Voi kun joku koskettais

Perjantai 12.2.2010 - Kauko Niemi

Hups  - mitä tutkimusta kaupataan tunnevaurioiselle, suomalaiselle yhteiskunnalle. Pitääkö meidän todella olla tunteettomia robotteja, jotka sääntöjen ja lakien mukaan ohjelmoidaan tekemään asioita.

Kyllä tuli kiukku pintaan kuun kuunteli uutisointia, missä sadat lapset ja nuoret kokevat vuosittain seksuaalista häirintää opettajan taholta suomalaisessa koulussa. Opettajat muun muassa hyväilevät lasten kasvoja tai reisiä ja hierovat oppilaan hartioita ilman, että sitä pyydetään. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimus paljastaa, että erityisesti häirintää tapahtuu alakoulussa.

Tätä menoa jo muutaman vuoden kuluttua käydään oikeutta siitä, että joku katsoi minua puhuessaan silmiin ja toinen silmä värähti ikään kuin hän olisi yrittänyt iskeä minua. Selvää seksuaalista häirintää.

Kuka muistaa muutaman vuoden takaisen ruotsalaiskokeilun, missä ongelmanuoria hoidettiin erittäin hyvin tuloksin kosketusterapialla. Toivottavasti se ei jäänyt kokeiluksi. Faktahan on se, että jokainen ihminen tarvitsee toisen läheisyyttä ja kosketusta.

Suomalaisen kulttuurin suuria heikkouksia on se, ettei elämäämme kuulu luonnollinen läheisyys ja kosketus. Jos nyt lähdetään tälle linjalle, että tulkitaan opettajien kosketuksia seksuaaliseksi häirinnäksi, niin ollaan ruokkimassa entistä suurempaa pahoinvointia.

Nyt ryhdytään opetushallitusta myöden pohtimaan rajoja ja sanktioita. Eli syyllistetään ja jahdataan rikosoikeudellisin perustein ihmisten kaikkein luonnollisimpia tunnemaailman tarpeita.

Ehkä tällainen tutkimus kuuluukin juuri ja vain Tampereella toimivan Poliisiammattikorkeakoulun piiriin. Kuka on syyllinen ja kuka syytön. Kuinkahan monta isän ja äidin lämmintä halia poliisiammattikorkeakoulun tutkija Noora Elloselta on jäänyt saamatta.

Monin verroin tärkeämpää olisi luoda ja kasvattaa jo kotona sellainen ilmapiiri, että koskettaminen, toisen huomioiminen olisi arkeakin arkisempaa, ihmisten luonnollista kanssakäynistä, sillä seurauksella etteivät lapset ja nuoret edes koe siinä mitään normaalista poikkeavaa. Koskettaminen on osa tunne-elämää, eikä se ole asia, jota tulkitaan perhepahoinpitelynä, insestinä, seksuaalisena häirintänä, ties minä.

Näillä tulkinnoilla tapetaan ihmisten lämpö ja läheisyys.

Suolaa, suolaa enemmän suolaa

Tiistai 9.2.2010 - Kauko Niemi

Suolaisuus on minulle suuri yllätys. Yllätys nimenomaan kuinka tönkkösuolattua ruoka onkaan.

Minua syyllistetään jokaisella lääkärikäynnillä ja vähän muulloinkin, jos en ymmärrä muuttaa ruokavaliotani suolattomammaksi. Suola on yksi merkittävimmistä tekijöistä aika ajoin lievästi kohonneeseen verenpaineeseeni.

Olen aikoja sitten omasta mielestäni lopettanut runsaan suolan käytön. Sipsit ja metvurstit poistuivat ruokakoristani jo 15 vuotta sitten. Samasta syystä lähes kaikki valmisruoat. Yhdeksänkymmentä prosenttisesti teen ruoan itse, enkä koskaan käytä purkissa olevaa suolaa. Mausteet valitsen sen mukaan onko niissä suolaa vai ei.

No onkos tämä nyt sitten jokin ongelma. Hyvinkin näyttää olevan. Nyt tuli täyteen 12 kuukautta, kun olen käyttänyt K-ryhmän plussakorttiin liitettyä Ravintokoodi.fi-palvelua. Palvelussa rekisteröidään kaikki k-ostokset ja tarjoillaan eriteltynä tietona jokaista vitamiinia myöden.

Nyt siis tiedän kuinka paljon mitäkin ainetta olen suuhuni pistänyt ja samalla näen missä suhteessa ruokailuni on yleisiin suosituksiin nähden.

Kaikesta k-kaupasta ostamastani ruoan määrästä noin 60-75 prosenttia muodostuu, hedelmistä, juureksista ja marjoista. Se on reilusti suosituksia suurempi paitsi se, etten ole ostanut vuoden aikana yhtään perunaa. Rasvat ovat kutakuinkin kohdallaan. Liha reilusti alakantissa samoin viljatuotteet. Maitoa liikaa ja kalaa jonkin verran liian vähän.

Kaikkien ruokaostosten energiapitoisuus kuukausitasolla on vaihdellut 62-93 kcal/100g

Tällä kombinaatiolla en ole yhtenäkään kuukautena päässyt suolassa alle sallitun ylärajat. Äkkiseltään voisi ihmetellä, että onpa suolaisia hedelmiä. Vaihtoehtona ovat väärät suolatiedot järjestelmässä, väärä suositusraja tai suolaa löytyy joka paikasta, missä sitä ei luulisi olevan. Pahaa pelkään, että tämä viimeinen vaihtoehto on todellisuutta.

Jos pääosin marjoilla juureksilla, vihanneksilla ja hedelmillä ylitetään suolasuositukset, niin mitä tapahtuisi jos käyttäisin valmiita eineksiä, katsoisin televisiota sipsien ja suolapähkinöiden kanssa tai olisin erehtynyt ostamaan jouluksi harmaasuolattua joulukinkkua. Ehkä olisin jo verenpainelääkityksellä.

Näin ne silmät aukenevat. Onneksi Ravintokoodi tarjoaa mahdollisuuden tutkia suolan liikasaantia ruoka-aines kerrallaan.

Auton katsastus herätti monta mietettä

Lauantai 30.1.2010 - Kauko Niemi

Auton katsastus tällä viikolla herätti monenlaisia mietteitä. Aivan tarkkaa kuvaa minulla ei ollut mitä se jupina katsastuksen ympärillä oikein on, paitsi että tämä maksoi 90 euroa ja Ruotsissa sama homma kuulopuheiden mukaan 25 euroa. Mikähän mahtaa olla yhden katsastuksen omakustannushinta? Ei kovinkaan korkea.

Onko raha kuinka ratkaisevaa? Tämä oli kolme vuotta vanhan auton ensimmäinen katsastus ja seuraava tulee kahden vuoden kuluttua. 180 euroa viidessä vuodessa. Sehän on 36 euroa vuodessa minun kohdallani.

Katsastajien markkinoinnissa kohderyhmä löytyy tasan tarkkaan autorekisterikeskuksen tietokannasta. Varmaan yksi harvoista toimialoista, missä ei tarvitse tehdä yhtään hukkamarkkinointia. En tiedä yhtään autoilijaa, joka mielijohteesta haluaisi katsastuttaa autonsa.

Markkinointi alkoi heti syksyllä kun katsastuksen aikaikkuna avautui ja viimeiset liput ja laput tulivat luukusta pari viikkoa ennen viimeistä katsastuspäivää. Katsastusajankohtani jäi viime metreille, niin kuin moni muukin inhimillinen asia. Oli kyllä oikeakin syy. Toinen takavalo oli nuukahtanut.

Polttimon kyllä kävin jo ostamassa, mutta odottelin lämpöisempiä kelejä sen vaihtoon. Merkkihuollosta ostettu varaosa oli tähän asti pienin autokaupassa maksettu lasku 3,5 euroa. Polttimonvaihdossa osoittautui, ettei polttimo ollutkaan palanut vaan vähän löysällä tai hapettunut.

Katsastajien markkinointi oli sen verran ärsyttävää, että loppujen lopuksi valitsin sellaisen, jolta en ollut saanut yhtään lippulappua. Toinen valintakriteeri oli, että ajanvarauksen voi hoitaa nettipalveluna.

Jään miettimään milloin olen viimeksi käynyt katsastuksessa. En todella muista. Tämä on myös selkeä mittari elintason putoamisesta. Työsuhdeautolla ajaessani katsastus ei ollut ajankohtainen asia ja jos oli, niin joku leasingyhtiö hoiti homman.

Katsastusmuistot ovat siis siltä ajalta , kun itse ajoin autoa pukille ja heiluttelin rattia oikealle ja vasemmalle ja sadistisen tärkeä herrahenkilö mutrusteli kulmiaan.

Nyt kassalla pyydettiin avaimet ja käskettiin istuutumaan kahvikoneen viereen ja odottelemaan. Ilmeisesti naisetkin käyvät nykyisin katsastamassa autojaan, kun lehtihyllyssä oli kaksi Tekniikan Maailmaa ja kaksi Me Naiset –lehteä.

Ajan olin varannut kello 12:00 ja 12:07 tulikin mukavan oloinen mieshenkilö avaimien kanssa ja kehui, että oikein hyvässä kunnossa on auto.

Se kehuminen ja kehumisen sävy ei ollut ihan tavallinen viran puolesta tehty. Se kosketti, vaikka mitäpä muuta kolme vuotta ja 31000 km ajettu auto voisi ollakaan.

Palautteen antaminen ja sen sävy on siis melkoinen taitolaji. Olisihan sen voinut antaa kielteisesti suomalaisittainkin. Ei siinä mitään vikaa ollut.

Hyvä palaute pysyy pitkään mielessä pitempään kuin yksikään kampanjakirje. Itse muistan vieläkin sen palautteen kun 18-vuotiaana ajoin ajokortin. Kysyin ajon jälkeen heti hädissäni, että saanko ajokortin – kukas sen sitten saa jos et sinä – oli rauhallinen vastaus. No olinhan jo 12-vuotiaana ajanut mummoani kirkkoon kaksi tyynyä takapuolen alla, jotta näin ratin puolien välistä eteenpäin.

Annetaan koiralle koiruus ja lapselle lapsuus

Sunnuntai 24.1.2010 - Kauko Niemi

Suomen Kennelliiton luonnetyöryhmän rotujärjestöillä teettämä kysely toi esiin, miten kokeneetkin koiraihmiset kuvailevat koiriensa luonnetta ihmismäisillä termeillä. Koirien liiallisesta inhimillistämisestä seuraa vain vääriä tulkintoja ja ongelmia.

Mikähän ihmeen tarve meillä ihmisillä on säätää toisten elämää mieleiseksemme?

Oikeastaan kenelläkään ei ole oikeutta saati velvollisuutta muuttaa toista mieleisekseen ja omia tarkoitusperiä palvelevaksi. Eniten tästä käytännössä kärsivät lapset ja koirat. Annetaan lapsille lapsuus ja koirille koiruus.

Koira on luontokappale ja ihminen tulkitsee lemmikkiään väärin silloin kun hän käyttää inhimillisiä termejä tulkitessaan koiransa käyttäytymistä. Saati, että ihminen ryhtyy kouluttamaan koiraa ihmisen tavoille. Koira ei esimerkiksi osaa katua tekemisiään tai ymmärtää tekojensa seurauksia. Eikä koiralle voi selittää asioita, vaikka moni sitä yrittää.

Eläinnäyttelijöiden kouluttaja ja tietokirjailija Tuire Kaimio kuuluu myös Kennelliiton luonnetyöryhmään. Hän on vakuuttunut, että myös koiralla on tunteita. Ongelma on vain se, että ihminen ei tiedä, miltä koirasta oikeasti tuntuu. Koira elää tässä ja nyt luonnon vaistojensa mukaan.

Koira saa usein perheessä lapsen aseman ja silloin ovat jo roolit ja käyttäytymismallit melko sekaisin.

Mitähän jos annettaisiin eläimen elää eläimen elämää. Voisihan sitä vaikka kouluttaa itseään ajattelemaan oman koiransa kohdalla kyseessä olevan villieläimen  ja hyväksyä koiran käyttäytyminen sitä kautta. Pikkuhiljaa voi sitten pudottaa etuliitteen villi pois, mutta jättää käsitteen eläin eikä ihminen.

Koiraa voi rakastaa koiran eikä ihmisen tavoin. Todennäköisesti monet epäluulot ja väärät olettamukset jäisivät syrjään. Monet ongelmat jäisivät syntymättä.

Työpöydän huoltopäivä

Perjantai 22.1.2010 - Kauko Niemi

Koneen avautuessa se kertoo, että kaksi tärkeää päivitystä saatavissa. Tämän ei sinänsä ollut uutta, kun liki joka aamu on sama ilmoitus. Tässäkin niin kuin monessa muussakin asiassa haluan itse päättää viimekädessä mitä omaisuudelleni tapahtuu. En käytä pankkien suoraveloituksia enkä käytä täysin automaattista päivitystä. Aika ajoin kun tapahtuu, että kone alkaakin käyttäytyä uudella tavalla, niin silloin osaan epäillä, että kyse saattaa olla Microsoftin päivityksistä.

Enkä oikein hyväksy sitäkään, että jotakin tapahtuu työpöydälläni, jota en ymmärrä miksi ja miten. Joskus tämä on työläs tapa elää, kun pitää opiskella ja oppia ymmärtämään asioita, joita ei ehkä tarvitsisi.

Seuraavana oli vuorossa lupaava päivitys selaimesta. Mozzilla julkaisi Firefoxista uuden, kuulemma nopeamman version selaimestaan. Totuuden nimissä en pysty nyt sanomaan syntyykö selaimesta ylimääräistä nopeutta. Nettiyhteyteni on kuulemma 20 megaa. Sitäkään en pysty käytännössä toteamaan muuten kuin, että vikkelästi kaikki tapahtuu. Nettiyhteyteni oli 10 megaa, kunnes pari viikkoa sitten Welhon edustaja soitti ja kysyi sopiiko, että nopeus nostetaan huomen aamusta 20 megaan – eikä maksa lisää. Ketunhäntänä kainalossa toki oli, että sopimus jatkuu seuraavat 1,5 vuotta.

Firefox on kirinyt hyvin asemiaan. Esimerkiksi www.hauva.com –palvelun viime viikon tilastot osoittavat, että viikko oli ensimmäinen viikko palvelun historiassa, kun sitä selattiin enemmän Firefoxilla kuin Internet Explorerilla. Niin se maailma muuttuu.

Mutta mikäs onkaan puhelimeni tilanne. Haluaisin ne Nokian eilen julkistetut ilmaiset kartat, eikä N97 näkynyt listalla. Josko ohjelmistopäivityksestä olisi apua?Yritän tarkistaa puhelimen ohjelman versiota ja mikä on uusin tarjolla oleva versiota. Vertailu onnistuu minun taidoillani vasta päivitysprosessin noin kymmenennen vaiheen jälkeen. Puhelimessani onkin uusin ohjelmaversio. No tulihan tehtyä puhelimesta ja sen sisuksista varmuuskopio. Edellinen oli syyskuulta.

Miksi sitten pitäisi puhelimen sielunelämää päivittää? Ainakin Nokian N97 minun tapauksessani alkoi toimia siedettävästi vasta kolmannen ohjelmaversion jälkeen.

Entäs sitten? Kameran muistikorteilla on taltioimattomia kuvia seitsemän gigan verran. Ja koneen syövereiden noin 25.000 kuvasta on noin 95 prosenttia kopioituna kahdelle ulkoiselle kovalevylle. Nyt on aika siirtää kuvat muistikorteilta ja kopioida loputkin ulkoisille levyille.

Pitää varmaan tämän bittiviidakon jälkeen huoltaa itseään ja lähteä hiihtämään.

Suomenkieleen syntyi uusi sana - tikkataululakko

Tiistai 19.1.2010 klo 18.43 - Kauko Niemi

Helsinki-Vantaalla heitetään tikkaa. Kukaan ei tosin tunnusta, että laukkuhihnojen takana olisi ollut tikkatauluja. Tikkataulujen etsinnässä oli mukana jopa Baronan toimitusjohtajakin, joka tosin ei ehtinyt työntekijöilleen näyttäytyä.

Nyt ovat siis tikkataulut löytyneet. Ne ovatkin henkisiä tikkatauluja, jotka pantiin piiloon päivässä ja taas laulut kulkevat entiseen malliin. 

Toivottavasti lopetamme italialaisten parjaamisen kun meillä on nyt ihan ikioma suomalainen sana – tikkataululakko.

Tikkataulut siirtyivät kakkosterminaalista ykkösterminaaliin, eikä se ollut Baronan syytä. Tikkataululakko siirtyy sujuvasti yhtiöstä toiseen. Milloinkahan minun vesihanasta tulee vettä tipoittain kuin eturauhasvaivoista kärsivältä vanhalta mieheltä. Silloin kun tikkataululakko on levinnyt Helsingin Veteen.

Kieltämättä tikkataululakko on kiduttavaa ainakin sen kohteeksi joutuvalle, joka on joku muu kuin itse työnantaja. Helsinki-Vantaan tapauksessa matkustajat. Ikään kuin kaikki olisi kunnossa, mutta ei sittenkään.

Naurettavinta asiassa on se, että tilannetta vääristellään ja keksitään ihmeellisiä selityksiä suurista matkustajamääristä ja huonoista keleistä. Ja kirkkain silmin väitetään, että tehdään yhtä ahkerasti niin kuin ennenkin. Tikkataululakko on vain niin ovela, ettei kukaan pysty osoittamaan yksiselitteisesti ongelmaa.

Mielenkiinnolla nyt odottelemaan, mihin toiminta leviää Helsinki-Vantaalta ja millaisia muotoja se tulee saamaan. Siinä riittääkin tuottavuus-exelin pyörittäjille miettimistä.

Nyt on millä mällätä

Lauantai 16.1.2010 klo 19.45 - Kauko Niemi

Tällä kertaa en tarkoita rahaa vaan lunta. Tosin tunnin kuluttua voin olla toista mieltä myös rahan suhteen, kun kolmen miljoonan lottopotti on jaettu.

Taitaa olla kolme tai neljä vuotta kun viimeksi olen ollut murtsikoilla liikkeellä ja liki 10 vuotta kun oikein tosissani keräsin hiihtokilometrejä.

Syykin on varsin selvä, sillä kun ei ole ollut lunta niin mitenkäs hiihdät. Tosin Kekkosen mielestä aikoinaan kaikki syyt ovat tekosyitä, jotka estävät liikunnan.

Niin ehkä 50-100 kilometriä rannikolta pohjoiseen olisi edellisinä vuosina tuonut ladut vastaan.

Tänään kuitenkin valitsin varman päälle ja suuntasin sivakat kohti Paloheinän hiihtokeskusta.

Valmistelut eivät olleet kovinkaan kaksiset. Sukset, sauvat ja monot löytyivät vintiltä. Suoraan autoon ja ajo Paloheinään. Olin muistavinaan, että viimeiksi oli juuri samanlainen keli kuin tänään. Mitäpä turhaan voiteita vaihtelemaan.

Suksien voiteluista on erikoisia kokemuksia. Edesmennyt appiukko teki sen niin ammattitaidolla, että vastaavilla ominaisuuksilla varustettuja suksia ei sen koommin ole vastaan tullut.

Siinä oli ainoana ongelmana, että operaatio kesti kolmekin tuntia. Puolen tunnin välein mitattiin lumen lämpötilaa ja taas paistettiin suksia, kaavittiin jotakin ja tilalle laitettiin jotakin ja taas paistettiin.

Welldone vaikka joskus yritin mainita, että minulle maistuisi paremmin kypsyysaste medium.

Tänään ei siis suksia paistettu. Pohjassa oli muutaman vuoden vanhat laiskanmiehen voideteipit.

Ongelmallisinta olikin koko hiihtourakassa löytää parkkipaikka. Pari kertaa pyörähti mielessä, että olkoon koko homma.

Luojan kiitos etten antanut periksi. Vaikka pitoa oli monin verroin enemmän kuin luistoa, oli kokemus runsaslumisessa metsässä valloittava.

Automäärä ei ollut missään suhteessa ladulla olleiden hiihtäjien määrään. Ehkä ihmiset olivatkin hiihtokeskuksen mökillä paistamassa suksiaan eivätkä ehtineen ladulle lainkaan.

Taatusti ei ollut tämän talven ensimmäinen ja viimeinen kerta suksilla. Vaikea on muuten saada näillä keleillä hikeä irti kuin hiihtämällä.

Ainoa asia mikä pikkasen kismitti, kun vanhat mummotkin heittivät vauhdilla ylämäissä ohitse. Heillä ehkä oli oikein paistetut sukset.

Tavataan laduilla!

Ei päivää ettei mitään oppisi

Lauantai 2.1.2010 - Kauko Niemi

Tänään olen opppinut paljon valokuvaamisesta. Ensinnäkin löysin jokin aika sitten erinomaisen valokuvauskirjan, jossa on 101 hyvää neuvoa. Nyt olen neuvon 22 kohdalla.

Kirjassa ei kerrota, että pitää painaa vasenta nappia, vaan siinä kerrotaan miksi pitää painaa vasenta nappia ja mitä siitä seuraa.

Toki olen kuvia saanut aikaiseksi ennenkin ja yhtään käytäntöä ei ole tarvinnut heittää roskikseen tämän päivän jälkeen, vaan paljon tuli uutta.

Ja käyttöopastakin piti välillä vastahankaisesti lukea. Yleensä etenen kokeilemalla ja testaamalla.

On se mielenkiintoinen tämä valokuvausmaailma. Ja pitää muistaa, että oli millainen kamera tahansa, niin kamera on parempi kuin kuvaaja. Jo nuoruudessa istuin illat pitkät pimiössä.Kuvaamisen perusfilosofia on ymmärryksessä ja kyse on siitä kuinka tätä ymmärrystä soveltaa eri tilanteissa.

Uusi kukoistus alkoi digijärjestelmään siirtyessäni. Siinä toinen ulottovuus tulee kuvien käsittelyssä tietokoneella. Kamera-tietokoneyhdistelmällä saa paljon aikaan, mutta sillä saa myös paljon huonoa tulosta.

En laskenut tänään ruutujen määrää, mutta otin varmaan noin 500 kuvaa kuudessa tunnissa etsien erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

Tämä on sitä elinikäistä oppimista.

Eilen kuoli 8, tänään kuolee 8 ja huomenna kuolee 8

Keskiviikko 30.12.2009 - Kauko Niemi

Suomessa kuolee keskimäärin joka päivä kahdeksan ihmistä alkoholin vaikutuksesta. Helsingissä kuolee nyt vuodessa 124 naista alkoholin liikakäytön seurauksena, kun vuonna 2000 määrä oli yli puolet vähemmän.

Tänäänkään en nähnyt päivän lehdessä enkä muissakaan tiedotusvälineissä yhtään uutista alkoholiin kuolleesta ihmisestä. Sen sijaan uutisia riittää liikenneonnettomuuksista, joissa peltiä ja muovia ruttaantuu lumisessa liikenteessä.

Sen sijaan ei ole vaikea löytää informaatiota ja suosituksia millainen viini sopii nakkien ja perunasalaatin kanssa. Ei ole vaikeaa löytää tietoa millaista kuohuviiniä fiksu ja sivistynyt ihminen käyttää vuoden vaihteessa.

Informaation sävy on selkeä. Olet sivistymätön moukka jos kuohuviinipullo ei poksahda tai et valitse asiantuntijoiden ja alan erikoislehtien suosittelemaa viintä.

Olen aiemminkin ihmetellyt sitä intoa millä tupakoitsijoita paimennetaan ja ahdistellaan ja kuinka ylevää ja hienoa on ryypätä. Tilanteen pitäisi olla juuri toisin päin.

Espoossa kielletään tupakointi kaupungin työpaikoilla. Nuoriso parlamentti esittää ettei bussipysäkillä saisi tupakoida, mutta he eivät ota mitään kantaa pussikaljaporukoihin.

Tarvitsemmeko todella alkoholisuosituksia nakkien ja perunasalaatin huuhteluaineeksi. Etenkin kun joka päivä kuolee kahdeksan ihmistä tämän liemen aiheuttamiin ongelmiin.

Kuinkahan moni nukkuu piikkimatolla vielä ensi viikolla

Sunnuntai 27.12.2009 - Kauko Niemi

Jotenkin olen pitänyt australialaisia järkevinä ihmisinä, mutta ei, he käyttivät ei-toivottuihin joululahjoihin yli 600 miljoonaa euroa. Mikähän summa Yhdysvalloissa, jos eBay olisi tehnyt tutkimuksen siellä. Entä Suomessa?

Australialaisten antamista joululahjoista jopa 20 miljoonaa oli tänä vuonna niin huonosti valittuja, että saaja haluaisi päästä lahjasta eroon. Kuinkahan suuri käyttömäärän kasvu on huuto.netillä?

Tyytymättömimpiä lahjoihinsa olivat 18-24-vuotiaat, jotka usein joko piilottivat huonot lahjat tai heittivät ne pois.

Tämä lienee joulun pakkomielteistä pahimpia. Mulla oli nyt viides joulu kokonaan ilman lahjoja. Kieltämättä hieman vieläkin jännittää, josko jonkun kantti pettää ja ilmestyy paketin kanssa.

Joulun tunnelmaa ja sanomaa paketittomuus ei millään lailla ole haitannut. Pikemminkin päinvastoin. Tulee vain hyvä mieli, ettei ole tuhlattu turhaan krääsään. Turhaan tuhlaus on lahja sinänsä, vaikka kauppiaat ovatkin kokonaan eri mieltä. Ymmärrän kyllä heitäkin. Rauta on taottava kun se on kuuma ja joulu on erinomaista hiivaa hysterian nostattamiseen.

Mikä pankkilakko

Torstai 17.12.2009 - Kauko Niemi

Tänään siis päättyi pankkilakko. Tosin en kyllä millään tavalla huomannut kyseistä mielenilmaisua. Ei taida tehota vanhanaikaiset temput uudenaikaisissa verkoissa.

Jouduin todellisuudessa asioimaan fyysisesti viimeiksi viisi vuotta sitten, kun selvittelin perikunnan tilejä. Sen jälkeen fyysiseen konttoriin ei ole ollut asiaa.

Nykytilannetta en tunne tarkkaa, miten käy lainojen allekirjoitukset, kun OP lopetti kansalaskortin käyttämisen. Se olisi muutoinkin ollut käyttökelpoinen, ettei olisi tarvinnut salasanalistoja. Takapakkia mentiin.

Nykyään en tee mitää pitempiaikaisia sopimuksia sellaisen yrityksen kanssa, joka ei lähetä e-laskuja.

Kaikesta voi päätellä, että minun puolestani H&M voisi perustaa myymälänsä muihinkin pankkisaleihin kuin Helsingin Aleksanterinkadulle.

Hihna kireällä

Maanantai 14.12.2009 - Kauko Niemi

Kävellessäni viikonloppuna paikoitusalueelta Helsingin Messukeskukseen sisään tuli mieleen ne monet hauva.comin jutut, joissa käsitellään koiran vetämistä hihnassa.

Viikonloppuna hauvojen hihnojen kireys oli luonnollista, kun 17000 koiran hajut ja kohtaamiset pienellä alueella oli käytännön sanelemaa pakkoa. Jokainen liikkui aikataulujen pakottamana paikasta toiseen, eikä läheskään aina ollut aikaa kohtaamishaisteluun.

Hihna oli kireällä siinäkin perheessä, jossa äiti ja poika lähtivät ihailemaan valitsemaansa koirarotua. Perheen koira oli vielä odotusvaiheessa. Perheen isä sen sijaan jätti messukeskuksen väliin osoittaakseen, ettei ole satasella mukana koiranhankinnassa. Isä sanoo tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Kenen kontolle koiran ulkoiluttaminen loppujen lopuksi kaatuu.

Hihnat olivat kireillä monen monissa käytäväkeskusteluissa kehien ulkopuolella. Edellisen näyttelyn tuomari kun oli täysin eri mieltä koirasta kuin tämänkertainen tuomari. ”Tuomaripeli” taitaa nostattaa suurempia tunteita ja kiristää hihnaa enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hihna kiristyi aina itkuun asti ykköspaikan jäämisestä niinkin lähelle nuorten koirakäsittelijöiden kilpailussa. Kilpailun kuuluttaja jaksoi toistaa liki jokaisen kohdalla kuinka harrastus on tuonut uusia, hyviä ystäviä ympäri maata. Mutta jos harrastus muuttuu itkuiseksi kilpailuksi, niin voi kysyä onko hihna silloin liian kireällä.

Hihnan kireys oli sopivasti hallinnassa tilaisuuksien järjestäjällä, Suomen Kennelliitolla. Maailman suurin yhden päivän koiranäyttely sujui hienosti. Järjestäjä oli etukäteen jo varoittanut Messukeskukseen tulevia suurista liikenneruuhkista. Kaikki eivät neuvoa noudattaneet, mikä aiheutti pientä sekaannusta ohjelmistoon.

Olin aistivinani, että koirien terveys on noussut terveen kritiikin kohteeksi ja konkreettisia toimenpiteitä tukien haetaan ratkaisuja tilanteen hallintaa. Koiranäyttelyt ovat olleet aikojen saatossa yksi syy ulkomuotojalostukseen piittaamatta koiran terveydestä.

Tässä koirien terveysasiassa hihnan kireys on pidettävä hallinnassa. Jopa näyttelytoiminnan periaatteita tulisi muuttaa terveyden ehdoilla.

Ompas Britit rumia

Perjantai 11.12.2009 - Kauko Niemi

Tämän päivän omituisin uutinen on varmaan, että brittilaisistä naisista yli puolet ja miehistä 39 prosenttia aikovat sisältää kauneuskirurgiaa tuleviin hääkustannuksiin.

Tuo on melkoisen suuri osuus, jos joka toinen morsian kävelee alttarille leikkaussalin kautta. Onhan siinä haastetta jo pelkkien aikataulujen sovittamisessa.

Taitaa olla kauneuskirurgia aikamoinen business tässä kovassa maailmassa, missä uusi työpaikkakin on kohta kiinni nenän koosta.

Tietenkin kiinnostaisi tietää mitä kohtia Bittimiehiltä kohennetaan.

Vahinko kuitenkin, ettei tämä kauneus periydy.

132 kappaletta c-nuottia sai merkityksen

Lauantai 24.10.2009 - Kauko Niemi

Kaikkea voi tapahtua parissa päivässä. Kuten hyväksyä hautajaiskeikka parin päivän varoitusajalla. Mennä arkun viereen alttarille ja laulaa täysin vieraita lauluja.

Melkoinen opintomatka sairaalassa

Maanantai 14.9.2009 - Kauko Niemi

Joku pöpö jota en ainakaan vielä tiedä vei "tarkkailuluokalle" kolmeksi päiväksi Marian sairaalaan.

Oli melkoinen kokemus- ja opintomatka todella toisenlaiseen maailmaan.

Rajuja tunteita, lupausten, toiveiden ja todellisuuden sotkeentumista, byrokratiaa, rauhattomia, unettomia öitä, tiukkoja karanneiden potilaiden palautuksia. Ja paljon muuta vaikkapa keskustelua ruosta.

Kaiken jälkeen ihmettelen ja säälin hoitajia, jotka tekevät minuutilleen samalla tavalla päivästä toiseen tuollaisessa ympäristössä.

Esimerkki byrokratia vaikka nestelista, jota täytettiin päivittäin. Ruoan tuoja, sairaanhoitaja merkkaa nesteiden määrän ja astioiden korjaaja kuittaa paljonko nesteitä oli kulunut. astioiden kokooja ei voinut merkata tyhjiä mehu ja juomalaseja käytetyksi kun niitä ei oltu merkattu tuoduksi :-)

Aamupalana kaikille sama ja minullakin viilipurkki tarjolla antibiotin kanssa, vaikka poispäästyäni apteekista noutaessani jatkolääkkeet painotettiin moneen kertaan että näiden lääkkeiden imeytyminen heikkenee merkittävästi jos käyttää maitotuotteita. Sairaalan rutiineihin tämä tieto ei siis mahdu.

Hiljaiseen kotiympäristöön verrattuna tuntui että oli yötä päivää itämaisilla markkinoilla.

Mutta hyvää lopputulosta ainakin toistaiseksi odotan. Ja ymmärrän entistä paremmin kipusiskojen ja veljien rankkaa hommaa ja ymmärrän senkin että liukuhihnalla edetään. Sitä voisi sentään miettiä pitäisikö siitä poiketa sairauden ehdoilla.

Kananlihaa paljon tarjolla!!

Lauantai 1.8.2009 - Kauko Niemi

Eilinen taideretki Savoon ei varmasti unohdu koskaan. I Puritan Savonlinnassa oli aivan käsittämättömän hienoa. Vieläkin kananlihalla!

Eikä vain sen takia, että Arturo päästeli lavalle kaksiviivaista äffää. Vaan sen takia, että Bel Canton mestari Belliniltä olivat tässä viimeisessä oopperassa kaikki kuudestoistaosan nuotit loppuneet ja äärimmäisen kaunista hidasta linjaa riitti koko illaksi. Näin ainakin tulkitsen :-)

Teatro Massimon vierailuesitys oli vaikuttava. Palermon miehet ja naiset ovat konkreettisesti huolestuneita Berluskonin linjasta pudottaa kulttuurilaitosten rahoitusta.

Niimpä he jakoivat ennen linnaan menoa vieraille lentolehtistä - opera sunset in Italy.

..jos oli musiikki äärettömän kaunista Savonlinnassa, niin oli maisemakin, jossakin Savonlinnan ja Helsingin välillä kotimatkalla noin yhden aikana yöllä reilun 20 asteen lämmössä.

Minusta taitaa tulla eläinkouluttaja

Maanantai 25.5.2009 - Kauko Niemi

Kotivarpunen pyrähtää sisään heti kun ikkunan avaa. Eilen kahdesti ja toissapäivänä kolmasti. Ja varmasti useamminkin, jos en olisi rajoittanut riemua sulkemalla ikkunan.

Kotivarpunen ei kuitenkaan lennä kämpässä puuta pahkaa ja törmäile jokaiseen ikkunaan ja vastaan tulevaan seinään.

Yksi käden läpsäys riittää ja lintu lentää keittiöön ja sieltä saman tien ulos avoimesta ikkunasta mistä oli sisään tullutkin. Reitti on selvä ja yksinkertainen jokaisessa suorituksessa. Hyvin on oppinut!

Se mihin lintu ei ole vielä oppinut on sisäsiisteys. Hän ei osaa mennä vessaan tekemään tarpeitaan vaan tykkää erityisen paljon hoitaa tarpeensa pianon päälle. Ja kyllähän niitä jätöksiä löytyy siivotessa vaikka mistä.

Lääkettä vai nautintoa

Tiistai 12.5.2009 - Kauko Niemi

Tänään aamutuimaan putkahti vastaan viisas kommentti, että 70 prosenttia ihmisten sairauksista johtuu elämäntavoista ja vain 30:een prosenttiin sairauksista tarvitaan lääkehoitoa.

Olen monasti miettinyt, monasti kiistellyt ja jatkuvasti sortunut siltä polulta, että ruoka on vain ja ainoastaan elämän lääkettä.

Sitä nautitaan vaan elämän reseptin mukaan. Samoin kuin beettaalpaajaakin otetaan tietty määrä tiettyyn aikaan. Kenelläkään ei tule mieleen ottaa tupla-annoksia.

Kuinka pitkällä tässä ajattelussa sitten olen?

Pahasti olen epäonnistunut määrän suhteen. Aivan varmasti otan lääkettä liian paljon, joka näkyy peilistä.

Kohtuullisen hyvin olen onnistunut lääkkeen laadussa. Tiedostan jo automaattisesti mikä on terveellistä ja mikä ei.

Verrattain hyvin olen onnistunut nautintopuolella. Niin montaa tähteä ei löydykkään, että tuntisin jotain mielihyvää istua ravintolassa syömässä lääkettä, jonka sisällöstä minulla ei ole mitään varmuutta.

Alitajunnan kanssa saa vielä työskennellä tosissaan, jotta tuo 70 prosentin osuus olisi täydellisesti hallinnassa.

Statistiikkaakin on helppo kerätä tänä päivänä esimerkiksi K-plussapalvelussa voi nähdä ruokaostosten sisällön. Itselläni 3 kuukauden ostosten keskimääräinen energiapitoisuus on 76 kcal/100 g.

Tavoitteena kuolla terveenä!

Odottamaton palvelukokemus

Tiistai 14.4.2009 - Kauko Niemi

Mikä on hyvä palvelukokemus - nyt voin kertoa sen. Se tapahtui Postissa - aivan totta.

Kokemuksen arvoa tietenkin nostaa se, että oletusarvo ei ollut entisiin kokemuksiin nojautuen kovinkaan korkealla.

Hortoilin paksu nippu papereita kainalossa Helsinki kympin hyllujen välissä ja etsin sopivaa kuorta mihin paperin sujauttaisin. Kotoa kun ei niin monelle A4:lle kuorta löytynyt.

Toista vaihtoehtoa mittaillessani Postin henkilökuntaan kuuluva sujahti viereeni ja kysyi millaista kuorta oikein etsin? Hän löysi sen heti, jonka ohi olin jo kertaalleen kulkenut.

Neuvot kuinka kuoresta tehdään sellainen että menee luukusta sisään - "onko teillä jo vuoronumero", oli seuraava kysymys. Hän kävi nappaamassa vuoronumeron ja kun olin saanut paperit kuoreen ja taitettua sen kaiken sääntöjen mukaan, niin olikin minun vuoroni.

Hyvänen aika - alle kaksi minuuttia Suomen ruuhkaisessa pääpostissa. Ja mikä parasta ilman ohjesäännön sivulta kolme olevaa ulkoa opittua palvelun tai tyrkyttämisen makua.

Se oli aidosti palvelua - kiitos!

Hormoneja suusta suuhun

Tiistai 17.2.2009 - Kauko Niemi

Yhdysvaltai tiedeviikolla todistettiin se, mitä toivon mukaan mahdollisimman moni on kokenut käytännössä.

Suutelussa vaihtuu paljon hormoneja. Miehen syljessä niitä on huomattavasti enemmän kuin naisen. Siitäköhän se johtuu, että . . . .

Miehen syljessä on muun muassa paljon testosteronia. Eräässä tutkimuksessa jopa puolet vastaajista sanoi, että treffailu tyssäsi ensimmäiseen suudelmaan. Sen vaikutus paitsi teknisesti niin myös hormonaalisesti on erittäin voimakas. Yli 90 prosentissa maailman kulttuureissa suudellaan.

Lafaytten yliopistossa tehtyjen mittausten perusteella on osoitettu, että ihmisten stressihormoni, kortisolin taso putoaa niillä pareilla, jotka kanssakäymisessään suutelevat. Eikä vähäpätöisintä suinkaan ole, että suutelussa erittyy oksitosiinia. Se on yksi tärkeimpiä luottamusta lisäävä hormoni.

Niin mitähän tähänkin selvitykseen muuta sanoisi kuin, että näin minustakin tuntuu käytännössä. Aika moni vain jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä.