Lakooninen suhde sähköyhtiöön

Tiistai 21.9.2010 klo 12.33 - Kauko Niemi

Riittäisiköhän kolme muistutusta ryhdistäytymään sähkön käytössä ja erityisesti sähköyhtiön suhteessa.

Tiedän varsin hyvin, että sähköyhtiöitä voi kilpailuttaa ja jonakin päivänä jostakin saa sähköä halvemmalla kuin toisesta paikasta.

Lähtökohtana on vain se, että perstuntumalta kolmen kuukauden laskun 160,79 euron laskusta nipistetyt eurot säästyisivät todennäköisesti helpommin joltakin toiselta momentilta.

Etenkin kun tässä viimeisessä laskussa on melkein normaalia elämään kaikki kolme kesäkuukautta ilman kesälomaa. Ja epänormaalia, että jäähdytin hyrräsi makuuhuoneessa yötä päivää liki koko kolmen kuukauden jakson.

Voisin toki miettiä sitäkin kuivaisinko pyykit ullakolla enkä rummussa. Käyttäisinkö kylpyhuoneen lattialämmitystä harvemmin tai pienemmällä teholla. Tai miettisin ovatko kaikki seinässä kytkettynä olevat 36 pistoketta tarpeellisia.

Sähkölaskun suhteen minua on kuitenkin herätelty. Helsingin kaupungin sähkölaitos, anteeksi Helsingin Energia lähetti pari kuukautta sitten tasoituslaskun ajalta, joka alkoi maaliskuulta 2008. En ollut huomannut niiden puuttuvan. Ja ihmettelyyni löytyi monta selitystä.

Varmuuden vuoksi avasin viimeisen e-laskun, josko siinäkin olisi Kampista jotakin outoja terveisiä. Terveisiä oli 15 rivillistä. Sen verran pikasilmäyksellä ymmärsin, että piirun verran alle puolet loppusummasta oli varsinaista sähkönkulutusta ja loput kaikkea muuta mukavaa laskutettavaa.

Millekähän riville se sähköyhtiön vaihto vaikuttaisi. Selvittelyn paikka kun aikaa ja sisäistä energiaa ilmestyy.

Kolmas herättely tapahtui tänään. Helsingin Energialta tuli tärkeä kysely, missä haluttiin selvittää tärkeiden asiakkaiden mielipiteitä omaan sähköyhtiöön.

Kyselyssä tuntui painottuvan paikallisuus. En todellakaan muista, että olisin kertaakaan käynyt fyysisesti sähköyhtiössäni – miksi olisin. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut yhteydessä sähköisesti vain kerran, kun uhkasin vaihtaa yhtiötä, jos paperilast eivät lopu ja tilalle tule e-laskua. Nyt tulee.

Sivutolkulla kysymyksiä, mikä on tärkeää sähköyhtiössä ja mikä vähiten tärkeää paljasti lopullisesti kuinka lakooninen suhde minulla on sähköyhtiööni. Kun ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta, niin ainoa tärkeä asia on että pistorasiasta tulee sähköä silloin sitä tarvitsee.

Tällainen lakooninen suhde olisi toki hyvä pohja sähköyhtiöiden kilpailuttamiselle.

Hetken hurmurit

Lauantai 11.9.2010 - Kauko Niemi

Olli-Pekka Kallavuo olisi ollut parempi Kallasvuona kuin Nokian toimitusjohtajana. Silloin kun ihminen on oma itsensä hän on uskottava. Nyt Kallasvuolle asetettiin normit Nokian toimitusjohtajasta, jota hän ei luontevasti, ja uskottavasti toteuttanut. Asiasisällöt jäivät taka-alalle.

Esitystalouden hetken hurmurit istuvat aitiopaikalla Espoon teatterissa. Pelkkä esittäminen ei tuo toivottavaa lopputulosta, ei ainakaan silloin kun hihnan päästä pitää tulla ihan oikeita tuotteita.

Esittämisellä pärjää hieman pidempään kun esittämien ei tarvitse muuttua konkretiaksi. Näinhän on Jari Sarasvuon kohdalla. Kohtuuttoman suurta esittämistä 27 miljoonan liikevaihdon yritykseltä.

Sarasvuo voi jatkaa nyt pelkkää esittämistä, kun pääsi eroon Satamasta. Mutta esittäminen on kaukana kun ostaa yrityksen 60 miljoonalla ja pääsee eroon siitä 9 miljoonalla. Tosin hän itse nettosi välistä noin 17 miljoonaa.

Hetken hurmuriksi voi suuressa mittakaavassa luokitella aikoinaan Jan Carlzonin, joka nosti Scandinavian Airlinesin, SAS, ja itsensä lentoyhtiöiden jumalaksi. Sellaista mediaa tai seminaaria ei ollutkaan missä hän ei olisi esittänyt. Nyt tiedämme SAS:n tilan. Pysyvää ei tuostakaan hurmiosta syntynyt.

Aikoinaan kollegani hurmasi kansainvälisissä kokouksissa omilla esityksillään, mutta nousukiito katkesi, kun joku realisti huomasi, että asiakasmarkkinointiin tarkoitetuista rahoista valtaosa kului hänen sisäisten presentaatioiden esittämiseen. Massiiviset kertakäyttöiset videotuotannot eivät olleet halpoja.

Eihän Jorma Ollila ole räiskyvä mediapersoona. Hän on kuitenkin uskottava oma itsensä. Sellainen kun jäyhän suomalaisen pitääkin. Tosin Ollilalla oli juuri oikea aikakehys matkapuhelinmarkkinoilla.

Kallasvuon ulkoinen uskottavuus ei ollut niinkään pahasti pielessä kuin sisäinen uskottavuus. Heti alusta pitäen nokialaiset jännittivät kuinka Kallasvuo esiintyy. Itse asiasisältö jäi sivuseikaksi, kun nokialaiset miettivät kuinka Kallasvuo piti käsiään ja kuinka väkinäistä hänen hymynsä oli. Nokian viestintäkoulutus voisi myös mennä itseensä yrittäessään taivuttaa erilaisia persoonia samaan muottiin.

Kallasvuota verrattiin Nokian sisällä Applen Jobsiin. Hänen olisi pitänyt olla joku muu kuin Olli-Pekka Kallasvuo, jolla kuitenkin on laaja kokemus ja tietämys alasta.

Hurmuriksi hänestä ei ollut, eikä välttämättä olisi ollut tarpeenkaan. Nokia voisi lopettaa nyt kaikilla muillakin tasoilla esittämisen ja miettiä tosissaan mitä hihnan päästä lasketaan ulos. Osaamistahan löytyy, jos sitä osataan oikein kanavoida.

Ensi vuonna terveitä ja hyväluonteisia koiria

Torstai 9.9.2010 - Kauko Niemi

Tänä vuonna uudistetussa kasvattajasitoumuksessa koirankasvattajat lupaavat kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria. Vaatimus on kova, jopa epärealistinen.

Kun tällaisen lauseen allekirjoittaa, niin tulkinnasta tulee aivan varmasti erimielisyyksiä. Sitä en epäile, etteikö kaikkien intressissä olisi hyvää tarkoittava koirankasvatus.

Käytäntö ei ole niin kaunista ja yksinkertaista nykyisessä yhteiskunnassa, missä juristi astuu heti esiin, kun erimielisyyksiä ilmaantuu. Erimielisyyksiä syntyy viimeistään silloin kun eläinlääkärilaskut alkavat nousta yli sietorajan.

Kun terveyden pettävän pennun kanssa tulee ongelmia, vakuutusyhtiöillä on laajat rotukohtaiset tilastot, joilla osoitetaan perinnölliset sairaudet ja evätään kalliit hoitokulut. Tämän jälkeen oikeuksia lähdetään peräämään kasvattajilta.

Kuinka määritellään terve ja hyväluonteinen koira. Tällä hetkellä ei ole olemassakaan tervettä koirarotua. Kuinka terve koiran sitten pitää olla, jotta kasvattaja selviää sitoumuksestaan. Kuinka ja kuka terveyden määrittää. 

Entä missä menee hyväluonteisuuden raja ja kuinka se juridisesti määritellään. Etenkin kun tiedämme, että suurin osa arkielämän hyvä- ja huonoluonteisuudesta aiheutuu hihnan toisessa päässä.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin koirakaupoista 57 valitusta kuluttajaneuvontaan. Valitettavasti moni ostaja ei malta selvittää tunteiden palossa sitä mitä on todella ostamassa. Vuonna 2009 valituksia tehtiin 466 kappaletta.

Tällä hetkellä ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos kasvattajat ovat näreissään uudesta sopimuksesta, joka on allekirjoitettava tämän vuoden aikana mikäli aikoo kennelnimen alla koirankasvatusta jatkaa.

Missä piileskelevät rohkeat, jotka lopettaisivat kasvupuheet?

Torstai 26.8.2010 - Kauko Niemi

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen – lukee Paasikiven patsaan jalustassa. Ei taida olla paljoakaan kaikua Paasikiven tälle linjalle.

Missä ovat ne rohkeat poliitikot, jotka uskaltaisivat tunnustaa tosiasiat ja lopettaisivat jatkuvan hokemisen kasvu-uralle pääsemisestä -  velkarahalla elvyttämisen ja keinotekoisen hengittämisen.

Tosiasioiden tunnustamista on sopeutua talouden pysymiseen paikallaan, jopa pienenemiseen. Toki joitain alueellisia ja toimialakohtaisia eroavaisuuksia on olemassa. Ja tietenkin yksilöitä, jotka vetävät välistä ja ajavat mersuillaan kuten ennenkin muista piittaamatta. En kuitenkaan tarkoita toimeliaisuuden lopettamista.

Viime lauantaina maapallon luonnonvarat käytettiin tältä vuodelta loppuun. Olemme siis kuluttaneet vajaassa kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi.

Loppuvuoden kulutamme luonnonvaroja velaksi. Luonto ei kestä nykyistä elämäntapaamme. Meillä ei ole edellytyksiä kasvaa kasvattamalla kulutusta. Kasvun hokeminen on jopa edesvastuutonta. Velkamme kasvaa sekä luonnonvaroissa että rahassa mitattuna.

Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna lauantai 21. elokuuta. Global Footprint Networkin laskema ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella: viime vuonna vuosittaiset luonnonvarat kulutettiin loppuun 25. syyskuuta.

Aika moni asian kyllä ymmärtää, mutta rohkeus puuttuu kääntää takkiaan. Yritykset pitävät yllä illuusiota kasvusta rauhoittaakseen markkinavoimia. Poliitikot pitävät illuusiota yllä äänestäjien takia.

Toivottavasti olen väärässä, mutta henkilökohtaisesti aion elää varojeni mukaan ja luontoa säästäen. Toistaiseksi ei ole mitään merkkiä siitä, että edellinen blogini samasta asiasta lokakuussa 2008 olisi ollut jotenkin yliampuva.

Pelottavinta asiassa on se, että ahne ihminen ei osaa jakaa niukkuutta tasapuolisesti. Katkeroituminen, kateus, oma etu ja monet muut ominaisuudet astuvat esiin niukkuuden jaossa.

Ilmiö näkyy jatkuvasti, vaikkapa parin omistajan pienyrityksissä, missä niukkuuden jaon viimemetrit ovat usein käsittämättömän raastavia. Mitä isommissa yksiköissä niukkuudenjakoa ei hallita, sitä suuremmat ovat vammat.

Paljonko on Hesarin sivuhinta tilaajalle

Keskiviikko 28.7.2010 klo 19.02 - Kauko Niemi

Pysähdyin miettimään, miksi nykyisin ei enää herää Hesarin kolahdukseen. Sehän johtuu tietenkin siitä, että ohuen ohut paperinippu sujahtaa äänettömästi luukusta, kun kantajan ei tarvitse sitä survoa, eikä metelöidä luukun kanssa.

Asialla on monta ulottuvuutta. Eilinen tiistai 27.7.2010 Hesari oli 30- sivuinen. vertailun vuoksi saman päivän Metro oli 12-sivuinen. Siitä ei olisi kuulunut mitään ääntä, kun olisi jo mahtunut kynnyksen välistä, jos ylipäätään jaettaisi talouksiin.

Kysehän ei ole siitä, ettei kesällä olisi uutisia. Kyllä ammattitoimittajat paikkaavat mainosten välissä olevat reiät varsin sukkelasti. Lehden paksuutta ohjaa ilmoituspitoisuusprosentti, eikä lehteen tungeta ylimääräisiä juttuja. Sehän jopa nostaisi lehden tuotantokustannuksia – paperia kuluisi, kuva- ja tekstikulut kasvaisivat.

Nyt ovat kuitenkin alennusmyyntien loppurysäykset ja uudet koulureput ovat tulleet myyntiin. Ei pitäisi olla kovin kuollutta ilmoitusmarkkinoillakaan.

Ekologista, kovin ekologistahan tämä tietysti on. Paperia säästyy ja Varkaudessa itketään krokotiilin kyyneleitä. Itse olen valmis näkemään, että vähintäänkin yhtä paljon kuin talouden hetkellisistä muutoksista, kyse on myös väistämättömästä muutoksesta kohti digitaalista aikaa.

Nyt kun tuo Hesarin laskukin odottaa maksuun menoa, aiheuttaa se aina vain suurempaa harkintaa. Joko olisi aika luopua tuostakin traditiosta. Sama tilanne oli 80-luvun lopulla kun irtisanoin puhelimen lankaliittymän.

Erityisesti kiinnostaa, mikä onkaan Hesarin sivuhinta vuositilaajalle ja kuinka se on kehittynyt vuosien varrella.

Kehitys on dramaattinen, näin ainakin arvelen. Jos vertaan aikaan, jolloin sunnuntainumeroiden sivumäärä pyöri 130-150 sivun paikkeilla ja tilaushinta oli huomattavasti edullisempi kuin nyt.

Kukahan olisi se taho, joka tämän Hesarin tilaajan sivuhinnan selvittäisi. Mainostajien palstamillimetrihinnat löytyisivät kyllä helposti.

Olisiko jopa kohtuullista, että sivuhinta ohjaisi tilausmaksua. Vuoden lopussa tulisi tasoituslasku kuin konsanaan sähköyhtiöiltä.

Täysissä ruumiin voimissa olevat väistyköön

Maanantai 26.7.2010 klo 13.17 - Kauko Niemi

Täysissä ruumiin voimissa olevat tehköön tilaa

Tällä kertaa vanhasta sananlaskusta oli jätettävä toinen puoli pois, nimittäin ja sielun voimissa. Englannissa on jouduttu parlamenttitasolla puuttumaan opaskoirien poistamisiin busseista ja takseista.

Kyse on näet joidenkin muslimien tulkinnasta, että koira on likainen eläin, eikä voida tällä verukkeella olla samassa bussissa koiran kanssa. Tällaisissa tapauksissa on kyllä syytä kallistua sille kannalle, että tällainen muslimi voisi aivan hyvin siirtyä seuraavaan bussiin mieluummin kuin ajaa sokean opaskoirineen ulos bussista.

Britannian liikenneministeri Norman Baker on joutunut muistuttamaan muslimibussikuskeja, ettei uskonto anna näille oikeutta poistaa opaskoiria linja-autoista. Sunday Times -lehden mukaan tapaukset, joissa muslimikuljettajat ja -matkustajat poistavat opaskoiran kanssa liikkuvia sokeita busseista ovat yleistyneet.

Joidenkin islamintulkintojen mukaan koira on likainen eläin, ja tämän vuoksi jotkut muslimit eivät halua matkustaa samassa ajoneuvossa koirien kanssa. Osalle muslimeista koirat eivät puolestaan ole ongelma.

Koirien poistaminen busseista on kasvanut Britanniassa jo niin yleiseksi ongelmaksi, että asia on nostettu esille Britannian parlamentissa. Sokeita edustavan kansallisen järjestön mukaan ongelma on laaja ja pahenee koko ajan.

Myös opaskoirayhdistys saa jatkuvasti jäseniltään valituksia siitä, että opaskoira on poistettu bussista tai taksista.

Britannian muslimineuvosto vaatikin lauantaina muslimeja osoittamaan suvaitsevaisuutta ja maalaisjärkeä. Liikenneministeri Baker muistutti puolestaan bussiyhtiöitä siitä, että opaskoiran voi poistaa kyydistä vain, jos se aiheuttaa häiriötä.

Sen sijaan kuljettajalla on oikeus päättää muiden kuin opastehtävissä olevien koirien ottamisesta kyytiin.

On tavattoman vaikea ymmärtää millään uskonnollisella tai muullakaan aatteellisella perusteella poistaa esimerkiksi sokea ja hänen koiransa pois ajoneuvosta. Jos koira on todella niin likainen, niin terveet väistykööt.

 

Minä ja koira samanlaisia uhreja

Tiistai 13.7.2010 - Kauko Niemi

Luonnon järjestämä draama on ovelaa, joskus varsin näyttävää ja tehokasta. Eläimet ovat saaneet hyviä ja tarkoituksenmukaisia suojavärejä. Se joka on kohdannut vaikka teeren pesän suorämeikössä, voi todeta kuinka yksinkertaista ja huomaamatonta.

Savon Sanomat kertoo kuinka koira oli uinut keskelle järveä, kun sorsaemo houkutteli sen sinne perässään.

Ovelan käytöksen syy oli, että sorsalla oli poikue rantaheinikossa. Kun koira ui liian läheltä, emo johdatti koiran peräänsä järven selälle suojatakseen sorsanpoikasia.

Koiran omistaja huolestui koiransa uintikunnosta sen verran, että pyysi palokunnalta apua. Pelastuslaitos nouti koiran rantaan veneellä.

Itse koin saman tarinan pikkupoikana, kun ”siipirikko” sorsa juoksutti minua pitkälti toista kilometriä ja yllättäen parani kesken kahinan ja lensi tiehensä.

Muista todella hyvin tämän huijauksen. Kuinka sorsa siivet harittaen ja nilkuttaen hyppi karkuun. Juuri kun olin saamassa sen kiinni, niin jostain kumman syystä siltä löytyi taas voimia hypätä parin askeleen etäisyydelle.

Sorsan käytös oli niin tarkkaan ajoitettua, ettei kokemattoman pojan päässä voinut syntyä muuta ajatusta kuin linturaukka on saatava kiinni ja hoidettava kuntoon.

Tätä mestarillista ajoitusta kiinnisaamisen ja karkaamisen välillä jatkui niin kauan, että minut oli juoksutettu turvallisen matkan etäisyydelle poikasista. Ja tuo turvaetäisyys oli yllättävän pitkä – yli kilometrin.

Hengästyneenä ja posket punottaen kertomaan kotiväelle kuinka olin saamassa siipirikon sorsan kiinni. Minulle annettiin tilaisuus kertoa huimaa tarinaa kaksinkamppailusta kunnes isäukko kokeneena metsästäjänä paljasti totuuden. Totuuden kuinka sorsaemo voi yllättäen parantua ja lentää tiehensä.

Näin siirryin 2010 aikaan

Tiistai 6.7.2010 - Kauko Niemi

Teinköhän jonkun virheen kun varasin vähintään puolipäivää aikaa asentaa MS Office 2010 ja siihen meni vain 15 minuuttia kaikkineen.

Tällaista olen odottanut 25 vuotta. Kaikki toiminnot jatkoivat entisellään vain uusitussa ympäristössä.

Päivittäminen kun osasi säilyttää kaikki 62 Outlookin kansiota, yli sata saapuvan postin erilaista sääntöä. Ja toistaiseksi en ole löytänyt yhtään väärää postia väärässä paikassa.

Kaivelin valmiiksi sähköpostitilieni salasanat ja tulevan lähtevän postin määritykset. Yllätys olikin suuri kun asennuksen jälkeen saapuvan postin hälytysääni rupesi soimaan, eli kaikki kuusi postitilieni määritystä olivat myös asettuneet paikoilleen.

Luojan kiitos vasemman kulman windows-tunnus ja sen takana olevat toiminnot ovat poistuneet. Uuden version käyttökokemus on paljon parempi kuin aikaisemman 2007:n, vaikka ensin näyttää, että huh huh, onpas vaihtoehtoja tarjolla.

Edelleen kuitenkin ihmetyttää se, ettei samoja toimintoa voida pistää samaan paikkaan kaikissa osissa. Esimerkiksi pikatyökalurivin paikka vaihtelee. Apple osasi jo 80-luvulla sijoittaa ja vaatia kaikilta muiltakin samat toiminnot samaan paikkaan.

Loogisuutta on saatu melkoisesti lisää. Pikasilmäyksellä osuu oikeaan toimintaa, eikä tarvitse arpoa ja kokeilla kymmentä vaihtoehtoa ennen kuin osuu oikeaan. Outlookin perussääntöjä piti etsiä ja ne löytyivät niinkin oudosta paikasta kuin tiedosto-valikon  ohjeiden alta. Aika vaikea arvata.

Ensisokeeraus oli niin vaikuttava, että voi olla yhden yön jo kriittisempi, kun nyt ei löydy kuin yksi käsittämätön asia, jota ei tässäkään versiossa ole korjattu. Kaikki lähtee siitä, että sinun pitää käsitellä ihmisiä etunimi – sukunimi –asennossa.

Minulla on yhteystiedoissa noin 50 Mattia, mutta vain yksi Hinttala. Samoja sukunimiä ei ole kuin sukulaisilla.

Jos haluat sähköpostiviestistä tallettaa lähettäjän yhteystietoihin, niin etunimi menee sukunimen kenttään ja sukunimi etunimen kenttään. Eikä auta sukunimi ensi täppikään.

Nimiosio toimii erillisenä ja sähköpostikentässä näyttönimi on jälleen etunimi sukunimi järjestyksessä. Sähköpostien jakelulistoilla siis jälleen esitysmuotona etunimi sukunimi. Nyt rukoilen iltarukouksessani, että versiossa noin 2015 asia olisi korjattu.

Miltä tuntuisi selata puhelinluetteloa etunimi – sukunimi – järjestyksessä. Tuskin tällä on suurta väliä jos on 20 ihmistä yhteystiedoissa. Minulla on muutamaa vaille tuhat.

Alku Office 2010:n kanssa oli yllättävä. Siirtyminen vei 15 minuuttia ja tottuminen tunnin. Seuraavana sitten ihmettelemään mitä uusia toimintoja voisi ottaa käyttöön. Vaikkapa OneNote. Tosin jos synkronointi nokialaisen kanssa ei toimi, niin jäähän se käytämättä.

Voi kuinka minä rakastankaan täsmällistä tietoa

Maanantai 28.6.2010 - Kauko Niemi

21.06.2010, klo 13:59 Vastaanotettu kuljetettavaksi 00100 HELSINKI 10/PÄÄPOSTI

21.06.2010, klo 20:45 Lähetys rekisteröity 00000 HELSINKI

21.06.2010, klo 23:38 Lähetys on otettu käsittelyyn ulkomaanterminaalissa 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

22.06.2010, klo 04:47 Lähetys lähtenyt maasta 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

Tämä on siis status ystävälleni lähettämästä DVD-levystä. Ystäväni oli vierailulla Oslossa hieman yli viikon ja siksi valitsin pikakirjeen ja etenkin kun Postin virkailija mainosti, että se on perillä kahdessa – kolmessa päivässä ja lisäksi pystyn seuraamaan lähetyksen kulkua.

8,40 euroa olkaa hyvä! Tuolla hinnalla saa Citymarketista kaksi pikeepaitaa, jotka on tehty jossakin Kauko-Idässä ja kuljetettu reilusti pidemmän matkan kuin Helsingistä Osloon.

Maanantaina kirje postiin ja näen, että se on lähtenyt tiistaina 04:47 maasta. Lienee siis tiistai aamupäivällä Norjassa.

Siihen loppuvat minuutin tarkat tiedot kirjeen matkan kulusta. Viestittelen kaverille Osloon, joko hän on kirjeen saanut. Ei ollut tiistai-iltana, ei keskiviikkona, ei torstaina, ei perjantaina, ei lauantaina, ei sunnuntaina ja tänään maanantaina hän siis jatkaa matkaansa Oslosta.

Tänään sitten testaan Postin chatti neuvontaa. Yllätys yllätys panhuilunsoittaja onkin kesälomalla ja chattiin vastattiin heti.

Sen sijaan jonkinmoinen aika kului kun nettineiti, ainakin kuvan mukaan nainen, löysi vastauksen ongelmaani. Vastaavaa palvelua ei ole Norjan postilla ja siksi tietoja pikakirjeen vaelluksesta ei ole olemassakaan.

Mitähän hyötyä tuollaisesta investoinnista loppujen lopuksi on, jos se palvelee asiakasta siihen asti, kun kone nousee taivaan tuuliin ja kuljettaa sinne myös seurannassa olevan lähetyksen.

Onhan se toki Itellan imagon kannalta hienoa ja voi kehua nykyaikaisilla palveluilla. Olla edelläkävijä, vaikkei siitä mitään hyötyä olisikaan.

Voin kuvitella kuinka käsittämätöntä tuollainen seuranta on paitsi norjalaisille niin myös afrikkalaisille tai jopa aasialaisille. Markkinat taitavat olla Helsingin ja Pihtiputaan välillä.

Olen asioinut parin viikon sisällä kolmenkin aasialaisen kanssa. Aivan ylivoimaisen vaikeata heille näyttää olevan sanoa heti suoraan vaikkapa millä lennolla tai mihin aikaan ovat liikkeellä. Varmuuden vuoksi aloitetaan ensiviikosta. Seuraavassa vastauksessa paljastuu viikonpäivä, seuraavassa aamu vai ilta, vihdoin lentoyhtiö, jos juonisti osaa udella. Sen jälkeen voikin itse tarkistaa netistä aikatauluja ja arvata loput.

Voi kuinka minä rakastankaan suoria faktailmaisuja tarkkoine kelloaikoineen. Pakko myös tunnustaa parantumaton tautini. Stressaannun, jos aikatauluja ei sitten noudateta.

Mutta nyt minusta tulee kadonneen levyn metsästäjä.

Aalto-yliopistoa todella tarvitaan

Keskiviikko 16.6.2010 - Kauko Niemi

Taitaisi olla tarvetta perustaa myös aalto-ammattikorkeakoulu. Olen nyt hyvin läheltä seurannut erään talon putkiremonttia, missä samalla uusitaan talon sähkösyöttö- antenni- ja datakaapeloinnit.

Urakkaohjelman mukaan huoneistokohtaisesta jakokeskuksesta vedetään yksi tv-piste ja yksi datapiste keskelle olohuoneen seinää. Siinä se on sitten television ja tietokoneen paikka. Ja onhan vieressä yksi vanha sähköpistoke.

Väistämättä tulee mieleen vanhanajan puhelinpistoke, jonka ainoa ja oikea paikka oli eteisessä. Siellä puhuttiin ja selvitettiin kaikki tärkeät asiat.

Nyt kun asennustyöt ovat edenneet jo niin pitkälle, että olohuoneen seinälle on ilmestynyt tarpeelliset pistorasiat datalle ja televisiolle, niin hämmästys on melkoinen. Minun matkalaukkunikin taitaa olla pienempi kuin tuo rasia.

Jos tuollainen hirviö möhkälemuotoilu on nykyaikaa ja parasta muotoilua mitä Suomessa on saatavissa, niin kyllä on todella aihetta pistää insinöörit ja muotoilijat samalle luokalle kouluun.

Ja jos sähkömiehen silmä ei näe mitään kummallista siinä, että kylpyhuoneen kaksi möhkälettä ovat noin 15 senttiä eri korkeustasoissa, niin olisi myös parasta, että sähköasentajat ja pukuompelijat opiskelisivat samassa ahjossa tyylitajua.

Kyllä tiedän, että langattomalla modeemilla saadaan data siirtymään jokaiseen huoneeseen. Tiedän senkin, että data siirtyy asunnossa melko vilkkaasti sähköverkkoa pitkin. Tv-signaalin langaton siirtäminen on tosin vielä hakusessa.

Senkin tiedän, että haaroitus ja jatkojohdoilla voidaan sähköä levittää ympäri huushollin ja kompastella irtojohtoihin.

Tarkistin mielenkiinnolla vertailun vuoksi oman tilanteeni. Tv:lle löytyy antenni kolmesta paikasta, datalle löytyy langaton yhteys ja kolme kiinteää yhteyspaikkaa. Sähköpistokkeita on jatkuvassa käytössä 37 kappaletta ja sitten nämä pölynimurit ja muut ajoittain energiaa tarvitsevat rekkuleet.

Kaksi keskittymää tv/stereot ja tietokoneet ovat kyllä yhden kytkimen takana, jolloin standby-tiloja ei ole käytössä.

Kuinkas seuraava raivokohtaus kuvaillaan

Lauantai 12.6.2010 - Kauko Niemi

Taitavat kohta toimittajakollegoilta loppua sanat ja niiden merkitykset kesken. Voimakkaat sanat lantraantuvat webbimössökilpailussa. Mikään ilmaisu ei tunnu miltään ja jatkuvasti pitäisi keksiä päivä toisensa jälkeen voimakkaampia ilmaisuja, voimakkaampia sanoja.

Lukijoiden kannalta tämä on kuin allergikoille annettava siedätyshoito. Kohta ei enää reagoi mihinkään, vaikka mummo murhattaisiin viereisessä makuuhuoneessa.

Lööppikielessä kaupan kassoilla ja kioskien ikkunoissa on jo vuosia tiedetty, ettei lööppi vastaa alkuunkaan todellisuutta. Entä jos jokaisen jutun otsikko muutetaan lööppikielelle, niin kauankohan lukijat jaksavat tulla petetyksi joka ikisen jutun kohdalla.

Entäs jos joku on tänään vielä vihaisempi kuin eilen. Eilisessä uutisessa hän raivosi. Mikäs sitten onkaan todellisuutta vastaava ilmaisu tänään?

Väärä Suomi-kuva: Raivo heräsi ”russofobiasta” – itse jutussa sentään aktivistit ovat vain hermostuneet (Uusi Suomi)

Raivo ja hermostuminen ovat aika kaukana toisistaan. Oman mittapuuni mukaan olen silloin tällöin hermostunut, mutta en kyllä muista näyttäneeni Espanjalaiselta härältä, joka raivoaa areenalla matadorin edessä tuskissaan. En muista edes huutaneeni vuosiin kenellekään. Joskus sentään ääneen ihmettelen.

Obaman raivo – nyt suuttui Iso-Britannia (Uusi Suomi) – jutussa Isossa-Britaniassa suuttumus kasvaa ja pääministeri Cameron on luvannut keskustella presidentti Barack Obaman kanssa viikonloppuna.

Näiden kahden raivon lisäksi Uuden Suomen haku antaa yli 60 muuta raivoamista. YLE:n uutisista löytyi vain raju ukonilma, joka raivosi Hämeessä. Tässäköhän se tuoreen tutkimuksen salaisuus, että YLE on luotettavin uutiskanava.

Whitney Houston raivostui yleisölleen – itse jutussa kerrotaan, että Houstonin esitykseen tyytymätön yleisö buuasi hänelle, minkä jälkeen tähti haukkui oman yleisönsä. (Voice)

Minun kovin vaikea edes kuvitella, että Matti Vanhanen raivoaisi. Olin sitten mitä mieltä tahansa hänestä poliitikkona. Aikoinaan harmaudestaan haukuttu mies nousi kyllä otsikoihin, mutta mielikuvitukseni yltää vain sille tasolle, että Matti voisi sadatella raivona itsekseen saunan takana.

Vanhanen raivostui yllätyksestä (Uusi Suomi) Itse jutussa kerrotaan, että sekä Ilta-Sanomat että Helsingin Sanomat kuvailevat Vanhasen raivostuneen yllättävästä muutoksesta Joutsenmedia-asiassa. Valitettavasti en löytänyt kummastakaan lähdemediasta kuvausta Vanhasen raivosta.

Vanhanen liikuttui (Iltalehti 11.6.2010) – oliko tämäkin dramatisointia. Ei ollut, sillä Vanhanen oli silminnähtävästi liikuttunut. Sen todisti kuva.

Victoria Beckham raivostui raskaana olevalle naiselle (Ilta-Sanomat). Itse jutussa Victoria Beckham hermostui naiselle, joka pyysi David Beckhamia hieromaan hänen vatsaansa. ”Oletko tosissasi”, kysyy Victoria.

Wikipedian mukaan raivo tarkoittaa aggressiivista tunnetta ja mielentilaa sekä niitä ilmentävää käyttäytymistä. Raivon vallassa olevan ihmisen harkinta ja päätöksenteko eivät ole samalla tavoin kontrolloitua kuin normaalisti.

Raivo voi ilmetä sanoina, eleinä tai väkivaltaisina  tekoina. Myös eläimen toimintaa voidaan kuvata raivoksi; tällöin viitataan käyttäytymisen arvaamattomuuteen ja aggressioon. Raivoksi voidaan vertauskuvallisesti kutsua myös luonnonilmiöitä kuten myrskyä tai ukkosta.

Jälkiraivolla viitataan aggressiiviseen tilaan, johon voidaan joutua tietyissä asioissa lukuisten kertojen epäonnistumisien jälkeen, esimerkkinä pianonsoittaja joka ei millään onnistu soittamaan tiettyä kappaletta oikein.

 

Selittämätön musta hetki

Tiistai 8.6.2010 - Kauko Niemi

Koirakaupoissa syntyy tunteitten palossa mustia hetkiä, mutta minulle se syntyi niinkin tunteettomassa tavarassa kuin kamerassa.

Miten ihmeessä meidän päässämme syntyy tuo selittämätön musta hetki. Teemme ratkaisuja ja päätöksiä, jotka normaalissa arkisessa ajattelussa jäävät tekemättä.

Musta hetki – ja äkkiä teemme ratkaisun, jota myöhemmin kadumme. Valitettavan usein musta hetki johtaa  verkkokaupan tilausnäppäimen painallukseen. Olemme hetken huumassa valmiit ostamaan koiran pennun ja tekemään 10-15 vuoden sitoumuksen. Se on suurin piirtein saman pituinen kuin asuntolainan takaisin maksuaika.

Viime viikolla varsinais-suomalainen pentutehtailija osasi vetää oikeaan aikaan oikeasta narusta. Pohjois-suomalaisen opiskelijan ostamista pennuista enää toinen jatkaa kamppailuaan elämästä. Ja poliisi tutkii asiaa. Onneksi tutkii. Rikosilmoituksia pitäisi tehdä hanakammin.

Mikä ihme sitten saa ihmisen ostamaan pennun, jota ei ole nähnyt, ei ole nähnyt kasvuolosuhteita. Kyse ei varmastikaan ole tiedon puutteesta. Pennun hankkijoita on varoitettu jatkuvasti, mutta pentutehtailu on kaikesta huolimatta kasvanut.

Ihminen voi miettiä kaikessa rauhassa jopa kuukausia jotakin hankintaa ja kun hän vihdoin on saanut rutistettua päätöksen itselleen, niin ostos pitäisikin saada heti seuraavana päivänä.

Korien kohdalla taas saattaa hyvinkin olla, että haluttuun rotuun syntyy seuraava pentue vasta puolen vuoden kuluttua. Koirakuumeen iskettyä puolivuotta on monelle aivan liian pitkä odotusaika ja siinä tilanteessa syntyy helposti musta hetki. Huomenna sen saan marketin parkkipaikalta.

Mustan hetken syntyy vaikuttaa varmasti myös se tunnelataus, joka on syntynyt luetuista kirjoista, artikkeleista rotuesittelyistä ja vastaan tulevista kävelevistä, ihanista karvaturrikoista.

Siinä unohtuvat sukupapereiden tutkiminen. Kellot eivät kilise, jos hinta on poikkeuksellisen alhainen tai niin kuin viime viikkoisessa pentutapauksessa - vatsatauti esti pääsyn pentujen kasvupaikkaan tutustumisen.

Kyse ei ole siitä, etteikö jollakin olisi oikeutta ostaa halvalla koiranpentu, jonka saa jo ensi viikolla hoivaansa. Kyse on eläinten hyvinvoinnista. Pentutehtaassa ei löydy inhimillisyyttä. Sinulle sen sijaan harmia ja kustannuksia sairaasta ongelmakoirasta.

Vuonna 2009 koirakaupoista tehtiin 466 valitusta kuluttajaneuvontaan. Siis noin yhdeksän mustaa hetkeä joka viikko. Ja sama tahti jatkuu näköjään alkaneenakin vuonna. Tammi, helmikuun aikana valituksia on tehty 56 kappaletta.

Jottei tämä blogi jäisi ulkopuolisen viisasteluksi, niin musta hetki koitti minulle juuri ennen joulua. Löysin netistä edullisen tarjouksen Canonin järjestelmäkamerasta. Siis juuri sellaisesta, jota olin pidempään kuolannut.

Maltoin jopa nukkua kahden yön yli, sillä epäilys kalvoi jossain sisimmässäni. Jos vähääkään epäilee, kannattaa aina jättää kauppa tekemättä, oli sitten kyse koiran pennusta tai kamerasta.

Mistään en saanut selkeää vahvistusta epäilylleni. Verkkokauppa oli kaiken taiteen sääntöjen mukainen Hollantiin rekisteröitynä,  jopa asiakkaiden arvioita myöten. Tilauksen vahvistukset ja kaikki muutkin toimivat loistavasti, kunnes verkkosivusto näytti erroria ja sähköpostit tulivat bumerangeina takaisin.

Kaikkine dokumentteineni marssin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Sekin sujui asiallisesti. Tuskin olin ehtinyt kotiin, kun poliisilta tuli paluupostissa ilmoitus, että tutkinta on lopetettu.

Olen elänyt verkkomaailmassa 15 vuotta. Ostanut verkkokaupoista kaiken minkä voi ostaa. Musta hetki yllätti minutkin kaikesta huolimatta. Jälkikäteen tunnustan, että tunnusmerkit olivat aivan riittävät, eikä ostosta olisi pitänyt tehdä.

Nyt kuvaan vanhalla kameralla 1270 euroa köyhempänä.

Pitäisikö ostaa uusi televisio

Lauantai 5.6.2010 - Kauko Niemi

Elämässäni on harvoja asioita, joista jää pitempiaikaisia naarmuja sielunmaisemaan. Yksi niistä on televisiotekniikka ja miksei myös tarjottava sisältö.

Lokakuun 18. päivänä 2005 kello 17:40 siirryin niin sanottuun taulutelevision aikaan. Ennen tuota h-hetkeä minut oli vakuutettu ties kuinka monta kertaa ja ties kuinka monelta taholta, että erillinen digiboxi on ja pysyy.

Yksikään kauppias ei ollut kuullut edes huhuja, että digiboxi istutettaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi näytön kanssa.

Menin ja uskoin. Siitäkin huolimatta, että tunnen television sielunelämän, kun olen sellaisen jopa komponentaista rakentanut toimivaksi laatikoksi. Ja satavarmasti tiedän on mahdollista rakentaa minimivaatimukset täyttävä televisio yhdellä virtakytkimellä.

Siis kahvipaketin kokoinen televisio, joka ei järin kallis ollut, mutta siihen sopiva näyttö maksoi tuolloin maltaita, peräti 1699 euroa. Tekniikkahullu kun olen.

Käyttökokemus oli järkyttävä. Parhaalla tahdollanikaan en pystynyt ymmärtämään, että television katseluun pitää käyttää kahta on/off-nappulaa ja kahta kaukosäädintä. Toinen kaukosäätimistä ei ole oikeastaan kertaakaan toiminut näiden vuosien aikana.

Nyt kun avaan päivän aviisin ja katselen televisiomainoksia, internet-tv:stä, joka sisältää kaiken maailman virittimet kaikenlaisiin verkkoihin ja hinta on alle puolet maksamastani. Hieman tuntuu kuin olisi tullut huijatuksi. Hieman on toki siisti ja varovainen ilmaisu.

Lopputulos ei nyt kuitenkaan ole järin katastrofinen. Tekniikkani on piilotettu kiinalaiseen ”ristikytkentä” kaappiin. Virransyöttö hoituu master-pistokkeella, kaikki käynnistyy tai sammuu, kun kytkee virinvahvistimen päälle (tv-ääni tulee siis stereoiden kautta)

Kanavaa vaihdan noin kahdesti kuukaudessa. Tv kun on päällä vain aamuisin ja silloinkin aina YLE:n puolella, missä turha viihdehömppä on pidetty kiitettävän vähäisenä. Kanavanvalitsijallakaan ei siis tarvitse pahoittaa mieltään.

Ohjasiko huijatuksitulemisen tunne ja inhottava käyttökokemus pois tv:n äärestä? Sitä sopii nyt miettiä. Sopii myös arvailla mikä on seuraava askel. Vienkö koko käyttämättömän elektroniikkaläjän sorttiasemalle siitäkin huolimatta että minullekin on tulossa mediamaksu. Minulle se siis olisi nettiradiomaksu.

Lottoa voi pelata myös Itellassa

Maanantai 3.5.2010 - Kauko Niemi

Minäkö tyhmä – nyt en ymmärrä. Se mitä en ymmärrä on Suomen postin hinnoittelu. Paitsi että se on järjettömän kallista, niin en kertaakaan ole onnistunut arvioimaan etukäteen paljonko lähetys mahdollisesti maksaisi.

En siinäkään tapauksessa, että olen viettänyt postin, anteeksi Itellan, sivuilla melkoisen tovin aikaa löytääkseni lähetykselle sopivan hinnan. Ilmeisesti minun päässäni ja hinnoittelussa on jokin merkittävä logistinen ero, joka johtaa meitä eri suuntiin.

Olen kohtuu paljon käyttänyt huuto.net palvelua, kun en ole mikään keräilijä luonne ja ihmisenä koulutan itseäni tykkäämään luopumisesta kaikin tavoin ja jopa toisten hyväksi.

Ainoa selkeä hinnoittelu postin maailmassa on huutopaketti, jolla on törkeän korkea kiinteä hinta. Siinä missä Verkkokauppa.com lupaa kaikki alle 35 kiloiset paketit kahdella eurolla lähimpään postiin, niin minä maksa 7,95. Ja jos en halua makuuttaa rahaa Sanoman kassassa ja maksan tuon viittä vaille kahdeksan euroisen verkkopankin kautta, niin päälle lisätään 35 senttiä.

Siinä sitä on mukava päästä eroon tavaroista, joista ei kehtaa yli 8,2 euroa pyytää. Postimaksu on suurempi kuin tavaran hinta.

Olen kuvitellut aika monta kertaa löytäneeni edullisemman postimaksun kuin huutopaketti. Kertaakaan en ole onnistunut arvioimaan oikeaa maksua. En vaikka kuinka kahlaan tämän monopoliyrityksen hintasivuja ja käytän heidän laskureitaan.

Minusta olisi kohtuullista kenelle tahansa kauppiaalle, että hintamerkinnät olisivat ymmärrettäviä. Kauppojen hyllyjen hintamerkinnöistä valitetaan herkästi. Kukahan valittaisi postin hinnoista.

Onneksi Viestintävirasto, ei viime viikolla niellyt mukisematta Itellan selvitystä hinnoitteluperusteista. Näillä kahdellakin on näkemysero hinnoittelusta, joka minua hieman lohduttakoon.

Se etten ymmärrä millä periaatteella hinta muodostuu tuli esiin tänään. Lähetin kirjeen, siis sellaisen paperisen, Vietnamiin. Hinta oli tasan sama kuin olisin lähettänyt kirjeen Mannerheimintie yhdestä Mannerheimintie kahteen. Oletusarvona päässäni pyöri, että kirjettä käsitellään monessa paikassa ja moneen kertaan. Kaikki käsittely maksaa, vaikka sen tekisi kone.

Taas olin väärässä. hinnoittelu perustui tasan tarkkaan kirjeen painoon, eikä siihen montako suomalaista tai vietnamilaista käsiparia kirjettä käsittelee. Tai meneekö kirje toiselle puolen katua vai maapalloa.

Pitäiskö ryhtyä opiskelemaan logistiikan saloja. Ehkä ymmärtäisi mikä tässä maailmassa maksaa ja mikä ei.

Nuukuusviikon Exclusive

Torstai 22.4.2010 - Kauko Niemi

Tämän nuukuusviikon kunniaksi Stockmann lähestyi postiluukun kautta Exclusive-lehdellä. Ja aiemmin tällä viikolla tuli palkintokuvasto Dinners Clubilta.

Kumpikin painotuote edustaa sellaisia tuotteita, palveluita, ravintoloita ja hotelleja, joita en ostaisi, enkä käyttäisi edes vaikka nuukuusviikon päätteeksi voittaisin lotossa kuusi miljoonaa euroa. Olen siis väärässä kohderyhmässä.

Ja tässä lista sanoja, joita poimin tuosta Stockmannin lehdestä. Sanoja, jotka saavat kaikki sisäiset voimat vastahankaan.

Exlusive (ylihintaista ihmisten huijausta)

Muodin raikkaat tuulet  (vain mukavuus ja käytännöllisyys ohjaa valintoja – 10 euron housut Prismasta)

Klassinen piknik-kori (se on kunnon reppu selässä kun menee Nuuksioon tulille)

Arjen luksusta (Hetki hiljaista aikaa itselle – ei maksa mitään)

Arkinen paratiisi (puhtaat lakanat - ei maksa mitään)

Mercedes-BenzSLS AMG legenda jo syntyessään (kehtaisin salaa kokeilla Perä-Posiolla ja pimeällä)

Ruoka maailma, jossa voisi viihtyä koko päivän (nälkähän siinä tulisi, jos ei sattuisi olemaan ilmaisia maistiaisia)

Taivaallisen ihan yhdistelmä (siis epäterveellistä)

 

 

 

Rekka-autot pitää kieltää

Sunnuntai 14.3.2010 - Kauko Niemi

Rekka-autot pitää kieltää maanteiltä, sillä ne ovat vaarallisia. Tämä on kuta kuinkin samanlainen vaatimus, kuin joidenkin tiettyjen koirarotujen kieltäminen.

Tanskassa on jo kielletty ja monissa maissa keskustellaan, valmistellaan vakavasti niin sanottujen vaarallisten koirarotujen kieltämistä kokonaan.

Tällaisia lakiehdotuksia tekevät ja hyväksyvät vain ihmiset, joilla ei ole ymmärrystä eläimen käyttäytymisestä. Se on aivan sama kuin kiellettäisiin rekka-autojen kulkeminen maanteillä sillä varjolla, että suuri auto on vaarallinen ja aiheuttaa suuria tuhoja.

Yksikään rekka-auto eikä mikään muu auto aiheuta kuolonkolaria kuin ani harvoin tekniikan pettäessä. Vaaratilanteiden aiheuttaja on ajoneuvon ohjaaja.

Ani harvoin on myöskään luonnevikaisia koiria ja jos on, niin niitä saattaa olla missä rodussa tahansa. Vika on tässäkin tapauksessa ohjaajassa, kun koiran käyttäytyminen kehittyy johonkin tiettyyn suuntaan.

Aivan kuin ajokortiton ja täysin kokematon kuski pistettäisiin rekan rattiin ja puikkelehtimaan liikenteen sekaan. Samanlainen tilanne kuin ensimmäiseksi pikkulemmikiksi otettaisiin kaukaasianpaimenkoira. Kannattaa katsoa vielä kerran Myrsky-elokuva.

Lausuntokierroksella oleva suomalaisten siitoskoirien luonnetesti saattaa karsia ne muutamat luonnevikaiset yksilöt, mutta millaisella testillä karsitaan luonnevikaiset koiranomistajat, joiden ei koskaan pitäisi saada koiraa.

Jos rekkakuskilla pitää on ajokortti ja ymmärrys vastuusta, miten isoa ajoneuvoa pitää käsitellä, niin samanlainen ymmärrys ja vastuu on oltava koiranomistajalla. Olkoon koira sitten iso tai pieni.

Tässä suhteessa Ranskassa on ymmärretty mistä hihna kiristää. Siellä on rotuja, joiden hallussapitoon tarvitaan koiranajokortti. Sellainen kortti ei olisi pahitteeksi kaikille koiran omistajille.

Sitä paitsi jonkun rodun kieltäminen johtaa siihen, että lakia kierretään siittämällä kaksi ”pahaa” rotua ja seuraus voi olla vieläkin arvaamattomampi monirotuisten maailmassa.

Kaksi viattomuuden perikuvaa

Keskiviikko 10.3.2010 - Kauko Niemi

Timo Räty ja Jouko Ahonen - kumpikin herra on varmaan saanut puhe- ja esiintymiskoulutuksen samalta opettajalta. Niin viatonta ja pyyteetöntä on poikien tapa esittää asiaansa. Heillähän ei ole mitään pahaa mielessään, muuta kuin vain auttaa muutamaa hyväpalkkaista työntekijää silläkin ehdolla että koko Suomi pysähtyy.

Kummassakin tapauksessa voi konkreettisesti huomata mikä merkitys esiintymisellä ja tarkoin valitulla ja omaksutulla tyylillä on. Ahosen ja Rädyn tapauksessa esimerkiksi räksyttävä tyyli saisi varmaan kansan nopeasti barrikaadeille.

Pitkälle saman tyylin on omaksunut myös Matti Vanhanen. Vaikka mies tyrii nykyisin mennen tullen, niin tyylilaji puree ja viattomuuden kautta uskottavuus säilyy yllättävän pitkään.

Suomalaisiin puree matala tasainen ilmaisutapa. Toisille se on luontaisempaa kuin toisille. Anni Sinnemäki on tehnyt vuosia töitä tähän suuntaan, mutta edelleen tyyli tuntuu jotenkin teennäiseltä, eikä istu Annin persoonaan sataprosenttisesti.

Jyrki Katainen sen sijaan on saanut tuloksia Sinnemäkeä nopeammin. Kataisen luontainen matala ääni on hyvällä luottamuksen tasolla, jopa seksistisellä tasolla ja kun mies on lopettanut turhat hötkyilyt on lopputulos vakuuttavaa.

Muistelkaapa millä yksitoikkoisella sävyllä Paasikivi ja Kekkonen asiansa esittivät. Jos et muista niin käy kuuntelemassa YLE:n elävässä arkistossa.

 

 

Pääsin melkein kiinteistönvälittäjäksi

Sunnuntai 28.2.2010 - Kauko Niemi

Käsiraha on maksettu ja pian asunto vaihtaa omistajaa. Ostajana hyvä tuttavani ja myyjänä on sukulaiseni. Minusta tuli melkein kiinteistövälittäjä. Etenkin kun h-hetkellä ostaja lähtikin työmatkalle Jenkkilään ja sovittelin asioita sekä Suomen ja Kalifornian aikaeroja.

Kovin vieras tämä kiinteistönvälitysbisness ei minulle kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että nykyinen asuntoni on järjestyksessään  yhdeksäs, niin entisessä elämässäni olin sivutoiminen sihteerikkö kiinteistönvälitystoimistossa. Tein hienon ja helpon sovelluksen hallita myytäviä kohteita. Olin ensimmäinen koekaniini Helsingin Sanomien kanssa, joka välitti valmiit ilmoitusaineistot lankaa pitkin lehteen. Kävin muutaman kerran jopa esittelemässä huoneistoja.

Tässä tämänkertaisessa tapauksessa parin vuoden projekti on nyt saamassa päätöksen ja minä monta mielenkiintoista havaintoa ja kokemusta rikkaampana.

On mielenkiintoista huomata, että tekniikka tarjoaa näennäisesti ikään kuin suurenkin mullistuksen alalle. Kone hoitaa vahtimista, tarjoaa automaattista tietoa ostajille. Tietojen etsintä on siirtynyt asiakkaalle, joka usein tietääkin enemmän kuin välittäjä. Todellisuudessa 20 vuodessa toimintamalli ei ole paljonkaan muuttunut.

Kuka pelkää välittäjää? Monet ihmiset eivät anna yhteystietojaan välittäjälle peläten välittäjän pommittavan yötä päivää. Jaoin parin vuoden aikana auliisti puhelinnumeroani ja sähköpostiosoitettani ja vain yksi välittäjähenkilö lähetti sopivaa lupaamaansa aineistoa. Kiitos siitä! Muut eivät korvaansa lotkauttaneet. Vaikka kertoivat samaa tarinaa, etteivät kaikki asunnot ehdi nettiin ja parhaat myydään tiskin alta.

Tämä oli kuitenkin projekti, jossa ei ollut myymätöntä asuntoa ja oli repullinen riihikuivaa rahaa. Olisi luullut kiinnostavan. Olin kuvitellut, että välittäjillä on nyt enemmän aikaa henkilökohtaiseen palveluun kun rutiinit pyörivät verkossa. Vai olisiko ranteessa pitänyt olla oikea Rolex. Aikoinaan yksi välittäjä tunnusti, että aloittaa asiakkaan valinnan katsomalla millainen kello hänellä on. Aikansa elänyt kriteeri tuokin. Tämän casen ostaja ei omista rannekelloa vaan katsoo ajan kännykästään.

Kenen puolella seisot? Välittäjien suurin haaste on aina ollut saada asuntoja myyntiin. Niin se on näköjään vieläkin. Oli siis suuri virhe kertoa välittäjälle, ettei projektissa tule asuntoa myyntiin. Kiinnostus lopahti siihen. Se taas sopi oikein hyvin kahdelle yksityishenkilölle, jotka keskustelivat asioista ilman myyntipalkkioiden painolastia. Itselläni oli puolestaan neutraaliuden painolasti kahden tuttavan välissä. Kenenkähän puolella välittäjä seisoo?

Mistä tuntee osaavan välittäjän? Hän on aidosti kiinnostunut ostajan tarpeista. Siinä säästyy kaikkien aikaa. Olemattomien argumenttien tuputtaminen on turhaa. Minulle aikoinaan esiteltiin hyvää perunakellaria senkin jälkeen, kun olin tehnyt selväksi, että olen peruna-absolutisti. En syö yhtään perunaa vuodessa. Se mikä toiselle on arvokasta voi olla toiselle rasite. Tässäkin kaupassa myyjä lupasi 4500 euron arvoiset valaistusratkaisut kaukosäätimineen kaikkineen mukaan. Ostaja oli taas kauhuissaan tästä. Kuinka kalliiksi niiden huoltaminen tulee? Valaistuksen laatu ja monipuolisuus kun ei painanut vaakakupissa mitään.

Kymmenes kerta toden sanoo. Itsellänikin on ainakin yksi asunto vielä hakusessa. Aikatauluhaarukka on kuukaudesta kuuteen vuoteen. Olen määritellyt kolme ominaisuutta, joista en sitten tingi. Yksi niistä on keittiö. Keittiön olen jo periaatetasolla suunnitellut. Heti kun löytyy sopiva tila, niin kiinni veti.

Niin ja myyntiin tulee ylimmän kerroksen huippuasunto huippupaikalta Helsingin keskustasta.

Kuus-nolla

Lauantai 27.2.2010 - Kauko Niemi

Nyt ei suomalaisille pitäisi olla epäselvää mitä tarkoittaa kun ilmaistaan että homma hoitui 6-0. Vapaampi käännös mennen tullen.

On se mielenkiintoista miten paljon lopputulos voi muuttua, vaikka taidot eivät muutu lainkaan.

Onhan sitä itsekin kokenut monasti saman tilanteen. Vaikkapa noustessa estraadille laulamaan. Yks kaks musta aukko ja biisin sanat ovat kadonneet.

Jonakin päivän ylä f tulee niin helposti, että tuntuu kuin laulaisi väärästä sävellajista. Jonakin päivänä joku väärä lihas on väärin päin jumissa ja tuskin edes C onnistuu.

Teet virheen keilaradalla ja rupeat korjaamaa sitä. Väkisin vääntämisen jälkeen virheiden määrä senkun kasvaa ja pallo on kohta rännissä.

Mikähän olisi se jatkuvan rentouden saalaisuus?

Koira-alennus palovakuutuksiin

Tiistai 23.2.2010 - Kauko Niemi

Parin päivän sisällä on koira hälyttänyt kahdessa palotapauksessa, toisessa varmuudella pelastanut emäntänsä. Toisessa pelastettiin asuinrakennus, mutta hälytys tuli liian myöhään kanoille ja kalkkunoille.

Vastaavia uutisia oli viime vuoden aikana useita. Voittaja 2009 –näyttelyn yhteydessä palkituista sankarikoirista kolme oli tunnistanut palon tai alkavan palon ja pelastanut isäntäväen sekä suuremmat tulituhot. Papun, Figon ja Mion tarkat nenät vainusivat tulipalon jo ennen palovaroittimia

Muiden muassa lempääläisen collie Mion omistajat heräsivät aamuyöllä koiran levottomaan liikehdintään ja murinaan. Herätessään Mion emäntä huomasi valoa olohuoneen ikkunasta. Hän nousi ylös ja meni katsomaan, mistä valo tuli. Tässä vaiheessa naapurin parveke oli jo ilmiliekeissä. Mion emäntä herätti muut naapurit, jotka vielä nukkuivat. Talo, jossa he asuvat, on kuuden asunnon luhtitalo. Onneksi kaikki kotona olleet saatiin ulos ennen kuin palo alkoi levitä.

Vuosittain palkittujen sankarikoirien listalla on liki poikkeuksetta tulipalon havainneita koiria. Sankarikoiran tittelin perustana onkin ihmishengen pelastaminen.

Onkohan nyt niin, että koira on varmempi palovaroitin kuin se tekninen värkki, joka on kiinnitettynä johonkin, mahdollisesti väärään paikkaan ja joka on ollut testaamatta vuosia. Mahdollisesti paristotkin ovat hiipuneet.

Koiran vaisto, hajuaisti eikä energia lopu kesken niin kauan kuin koira on hengissä. Koiraa ei nyt kuitenkaan voida määritellä pakolliseksi jokaiseen perheeseen niin kuin palovaroitin. Soisi kuitenkin vakuutusyhtiöiden miettivän koira-alennusta vakuutuksiin. Kaupanpäälle tulisi vielä murtohälytyskin.