Pääministeriyden nuorennusimagon rakentaminen liian rivakkaa

Perjantai 10.12.2021 klo 8.55 - Kauko Niemi

 

Mistä me muistamme Sanna Marinin muutaman vuoden kuluttua – bilettämisestä. Mistä me muistamme presidentti Martti Ahtisaaren – liukkaista kengistä. Mistä me muistamme Ilkka Kanervan – tekstiviesteistä. Mistä me muistamme Ahti Karjalaisen – missähän kunnossa tänään. Mistä me muistamme Matti Vanhasen – naisseikkailuista.

Ihmisen pr-imago rakentuu pitkälti tekojen mukaan. Selityksillä tekoja ei hevin käännetä jos ei ole todellista näyttöä

Vaikka Sanna Marin kuinka selittäisi, että hänellä on myös yksityiselämä, niin se ei nyt vaan ole niin. Hän on nukkuessaankin pääministeri, eikä sitä titteliä voi jättää tuulikaappiin työpäivän päätteeksi. Eikä tilannetta pelasta se, että viimeaikaiset tekoset täyttävät kaikki laillisuuden piirteet ja periaatteet.

Pääministeriys edustaa kansakunnan johtajuutta ja sitä kautta uskottavuutta ja luotettavuutta, esimerkkiä on hankala rakentaa, jos puhuu toista ja tekee toista ja joutuu jälkikäteen selittämään tekosiaan.

Kaksi oikeusoppinutta totesi Ylen Aamu-tv:ssä, ettei pääministerin toimintaan korona-altistuneena liity suuria laillisuuskysymyksiä, vaikka esimerkillisenä sitä ei voida pitää. "Kyllä tässä on aika paljon tekemällä tehtyä kohua, mikä ei ole suomalaisessa mediajulkisuudessa mitenkään poikkeuksellista viime kuukausina ja vuosina.

Medialla on toki iso osansa tässäkin paisuttelussa. Tosin taitava viestittelijä ja hänen esikuntansa pystyisivät tämänkin hanskaamaan. Tai parhaassa tapauksessa oppimaan ensimmäisestä kerrasta. Nyt vaan jatkuu ja jatkuu.

En ole puolustamassa patavanhoillista pääministerikulttuuria, vaikka olenkin patavanhoillinen boomeri. En myöskään ota kantaa poliittisin perustein. Olen puolustamassa sellaista muutosta, missä uskottavuus ja luottamus kantavat viestejä ja saavat myönteistä suhtautumista ja muutosta aikaan.

Viestinnän näkökulmasta katsottuna on tietysti positiivista, että Marin on rehellinen ja somettaa mennen tullen. Kysymys kuuluukin, että onko some se luotettava kanava, jossa tilanteen voi viestinnällisesti hallita. Ja se kanava missä ansaitaan yli viiden miljoonan ihmisen usko ja luottamus.

Seuraava isompi kysymysmerkki onkin sitten puolueen suhtautuminen Marinin valitsemaan linjaan. Hätäisten kommenttien päästelyssä on nyt melko tiukat jarrut päällä. SDP menetti Ylen kyselyssä kakkospaikkansa Perussuomalaisille. Tämä hienoinen muutos pistettiin hallitusvastuun piikkiin. Näinhän on aina käynyt normaalistikin. Tulevat kannatuskyselyt paljastanee enemmän.

Esille noussee myös tai on jo noussut asetelma suhtautuminen miehiin ja naisiin. Miehet muka saavat ja ovat kautta aikojen saaneet örveltää miten tahtovat, mutta naiset eivät. Tämä keskustelu ei kuitenkaan johda mihinkään suuntaan, jotta mikä on pääministerin rooli ja tehtävä demokraattisessa valtiossa.

Pääministerin, oli sitten kuka tahansa, on tiedostettava nykyaikana, että hänen tekemisensä ja sanomisensa tulevat aina julki hyvässä sekä pahassa. Niitä ei voi piilotella, eikä luokitella yksityisiin tai julkisiin. Sen mukaan on sitten elettävä ja toimittava ja valinta on syytä aina tehdä etukäteen, ettei tarvitse selitellä.

Marin ei ollut ainut harkitsematon ministeri. Samassa tilaisuudessa olivat myös elinkeinoministeri Mika Lintilä ja puolustusministeri Antti Kaikkonen. Kumpikaan ei vältellyt julkisia tilaisuuksia viikonloppuna virallisista varoituksista huolimatta. Luetun ja kuullun ymmärtäminen on kovin heikolla tasolla.

* Aikataulullisesti Marin, Lintilä, Kaikkonen altistuivat perjantaina
* Marin meni lauantaina ystävien kanssa ravintolaan ja jatkoi miehensä kanssa yökerhoon
* Sunnuntaina Marinin koronatesti (negatiivinen)
* Sunnuntaina Lintilä meni katsomaan salibändiottelua
* Sunnuntaina Kaikkonen osallistui keskustanuorten 75-vuotisjuhlaan.
* Itsenäisyyspäivänä Marinin toinen testi (negatiivinen)

Ajoituksellisesti tapahtumat eivät varsinaisesti liittynyt itsenäisyyspäivään, eikä sen niin sanottuun pakolliseen juhlimiseen.
Media vain jauhoi asiaa itsenäisyyspäivänä, kun ei linnanjuhliakaan ollut, johon olisi energiansa uponnut.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 13.12.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:

Ei näytä eikä tunnu oikealta, että pääministeri joraa yökerhossa

Viestintäkouluttaja kuvailee Sanna Marinin Facebook-kirjoitusta osa-anteeksi­pyynnöksi: jätti asioita mainitsematta

Media matkii somea ja esittää muuta

Perjantai 3.12.2021 klo 16.13 - Kauko Niemi

Kenellekään ei varmasti ole epäselvää, että some on täynnä mitä erilaisimpia mielipiteitä ja muunneltua totuutta. Joissakin tapauksissa toki yhden ihmisen kohdalla saattaa olla ihan todellistakin, muttei se kuitenkaan juurikaan muuta maailman menoa.

Voit esimerkiksi seurata kahta täysin erilaista Facebookia – suosituimmat ja viimeiset. Viimeisimmät eli tuoreimmat-otsikko on yleensä jossakin sivummalla. Suosituimmat on tavallaan se originaali face, jolla koukutetaan käyttäjät algoritmin tuottaman mielenkiinnon mukaan. Ihminenhän tykkää, jos hänestä tykätään. Itse arvostan kyllä enemmän niitä päivityksiä, jotka saavat peukkujen sijaan paljon asiallisia kommentteja. Jokaisesta kommentista oppii, yhtä arvokasta kuin keskusteluissa kuunteleminen.

Miksi ihmeessä media haluaa matkia somea, jolla rakennetaan epämääräistä tiedonkulkua ilman oikeaa ja luotettavaa tietoa. Jahdataan vain tykkäämisiä. Oikeesti median pitäisi jahdata selkeää somesta erottautumista kaikin keinoin ja ennen kaikkea informatiivisuutta ja luotettavuutta.

”Kuinka monta ihmistä tarvitaan yhden laatujutun tekemiseen? Tämä kiinnosti mediakeisari Rupert Murdochia vuonna 2007 kun hän oli ostamassa perinteistä The Wall Street Journal -lehteä.” Näin aloittaa Kauppalehdessä julkaistun kolumninsa Eero Vassinen. Sehän on selvää, ettei yhden toimittajan näkemys voi olla vedenpitävästi puolueeton.

Suomalaisessa uutismediassa on kaksi huolestuttavaa trendiä | Kauppalehti

Vassinen jatkaa, että henkilövetoisuus on uutisjuttujen viihteellistymisen näkyvimpiä oireita. Laiskuudessaan toimituksissa naamioidaan kevyt henkilöhaastattelu uutiseksi. Taustatyötä ei jakseta tehdä kunnolla, koska se todennäköisesti vain pilaisi klikkejä ja tilauksia ajamaan haettavaa raflaavaa kommenttia.

Vassinen esittää asian kiltisti. Kevyet henkilöhaastattelut ovat tyrkkyjulkkisten tuputtamaa postia.

Tuosta intoutuneena laskin tämän blogin kirjoituspäivän Ilta-Sanomien ja Iltalehden turhien julkkisten tyrkkyjutut: Ilta-Sanomat 17 ja Iltalehti 15. Sehän on nopeaa ja helppoa toimittamista, kun ei tarvitse kuin ottaa vastaan materiaalia ja syöttää pienillä viilauksilla järjestelmään arkistokuvien kera. Tai useimmissa tapauksissa uusi kuvakin tulee mukana.

Toinen helppo ja nopea tapa on julkaista suureellisesti uudelleen joku rikosjuttu ja kertoa viimeisessä kappaleessa, että poliisi on saanut tapauksen esitutkinnan valmiiksi.

Jos minä innokkaana luontokuvaajana seuraisin vaikka Facebookin suosituimmat luontokuvat, minulle näytettäisiin 90 prosenttisesti auringonlaskukuvia. Ihmiset peukuttavat värejä, vaikka kuvan viesti ja informaatioarvo, jopa tekninen toteutus olisivat tasan nolla.

Kun seuraan Facbookin viimeisimpiä, kohtaan todella hienoja oivalluksia ja tapahtumia, joita luonnossa kohdataan aniharvoin. Niistä oppii aina uutta, vaikkei kuva olisi saanut kuin pari peukkua, eikä koskaan päässyt koneen rakentamalle suosituimmuuslistalle.

Olen oppinut myös tuntemaan paremmin monia ystäviäni, kun näen heidän suhtautumisensa asioihin – niitähän ei minulle näytettäisi, jos seuraisin vain suositumpia.

Näin se rakentuisi mielenkiintoinen mediakin aikaan ja paikkaan sidottua sekä ennen julkaisematonta tarkistettua tietoa. Media, joka tarjoaisi selkeää lisäaroa. Siitä olisin valmis maksamaan jonkinmoisen tilaushinnankin. 50 vuoden Hesarin tilausputki katkesi tänä syksynä.

Tuossa aiemmin referoin iltapäivälehtiä, joissa viihteellisyys ja klikkijouralismi rehottaa somen jatkeena. Mutta kun menen Yle Arenaan, olen täysin hukassa. Sekin matkii someilmiötä.  Arena suosittelee tai tarjoaa eniten katsottuja. On todella vaikea löytää jotain ohjelmaa, josta kuulin pätkän vaikkapa autossa.

Arena ei ole vielä koskaan onnistunut suosittelemaan minulle sellaista ohjelmaa, johon olisin tarttunut. Ison pajan algoritmit eivät löydä minua - pitäisikö sanoa onneksi. Mutta jos en yläkulman suurennuslasilla löydä jotakin niin sitten menee hankalaksi.

Jos media haluaa erottautua somesta, mikä olisi tärkeää, niin aikaan ja paikkaan sidotut uutiset oikeilla faktoilla ilman ylenpalttista viihteellisyyttä on ainoa tie erottautua.

Lopuksi lainaan vielä Vanniset asiallisen hyvää kolumnia – ”loppujen lopuksi laadukkaassa uutismediassa ei ole kyse mistään muusta kuin sen tekijöiden määrästä ja laadusta. Media jaksaa juhlapuheissa korostaa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Sitä ei voi lunastaa ilman sisällöntuotannon laatua.”

Nyt ollaan jo valitettavan myöhässä. Nykyisen tilanteen korjaaminen vie aikaa ja vaatisi varmaan ison rahatukon lisäksi myös somen vastakohtaista media algoritmia, joka ohjaisi toimintaa muilla kriteereillä kuin klikkien määrällä ja artikkelin lukuajalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 06.12.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Terveydenhoito, sairaudenhoito - hyvinvointi

Perjantai 26.11.2021 klo 22.23 - Kauko Niemi

Otetaanpas nyt hieman vaihtoehdoton näkökanta ammattiyhdistysliikkeen rönsyilyyn ja omien rajojen venyttämiseen. Kyseessä siis Lääkäriliitto ja sen hyveellisyyden verhoon kääritty ”puoskarointi.” Kyseessä ei ole enää vahingossa lipsahtanut ilmaisu, vaan aatteellinen, kyseenalainen probakanda.

Omassa ajattelussani jako kahteen ihmisen terveyteen ja sairauteen, vaihtelee varsin paljon yksilöittäin eli geneettisesti. Sellaista tutkittua joukkoa ei ole olemassakaan, jonka pohjalta voitaisiin sanoa, että vain tällainen elämä takaa terveytesi.

Geneettisten ominaisuuksien lisäksi jokainen yksilö tekee ja toteuttaa elämäänsä varsin eri tavalla. Jokainen ihminen on jo Suomen lain mukaan vastuussa omasta terveydestään, eikä sitä kukaan voi määrätä. Vastuussa siitä tuottaako vaikkapa omalla rahalla maksettu hieronta rahan arvoista tulosta. Vastuussa siitä syökö lääkärin viranpuolesta suosittelemia käypähoitosuositusten mukaisia pillereitä vai ei.

Keskiverto ihmistä ei ole olemassakaan ja siksi terveyden- ja sairaudenhoitoa tulisi toteuttaa yksilöperusteisesti.

Terveydenhoito, jota jokainen ihminen hoitaa omien kokemusten ja tietojensa pohjalta arkisessa elämässään - ravinnolla, liikunnalla, kulttuurilla, ihmissuhteilla, luontaishoidoilla. Tähän ei lääkäriä tarvita.  Toisaalta en ole koskaan kohdannut lääkäriä, joka olisi hoitanut minun terveyttäni - en ainakaan ole kokenut sellaista. Lääkäriin olen mennyt jonkun sairauden takia. Tai ihan tarkkaan ottaen olen vuosikymmenten aikana kohdannut kolme lääkäriä, jotka ovat auttaneet terveydenhoidossa. Yksi virkaa hoitava ja kaksi yksityistä lääkäriä.

Sitten kun terveydenhoito syystä tai toisesta pettää astuu kuvioon sairaudenhoito. Siihen tarvitaan operaatioita, joissakin tapauksissa asiaa lievitetään kemialla. Sairaudenhoito astuu rooliin, kun emme ole vaikkapa hoitaneet riittävästi vastustuskykyämme ja pöpö pääsee riehumaan elimistössämme. Sairaudenhoito astuu rooliin, kun emme ole hoitaneet lihasten kuntoa ja menetämme tasapainomme, kaadumme ja katkaisemme käden.

Terveydenhoidon ja sairaudenhoidon raja on toki varsin häilyvä puoleen jos toiseenkin. Yksikään lääkäri ei pysty hoitamaan sairasta potilasta ilman ”puoskarointia”, eli lumevaikutusta. Potilaskokemus on aina keskeinen asia, kuinka asiat lähtevät hoitumaan.

Edellä kuvatun työnjaon pohjalta Lääkäriliiton viimeaikaiset puuhat ovat ymmärrettävissä. Jos terveydenhoidon tulokset ovat liian hyviä, niin sairaudenhoitoon ei tule riittävästi asiakkaita ja lääkärit ovat heikoilla. Liiton tehtävä on eittämättä vaikeuttaa kansalaisten terveydenhoitoa levittämällä probakandaa ja puuhaamalla jopa lakia, jolla estetään terveydenhoitoon tarkoitettuja palveluja ja tuotteita.

Ensimmäinen askel asioiden selkeyttämiseksi olisi, että annetaan oikeat ja ymmärrettävät nimet toiminnoille. Kaikkien terveyskeskusten nimet pitää muuttaa sairauskeskuksiksi ja siellä ja sairaaloissa lääkärit hoitavat sairaita.

Yhteiskunta, joka auttaisi jäseniään terveydenhoidossa, järjestää edullisia ja helppoja terveydenylläpitäviä liikuntapaikkoja. Liike on maailman paras lääke. Ihmisten terveyttä voitaisiin seuloa erilaisilla testeillä ja seulonnoilla. Umpimähkäähän ei kannata napsia ihan mitä tahansa – ”puoskarointikin” hiipuisi itsestään. Syöpäseulonnoilla ja vastaavilla on saatu varsin hyviä tuloksia.

Itse olen tarkistanut luulojani monesti muiden muassa Puhdin tai Synlabin testipaketeilla. Mielellään menisin HUSlabiinkin, jos siihen avautuisi mahdollisuuksia. Seuraan nukkumistani ja sen muutoksia siinä missä verenpainetta ja montaa muuta asiaa.

Vastustuskyvyn testipaketti paljastaisi niitä tekijöitä, joilla ihmisen vastustuskyvyn heikkeneminen on perusteltavissa. Millaisella ruokavaliolla ja toiminnalla mittausarvoja saataisiin hilattua paremmiksi ilman luuloja ja virheellisiä tietoja.

Useilla tarjolla olevilla, edullisilla jopa ilmaisilla testipaketeilla siirryttäisiin yksilöllisempään terveyden ylläpitoon, eikä vain arvailuihin byrokratian säätelemin keskivertosuosituksin.

Tavoitteena voisi olla vaikkapa 25 prosentin asiakasmäärän lasku sairauskeskuksissa. Silloin saattaisi löytyä lääkäriltäkin aikaa sairastapauksille enemmän kuin 15 minuuttia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 29.11.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta;

Alustataloutta voisi käyttää myös hyvän luomiseen – millainen olisi yhteiskunnan näkökulmasta hyvä alusta? – MustRead

Tekniikka kehittyy ja ohjaa meidät pois keskivertoisuuden kierteestä kohti yksilöllisyyttä

Supertietokoneet mahdollistavat yksilölliset syöpähoidot

Ja nyt liikkeelle

Hikeennyin suosituksiin

Perjantai 16.7.2021 klo 21.42 - Kauko Niemi

 Voi toki olla osa syy hikeentymiseen on näillä helteilläkin, mutta ei ollut ensimmäinen kerta, kun menen Yle-Areenaan etsimään kuulemaani ohjelmaa ensimmäisenä pökätään – suosittelemme. No palaan tähän vielä uudestaan.

Jokainenhan tietää kuinka suuret nettitoimijat rakentavat sinulle algoritmejä ja tarjoavat sisältöjä sen mukaan. Vanhalle uutisihmiselle ja uutisnargomaanille se on vastenmielistä. Olenhan kiinnostunut uusista asioista enkä pätkääkään siitä mistä toiset tykkäävät.

Toki tähänkin voi jonkin verran vaikuttaa omalla käyttäytymisellään. Itse en tietoisesti ikinä tykkää päivityksistä, joissa on jotakin ravintola toimintaa, ryyppäämistä tai ylipäätään alkoholia. En edes onnittelumaljoista. Olen aika hyvin päässyt eroon niistä.

Minulla on myös FB:ssä tehtynä kirjamerkki – viimeiset julkaisut. En siis koskaan lähde selaamaan suosituimpia, mitä ensimmäisenä ja aina tarjotaan. Löydän siis jopa facesta paljon kiinnostavaa yleisen mölinän ulkopuolelta. Miksi ihmeessä minun pitäisi kiinnostua siitä mistä ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita, juosta samassa laumassa. Huom käytän facea aina selaimella, en koskaan heidän omalla sovelluksellaan.

Sitten jos ei edes rakenneta algoritmejä, mutta kuitenkin suositellaan ilman minkäänlaista taustatietoa, niin onhan se ihan ufoa.

Tuossa Ylen tapauksessa tosiaan kuulin pätkän radiosta mielenkiintoista pohdintaa. Ajattelin kuunnella sen kokonaan Areenasta. Mutta olen niin yhteensopimaton Areenan kanssa. En tiennyt miltä kanavalta se tuli, mikä oli ohjelman muoto saati nimi. Toki audiotahan se oli, kun autossa sitä kuulin. En vaan seuraa mitään kanavaa vakituisesti ja tietoisesti. Autossa ja jopa TV:ssä napsuttelen kanavia, kunnes tulee jotain kuunneltavaa tai katsottavaa.

Ylen suurennuslasi-haku ei antanut mitään vinkkiä asiasta. Sen sijaan googlettamalla asia selvisi alle puolessa minuutissa ja ohjasi Ylen oikealle sivulle oikean pätkän pariin. Näin on tapahtunut aiemminkin.

Ryhmittely kuten Suosittelemme, Saatat olla kiinnostunut myös näistä, Rikossarjat, Suosikit, eivät todella auta. Yhteensopimattomuuteni taustalla on myös se, ettei tarkalleen ymmärrä taustalla olevaa luokitusta missä menee ajankohtaisohjelman ja uutisten raja, mikä on Parhaassa seurassa tai mikä Ymmärrä enemmän.

Tässä vaiheessa painotan, ettei Ylen tarjonta suinkaan ole sisällöllisesti huonoa, minulle vain suositellaan täysin vääriä asioita.

Olen elämäni aikana vastannut ehkä pari kertaa tutkimukseen tai kyselyyn – suosittelisitko tätä ystävillesi. Enhän minä voi suositella mitään, kun en tarkkaan tiedä ystävieni todellisia tarpeitaja jokaisella ystävälläni on erilaiset tarpeet. En todellakaan rakenna jokaisesta ystävästäni algoritmia.

Toki aloitan mielelläni syvällisen keskustelun, kun joku kaverini kysyy vaikkapa valokuvauksesta. Satunhan vuosien kokemuksesta tietämään aika paljon valokuvauksesta. Tällainen tarvekartoitus ohjaa sitten jonkinlaiseen suositukseen, joka olkoon mahdollisimman rehellinen ja realistinen ja samalla painottaen, että kyseessä on vain minun mielipiteeni näillä toiminnallisilla ja taloudellisilla reunaehdoilla.

Ja sitten kun menet nettikauppaan ja ryhdyt katselamaan annettuja tähtiä ja jätettyjä kommentteja, niin kannattaa tiedostaa, että kaupat latovat täysin itse näitä tähtiä ja positiivisia kommentteja. Olen pariin kertaa antanut sellaisen negatiivisen palautteen herätykseksi muille, jota ei sitten koskaan ole päästetty julkisuuteen.

Ole todella hereillä kun katselet suositus-tähtiä ja kommentteja, jos listalla ei ole yhtään negatiivista kommenttia, niin nettikaupan lista tuskin on rehellinen.

Sinähän voit suositella yleisen keskivertotiedon perusteella maistamaan jotakin, mutta et voi suositella keliaatikolle ruisleipää, vaikka ruisleipä olisi minkälaisissa terveysympyröissä parasta mahdollista.

Ehkä suositus on oikea sana, kun lain mukaan lääkäri voi suositella sinulle jotakin pilleriä, muttei voi koskaan määrätä sinua syömään niitä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 19.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Kaikkia terveysasioita ei pidä sijoittaa samalle aikajanalle

Lauantai 7.11.2020 klo 20.18 - Kauko Niemi

Asia tuli mielenkiintoisesti esille, kun kaverini Antti Ylikojala vertaili Facebook-seinällään kahta esitystä vastustuskyvyn parantamisesta ja mikrobien elämästä. Kiintoisa aihe etenkin näin vaikeassa koronan vaiheessa.

Vaihtoehtoisten hoitojen kohuprofeetaksi nousseen Maria Nordinin Instagram-päivityksessään hän kertoo 15.10.2020 julkaistussa päivityksessä siitä, miten hyvään vastustuskykyyn (tai siis vastaanottokykyyn) voi vaikuttaa mm. välttelemällä käsienpesua ja pintojen desifiointia, sekä koskettelemalla ihmisiä.

Nordin ei vain sijoita periaatteessa hyvää asiaa minkäänlaiseen aikakontekstiin. Meillä vaan sattuu olemaan liikkeellä tavallista hankalampi pöpö ja juuri nyt ei ole se hetki, kun vastustuskykyä vahvistettaisiin koskettelemalla muita ihmisiä.

Nordinin pitäisi selkeästi asettaa ehdotuksensa ja toimenpiteensä oikeaan aikajanaan. Neuvoessaan välttämään käsienpesua ja muita vastustuskykyyn vaikuttavia asioita, hän olisi pitänyt ilmaista, että nyt kun aloittaa koronan huomioiden niin vastustuskyky on parempi, kun seuraava pöpökierros tulee joskus kolmen neljän vuoden kuluttua.

Samoista asioista puhunut Journalisti Johanna on aikaikkunassaan realisti. "Käsiä onkin syytä pestä huolellisesti joka käänteessä, mutta muun ihon pesemiseen kannattaisi suhtautua nykyistä kriittisemmin. Jokainen pesukerta nimittäin hävittää iholta myös joukoittain niitä hyviä bakteereja, jotka päivystävät ihon pinnalla, suojellakseen ihmistä taudinaiheuttajilta ja muulta ikävältä. Näitä vartiosotilaita kannattaa suojella"

Aika helposti ymmärrettävää, eikö totta? Koko ohjelman kannatta kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-50609048

Ilman realistista ja oikeaa aikaikkunaa saa myös kärjistyshaluisen median niskaansa ja jopa viranomaiset. Sen Nordin ja muutama muukin terveysvaikuttaja on saanut kokea, vaikka periaatteessa puhuisi kuinka hyvää ja hyödyllistä asiaa, mutta väärässä aikaikkunassa.

Vastustuskyky kun ei synny likimainkaan samassa ajassa, kun korona tappaa tuhansia. Ne ovat tässä hetkessä täysin eri asioita ja kannattaa elää sen mukaan.

Journalisti Johannan aikajänne on oikea ja Nordinin täysin väärä tähän hetkeen, kun puhutaan pöpöistä ja niiden vaikutuksesta. Kun puhutaan meidän 2-3 kilon bakteerikombosta ja siitä aikataulusta, jona bakteerikantaamme pystyisimme muokkaamaan, jos sattuisimme onnistumaan.

Vähän niin kuin sanoisin kaverille, että olen säästänyt asuntoa ja ajattele ensi kuussa minulla on miljoona kasassa. Kaverikin innostuu ja alkaa säästämään myös, mutta pettyy ensi kuussa, kun hänellä ei olekaan sitä miljoonaa. En vain muistanut kertoa, että olen jo säästänyt 20 vuotta.

Terveyden kehittämisessä tapahtuu yhdessä yössä ihmeitä vain sairaaloiden leikkaussaleissa. Kannattaa tutkia ja kuunnella oman kropan muutosalttiutta. Kuinka kauan oma keho panee mitä tahansa muutosta hanttiin. Se on varsin arvokas tieto.

Omalla kohdallani esitän arvioksi kuutta viikkoa. Kun laihdutat ensimmäiset 2-3 kiloa, pääosin nestettä lähtee helposti ja sitten kuuden viikon päästä vähenevät kilot ovat vasta todellista painonpudotusta. Tietenkin sillä edellytyksellä, että jaksat jatkaa muuttunutta elämääsi.

Tällä hetkellä olen kuin Maria Nordin harvoin flunsassa tai sairaana. Mutta se ei johdu, että nyt korona-aikana huolettomasti halaisin ihmisiä ja kahlaisin kaikki kivat tilaisuudet hankkiakseni vastustuskykyä.

Vaan se johtunee suurimmalta osin siitä, että yhdeksän vuotta sitten lopetin turhien buranoiden popsimisen, jotka tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. En ole tarvinnut antibiootteja, joiden jäljiltä bakreetikantamme tervehtyminen joidenkin tutkimusten mukaan kestää jopa kolme vuotta.

Sen sijaan popsin 100 u D-vitamiinia päivässä (tämän hetken mittaus 168) ja muita tukiaineita sekä yritän elää muutenkin terveellisesti vältellen turhia kemikaaleja ja luontoa kunnioittaen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Minulta puuttuu fanittamisen taito

Lauantai 31.10.2020 klo 18.02 - Kauko Niemi

Viimeistään silloin kun avasin twitter-tilin tajusin, ettei minulla tullut mieleeni ainuttakaan henkilöä, jota olisin halunnut jatkuvasti seurata, siis tavallaan fanittaa. Ja nyt en käytä twitteriä lainkaan. Toisin päin ajateltuna aikoinaan tuli vastaan karu totuus – kun minulla on todella nopeat yhteydet ympäri maailmaa, niin vasta nyt ymmärrän, kuinka vähän minulla on sanottavaa maailmalle.

Tuon twitter-päihkäilyn aikaan toki mietin ja ymmärsin, että jos olisin edelleen aktiivinen toimittaja ja työkseni pitäisi seurata Donald Trumpia tai Sanna Marinia, niin totta kait olisin työni takia heitä seurannut. Mutta kun minä haluan seurata eri päivinä erilaisia asioita, niin henkilön seuraaminen tuntuu lähinnä kyttäilyltä tai jopa vakoilulta. Sellaista tunnetilaa en halua vahvistaa.

Onneksi professuuria Jyväskylän yliopistossa hoitava Kaarina Nikunen, joka on suomalaisen fanitutkimuksen uranuurtajia, sanoo Ylen haastattelussa, että on niitäkin, jotka eivät fanita ketään missään elämänsä vaiheessa. Heillä on erilainen elämänasenne ja jotain muuta tärkeää. Fanitushan on harrastuksen tapainen asia, jonka ympärillä puuhastellaan ja ollaan usein myös sosiaalisia.

Fanisuhteisiin liittyy voimakkaita tunteita: ihastumisen ja rakastumisen tunteita. Joku puhuttelee, tuntuu itsen kaltaiselta ja häneen voi samastua. Ehkä minulla ei sitten ole tarvetta samaistua sen enempää Donald Trumpiin kuin Madonnaankaan.

Sanaa fani käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisessa lehdistössä 1800-luvulla kuvaamaan ammattilaisjalkapallojoukkueiden kannattajia. Nimitys on lähtöisin englannin sanasta fanatic eli kiihkoilija.

Suomessa fani-termiä on käytetty lehdistössä ainakin 1960-luvulta lähtien kuvaamaan musiikkiyhtyeiden ihailijoita. Toisaalta sana fani juontuu latinankielisestä temppeliä tarkoittavasta sanasta fanum ja sen johdannaisesta fanaticus, joka voidaan kääntää jumalan innoittamaksi tai temppelinpavelijaksi.

Fanius on aiemmin leimattu julkisuudessa ja tutkimuksessa oireena, joka kertoo yksilön psyykkisistä häiriöistä tai yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista. Yleinen mielikuva faniudesta sisältää kaksi stereotyyppiä: pakkomielteisen yksilön sekä hysteerisen ryhmän. Fanireaktiot saatetaan kiivaudessaan nähdä hysteerisinä ja järjettöminä. Kun fanius nähdään oletetun sosiaalisen kyvyttömyyden oireena. On "hulluja keräilijöitä" tai "villiintyneitä konserttiyleisöjä" ja nehän on tietenkin helppo ymmärtää vaarallisina.

Eikö minulla sitten koskaan ilmekään värähdä. Toki värähtää. Olen matkustanut todella monenlaisissa paikoissa. Nauttinut erilaisista asioista, oppinut paljon uutta, mutta en ole koskaan elämässäni matkustanut samaan paikkaan kahta kertaa, sen takia, että se oli niin kiva paikka. Minusta ei ole tullut Lontoo-fania eikä Lauterbrunner-fania, vaikka kummassakin on ollut todella hienoja ja henkeä salpaavia hetkiä.

Olen ollut konserteissa, oopperassa ja tapahtumissa kananlihalla ihokarvat sojolla ja monta kertaa tippa silmässä. Siis ihan kaiken maailman tunteet pinnassa. Silti en ole halunnut toistoa hinnalla millä hyvänsä missä päin maailman kolkkaa tahansa. Puhettakaan että menisin kahdesti samaan konserttiin tai katsoisin saman leffan monena toistona.

Kävin Finlandia-talolla kuuntelemassa perulaista tenori  Juan Diego Flórezia livenä, koska hänen tenoriäänensä kilahtaa minun korvissani taivaalliselta. Haluaisin toki kuulla tällä hetkellä myös Jonas Kaufmannia. Vaikka koronan jälkeen näenkin hänen kalenterinsa netistä, niin silti en aio matkustaa mihinkään häntä varta vasten kuuntelemaan. Jos tulee Helsinkiin niin varmasti sitten menen.

Radion kuuntelun painajainen ovat soittolistat. Taivas varjele, kun ajat autolla Lappiin matkalla on moneen otteeseen vaihdettava kanavaa toistojen välttämiseksi.

Kevyessäkin musiikissa minun tunteeni tunnistavat ensimmäiseksi melodian kauneuden, jos sitä ei ole, en käytännössä kuule mitään. Sen todisti Me naiset testi, missä piti yhdistää 15 suomalaista biisiä sanoituksen pohjalta. Yhtään en tiennyt kaksi arvasin oikein.

Toki fanittaminen kuuluu ennen kaikkea nuoruuteen. Ehkä minäkin silloin vähän fanitin ja pidin Nuffield traktoria parempana kuin Massey Fergusonia.

Kyllähän tiettyjen brändien ihannointi ja käyttäminen on tietynlaista fanittamista. Törmäsin tuolla yhdellä nettikirppiksellä kangaskassiin, josta pyydettiin 35 euroa. Ryhdyin heti laskemaan, että hyvänen aika mullahan on yli 30 kangaskassia siis tonnin edestä kasseja. Muttei yhtään Marimekon kassia. Ja kun tulin asiasta tietoiseksi, niin tuolla kadullahan on joka toisella Marimekon kangaskassi, mutten ymmärrä miksi?

Psykologi ja psykoterapeutti Riitta Ylikomin mukaan ihminen etsii luonnostaan kohteita erilaisille tunteilleen. Joskus kohteet löytyvät lähempää, joskus kauempaa.

On ihan tavallista etsiä esikuvia, ihmisiä, joita voi ihailla ja ehkä myös jäljitellä. Idolilta voi oppia jotain, hänen kauttaan voi kokea elämyksiä ja samastua sellaiseen elämään, jota itse ei ehkä voi elää, mutta josta voi haaveilla.

Siis fanittakaamme hyvällä omalla tunnolla – ken siihen pystyy!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Miksi pitää hymyillä vaikka olisi paskat housuissa

Lauantai 7.12.2019 klo 10.16 - Kauko Niemi

Viime päivinä on jouduttu tulkitsemaan monellakin taholla varsin epämääräistä viestintää, kehon kieltä ja arvioimaan viestien uskottavuutta ja luotettavuutta.

Keskeisin henkilö tällä hetkellä tietysti on ollut pääministeri Antti Rinne ja hänen ympärillään koko hallitus ja erityisesti Keskustapuolueen suhmurointi.

Painotan ettei minulla ole mitään puoluepoliittista tarkoitusperää, koska en ole millään tavalla sitoutunut poliittisesti mihinkään suuntaan. Omat päätökseni olen tehnyt aina asioiden pohjalta en puolueen tai henkilön kannatuksen pohjalta. Ja otan tähän viestintäpohdinnalliseen ajatteluun myös muita tahoja.

Antti Rinteen kohdalla viestintä on aina ollut tavattoman epämääräistä ja vaikeasti ymmärrettävaä ja vähemmän kiinnostavaa. Viestintää, joka jättää miettimään, jos ylipäätään jaksaa – usein miten ei – kuinka asia pitäisi tulkita ja onko se totta.

Viime tammikuussa monen koukeron ja pihtailun jälkeen selvisi, ettei Rinteellä ollutkaan van pelkkää flunssaa. Siinä vaiheessa luottamuspeli oli jo hävitty. Sellaista oliota ei maapallolla olekaan, joka kahden kuukauden kuluttua pystyy ilmoittamaan olevansa täysin terve ja ottamaan vastaa puolueen puheenjohtajuuden lisäksi pääministeriyden.

Rinne pystyi, mutta kuka sellaiseen oikeasti uskoo. Samaan aikaan televisiossa esiintyy kalpea ja erittäin väsyneen näköinen mies. Se mitä todellisuudessa tapahtuu ja mitä poliittisissa kulisseissa tapahtuu, selviää sitten joskus, jos avoin, luotettava ja johdonmukainen viestintä pääsee esiin.

Pääministeri Rinteen viestejä sekoitti myös se ymmärtämättömyys, ettei pääministeri voi ajatella ääneen. Tässä maailmassa usein on tärkeämpää se kuka sanoo kuin mitä sanoo. Kun rivipolitiikko aukaisee suunsa niin se on joku viesti. Pääministerin viesti on itseasiassa aina jo teko.

Ylen juuri tekemän kyselyn mukaan suomlaisista enemmistö ajattelee, että hallituskriisi ja siitä seurannut ero ovat Rinteen oma syy.

Kun pysytään politiikan viestinnän parissa ja katsotaan juuri ilmestyneitä Ylen mittaustuloksia, niin miksi Jussi Halla-aho vetää rakoa muihin. Halla-aholla on hyvin opetellut läksyt hallussa. Siinä missä Petteri Orpo räksyttää kaiken aikaa ja huutelee väliin, Halla-aho on vakuuttavasti hiljaa ja vastaa sivistyneesti, kun kysytään. Moneen se tekee vaikutuksen, vaikka juuri nyt olisikin eri mieltä itse asiasta. Huomenna gallupeissa ja äänestyksissä astuu esiin mielikuva asiansa osaavasta henkilöstä. Niin mikähän se asia oikein olikaan?

Ulkoinen esiintyminen luo viestille kehyksen. Jos kehys on tehty jotakin tiettyä yksittäistä asiaa varten, sitä on harvinaisen työlästä näytellä koko loppuelämän uskottavasti yötä päivää. Siksi kannattaakin muodostaa luonnollinen kehys, jota ei tarvitse näytellä, vaan se muodostuu sisäsyntyisesti tilanteen ja tunteiden mukaan aitona voimana itse asialle.

Hyppään ajankohtaiseen viihdemaailmaan. Miksi Antti Tuisku myi stadionin täyteen puolessa tunnissa ja toinen kattauskin on täyttymässä hyvää vauhtia.

Tuiskua en sinänsä tunne enkä hänen musiikkiaan juurikaan tunne, mutta nyt stadionkeikan promootio haastattelut antoivat rehellisen ja vilpittömän kehyksen hänen toiminnastaan. ”Kyllä mie tosissani pelkäsin tätä päätöstä.”

Saara Aaltoa pidän lauluteknisesti parempana artistina ja häntä olen kahdesti kuullut ihan livenä. Minulle Saara ei ole mitenkään ulkoisesti vakuuttava. Sama hymy, opeteltu tai aito, tilanteesta riippumatta. Kellään ihmisellä esiintymisessä tai haastatteluissa ei voi aina olla sisällöstä ja tilanteesta riippumatta täydellistä. Se ei ole uskottavaa.

Itsellänikin on ihan käytännön kokemusta yli 20 vuotta kuorosta. Kuoro jos mikä on vaikea instrumentti, kun muutaman kymmenen henkilön pitäisi välittää yhtenäistä viestiä ulkoisella olemuksellaan ja omalla stemmallaan ja laulun sanomalla.

Kait kuorojen yleisin visuaalinen ohje onkin, että pitää hymyillä ja olla iloisen näköinen. Hymyillä vaikka olisi paskat housuissa.

Itse mietin monesti mikä olisi lopputulos, jos kuoro rakentaisi selkeän mielikuvatarinan laulusta ja jokainen sisäistäisi sen vaikka yhteisessä työpajassa. Tarkka yhteinen mielikuva millaisesta punatukkaisesta tytöstä me oikein lauletaan. Varmasti välittyisi yhtenäisempi kehys laulettavalle viestille.

Jokainen henkilökohtaisesti esitetty viesti saa aina kehyksensä haluisitpa sitä tai et. Somessa kehys rakentuu jopa tietämättäsi siitä millaisia päivityksiä teet ja millaisista päivityksistä tykkäät niin kutsuttu henkilökohtainen algoritmisi.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.12.2019  alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 Lue myös

Elämää ei voi näytellä

Väärin käytetty sana

Sunnuntai 1.12.2019 klo 9.39 - Kauko Niemi

Kukahan on keksinyt sanan vaihtoehtohoito. Sanan merkityksen ajaminen yleiskielen sanaksi terveysmarkkinoilla on taustalla oltava rahanhimoinen lääketeollisuus tai mustasukkainen lääkärikunta.

Mietitäänpä mitä vaihtoehto oikeasti tarkoittaa. Viralliset lähteet sanovat, että vaihtoehto on valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms, joista yhden valitseminen sulkee pois kaikki toiset.

Vaihtoehdoton hoito ei tule sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan onnistumaan. Kirjaimellisesti voisi asian nähdä vaikka niin, että joudut sairaalaan, lääkärin ja hänen lääkkeensä hoidettavaksi, niin tämän valinnan lisäksi ei ole muita vaihtoehtoja.

Omaiset ja ystävät eivät saa tulla sinua katsomaan ja paijaamaan, koska se olisi vaihtoehtoista hoitoa, jopa puoskarointia. Etenkin jos mukana kulkisi jotain hyvänmielen herkkuja.

Toki esimerkkini on liioiteltu, mutta niin ovat liioiteltuja suurin osa niistä kummallisista arvosteluista, joilla vaihtoehtohoito ammutaan alas, vaikka kyseessä ovatkin täydentävät hoidot.

Oikea ja luonnollinen marssijärjestys olisi vielä se, että lääkärit tapauksesta riippuen aloittaisivat hoidot luonnonmukaisilla menetelmillä, joita sitten täydennetään lääkkeillä vasta tarvittaessa. Toki jokainen ymmärtää, että katkennut jalka pitää operoida heti.

Virossa ja Keski-Euroopassa lääkereillä on koulutus ja tietämys niin sanotuista luontaistuotteista ja hyödyntävät sitä myös kokonaisvaltaisessa, vaihtoehdottomassa ajattelussaan.

Asennevammasta kertoo sekin, että työn alla olevaa lakia täydentävistä hoidoista kutsutaan jo nyt puoskarilaiksi. Jossakin vaiheessa sitten tiedämme mikä on terveyden vaalimista ja ylläpitoa, ihmisen luonnonmukaisten toimintojen vahvistamista, täydentävää hoitoa ja mikä sitten puoskarointia. Puoskarointi sanalla on erittäin paha arvolataus. Minulle puoskarointi ja raiskaus ovat arvolataukseltaan kuta kuinkin samanlaisia.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime viikolla ilmestyi uusi kirja. Pauliina Arvan Täydentävät hoidot tuo kaivattuja näkökulmia kiisteltyyn aiheeseen.

Kirjoittaja analysoi julkisuudessa näyttäytyvää ristiriitaa ja vastakkainasettelua täydentävän ja virallisen hoitamisen välillä. Hän pohtii mahdollisuutta, että vastakkainasettelu olisi keinotekoinen, sillä suomalaiset käyttävät luontevasti molempia. He eivät yleensä käytä vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä vaihtoehtona virallisen terveydenhuollon palveluille, vaan täydennyksenä ja lisänä.

Moniäänisyys ja uudet näkökulmat auttavat avoimeen dialogiin erilaisia hoitofilosofioita edustavien ryhmien kesken, mikä hyödyttää kansalaisia, lääkäreitä, hoitajia, terapeutteja ja muita sote-alan ammattilaisia.

Yliopistot ovat myös heräämässä. Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston sekä Yhdistävä Lääketiede ry järjestävät tammikuussa alan ammattilaisille seminaarin.

Seminaarissa esitellään suomalaista täydentävien hoitojen tutkimusta, näiden hoitomuotojen roolia ja merkitystä ihmisten arjessa sekä täydentävien hoitojen sääntelyä Pohjoismaissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo suunnitelmistaan täydentävistä hoidoista ja eri vaikuttajaryhmät esittävät näkemyksiään niistä.

Itse olen vuosien mittaan painottanut aina, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Poliittisessa retoriikassa tätä käytetään menestyksekkäästi hyväksi. Lääketieteessä missä ihmisiä pelotellaan sairauksilla jopa kuolemalla, uppoaa helposti mikä sana tahansa, jolle rakennetaan tietoisesti vääristynyt merkitys.

Ja tähän loppuun huikean hieno suora lainaus Juha Hurmeen, sanojen mestarin, kolumnista Ylen sivuilla

Sanat ovat fyysisiä esineitä, limaisen lihan tuottamia ääniaaltoja tai näiden äännähdysten taltiointia tuhansia vuosia vanhoilla, sopimusvaraisilla merkeillä jollekin alustalle. Siksi sanoja pitää koko ajan tarkistaa, koska ne muiden fyysisten esineiden tavoin mädäntyvät, lahoavat, hukkuvat hälyyn, turpoavat sateessa, ruostuvat, homehtuvat, tylsyvät, keräävät pölyä ja vanhentuvat käyttökelvottomiksi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.12.2019  alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

Suomenkielen sanakirja:

Vaihtoehto - Kukin valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms., joista yhden valitseminen sulkee pois toiset

valinnan mahdollisuus.

Esimerkiksi: Monivalintatehtävän vaihtoehdot. Oikea, väärä, ainoa vaihtoehto. Harkita useaa vaihtoehtoa. Asunnonvälittäjä tarjosi, esitti minulle pari(a)kin vaihtoehtoa valittavaksi. On olemassa toinenkin vaihtoehto ratkaisuksi. Valita kahden vaihtoehdon välillä. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua, alistuminen. Oli suostuttava, vaihtoehto(j)a ei ollut.

Kauppakeskus ilman suuria ketjuja

Keskiviikko 16.10.2019 klo 11.45 - Kauko Niemi

Kukahan perustaisi sellaisen kauppakeskuksen, missä ei olisi yhtään maukkahenkkaa tai yhtään muutakaan ketjukauppaa, missä kaikki tuotteet ovat millilleen samassa järjestyksessä joka ikisessä myymälässä.

Edes lennokkain mielikuvitukseni ei riitä ymmärtämään miten pääkaupunkiseudun kauppakeskukset pystyvät pärjäämään tulevina vuosina, kun minäkin vanha nörtti ostan ruokaa lukuunottamatta 80 prosenttisesti kaiken nettikaupoista.

Kauppakeskuksista piti yhdessä vaiheessa tulla elämyskeskuksia. Kampin keskuksen rullaportaiden päädyistä ajettiin elämyksellistä elämää viettävät nuoret pois.

Pian tulitiin toisiin ajatukseen ja paikalle roudattiin sohvia, jotta ihmiset viihtyisivät siellä. Sohvakausi kesti vajaa vuoden ja nyt taas vartijat hätistelevät joutilaita ja ilman isoa ostoskassia olet pihalle.

Espoon Niittykummussa sijaitsevassa kauppakeskus Niityssä alku oli kivikkoinen, eikä kahden vuoden jälkeenkään tilanne ole täysin normaali.

Toissa kesänä Niityssä aloittaneista 15 pienliikkeestä joka kolmas on lopettanut toimintansa, eikä tyhjiin liiketiloihin ole löytynyt vielä uusia vuokralaisia.

Uteliaana ihmisenä kävin Redissä ja en nyt heti keksi ainuttakaan syytä mennä sinne uudestaan. Varmasti menen myös huomenna avautuvaan Triplaan – anteeksi Mall of Triplaan. Number of stores and services: 250 - kerrotaan nettisivuilla.

Liikemies Toivo Sukarin päässä pyörii myös jotakin. Hän aikoo tulevaisuudessa omistaa kauppakeskuksista vain Lempäälän Ideaparkin. Oulun Ritaharjussa sijaitsevan Ideaparkin hän myi kahdelle kiinteistösijoitusyhtiölle kesäkuussa 2016 ja marraskuussa avattava Seinäjoen Ideapark myydään heti kun sopiva ostaja löytyy.

Ehkä Sukari on vieraillut Vesa Keskisen valtakunnassa keskellä ei mitään Tuurissa. Ja ainakin julkisuuskuvaa rakennetaan naisten kautta molemmissa tapauksissa.

Kukahan perustaisi sellaisen kauppakeskuksen joiden kauppiailla ei olisi alueella muita kauppoja. Siis vanha kunnon kauppahalliajattelu laajennettuna. Sieltä voisi tehdä löytöjä ja sitten ne vakiotavarat joita tarvitsee löytyvät netistä.

Kampin keskuksella olisi nyt hyvä sauma muokata koko keskusta. Siellä koko neljännen kerroksen valloittaa marraskuun alussa japanilainen Muji. Heillä on varmasti tuotteita, joita et voi ostaa mistään muualta Suomessa.

Nyt vain etsimään muita vastaavia ja häätämään ulos kauppoja, joita löytyy ainakin viisi viiden minuutin metromatkan päästä.

No olen aiemminkin tietty ollut väärässä, kun minulla ei ole ollut syvällistä tietoa sen enempää Yhdysvaltain hallinnosta kuin kauppakeskusten manageeraamisestakaan. 

Veikkaukseni oli näet että Donald Trumpin kausi kestää vuoden ja kahdeksan kuukautta. Ja nyt veikkaan, että isoja tiloja vapautuu viiden vuoden sisällä. Ehkä Tripla ei kuitenkaan ole niiden joukossa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 21.10.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)