Homo-hässäkästä kannattaa oppia

Sunnuntai 17.10.2010 - Kauko Niemi

Homo-hässäkkä osoittaa selvästi, että kulttuuri on muuttumassa. Hallintoalamaiset avaavat suunsa ja äänestävät jaloillaan. Siitäkin huolimatta että Facebook-lakko kuivui perjantaina kokoon.

Seuraava hässäkkä saattaa syntyä jo ensi viikolla. Huomenna julkaistaan kirja suomalaisen ruoan puhtaudesta. Vai pitäisikö sanoa tulkkausteos, mitä tuoteseloste oikeasti tarkoittaa.

Siinä on ainekset vuosikymmenten takaiseen kissa-margariini-skandaaliin. Eikä tarvitse kuin, että joku osoittaisi ruokien lisäaineiden aiheuttavan tämän räjähdysmäisen allergioiden lisääntymisen.

Onkohan elintarviketeollisuus ja kauppa millään tavoin harjoitelleet joukkopakoa, kun äidin kanannahasta tekemät mössöpullat eivät kävisikään kaupaksi. Vapise HK:n sininen! Onkohan monikaan yritys tarkistanut kriisitiedotusstrategiaansa sillä silmällä, että yhtenä päivänä sosiaalinen media jyrää sen alleen.

Niin sanottu sosiaalinen media, mitä se sitten missäkin tapauksessa onkaan, kanavoi miltä hallintoalamaisesta oikeasti tuntuu. Siinä piispa Irja Askola on oikeassa, että kirkosta pako kertoo enemmänkin suomalaisten perusoikeudentunnosta, kuin kirkon suhteesta homoihin.

Jos uutta hässäkkää ei synny ensi viikolla, niin ainakin mielenkiintoiseksi tilanne muodostuu ensi keväänä. Politiikka on ollut jo jonkin aikaa hallintoalamaisten silmätikkuna ja tuntuu suorastaan ihmeeltä, jos nyt opitut uudet vaikuttamisen keinot eivät ryöpsähtäisi pintaan kevään vaaleissa.

Ehdokkailla ei ole rahaa perinteiseen kampanjointiin – pitäisikö sanoa onneksi, eikä sillä olisi mitään merkitystäkään. Muutaman katu- ja lehtimainoksen merkitys sen rinnalla, että netissä sadattuhannet ihmiset ryöpsähtävät pinnalle päivässä.

Perinteiset vaalikampanjat ovat kuin puhelinluettelo. Muodoltaan kuin kukoistuksen aikana, mutta merkitykseltään nolla.

Suomalaiset eivät ole koskaan kunnolla nousseet barrikadeille, vappumarssitkin ovat kuivuneet kokoon. Nyt marssitaan netissä ja meillä on omalla päätelaitteella äänestyskone kun edustajilla Arkadianmäellä.

 

 

 

Jumalan virheet, joita lääkäri yrittää eheyttää

Perjantai 15.10.2010 - Kauko Niemi

Minä en usko siihen, että jumala olisi tehnyt virheitä, luodessaan erilaisia ihmisiä. Enkä usko, että Päivi Räsäsellä olisi oikeutta puuttua asiaan ja yrittää korjata Jumalan tekosia. Vaikka lääkäri onkin.

Entistä omituisemmalta asia tuntuu, kun Räsänen on kuitenkin saanut lääkärikoulutuksen ja luulisi edes jonkin verran ymmärtävän ihmisen henkisiä ja fyysisiä mekanismia.

Ihminen, joka ei elä rehellisesti omien tunteittensa kanssa on kuollut.

Räsänen puhuu ikään kuin kirkon edustajana, mutta hän puhuu myös lääkärien edustajana. Tähänkin asti olen suhtautunut lääkäreihin epäilevämmin kuin pappeihin ja tämä epäily nyt sen kun kasvaa. Taitaisin luottaa enemmän Karkkilan valelääkäriin kuin Räsäseen.

YLE voisi tehdä koosteen Räsäsen lausunnoista. Niistä tulisi samanlainen, monen minuutin repeat-ohjelma, kuin Jutta Urpilaisen ”ensiksi haluaisin kiittää”.

Räsäsen lausunnot ovat ulkoa opeteltuja höpötyksiä. Samat urpilaiset toistuvat päivästä toiseen riippumatta millaisessa ohjelmassa maailmaneheyttäjä Räsänen suutaan aukoo. Eiköhän nämä mekaanisesti toistetut lauseet ole tulleet nyt tiensä päähän. Ne eivät palvele sen enempää lääkärikuntaa kuin pappejakaan saati politiikkaa tai kirkkoa.

Räsänen voisi oikeasti ryhtyä itse eheytymään. Elämään omien oikeitten tunteittensa kanssa. Toivottavasti niitä kaikkia ei ole vielä tapettu.

Olen tietoisesti jättänyt mainitsematta kirkon instituutiona, sillä Räsänen edustaa  kirkkoa tasan yhtä paljon kuin Luthersäätiön omavaltainen piispa Matti Väisänen.

Minunkin kirkosta eroaminen oli jo napinpainalluksen päässä. Ajattelin kuitenkin väyrystellä muutaman yön ja antaa paineiden purkautua. Tällä hetkellä toivon sydämestäni Räsäsen eheytymistä ja tulemista järkiinsä ja inhimilliseksi ihmiseksi.

Lakooninen suhde sähköyhtiöön

Tiistai 21.9.2010 klo 12.33 - Kauko Niemi

Riittäisiköhän kolme muistutusta ryhdistäytymään sähkön käytössä ja erityisesti sähköyhtiön suhteessa.

Tiedän varsin hyvin, että sähköyhtiöitä voi kilpailuttaa ja jonakin päivänä jostakin saa sähköä halvemmalla kuin toisesta paikasta.

Lähtökohtana on vain se, että perstuntumalta kolmen kuukauden laskun 160,79 euron laskusta nipistetyt eurot säästyisivät todennäköisesti helpommin joltakin toiselta momentilta.

Etenkin kun tässä viimeisessä laskussa on melkein normaalia elämään kaikki kolme kesäkuukautta ilman kesälomaa. Ja epänormaalia, että jäähdytin hyrräsi makuuhuoneessa yötä päivää liki koko kolmen kuukauden jakson.

Voisin toki miettiä sitäkin kuivaisinko pyykit ullakolla enkä rummussa. Käyttäisinkö kylpyhuoneen lattialämmitystä harvemmin tai pienemmällä teholla. Tai miettisin ovatko kaikki seinässä kytkettynä olevat 36 pistoketta tarpeellisia.

Sähkölaskun suhteen minua on kuitenkin herätelty. Helsingin kaupungin sähkölaitos, anteeksi Helsingin Energia lähetti pari kuukautta sitten tasoituslaskun ajalta, joka alkoi maaliskuulta 2008. En ollut huomannut niiden puuttuvan. Ja ihmettelyyni löytyi monta selitystä.

Varmuuden vuoksi avasin viimeisen e-laskun, josko siinäkin olisi Kampista jotakin outoja terveisiä. Terveisiä oli 15 rivillistä. Sen verran pikasilmäyksellä ymmärsin, että piirun verran alle puolet loppusummasta oli varsinaista sähkönkulutusta ja loput kaikkea muuta mukavaa laskutettavaa.

Millekähän riville se sähköyhtiön vaihto vaikuttaisi. Selvittelyn paikka kun aikaa ja sisäistä energiaa ilmestyy.

Kolmas herättely tapahtui tänään. Helsingin Energialta tuli tärkeä kysely, missä haluttiin selvittää tärkeiden asiakkaiden mielipiteitä omaan sähköyhtiöön.

Kyselyssä tuntui painottuvan paikallisuus. En todellakaan muista, että olisin kertaakaan käynyt fyysisesti sähköyhtiössäni – miksi olisin. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut yhteydessä sähköisesti vain kerran, kun uhkasin vaihtaa yhtiötä, jos paperilast eivät lopu ja tilalle tule e-laskua. Nyt tulee.

Sivutolkulla kysymyksiä, mikä on tärkeää sähköyhtiössä ja mikä vähiten tärkeää paljasti lopullisesti kuinka lakooninen suhde minulla on sähköyhtiööni. Kun ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta, niin ainoa tärkeä asia on että pistorasiasta tulee sähköä silloin sitä tarvitsee.

Tällainen lakooninen suhde olisi toki hyvä pohja sähköyhtiöiden kilpailuttamiselle.

Näinkös se dekkari syntyy

Sunnuntai 12.9.2010 - Kauko Niemi

Herään kahtena yönä peräkkäin juomaan. Huomaan, että naapurin keittiössä on myös valot. Ei nyt kuitenkaan mikään pieni liesituulettimen tai raolleen jääneen jääkaapin valo. Siis täysvalaistus, jossa jokaisen kaardemumman löytää kirjavalta räsymatolta.

Jään miettimään, että mikähän naapurin yöunet on vienyt. Itse naapuria ei keittiössä näy. Tosiasiassa en edes tuntisi olisiko hän oikea naapurini vai murtovaras, joka tyhjentää parhaillaan huushollia. Naapurini asuu eri osoitteessa vaikkakin samassa taloyhtiössä ja kulkee toisen kadun kautta. Yhtiökokouksen perusteella en pysty paikantamaan kenen naama pitäisi näkyä mistäkin ikkunasta.

Aamulla näen, että naapurini on valvonut koko yön. Valot palavat edelleen. Ne eivät sammu vaikka aurinko on jo korkealla ja lämpötila kivunnut liki 30 asteeseen.

Näin on nyt jatkunut viikon. En ole kiinnittänyt aiemmin huomiota, josko naapurin keittiön valot ovat palaneet kaikki nämä kahdeksan vuotta, jonka ajan olen nykyisessä asunnossani asunut.

Tuntuu oudolta. Ehkä hän on matkalle lähtiessään unohtanut tai tietoisesti jättänyt valot päälle. Entä jos naapurini onkin yksineläjä ja saanut sairauskohtauksen ja makaa jossakin lattialla. Mielikuvitus kelaa ainakin parikymmentä erilaista vaihtoehtoa.

Seinänaapurini on talon vanha asukas, ja istuu hallituksessa, ehkä hänellä olisi tietoa kenen keittiössä palaa valot yötä päivää. Soitan ovikelloa ja oven avaa maalari ja tietää kertoa, että seinänaapurini on pitkään poissa.

Siirryn tarkkailuasemiin kadun puolelle. Yritän hahmottaa mitkä ikkunat kadun puolella vastaisivat valot päällä olevaa keittiötä. En tunne asuntojen pohjia ja tilanne ei ratkea. Melko varma käsitys kuitenkin syntyy. Hahmotusta helpottaa kun eri portaiden asunnot ovat aina puolikerrosta ylempänä tai alempana.

Palaan seuraavana päivänä uudestaan kadun puolelle. Epäilemiäni ikkunoita pesee nuorehko nainen. Kivi putoaa sydämeltä. Mielikuvitukseni laukkakierros on ollut turha, mikäli ikkunat ovat todella saman huoneiston kuin valot päällä olevan keittiön.

Silmäni skannaavat monta kertaa päivässä tuota mystistä keittiön ikkunaa. Keittiön missä valot palavat täysillä yötä päivää. Kunnes yhtenä päivänä näen vilauksen ihmisen hahmosta.

Ainakin teoriani lattialla makaavasta, sairauskohtauksen saaneesta henkilöstä ei voi pitää paikkaansa ja unohtuneista valoista matkan aikana ei myöskään.

Mysteeri kuitenkin jatkuu. Valot palavat edelleen yötä päivää. Nyt jo ainakin yli kaksi kuukautta. Ehkä heillä onkin vain kytkin rikki, eikä ole löytynyt sähkömiestä. Ehkä he nauttivat ravintolassa syömisestä, kun keittiössä ei koskaan tehdä ruokaa.

(tämä blogi dekkarin aloituksesta on kaikilta osin faktaa)

Hetken hurmurit

Lauantai 11.9.2010 - Kauko Niemi

Olli-Pekka Kallavuo olisi ollut parempi Kallasvuona kuin Nokian toimitusjohtajana. Silloin kun ihminen on oma itsensä hän on uskottava. Nyt Kallasvuolle asetettiin normit Nokian toimitusjohtajasta, jota hän ei luontevasti, ja uskottavasti toteuttanut. Asiasisällöt jäivät taka-alalle.

Esitystalouden hetken hurmurit istuvat aitiopaikalla Espoon teatterissa. Pelkkä esittäminen ei tuo toivottavaa lopputulosta, ei ainakaan silloin kun hihnan päästä pitää tulla ihan oikeita tuotteita.

Esittämisellä pärjää hieman pidempään kun esittämien ei tarvitse muuttua konkretiaksi. Näinhän on Jari Sarasvuon kohdalla. Kohtuuttoman suurta esittämistä 27 miljoonan liikevaihdon yritykseltä.

Sarasvuo voi jatkaa nyt pelkkää esittämistä, kun pääsi eroon Satamasta. Mutta esittäminen on kaukana kun ostaa yrityksen 60 miljoonalla ja pääsee eroon siitä 9 miljoonalla. Tosin hän itse nettosi välistä noin 17 miljoonaa.

Hetken hurmuriksi voi suuressa mittakaavassa luokitella aikoinaan Jan Carlzonin, joka nosti Scandinavian Airlinesin, SAS, ja itsensä lentoyhtiöiden jumalaksi. Sellaista mediaa tai seminaaria ei ollutkaan missä hän ei olisi esittänyt. Nyt tiedämme SAS:n tilan. Pysyvää ei tuostakaan hurmiosta syntynyt.

Aikoinaan kollegani hurmasi kansainvälisissä kokouksissa omilla esityksillään, mutta nousukiito katkesi, kun joku realisti huomasi, että asiakasmarkkinointiin tarkoitetuista rahoista valtaosa kului hänen sisäisten presentaatioiden esittämiseen. Massiiviset kertakäyttöiset videotuotannot eivät olleet halpoja.

Eihän Jorma Ollila ole räiskyvä mediapersoona. Hän on kuitenkin uskottava oma itsensä. Sellainen kun jäyhän suomalaisen pitääkin. Tosin Ollilalla oli juuri oikea aikakehys matkapuhelinmarkkinoilla.

Kallasvuon ulkoinen uskottavuus ei ollut niinkään pahasti pielessä kuin sisäinen uskottavuus. Heti alusta pitäen nokialaiset jännittivät kuinka Kallasvuo esiintyy. Itse asiasisältö jäi sivuseikaksi, kun nokialaiset miettivät kuinka Kallasvuo piti käsiään ja kuinka väkinäistä hänen hymynsä oli. Nokian viestintäkoulutus voisi myös mennä itseensä yrittäessään taivuttaa erilaisia persoonia samaan muottiin.

Kallasvuota verrattiin Nokian sisällä Applen Jobsiin. Hänen olisi pitänyt olla joku muu kuin Olli-Pekka Kallasvuo, jolla kuitenkin on laaja kokemus ja tietämys alasta.

Hurmuriksi hänestä ei ollut, eikä välttämättä olisi ollut tarpeenkaan. Nokia voisi lopettaa nyt kaikilla muillakin tasoilla esittämisen ja miettiä tosissaan mitä hihnan päästä lasketaan ulos. Osaamistahan löytyy, jos sitä osataan oikein kanavoida.

Missä piileskelevät rohkeat, jotka lopettaisivat kasvupuheet?

Torstai 26.8.2010 - Kauko Niemi

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen – lukee Paasikiven patsaan jalustassa. Ei taida olla paljoakaan kaikua Paasikiven tälle linjalle.

Missä ovat ne rohkeat poliitikot, jotka uskaltaisivat tunnustaa tosiasiat ja lopettaisivat jatkuvan hokemisen kasvu-uralle pääsemisestä -  velkarahalla elvyttämisen ja keinotekoisen hengittämisen.

Tosiasioiden tunnustamista on sopeutua talouden pysymiseen paikallaan, jopa pienenemiseen. Toki joitain alueellisia ja toimialakohtaisia eroavaisuuksia on olemassa. Ja tietenkin yksilöitä, jotka vetävät välistä ja ajavat mersuillaan kuten ennenkin muista piittaamatta. En kuitenkaan tarkoita toimeliaisuuden lopettamista.

Viime lauantaina maapallon luonnonvarat käytettiin tältä vuodelta loppuun. Olemme siis kuluttaneet vajaassa kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi.

Loppuvuoden kulutamme luonnonvaroja velaksi. Luonto ei kestä nykyistä elämäntapaamme. Meillä ei ole edellytyksiä kasvaa kasvattamalla kulutusta. Kasvun hokeminen on jopa edesvastuutonta. Velkamme kasvaa sekä luonnonvaroissa että rahassa mitattuna.

Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna lauantai 21. elokuuta. Global Footprint Networkin laskema ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella: viime vuonna vuosittaiset luonnonvarat kulutettiin loppuun 25. syyskuuta.

Aika moni asian kyllä ymmärtää, mutta rohkeus puuttuu kääntää takkiaan. Yritykset pitävät yllä illuusiota kasvusta rauhoittaakseen markkinavoimia. Poliitikot pitävät illuusiota yllä äänestäjien takia.

Toivottavasti olen väärässä, mutta henkilökohtaisesti aion elää varojeni mukaan ja luontoa säästäen. Toistaiseksi ei ole mitään merkkiä siitä, että edellinen blogini samasta asiasta lokakuussa 2008 olisi ollut jotenkin yliampuva.

Pelottavinta asiassa on se, että ahne ihminen ei osaa jakaa niukkuutta tasapuolisesti. Katkeroituminen, kateus, oma etu ja monet muut ominaisuudet astuvat esiin niukkuuden jaossa.

Ilmiö näkyy jatkuvasti, vaikkapa parin omistajan pienyrityksissä, missä niukkuuden jaon viimemetrit ovat usein käsittämättömän raastavia. Mitä isommissa yksiköissä niukkuudenjakoa ei hallita, sitä suuremmat ovat vammat.

Paljonko on Hesarin sivuhinta tilaajalle

Keskiviikko 28.7.2010 klo 19.02 - Kauko Niemi

Pysähdyin miettimään, miksi nykyisin ei enää herää Hesarin kolahdukseen. Sehän johtuu tietenkin siitä, että ohuen ohut paperinippu sujahtaa äänettömästi luukusta, kun kantajan ei tarvitse sitä survoa, eikä metelöidä luukun kanssa.

Asialla on monta ulottuvuutta. Eilinen tiistai 27.7.2010 Hesari oli 30- sivuinen. vertailun vuoksi saman päivän Metro oli 12-sivuinen. Siitä ei olisi kuulunut mitään ääntä, kun olisi jo mahtunut kynnyksen välistä, jos ylipäätään jaettaisi talouksiin.

Kysehän ei ole siitä, ettei kesällä olisi uutisia. Kyllä ammattitoimittajat paikkaavat mainosten välissä olevat reiät varsin sukkelasti. Lehden paksuutta ohjaa ilmoituspitoisuusprosentti, eikä lehteen tungeta ylimääräisiä juttuja. Sehän jopa nostaisi lehden tuotantokustannuksia – paperia kuluisi, kuva- ja tekstikulut kasvaisivat.

Nyt ovat kuitenkin alennusmyyntien loppurysäykset ja uudet koulureput ovat tulleet myyntiin. Ei pitäisi olla kovin kuollutta ilmoitusmarkkinoillakaan.

Ekologista, kovin ekologistahan tämä tietysti on. Paperia säästyy ja Varkaudessa itketään krokotiilin kyyneleitä. Itse olen valmis näkemään, että vähintäänkin yhtä paljon kuin talouden hetkellisistä muutoksista, kyse on myös väistämättömästä muutoksesta kohti digitaalista aikaa.

Nyt kun tuo Hesarin laskukin odottaa maksuun menoa, aiheuttaa se aina vain suurempaa harkintaa. Joko olisi aika luopua tuostakin traditiosta. Sama tilanne oli 80-luvun lopulla kun irtisanoin puhelimen lankaliittymän.

Erityisesti kiinnostaa, mikä onkaan Hesarin sivuhinta vuositilaajalle ja kuinka se on kehittynyt vuosien varrella.

Kehitys on dramaattinen, näin ainakin arvelen. Jos vertaan aikaan, jolloin sunnuntainumeroiden sivumäärä pyöri 130-150 sivun paikkeilla ja tilaushinta oli huomattavasti edullisempi kuin nyt.

Kukahan olisi se taho, joka tämän Hesarin tilaajan sivuhinnan selvittäisi. Mainostajien palstamillimetrihinnat löytyisivät kyllä helposti.

Olisiko jopa kohtuullista, että sivuhinta ohjaisi tilausmaksua. Vuoden lopussa tulisi tasoituslasku kuin konsanaan sähköyhtiöiltä.

Täysissä ruumiin voimissa olevat väistyköön

Maanantai 26.7.2010 klo 13.17 - Kauko Niemi

Täysissä ruumiin voimissa olevat tehköön tilaa

Tällä kertaa vanhasta sananlaskusta oli jätettävä toinen puoli pois, nimittäin ja sielun voimissa. Englannissa on jouduttu parlamenttitasolla puuttumaan opaskoirien poistamisiin busseista ja takseista.

Kyse on näet joidenkin muslimien tulkinnasta, että koira on likainen eläin, eikä voida tällä verukkeella olla samassa bussissa koiran kanssa. Tällaisissa tapauksissa on kyllä syytä kallistua sille kannalle, että tällainen muslimi voisi aivan hyvin siirtyä seuraavaan bussiin mieluummin kuin ajaa sokean opaskoirineen ulos bussista.

Britannian liikenneministeri Norman Baker on joutunut muistuttamaan muslimibussikuskeja, ettei uskonto anna näille oikeutta poistaa opaskoiria linja-autoista. Sunday Times -lehden mukaan tapaukset, joissa muslimikuljettajat ja -matkustajat poistavat opaskoiran kanssa liikkuvia sokeita busseista ovat yleistyneet.

Joidenkin islamintulkintojen mukaan koira on likainen eläin, ja tämän vuoksi jotkut muslimit eivät halua matkustaa samassa ajoneuvossa koirien kanssa. Osalle muslimeista koirat eivät puolestaan ole ongelma.

Koirien poistaminen busseista on kasvanut Britanniassa jo niin yleiseksi ongelmaksi, että asia on nostettu esille Britannian parlamentissa. Sokeita edustavan kansallisen järjestön mukaan ongelma on laaja ja pahenee koko ajan.

Myös opaskoirayhdistys saa jatkuvasti jäseniltään valituksia siitä, että opaskoira on poistettu bussista tai taksista.

Britannian muslimineuvosto vaatikin lauantaina muslimeja osoittamaan suvaitsevaisuutta ja maalaisjärkeä. Liikenneministeri Baker muistutti puolestaan bussiyhtiöitä siitä, että opaskoiran voi poistaa kyydistä vain, jos se aiheuttaa häiriötä.

Sen sijaan kuljettajalla on oikeus päättää muiden kuin opastehtävissä olevien koirien ottamisesta kyytiin.

On tavattoman vaikea ymmärtää millään uskonnollisella tai muullakaan aatteellisella perusteella poistaa esimerkiksi sokea ja hänen koiransa pois ajoneuvosta. Jos koira on todella niin likainen, niin terveet väistykööt.

 

Minä ja koira samanlaisia uhreja

Tiistai 13.7.2010 - Kauko Niemi

Luonnon järjestämä draama on ovelaa, joskus varsin näyttävää ja tehokasta. Eläimet ovat saaneet hyviä ja tarkoituksenmukaisia suojavärejä. Se joka on kohdannut vaikka teeren pesän suorämeikössä, voi todeta kuinka yksinkertaista ja huomaamatonta.

Savon Sanomat kertoo kuinka koira oli uinut keskelle järveä, kun sorsaemo houkutteli sen sinne perässään.

Ovelan käytöksen syy oli, että sorsalla oli poikue rantaheinikossa. Kun koira ui liian läheltä, emo johdatti koiran peräänsä järven selälle suojatakseen sorsanpoikasia.

Koiran omistaja huolestui koiransa uintikunnosta sen verran, että pyysi palokunnalta apua. Pelastuslaitos nouti koiran rantaan veneellä.

Itse koin saman tarinan pikkupoikana, kun ”siipirikko” sorsa juoksutti minua pitkälti toista kilometriä ja yllättäen parani kesken kahinan ja lensi tiehensä.

Muista todella hyvin tämän huijauksen. Kuinka sorsa siivet harittaen ja nilkuttaen hyppi karkuun. Juuri kun olin saamassa sen kiinni, niin jostain kumman syystä siltä löytyi taas voimia hypätä parin askeleen etäisyydelle.

Sorsan käytös oli niin tarkkaan ajoitettua, ettei kokemattoman pojan päässä voinut syntyä muuta ajatusta kuin linturaukka on saatava kiinni ja hoidettava kuntoon.

Tätä mestarillista ajoitusta kiinnisaamisen ja karkaamisen välillä jatkui niin kauan, että minut oli juoksutettu turvallisen matkan etäisyydelle poikasista. Ja tuo turvaetäisyys oli yllättävän pitkä – yli kilometrin.

Hengästyneenä ja posket punottaen kertomaan kotiväelle kuinka olin saamassa siipirikon sorsan kiinni. Minulle annettiin tilaisuus kertoa huimaa tarinaa kaksinkamppailusta kunnes isäukko kokeneena metsästäjänä paljasti totuuden. Totuuden kuinka sorsaemo voi yllättäen parantua ja lentää tiehensä.

Nokiasta vain tuli iso yritys

Perjantai 18.6.2010 - Kauko Niemi

Nokiasta tuli vain iso yritys ja imi itseensä ison yrityksen vaivat, jotka nyt näkyvät lopputuloksena muutaman vuoden viipeellä. Pienet ja nokkelat kampittavat joka kulmalta, niin kuin Nokiakin teki 90-luvulla. Pitäisikö ylipäätään uskoa suuruuden voimaan.

Suureksi tulemisen ensimmäinen oire on siinä, että se on enemmän kiinnostunut budjeteistaan kuin todellisista kuluistaan. Budjetien rahat on tuhlattava, ettei seuraavassa budjetissa vietäisi rahoja pois. Tämähän synnyttää järjettömiä päätöksiä ja tuhlauksia. Kun rahaa on enemmän kuin kekseliäisyyttä käyttää sitä järkevästi, hankitaan muun muassa ennakkolaskuja työlle, jota ei ole vielä tehty. Järjestetään ylikalliita tilaisuuksia ja ties mitä.

Nokian lähtöpaketit ovat olleet liiankin tasavertaisia ihmisille ja ne ovat olleet irti reaalimaailman työnteosta. Ne joilla on hyvä tietämys, osaaminen ja omat siivet kantavat, lähtevät, vaikka Nokia heitä todellisuudessa tarvitsikin. Ei ole enää itsestään selvää, että kaikkia haluavat Nokialle töihin.

Nokia kehitti kahden ydinalueen yhdistävän loistavan järjestelmän SportsTreckerin. Siinä yhdistyy navigoinnin hyväksikäyttö ja maailman nopeimmin kasvava liiketoiminta-alue, hyvinvointi ja terveys. Järjestelmään on kännykällä tallennettu harrastuskilometrejä  monen edestakaisen kuumatkan verran.

Kuinka ollakaan, järjestelmän kehittäjät ottivat eropaketit ja vasta jälkikäteen Nokialla huomattiin, että kuinkas tässä näin kävi. SpotsTreckerin kehitys pysähtyi ja sitä ei ole nyt saatavissa uusille puhelinmalleille.

Vähän sama tilanne on viime viikolla väitöskirjassa hyväksi osoitetussa Wellnessdiaryssa ja listaa voisi jatkaa.

Nokialla eri yksiköt saavat huseerata mitä tahtovat. Sisäisen koordinaation puute näkyy puhelinten käyttöliittymissä. Nokian vahvuus oli ennen älypuhelimia tuttu ja turvallinen ja ennen kaikkea käyttäjän oppima nokialainen käyttökokemus. Itsekin yritin vaihtaa aikoinaan ericksonilaiseen, mutta en jaksanut opetella uutta maailmaa.

Nyt taas ihmettelen miten on mahdollista N97:ssa, että samat toiminnot ovat eri järjestyksessä, riippuen mitä kautta toimintoon tulee. Apple keksi jo 80-luvulla, että kaikki valikot olivat samassa järjestyksessä, riippumatta toiminnosta tai ohjelmiston valmistajasta.

N97:ni toimii nyt riittävän vakaasti kolmannen ohjelmistopäivityksen jälkeen. Kuinka moni passiivinen puhelimenkäyttäjä näitä päivityksiä tekee. Tuskin kovinkaan moni, vaan kärsii nahoissaan tai vaihtaa toiseen.

Nokian kannattaa muistaa, kun tuotekehittelijöitä lähettää kilometritehtaalle, että pelkillä powerpointeilla ja ties millä huomiotaloudella ei pitkälle pötkitä.

Viimeisimmän S60 version tullessa markkinoille Samsungin puhelimet tulivat markkinoille kuudessa kuukaudessa ja Nokian puolessatoista vuodessa ja silloinkin ohjelmistoltaan keskeneräisinä.

Avasin OVI-palvelun ensimmäisten joukossa. Ovi on valitettavasti pysynyt kiinni. Perusasia kuten sähköpostin tai muun viestin vastaanottajaa ei voinut valikoida osoitekirjasta - yhteys puuttui. Olisi pitänyt kirjoittaa erikseen – ei kiitos. Minulla on puhelimessa ja Outlookissa samat yli 900 kontaktitietoa ja kaikki kalenteritiedot  ja niitä aion jatkossakin käyttää ja synkronoida keskenään automaattisesti.

Kyllä Nokialla pitäisi oikean ja vasemman käden tehdä samoja asioita käyttäjien hyväksi. Sisäinen ryhti saisi mielellään korvata powerpoint kilpailun paikasta organisaatiossa.

Aalto-yliopistoa todella tarvitaan

Keskiviikko 16.6.2010 - Kauko Niemi

Taitaisi olla tarvetta perustaa myös aalto-ammattikorkeakoulu. Olen nyt hyvin läheltä seurannut erään talon putkiremonttia, missä samalla uusitaan talon sähkösyöttö- antenni- ja datakaapeloinnit.

Urakkaohjelman mukaan huoneistokohtaisesta jakokeskuksesta vedetään yksi tv-piste ja yksi datapiste keskelle olohuoneen seinää. Siinä se on sitten television ja tietokoneen paikka. Ja onhan vieressä yksi vanha sähköpistoke.

Väistämättä tulee mieleen vanhanajan puhelinpistoke, jonka ainoa ja oikea paikka oli eteisessä. Siellä puhuttiin ja selvitettiin kaikki tärkeät asiat.

Nyt kun asennustyöt ovat edenneet jo niin pitkälle, että olohuoneen seinälle on ilmestynyt tarpeelliset pistorasiat datalle ja televisiolle, niin hämmästys on melkoinen. Minun matkalaukkunikin taitaa olla pienempi kuin tuo rasia.

Jos tuollainen hirviö möhkälemuotoilu on nykyaikaa ja parasta muotoilua mitä Suomessa on saatavissa, niin kyllä on todella aihetta pistää insinöörit ja muotoilijat samalle luokalle kouluun.

Ja jos sähkömiehen silmä ei näe mitään kummallista siinä, että kylpyhuoneen kaksi möhkälettä ovat noin 15 senttiä eri korkeustasoissa, niin olisi myös parasta, että sähköasentajat ja pukuompelijat opiskelisivat samassa ahjossa tyylitajua.

Kyllä tiedän, että langattomalla modeemilla saadaan data siirtymään jokaiseen huoneeseen. Tiedän senkin, että data siirtyy asunnossa melko vilkkaasti sähköverkkoa pitkin. Tv-signaalin langaton siirtäminen on tosin vielä hakusessa.

Senkin tiedän, että haaroitus ja jatkojohdoilla voidaan sähköä levittää ympäri huushollin ja kompastella irtojohtoihin.

Tarkistin mielenkiinnolla vertailun vuoksi oman tilanteeni. Tv:lle löytyy antenni kolmesta paikasta, datalle löytyy langaton yhteys ja kolme kiinteää yhteyspaikkaa. Sähköpistokkeita on jatkuvassa käytössä 37 kappaletta ja sitten nämä pölynimurit ja muut ajoittain energiaa tarvitsevat rekkuleet.

Kaksi keskittymää tv/stereot ja tietokoneet ovat kyllä yhden kytkimen takana, jolloin standby-tiloja ei ole käytössä.

Kuinkas seuraava raivokohtaus kuvaillaan

Lauantai 12.6.2010 - Kauko Niemi

Taitavat kohta toimittajakollegoilta loppua sanat ja niiden merkitykset kesken. Voimakkaat sanat lantraantuvat webbimössökilpailussa. Mikään ilmaisu ei tunnu miltään ja jatkuvasti pitäisi keksiä päivä toisensa jälkeen voimakkaampia ilmaisuja, voimakkaampia sanoja.

Lukijoiden kannalta tämä on kuin allergikoille annettava siedätyshoito. Kohta ei enää reagoi mihinkään, vaikka mummo murhattaisiin viereisessä makuuhuoneessa.

Lööppikielessä kaupan kassoilla ja kioskien ikkunoissa on jo vuosia tiedetty, ettei lööppi vastaa alkuunkaan todellisuutta. Entä jos jokaisen jutun otsikko muutetaan lööppikielelle, niin kauankohan lukijat jaksavat tulla petetyksi joka ikisen jutun kohdalla.

Entäs jos joku on tänään vielä vihaisempi kuin eilen. Eilisessä uutisessa hän raivosi. Mikäs sitten onkaan todellisuutta vastaava ilmaisu tänään?

Väärä Suomi-kuva: Raivo heräsi ”russofobiasta” – itse jutussa sentään aktivistit ovat vain hermostuneet (Uusi Suomi)

Raivo ja hermostuminen ovat aika kaukana toisistaan. Oman mittapuuni mukaan olen silloin tällöin hermostunut, mutta en kyllä muista näyttäneeni Espanjalaiselta härältä, joka raivoaa areenalla matadorin edessä tuskissaan. En muista edes huutaneeni vuosiin kenellekään. Joskus sentään ääneen ihmettelen.

Obaman raivo – nyt suuttui Iso-Britannia (Uusi Suomi) – jutussa Isossa-Britaniassa suuttumus kasvaa ja pääministeri Cameron on luvannut keskustella presidentti Barack Obaman kanssa viikonloppuna.

Näiden kahden raivon lisäksi Uuden Suomen haku antaa yli 60 muuta raivoamista. YLE:n uutisista löytyi vain raju ukonilma, joka raivosi Hämeessä. Tässäköhän se tuoreen tutkimuksen salaisuus, että YLE on luotettavin uutiskanava.

Whitney Houston raivostui yleisölleen – itse jutussa kerrotaan, että Houstonin esitykseen tyytymätön yleisö buuasi hänelle, minkä jälkeen tähti haukkui oman yleisönsä. (Voice)

Minun kovin vaikea edes kuvitella, että Matti Vanhanen raivoaisi. Olin sitten mitä mieltä tahansa hänestä poliitikkona. Aikoinaan harmaudestaan haukuttu mies nousi kyllä otsikoihin, mutta mielikuvitukseni yltää vain sille tasolle, että Matti voisi sadatella raivona itsekseen saunan takana.

Vanhanen raivostui yllätyksestä (Uusi Suomi) Itse jutussa kerrotaan, että sekä Ilta-Sanomat että Helsingin Sanomat kuvailevat Vanhasen raivostuneen yllättävästä muutoksesta Joutsenmedia-asiassa. Valitettavasti en löytänyt kummastakaan lähdemediasta kuvausta Vanhasen raivosta.

Vanhanen liikuttui (Iltalehti 11.6.2010) – oliko tämäkin dramatisointia. Ei ollut, sillä Vanhanen oli silminnähtävästi liikuttunut. Sen todisti kuva.

Victoria Beckham raivostui raskaana olevalle naiselle (Ilta-Sanomat). Itse jutussa Victoria Beckham hermostui naiselle, joka pyysi David Beckhamia hieromaan hänen vatsaansa. ”Oletko tosissasi”, kysyy Victoria.

Wikipedian mukaan raivo tarkoittaa aggressiivista tunnetta ja mielentilaa sekä niitä ilmentävää käyttäytymistä. Raivon vallassa olevan ihmisen harkinta ja päätöksenteko eivät ole samalla tavoin kontrolloitua kuin normaalisti.

Raivo voi ilmetä sanoina, eleinä tai väkivaltaisina  tekoina. Myös eläimen toimintaa voidaan kuvata raivoksi; tällöin viitataan käyttäytymisen arvaamattomuuteen ja aggressioon. Raivoksi voidaan vertauskuvallisesti kutsua myös luonnonilmiöitä kuten myrskyä tai ukkosta.

Jälkiraivolla viitataan aggressiiviseen tilaan, johon voidaan joutua tietyissä asioissa lukuisten kertojen epäonnistumisien jälkeen, esimerkkinä pianonsoittaja joka ei millään onnistu soittamaan tiettyä kappaletta oikein.

 

Pitäisikö ostaa uusi televisio

Lauantai 5.6.2010 - Kauko Niemi

Elämässäni on harvoja asioita, joista jää pitempiaikaisia naarmuja sielunmaisemaan. Yksi niistä on televisiotekniikka ja miksei myös tarjottava sisältö.

Lokakuun 18. päivänä 2005 kello 17:40 siirryin niin sanottuun taulutelevision aikaan. Ennen tuota h-hetkeä minut oli vakuutettu ties kuinka monta kertaa ja ties kuinka monelta taholta, että erillinen digiboxi on ja pysyy.

Yksikään kauppias ei ollut kuullut edes huhuja, että digiboxi istutettaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi näytön kanssa.

Menin ja uskoin. Siitäkin huolimatta, että tunnen television sielunelämän, kun olen sellaisen jopa komponentaista rakentanut toimivaksi laatikoksi. Ja satavarmasti tiedän on mahdollista rakentaa minimivaatimukset täyttävä televisio yhdellä virtakytkimellä.

Siis kahvipaketin kokoinen televisio, joka ei järin kallis ollut, mutta siihen sopiva näyttö maksoi tuolloin maltaita, peräti 1699 euroa. Tekniikkahullu kun olen.

Käyttökokemus oli järkyttävä. Parhaalla tahdollanikaan en pystynyt ymmärtämään, että television katseluun pitää käyttää kahta on/off-nappulaa ja kahta kaukosäädintä. Toinen kaukosäätimistä ei ole oikeastaan kertaakaan toiminut näiden vuosien aikana.

Nyt kun avaan päivän aviisin ja katselen televisiomainoksia, internet-tv:stä, joka sisältää kaiken maailman virittimet kaikenlaisiin verkkoihin ja hinta on alle puolet maksamastani. Hieman tuntuu kuin olisi tullut huijatuksi. Hieman on toki siisti ja varovainen ilmaisu.

Lopputulos ei nyt kuitenkaan ole järin katastrofinen. Tekniikkani on piilotettu kiinalaiseen ”ristikytkentä” kaappiin. Virransyöttö hoituu master-pistokkeella, kaikki käynnistyy tai sammuu, kun kytkee virinvahvistimen päälle (tv-ääni tulee siis stereoiden kautta)

Kanavaa vaihdan noin kahdesti kuukaudessa. Tv kun on päällä vain aamuisin ja silloinkin aina YLE:n puolella, missä turha viihdehömppä on pidetty kiitettävän vähäisenä. Kanavanvalitsijallakaan ei siis tarvitse pahoittaa mieltään.

Ohjasiko huijatuksitulemisen tunne ja inhottava käyttökokemus pois tv:n äärestä? Sitä sopii nyt miettiä. Sopii myös arvailla mikä on seuraava askel. Vienkö koko käyttämättömän elektroniikkaläjän sorttiasemalle siitäkin huolimatta että minullekin on tulossa mediamaksu. Minulle se siis olisi nettiradiomaksu.

Mitähän minulta puuttuu

Tiistai 18.5.2010 - Kauko Niemi

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä. Joskus se vain tuntuu omituiselta yleisiin tilastoihin verrattuna, että mikseivät pelit mahdu tämän hetkiseen arkeeni eivätkä juhlaani.

Tietotekniikka-alan lehti Tietoviikko kirjoitti tänään Tutkimusyhtiö Gartnerin ennusteista, että maailmanlaajuiset mobiilipelimarkkinat kasvavat 19 prosenttia tänä vuonna viime vuoteen verrattuna.

Yhtiö arvioi loppukäyttäjien tuottaman liikevoiton ylittävän 5,6 miljardia dollaria (noin 4,5 miljardia euroa). Vuonna 2009 samainen summa oli 4,7 miljardia dollaria.

Markkinat kasvavat tasaisesti vielä vuonna 2014 ja Gartner arvioi voiton yltävän silloin 11,4 miljardiin dollariin.

Noin 70–80 prosenttia kuluttajien lataamista sovelluksista on pelejä. Näistä peleistä 60–70 prosenttia on ilmaisia. Tämän trendin uskotaan jatkuvan vielä parin vuoden ajan.

Näiden lukujen jälkeen pidän hetken hiljaisuuden ja yritän mennä sisimpääni saadakseni selville mikä minua riivaa, kun pelit eivät sytytä.

Uuden puhelimen muokkaukseen mieleisekseni kuuluu yleensä ensimmäisenä sen riisuminen mahdollisimman yksinkertaiseksi ja sitä kautta muistin säästäminen. Ensimmäinen operaatio on pelien ja niihin liittyvien tietojen siirtäminen roskiin.

En ole koskaan pelannut kännykällä yhtään peliä, enkä myöskään tietokoneella.

Tiedän erittäin hyvin, että minulta puuttuu tärkeää tietotekniikkakokemusta, sillä monet sovellukset saavat alkunsa juuri pelien maailmasta. Toistaiseksi olen kuitenkin pärjännyt.

Ilmeisesti kyse on heikosta kilpailuvietistä. Kilpaileminen tuntuu vain pahalta kaikissa muodoissaan. Hyväksyn kilpailemisen vain itseni kanssa. Kilpaileminen toisten kanssa tarkoittaa asettumista toista vastaan.

Tykkään liikkumisesta, olen osallistunut jopa joukkotapahtumiin, kuten maratoneihin, mutta en ihan hevin lähtisi seuraamaan urheilukilpailuja. Omien suoritteiden numeraalinen seuraaminen osoittaa fyysisen ja henkisen kunnon muuttumista suuntaan tai toiseen.

Lottoa voi pelata myös Itellassa

Maanantai 3.5.2010 - Kauko Niemi

Minäkö tyhmä – nyt en ymmärrä. Se mitä en ymmärrä on Suomen postin hinnoittelu. Paitsi että se on järjettömän kallista, niin en kertaakaan ole onnistunut arvioimaan etukäteen paljonko lähetys mahdollisesti maksaisi.

En siinäkään tapauksessa, että olen viettänyt postin, anteeksi Itellan, sivuilla melkoisen tovin aikaa löytääkseni lähetykselle sopivan hinnan. Ilmeisesti minun päässäni ja hinnoittelussa on jokin merkittävä logistinen ero, joka johtaa meitä eri suuntiin.

Olen kohtuu paljon käyttänyt huuto.net palvelua, kun en ole mikään keräilijä luonne ja ihmisenä koulutan itseäni tykkäämään luopumisesta kaikin tavoin ja jopa toisten hyväksi.

Ainoa selkeä hinnoittelu postin maailmassa on huutopaketti, jolla on törkeän korkea kiinteä hinta. Siinä missä Verkkokauppa.com lupaa kaikki alle 35 kiloiset paketit kahdella eurolla lähimpään postiin, niin minä maksa 7,95. Ja jos en halua makuuttaa rahaa Sanoman kassassa ja maksan tuon viittä vaille kahdeksan euroisen verkkopankin kautta, niin päälle lisätään 35 senttiä.

Siinä sitä on mukava päästä eroon tavaroista, joista ei kehtaa yli 8,2 euroa pyytää. Postimaksu on suurempi kuin tavaran hinta.

Olen kuvitellut aika monta kertaa löytäneeni edullisemman postimaksun kuin huutopaketti. Kertaakaan en ole onnistunut arvioimaan oikeaa maksua. En vaikka kuinka kahlaan tämän monopoliyrityksen hintasivuja ja käytän heidän laskureitaan.

Minusta olisi kohtuullista kenelle tahansa kauppiaalle, että hintamerkinnät olisivat ymmärrettäviä. Kauppojen hyllyjen hintamerkinnöistä valitetaan herkästi. Kukahan valittaisi postin hinnoista.

Onneksi Viestintävirasto, ei viime viikolla niellyt mukisematta Itellan selvitystä hinnoitteluperusteista. Näillä kahdellakin on näkemysero hinnoittelusta, joka minua hieman lohduttakoon.

Se etten ymmärrä millä periaatteella hinta muodostuu tuli esiin tänään. Lähetin kirjeen, siis sellaisen paperisen, Vietnamiin. Hinta oli tasan sama kuin olisin lähettänyt kirjeen Mannerheimintie yhdestä Mannerheimintie kahteen. Oletusarvona päässäni pyöri, että kirjettä käsitellään monessa paikassa ja moneen kertaan. Kaikki käsittely maksaa, vaikka sen tekisi kone.

Taas olin väärässä. hinnoittelu perustui tasan tarkkaan kirjeen painoon, eikä siihen montako suomalaista tai vietnamilaista käsiparia kirjettä käsittelee. Tai meneekö kirje toiselle puolen katua vai maapalloa.

Pitäiskö ryhtyä opiskelemaan logistiikan saloja. Ehkä ymmärtäisi mikä tässä maailmassa maksaa ja mikä ei.

Nuukuusviikon Exclusive

Torstai 22.4.2010 - Kauko Niemi

Tämän nuukuusviikon kunniaksi Stockmann lähestyi postiluukun kautta Exclusive-lehdellä. Ja aiemmin tällä viikolla tuli palkintokuvasto Dinners Clubilta.

Kumpikin painotuote edustaa sellaisia tuotteita, palveluita, ravintoloita ja hotelleja, joita en ostaisi, enkä käyttäisi edes vaikka nuukuusviikon päätteeksi voittaisin lotossa kuusi miljoonaa euroa. Olen siis väärässä kohderyhmässä.

Ja tässä lista sanoja, joita poimin tuosta Stockmannin lehdestä. Sanoja, jotka saavat kaikki sisäiset voimat vastahankaan.

Exlusive (ylihintaista ihmisten huijausta)

Muodin raikkaat tuulet  (vain mukavuus ja käytännöllisyys ohjaa valintoja – 10 euron housut Prismasta)

Klassinen piknik-kori (se on kunnon reppu selässä kun menee Nuuksioon tulille)

Arjen luksusta (Hetki hiljaista aikaa itselle – ei maksa mitään)

Arkinen paratiisi (puhtaat lakanat - ei maksa mitään)

Mercedes-BenzSLS AMG legenda jo syntyessään (kehtaisin salaa kokeilla Perä-Posiolla ja pimeällä)

Ruoka maailma, jossa voisi viihtyä koko päivän (nälkähän siinä tulisi, jos ei sattuisi olemaan ilmaisia maistiaisia)

Taivaallisen ihan yhdistelmä (siis epäterveellistä)

 

 

 

Rekka-autot pitää kieltää

Sunnuntai 14.3.2010 - Kauko Niemi

Rekka-autot pitää kieltää maanteiltä, sillä ne ovat vaarallisia. Tämä on kuta kuinkin samanlainen vaatimus, kuin joidenkin tiettyjen koirarotujen kieltäminen.

Tanskassa on jo kielletty ja monissa maissa keskustellaan, valmistellaan vakavasti niin sanottujen vaarallisten koirarotujen kieltämistä kokonaan.

Tällaisia lakiehdotuksia tekevät ja hyväksyvät vain ihmiset, joilla ei ole ymmärrystä eläimen käyttäytymisestä. Se on aivan sama kuin kiellettäisiin rekka-autojen kulkeminen maanteillä sillä varjolla, että suuri auto on vaarallinen ja aiheuttaa suuria tuhoja.

Yksikään rekka-auto eikä mikään muu auto aiheuta kuolonkolaria kuin ani harvoin tekniikan pettäessä. Vaaratilanteiden aiheuttaja on ajoneuvon ohjaaja.

Ani harvoin on myöskään luonnevikaisia koiria ja jos on, niin niitä saattaa olla missä rodussa tahansa. Vika on tässäkin tapauksessa ohjaajassa, kun koiran käyttäytyminen kehittyy johonkin tiettyyn suuntaan.

Aivan kuin ajokortiton ja täysin kokematon kuski pistettäisiin rekan rattiin ja puikkelehtimaan liikenteen sekaan. Samanlainen tilanne kuin ensimmäiseksi pikkulemmikiksi otettaisiin kaukaasianpaimenkoira. Kannattaa katsoa vielä kerran Myrsky-elokuva.

Lausuntokierroksella oleva suomalaisten siitoskoirien luonnetesti saattaa karsia ne muutamat luonnevikaiset yksilöt, mutta millaisella testillä karsitaan luonnevikaiset koiranomistajat, joiden ei koskaan pitäisi saada koiraa.

Jos rekkakuskilla pitää on ajokortti ja ymmärrys vastuusta, miten isoa ajoneuvoa pitää käsitellä, niin samanlainen ymmärrys ja vastuu on oltava koiranomistajalla. Olkoon koira sitten iso tai pieni.

Tässä suhteessa Ranskassa on ymmärretty mistä hihna kiristää. Siellä on rotuja, joiden hallussapitoon tarvitaan koiranajokortti. Sellainen kortti ei olisi pahitteeksi kaikille koiran omistajille.

Sitä paitsi jonkun rodun kieltäminen johtaa siihen, että lakia kierretään siittämällä kaksi ”pahaa” rotua ja seuraus voi olla vieläkin arvaamattomampi monirotuisten maailmassa.

Kaksi viattomuuden perikuvaa

Keskiviikko 10.3.2010 - Kauko Niemi

Timo Räty ja Jouko Ahonen - kumpikin herra on varmaan saanut puhe- ja esiintymiskoulutuksen samalta opettajalta. Niin viatonta ja pyyteetöntä on poikien tapa esittää asiaansa. Heillähän ei ole mitään pahaa mielessään, muuta kuin vain auttaa muutamaa hyväpalkkaista työntekijää silläkin ehdolla että koko Suomi pysähtyy.

Kummassakin tapauksessa voi konkreettisesti huomata mikä merkitys esiintymisellä ja tarkoin valitulla ja omaksutulla tyylillä on. Ahosen ja Rädyn tapauksessa esimerkiksi räksyttävä tyyli saisi varmaan kansan nopeasti barrikaadeille.

Pitkälle saman tyylin on omaksunut myös Matti Vanhanen. Vaikka mies tyrii nykyisin mennen tullen, niin tyylilaji puree ja viattomuuden kautta uskottavuus säilyy yllättävän pitkään.

Suomalaisiin puree matala tasainen ilmaisutapa. Toisille se on luontaisempaa kuin toisille. Anni Sinnemäki on tehnyt vuosia töitä tähän suuntaan, mutta edelleen tyyli tuntuu jotenkin teennäiseltä, eikä istu Annin persoonaan sataprosenttisesti.

Jyrki Katainen sen sijaan on saanut tuloksia Sinnemäkeä nopeammin. Kataisen luontainen matala ääni on hyvällä luottamuksen tasolla, jopa seksistisellä tasolla ja kun mies on lopettanut turhat hötkyilyt on lopputulos vakuuttavaa.

Muistelkaapa millä yksitoikkoisella sävyllä Paasikivi ja Kekkonen asiansa esittivät. Jos et muista niin käy kuuntelemassa YLE:n elävässä arkistossa.

 

 

Pääsin melkein kiinteistönvälittäjäksi

Sunnuntai 28.2.2010 - Kauko Niemi

Käsiraha on maksettu ja pian asunto vaihtaa omistajaa. Ostajana hyvä tuttavani ja myyjänä on sukulaiseni. Minusta tuli melkein kiinteistövälittäjä. Etenkin kun h-hetkellä ostaja lähtikin työmatkalle Jenkkilään ja sovittelin asioita sekä Suomen ja Kalifornian aikaeroja.

Kovin vieras tämä kiinteistönvälitysbisness ei minulle kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että nykyinen asuntoni on järjestyksessään  yhdeksäs, niin entisessä elämässäni olin sivutoiminen sihteerikkö kiinteistönvälitystoimistossa. Tein hienon ja helpon sovelluksen hallita myytäviä kohteita. Olin ensimmäinen koekaniini Helsingin Sanomien kanssa, joka välitti valmiit ilmoitusaineistot lankaa pitkin lehteen. Kävin muutaman kerran jopa esittelemässä huoneistoja.

Tässä tämänkertaisessa tapauksessa parin vuoden projekti on nyt saamassa päätöksen ja minä monta mielenkiintoista havaintoa ja kokemusta rikkaampana.

On mielenkiintoista huomata, että tekniikka tarjoaa näennäisesti ikään kuin suurenkin mullistuksen alalle. Kone hoitaa vahtimista, tarjoaa automaattista tietoa ostajille. Tietojen etsintä on siirtynyt asiakkaalle, joka usein tietääkin enemmän kuin välittäjä. Todellisuudessa 20 vuodessa toimintamalli ei ole paljonkaan muuttunut.

Kuka pelkää välittäjää? Monet ihmiset eivät anna yhteystietojaan välittäjälle peläten välittäjän pommittavan yötä päivää. Jaoin parin vuoden aikana auliisti puhelinnumeroani ja sähköpostiosoitettani ja vain yksi välittäjähenkilö lähetti sopivaa lupaamaansa aineistoa. Kiitos siitä! Muut eivät korvaansa lotkauttaneet. Vaikka kertoivat samaa tarinaa, etteivät kaikki asunnot ehdi nettiin ja parhaat myydään tiskin alta.

Tämä oli kuitenkin projekti, jossa ei ollut myymätöntä asuntoa ja oli repullinen riihikuivaa rahaa. Olisi luullut kiinnostavan. Olin kuvitellut, että välittäjillä on nyt enemmän aikaa henkilökohtaiseen palveluun kun rutiinit pyörivät verkossa. Vai olisiko ranteessa pitänyt olla oikea Rolex. Aikoinaan yksi välittäjä tunnusti, että aloittaa asiakkaan valinnan katsomalla millainen kello hänellä on. Aikansa elänyt kriteeri tuokin. Tämän casen ostaja ei omista rannekelloa vaan katsoo ajan kännykästään.

Kenen puolella seisot? Välittäjien suurin haaste on aina ollut saada asuntoja myyntiin. Niin se on näköjään vieläkin. Oli siis suuri virhe kertoa välittäjälle, ettei projektissa tule asuntoa myyntiin. Kiinnostus lopahti siihen. Se taas sopi oikein hyvin kahdelle yksityishenkilölle, jotka keskustelivat asioista ilman myyntipalkkioiden painolastia. Itselläni oli puolestaan neutraaliuden painolasti kahden tuttavan välissä. Kenenkähän puolella välittäjä seisoo?

Mistä tuntee osaavan välittäjän? Hän on aidosti kiinnostunut ostajan tarpeista. Siinä säästyy kaikkien aikaa. Olemattomien argumenttien tuputtaminen on turhaa. Minulle aikoinaan esiteltiin hyvää perunakellaria senkin jälkeen, kun olin tehnyt selväksi, että olen peruna-absolutisti. En syö yhtään perunaa vuodessa. Se mikä toiselle on arvokasta voi olla toiselle rasite. Tässäkin kaupassa myyjä lupasi 4500 euron arvoiset valaistusratkaisut kaukosäätimineen kaikkineen mukaan. Ostaja oli taas kauhuissaan tästä. Kuinka kalliiksi niiden huoltaminen tulee? Valaistuksen laatu ja monipuolisuus kun ei painanut vaakakupissa mitään.

Kymmenes kerta toden sanoo. Itsellänikin on ainakin yksi asunto vielä hakusessa. Aikatauluhaarukka on kuukaudesta kuuteen vuoteen. Olen määritellyt kolme ominaisuutta, joista en sitten tingi. Yksi niistä on keittiö. Keittiön olen jo periaatetasolla suunnitellut. Heti kun löytyy sopiva tila, niin kiinni veti.

Niin ja myyntiin tulee ylimmän kerroksen huippuasunto huippupaikalta Helsingin keskustasta.

Koira-alennus palovakuutuksiin

Tiistai 23.2.2010 - Kauko Niemi

Parin päivän sisällä on koira hälyttänyt kahdessa palotapauksessa, toisessa varmuudella pelastanut emäntänsä. Toisessa pelastettiin asuinrakennus, mutta hälytys tuli liian myöhään kanoille ja kalkkunoille.

Vastaavia uutisia oli viime vuoden aikana useita. Voittaja 2009 –näyttelyn yhteydessä palkituista sankarikoirista kolme oli tunnistanut palon tai alkavan palon ja pelastanut isäntäväen sekä suuremmat tulituhot. Papun, Figon ja Mion tarkat nenät vainusivat tulipalon jo ennen palovaroittimia

Muiden muassa lempääläisen collie Mion omistajat heräsivät aamuyöllä koiran levottomaan liikehdintään ja murinaan. Herätessään Mion emäntä huomasi valoa olohuoneen ikkunasta. Hän nousi ylös ja meni katsomaan, mistä valo tuli. Tässä vaiheessa naapurin parveke oli jo ilmiliekeissä. Mion emäntä herätti muut naapurit, jotka vielä nukkuivat. Talo, jossa he asuvat, on kuuden asunnon luhtitalo. Onneksi kaikki kotona olleet saatiin ulos ennen kuin palo alkoi levitä.

Vuosittain palkittujen sankarikoirien listalla on liki poikkeuksetta tulipalon havainneita koiria. Sankarikoiran tittelin perustana onkin ihmishengen pelastaminen.

Onkohan nyt niin, että koira on varmempi palovaroitin kuin se tekninen värkki, joka on kiinnitettynä johonkin, mahdollisesti väärään paikkaan ja joka on ollut testaamatta vuosia. Mahdollisesti paristotkin ovat hiipuneet.

Koiran vaisto, hajuaisti eikä energia lopu kesken niin kauan kuin koira on hengissä. Koiraa ei nyt kuitenkaan voida määritellä pakolliseksi jokaiseen perheeseen niin kuin palovaroitin. Soisi kuitenkin vakuutusyhtiöiden miettivän koira-alennusta vakuutuksiin. Kaupanpäälle tulisi vielä murtohälytyskin.