Onpas sinulla tosi iso kalu

Sunnuntai 7.9.2025 - Kauko Niemi

 

Nyt olen puolessa vuodessa saanut huiman määrän todisteita, kuinka värillä on väliä.

Minulla on pitkä 600 mm kameran objektiivi luonto- ja vähän muuhunkin kuvaukseen. Objektiivi on väriltään musta, niin kuin on kamerakin ja varsin usein minun vaatetuksenikin.

Kun kierrän esimerkiksi liki päivittäin Töölönlahden kamera ja mustaoblektiivi kaulassa vain muutama ihminen silloin tällöin katselee ja moikkaa. Ja moikkaajillakin on yleensä oma kamera mukana. Siis ihan samalla asialla.

Puolisen vuotta sitten ostin uuden objektiivin 200 – 500 mm. hieman paksumpi, painavampi, saman pituinen, mutta väriltään vaalea.

Tämän blogin otsikko tulee siitä, kun istun Helsingin Kluuvikadun penkillä kamera sylissä, vaalea objektiivi jalkojen välissä ja takaa kuuluu reipas miehen kommentti – onpas sinulla tosi iso kalu.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen huomionosoitus valkoisesta objektiivista. Töölönlahdella nyt pysähdytään harvase päivä ja aloitetaan juttelu mitä olen kuvaamassa. Ja näillä henkilöillä ei itsellään ole kameraa. Keskustelut jatkuvat usein alueen luonnosta ja eläimistä.

Eräänä päivänä iäkäs nainen pysähtyi ja alkoi innoissaan paljastamaan kuinka tuolla 300 metrin päässä on tosi harvinainen lintu. Juttelut loppuivat aika lyhyeen ja minä onnistuin muutamien minuuttien kuluttuakuvaamaan tuon vierailevan tähden.

Eilisellä kierroksella Hietaniemen hautausmaalla nuorehko mies totesi, että tuolla kyllä pärjää, mutta valitettavan kovin hiljaista tänään – näin oli, kaunista kuitenkin.

Parin viikon takainen Taiteiden yö Oopperatalon pihalla synnytti neljä kamerakommentointia. Yksi oli nuori poika, joka tunsi vaalean objektiivini aina hintaa myöten. Hänellä oli nyt omasta mielestään ”vaatimaton” koulun kamera ja kotona pari luokkaa parempi. Siis valokuvausta opiskeleva, innokas nuori mies keskellä oopperaa ja balettia.

Värillä on siis merkittävän suuri vaikutus paitsi kuvissa niin myös kalustossa. Ja jos menet kuvausreissulle luontoon, on syytä jättää kirkkaan punaiset ja keltaiset ryysyt kotiin. Niillähän karkotat kaikki kuvauskohteet, ennen kuin olet niitä edes huomannut. Myös vaalea objektiivi saattaa kuulua tähän karkoitusluokkaan.

Vaaleaan objektiiviinkin on saatavissa luonnon kirjava teippaus. Miksi sitten kameravalmistajat valmistavat vaaleita putkia? Musta objektiivi kun saattaa kuumentua liikaa auringonpaisteessa. Nykyisissä objektiiveissa on tarkennusta ja vakautta varten melko runsaasti elektroniikkaa, jota liika kuumuus saattaa häiritä.

Mukava, asiallinen keskustelu luonnosta ja kuvaamisesta on kuitenkin aina virkistävää, jopa kehittävää uusista kokemuksista ja näkökulmista.

Laiha anti Messukeskuksessa

Lauantai 1.11.2014 klo 12.06 - Kauko Niemi

Kaksi hyvää kaveriani ovat jo pitkään kieltäytyneet lähtemästä messuille ja maksamasta noin 20 euron sisäänpääsymaksua plus 11 euron parkkimaksua, sillä eihän kauppoihinkaan ole sisäänpääsymaksua.

Aika moni muukin on tullut samaan lopputulokseen. Kirjamessujen kävijämäärä putosi tuhansilla ja monilla muillakin messutapahtumilla on vaikeuksia houkutella yleisöä paikalle.

Perjantaina menin Helsingin messukeskukseen, yksin, katselemaan ja hifistelemään kameroita ja tietotekniikkaa ja kaiken maailman muutakin talviliikuntaan tarkoitettuja romppeitta.

Käynti jäi enemmän kuin laihaksi. Paikalla oli alle kymmenen kameravalmistajaa perusromppeittensa kanssa. Olin jo netistä lukenut monet testit, käyttäjien kokemukset jne jne. Ei kerta kaikkiaan mitään lisäarvoa.

Digiexpolle riitti pieni kulma messukeskuksesta ja varsinaista tietotekniikkaahan siellä ei ollut lainkaan. Vain erilaisia pelejä.

Päässäni pyörähti taas monta ajatusta tulevaisuudesta, ilman sen tarkempaa miettimistä kysyin itseltäni mikä onkaan messutapahtumien tulevaisuus? Miksi ihmeessä enää menisin paikalle, jos kaikki tieto on jo tiedossa. Mistä maksaisin, kun messuan joka päivä netissä löytäen useita eri näkökulmia hakemaani asiaan.

Mikseivät esimerkiksi nämä kymmenkunta kamerabrändiä perusta yhteistä pysyvää esittelytilaa (show room), jossa saa ihan oikeaa asiantuntija-apua ja hiplata uutuuksia. Ostokset voi sitten tehdä kivijalkakaupassa tai netissä. Ei varastokuluja, ei suuria henkilökuluja. Usko, että yhteisen kamerakeskuksen vetovoima toimisi.

Kamerakauppojen, niin kuin monen muunkin kaupan ongelma on se, että asiakas tietää enemmän kuin myyjä. Ei vakuuta kun menee kamerakauppaan, niin myyjä ryhtyy kaivamaan vastausta netistä, jossa asiakas on jo monta kertaa käynyt tietojaan hakemassa.

Huomenna Lumia 1020:aa saa suomalaisista kaupoista

Maanantai 30.9.2013 klo 14.03 - Kauko Niemi

Otin ensimmäiset kuvani Nokia Lumia 1020:lla aivan elokuun lopussa. Tämän jälkeen olen kameraa, puhelinta, eikun puhelinta, kameraa pyöritellyt hyppysissäni. Jopa ottamalla ottanut muutamia testikuvia.

Rajala mainostaa tänään, että huomenna saa ammattitason pokkarin, joka kulkee aina mukana. Kyllä totta on ainakin se, että kulkee aina mukana.

Lumia 1020 on eittämättä hyvä, eittämättä paras kännykkä kamera, jolla olen kuvia ottanut, mutta!

Väistämättä tulee mieleen, että kohderyhmä on kuitenkin miljoonat ihmiset, jotka napsivat kuvia ja jotka haluavat ne heti facebookiin tai muuten jakoon. Ammattilainen joutuu kaivelemaan kuvainformaatiota hieman kauemmin.

Pahin ongelma on virrankulutus. Loma- tai kuvausmatkoille on pakko ostaa kameraan kiinnitettävä lisäakku. Normaalilla akulla ei puoltapäivää kauempaa kuvailla.

Kamera tekee kuvista kaksi versiota. Jakoon sopivat pikkuversiot (1-2 Mt) ja jämäkämpään käyttöön sopivat isot versiot (10 Mt kahtapuolta). Käsittelemättöminä pikkuversiota selvästi prosessoidaan jo kännykässä. Sitä on muun muassa terävöitetty melko paljon. Molemmat kuitenkin jpeg-tiedostoja.

Jpeg:stä huolimatta kaikki kuvankäsittelyohjelmat eivät osaa niitä aukaista suoraan kameran muistista. Kun kopioin ne vaikkapa työpöydälle, niin avautuvat. Jos käyttää esimerkiksi Skydrive-palvelua, niin sinne siirtyvät vain pienet versiot. Isojen käsittelyyn on kännykkä helpointa ja varminta kytkeä usb-kaapelilla koneeseen. Tässä vaiheessa todellakin olisin ollut onnellinen ja varmaan moni ammattilainen, jos isommat fileet olisivat olleet raw-versioita.

Zoomaus on myös suoraa facebook-kamaa. Täysin saman saa aikaiseksi Photoshopilla rajaamalla isoa kuvaa. Tosin pikselithän siinä useimmissa tapauksissa hyvinkin riittävät. Optinen zoom tekisi ihan oikean rajauksen. No optista zoomia ei tietenkään kovin helposti rakenneta tähän kokoon.

Kameran käsisäädöt, siis niitä on ihan oikeasti. Tosin ne loppuvat nopeasti kesken. Myös niiden käyttäminen vaatii jonkinlaista ymmärtämistä valon käyttäytymisestä ja kuinka kohde prosessoidaan biteiksi. Itse olen ottanut kuukauden aikana muutaman sata kuvaa ja arvioni on että omaan makuuni olen halunnut käyttää käsisäätöjä noin 70 prosentissa kuvia. Kuvat kun tuppaavat olemaan aavistuksen ylivalottuneita - varmuuden vuoksi, eikä tämä ole ainoastaan Lumian ongelma. Se on myös minun Canon järjestelmäkameran ongelma.

Itse laukaisinnappula on kuitenkin järkevä, että voit tarkentaa ja mitata valon ja sen jälkeen muuttaa kameraa ennen lopullista kuvaa. Sama tehdään näytöllä napsauttamalla tarkaksi haluttua kohdetta. Jos vaikka kuvattava ihminen halutaan kuvan laitaan tarkaksi. Käsisäädöt loppuvat nopeasti kesken niillä jotka harrastavat luovaa kuvausta ja ovat luopuneet jonkun bittinikkarin väsäämistä automaattiasetuksista.

Aivan sataprosenttisen varma en vieläkään ole, josko tämä olisi minun kakkoskamera. Vaatii edelleen ominaisuuksien kaivelua. Lisää testaamista ääriolosuhteissa. Joka tapauksessa olen jaellut paljon kuvia, joista keskiverto kameran käyttäjä ei enää pysty erottelemaan, onko kuva otettu kännykällä tai isolla kameralla. Esimerkkinä vaikkapa nämä.

(Kuvat toimivat linkkeinä isompiin kuviin) - kumpikin kuva on suoraan kamerasta, mutta kuvaushetkellä käsisäädetty.

Lue myös:  Kakkoskamera hakusessa

Mitähän tapahtuu kameravuodessa

Keskiviikko 29.8.2012 - Kauko Niemi

Nopea vertailu kuviini Taiteiden yö 2011 ja Taiteiden yö 2012 pysähdytti miettimään mitähän oikeastaan on vuodessa tapahtunut? Vuosi sitten sain yhden kelvollisen kuvan ja tänä vuonna kaikki olivat priimaa.

Taiteiden yö 2011

Taiteiden yö 2012

Ero on huikea. Rehellisyyden nimissä, kun tarkkaan en muista vuoden takaista tilannetta, on sanottava, ettei tainnut vuosi sitten olla yökuvaus oikein hallussa. Voi toki olla, että Oopperan valaistus ei ollut vuosi sitten kovin suotuisa. Tämä on kuitenkin marginaalinen tekijä.

Kameratekniikkani on myös hieman muuttunut vuodessa. Kameraan on tehty yksi ohjelmistopäivitys, mutta suurin tekniikkamuutos on uusi laadukkaampi ja valovoimaisempi objektiivi.

Oma veikkaukseni on kuitenkin, että kokemus ja oppiminen on se mikä ratkaisee tämän kuvaparin eron.

Kamerat ovat nykyään niin monitoimisia ja digitekniikka tuo omat rajoituksensa ja samalla omat mahdollisuutensa. Kuvaamaan ei kuitenkaan opi kuin kuvaamalla. Tekniikkaa ei opi kuin kokeilemalla, eikä sitä opi kerralla, eikä edes kahdella, vaikka olisi vuosikymmenten kuvauskokemus taustalla kuten minulla. Aikoinaan jo pimiössä.

Vuoden aikana tiedostojen määrä kuvakansioissani on kasvanut reilulla 10.000 tiedostolla. Kohdallani se tarkoittaa yli 5000 otettua kuvaa.

Tämän kuvaparin innoittamana kehitin kuvaajana kehittymisen pikaoppaan:

Kuvaa paljon kokeillen erilaisilla asetuksilla. Muistitila on halpaa, eikä kuvia tarvitse edes säilyttää. Kuvaa ja etene yksi aihe kerrallaan. Vastavalo, yökuvaus, kirkas päivä, pilvinen päivä, henkilökuvaus, syvätarkkuus  jne.

Jokaisen 200 kuvan jälkeen lue jälleen kerran käyttöohje ja ymmärrät lukemaasi huomattavasti enemmän kun on kokemuspohjaa.

Kuvaa taas 200 kuvaa ja lue käyttöohjekirja. Löydät jälleen paljon ymmärrettävää tuosta 400 sivuisesta epoksesta ja sen termeistä. Tee jokaisen 200 otoksen aikana selkeitä testikuvauksia, joita analysoit tietokoneen ruudulla tarkasti tarkastaen tarkennuspisteet/terävyyden ja kuvien värit.

Pian tulet huomaamaan että hapuilu on muuttunut tiedoksi ja käsittelyvarmuudeksi. Olet jo pitkällä, kun kohteen nähdessäsi tiedät heti kuinka kamera säädetään tässä tapauksessa.

Jos sinulla on innokas kuvauskaveri, niin opetelkaa yhdessä. Se on tehokasta eikä into sammu. Tämän sanon myös kokemuksesta.

Lohdutan kuitenkin, ettei oppimisesi lopu koskaan, mutta tekniikan sijasta pystyt enemmän keskittymään kuvakerrontaan.

Omistan kolmannenkin kannettavan tietokoneen, siinä on linssi

Perjantai 29.6.2012 - Kauko Niemi

Olen testikuvannut melkein kokonaisen päivän ja tullut tarkkojen testiplanssien jälkeen siihen tulokseen, että yhden objektiivin tarkennus ei suurilla aukkoarvoilla toimi moitteettomasti.

Ja muutenkin tuo testikuvaaminen on arvokasta oppimista kuinka kamera todellisuudessa käyttäytyy. Seuraavaksi kameran elektronisista säädöistä voi hakea apua ja virittää tarkennuspiste kohdalleen. Ja jos tämä ei riitä niin sitten mennään optiikka-mestarin pakeille.

Kameran valikkoja selaillessa ja käsikirjaa silmäillessä on pakko hyväksyä, että tämäkin kaulahihnassa roikkuva aparaatti on melkoinen tietokone, johon on yhdistetty lisäksi vaativaa optiikkaa samaan pakettiin.

Kamerani Canon 7D on saanut reilussa vuodessa kaksi ohjelmistopäivitystä. Seuraava päivitys on luvassa elokuussa ja kameran ominaisuudet paranevat ja kasvavat aika merkittävästi, koska kyseessä ei ole mikään välipäivitys.

Päivitystiheys ei nyt aivan yllä windowsin viikkotastasolle, mutta mikäänhän ei periaatteessa erota kameraa tietokoneesta.

Siis kaksi kannettavaa pc-tietokonetta, kameratietokone ja oikeastaan puhelintietokone onkin jo neljäs tietokone.

Jos Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaan visioon on uskominen, niin kaikkien härpättimien käyttäjäkokemus on pian samanlainen. Samanlainen tilannehan oli henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoilletulossa. Yhteensopivuus oli kuitenkin se asia, joka kantoi eteenpäin tai kaatoi sooloilijat paitsi Applen.

Itsekin olin vuosia Apple-käyttäjä, mutta yhteensopimattomuus ja Applen mielivaltaiset päätökset minun puolestani saivat äänestämään jaloillani ja lompakollani.

Takaisin tuohon alkuperäiseen teemaan – valokuvaukseen. Aika osoittaa myös, että valokuvauksessa yhteensopivat bitit ovat olennainen osa kokonaisuutta. Sanotaankin, että kameran osuus tässä ketjussa on hyvän raaka-aineen tuottaminen ja ehkä 30 prosentin osuus kokonaisuudesta. Loput kuvauksesta tapahtuu ruudulla.

Bittiketjun ymmärtäminen ei ole mitenkään huonoasia valokuvaajalle.