Mitähän tapahtuu kameravuodessa

Keskiviikko 29.8.2012 - Kauko Niemi

Nopea vertailu kuviini Taiteiden yö 2011 ja Taiteiden yö 2012 pysähdytti miettimään mitähän oikeastaan on vuodessa tapahtunut? Vuosi sitten sain yhden kelvollisen kuvan ja tänä vuonna kaikki olivat priimaa.

Taiteiden yö 2011

Taiteiden yö 2012

Ero on huikea. Rehellisyyden nimissä, kun tarkkaan en muista vuoden takaista tilannetta, on sanottava, ettei tainnut vuosi sitten olla yökuvaus oikein hallussa. Voi toki olla, että Oopperan valaistus ei ollut vuosi sitten kovin suotuisa. Tämä on kuitenkin marginaalinen tekijä.

Kameratekniikkani on myös hieman muuttunut vuodessa. Kameraan on tehty yksi ohjelmistopäivitys, mutta suurin tekniikkamuutos on uusi laadukkaampi ja valovoimaisempi objektiivi.

Oma veikkaukseni on kuitenkin, että kokemus ja oppiminen on se mikä ratkaisee tämän kuvaparin eron.

Kamerat ovat nykyään niin monitoimisia ja digitekniikka tuo omat rajoituksensa ja samalla omat mahdollisuutensa. Kuvaamaan ei kuitenkaan opi kuin kuvaamalla. Tekniikkaa ei opi kuin kokeilemalla, eikä sitä opi kerralla, eikä edes kahdella, vaikka olisi vuosikymmenten kuvauskokemus taustalla kuten minulla. Aikoinaan jo pimiössä.

Vuoden aikana tiedostojen määrä kuvakansioissani on kasvanut reilulla 10.000 tiedostolla. Kohdallani se tarkoittaa yli 5000 otettua kuvaa.

Tämän kuvaparin innoittamana kehitin kuvaajana kehittymisen pikaoppaan:

Kuvaa paljon kokeillen erilaisilla asetuksilla. Muistitila on halpaa, eikä kuvia tarvitse edes säilyttää. Kuvaa ja etene yksi aihe kerrallaan. Vastavalo, yökuvaus, kirkas päivä, pilvinen päivä, henkilökuvaus, syvätarkkuus  jne.

Jokaisen 200 kuvan jälkeen lue jälleen kerran käyttöohje ja ymmärrät lukemaasi huomattavasti enemmän kun on kokemuspohjaa.

Kuvaa taas 200 kuvaa ja lue käyttöohjekirja. Löydät jälleen paljon ymmärrettävää tuosta 400 sivuisesta epoksesta ja sen termeistä. Tee jokaisen 200 otoksen aikana selkeitä testikuvauksia, joita analysoit tietokoneen ruudulla tarkasti tarkastaen tarkennuspisteet/terävyyden ja kuvien värit.

Pian tulet huomaamaan että hapuilu on muuttunut tiedoksi ja käsittelyvarmuudeksi. Olet jo pitkällä, kun kohteen nähdessäsi tiedät heti kuinka kamera säädetään tässä tapauksessa.

Jos sinulla on innokas kuvauskaveri, niin opetelkaa yhdessä. Se on tehokasta eikä into sammu. Tämän sanon myös kokemuksesta.

Lohdutan kuitenkin, ettei oppimisesi lopu koskaan, mutta tekniikan sijasta pystyt enemmän keskittymään kuvakerrontaan.

Mielelläni ostaisin tabletin vaikka tänään

Tiistai 28.8.2012 - Kauko Niemi

Oikeastaan tarvitsisin tabletin nuottikansioksi torstai-illasta sunnuntai-iltaan. Tiedossa on ainakin noin 20 tunnin treeniputki ja nuotit aina vain sekaisin.

Tiedän jo nyt, että taas tulostan nipun paperia, vaikka jossakin sängyn alla olevissa paperikasoissa sellaiset jo ovat valmiiksi tulostettuna täydellisessä epäjärjestyksessä. Mutta kun koneelta ne löytyvät aina järjestyksessä ja aina viimeisimpinä versioina.

No miksen kävele huomenna kauppaan ja osta? Olen kävellyt jo liian monta kertaa ja tullut takaisin tyhjin käsin. En vain ole löytänyt sellaista tablettia, jolla uskoisin pärjääväni.

Jos olisin 100 prosenttisen varma, etten tee tabletilla ikinä mitään muuta kuin selaisin nuotteja, niin voisin harkita iPadia. Uskoni androidein horjuu pahasti ja tämän jälkeen vaihtoehdot ovatkin vähissä.

Tekniikkahulluna en luota itseeni, etteikö tabletille vaivihkaa löytyisi muutakin käyttöä kuin palvella nuottikansiona.

Lähtökohtanani tietenkin on, etten monistele ja siirtele tietoja paikasta toiseen, etsiskele niitä ja löydä eri koneilta, vaan saman tiedon samassa muodossa pitää löytyä miltä tahansa laitteeltani ja mielellään ilman pilvipalveluja.

Toinen perusvaatimus on, että yhteistyö muiden kanssa on kitkatonta ja hommat hoituvat ja siirtyvät liitteineen maailmasta toiseen.

Valitettavasti oma yli 15 vuoden Mac-kokemus ja nykyinen kommunikointi Mac-ihmisten kanssa tukee huonosti perusvaatimuksiani.

Android leviää kuin jokisen-eväät. Jokainen virittää omia androideja ja kuka enää takaa, että kaksi viritettyä androidia pysyisivät samassa päivitystahdissa ja ymmärtäisivät toisiaan. Yhtään en ihmettelisi vaikka Androidin eco-systeemi kaatuisi omaan sallitsemattomaan avoimuuteensa.

Taidan laulaa ensi viikonlopun vielä papereista ja ihmetellä miltä maailman näyttää tai sen kuvitellaan näyttävän syyskuun 5. päivän jälkeen.

Olipa tekniikka sitten mikä tahansa, niin joka tapauksessa tervetuloa kuulolle 25.11.2012 Temppeliaukion kirkkoon. Silloin kuljemme kohti joulua pimeässä syysillassa.

Koirat: Huijarit vaihtoivat parkkipaikat nettiin

Perjantai 17.8.2012 klo 17.18 - Kauko Niemi

Parkkipaikat koiran ostopaikkoina vaihtuivat nettiin. Erona on vain se, että koiran ostaminen anonyymiltä myyjältä parkkipaikalta sait koiraa muistuttavan eläimen. Nettiostoissa et saa eläintä vaan menetät rahasi.

Kanta-Hämeen poliisilaitos kehottaa suomalaisia tarkkaavaisuuteen ostaessaan koiraa ulkomailta. Koiraa ei usein nimittäin tule, vaikka raha vaihtaisi omistajaa.

Tällä viikolla kirjattiin Hämeessä kaksi tällaista koirahuijausta, poliisi kertoo.

Ensimmäisessä tapauksessa suomalaisostaja teki koirakauppaa Kreikasta. Kauppaneuvottelut käytiin sähköpostilla, minkä jälkeen suomalainen lähetti ”myyjälle” 375 euroa koirasta ja vielä 500 euroa häkistä.

Toinen tilasi Espanjasta Yorkshiren terrierin ja maksoi 185 euroa. Myyjä pyysi vielä 800 euroa kuljetuksesta ja muista kuluista. Koiraa ei Suomeen ole kuulunut.

Koiran hankkimiseen liittyy aina sekä lain noudattamista sekä moraalisia että eläinsuojelullisia kysymyksiä. Kuka hankkii itselleen haukkuvan tuotteen, jolle ei ole olemassa mitään tuotevastuuta, jonka taustasta ja eläinsuojelullisesta asioista ei ole harmainta aavistusta, jonka lainmukaiset terveysdokumenteista ei ole tietoakaan.

Muutaman satasen menetys on loppujen lopuksi pieni sakko ja muistutus hyväuskoisuudesta ja perin tyhmästä toiminnasta, jossakin hetken hurmoksessa.

On vaikea uskoa, että joku koiraharrastaja tai koirakokemusta omaava hankkisi koiran tuntemattomalta netistä pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena tietäen vastuunsa koirasta seuraavat 10 vuotta.

Miten ihmeessä tämä valistus menisi jakeluun, että koiran hankinta on vastuullinen prosessi. Koira hankitaan ensisijaisesti vastuulliselta kasvattajalta kaikkine dokumentteineen.

Tai jos hankit lemmikkisi eläinsuojelullisista syistä kotimaasta tai ulkomailta, niin käytä vastuullista järjestöä, joka on valvonut ja varmistanut koiran terveydelliset ja kaikki lainmukaiset asiat kuntoon.

Hyvinvointi: Heinäkuussa nousin parhaaseen kuntoluokkaan

Sunnuntai 12.8.2012 - Kauko Niemi

Tänä aamuna tein Eläintarhan kentällä kuntotestin 1600 metrin kävelynä. Suunnon  mukaan olen nyt noussut parhaaseen kuntoisuusluokkaan. Tosin siinäkin luokassa riittää haasteita nousta ainakin pari porrasta ylöspäin.

Heinäkuussa olin ihan kiitettävästi liikkeellä. 30 liikuntasuoritetta, joihin käytin aikaa 39,03 tuntia. Näiden lisäksi arki/hyötyliikuntaa kuvannee parhaiten askelmittaus, joka kertoo keskimäärin noin 7 kilometrin kävelystä jokaisena heinäkuun päivänä.

Hieman aloin jo epäillä harjoitusten vaikutusta, sillä tuppasivat olemaan aika matalasykkeisiä. Luuloni oli siis väärä ja vaikutus oli oikein positiivinen. Lajeinahan on ollut uinti, pyöräily, kävely (lähinnä patikointi luonnossa)  ja kuntosali.

Kokonaan uutta elämässäni on tänä kesänä ollut uiminen. Aiempien kesien räpiköinti on vaihtunut oikeampaan uintiin. Näillä näkymin tämän kesän uintimatkaksi tullee yli 50 km. Tekniikka on edelleen hakusessa ja kaukana taloudellisesta uintityylistä. Olen katsellut netissä videoklippejä ja yrittänyt omaksua Sievisen tekniikkaneuvoja. Pientä parannusta havaittavissa, mutta itseltäni ei onnistu kropan kontrollointi, liikkeiden ja hengityksen rytmittäminen. Harkinnassa aikuisten uintitekniikkakoulu.

Edelleen tämän terveysprojektin päätavoitteena reilun vuoden takaa ollut verenpaine, on erinomaisesti hallinnassa ja vakiintunut hyvälle tasolle. Eikä yhtään harmita, että kesäkiloja on kadonnut 2-3. Olen kuitenkin herkutellut tänä kesänä enemmän kuin vuosiin.

Olen tässä matkan varrella raportoinut hyvinvointiprojektista. Ehkä nyt 15 kuukauden ja 17 kilon jälkeen on syytä muuttaa nimitystä projektista elämäntavaksi. Siis jatkan uutta elämäntapaa hamaan tulevaisuuteen.

Uuden elämäntavan keskeisiä asioita ovat liikunta, terveellinen ruoka, jossa on selkeitä piirteitä karppauksesta ja opeteltavaa on vielä ruoan määrässä ja rytmissä. Monen pienen aterian rytmi on kohdallani lihavuuteen tuomittu. Sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa.

Opeteltavaa on myös leporytmissä. Kunto kasvaa levon aikana. Enkä panisi hanttiiin vaikka nukkuisinkin vielä kuuden jälkeen aamulla.

ITC: Palvelukokemus * osa II

Maanantai 6.8.2012 - Kauko Niemi

Vaihtuihan se operaattori vihdoinkin. DNA ottaa kantaa lauantaina maanantaina tehtyyn sähköiseen kyselyyni. Tosin vasta kysyy yhden lisätiedon, jotta voi ottaa kantaa.

Perjantaina sain toisenlaisen palvelukokemuksen. Kysäisin sähköpostitse Microsoftilta Outlookista. Tunnin sisällä tuli kaksi vastausta vaihtoehdoista ja lista linkeistä, mistä löytyy lisää tietoa ja muiden kokemuksia samantyyppisestä asiasta.

Tunnilla ja kuudella päivällä on vissi ero palvelukokemuksen muodostamisessa.

Olen aiemmin kertonut palvelukokemuksesta, jota kukaan ei toistaiseksi ole pystynyt lyömään laudalta.

Ostin tietokoneohjelmistopaketin maailmanlaajuiselta Adobelta heidän kansainvälisiltä sivuiltaan. Koska hinta oli hieman jälleenmyyjiä edullisempi. Halusin ohjelmalevykkeet, vaikka linjani olisikin imuroinut ohjelmat melko vikkelään.

Tilaus tapahtui keskiviikkona kello 14.30. Tilausvahvistus ja UPS:n seurantakoodi tuli puolen tunnin kuluttua sähköpostilla. Ovikello soi perjantaina kymmeneltä ja paketti oli kädessä. Eikä hintaan ollut lisätty toimituskuluja.

Tuossa ajassa en olisi ehtinyt edes Jätkäsaareen. Tosin siellä toimitus olisi ollut kaksi viikkoa.

Mutta takaisin tähän akuuttiin operaattorin vaihtoon. Perjantaina sitten huomasin, että ehkä nyt on todella jotakin tapahtumassa, kun katkolla olleen operaattori Saunalahdelta soitettiin ja ihmeteltiin operaattorin vaihtoa.

Tämä soittaja ja niin kuin kaikki puhelinkauppiaat ovat vain varautuneet hintakeskusteluun. Keskustelu loppui lyhyeen kun sanoin, että minulla on huono palvelukokemus teidän kanssa, eikä teidän liittymätuotteet vastaa enää minun tarpeitani. Puhelimeni käytöstä alle 10 prosenttia on puhetta.

”Jos kyseessä olisi ollut joku hintatarjous, olisimme voineet katsoa vastaavaa, mutta raportoin tämän eteenpäin.”

Vanha totuus kertoo, että virheitä saa tehdä, muttei samaa moneen kertaan. Virheistä pitää oppia. Lyhytkin googlaus ja saamani palaute edellisestä jutusta osoittaa, ettei kokemukseni ole ainutkertaisia.

Miten se on mahdollista, kun Suomessa tehdään noin 60.000 numeronsiirtoa kuukaudessa ja tämä tahti on jatkunut vuositolkut. Silti sörssitään, tehdään asiat moneen kertaan, tuhlataan aikaa ja rahaa sekä pahoitetaan ihmisten mielet.

Kannattaisikohan tämä numeronsiirtoprosessi oikeasti opetella ja kehittää vedenpitäväksi. Paljonkohan se lisäisi katetta viimeiselle riville. Jos nyt yhden siirron turha selvittely- ja paikkaustyön kustannus olisi vain 30 euroa ja puolessa siirroissa mählitään, niin näihin mähläilyihin tuhraantuu rahaa liki miljoona euroa kuukaudessa.

Minunkin tapauksessani on tähän mennessä ollut mukana neljä DNA:n henkilöä. Veikkaan, että 30 euroa on jopa pieni kustannus heidän työajastaan.

Pyytämäni selvitys siitä mitä oikein on tapahtunut, saapui heti puolentoistaviikon kuluttua. Minun käsitys tapahtumista on kokolailla erilainen kuin mitä DNA:n järjestelmään on tallentunut.

Siirron jälkeen vastaajan numero on sms viestissä, joka koskaan ei minua saavuttanut. Netistä en myöskään löytänyt sähköpostin lähettävän palvelimen osoitetta. Siis siirron jälkeen kaksi soittoa asiakaspalveluun 17 minuutin jonotuksella, ennen kuin asiat olivat paikoillaan.

Kaiken kaikkiaan nyt on sellainen tunne, että tiedän noin 85 prosenttisesti mitä olen tehnyt ja mitä ostanut. Kuitenkin sellainen hytinä, että sekoilujen jälkeen alkuperäinen sopimus on muuttunut. Sen paljastaa aikanaan ensimmäinen lasku. Toivottavasti olen väärässä. Ja toivottavasti en tarvitse toistaiseksi DNA:n palvelua, vaan pärjään ihan itsekseni. Se on paras palvelukokemus mitä operaattori ylipäätään pystyy tarjoamaan.