Formaatti vai aito ihminen

Maanantai 18.9.2017 klo 19.48 - Kauko Niemi

Aidon ihmisen tunnistaa helpoimmin siitä, ettei hänellä ole muodollista vastustettavaa, vaan hyväksyy ja sietää erilaisia ihmisiä.

Some on erinomainen keino toteuttaa muodikasta formaattia ja lievemmässä muodossa omaa kuplaansa.

Jo lapsi joutuu koulussa kouluformaatin kynsiin. Jos sinulle ei ole tiettyjä tai tietyn brändin vaatteita tai sinulla on väärän merkkinen kännykkä, et saa roolia formaatissa.

Mahtaakohan Laura Huhtasaarella olla minkään valtakunnan omia ajatuksia. Hän toteuttaa joko ostettua tai  kopioitua formaattia Sarah Palinin ja Marine Le Penin perässä.

Ihmisiä on vain niin helppo huijata muutamalla lauseella jopa yhdellä sanalla. Tällaisenakin aikana, jolloin asioita on varsin helppo tarkistaa. Tietoa on saatavissa runsaasti. Formaattiin kuuluu, että ihminen on laiska ja pakenee omaa sisäistä pahoinvointia viihteeseen.

Populistin formaatti vie politiikassa pitkälle, muttei aina maaliin asti. No miksen sitten liittänyt tuohon listaan Donald Trumpia? Siksi, että hän on aidosti tuollainen, eikä näy muuksi muuttuvan. Hulluhan saa olla jos on sitä aidosti.

Viime päivinä on noussut esiin myös Idols-formaatti, jota Antti Tuisku toteutti monta vuotta melko menestyksekkäästi. Helsingin Sanomien haastattelussa Tuisku sanoo, että hän päätti pari vuotta sitten ottaa riskin ja ottaa ohjat omiin käsiin. Hypätä ulos formaatista. Sitä ennen hänen formaatistaan olivat päättäneet muut.

Keväällä 2015 hailakkaa teinipoppia luritteleva laulaja muuttui omaksi itsekseen, siksi riettaaksi ja iloluontoiseksi Lapin pojaksi, joka hän on oikeasti.

Vuosien pohdintojen, terapioiden ja taisteluiden jälkeen Tuisku tietää nyt: kukaan ei enää sanele, millaista formaattia hänen pitäisi toteuttaa ja miten elämäänsä elää.

Elävässä elämässä formaatille käy samoin kun televisiossa. Se elää hetken ja hiipuu. Kukaan ei jaksa seurata, saati elää kaksoiselämää ja olla kaiken aikaa epärehellinen itselleen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Formaatti, Populismi, Laura Huhtasaari, Antti Tuisku, Sarah Palin, Marine Le Pen,

Loistavaa oppimateriaalia medianlukutaidon opettamiseen

Perjantai 26.8.2011 - Kauko Niemi

Liven keskiviikkona aloittama ohjelma Kiinteistökuningatar Kaisa ja pitkään kanavilla pyörinyt Koirakuiskaaja ovat molemmat parasta mahdollista oppimateriaalia medialukutaidon opetukseen.

Kumpikin ohjelma jäljittelee dokumentin tyyliä. Leikataan lyhyisiin pätkiin sieltä täältä. Kiinnitetään katsojan huomio pois pääasiasta. Tarjoillaan perustelematta muutama faktan poikanen ja hämärretään kokonaisuus ja etenkin todellisuus.

Vauhti, viihteellisyys luo taikuritunnelman. Hämätään katselijoita sellaisilla epäolennaisilla seikoilla, jotta katsojan ajatukset pyörähtävät muualle kuin itse asiaan. Tehdään jotain muuta kuin miltä näyttää. Tällaiset formaatit sopivat oikein hyvin sirkukseen. Siis tämän päivän mediasirkukseen. Kuinka hävitetään kani silinterihattuun.

Koirakuiskaajassa Cesar Millan taikoo luontokappaleelta, siis koiralta ihmisen mielestä huonot (koiralle luontaiset) ominaisuudet kerralla pois. Siitäkin huolimatta, että rotua on jalostettu sata vuotta näiden ominaisuuksien takia.

Koirakuiskaaja-ohjelma unohtaa näyttää tai kertoa kuinka monta tapausta on epäonnistunut, eli koiraa ei ole saatu ihmisen mielestä kiltiksi. Ohjelma unohtaa kertoa kuinka monta sataa toistoa oppiminen on vaatinut. Kuinka monta kertaa metodia ja palkitsemista on pitänyt muuttaa. Nyt koirakuiskaajalta sataprosenttiseen tulokseen menee pari minuuttia, mikä ei ikinä tapahdu elävässä elämässä.

Kokematon koirakuumetta sairastava ihminen menee helppoon, kun ei osaa lukea mediaa eikä tunnista tai erota ohjelman tyylilajia.

Liv:n aloittama Kiinteistökuningatar Kaisa noudattaa samaa tyylilajia. Huomio itse asiasta harhautetaan pikakuvilla audin logorenkaista tai Vuittonin myymälästä. Kaisa on viety niin kauas todellisuudesta kaikessa ärsyttävyydessään, että mieleen tuli aikoinaan Valittujen Palojen Kaarina Mäkelä. Henkilö, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan.

Ilmeisesti Kaisa on oikea kiinteistövälittäjä. Ohjelman nettisivuilla hän on saanut sukunimenkin ja tiedetään hänen hoitamattomista veloistaan ja muistakin yksityisasioistaan. Tämä tuskin Liv-kanavaa haittaa, että keskustelua syntyy. Kokonaan toinen asia on mitä tapahtuu Kaisan kiinteistövälitykselle, jos hän ihan oikeasti sellaista tekee. Kiinteistönvälitys on saanut oman johanna tukiaisensa.

Jos tällainen sisältö toteutettaisiin painetussa lehdessä, niin kulmissa lukisi – mainos. Kyseessä olisi niin sanottu advertoriaali. Lukijaahan ei saa hämätä toimituksellisen ja mainossisällön välillä.

Ohjelman formaatti synnyttää keskustelua, mutta vaatii hyvää medialukutaitoa. Kiinteistökuningattaressa kyse on viihdeohjelmasta, joka on naamioitu dokumentin oloiseksi. Nettisivujen keskustelu osoittaa jo selvästi, ettei ohjelmaformaattia ole ymmärretty.

Ohjelman väärin ja oikeinymmärrys tulee joka tapauksessa muuttamaan kuvaa alan toiminnasta. Minun veikkaukseni on ettei ainakaan kiinteistövälittäjien toivomaan suuntaan.  Alan maine ei muutoinkaan ole paras mahdollinen. Ja ohjelman yksi pääsponsoreista on Oikotie.

Kaisako välittäisi minun asuntoni päivässä, pyhkäisisi Audillaan Vuittonille ostamaan uuden laukun – ei ainakaan minun rahoillani rällätä.

Jokaisen on syytä oppia katsomaan ja ymmärtämään näitä uuden tyyppisiä ohjelmia, missä faktat ja fiktiot sekoitetaan tahallaan ja tarkoituksella viihteen voimalla.
 

4 kommenttia . Avainsanat: kiinteistönvälittäjä, koira, koirakuiskaaja, tv-formaatti, medialukutaito