Mopsi karkasi käsistä

Tiistai 2.11.2010

Viimeaikaiset vakavat koiranrääkkäystapaukset osoittavat, että teot, oikeuden päätökset ja nykyinen eläinsuojelulaki eivät vastaa kansan käsitystä koirien hyvästä huolenpidosta.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös palauttaa koira takaisin rääkkääjälle sai vastaryöpyn kahdella rintamalla. Facebook-ryhmässä ja adressin allekirjoituksena.

Adressi sai hetkessä yli 32000 allekirjoitusta ja se eteni kohtuullisen säädyllisesti ilman suuria ylilyöntejä. Hauva.com myös suositteli allekirjoitusta. Sen sijaan Facebook-ryhmältä karkasi mopo tai tässä tapauksessa mopsi käsistä.

Poliisi arvelee tällä hetkellä, että facebook-ryhmän jäsenille tullaan nostamaan syytteitä. Käräjäoikeudessa ehdollisen tuomion saaneen miehen nimi on ryhmässä julkaistu ja henkeä ja hyvinvointia uhattu sadoissa kirjoituksissa. Monet kommentit täyttävät rikoslain pykälän laittomasta uhkauksesta.

Netin helppous ja nopeus ei kuitenkaan saa pettää harkintakykyä eikä sen kautta tule provosoitua ja lähteä sumeilematta mukaan.

Eläinsuojelulakia ollaan parhaillaan muuttamassa ja se saa kokonaan uuden rangaistusluokan, törkeä eläinsuojelurikos. Uusi laki tullee voimaan vielä tällä vaalikaudella. Tosin tälläkin hetkellä tuomioistuimilla olisi mahdollisuus suurempiin rangaistuksiin kuin mitä langetetaan.

HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen vaatii tuomioistuimia ottamaan vakavissa eläinrääkkäystapauksissa käyttöön eläinsuojelurikosten rangaistusasteikon yläpään.

Luukkaisen mukaan rangaistuksen ankaruus on viesti kansalaisille: se kertoo tehdyn rikoksen vakavuudesta ja tekijän syyllisyydestä. Tällä hetkellä maksimirangaistus eläinrääkkäyksestä on kaksi vuotta vankeutta, mutta ehdollisiakin vankeusrangaistuksia jaetaan hyvin säästeliäästi, ehdottomina vankeustuomioita ei langeteta juuri lainkaan.

Luukkaisen vaatimuksiin on helppo yhtyä, kun esimerkiksi alkuvuodesta Espoossa dobermannin pesäpallomailalla kuoliaaksi iskeneen miehen syyte hylättiin käräjäoikeudessa.

Ihmisten mielissä koira tuntuu ikään kuin perheenjäseneltä ja mielissä pyörivät rangaistusvaateet ovat helposti samanlaisia kuin henkirikoksissa. Kuitenkin on muistettava, että koira on laintulkinnassa esine. Omaisuuden suoja on taas lainsäädännössämme hyvin vahva.

Se että koira on esine saattaa jopa johtaa surkuhupaisiin tilanteisiin. Oikeuslaitoksen tulkinnat saattavat olla hyvin erilaiset, jos sinä itse aiheutat naapurin koiralle vahinkoa tai kun koirasi aiheuttaa naapurinkoiralle vahinkoa. vaikka lopputulos saattaisi olla sama. Olet kajonnut toisen omaisuuteen.

Turussa syyttäjä on saanut uutta tietoa tapauksesta ja vie jutun hovioikeuteen, joten koiraa ei palauteta ennen seuraavaa oikeusastetta omistajalleen. Toivottavasti siihen mennessä suurimmat intohimot ovat laantuneet. Saamme aikanaan nähdä saadaanko päätöstä, joka paremmin vastaa ihmisten käsitystä hyvästä koiranpidosta.

Oikeuden ottaminen omiin käsiin ei laillista edes internetissä.

Homo-hässäkästä kannattaa oppia

Sunnuntai 17.10.2010 - Kauko Niemi

Homo-hässäkkä osoittaa selvästi, että kulttuuri on muuttumassa. Hallintoalamaiset avaavat suunsa ja äänestävät jaloillaan. Siitäkin huolimatta että Facebook-lakko kuivui perjantaina kokoon.

Seuraava hässäkkä saattaa syntyä jo ensi viikolla. Huomenna julkaistaan kirja suomalaisen ruoan puhtaudesta. Vai pitäisikö sanoa tulkkausteos, mitä tuoteseloste oikeasti tarkoittaa.

Siinä on ainekset vuosikymmenten takaiseen kissa-margariini-skandaaliin. Eikä tarvitse kuin, että joku osoittaisi ruokien lisäaineiden aiheuttavan tämän räjähdysmäisen allergioiden lisääntymisen.

Onkohan elintarviketeollisuus ja kauppa millään tavoin harjoitelleet joukkopakoa, kun äidin kanannahasta tekemät mössöpullat eivät kävisikään kaupaksi. Vapise HK:n sininen! Onkohan monikaan yritys tarkistanut kriisitiedotusstrategiaansa sillä silmällä, että yhtenä päivänä sosiaalinen media jyrää sen alleen.

Niin sanottu sosiaalinen media, mitä se sitten missäkin tapauksessa onkaan, kanavoi miltä hallintoalamaisesta oikeasti tuntuu. Siinä piispa Irja Askola on oikeassa, että kirkosta pako kertoo enemmänkin suomalaisten perusoikeudentunnosta, kuin kirkon suhteesta homoihin.

Jos uutta hässäkkää ei synny ensi viikolla, niin ainakin mielenkiintoiseksi tilanne muodostuu ensi keväänä. Politiikka on ollut jo jonkin aikaa hallintoalamaisten silmätikkuna ja tuntuu suorastaan ihmeeltä, jos nyt opitut uudet vaikuttamisen keinot eivät ryöpsähtäisi pintaan kevään vaaleissa.

Ehdokkailla ei ole rahaa perinteiseen kampanjointiin – pitäisikö sanoa onneksi, eikä sillä olisi mitään merkitystäkään. Muutaman katu- ja lehtimainoksen merkitys sen rinnalla, että netissä sadattuhannet ihmiset ryöpsähtävät pinnalle päivässä.

Perinteiset vaalikampanjat ovat kuin puhelinluettelo. Muodoltaan kuin kukoistuksen aikana, mutta merkitykseltään nolla.

Suomalaiset eivät ole koskaan kunnolla nousseet barrikadeille, vappumarssitkin ovat kuivuneet kokoon. Nyt marssitaan netissä ja meillä on omalla päätelaitteella äänestyskone kun edustajilla Arkadianmäellä.

 

 

 

Jumalan virheet, joita lääkäri yrittää eheyttää

Perjantai 15.10.2010 - Kauko Niemi

Minä en usko siihen, että jumala olisi tehnyt virheitä, luodessaan erilaisia ihmisiä. Enkä usko, että Päivi Räsäsellä olisi oikeutta puuttua asiaan ja yrittää korjata Jumalan tekosia. Vaikka lääkäri onkin.

Entistä omituisemmalta asia tuntuu, kun Räsänen on kuitenkin saanut lääkärikoulutuksen ja luulisi edes jonkin verran ymmärtävän ihmisen henkisiä ja fyysisiä mekanismia.

Ihminen, joka ei elä rehellisesti omien tunteittensa kanssa on kuollut.

Räsänen puhuu ikään kuin kirkon edustajana, mutta hän puhuu myös lääkärien edustajana. Tähänkin asti olen suhtautunut lääkäreihin epäilevämmin kuin pappeihin ja tämä epäily nyt sen kun kasvaa. Taitaisin luottaa enemmän Karkkilan valelääkäriin kuin Räsäseen.

YLE voisi tehdä koosteen Räsäsen lausunnoista. Niistä tulisi samanlainen, monen minuutin repeat-ohjelma, kuin Jutta Urpilaisen ”ensiksi haluaisin kiittää”.

Räsäsen lausunnot ovat ulkoa opeteltuja höpötyksiä. Samat urpilaiset toistuvat päivästä toiseen riippumatta millaisessa ohjelmassa maailmaneheyttäjä Räsänen suutaan aukoo. Eiköhän nämä mekaanisesti toistetut lauseet ole tulleet nyt tiensä päähän. Ne eivät palvele sen enempää lääkärikuntaa kuin pappejakaan saati politiikkaa tai kirkkoa.

Räsänen voisi oikeasti ryhtyä itse eheytymään. Elämään omien oikeitten tunteittensa kanssa. Toivottavasti niitä kaikkia ei ole vielä tapettu.

Olen tietoisesti jättänyt mainitsematta kirkon instituutiona, sillä Räsänen edustaa  kirkkoa tasan yhtä paljon kuin Luthersäätiön omavaltainen piispa Matti Väisänen.

Minunkin kirkosta eroaminen oli jo napinpainalluksen päässä. Ajattelin kuitenkin väyrystellä muutaman yön ja antaa paineiden purkautua. Tällä hetkellä toivon sydämestäni Räsäsen eheytymistä ja tulemista järkiinsä ja inhimilliseksi ihmiseksi.

Paniikin lietsontaa voisi hillitä

Tiistai 5.10.2010 - Kauko Niemi

Koiranmyrkyttäjiä liikkuu joka viikko lähes jokaisella paikkakunnalla. Tätä menoa Suomesta kuolevat koirat tuota pikaa.

Puhelinpylväiden liput ja laput ovat siirtyneet Facebookiin. Viestinnän nopeus ja laajuus on monisatakertaistunut. Panikointia ei siten pystytä millään hillitsemään. Sitkeitä koiran myrkyttäjiä liikkuu nykyisin harvase viikko liki jokaisella paikkakunnalla.

Jokainen varmasti muistaa kuiskaamisleikin, missä toinen kuiskaa tarinan toisen korvaan. Jo muutaman henkilön ringissä alkuperäinen viesti on saanut uusia muotoja, asia on saattanut muuttua paljon, jopa alkuperäinen viesti on muuttunut päälaelleen. Mitä tapahtuukaan hetkessä tuhansia ihmisiä tavoittavassa Facebookissa.

Koiranomistajia Kaarinassa säikäyttäneestä lihapullasta ei tutkimuksessa löytynyt mitään myrkkyjä. Huhut levisivät nopeasti verkossa mahdollisesta koiramyrkyttäjästä.

Kaarinan tapauksessa tehtiin kuitenkin ilmoitus Kaarinan poliisiasemalle syyskuun alussa. Ilmoittajan mukaan hänen koiransa oli syönyt puistoalueelta löytyneen lihapullan.

Poliisi lähetti lihapullan tutkittavaksi keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon. Siellä tehdyssä tutkimuksessa lihapullan ei todettu sisältävän huumaus- tai lääkeaineita, rotanmyrkkyjä tai muutakaan myrkkyihin viittaavaa.

Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa pyörii jatkuvasti paniikkiviestejä koiranmyrkyttäjistä. Silti poliisille ei ole tehty yhtään ilmoitusta, eikä yksikään eläinlääkäri ole kohdannut yhtään myrkytystapausta.

Koiramaailma ei toki ole ainoa, missä helppo tapa panikoida tuottaa tuloksia. Poliisi selvittää parhailla Pohjois-Helsingissä liikkuvaa namusetää. Itse olen törmännyt kyseiseen viestiin lukuisia kertoja.

Jokainen varmasti ymmärtää, että maailma ei ole täynnä koiranmyrkyttäjiä. Jokainen ymmärtää myös sen, että eväslaatikosta saattaa pudota lihapulla tai nakin palanen matkan varrelle. Tervettä järkeä peliin milloin viestiä kannattaa levittää, milloin kannattaa lisätä bensaa tuleen – siitä huolimatta, että levittämisvälineet ovat äärimmäisen helppoja käyttää. Siitä huolimatta, että tuntee itsensä tärkeäksi ja vastuulliseksi lähettäessään viestiä eteenpäin.

Kannattaa miettiä kuinka todenmukainen viesti on, kuinka läheltä, lähipiiristä se tulee, voinko tarkistaa sen todenperäisyyttä. Vastuuta myös viestien edelleen lähettämiseen.

Lakooninen suhde sähköyhtiöön

Tiistai 21.9.2010 klo 12.33 - Kauko Niemi

Riittäisiköhän kolme muistutusta ryhdistäytymään sähkön käytössä ja erityisesti sähköyhtiön suhteessa.

Tiedän varsin hyvin, että sähköyhtiöitä voi kilpailuttaa ja jonakin päivänä jostakin saa sähköä halvemmalla kuin toisesta paikasta.

Lähtökohtana on vain se, että perstuntumalta kolmen kuukauden laskun 160,79 euron laskusta nipistetyt eurot säästyisivät todennäköisesti helpommin joltakin toiselta momentilta.

Etenkin kun tässä viimeisessä laskussa on melkein normaalia elämään kaikki kolme kesäkuukautta ilman kesälomaa. Ja epänormaalia, että jäähdytin hyrräsi makuuhuoneessa yötä päivää liki koko kolmen kuukauden jakson.

Voisin toki miettiä sitäkin kuivaisinko pyykit ullakolla enkä rummussa. Käyttäisinkö kylpyhuoneen lattialämmitystä harvemmin tai pienemmällä teholla. Tai miettisin ovatko kaikki seinässä kytkettynä olevat 36 pistoketta tarpeellisia.

Sähkölaskun suhteen minua on kuitenkin herätelty. Helsingin kaupungin sähkölaitos, anteeksi Helsingin Energia lähetti pari kuukautta sitten tasoituslaskun ajalta, joka alkoi maaliskuulta 2008. En ollut huomannut niiden puuttuvan. Ja ihmettelyyni löytyi monta selitystä.

Varmuuden vuoksi avasin viimeisen e-laskun, josko siinäkin olisi Kampista jotakin outoja terveisiä. Terveisiä oli 15 rivillistä. Sen verran pikasilmäyksellä ymmärsin, että piirun verran alle puolet loppusummasta oli varsinaista sähkönkulutusta ja loput kaikkea muuta mukavaa laskutettavaa.

Millekähän riville se sähköyhtiön vaihto vaikuttaisi. Selvittelyn paikka kun aikaa ja sisäistä energiaa ilmestyy.

Kolmas herättely tapahtui tänään. Helsingin Energialta tuli tärkeä kysely, missä haluttiin selvittää tärkeiden asiakkaiden mielipiteitä omaan sähköyhtiöön.

Kyselyssä tuntui painottuvan paikallisuus. En todellakaan muista, että olisin kertaakaan käynyt fyysisesti sähköyhtiössäni – miksi olisin. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut yhteydessä sähköisesti vain kerran, kun uhkasin vaihtaa yhtiötä, jos paperilast eivät lopu ja tilalle tule e-laskua. Nyt tulee.

Sivutolkulla kysymyksiä, mikä on tärkeää sähköyhtiössä ja mikä vähiten tärkeää paljasti lopullisesti kuinka lakooninen suhde minulla on sähköyhtiööni. Kun ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta, niin ainoa tärkeä asia on että pistorasiasta tulee sähköä silloin sitä tarvitsee.

Tällainen lakooninen suhde olisi toki hyvä pohja sähköyhtiöiden kilpailuttamiselle.

Näinkös se dekkari syntyy

Sunnuntai 12.9.2010 - Kauko Niemi

Herään kahtena yönä peräkkäin juomaan. Huomaan, että naapurin keittiössä on myös valot. Ei nyt kuitenkaan mikään pieni liesituulettimen tai raolleen jääneen jääkaapin valo. Siis täysvalaistus, jossa jokaisen kaardemumman löytää kirjavalta räsymatolta.

Jään miettimään, että mikähän naapurin yöunet on vienyt. Itse naapuria ei keittiössä näy. Tosiasiassa en edes tuntisi olisiko hän oikea naapurini vai murtovaras, joka tyhjentää parhaillaan huushollia. Naapurini asuu eri osoitteessa vaikkakin samassa taloyhtiössä ja kulkee toisen kadun kautta. Yhtiökokouksen perusteella en pysty paikantamaan kenen naama pitäisi näkyä mistäkin ikkunasta.

Aamulla näen, että naapurini on valvonut koko yön. Valot palavat edelleen. Ne eivät sammu vaikka aurinko on jo korkealla ja lämpötila kivunnut liki 30 asteeseen.

Näin on nyt jatkunut viikon. En ole kiinnittänyt aiemmin huomiota, josko naapurin keittiön valot ovat palaneet kaikki nämä kahdeksan vuotta, jonka ajan olen nykyisessä asunnossani asunut.

Tuntuu oudolta. Ehkä hän on matkalle lähtiessään unohtanut tai tietoisesti jättänyt valot päälle. Entä jos naapurini onkin yksineläjä ja saanut sairauskohtauksen ja makaa jossakin lattialla. Mielikuvitus kelaa ainakin parikymmentä erilaista vaihtoehtoa.

Seinänaapurini on talon vanha asukas, ja istuu hallituksessa, ehkä hänellä olisi tietoa kenen keittiössä palaa valot yötä päivää. Soitan ovikelloa ja oven avaa maalari ja tietää kertoa, että seinänaapurini on pitkään poissa.

Siirryn tarkkailuasemiin kadun puolelle. Yritän hahmottaa mitkä ikkunat kadun puolella vastaisivat valot päällä olevaa keittiötä. En tunne asuntojen pohjia ja tilanne ei ratkea. Melko varma käsitys kuitenkin syntyy. Hahmotusta helpottaa kun eri portaiden asunnot ovat aina puolikerrosta ylempänä tai alempana.

Palaan seuraavana päivänä uudestaan kadun puolelle. Epäilemiäni ikkunoita pesee nuorehko nainen. Kivi putoaa sydämeltä. Mielikuvitukseni laukkakierros on ollut turha, mikäli ikkunat ovat todella saman huoneiston kuin valot päällä olevan keittiön.

Silmäni skannaavat monta kertaa päivässä tuota mystistä keittiön ikkunaa. Keittiön missä valot palavat täysillä yötä päivää. Kunnes yhtenä päivänä näen vilauksen ihmisen hahmosta.

Ainakin teoriani lattialla makaavasta, sairauskohtauksen saaneesta henkilöstä ei voi pitää paikkaansa ja unohtuneista valoista matkan aikana ei myöskään.

Mysteeri kuitenkin jatkuu. Valot palavat edelleen yötä päivää. Nyt jo ainakin yli kaksi kuukautta. Ehkä heillä onkin vain kytkin rikki, eikä ole löytynyt sähkömiestä. Ehkä he nauttivat ravintolassa syömisestä, kun keittiössä ei koskaan tehdä ruokaa.

(tämä blogi dekkarin aloituksesta on kaikilta osin faktaa)

Hetken hurmurit

Lauantai 11.9.2010 - Kauko Niemi

Olli-Pekka Kallavuo olisi ollut parempi Kallasvuona kuin Nokian toimitusjohtajana. Silloin kun ihminen on oma itsensä hän on uskottava. Nyt Kallasvuolle asetettiin normit Nokian toimitusjohtajasta, jota hän ei luontevasti, ja uskottavasti toteuttanut. Asiasisällöt jäivät taka-alalle.

Esitystalouden hetken hurmurit istuvat aitiopaikalla Espoon teatterissa. Pelkkä esittäminen ei tuo toivottavaa lopputulosta, ei ainakaan silloin kun hihnan päästä pitää tulla ihan oikeita tuotteita.

Esittämisellä pärjää hieman pidempään kun esittämien ei tarvitse muuttua konkretiaksi. Näinhän on Jari Sarasvuon kohdalla. Kohtuuttoman suurta esittämistä 27 miljoonan liikevaihdon yritykseltä.

Sarasvuo voi jatkaa nyt pelkkää esittämistä, kun pääsi eroon Satamasta. Mutta esittäminen on kaukana kun ostaa yrityksen 60 miljoonalla ja pääsee eroon siitä 9 miljoonalla. Tosin hän itse nettosi välistä noin 17 miljoonaa.

Hetken hurmuriksi voi suuressa mittakaavassa luokitella aikoinaan Jan Carlzonin, joka nosti Scandinavian Airlinesin, SAS, ja itsensä lentoyhtiöiden jumalaksi. Sellaista mediaa tai seminaaria ei ollutkaan missä hän ei olisi esittänyt. Nyt tiedämme SAS:n tilan. Pysyvää ei tuostakaan hurmiosta syntynyt.

Aikoinaan kollegani hurmasi kansainvälisissä kokouksissa omilla esityksillään, mutta nousukiito katkesi, kun joku realisti huomasi, että asiakasmarkkinointiin tarkoitetuista rahoista valtaosa kului hänen sisäisten presentaatioiden esittämiseen. Massiiviset kertakäyttöiset videotuotannot eivät olleet halpoja.

Eihän Jorma Ollila ole räiskyvä mediapersoona. Hän on kuitenkin uskottava oma itsensä. Sellainen kun jäyhän suomalaisen pitääkin. Tosin Ollilalla oli juuri oikea aikakehys matkapuhelinmarkkinoilla.

Kallasvuon ulkoinen uskottavuus ei ollut niinkään pahasti pielessä kuin sisäinen uskottavuus. Heti alusta pitäen nokialaiset jännittivät kuinka Kallasvuo esiintyy. Itse asiasisältö jäi sivuseikaksi, kun nokialaiset miettivät kuinka Kallasvuo piti käsiään ja kuinka väkinäistä hänen hymynsä oli. Nokian viestintäkoulutus voisi myös mennä itseensä yrittäessään taivuttaa erilaisia persoonia samaan muottiin.

Kallasvuota verrattiin Nokian sisällä Applen Jobsiin. Hänen olisi pitänyt olla joku muu kuin Olli-Pekka Kallasvuo, jolla kuitenkin on laaja kokemus ja tietämys alasta.

Hurmuriksi hänestä ei ollut, eikä välttämättä olisi ollut tarpeenkaan. Nokia voisi lopettaa nyt kaikilla muillakin tasoilla esittämisen ja miettiä tosissaan mitä hihnan päästä lasketaan ulos. Osaamistahan löytyy, jos sitä osataan oikein kanavoida.

Ensi vuonna terveitä ja hyväluonteisia koiria

Torstai 9.9.2010 - Kauko Niemi

Tänä vuonna uudistetussa kasvattajasitoumuksessa koirankasvattajat lupaavat kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria. Vaatimus on kova, jopa epärealistinen.

Kun tällaisen lauseen allekirjoittaa, niin tulkinnasta tulee aivan varmasti erimielisyyksiä. Sitä en epäile, etteikö kaikkien intressissä olisi hyvää tarkoittava koirankasvatus.

Käytäntö ei ole niin kaunista ja yksinkertaista nykyisessä yhteiskunnassa, missä juristi astuu heti esiin, kun erimielisyyksiä ilmaantuu. Erimielisyyksiä syntyy viimeistään silloin kun eläinlääkärilaskut alkavat nousta yli sietorajan.

Kun terveyden pettävän pennun kanssa tulee ongelmia, vakuutusyhtiöillä on laajat rotukohtaiset tilastot, joilla osoitetaan perinnölliset sairaudet ja evätään kalliit hoitokulut. Tämän jälkeen oikeuksia lähdetään peräämään kasvattajilta.

Kuinka määritellään terve ja hyväluonteinen koira. Tällä hetkellä ei ole olemassakaan tervettä koirarotua. Kuinka terve koiran sitten pitää olla, jotta kasvattaja selviää sitoumuksestaan. Kuinka ja kuka terveyden määrittää. 

Entä missä menee hyväluonteisuuden raja ja kuinka se juridisesti määritellään. Etenkin kun tiedämme, että suurin osa arkielämän hyvä- ja huonoluonteisuudesta aiheutuu hihnan toisessa päässä.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin koirakaupoista 57 valitusta kuluttajaneuvontaan. Valitettavasti moni ostaja ei malta selvittää tunteiden palossa sitä mitä on todella ostamassa. Vuonna 2009 valituksia tehtiin 466 kappaletta.

Tällä hetkellä ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos kasvattajat ovat näreissään uudesta sopimuksesta, joka on allekirjoitettava tämän vuoden aikana mikäli aikoo kennelnimen alla koirankasvatusta jatkaa.

Missä piileskelevät rohkeat, jotka lopettaisivat kasvupuheet?

Torstai 26.8.2010 - Kauko Niemi

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen – lukee Paasikiven patsaan jalustassa. Ei taida olla paljoakaan kaikua Paasikiven tälle linjalle.

Missä ovat ne rohkeat poliitikot, jotka uskaltaisivat tunnustaa tosiasiat ja lopettaisivat jatkuvan hokemisen kasvu-uralle pääsemisestä -  velkarahalla elvyttämisen ja keinotekoisen hengittämisen.

Tosiasioiden tunnustamista on sopeutua talouden pysymiseen paikallaan, jopa pienenemiseen. Toki joitain alueellisia ja toimialakohtaisia eroavaisuuksia on olemassa. Ja tietenkin yksilöitä, jotka vetävät välistä ja ajavat mersuillaan kuten ennenkin muista piittaamatta. En kuitenkaan tarkoita toimeliaisuuden lopettamista.

Viime lauantaina maapallon luonnonvarat käytettiin tältä vuodelta loppuun. Olemme siis kuluttaneet vajaassa kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi.

Loppuvuoden kulutamme luonnonvaroja velaksi. Luonto ei kestä nykyistä elämäntapaamme. Meillä ei ole edellytyksiä kasvaa kasvattamalla kulutusta. Kasvun hokeminen on jopa edesvastuutonta. Velkamme kasvaa sekä luonnonvaroissa että rahassa mitattuna.

Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna lauantai 21. elokuuta. Global Footprint Networkin laskema ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella: viime vuonna vuosittaiset luonnonvarat kulutettiin loppuun 25. syyskuuta.

Aika moni asian kyllä ymmärtää, mutta rohkeus puuttuu kääntää takkiaan. Yritykset pitävät yllä illuusiota kasvusta rauhoittaakseen markkinavoimia. Poliitikot pitävät illuusiota yllä äänestäjien takia.

Toivottavasti olen väärässä, mutta henkilökohtaisesti aion elää varojeni mukaan ja luontoa säästäen. Toistaiseksi ei ole mitään merkkiä siitä, että edellinen blogini samasta asiasta lokakuussa 2008 olisi ollut jotenkin yliampuva.

Pelottavinta asiassa on se, että ahne ihminen ei osaa jakaa niukkuutta tasapuolisesti. Katkeroituminen, kateus, oma etu ja monet muut ominaisuudet astuvat esiin niukkuuden jaossa.

Ilmiö näkyy jatkuvasti, vaikkapa parin omistajan pienyrityksissä, missä niukkuuden jaon viimemetrit ovat usein käsittämättömän raastavia. Mitä isommissa yksiköissä niukkuudenjakoa ei hallita, sitä suuremmat ovat vammat.

Mitä eroa on varkaudella ja kidnappauksella?

Keskiviikko 25.8.2010 - Kauko Niemi

Monesti olen miettinyt miksi koiranpentu tai koira varastetaan. Lapsi tai aikuinen kidnapataan. Kyseessä on samansisältöinen toimenpide.

Kansainvälisen lehdistön ylivoimaisesti yleisin koirauutinen on koiran varastaminen ja erityisesti pennun. Meillä kotosuomessa näyttää pulpahtavan yhä useammin uutisiin koiran varastaminen.

Todella sääli, että elävältä olennolta riistetään vapaus. Todella sääli, jos ei enää voi piipahtaa maitopurkkia ostamassa, ilman koiran vartiointia, niin kuin Turussa tapahtui keväällä. Tai murtovarkaiden kiinnostus kohdistui koiraan ja tietokoneeseen Vaasassa kesällä.

Tähän mennessä törkeyden huippu tapahtui viime sunnuntaina Seinäjoella, missä
seinäjokelainen nainen oli ilmoittanut myyvänsä kymmenen koiranpentua. Häneen otti yhteyttä ostotarkoituksessa pariskunta, joka saapuikin Seinäjoen keskustassa sijaitsevalle asunnolle katsomaan pentuja.

He ilmoittivat ostavansa pennuista kaksi 500 euron kappalehintaan. Koska pennut olisivat olleet luovutusiässä vasta kolmen-neljän viikon kuluttua laadittiin kaupasta varaussopimus.

Pariskunnan poistuttua myyjä havaitsi yhden pennuista kadonneen. Yritettyään ottaa yhteyttä pariskuntaan sopimuksessa olevien tietojen perusteella hän totesi ne perättömiksi.

Yhdysvalloissa pentuvarkaudet ovat yleisiä, koska suuri määrä pentuja myydään eläinkaupoissa ja pentuja varastetaan kaupasta kuin mitä tavaraa tahansa.

Sen ymmärtää, että tavaraa voidaan varastaa. Tavara ei tunne mitään vaikka se vaihtaisikin omistajaa, mutta alle luovutusiässä oleva pentu ei selviä omistajanvaihdosta noin vain.

Pahimmassa tapauksessa pentu on jo myyty muutamaan kertaan eteenpäin. Sille on voinut käydä kuin minun tietokoneelle, joka murrettiin autosta ja poliisin mukaan se ehdittiin myydä viidessä päivässä seitsemän kertaa.

Varkaus tuntuu lievältä ilmaisulta vaikka kyseessä olisikin ”vain” koira. Onhan se kuitenkin tunteva, elävä olento, joka tuskin lähtee vapaaehtoisesti uudelle omistajalle.

Wikipediassa kidnappaus (engl. kidnapping) eli ihmisryöstö on rikos, jossa henkilö kaapataan eli hänen vapautensa viedään vastoin hänen tahtoaan. Sanan alkuperäinen tarkoitus on kirjaimellisesti lapsenryöstö, mutta nykyisin sen käyttö on laajentunut koskemaan kaikkia vapaudenriistoa koskevia tapauksia.

Sisäpiiriä vai ymmärryksen lisäämistä

Keskiviikko 11.8.2010 - Kauko Niemi

Kesä on ollut vilkasta koiranäyttely- ja muiden koiratapahtumien aikaa. Kesällä on isoja tapahtumakenttiä tarjolla ja koiraihmiset viettävät lomiaan mieluummin muuten kuin lentämällä aurinkorannalle.

Julkisuutta ja media-aikaa nämä tapahtumat eivät juurikaan saa. Sawo Show Kuopiossa viime viikonvaihteessa sai sentään liikkeelle paikalliset lehdet ja YLE:n Savon toimitukset. Tapahtumalla oli selkeästi enemmän julkisuushakuisuutta kuin muilla vastaavilla koiratilaisuuksilla.

Samaan aikaa kun Kuopiossa kilpailivat koirat, kilpailivat vähemmän karvaiset ihmiset Lappeenrannassa Kalevan kisoissa.

Kalevan kisoista tuli suoraa lähetystä radiosta ja televisiosta tukehtumiseen asti. Paikalle oli saapunut 25.000 ihmistä. Vastaavasti Kuopion koiratapahtuma keräsi 30.000 ihmistä. Siis selkeästi suurempi tapahtuma ilman ainuttakaan suoraa lähetystä.

Viime viikonloppuna kisasivat myös palveluskoirat Suomen mestaruuksista, josta tapahtumasta löytyy pari pientä uutisen pätkää lehdistä.

Kyse ei ole koiratapahtumien kohdalla tapahtumien pienuudesta. Media ja koira eivät vain kohtaa muulloin kun koiran purressa ihmistä. Ääritapauksessa kun koira on pelastanut ihmisen hengen.

Useat koiratapahtumat vaikuttavat sisäpiiritapahtumilta, eikä niillä kosiskella kuin osallistumismaksun suorittavia koirakoita. Koiratapahtuma on monelle järjestölle se ainoa mahdollisuus ja pakkopulla varainkeruussa.

Toisaalta tapahtumat hoidetaan harrastuspohjalta ja osaaminen mediasuhteissa ontuu. Harvan tapahtuman verkkosivuilta löytyy medialle ennakkomateriaalia faktoineen ja taustoineen. Myös tapahtuman aikainen online-palvelu on venyvä käsite.

Nykyinen tilanne antaa koiramaailmasta vääristyvän, jyrkästi kahtia jakautuvan kuvan, vaikka periaatteessa olisi kaikki eväät rakentaa koiraymmärrystä laajempiinkin ihmisjoukkoihin.

Ymmärryksen puute kärjistää mielipiteet ja keskustelut koirankakoista, koiran uittamisista ja vaikkapa terassivisiiteistä.

Tiesitkö? Ensi kuussakin on koirien maailman mestaruus kisat Suomessa!

Suomessa on puolet liikaa rakennusmiehiä

Perjantai 30.7.2010 - Kauko Niemi

Erimielisyydet rakentamisesta ja remontoinneista ovat nousseet jyrkästi. Remontteihin liittyvät ongelmat työllistävät kuluttajaneuvontaa selvästi aiempaa enemmän.

Huhtikuun loppuun mennessä remonteista on tullut 1 329 valitusta, mikä on yli 30 prosenttia  enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.

Vain käytettyjen autojen kauppa poikii enää enemmän valituksia.

Tuttavaperheeni kirjoittaa tänään Facebookissa : ”Terassilasien asentaja oli huuli pyöreänä kun huomasi että edellinen häiskä oli mitannut kaikki seinä- ja kattolasit väärin. Nyt siis pihassa muutama lava väärän mittaisia laseja ja profiileita. Niin ja vasta neljäs peräkkäinen remppafirma teki oharit kylppärin suhteen eikä ilmesty paikalle vaikka oli sovittu.”

Toinen tuttavani ja itsekin tiivisti suunnittelemassa putkiremonttitalon muutostöitä. Tästä projektista syntyi nykyaikainen tarina hiiri kissalla räätälinä. Oikeastaan yksikään asia ei mennyt niin sanotusti nappiin.

Eniten asiassa tietenkin harmittaa se, ettei kukaan rakennustyömaalla vaivaudu kysymään/tarkistamaan asioita. Paikan päällä arvotaan asioita ja arpaonni on harvinaisen huono.

Arpaonni voisi olla parempikin, jos yhdelläkään rakennusmiehellä olisi niin sanotusti silmää ja vähäisintäkään kokemusta vaikkapa asunnon siivoamisesta normaalissa arkielämässä.

Tuntuu oikein pahalta, että tekee tuntitolkulla suunnittelutyötä. Kiertelee päivätolkulla kauppoja varmistelemassa mittoja ja sitten joku suhasee asioita vain sillä tavoin, kun se on helpointa ja yksinkertaisinta toteuttaa. Viis veisaamatta sovituista suunnitelmista. Ei siitä kylppäriä tullut, no mikäs siitä sitten tulisi? (likapyykkivarasto varmaankin)

Nämä pari esimerkkiä ja Kuluttajaviraston faktat tarkoittavat, että Suomessa on vähintään puolet liikaa rakennusmiehiä ja naisia. Jos asiat tehtäisiin kerralla, eikä kolmeen neljään kertaan, vähenisi työmäärä melkoisesti. Paljonko säästyisi materiaalikuluja jne.

Tiedän että se on mahdollista rakentaa kerralla. Oma kämppäni rakennettiin sata vuotta vanhaan taloon koolingeista kattoon sähköineen ja putkineen täysin uudestaan, eikä yhtään kohtaa rakennettu kahteen kertaan.

Paljonko on Hesarin sivuhinta tilaajalle

Keskiviikko 28.7.2010 klo 19.02 - Kauko Niemi

Pysähdyin miettimään, miksi nykyisin ei enää herää Hesarin kolahdukseen. Sehän johtuu tietenkin siitä, että ohuen ohut paperinippu sujahtaa äänettömästi luukusta, kun kantajan ei tarvitse sitä survoa, eikä metelöidä luukun kanssa.

Asialla on monta ulottuvuutta. Eilinen tiistai 27.7.2010 Hesari oli 30- sivuinen. vertailun vuoksi saman päivän Metro oli 12-sivuinen. Siitä ei olisi kuulunut mitään ääntä, kun olisi jo mahtunut kynnyksen välistä, jos ylipäätään jaettaisi talouksiin.

Kysehän ei ole siitä, ettei kesällä olisi uutisia. Kyllä ammattitoimittajat paikkaavat mainosten välissä olevat reiät varsin sukkelasti. Lehden paksuutta ohjaa ilmoituspitoisuusprosentti, eikä lehteen tungeta ylimääräisiä juttuja. Sehän jopa nostaisi lehden tuotantokustannuksia – paperia kuluisi, kuva- ja tekstikulut kasvaisivat.

Nyt ovat kuitenkin alennusmyyntien loppurysäykset ja uudet koulureput ovat tulleet myyntiin. Ei pitäisi olla kovin kuollutta ilmoitusmarkkinoillakaan.

Ekologista, kovin ekologistahan tämä tietysti on. Paperia säästyy ja Varkaudessa itketään krokotiilin kyyneleitä. Itse olen valmis näkemään, että vähintäänkin yhtä paljon kuin talouden hetkellisistä muutoksista, kyse on myös väistämättömästä muutoksesta kohti digitaalista aikaa.

Nyt kun tuo Hesarin laskukin odottaa maksuun menoa, aiheuttaa se aina vain suurempaa harkintaa. Joko olisi aika luopua tuostakin traditiosta. Sama tilanne oli 80-luvun lopulla kun irtisanoin puhelimen lankaliittymän.

Erityisesti kiinnostaa, mikä onkaan Hesarin sivuhinta vuositilaajalle ja kuinka se on kehittynyt vuosien varrella.

Kehitys on dramaattinen, näin ainakin arvelen. Jos vertaan aikaan, jolloin sunnuntainumeroiden sivumäärä pyöri 130-150 sivun paikkeilla ja tilaushinta oli huomattavasti edullisempi kuin nyt.

Kukahan olisi se taho, joka tämän Hesarin tilaajan sivuhinnan selvittäisi. Mainostajien palstamillimetrihinnat löytyisivät kyllä helposti.

Olisiko jopa kohtuullista, että sivuhinta ohjaisi tilausmaksua. Vuoden lopussa tulisi tasoituslasku kuin konsanaan sähköyhtiöiltä.

Täysissä ruumiin voimissa olevat väistyköön

Maanantai 26.7.2010 klo 13.17 - Kauko Niemi

Täysissä ruumiin voimissa olevat tehköön tilaa

Tällä kertaa vanhasta sananlaskusta oli jätettävä toinen puoli pois, nimittäin ja sielun voimissa. Englannissa on jouduttu parlamenttitasolla puuttumaan opaskoirien poistamisiin busseista ja takseista.

Kyse on näet joidenkin muslimien tulkinnasta, että koira on likainen eläin, eikä voida tällä verukkeella olla samassa bussissa koiran kanssa. Tällaisissa tapauksissa on kyllä syytä kallistua sille kannalle, että tällainen muslimi voisi aivan hyvin siirtyä seuraavaan bussiin mieluummin kuin ajaa sokean opaskoirineen ulos bussista.

Britannian liikenneministeri Norman Baker on joutunut muistuttamaan muslimibussikuskeja, ettei uskonto anna näille oikeutta poistaa opaskoiria linja-autoista. Sunday Times -lehden mukaan tapaukset, joissa muslimikuljettajat ja -matkustajat poistavat opaskoiran kanssa liikkuvia sokeita busseista ovat yleistyneet.

Joidenkin islamintulkintojen mukaan koira on likainen eläin, ja tämän vuoksi jotkut muslimit eivät halua matkustaa samassa ajoneuvossa koirien kanssa. Osalle muslimeista koirat eivät puolestaan ole ongelma.

Koirien poistaminen busseista on kasvanut Britanniassa jo niin yleiseksi ongelmaksi, että asia on nostettu esille Britannian parlamentissa. Sokeita edustavan kansallisen järjestön mukaan ongelma on laaja ja pahenee koko ajan.

Myös opaskoirayhdistys saa jatkuvasti jäseniltään valituksia siitä, että opaskoira on poistettu bussista tai taksista.

Britannian muslimineuvosto vaatikin lauantaina muslimeja osoittamaan suvaitsevaisuutta ja maalaisjärkeä. Liikenneministeri Baker muistutti puolestaan bussiyhtiöitä siitä, että opaskoiran voi poistaa kyydistä vain, jos se aiheuttaa häiriötä.

Sen sijaan kuljettajalla on oikeus päättää muiden kuin opastehtävissä olevien koirien ottamisesta kyytiin.

On tavattoman vaikea ymmärtää millään uskonnollisella tai muullakaan aatteellisella perusteella poistaa esimerkiksi sokea ja hänen koiransa pois ajoneuvosta. Jos koira on todella niin likainen, niin terveet väistykööt.

 

Minä ja koira samanlaisia uhreja

Tiistai 13.7.2010 - Kauko Niemi

Luonnon järjestämä draama on ovelaa, joskus varsin näyttävää ja tehokasta. Eläimet ovat saaneet hyviä ja tarkoituksenmukaisia suojavärejä. Se joka on kohdannut vaikka teeren pesän suorämeikössä, voi todeta kuinka yksinkertaista ja huomaamatonta.

Savon Sanomat kertoo kuinka koira oli uinut keskelle järveä, kun sorsaemo houkutteli sen sinne perässään.

Ovelan käytöksen syy oli, että sorsalla oli poikue rantaheinikossa. Kun koira ui liian läheltä, emo johdatti koiran peräänsä järven selälle suojatakseen sorsanpoikasia.

Koiran omistaja huolestui koiransa uintikunnosta sen verran, että pyysi palokunnalta apua. Pelastuslaitos nouti koiran rantaan veneellä.

Itse koin saman tarinan pikkupoikana, kun ”siipirikko” sorsa juoksutti minua pitkälti toista kilometriä ja yllättäen parani kesken kahinan ja lensi tiehensä.

Muista todella hyvin tämän huijauksen. Kuinka sorsa siivet harittaen ja nilkuttaen hyppi karkuun. Juuri kun olin saamassa sen kiinni, niin jostain kumman syystä siltä löytyi taas voimia hypätä parin askeleen etäisyydelle.

Sorsan käytös oli niin tarkkaan ajoitettua, ettei kokemattoman pojan päässä voinut syntyä muuta ajatusta kuin linturaukka on saatava kiinni ja hoidettava kuntoon.

Tätä mestarillista ajoitusta kiinnisaamisen ja karkaamisen välillä jatkui niin kauan, että minut oli juoksutettu turvallisen matkan etäisyydelle poikasista. Ja tuo turvaetäisyys oli yllättävän pitkä – yli kilometrin.

Hengästyneenä ja posket punottaen kertomaan kotiväelle kuinka olin saamassa siipirikon sorsan kiinni. Minulle annettiin tilaisuus kertoa huimaa tarinaa kaksinkamppailusta kunnes isäukko kokeneena metsästäjänä paljasti totuuden. Totuuden kuinka sorsaemo voi yllättäen parantua ja lentää tiehensä.

Näin siirryin 2010 aikaan

Tiistai 6.7.2010 - Kauko Niemi

Teinköhän jonkun virheen kun varasin vähintään puolipäivää aikaa asentaa MS Office 2010 ja siihen meni vain 15 minuuttia kaikkineen.

Tällaista olen odottanut 25 vuotta. Kaikki toiminnot jatkoivat entisellään vain uusitussa ympäristössä.

Päivittäminen kun osasi säilyttää kaikki 62 Outlookin kansiota, yli sata saapuvan postin erilaista sääntöä. Ja toistaiseksi en ole löytänyt yhtään väärää postia väärässä paikassa.

Kaivelin valmiiksi sähköpostitilieni salasanat ja tulevan lähtevän postin määritykset. Yllätys olikin suuri kun asennuksen jälkeen saapuvan postin hälytysääni rupesi soimaan, eli kaikki kuusi postitilieni määritystä olivat myös asettuneet paikoilleen.

Luojan kiitos vasemman kulman windows-tunnus ja sen takana olevat toiminnot ovat poistuneet. Uuden version käyttökokemus on paljon parempi kuin aikaisemman 2007:n, vaikka ensin näyttää, että huh huh, onpas vaihtoehtoja tarjolla.

Edelleen kuitenkin ihmetyttää se, ettei samoja toimintoa voida pistää samaan paikkaan kaikissa osissa. Esimerkiksi pikatyökalurivin paikka vaihtelee. Apple osasi jo 80-luvulla sijoittaa ja vaatia kaikilta muiltakin samat toiminnot samaan paikkaan.

Loogisuutta on saatu melkoisesti lisää. Pikasilmäyksellä osuu oikeaan toimintaa, eikä tarvitse arpoa ja kokeilla kymmentä vaihtoehtoa ennen kuin osuu oikeaan. Outlookin perussääntöjä piti etsiä ja ne löytyivät niinkin oudosta paikasta kuin tiedosto-valikon  ohjeiden alta. Aika vaikea arvata.

Ensisokeeraus oli niin vaikuttava, että voi olla yhden yön jo kriittisempi, kun nyt ei löydy kuin yksi käsittämätön asia, jota ei tässäkään versiossa ole korjattu. Kaikki lähtee siitä, että sinun pitää käsitellä ihmisiä etunimi – sukunimi –asennossa.

Minulla on yhteystiedoissa noin 50 Mattia, mutta vain yksi Hinttala. Samoja sukunimiä ei ole kuin sukulaisilla.

Jos haluat sähköpostiviestistä tallettaa lähettäjän yhteystietoihin, niin etunimi menee sukunimen kenttään ja sukunimi etunimen kenttään. Eikä auta sukunimi ensi täppikään.

Nimiosio toimii erillisenä ja sähköpostikentässä näyttönimi on jälleen etunimi sukunimi järjestyksessä. Sähköpostien jakelulistoilla siis jälleen esitysmuotona etunimi sukunimi. Nyt rukoilen iltarukouksessani, että versiossa noin 2015 asia olisi korjattu.

Miltä tuntuisi selata puhelinluetteloa etunimi – sukunimi – järjestyksessä. Tuskin tällä on suurta väliä jos on 20 ihmistä yhteystiedoissa. Minulla on muutamaa vaille tuhat.

Alku Office 2010:n kanssa oli yllättävä. Siirtyminen vei 15 minuuttia ja tottuminen tunnin. Seuraavana sitten ihmettelemään mitä uusia toimintoja voisi ottaa käyttöön. Vaikkapa OneNote. Tosin jos synkronointi nokialaisen kanssa ei toimi, niin jäähän se käytämättä.

Voi kuinka minä rakastankaan täsmällistä tietoa

Maanantai 28.6.2010 - Kauko Niemi

21.06.2010, klo 13:59 Vastaanotettu kuljetettavaksi 00100 HELSINKI 10/PÄÄPOSTI

21.06.2010, klo 20:45 Lähetys rekisteröity 00000 HELSINKI

21.06.2010, klo 23:38 Lähetys on otettu käsittelyyn ulkomaanterminaalissa 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

22.06.2010, klo 04:47 Lähetys lähtenyt maasta 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

Tämä on siis status ystävälleni lähettämästä DVD-levystä. Ystäväni oli vierailulla Oslossa hieman yli viikon ja siksi valitsin pikakirjeen ja etenkin kun Postin virkailija mainosti, että se on perillä kahdessa – kolmessa päivässä ja lisäksi pystyn seuraamaan lähetyksen kulkua.

8,40 euroa olkaa hyvä! Tuolla hinnalla saa Citymarketista kaksi pikeepaitaa, jotka on tehty jossakin Kauko-Idässä ja kuljetettu reilusti pidemmän matkan kuin Helsingistä Osloon.

Maanantaina kirje postiin ja näen, että se on lähtenyt tiistaina 04:47 maasta. Lienee siis tiistai aamupäivällä Norjassa.

Siihen loppuvat minuutin tarkat tiedot kirjeen matkan kulusta. Viestittelen kaverille Osloon, joko hän on kirjeen saanut. Ei ollut tiistai-iltana, ei keskiviikkona, ei torstaina, ei perjantaina, ei lauantaina, ei sunnuntaina ja tänään maanantaina hän siis jatkaa matkaansa Oslosta.

Tänään sitten testaan Postin chatti neuvontaa. Yllätys yllätys panhuilunsoittaja onkin kesälomalla ja chattiin vastattiin heti.

Sen sijaan jonkinmoinen aika kului kun nettineiti, ainakin kuvan mukaan nainen, löysi vastauksen ongelmaani. Vastaavaa palvelua ei ole Norjan postilla ja siksi tietoja pikakirjeen vaelluksesta ei ole olemassakaan.

Mitähän hyötyä tuollaisesta investoinnista loppujen lopuksi on, jos se palvelee asiakasta siihen asti, kun kone nousee taivaan tuuliin ja kuljettaa sinne myös seurannassa olevan lähetyksen.

Onhan se toki Itellan imagon kannalta hienoa ja voi kehua nykyaikaisilla palveluilla. Olla edelläkävijä, vaikkei siitä mitään hyötyä olisikaan.

Voin kuvitella kuinka käsittämätöntä tuollainen seuranta on paitsi norjalaisille niin myös afrikkalaisille tai jopa aasialaisille. Markkinat taitavat olla Helsingin ja Pihtiputaan välillä.

Olen asioinut parin viikon sisällä kolmenkin aasialaisen kanssa. Aivan ylivoimaisen vaikeata heille näyttää olevan sanoa heti suoraan vaikkapa millä lennolla tai mihin aikaan ovat liikkeellä. Varmuuden vuoksi aloitetaan ensiviikosta. Seuraavassa vastauksessa paljastuu viikonpäivä, seuraavassa aamu vai ilta, vihdoin lentoyhtiö, jos juonisti osaa udella. Sen jälkeen voikin itse tarkistaa netistä aikatauluja ja arvata loput.

Voi kuinka minä rakastankaan suoria faktailmaisuja tarkkoine kelloaikoineen. Pakko myös tunnustaa parantumaton tautini. Stressaannun, jos aikatauluja ei sitten noudateta.

Mutta nyt minusta tulee kadonneen levyn metsästäjä.

Nokiasta vain tuli iso yritys

Perjantai 18.6.2010 - Kauko Niemi

Nokiasta tuli vain iso yritys ja imi itseensä ison yrityksen vaivat, jotka nyt näkyvät lopputuloksena muutaman vuoden viipeellä. Pienet ja nokkelat kampittavat joka kulmalta, niin kuin Nokiakin teki 90-luvulla. Pitäisikö ylipäätään uskoa suuruuden voimaan.

Suureksi tulemisen ensimmäinen oire on siinä, että se on enemmän kiinnostunut budjeteistaan kuin todellisista kuluistaan. Budjetien rahat on tuhlattava, ettei seuraavassa budjetissa vietäisi rahoja pois. Tämähän synnyttää järjettömiä päätöksiä ja tuhlauksia. Kun rahaa on enemmän kuin kekseliäisyyttä käyttää sitä järkevästi, hankitaan muun muassa ennakkolaskuja työlle, jota ei ole vielä tehty. Järjestetään ylikalliita tilaisuuksia ja ties mitä.

Nokian lähtöpaketit ovat olleet liiankin tasavertaisia ihmisille ja ne ovat olleet irti reaalimaailman työnteosta. Ne joilla on hyvä tietämys, osaaminen ja omat siivet kantavat, lähtevät, vaikka Nokia heitä todellisuudessa tarvitsikin. Ei ole enää itsestään selvää, että kaikkia haluavat Nokialle töihin.

Nokia kehitti kahden ydinalueen yhdistävän loistavan järjestelmän SportsTreckerin. Siinä yhdistyy navigoinnin hyväksikäyttö ja maailman nopeimmin kasvava liiketoiminta-alue, hyvinvointi ja terveys. Järjestelmään on kännykällä tallennettu harrastuskilometrejä  monen edestakaisen kuumatkan verran.

Kuinka ollakaan, järjestelmän kehittäjät ottivat eropaketit ja vasta jälkikäteen Nokialla huomattiin, että kuinkas tässä näin kävi. SpotsTreckerin kehitys pysähtyi ja sitä ei ole nyt saatavissa uusille puhelinmalleille.

Vähän sama tilanne on viime viikolla väitöskirjassa hyväksi osoitetussa Wellnessdiaryssa ja listaa voisi jatkaa.

Nokialla eri yksiköt saavat huseerata mitä tahtovat. Sisäisen koordinaation puute näkyy puhelinten käyttöliittymissä. Nokian vahvuus oli ennen älypuhelimia tuttu ja turvallinen ja ennen kaikkea käyttäjän oppima nokialainen käyttökokemus. Itsekin yritin vaihtaa aikoinaan ericksonilaiseen, mutta en jaksanut opetella uutta maailmaa.

Nyt taas ihmettelen miten on mahdollista N97:ssa, että samat toiminnot ovat eri järjestyksessä, riippuen mitä kautta toimintoon tulee. Apple keksi jo 80-luvulla, että kaikki valikot olivat samassa järjestyksessä, riippumatta toiminnosta tai ohjelmiston valmistajasta.

N97:ni toimii nyt riittävän vakaasti kolmannen ohjelmistopäivityksen jälkeen. Kuinka moni passiivinen puhelimenkäyttäjä näitä päivityksiä tekee. Tuskin kovinkaan moni, vaan kärsii nahoissaan tai vaihtaa toiseen.

Nokian kannattaa muistaa, kun tuotekehittelijöitä lähettää kilometritehtaalle, että pelkillä powerpointeilla ja ties millä huomiotaloudella ei pitkälle pötkitä.

Viimeisimmän S60 version tullessa markkinoille Samsungin puhelimet tulivat markkinoille kuudessa kuukaudessa ja Nokian puolessatoista vuodessa ja silloinkin ohjelmistoltaan keskeneräisinä.

Avasin OVI-palvelun ensimmäisten joukossa. Ovi on valitettavasti pysynyt kiinni. Perusasia kuten sähköpostin tai muun viestin vastaanottajaa ei voinut valikoida osoitekirjasta - yhteys puuttui. Olisi pitänyt kirjoittaa erikseen – ei kiitos. Minulla on puhelimessa ja Outlookissa samat yli 900 kontaktitietoa ja kaikki kalenteritiedot  ja niitä aion jatkossakin käyttää ja synkronoida keskenään automaattisesti.

Kyllä Nokialla pitäisi oikean ja vasemman käden tehdä samoja asioita käyttäjien hyväksi. Sisäinen ryhti saisi mielellään korvata powerpoint kilpailun paikasta organisaatiossa.

Aalto-yliopistoa todella tarvitaan

Keskiviikko 16.6.2010 - Kauko Niemi

Taitaisi olla tarvetta perustaa myös aalto-ammattikorkeakoulu. Olen nyt hyvin läheltä seurannut erään talon putkiremonttia, missä samalla uusitaan talon sähkösyöttö- antenni- ja datakaapeloinnit.

Urakkaohjelman mukaan huoneistokohtaisesta jakokeskuksesta vedetään yksi tv-piste ja yksi datapiste keskelle olohuoneen seinää. Siinä se on sitten television ja tietokoneen paikka. Ja onhan vieressä yksi vanha sähköpistoke.

Väistämättä tulee mieleen vanhanajan puhelinpistoke, jonka ainoa ja oikea paikka oli eteisessä. Siellä puhuttiin ja selvitettiin kaikki tärkeät asiat.

Nyt kun asennustyöt ovat edenneet jo niin pitkälle, että olohuoneen seinälle on ilmestynyt tarpeelliset pistorasiat datalle ja televisiolle, niin hämmästys on melkoinen. Minun matkalaukkunikin taitaa olla pienempi kuin tuo rasia.

Jos tuollainen hirviö möhkälemuotoilu on nykyaikaa ja parasta muotoilua mitä Suomessa on saatavissa, niin kyllä on todella aihetta pistää insinöörit ja muotoilijat samalle luokalle kouluun.

Ja jos sähkömiehen silmä ei näe mitään kummallista siinä, että kylpyhuoneen kaksi möhkälettä ovat noin 15 senttiä eri korkeustasoissa, niin olisi myös parasta, että sähköasentajat ja pukuompelijat opiskelisivat samassa ahjossa tyylitajua.

Kyllä tiedän, että langattomalla modeemilla saadaan data siirtymään jokaiseen huoneeseen. Tiedän senkin, että data siirtyy asunnossa melko vilkkaasti sähköverkkoa pitkin. Tv-signaalin langaton siirtäminen on tosin vielä hakusessa.

Senkin tiedän, että haaroitus ja jatkojohdoilla voidaan sähköä levittää ympäri huushollin ja kompastella irtojohtoihin.

Tarkistin mielenkiinnolla vertailun vuoksi oman tilanteeni. Tv:lle löytyy antenni kolmesta paikasta, datalle löytyy langaton yhteys ja kolme kiinteää yhteyspaikkaa. Sähköpistokkeita on jatkuvassa käytössä 37 kappaletta ja sitten nämä pölynimurit ja muut ajoittain energiaa tarvitsevat rekkuleet.

Kaksi keskittymää tv/stereot ja tietokoneet ovat kyllä yhden kytkimen takana, jolloin standby-tiloja ei ole käytössä.

Kuinkas seuraava raivokohtaus kuvaillaan

Lauantai 12.6.2010 - Kauko Niemi

Taitavat kohta toimittajakollegoilta loppua sanat ja niiden merkitykset kesken. Voimakkaat sanat lantraantuvat webbimössökilpailussa. Mikään ilmaisu ei tunnu miltään ja jatkuvasti pitäisi keksiä päivä toisensa jälkeen voimakkaampia ilmaisuja, voimakkaampia sanoja.

Lukijoiden kannalta tämä on kuin allergikoille annettava siedätyshoito. Kohta ei enää reagoi mihinkään, vaikka mummo murhattaisiin viereisessä makuuhuoneessa.

Lööppikielessä kaupan kassoilla ja kioskien ikkunoissa on jo vuosia tiedetty, ettei lööppi vastaa alkuunkaan todellisuutta. Entä jos jokaisen jutun otsikko muutetaan lööppikielelle, niin kauankohan lukijat jaksavat tulla petetyksi joka ikisen jutun kohdalla.

Entäs jos joku on tänään vielä vihaisempi kuin eilen. Eilisessä uutisessa hän raivosi. Mikäs sitten onkaan todellisuutta vastaava ilmaisu tänään?

Väärä Suomi-kuva: Raivo heräsi ”russofobiasta” – itse jutussa sentään aktivistit ovat vain hermostuneet (Uusi Suomi)

Raivo ja hermostuminen ovat aika kaukana toisistaan. Oman mittapuuni mukaan olen silloin tällöin hermostunut, mutta en kyllä muista näyttäneeni Espanjalaiselta härältä, joka raivoaa areenalla matadorin edessä tuskissaan. En muista edes huutaneeni vuosiin kenellekään. Joskus sentään ääneen ihmettelen.

Obaman raivo – nyt suuttui Iso-Britannia (Uusi Suomi) – jutussa Isossa-Britaniassa suuttumus kasvaa ja pääministeri Cameron on luvannut keskustella presidentti Barack Obaman kanssa viikonloppuna.

Näiden kahden raivon lisäksi Uuden Suomen haku antaa yli 60 muuta raivoamista. YLE:n uutisista löytyi vain raju ukonilma, joka raivosi Hämeessä. Tässäköhän se tuoreen tutkimuksen salaisuus, että YLE on luotettavin uutiskanava.

Whitney Houston raivostui yleisölleen – itse jutussa kerrotaan, että Houstonin esitykseen tyytymätön yleisö buuasi hänelle, minkä jälkeen tähti haukkui oman yleisönsä. (Voice)

Minun kovin vaikea edes kuvitella, että Matti Vanhanen raivoaisi. Olin sitten mitä mieltä tahansa hänestä poliitikkona. Aikoinaan harmaudestaan haukuttu mies nousi kyllä otsikoihin, mutta mielikuvitukseni yltää vain sille tasolle, että Matti voisi sadatella raivona itsekseen saunan takana.

Vanhanen raivostui yllätyksestä (Uusi Suomi) Itse jutussa kerrotaan, että sekä Ilta-Sanomat että Helsingin Sanomat kuvailevat Vanhasen raivostuneen yllättävästä muutoksesta Joutsenmedia-asiassa. Valitettavasti en löytänyt kummastakaan lähdemediasta kuvausta Vanhasen raivosta.

Vanhanen liikuttui (Iltalehti 11.6.2010) – oliko tämäkin dramatisointia. Ei ollut, sillä Vanhanen oli silminnähtävästi liikuttunut. Sen todisti kuva.

Victoria Beckham raivostui raskaana olevalle naiselle (Ilta-Sanomat). Itse jutussa Victoria Beckham hermostui naiselle, joka pyysi David Beckhamia hieromaan hänen vatsaansa. ”Oletko tosissasi”, kysyy Victoria.

Wikipedian mukaan raivo tarkoittaa aggressiivista tunnetta ja mielentilaa sekä niitä ilmentävää käyttäytymistä. Raivon vallassa olevan ihmisen harkinta ja päätöksenteko eivät ole samalla tavoin kontrolloitua kuin normaalisti.

Raivo voi ilmetä sanoina, eleinä tai väkivaltaisina  tekoina. Myös eläimen toimintaa voidaan kuvata raivoksi; tällöin viitataan käyttäytymisen arvaamattomuuteen ja aggressioon. Raivoksi voidaan vertauskuvallisesti kutsua myös luonnonilmiöitä kuten myrskyä tai ukkosta.

Jälkiraivolla viitataan aggressiiviseen tilaan, johon voidaan joutua tietyissä asioissa lukuisten kertojen epäonnistumisien jälkeen, esimerkkinä pianonsoittaja joka ei millään onnistu soittamaan tiettyä kappaletta oikein.