tutkimus löytyy jokaiseen lähtöön. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja kaikki vaikuttavat kaikkeen.

Kokonaisvaltaiset laajat tutkimukset ovat liian hitaita ja kalliita tehdä, joten tyydytään tutkimaan pieni pala kerrallaan, joista sitten valikoidaan ja tulkitaan sekä oikein että väärin. Vuosien kuluttua taas kaikki on muuttunut paitsi se ihminen. Käy kuin maailman kuululle Pohjois-Karjala-projektille, joka on todettu vääräksi. Tuli tulkittua vain muutamaa asiaa ja niitäkin verrattiin vääriin tilastoihin.

THL sai taas ylettömästi palstatilaa, kun on saanut vuonna 2019 selville, että kansalaiset ovat olleet vuonna 2017 tottelemattomia, eivätkä ole noudattaneet heidän syömissuosituksiaan. Suosituksia, jotka perustuvat  kansainvälisiin sopivasti valikoituihin tutkimuksiin. Voiko tällä perusteella oikeasti syyttää, että suomalaiset syövät väärin. Ei voi!

Esimerkiksi, jos suomalaiset syö liikaa suolaa, niin tehokkain keino olisi kieltää ruokateollisuudelta suolan käyttö tai vähintäänkin määrittää millaista suolaa saisi käyttää. Nyt teollisuudessa käytetty suola on suolaa, josta on siivottu kaikki terveydelle hyödyllinen pois. Mutta eihän se sovi, kun ”terveellisen” sapuskan säilytysajat lyhenisivät. Viis terveellisyydestä, kunhan saadaan kaupan hyllyt täyteen viikkoja seisoneita ruokia.

Itse en ole käyttänyt murustakaan suolaa ruoanlaitossa pariin kymmeneen vuoteen ja silloin kun joutuu syömään teollista- tai ravintolaruokaa tietää varmasti mistä se liika suola tulee. Toisaalta eräs lääkäri varoitti suolattomuudesta. Mutta ainahan sitä jostain tulee.

Yksimielisin asia ruokakeskustelussa olisikin sokeri. Sokerin rajoittaminen vapaaehtoisesti ja pakolla toisi enemmän terveyttä kuin mikään muu. Kaupoista on lähes mahdoton löytää tuotteita, joihin ei olisi lisätty sokeria. Miksi?

Viimepäivien ravitsemusuutisoinnissa on siis minulle kaksi merkittävää kysymysmerkkiä. Kukaan ei voi sanoa perustuvatko THL:n suositukset oikeaan pohjatietoon. Toisaalta suositukset ovat suosituksia, eikä niitä pitäisi ylipäätään mitata ja sitä kautta syyllistää ihmisiä.

Kun sinä pyydät suositusta entiseltä työnantajaltasi, niin kuinka mitataan suosituksen toteutumista ja kuka on syyllinen ja ketä rangaistaan, jos elämä ei suju suosituksen mukaan. Sain viime viikolla kyselyn jossa jatkuvassa kontaktissa oleva yritys kysyy, että suosittelisinko heitä tuttavilleni. En tietenkään voi vastata tällaiseen ennen kuin tiedän tuttavani tilanteen. En suosittelisi yhdellekään keliaatikolle jatkuvaa leivän mussutusta. Tai en suosittelisi pähkinäallergikolle minun bravurileipääni pähkinöistä ja siemenistä.

Valtakunnan pahimmassa solmussa ovat käypähoitosuositukset, jotka käytännössä ovat 100 prosenttisia suosituksen nimissä kulkevia määräyksiä. Näiden määräysten noudattamatta jättäminen johtaa vuosittain useisiin lääkärien toimilupaperuutuksiin.

Pidetään suositukset suosituksina. Jokainen osaa lukea jopa tulkita ja ottaa henkilökohtaisen vastuun niiden noudattamisesta. Ja jos kropassa tuntuu pahalta, niin sitten suositus ei sopinut minulle. Eikä syyllistetä, saati rangaista siitä, että on jättänyt noudattamatta yleisiä viranomaissuosituksia, jonka lähtökohtakin on kokolailla tulkinnanvarainen.


 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 14.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Finnradio, Antti Heikkilä, THL, ruoka, ruokasuositus, suositus, sokeri, suola,

Suolaa, suolaa enemmän suolaa

Tiistai 9.2.2010 - Kauko Niemi

Suolaisuus on minulle suuri yllätys. Yllätys nimenomaan kuinka tönkkösuolattua ruoka onkaan.

Minua syyllistetään jokaisella lääkärikäynnillä ja vähän muulloinkin, jos en ymmärrä muuttaa ruokavaliotani suolattomammaksi. Suola on yksi merkittävimmistä tekijöistä aika ajoin lievästi kohonneeseen verenpaineeseeni.

Olen aikoja sitten omasta mielestäni lopettanut runsaan suolan käytön. Sipsit ja metvurstit poistuivat ruokakoristani jo 15 vuotta sitten. Samasta syystä lähes kaikki valmisruoat. Yhdeksänkymmentä prosenttisesti teen ruoan itse, enkä koskaan käytä purkissa olevaa suolaa. Mausteet valitsen sen mukaan onko niissä suolaa vai ei.

No onkos tämä nyt sitten jokin ongelma. Hyvinkin näyttää olevan. Nyt tuli täyteen 12 kuukautta, kun olen käyttänyt K-ryhmän plussakorttiin liitettyä Ravintokoodi.fi-palvelua. Palvelussa rekisteröidään kaikki k-ostokset ja tarjoillaan eriteltynä tietona jokaista vitamiinia myöden.

Nyt siis tiedän kuinka paljon mitäkin ainetta olen suuhuni pistänyt ja samalla näen missä suhteessa ruokailuni on yleisiin suosituksiin nähden.

Kaikesta k-kaupasta ostamastani ruoan määrästä noin 60-75 prosenttia muodostuu, hedelmistä, juureksista ja marjoista. Se on reilusti suosituksia suurempi paitsi se, etten ole ostanut vuoden aikana yhtään perunaa. Rasvat ovat kutakuinkin kohdallaan. Liha reilusti alakantissa samoin viljatuotteet. Maitoa liikaa ja kalaa jonkin verran liian vähän.

Kaikkien ruokaostosten energiapitoisuus kuukausitasolla on vaihdellut 62-93 kcal/100g

Tällä kombinaatiolla en ole yhtenäkään kuukautena päässyt suolassa alle sallitun ylärajat. Äkkiseltään voisi ihmetellä, että onpa suolaisia hedelmiä. Vaihtoehtona ovat väärät suolatiedot järjestelmässä, väärä suositusraja tai suolaa löytyy joka paikasta, missä sitä ei luulisi olevan. Pahaa pelkään, että tämä viimeinen vaihtoehto on todellisuutta.

Jos pääosin marjoilla juureksilla, vihanneksilla ja hedelmillä ylitetään suolasuositukset, niin mitä tapahtuisi jos käyttäisin valmiita eineksiä, katsoisin televisiota sipsien ja suolapähkinöiden kanssa tai olisin erehtynyt ostamaan jouluksi harmaasuolattua joulukinkkua. Ehkä olisin jo verenpainelääkityksellä.

Näin ne silmät aukenevat. Onneksi Ravintokoodi tarjoaa mahdollisuuden tutkia suolan liikasaantia ruoka-aines kerrallaan.

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: suola, ruoka, ruokakoodi