Jumalan virheet, joita lääkäri yrittää eheyttää

Perjantai 15.10.2010 - Kauko Niemi

Minä en usko siihen, että jumala olisi tehnyt virheitä, luodessaan erilaisia ihmisiä. Enkä usko, että Päivi Räsäsellä olisi oikeutta puuttua asiaan ja yrittää korjata Jumalan tekosia. Vaikka lääkäri onkin.

Entistä omituisemmalta asia tuntuu, kun Räsänen on kuitenkin saanut lääkärikoulutuksen ja luulisi edes jonkin verran ymmärtävän ihmisen henkisiä ja fyysisiä mekanismia.

Ihminen, joka ei elä rehellisesti omien tunteittensa kanssa on kuollut.

Räsänen puhuu ikään kuin kirkon edustajana, mutta hän puhuu myös lääkärien edustajana. Tähänkin asti olen suhtautunut lääkäreihin epäilevämmin kuin pappeihin ja tämä epäily nyt sen kun kasvaa. Taitaisin luottaa enemmän Karkkilan valelääkäriin kuin Räsäseen.

YLE voisi tehdä koosteen Räsäsen lausunnoista. Niistä tulisi samanlainen, monen minuutin repeat-ohjelma, kuin Jutta Urpilaisen ”ensiksi haluaisin kiittää”.

Räsäsen lausunnot ovat ulkoa opeteltuja höpötyksiä. Samat urpilaiset toistuvat päivästä toiseen riippumatta millaisessa ohjelmassa maailmaneheyttäjä Räsänen suutaan aukoo. Eiköhän nämä mekaanisesti toistetut lauseet ole tulleet nyt tiensä päähän. Ne eivät palvele sen enempää lääkärikuntaa kuin pappejakaan saati politiikkaa tai kirkkoa.

Räsänen voisi oikeasti ryhtyä itse eheytymään. Elämään omien oikeitten tunteittensa kanssa. Toivottavasti niitä kaikkia ei ole vielä tapettu.

Olen tietoisesti jättänyt mainitsematta kirkon instituutiona, sillä Räsänen edustaa  kirkkoa tasan yhtä paljon kuin Luthersäätiön omavaltainen piispa Matti Väisänen.

Minunkin kirkosta eroaminen oli jo napinpainalluksen päässä. Ajattelin kuitenkin väyrystellä muutaman yön ja antaa paineiden purkautua. Tällä hetkellä toivon sydämestäni Räsäsen eheytymistä ja tulemista järkiinsä ja inhimilliseksi ihmiseksi.

Paniikin lietsontaa voisi hillitä

Tiistai 5.10.2010 - Kauko Niemi

Koiranmyrkyttäjiä liikkuu joka viikko lähes jokaisella paikkakunnalla. Tätä menoa Suomesta kuolevat koirat tuota pikaa.

Puhelinpylväiden liput ja laput ovat siirtyneet Facebookiin. Viestinnän nopeus ja laajuus on monisatakertaistunut. Panikointia ei siten pystytä millään hillitsemään. Sitkeitä koiran myrkyttäjiä liikkuu nykyisin harvase viikko liki jokaisella paikkakunnalla.

Jokainen varmasti muistaa kuiskaamisleikin, missä toinen kuiskaa tarinan toisen korvaan. Jo muutaman henkilön ringissä alkuperäinen viesti on saanut uusia muotoja, asia on saattanut muuttua paljon, jopa alkuperäinen viesti on muuttunut päälaelleen. Mitä tapahtuukaan hetkessä tuhansia ihmisiä tavoittavassa Facebookissa.

Koiranomistajia Kaarinassa säikäyttäneestä lihapullasta ei tutkimuksessa löytynyt mitään myrkkyjä. Huhut levisivät nopeasti verkossa mahdollisesta koiramyrkyttäjästä.

Kaarinan tapauksessa tehtiin kuitenkin ilmoitus Kaarinan poliisiasemalle syyskuun alussa. Ilmoittajan mukaan hänen koiransa oli syönyt puistoalueelta löytyneen lihapullan.

Poliisi lähetti lihapullan tutkittavaksi keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon. Siellä tehdyssä tutkimuksessa lihapullan ei todettu sisältävän huumaus- tai lääkeaineita, rotanmyrkkyjä tai muutakaan myrkkyihin viittaavaa.

Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa pyörii jatkuvasti paniikkiviestejä koiranmyrkyttäjistä. Silti poliisille ei ole tehty yhtään ilmoitusta, eikä yksikään eläinlääkäri ole kohdannut yhtään myrkytystapausta.

Koiramaailma ei toki ole ainoa, missä helppo tapa panikoida tuottaa tuloksia. Poliisi selvittää parhailla Pohjois-Helsingissä liikkuvaa namusetää. Itse olen törmännyt kyseiseen viestiin lukuisia kertoja.

Jokainen varmasti ymmärtää, että maailma ei ole täynnä koiranmyrkyttäjiä. Jokainen ymmärtää myös sen, että eväslaatikosta saattaa pudota lihapulla tai nakin palanen matkan varrelle. Tervettä järkeä peliin milloin viestiä kannattaa levittää, milloin kannattaa lisätä bensaa tuleen – siitä huolimatta, että levittämisvälineet ovat äärimmäisen helppoja käyttää. Siitä huolimatta, että tuntee itsensä tärkeäksi ja vastuulliseksi lähettäessään viestiä eteenpäin.

Kannattaa miettiä kuinka todenmukainen viesti on, kuinka läheltä, lähipiiristä se tulee, voinko tarkistaa sen todenperäisyyttä. Vastuuta myös viestien edelleen lähettämiseen.

Näinkös se dekkari syntyy

Sunnuntai 12.9.2010 - Kauko Niemi

Herään kahtena yönä peräkkäin juomaan. Huomaan, että naapurin keittiössä on myös valot. Ei nyt kuitenkaan mikään pieni liesituulettimen tai raolleen jääneen jääkaapin valo. Siis täysvalaistus, jossa jokaisen kaardemumman löytää kirjavalta räsymatolta.

Jään miettimään, että mikähän naapurin yöunet on vienyt. Itse naapuria ei keittiössä näy. Tosiasiassa en edes tuntisi olisiko hän oikea naapurini vai murtovaras, joka tyhjentää parhaillaan huushollia. Naapurini asuu eri osoitteessa vaikkakin samassa taloyhtiössä ja kulkee toisen kadun kautta. Yhtiökokouksen perusteella en pysty paikantamaan kenen naama pitäisi näkyä mistäkin ikkunasta.

Aamulla näen, että naapurini on valvonut koko yön. Valot palavat edelleen. Ne eivät sammu vaikka aurinko on jo korkealla ja lämpötila kivunnut liki 30 asteeseen.

Näin on nyt jatkunut viikon. En ole kiinnittänyt aiemmin huomiota, josko naapurin keittiön valot ovat palaneet kaikki nämä kahdeksan vuotta, jonka ajan olen nykyisessä asunnossani asunut.

Tuntuu oudolta. Ehkä hän on matkalle lähtiessään unohtanut tai tietoisesti jättänyt valot päälle. Entä jos naapurini onkin yksineläjä ja saanut sairauskohtauksen ja makaa jossakin lattialla. Mielikuvitus kelaa ainakin parikymmentä erilaista vaihtoehtoa.

Seinänaapurini on talon vanha asukas, ja istuu hallituksessa, ehkä hänellä olisi tietoa kenen keittiössä palaa valot yötä päivää. Soitan ovikelloa ja oven avaa maalari ja tietää kertoa, että seinänaapurini on pitkään poissa.

Siirryn tarkkailuasemiin kadun puolelle. Yritän hahmottaa mitkä ikkunat kadun puolella vastaisivat valot päällä olevaa keittiötä. En tunne asuntojen pohjia ja tilanne ei ratkea. Melko varma käsitys kuitenkin syntyy. Hahmotusta helpottaa kun eri portaiden asunnot ovat aina puolikerrosta ylempänä tai alempana.

Palaan seuraavana päivänä uudestaan kadun puolelle. Epäilemiäni ikkunoita pesee nuorehko nainen. Kivi putoaa sydämeltä. Mielikuvitukseni laukkakierros on ollut turha, mikäli ikkunat ovat todella saman huoneiston kuin valot päällä olevan keittiön.

Silmäni skannaavat monta kertaa päivässä tuota mystistä keittiön ikkunaa. Keittiön missä valot palavat täysillä yötä päivää. Kunnes yhtenä päivänä näen vilauksen ihmisen hahmosta.

Ainakin teoriani lattialla makaavasta, sairauskohtauksen saaneesta henkilöstä ei voi pitää paikkaansa ja unohtuneista valoista matkan aikana ei myöskään.

Mysteeri kuitenkin jatkuu. Valot palavat edelleen yötä päivää. Nyt jo ainakin yli kaksi kuukautta. Ehkä heillä onkin vain kytkin rikki, eikä ole löytynyt sähkömiestä. Ehkä he nauttivat ravintolassa syömisestä, kun keittiössä ei koskaan tehdä ruokaa.

(tämä blogi dekkarin aloituksesta on kaikilta osin faktaa)

Ensi vuonna terveitä ja hyväluonteisia koiria

Torstai 9.9.2010 - Kauko Niemi

Tänä vuonna uudistetussa kasvattajasitoumuksessa koirankasvattajat lupaavat kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria. Vaatimus on kova, jopa epärealistinen.

Kun tällaisen lauseen allekirjoittaa, niin tulkinnasta tulee aivan varmasti erimielisyyksiä. Sitä en epäile, etteikö kaikkien intressissä olisi hyvää tarkoittava koirankasvatus.

Käytäntö ei ole niin kaunista ja yksinkertaista nykyisessä yhteiskunnassa, missä juristi astuu heti esiin, kun erimielisyyksiä ilmaantuu. Erimielisyyksiä syntyy viimeistään silloin kun eläinlääkärilaskut alkavat nousta yli sietorajan.

Kun terveyden pettävän pennun kanssa tulee ongelmia, vakuutusyhtiöillä on laajat rotukohtaiset tilastot, joilla osoitetaan perinnölliset sairaudet ja evätään kalliit hoitokulut. Tämän jälkeen oikeuksia lähdetään peräämään kasvattajilta.

Kuinka määritellään terve ja hyväluonteinen koira. Tällä hetkellä ei ole olemassakaan tervettä koirarotua. Kuinka terve koiran sitten pitää olla, jotta kasvattaja selviää sitoumuksestaan. Kuinka ja kuka terveyden määrittää. 

Entä missä menee hyväluonteisuuden raja ja kuinka se juridisesti määritellään. Etenkin kun tiedämme, että suurin osa arkielämän hyvä- ja huonoluonteisuudesta aiheutuu hihnan toisessa päässä.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin koirakaupoista 57 valitusta kuluttajaneuvontaan. Valitettavasti moni ostaja ei malta selvittää tunteiden palossa sitä mitä on todella ostamassa. Vuonna 2009 valituksia tehtiin 466 kappaletta.

Tällä hetkellä ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos kasvattajat ovat näreissään uudesta sopimuksesta, joka on allekirjoitettava tämän vuoden aikana mikäli aikoo kennelnimen alla koirankasvatusta jatkaa.

Missä piileskelevät rohkeat, jotka lopettaisivat kasvupuheet?

Torstai 26.8.2010 - Kauko Niemi

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen – lukee Paasikiven patsaan jalustassa. Ei taida olla paljoakaan kaikua Paasikiven tälle linjalle.

Missä ovat ne rohkeat poliitikot, jotka uskaltaisivat tunnustaa tosiasiat ja lopettaisivat jatkuvan hokemisen kasvu-uralle pääsemisestä -  velkarahalla elvyttämisen ja keinotekoisen hengittämisen.

Tosiasioiden tunnustamista on sopeutua talouden pysymiseen paikallaan, jopa pienenemiseen. Toki joitain alueellisia ja toimialakohtaisia eroavaisuuksia on olemassa. Ja tietenkin yksilöitä, jotka vetävät välistä ja ajavat mersuillaan kuten ennenkin muista piittaamatta. En kuitenkaan tarkoita toimeliaisuuden lopettamista.

Viime lauantaina maapallon luonnonvarat käytettiin tältä vuodelta loppuun. Olemme siis kuluttaneet vajaassa kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi.

Loppuvuoden kulutamme luonnonvaroja velaksi. Luonto ei kestä nykyistä elämäntapaamme. Meillä ei ole edellytyksiä kasvaa kasvattamalla kulutusta. Kasvun hokeminen on jopa edesvastuutonta. Velkamme kasvaa sekä luonnonvaroissa että rahassa mitattuna.

Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna lauantai 21. elokuuta. Global Footprint Networkin laskema ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella: viime vuonna vuosittaiset luonnonvarat kulutettiin loppuun 25. syyskuuta.

Aika moni asian kyllä ymmärtää, mutta rohkeus puuttuu kääntää takkiaan. Yritykset pitävät yllä illuusiota kasvusta rauhoittaakseen markkinavoimia. Poliitikot pitävät illuusiota yllä äänestäjien takia.

Toivottavasti olen väärässä, mutta henkilökohtaisesti aion elää varojeni mukaan ja luontoa säästäen. Toistaiseksi ei ole mitään merkkiä siitä, että edellinen blogini samasta asiasta lokakuussa 2008 olisi ollut jotenkin yliampuva.

Pelottavinta asiassa on se, että ahne ihminen ei osaa jakaa niukkuutta tasapuolisesti. Katkeroituminen, kateus, oma etu ja monet muut ominaisuudet astuvat esiin niukkuuden jaossa.

Ilmiö näkyy jatkuvasti, vaikkapa parin omistajan pienyrityksissä, missä niukkuuden jaon viimemetrit ovat usein käsittämättömän raastavia. Mitä isommissa yksiköissä niukkuudenjakoa ei hallita, sitä suuremmat ovat vammat.

Paljonko on Hesarin sivuhinta tilaajalle

Keskiviikko 28.7.2010 klo 19.02 - Kauko Niemi

Pysähdyin miettimään, miksi nykyisin ei enää herää Hesarin kolahdukseen. Sehän johtuu tietenkin siitä, että ohuen ohut paperinippu sujahtaa äänettömästi luukusta, kun kantajan ei tarvitse sitä survoa, eikä metelöidä luukun kanssa.

Asialla on monta ulottuvuutta. Eilinen tiistai 27.7.2010 Hesari oli 30- sivuinen. vertailun vuoksi saman päivän Metro oli 12-sivuinen. Siitä ei olisi kuulunut mitään ääntä, kun olisi jo mahtunut kynnyksen välistä, jos ylipäätään jaettaisi talouksiin.

Kysehän ei ole siitä, ettei kesällä olisi uutisia. Kyllä ammattitoimittajat paikkaavat mainosten välissä olevat reiät varsin sukkelasti. Lehden paksuutta ohjaa ilmoituspitoisuusprosentti, eikä lehteen tungeta ylimääräisiä juttuja. Sehän jopa nostaisi lehden tuotantokustannuksia – paperia kuluisi, kuva- ja tekstikulut kasvaisivat.

Nyt ovat kuitenkin alennusmyyntien loppurysäykset ja uudet koulureput ovat tulleet myyntiin. Ei pitäisi olla kovin kuollutta ilmoitusmarkkinoillakaan.

Ekologista, kovin ekologistahan tämä tietysti on. Paperia säästyy ja Varkaudessa itketään krokotiilin kyyneleitä. Itse olen valmis näkemään, että vähintäänkin yhtä paljon kuin talouden hetkellisistä muutoksista, kyse on myös väistämättömästä muutoksesta kohti digitaalista aikaa.

Nyt kun tuo Hesarin laskukin odottaa maksuun menoa, aiheuttaa se aina vain suurempaa harkintaa. Joko olisi aika luopua tuostakin traditiosta. Sama tilanne oli 80-luvun lopulla kun irtisanoin puhelimen lankaliittymän.

Erityisesti kiinnostaa, mikä onkaan Hesarin sivuhinta vuositilaajalle ja kuinka se on kehittynyt vuosien varrella.

Kehitys on dramaattinen, näin ainakin arvelen. Jos vertaan aikaan, jolloin sunnuntainumeroiden sivumäärä pyöri 130-150 sivun paikkeilla ja tilaushinta oli huomattavasti edullisempi kuin nyt.

Kukahan olisi se taho, joka tämän Hesarin tilaajan sivuhinnan selvittäisi. Mainostajien palstamillimetrihinnat löytyisivät kyllä helposti.

Olisiko jopa kohtuullista, että sivuhinta ohjaisi tilausmaksua. Vuoden lopussa tulisi tasoituslasku kuin konsanaan sähköyhtiöiltä.

Minä ja koira samanlaisia uhreja

Tiistai 13.7.2010 - Kauko Niemi

Luonnon järjestämä draama on ovelaa, joskus varsin näyttävää ja tehokasta. Eläimet ovat saaneet hyviä ja tarkoituksenmukaisia suojavärejä. Se joka on kohdannut vaikka teeren pesän suorämeikössä, voi todeta kuinka yksinkertaista ja huomaamatonta.

Savon Sanomat kertoo kuinka koira oli uinut keskelle järveä, kun sorsaemo houkutteli sen sinne perässään.

Ovelan käytöksen syy oli, että sorsalla oli poikue rantaheinikossa. Kun koira ui liian läheltä, emo johdatti koiran peräänsä järven selälle suojatakseen sorsanpoikasia.

Koiran omistaja huolestui koiransa uintikunnosta sen verran, että pyysi palokunnalta apua. Pelastuslaitos nouti koiran rantaan veneellä.

Itse koin saman tarinan pikkupoikana, kun ”siipirikko” sorsa juoksutti minua pitkälti toista kilometriä ja yllättäen parani kesken kahinan ja lensi tiehensä.

Muista todella hyvin tämän huijauksen. Kuinka sorsa siivet harittaen ja nilkuttaen hyppi karkuun. Juuri kun olin saamassa sen kiinni, niin jostain kumman syystä siltä löytyi taas voimia hypätä parin askeleen etäisyydelle.

Sorsan käytös oli niin tarkkaan ajoitettua, ettei kokemattoman pojan päässä voinut syntyä muuta ajatusta kuin linturaukka on saatava kiinni ja hoidettava kuntoon.

Tätä mestarillista ajoitusta kiinnisaamisen ja karkaamisen välillä jatkui niin kauan, että minut oli juoksutettu turvallisen matkan etäisyydelle poikasista. Ja tuo turvaetäisyys oli yllättävän pitkä – yli kilometrin.

Hengästyneenä ja posket punottaen kertomaan kotiväelle kuinka olin saamassa siipirikon sorsan kiinni. Minulle annettiin tilaisuus kertoa huimaa tarinaa kaksinkamppailusta kunnes isäukko kokeneena metsästäjänä paljasti totuuden. Totuuden kuinka sorsaemo voi yllättäen parantua ja lentää tiehensä.

Voi kuinka minä rakastankaan täsmällistä tietoa

Maanantai 28.6.2010 - Kauko Niemi

21.06.2010, klo 13:59 Vastaanotettu kuljetettavaksi 00100 HELSINKI 10/PÄÄPOSTI

21.06.2010, klo 20:45 Lähetys rekisteröity 00000 HELSINKI

21.06.2010, klo 23:38 Lähetys on otettu käsittelyyn ulkomaanterminaalissa 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

22.06.2010, klo 04:47 Lähetys lähtenyt maasta 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

Tämä on siis status ystävälleni lähettämästä DVD-levystä. Ystäväni oli vierailulla Oslossa hieman yli viikon ja siksi valitsin pikakirjeen ja etenkin kun Postin virkailija mainosti, että se on perillä kahdessa – kolmessa päivässä ja lisäksi pystyn seuraamaan lähetyksen kulkua.

8,40 euroa olkaa hyvä! Tuolla hinnalla saa Citymarketista kaksi pikeepaitaa, jotka on tehty jossakin Kauko-Idässä ja kuljetettu reilusti pidemmän matkan kuin Helsingistä Osloon.

Maanantaina kirje postiin ja näen, että se on lähtenyt tiistaina 04:47 maasta. Lienee siis tiistai aamupäivällä Norjassa.

Siihen loppuvat minuutin tarkat tiedot kirjeen matkan kulusta. Viestittelen kaverille Osloon, joko hän on kirjeen saanut. Ei ollut tiistai-iltana, ei keskiviikkona, ei torstaina, ei perjantaina, ei lauantaina, ei sunnuntaina ja tänään maanantaina hän siis jatkaa matkaansa Oslosta.

Tänään sitten testaan Postin chatti neuvontaa. Yllätys yllätys panhuilunsoittaja onkin kesälomalla ja chattiin vastattiin heti.

Sen sijaan jonkinmoinen aika kului kun nettineiti, ainakin kuvan mukaan nainen, löysi vastauksen ongelmaani. Vastaavaa palvelua ei ole Norjan postilla ja siksi tietoja pikakirjeen vaelluksesta ei ole olemassakaan.

Mitähän hyötyä tuollaisesta investoinnista loppujen lopuksi on, jos se palvelee asiakasta siihen asti, kun kone nousee taivaan tuuliin ja kuljettaa sinne myös seurannassa olevan lähetyksen.

Onhan se toki Itellan imagon kannalta hienoa ja voi kehua nykyaikaisilla palveluilla. Olla edelläkävijä, vaikkei siitä mitään hyötyä olisikaan.

Voin kuvitella kuinka käsittämätöntä tuollainen seuranta on paitsi norjalaisille niin myös afrikkalaisille tai jopa aasialaisille. Markkinat taitavat olla Helsingin ja Pihtiputaan välillä.

Olen asioinut parin viikon sisällä kolmenkin aasialaisen kanssa. Aivan ylivoimaisen vaikeata heille näyttää olevan sanoa heti suoraan vaikkapa millä lennolla tai mihin aikaan ovat liikkeellä. Varmuuden vuoksi aloitetaan ensiviikosta. Seuraavassa vastauksessa paljastuu viikonpäivä, seuraavassa aamu vai ilta, vihdoin lentoyhtiö, jos juonisti osaa udella. Sen jälkeen voikin itse tarkistaa netistä aikatauluja ja arvata loput.

Voi kuinka minä rakastankaan suoria faktailmaisuja tarkkoine kelloaikoineen. Pakko myös tunnustaa parantumaton tautini. Stressaannun, jos aikatauluja ei sitten noudateta.

Mutta nyt minusta tulee kadonneen levyn metsästäjä.

Nokiasta vain tuli iso yritys

Perjantai 18.6.2010 - Kauko Niemi

Nokiasta tuli vain iso yritys ja imi itseensä ison yrityksen vaivat, jotka nyt näkyvät lopputuloksena muutaman vuoden viipeellä. Pienet ja nokkelat kampittavat joka kulmalta, niin kuin Nokiakin teki 90-luvulla. Pitäisikö ylipäätään uskoa suuruuden voimaan.

Suureksi tulemisen ensimmäinen oire on siinä, että se on enemmän kiinnostunut budjeteistaan kuin todellisista kuluistaan. Budjetien rahat on tuhlattava, ettei seuraavassa budjetissa vietäisi rahoja pois. Tämähän synnyttää järjettömiä päätöksiä ja tuhlauksia. Kun rahaa on enemmän kuin kekseliäisyyttä käyttää sitä järkevästi, hankitaan muun muassa ennakkolaskuja työlle, jota ei ole vielä tehty. Järjestetään ylikalliita tilaisuuksia ja ties mitä.

Nokian lähtöpaketit ovat olleet liiankin tasavertaisia ihmisille ja ne ovat olleet irti reaalimaailman työnteosta. Ne joilla on hyvä tietämys, osaaminen ja omat siivet kantavat, lähtevät, vaikka Nokia heitä todellisuudessa tarvitsikin. Ei ole enää itsestään selvää, että kaikkia haluavat Nokialle töihin.

Nokia kehitti kahden ydinalueen yhdistävän loistavan järjestelmän SportsTreckerin. Siinä yhdistyy navigoinnin hyväksikäyttö ja maailman nopeimmin kasvava liiketoiminta-alue, hyvinvointi ja terveys. Järjestelmään on kännykällä tallennettu harrastuskilometrejä  monen edestakaisen kuumatkan verran.

Kuinka ollakaan, järjestelmän kehittäjät ottivat eropaketit ja vasta jälkikäteen Nokialla huomattiin, että kuinkas tässä näin kävi. SpotsTreckerin kehitys pysähtyi ja sitä ei ole nyt saatavissa uusille puhelinmalleille.

Vähän sama tilanne on viime viikolla väitöskirjassa hyväksi osoitetussa Wellnessdiaryssa ja listaa voisi jatkaa.

Nokialla eri yksiköt saavat huseerata mitä tahtovat. Sisäisen koordinaation puute näkyy puhelinten käyttöliittymissä. Nokian vahvuus oli ennen älypuhelimia tuttu ja turvallinen ja ennen kaikkea käyttäjän oppima nokialainen käyttökokemus. Itsekin yritin vaihtaa aikoinaan ericksonilaiseen, mutta en jaksanut opetella uutta maailmaa.

Nyt taas ihmettelen miten on mahdollista N97:ssa, että samat toiminnot ovat eri järjestyksessä, riippuen mitä kautta toimintoon tulee. Apple keksi jo 80-luvulla, että kaikki valikot olivat samassa järjestyksessä, riippumatta toiminnosta tai ohjelmiston valmistajasta.

N97:ni toimii nyt riittävän vakaasti kolmannen ohjelmistopäivityksen jälkeen. Kuinka moni passiivinen puhelimenkäyttäjä näitä päivityksiä tekee. Tuskin kovinkaan moni, vaan kärsii nahoissaan tai vaihtaa toiseen.

Nokian kannattaa muistaa, kun tuotekehittelijöitä lähettää kilometritehtaalle, että pelkillä powerpointeilla ja ties millä huomiotaloudella ei pitkälle pötkitä.

Viimeisimmän S60 version tullessa markkinoille Samsungin puhelimet tulivat markkinoille kuudessa kuukaudessa ja Nokian puolessatoista vuodessa ja silloinkin ohjelmistoltaan keskeneräisinä.

Avasin OVI-palvelun ensimmäisten joukossa. Ovi on valitettavasti pysynyt kiinni. Perusasia kuten sähköpostin tai muun viestin vastaanottajaa ei voinut valikoida osoitekirjasta - yhteys puuttui. Olisi pitänyt kirjoittaa erikseen – ei kiitos. Minulla on puhelimessa ja Outlookissa samat yli 900 kontaktitietoa ja kaikki kalenteritiedot  ja niitä aion jatkossakin käyttää ja synkronoida keskenään automaattisesti.

Kyllä Nokialla pitäisi oikean ja vasemman käden tehdä samoja asioita käyttäjien hyväksi. Sisäinen ryhti saisi mielellään korvata powerpoint kilpailun paikasta organisaatiossa.

Aalto-yliopistoa todella tarvitaan

Keskiviikko 16.6.2010 - Kauko Niemi

Taitaisi olla tarvetta perustaa myös aalto-ammattikorkeakoulu. Olen nyt hyvin läheltä seurannut erään talon putkiremonttia, missä samalla uusitaan talon sähkösyöttö- antenni- ja datakaapeloinnit.

Urakkaohjelman mukaan huoneistokohtaisesta jakokeskuksesta vedetään yksi tv-piste ja yksi datapiste keskelle olohuoneen seinää. Siinä se on sitten television ja tietokoneen paikka. Ja onhan vieressä yksi vanha sähköpistoke.

Väistämättä tulee mieleen vanhanajan puhelinpistoke, jonka ainoa ja oikea paikka oli eteisessä. Siellä puhuttiin ja selvitettiin kaikki tärkeät asiat.

Nyt kun asennustyöt ovat edenneet jo niin pitkälle, että olohuoneen seinälle on ilmestynyt tarpeelliset pistorasiat datalle ja televisiolle, niin hämmästys on melkoinen. Minun matkalaukkunikin taitaa olla pienempi kuin tuo rasia.

Jos tuollainen hirviö möhkälemuotoilu on nykyaikaa ja parasta muotoilua mitä Suomessa on saatavissa, niin kyllä on todella aihetta pistää insinöörit ja muotoilijat samalle luokalle kouluun.

Ja jos sähkömiehen silmä ei näe mitään kummallista siinä, että kylpyhuoneen kaksi möhkälettä ovat noin 15 senttiä eri korkeustasoissa, niin olisi myös parasta, että sähköasentajat ja pukuompelijat opiskelisivat samassa ahjossa tyylitajua.

Kyllä tiedän, että langattomalla modeemilla saadaan data siirtymään jokaiseen huoneeseen. Tiedän senkin, että data siirtyy asunnossa melko vilkkaasti sähköverkkoa pitkin. Tv-signaalin langaton siirtäminen on tosin vielä hakusessa.

Senkin tiedän, että haaroitus ja jatkojohdoilla voidaan sähköä levittää ympäri huushollin ja kompastella irtojohtoihin.

Tarkistin mielenkiinnolla vertailun vuoksi oman tilanteeni. Tv:lle löytyy antenni kolmesta paikasta, datalle löytyy langaton yhteys ja kolme kiinteää yhteyspaikkaa. Sähköpistokkeita on jatkuvassa käytössä 37 kappaletta ja sitten nämä pölynimurit ja muut ajoittain energiaa tarvitsevat rekkuleet.

Kaksi keskittymää tv/stereot ja tietokoneet ovat kyllä yhden kytkimen takana, jolloin standby-tiloja ei ole käytössä.

Kuinkas seuraava raivokohtaus kuvaillaan

Lauantai 12.6.2010 - Kauko Niemi

Taitavat kohta toimittajakollegoilta loppua sanat ja niiden merkitykset kesken. Voimakkaat sanat lantraantuvat webbimössökilpailussa. Mikään ilmaisu ei tunnu miltään ja jatkuvasti pitäisi keksiä päivä toisensa jälkeen voimakkaampia ilmaisuja, voimakkaampia sanoja.

Lukijoiden kannalta tämä on kuin allergikoille annettava siedätyshoito. Kohta ei enää reagoi mihinkään, vaikka mummo murhattaisiin viereisessä makuuhuoneessa.

Lööppikielessä kaupan kassoilla ja kioskien ikkunoissa on jo vuosia tiedetty, ettei lööppi vastaa alkuunkaan todellisuutta. Entä jos jokaisen jutun otsikko muutetaan lööppikielelle, niin kauankohan lukijat jaksavat tulla petetyksi joka ikisen jutun kohdalla.

Entäs jos joku on tänään vielä vihaisempi kuin eilen. Eilisessä uutisessa hän raivosi. Mikäs sitten onkaan todellisuutta vastaava ilmaisu tänään?

Väärä Suomi-kuva: Raivo heräsi ”russofobiasta” – itse jutussa sentään aktivistit ovat vain hermostuneet (Uusi Suomi)

Raivo ja hermostuminen ovat aika kaukana toisistaan. Oman mittapuuni mukaan olen silloin tällöin hermostunut, mutta en kyllä muista näyttäneeni Espanjalaiselta härältä, joka raivoaa areenalla matadorin edessä tuskissaan. En muista edes huutaneeni vuosiin kenellekään. Joskus sentään ääneen ihmettelen.

Obaman raivo – nyt suuttui Iso-Britannia (Uusi Suomi) – jutussa Isossa-Britaniassa suuttumus kasvaa ja pääministeri Cameron on luvannut keskustella presidentti Barack Obaman kanssa viikonloppuna.

Näiden kahden raivon lisäksi Uuden Suomen haku antaa yli 60 muuta raivoamista. YLE:n uutisista löytyi vain raju ukonilma, joka raivosi Hämeessä. Tässäköhän se tuoreen tutkimuksen salaisuus, että YLE on luotettavin uutiskanava.

Whitney Houston raivostui yleisölleen – itse jutussa kerrotaan, että Houstonin esitykseen tyytymätön yleisö buuasi hänelle, minkä jälkeen tähti haukkui oman yleisönsä. (Voice)

Minun kovin vaikea edes kuvitella, että Matti Vanhanen raivoaisi. Olin sitten mitä mieltä tahansa hänestä poliitikkona. Aikoinaan harmaudestaan haukuttu mies nousi kyllä otsikoihin, mutta mielikuvitukseni yltää vain sille tasolle, että Matti voisi sadatella raivona itsekseen saunan takana.

Vanhanen raivostui yllätyksestä (Uusi Suomi) Itse jutussa kerrotaan, että sekä Ilta-Sanomat että Helsingin Sanomat kuvailevat Vanhasen raivostuneen yllättävästä muutoksesta Joutsenmedia-asiassa. Valitettavasti en löytänyt kummastakaan lähdemediasta kuvausta Vanhasen raivosta.

Vanhanen liikuttui (Iltalehti 11.6.2010) – oliko tämäkin dramatisointia. Ei ollut, sillä Vanhanen oli silminnähtävästi liikuttunut. Sen todisti kuva.

Victoria Beckham raivostui raskaana olevalle naiselle (Ilta-Sanomat). Itse jutussa Victoria Beckham hermostui naiselle, joka pyysi David Beckhamia hieromaan hänen vatsaansa. ”Oletko tosissasi”, kysyy Victoria.

Wikipedian mukaan raivo tarkoittaa aggressiivista tunnetta ja mielentilaa sekä niitä ilmentävää käyttäytymistä. Raivon vallassa olevan ihmisen harkinta ja päätöksenteko eivät ole samalla tavoin kontrolloitua kuin normaalisti.

Raivo voi ilmetä sanoina, eleinä tai väkivaltaisina  tekoina. Myös eläimen toimintaa voidaan kuvata raivoksi; tällöin viitataan käyttäytymisen arvaamattomuuteen ja aggressioon. Raivoksi voidaan vertauskuvallisesti kutsua myös luonnonilmiöitä kuten myrskyä tai ukkosta.

Jälkiraivolla viitataan aggressiiviseen tilaan, johon voidaan joutua tietyissä asioissa lukuisten kertojen epäonnistumisien jälkeen, esimerkkinä pianonsoittaja joka ei millään onnistu soittamaan tiettyä kappaletta oikein.

 

Selittämätön musta hetki

Tiistai 8.6.2010 - Kauko Niemi

Koirakaupoissa syntyy tunteitten palossa mustia hetkiä, mutta minulle se syntyi niinkin tunteettomassa tavarassa kuin kamerassa.

Miten ihmeessä meidän päässämme syntyy tuo selittämätön musta hetki. Teemme ratkaisuja ja päätöksiä, jotka normaalissa arkisessa ajattelussa jäävät tekemättä.

Musta hetki – ja äkkiä teemme ratkaisun, jota myöhemmin kadumme. Valitettavan usein musta hetki johtaa  verkkokaupan tilausnäppäimen painallukseen. Olemme hetken huumassa valmiit ostamaan koiran pennun ja tekemään 10-15 vuoden sitoumuksen. Se on suurin piirtein saman pituinen kuin asuntolainan takaisin maksuaika.

Viime viikolla varsinais-suomalainen pentutehtailija osasi vetää oikeaan aikaan oikeasta narusta. Pohjois-suomalaisen opiskelijan ostamista pennuista enää toinen jatkaa kamppailuaan elämästä. Ja poliisi tutkii asiaa. Onneksi tutkii. Rikosilmoituksia pitäisi tehdä hanakammin.

Mikä ihme sitten saa ihmisen ostamaan pennun, jota ei ole nähnyt, ei ole nähnyt kasvuolosuhteita. Kyse ei varmastikaan ole tiedon puutteesta. Pennun hankkijoita on varoitettu jatkuvasti, mutta pentutehtailu on kaikesta huolimatta kasvanut.

Ihminen voi miettiä kaikessa rauhassa jopa kuukausia jotakin hankintaa ja kun hän vihdoin on saanut rutistettua päätöksen itselleen, niin ostos pitäisikin saada heti seuraavana päivänä.

Korien kohdalla taas saattaa hyvinkin olla, että haluttuun rotuun syntyy seuraava pentue vasta puolen vuoden kuluttua. Koirakuumeen iskettyä puolivuotta on monelle aivan liian pitkä odotusaika ja siinä tilanteessa syntyy helposti musta hetki. Huomenna sen saan marketin parkkipaikalta.

Mustan hetken syntyy vaikuttaa varmasti myös se tunnelataus, joka on syntynyt luetuista kirjoista, artikkeleista rotuesittelyistä ja vastaan tulevista kävelevistä, ihanista karvaturrikoista.

Siinä unohtuvat sukupapereiden tutkiminen. Kellot eivät kilise, jos hinta on poikkeuksellisen alhainen tai niin kuin viime viikkoisessa pentutapauksessa - vatsatauti esti pääsyn pentujen kasvupaikkaan tutustumisen.

Kyse ei ole siitä, etteikö jollakin olisi oikeutta ostaa halvalla koiranpentu, jonka saa jo ensi viikolla hoivaansa. Kyse on eläinten hyvinvoinnista. Pentutehtaassa ei löydy inhimillisyyttä. Sinulle sen sijaan harmia ja kustannuksia sairaasta ongelmakoirasta.

Vuonna 2009 koirakaupoista tehtiin 466 valitusta kuluttajaneuvontaan. Siis noin yhdeksän mustaa hetkeä joka viikko. Ja sama tahti jatkuu näköjään alkaneenakin vuonna. Tammi, helmikuun aikana valituksia on tehty 56 kappaletta.

Jottei tämä blogi jäisi ulkopuolisen viisasteluksi, niin musta hetki koitti minulle juuri ennen joulua. Löysin netistä edullisen tarjouksen Canonin järjestelmäkamerasta. Siis juuri sellaisesta, jota olin pidempään kuolannut.

Maltoin jopa nukkua kahden yön yli, sillä epäilys kalvoi jossain sisimmässäni. Jos vähääkään epäilee, kannattaa aina jättää kauppa tekemättä, oli sitten kyse koiran pennusta tai kamerasta.

Mistään en saanut selkeää vahvistusta epäilylleni. Verkkokauppa oli kaiken taiteen sääntöjen mukainen Hollantiin rekisteröitynä,  jopa asiakkaiden arvioita myöten. Tilauksen vahvistukset ja kaikki muutkin toimivat loistavasti, kunnes verkkosivusto näytti erroria ja sähköpostit tulivat bumerangeina takaisin.

Kaikkine dokumentteineni marssin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Sekin sujui asiallisesti. Tuskin olin ehtinyt kotiin, kun poliisilta tuli paluupostissa ilmoitus, että tutkinta on lopetettu.

Olen elänyt verkkomaailmassa 15 vuotta. Ostanut verkkokaupoista kaiken minkä voi ostaa. Musta hetki yllätti minutkin kaikesta huolimatta. Jälkikäteen tunnustan, että tunnusmerkit olivat aivan riittävät, eikä ostosta olisi pitänyt tehdä.

Nyt kuvaan vanhalla kameralla 1270 euroa köyhempänä.

Pitäisikö ostaa uusi televisio

Lauantai 5.6.2010 - Kauko Niemi

Elämässäni on harvoja asioita, joista jää pitempiaikaisia naarmuja sielunmaisemaan. Yksi niistä on televisiotekniikka ja miksei myös tarjottava sisältö.

Lokakuun 18. päivänä 2005 kello 17:40 siirryin niin sanottuun taulutelevision aikaan. Ennen tuota h-hetkeä minut oli vakuutettu ties kuinka monta kertaa ja ties kuinka monelta taholta, että erillinen digiboxi on ja pysyy.

Yksikään kauppias ei ollut kuullut edes huhuja, että digiboxi istutettaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi näytön kanssa.

Menin ja uskoin. Siitäkin huolimatta, että tunnen television sielunelämän, kun olen sellaisen jopa komponentaista rakentanut toimivaksi laatikoksi. Ja satavarmasti tiedän on mahdollista rakentaa minimivaatimukset täyttävä televisio yhdellä virtakytkimellä.

Siis kahvipaketin kokoinen televisio, joka ei järin kallis ollut, mutta siihen sopiva näyttö maksoi tuolloin maltaita, peräti 1699 euroa. Tekniikkahullu kun olen.

Käyttökokemus oli järkyttävä. Parhaalla tahdollanikaan en pystynyt ymmärtämään, että television katseluun pitää käyttää kahta on/off-nappulaa ja kahta kaukosäädintä. Toinen kaukosäätimistä ei ole oikeastaan kertaakaan toiminut näiden vuosien aikana.

Nyt kun avaan päivän aviisin ja katselen televisiomainoksia, internet-tv:stä, joka sisältää kaiken maailman virittimet kaikenlaisiin verkkoihin ja hinta on alle puolet maksamastani. Hieman tuntuu kuin olisi tullut huijatuksi. Hieman on toki siisti ja varovainen ilmaisu.

Lopputulos ei nyt kuitenkaan ole järin katastrofinen. Tekniikkani on piilotettu kiinalaiseen ”ristikytkentä” kaappiin. Virransyöttö hoituu master-pistokkeella, kaikki käynnistyy tai sammuu, kun kytkee virinvahvistimen päälle (tv-ääni tulee siis stereoiden kautta)

Kanavaa vaihdan noin kahdesti kuukaudessa. Tv kun on päällä vain aamuisin ja silloinkin aina YLE:n puolella, missä turha viihdehömppä on pidetty kiitettävän vähäisenä. Kanavanvalitsijallakaan ei siis tarvitse pahoittaa mieltään.

Ohjasiko huijatuksitulemisen tunne ja inhottava käyttökokemus pois tv:n äärestä? Sitä sopii nyt miettiä. Sopii myös arvailla mikä on seuraava askel. Vienkö koko käyttämättömän elektroniikkaläjän sorttiasemalle siitäkin huolimatta että minullekin on tulossa mediamaksu. Minulle se siis olisi nettiradiomaksu.

Mitähän minulta puuttuu

Tiistai 18.5.2010 - Kauko Niemi

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä. Joskus se vain tuntuu omituiselta yleisiin tilastoihin verrattuna, että mikseivät pelit mahdu tämän hetkiseen arkeeni eivätkä juhlaani.

Tietotekniikka-alan lehti Tietoviikko kirjoitti tänään Tutkimusyhtiö Gartnerin ennusteista, että maailmanlaajuiset mobiilipelimarkkinat kasvavat 19 prosenttia tänä vuonna viime vuoteen verrattuna.

Yhtiö arvioi loppukäyttäjien tuottaman liikevoiton ylittävän 5,6 miljardia dollaria (noin 4,5 miljardia euroa). Vuonna 2009 samainen summa oli 4,7 miljardia dollaria.

Markkinat kasvavat tasaisesti vielä vuonna 2014 ja Gartner arvioi voiton yltävän silloin 11,4 miljardiin dollariin.

Noin 70–80 prosenttia kuluttajien lataamista sovelluksista on pelejä. Näistä peleistä 60–70 prosenttia on ilmaisia. Tämän trendin uskotaan jatkuvan vielä parin vuoden ajan.

Näiden lukujen jälkeen pidän hetken hiljaisuuden ja yritän mennä sisimpääni saadakseni selville mikä minua riivaa, kun pelit eivät sytytä.

Uuden puhelimen muokkaukseen mieleisekseni kuuluu yleensä ensimmäisenä sen riisuminen mahdollisimman yksinkertaiseksi ja sitä kautta muistin säästäminen. Ensimmäinen operaatio on pelien ja niihin liittyvien tietojen siirtäminen roskiin.

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä, enkä myöskään tietokoneella.

Tiedän erittäin hyvin, että minulta puuttuu tärkeää tietotekniikkakokemusta, sillä monet sovellukset saavat alkunsa juuri pelien maailmasta. Toistaiseksi olen kuitenkin pärjännyt.

Ilmeisesti kyse on heikosta kilpailuvietistä. Kilpaileminen tuntuu vain pahalta kaikissa muodoissaan. Hyväksyn kilpailemisen vain itseni kanssa. Kilpaileminen toisten kanssa tarkoittaa asettumista toista vastaan.

Tykkään liikkumisesta, olen osallistunut jopa joukkotapahtumiin, kuten maratoneihin, mutta en ihan hevin lähtisi seuraamaan urheilukilpailuja. Omien suoritteiden numeraalinen seuraaminen osoittaa fyysisen ja henkisen kunnon muuttumista suuntaan tai toiseen.

Lottoa voi pelata myös Itellassa

Maanantai 3.5.2010 - Kauko Niemi

Minäkö tyhmä – nyt en ymmärrä. Se mitä en ymmärrä on Suomen postin hinnoittelu. Paitsi että se on järjettömän kallista, niin en kertaakaan ole onnistunut arvioimaan etukäteen paljonko lähetys mahdollisesti maksaisi.

En siinäkään tapauksessa, että olen viettänyt postin, anteeksi Itellan, sivuilla melkoisen tovin aikaa löytääkseni lähetykselle sopivan hinnan. Ilmeisesti minun päässäni ja hinnoittelussa on jokin merkittävä logistinen ero, joka johtaa meitä eri suuntiin.

Olen kohtuu paljon käyttänyt huuto.net palvelua, kun en ole mikään keräilijä luonne ja ihmisenä koulutan itseäni tykkäämään luopumisesta kaikin tavoin ja jopa toisten hyväksi.

Ainoa selkeä hinnoittelu postin maailmassa on huutopaketti, jolla on törkeän korkea kiinteä hinta. Siinä missä Verkkokauppa.com lupaa kaikki alle 35 kiloiset paketit kahdella eurolla lähimpään postiin, niin minä maksa 7,95. Ja jos en halua makuuttaa rahaa Sanoman kassassa ja maksan tuon viittä vaille kahdeksan euroisen verkkopankin kautta, niin päälle lisätään 35 senttiä.

Siinä sitä on mukava päästä eroon tavaroista, joista ei kehtaa yli 8,2 euroa pyytää. Postimaksu on suurempi kuin tavaran hinta.

Olen kuvitellut aika monta kertaa löytäneeni edullisemman postimaksun kuin huutopaketti. Kertaakaan en ole onnistunut arvioimaan oikeaa maksua. En vaikka kuinka kahlaan tämän monopoliyrityksen hintasivuja ja käytän heidän laskureitaan.

Minusta olisi kohtuullista kenelle tahansa kauppiaalle, että hintamerkinnät olisivat ymmärrettäviä. Kauppojen hyllyjen hintamerkinnöistä valitetaan herkästi. Kukahan valittaisi postin hinnoista.

Onneksi Viestintävirasto, ei viime viikolla niellyt mukisematta Itellan selvitystä hinnoitteluperusteista. Näillä kahdellakin on näkemysero hinnoittelusta, joka minua hieman lohduttakoon.

Se etten ymmärrä millä periaatteella hinta muodostuu tuli esiin tänään. Lähetin kirjeen, siis sellaisen paperisen, Vietnamiin. Hinta oli tasan sama kuin olisin lähettänyt kirjeen Mannerheimintie yhdestä Mannerheimintie kahteen. Oletusarvona päässäni pyöri, että kirjettä käsitellään monessa paikassa ja moneen kertaan. Kaikki käsittely maksaa, vaikka sen tekisi kone.

Taas olin väärässä. hinnoittelu perustui tasan tarkkaan kirjeen painoon, eikä siihen montako suomalaista tai vietnamilaista käsiparia kirjettä käsittelee. Tai meneekö kirje toiselle puolen katua vai maapalloa.

Pitäiskö ryhtyä opiskelemaan logistiikan saloja. Ehkä ymmärtäisi mikä tässä maailmassa maksaa ja mikä ei.

Rekka-autot pitää kieltää

Sunnuntai 14.3.2010 - Kauko Niemi

Rekka-autot pitää kieltää maanteiltä, sillä ne ovat vaarallisia. Tämä on kuta kuinkin samanlainen vaatimus, kuin joidenkin tiettyjen koirarotujen kieltäminen.

Tanskassa on jo kielletty ja monissa maissa keskustellaan, valmistellaan vakavasti niin sanottujen vaarallisten koirarotujen kieltämistä kokonaan.

Tällaisia lakiehdotuksia tekevät ja hyväksyvät vain ihmiset, joilla ei ole ymmärrystä eläimen käyttäytymisestä. Se on aivan sama kuin kiellettäisiin rekka-autojen kulkeminen maanteillä sillä varjolla, että suuri auto on vaarallinen ja aiheuttaa suuria tuhoja.

Yksikään rekka-auto eikä mikään muu auto aiheuta kuolonkolaria kuin ani harvoin tekniikan pettäessä. Vaaratilanteiden aiheuttaja on ajoneuvon ohjaaja.

Ani harvoin on myöskään luonnevikaisia koiria ja jos on, niin niitä saattaa olla missä rodussa tahansa. Vika on tässäkin tapauksessa ohjaajassa, kun koiran käyttäytyminen kehittyy johonkin tiettyyn suuntaan.

Aivan kuin ajokortiton ja täysin kokematon kuski pistettäisiin rekan rattiin ja puikkelehtimaan liikenteen sekaan. Samanlainen tilanne kuin ensimmäiseksi pikkulemmikiksi otettaisiin kaukaasianpaimenkoira. Kannattaa katsoa vielä kerran Myrsky-elokuva.

Lausuntokierroksella oleva suomalaisten siitoskoirien luonnetesti saattaa karsia ne muutamat luonnevikaiset yksilöt, mutta millaisella testillä karsitaan luonnevikaiset koiranomistajat, joiden ei koskaan pitäisi saada koiraa.

Jos rekkakuskilla pitää on ajokortti ja ymmärrys vastuusta, miten isoa ajoneuvoa pitää käsitellä, niin samanlainen ymmärrys ja vastuu on oltava koiranomistajalla. Olkoon koira sitten iso tai pieni.

Tässä suhteessa Ranskassa on ymmärretty mistä hihna kiristää. Siellä on rotuja, joiden hallussapitoon tarvitaan koiranajokortti. Sellainen kortti ei olisi pahitteeksi kaikille koiran omistajille.

Sitä paitsi jonkun rodun kieltäminen johtaa siihen, että lakia kierretään siittämällä kaksi ”pahaa” rotua ja seuraus voi olla vieläkin arvaamattomampi monirotuisten maailmassa.

Kaksi viattomuuden perikuvaa

Keskiviikko 10.3.2010 - Kauko Niemi

Timo Räty ja Jouko Ahonen - kumpikin herra on varmaan saanut puhe- ja esiintymiskoulutuksen samalta opettajalta. Niin viatonta ja pyyteetöntä on poikien tapa esittää asiaansa. Heillähän ei ole mitään pahaa mielessään, muuta kuin vain auttaa muutamaa hyväpalkkaista työntekijää silläkin ehdolla että koko Suomi pysähtyy.

Kummassakin tapauksessa voi konkreettisesti huomata mikä merkitys esiintymisellä ja tarkoin valitulla ja omaksutulla tyylillä on. Ahosen ja Rädyn tapauksessa esimerkiksi räksyttävä tyyli saisi varmaan kansan nopeasti barrikaadeille.

Pitkälle saman tyylin on omaksunut myös Matti Vanhanen. Vaikka mies tyrii nykyisin mennen tullen, niin tyylilaji puree ja viattomuuden kautta uskottavuus säilyy yllättävän pitkään.

Suomalaisiin puree matala tasainen ilmaisutapa. Toisille se on luontaisempaa kuin toisille. Anni Sinnemäki on tehnyt vuosia töitä tähän suuntaan, mutta edelleen tyyli tuntuu jotenkin teennäiseltä, eikä istu Annin persoonaan sataprosenttisesti.

Jyrki Katainen sen sijaan on saanut tuloksia Sinnemäkeä nopeammin. Kataisen luontainen matala ääni on hyvällä luottamuksen tasolla, jopa seksistisellä tasolla ja kun mies on lopettanut turhat hötkyilyt on lopputulos vakuuttavaa.

Muistelkaapa millä yksitoikkoisella sävyllä Paasikivi ja Kekkonen asiansa esittivät. Jos et muista niin käy kuuntelemassa YLE:n elävässä arkistossa.

 

 

Pääsin melkein kiinteistönvälittäjäksi

Sunnuntai 28.2.2010 - Kauko Niemi

Käsiraha on maksettu ja pian asunto vaihtaa omistajaa. Ostajana hyvä tuttavani ja myyjänä on sukulaiseni. Minusta tuli melkein kiinteistövälittäjä. Etenkin kun h-hetkellä ostaja lähtikin työmatkalle Jenkkilään ja sovittelin asioita sekä Suomen ja Kalifornian aikaeroja.

Kovin vieras tämä kiinteistönvälitysbisness ei minulle kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että nykyinen asuntoni on järjestyksessään  yhdeksäs, niin entisessä elämässäni olin sivutoiminen sihteerikkö kiinteistönvälitystoimistossa. Tein hienon ja helpon sovelluksen hallita myytäviä kohteita. Olin ensimmäinen koekaniini Helsingin Sanomien kanssa, joka välitti valmiit ilmoitusaineistot lankaa pitkin lehteen. Kävin muutaman kerran jopa esittelemässä huoneistoja.

Tässä tämänkertaisessa tapauksessa parin vuoden projekti on nyt saamassa päätöksen ja minä monta mielenkiintoista havaintoa ja kokemusta rikkaampana.

On mielenkiintoista huomata, että tekniikka tarjoaa näennäisesti ikään kuin suurenkin mullistuksen alalle. Kone hoitaa vahtimista, tarjoaa automaattista tietoa ostajille. Tietojen etsintä on siirtynyt asiakkaalle, joka usein tietääkin enemmän kuin välittäjä. Todellisuudessa 20 vuodessa toimintamalli ei ole paljonkaan muuttunut.

Kuka pelkää välittäjää? Monet ihmiset eivät anna yhteystietojaan välittäjälle peläten välittäjän pommittavan yötä päivää. Jaoin parin vuoden aikana auliisti puhelinnumeroani ja sähköpostiosoitettani ja vain yksi välittäjähenkilö lähetti sopivaa lupaamaansa aineistoa. Kiitos siitä! Muut eivät korvaansa lotkauttaneet. Vaikka kertoivat samaa tarinaa, etteivät kaikki asunnot ehdi nettiin ja parhaat myydään tiskin alta.

Tämä oli kuitenkin projekti, jossa ei ollut myymätöntä asuntoa ja oli repullinen riihikuivaa rahaa. Olisi luullut kiinnostavan. Olin kuvitellut, että välittäjillä on nyt enemmän aikaa henkilökohtaiseen palveluun kun rutiinit pyörivät verkossa. Vai olisiko ranteessa pitänyt olla oikea Rolex. Aikoinaan yksi välittäjä tunnusti, että aloittaa asiakkaan valinnan katsomalla millainen kello hänellä on. Aikansa elänyt kriteeri tuokin. Tämän casen ostaja ei omista rannekelloa vaan katsoo ajan kännykästään.

Kenen puolella seisot? Välittäjien suurin haaste on aina ollut saada asuntoja myyntiin. Niin se on näköjään vieläkin. Oli siis suuri virhe kertoa välittäjälle, ettei projektissa tule asuntoa myyntiin. Kiinnostus lopahti siihen. Se taas sopi oikein hyvin kahdelle yksityishenkilölle, jotka keskustelivat asioista ilman myyntipalkkioiden painolastia. Itselläni oli puolestaan neutraaliuden painolasti kahden tuttavan välissä. Kenenkähän puolella välittäjä seisoo?

Mistä tuntee osaavan välittäjän? Hän on aidosti kiinnostunut ostajan tarpeista. Siinä säästyy kaikkien aikaa. Olemattomien argumenttien tuputtaminen on turhaa. Minulle aikoinaan esiteltiin hyvää perunakellaria senkin jälkeen, kun olin tehnyt selväksi, että olen peruna-absolutisti. En syö yhtään perunaa vuodessa. Se mikä toiselle on arvokasta voi olla toiselle rasite. Tässäkin kaupassa myyjä lupasi 4500 euron arvoiset valaistusratkaisut kaukosäätimineen kaikkineen mukaan. Ostaja oli taas kauhuissaan tästä. Kuinka kalliiksi niiden huoltaminen tulee? Valaistuksen laatu ja monipuolisuus kun ei painanut vaakakupissa mitään.

Kymmenes kerta toden sanoo. Itsellänikin on ainakin yksi asunto vielä hakusessa. Aikatauluhaarukka on kuukaudesta kuuteen vuoteen. Olen määritellyt kolme ominaisuutta, joista en sitten tingi. Yksi niistä on keittiö. Keittiön olen jo periaatetasolla suunnitellut. Heti kun löytyy sopiva tila, niin kiinni veti.

Niin ja myyntiin tulee ylimmän kerroksen huippuasunto huippupaikalta Helsingin keskustasta.

Kuus-nolla

Lauantai 27.2.2010 - Kauko Niemi

Nyt ei suomalaisille pitäisi olla epäselvää mitä tarkoittaa kun ilmaistaan että homma hoitui 6-0. Vapaampi käännös mennen tullen.

On se mielenkiintoista miten paljon lopputulos voi muuttua, vaikka taidot eivät muutu lainkaan.

Onhan sitä itsekin kokenut monasti saman tilanteen. Vaikkapa noustessa estraadille laulamaan. Yks kaks musta aukko ja biisin sanat ovat kadonneet.

Jonakin päivän ylä f tulee niin helposti, että tuntuu kuin laulaisi väärästä sävellajista. Jonakin päivänä joku väärä lihas on väärin päin jumissa ja tuskin edes C onnistuu.

Teet virheen keilaradalla ja rupeat korjaamaa sitä. Väkisin vääntämisen jälkeen virheiden määrä senkun kasvaa ja pallo on kohta rännissä.

Mikähän olisi se jatkuvan rentouden saalaisuus?

Koira-alennus palovakuutuksiin

Tiistai 23.2.2010 - Kauko Niemi

Parin päivän sisällä on koira hälyttänyt kahdessa palotapauksessa, toisessa varmuudella pelastanut emäntänsä. Toisessa pelastettiin asuinrakennus, mutta hälytys tuli liian myöhään kanoille ja kalkkunoille.

Vastaavia uutisia oli viime vuoden aikana useita. Voittaja 2009 –näyttelyn yhteydessä palkituista sankarikoirista kolme oli tunnistanut palon tai alkavan palon ja pelastanut isäntäväen sekä suuremmat tulituhot. Papun, Figon ja Mion tarkat nenät vainusivat tulipalon jo ennen palovaroittimia

Muiden muassa lempääläisen collie Mion omistajat heräsivät aamuyöllä koiran levottomaan liikehdintään ja murinaan. Herätessään Mion emäntä huomasi valoa olohuoneen ikkunasta. Hän nousi ylös ja meni katsomaan, mistä valo tuli. Tässä vaiheessa naapurin parveke oli jo ilmiliekeissä. Mion emäntä herätti muut naapurit, jotka vielä nukkuivat. Talo, jossa he asuvat, on kuuden asunnon luhtitalo. Onneksi kaikki kotona olleet saatiin ulos ennen kuin palo alkoi levitä.

Vuosittain palkittujen sankarikoirien listalla on liki poikkeuksetta tulipalon havainneita koiria. Sankarikoiran tittelin perustana onkin ihmishengen pelastaminen.

Onkohan nyt niin, että koira on varmempi palovaroitin kuin se tekninen värkki, joka on kiinnitettynä johonkin, mahdollisesti väärään paikkaan ja joka on ollut testaamatta vuosia. Mahdollisesti paristotkin ovat hiipuneet.

Koiran vaisto, hajuaisti eikä energia lopu kesken niin kauan kuin koira on hengissä. Koiraa ei nyt kuitenkaan voida määritellä pakolliseksi jokaiseen perheeseen niin kuin palovaroitin. Soisi kuitenkin vakuutusyhtiöiden miettivän koira-alennusta vakuutuksiin. Kaupanpäälle tulisi vielä murtohälytyskin.