Kuusi vuotta kestäneeseen lääkärien uskonsotaan ei löydy ratkaisua

Lauantai 4.8.2018 klo 19:53 - Kauko Niemi

Suomessa käydään omituista lääkärisotaa, joka on alkanut jo reilut kuusi vuotta sitten. Alkulaukauksen on synnyttänyt kiista kilpirauhashoidossa käytettävä lääkitys.

Ja niin kuin kaikilla kunnon uskonsodilla on taipumus laajentua, niin on tämäkin. Lääkärit ilmiantavat toisiaan. Kirjoittavat tahallaan vääriä potilaskertomuksia, jotteivat joutuisi paljastamaan hoitojaan. Käypähoitosuosituksista on pikkuhiljaa tullut käypähoitopelotteluja, joista poikkeaminen saattaa johtaa varoituksiin tai jopa lääkärioikeuksien rajoituksiin tai niiden menettämisiin.

Varsin surkuhupaisaa on sekin, että lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki vetosi Finnradion haastattelussa 18.7.2018 alkuperäisen kiistan eli kilpirauhashoidossa käypähoitosuorituksiin, vaikkei Suomessa edes ole hyväksyttyä käypähoitosuositusta kilpirauhashoidolle.

 Lääkäriliiton toiminnanjohtaja sanoo samaisessa haastattelussa, että hän on asiassa vain mediatietojen varassa, vaikka hän on itse todistettavasti osallistunut sotaa käsitteleviin kokouksiin.

Kun levitetään pöydälle Valviran, palveluvalikoimaneuvosto PALKOn ja Suomen Endokrinologiyhdistys ry:n asiassa toimivat henkilöt ja heidän kytkökset ei ole lainkaan vaikeaa epäillä niin sanottua rakenteellista korruptiota, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ja menettämistä koskevat asiat käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa. Valvontalautakunta on aikavälillä 2013–22.11.2016 rajoittanut yhteensä 85 eri lääkärin lääkkeenmääräämisoikeutta. Viiden lääkärin kohdalla kyse on ollut kilpirauhashormonivalmisteiden määräämisestä. Tämän ajanjakson jälkeen on tullut lisää kieltoja, joista tuorein ja julkisin on lääkärikeskus Lupauksen johtaja Ville Pöntynen.

Kesän 2013 jälkeen kilpirauhassodasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä Eduskunnalle, Sen enempää ministeri Susanna Huovinen kuin nykyisin ministeri Juha Rehula eivät ole asiaan paneutuneet. Kun vastauksia lueskelin, niin ensimmäisenä mieleen tulee maallikkotoimittajalle, että hyvin on copy/pastattu asiat Valviran sivuilta. Eikä pienintäkään ministerin tai ministeriön näkemystä asiasta ole esillä.

Ja tietenkin eniten huolestuttaa, ettei oikein missään ole virallista kantaa siitä, että yksikään ”väärin hoidettu” potilas ei ole valittanut, eikä syyttänyt ketään hoitovirheestä. Joten uskonsotaa käyvät pääosin lääkärit ja viranomaiset potilaiden kustannuksella.

Se mistä Suomessa soditaan, niin se on muissa Euroopan maissa normaalia. Siis Suomessakin jo 50-luvulta asti käytetyn nyt ”pannaan julistetun lääkkeen” käyttö kilpirauhashoidossa.

No mitäs tuosta yhdestä pienestä kilpirauhasesta. Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaan on kuitenkin määrätty lääkitystä noin 330 000 potilaalle, joten kokemuksia hoidostakin on vähintään yhtä paljon. Kyse on esiintyvyydeltään merkittävimmästä kansansairaudesta heti diabeteksen jälkeen.

Kyseessä on myös sairaus, jonka oireilu vaihtelee hyvinkin paljon eri henkilöillä. Yhtä kaikille samaa patenttiratkaisua ei voi olla. Taudin todentaminen on varsin haastavaa samoin kuin optimi lääkityksen määrän kokeileminen ja löytäminen.

Siis ei ole kyse mistään pienestä ja helposti hoidettavasta ryhmästä. Kaikki eivät toki tarvitse kiisteltyä lisälääkitystä, mutta sitä tarvitsevia potilaita on joka tapauksessa monta tuhatta enemmän kuin se sormissa laskettava asiantuntijaryhmä, joka katsoo oikeudekseen kieltää tämän hoidon jopa poistamalla lääkärioikeuksia. 

Kovasti paljon huolestuttaa lääkärien asema, joista tulee tällä menolla robotteja, jotka toteuttavat käypähoitosuositusta, käypähoitomääräystä, käypähoitouhkausta tapauksesta riippuen. Meistä jokainen terve ja sairas ihminen on aina yksilöllisesti erilainen ja se vaatii lääkäriltä erinomaisen paljon oivallusta sekä kokemusta ja näkemystä ymmärtää missä todellisuudessa mennään.

Lääkärinhommaa ei pitäisi ohjata pelolla ja uhkailulla. Ehtoja ja sanktioita on syytä jakaa vasta sitten kun lääkärin etiikka on todistettavasti pettänyt. Vähän niin kuin kilpailuviranomaiset määräisivät, että ruokaa saa mainostaa tällä hetkellä vain punaisilla kirjaimilla.

Toivoa sopii, että tämä uskonsota voidaan ratkaista neuvottelemalla, eikä vasta sitten oikeusteitse, kun jotain vakavaa ja peruuttamatonta on paljastunut julkisuuteen.

Katselin ja tutkailin myös noita 92 käypähoitosuositusta, Vain viiteen on tehty uudistuksia tai muutoksia tämän vuoden puolella. Jos kaikkein uusin ja tuorein tieto jää käyttämättä siinä pelossa, että lääkärin oikeus olla lääkäri vaarantuu. Käypähoitosuositusten orjallinen seuranta ei vaikuta kovinkaan tuoreelta terveydenhoidon kehitykseltä.

Tehtäköön nyt sekin selväksi, etten kannata ihmisiä koekaniineiksi. Ja tehtäköön sekin selväksi, että lääkäreihin kuten muihinkin ihmisiin mahtuu mukaan vastuuttomia, enkä liputa heidänkään puolesta, vaan liputan niiden lääkäreiden puolesta, jotka tekevät kaikkensa riippumattomasti potilaan hyväksi viranomaisia pelkäämättä ja lääketehtaita suosimatta.

 

Tämä Terveysjärjestö ry:n Merja Lindströmin haastattelu kannattaa myös kuunnella

https://www.facebook.com/finnradio/videos/vb.249763135515729/419547681870606/?type=2&theater

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 6.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Suomi on yhdistysten ja riitelyjen luvattu maa

Tiistai 23.8.2016 klo 16:56 - Kauko Niemi

Patentti ja rekisterihallituksella on lista valmiina noin 40 000 suomalaisesta yhdistyksestä, jotka aiotaan putsata pois yhdistysrekisteristä.

Listalla on toimintansa lopettaneita, muuten vaan passiivisia yhdistyksiä, jotka eivät ole asioitaan hoitanut.

Listalla voisi hyvinkin olla myös yhdistyksiä, joiden toiminta ei aja yhteistä asiaa, vaan aiheuttavat riitoja ja pahaa mieltä.

Suomessa oli heinäkuun lopussa 138437 rekisteriin merkittyä yhdistystä. Patentti- ja rekisterihallitus määrittää, että yhdistystoiminta on jäsenten yhteistä toimintaa yhteisen aatteen hyväksi. Yhdistyksen aatteena voi olla yhteisen hyvän asian, ajatuksen tai vaikka harrastuksen edistäminen.

Kuinkahan moni yhdistys Suomessa toimii jalosti ja oikeaoppisesti yhteisen aatteen edistämiseksi. Yhdistysten toiminnan suuntaaminen ja hallinnointi ovat taitolaji. Kärjistäen voisi sanoa, että yhdistyksen toimintaan pitäisi pystyä puuttumaan heti, kun yksikin henkilö suuntaa tekemisiään omien mieltymystensä mukaan omaan pussiinsa.

Yrityksissä sentään taloudellinen tulos vetää nopeasti rajoja tekemisille ja sooloiluille, kun taas yhdistys on aina voittoa tavoittelematon. Vaikeasti hallinnoitava.

Toki, jos yhdistyksen säännöt ovat kovin ympäripyöreitä ja toiminnan tavoitteet epämääräisiä, niin tulkintojahan riittää. Suomessahan on parhaillaan käynnissä isoja, jopa vakavia yhdistyssotia.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys järjesti alkuvuodesta todellisen eläinsirkuksen. Yhdistyksessä, jossa pitäisi vaalia eläinten hyvinvointia, on jo vuosikymmenen ajan tuotettu pahoinvointia maailman vaarallisemmalle eläimelle, ihmiselle. Täydellinen vallanvaihto ei onnistunut. Eikä tilanne ole vieläkään kovin rauhallinen.

Suomalaisilla caravaanareilla on menossa kolme oikeusjuttua keskinäisen sisäisen yhdistyskahinoinnin seurauksena.

Helsinki elää voimakasta pyöräilykulttuurin kasvun aikaa ja asian vauhdittamiseksi perustettu HEPO, Helsingin Polkupyöräilijöiden yhdistyksen toiminta paloi pahasti pohjaan tänä kesänä niin ikään henkilösuhteiden takia. Yhdistyksen painoarvon nostaminen on nyt iso urakka, jotta kaupungin päättäjät kuuntelisivat sitä vakavasti asiallisella korvalla.

Samaan kategoriaan kuuluu myös Facebookin kissaryhmä, vaikkei rekisteröity yhdistys olekaan. Ryhmä pistettiin kesällä jäähylle kun 17 000 jäsentä sätti toisiaan ja käytös ylitti kaikki hyvän maun rajat. Ylläpitäjiäkin uhkailtiin yksityisviesteillä. Kissa-ryhmä avattiin uudelleen, mutta meno sen kun jatkuu.

Sometutkijakin yllättyi kissavideoiden maailmasta ja tuli siihen tulokseen, ettei sellaista asiaa näytä olevankaan, josta suomalaiset eivät saisi riitoja aikaan.

Yhdessä tekemisen kulttuuri näyttää olevan edelleen heikkoa. Ja etenkin yhteiseen hyvään tähtääminen. Yhdistykset ovat tietysti helppoja paikkoja, joissa pääsee kuka tahansa pätemään ilman pätevyyttä, etenkin silloin kun toiminta on leväperäistä ja yhteinen aate kateissa.