Rajalan nettiharhautukset eivät nyt mene jakeluun

Maanantai 31.3.2014 klo 11.45 - Kauko Niemi

Otanpahan nyt esimerkiksi kamerakauppa Rajalan. Suureellisesti mainostettu Digiviikko alkoi tänään. Ajattelin tarkistaa, josko tarpeisiini löytyisi jotain vastinetta, mutta löysinkin vain Rajalan omia tarpeita, ei asiakkaan.

Minusta hyvä nettipalvelu antaa käyttäjälleen helposti ja nopeasti vastauksen hakemaansa tietoon. Mieluusti kahden, kolmen klikkauksen jälkeen. Eikä se johda käyttäjää kierrelleen ja kaarrellen johonkin ihan muualle. Mitä muut ovat katselleen – se ei oikeesti minua kiinnosta. Kaikki tällainen harhaanjohtaminen on ärsyttävää ja saa sulkemaan koko saitin.

Rajalan etusivu mainostaa juuri nyt Digiviikkoa, mutta minun viisauteni ei riitä löytämään yksinkertaisesti ja selkeästi mitä Digiviikko pitää sisällään. Mitkä tuotteet ovat Digiviikolla hinnoiteltu eri tavalla kuin normaalisti. Millaisia tuotepaketteja Digiviikko mahdollisesti tarjoaa.

Ei – näitä ei ole koostettu mihinkään. Satunnaisella selaamisella löydät tuotteiden joukosta sieltä täältä merkinnän Digiviikko, joka tarkoittanee normaalista poikkeavaa hintaa.  Tuotteen ominaisuuttahan Raja tuskin pystyy muuttamaan.

Hakukoneen haku ”Canon 5D” antaa ensimmäiseksi vastaukseksi – Tuotetta Canon 5D hakeneet ovat kiinnostuneita myös näistä. Totta kai ovat kiinnostuneet, koska haku antaa kaikkea muuta kuin Canon 5D. ja kone vain sorttaa eksyneiden sivustoja.

Hakukoneen haku Canon EOS 7D ei anna vastaukseksi 7D kameraa vaan kaikkea hilavitkutinta, jotka sopivat 7D kameraan. Listoja mitä muut 7D hakijat ovat katsoneen.  Itse kameran löydät vasta valikon > Canon > Digitaaliset järjestelmäkamerat kautta.

Ilmeisesti Canon 5D ei kuulu Digiviikon ohjelmaan. Rajala ilmoittaa hinnan olevan 3099 euroa ja normaalihinnan 3899 euroa. Tosin samaa tuotetta myydään 2700 eurolla ja alle 3000 euron monessa muussa kaupassa.

Mihin perustuukaan Googlen menestys. Yksinkertaisuuteen, yhteen hakukenttään ja oikeisiin vastauksiin. Jos hakisin Googlesta Canon 5D kameraan ja saisin vastaukseksi, että afrikkalaiset 5D tuotetta hakeneet ovat kiinnostuneita näistä bambun versoista. Jaksaisinko käyttää Google kymmeniä kertoja päivässä – en.

Avoin ja vapaa tiedonkulku ottaa koville

Lauantai 22.3.2014 klo 18.11 - Kauko Niemi

Tieto on valtaa ja tieto murenee internetin myötä sellaista vauhtia, etteivät kaikki ehdi mukaan tai jopa luulevat, ettei kehitys muka koskisi heitä lainkaan. Tiedon merkitys muuttuu salakavalasti aivan pienistä asioita koko maailmaan koskeviin asioihin ja yhtäaikaisesti kaikilla tasoilla.

Turkissa pääministeri on ottanut itseään suuremman urakan murskata Twitterin. Tämän päivän Hesarissa arvioidaan, että Erdogan ottaa mallia osin Kiinasta, missä puolue on kyennyt sammuttamaan suuren kansanosan tyytymättömyyden voimakkaalla talouskasvulla, sensuurilla ja väkivallalla. Turpa kiinni ja rikastu. Puree paremmasta elämästä unelmoiviin.

Ei ole epäillystäkään siitä, etteikö Kiina menetä otettaan ja sitä ennen jo Turkki tiedon avautuessa yhä enemmän ja tiedon saatavuuden helpottuessa. Eikä tiedon avautumisen kehitystä estä mikään.

Niin pientä yhteisöä ei ole enää olemassakaan, jota tämä kehitys ei koskisi. Syytä oppia elämään että kaikki on avointa ja kaikilla on oikeus ilmaista itseään. Välineet ovat jo meillä käytössä.

Timo Soini vähätteli, jopa paheksui sosiaalista mediaa. Soini tietää valtansa horjuvan sitä enemmän mitä enemmän puolueessa levitellään tietoja ja kikkelikuvia. Soininkaan on turha vedota johonkin hallinnon arvovaltaan, kun taustalla ovat ihan muut uhkakuvat. Jokainen tieto, jokainen huhu on vain niin helppo tarkistaa ja tulee julkisuuteen joka tapauksessa tavalla tai toisella ja jytkyt sulavat pois.

Parempi olla avoin ja rehellinen, sillä mikään ei pysy piilossa. Vai mitä mieltä olet vaikka Yhdysvaltain urkintapuuhista.

Soinin kaltaisia juntturoita ovat vaikkapa Kalevi Kummola ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, jotka elävät luhistuvassa, vanhassa maailmassa ja ihmettelevät vain huuli pyöreänä miten ympäristö muuttuu ja mikseivät ihmiset usko heitä.

Tiedot ovat nyt ja tulevaisuudessa vain käytettävissä olevaa raaka-ainetta, josta jokainen muodostaa oman mielipiteensä ja se on ihan yhtä oikea kuin kenenkä tahansa toisen mielipide. Tiedon rajoittamisella tai valinnoilla ei voida enää tätä maailmaa ohjata. Tämä on valtava muutos ihan pienistä yksittäisistä tapauksista suuriin maailman laajuisiin kysymyksiin.

Risto Linturi referoi juuri Facebookissa osuvasti Nasan rahoittamaa tutkimusta, joka ennakoi yhteiskunnan melko pikaista romahdusta. Vallan rakenteet alkavat jäykistyä ja kehitys hidastua sekä eriarvoisuus kasvaa ennen romahdusta, joka sitten tapahtuu ympäröivien alueiden nopeamman kehityksen paineessa. Valtaahan on vuosisadat rakennettu tiedon varaan, eikä se enää onnistu.

Ja lopuksi vaikka oma pieni esimerkkini tiedon käytöstä ostettuani astianpesukoneen. Luin internetistä koneiden teknisiä ominaisuuksia valmistajien sivuilta. Kymmenvuotta sitten tämä olisi riittänyt valinnan perusteeksi.

Mutta valintaan vaikuttavasta informaatiosta ainakin 80 prosenttia oli tällä kertaa ne sadat sivut suomalaisia ja kansainvälisiä testejä, sosiaalisen median mielipiteitä, kotimaisia ja kansainvälisiä käyttäjäarvioita. Huutonet ja tori –tyyppiset käytettyjen laitteiden myyntikanavat, joissa paljastui millaisia koneita ja minkä ikäisenä oli myynnissä ja miksi niitä myytiin pois.

Kävin kahdesti kaupoissa, mutta kertaakaan en jutellut yhdenkään myyjän kanssa. Ainoat fyysiset henkilöt olivat asentajat, jotka toivat ja asensivat keskiviikkona netistä tilatun koneen perjantaina.

Suomen fiksuimman ihmisen valinta on helppo

Lauantai 15.3.2014 - Kauko Niemi

Jos minun pitäisi valita juuri nyt Suomen fiksuin ihminen, niin valinta olisi harvinaisen helppo. Hän on piispa Irja Askola.

Askolan eilen iltainen kommentointi Stradassa Kristuksen morsian elokuvaa ja tämän päivän Helsingin Sanomien haastattelu ovat sen tasoista kiihkotonta pohdintaa, että sitä soisi tulevan vastaan useamminkin.

Askolan ajatukset ovat laaja-alaisia, kiihkottomia, hyvin perusteltuja ja kaiken lisäksi selkeän ymmärrettäviä.

Askolan persoona riisuu ylilyönnit. Kummassakin esimerkkitapauksessa toimittajat pysyvät asiassa ilman äärimmäisyyksiin vietyjä kärjistyksiä. Ja se johtuu Irja Askolan persoonasta ja tavasta kohdata ihminen aidosti.

Itse olen kerran haastatellut häntä juttua varten. Tein kotiläksyni huomattavasti keskivertoa paremmin. Paremmin kuin vaikka ennen pääministerin haastattelua. Enhän voi mennä näin fiksun ihmisen pakeille valmistautumatta.

Omalla kohdallani hyvästä ennakkovalmistelusta huolimatta jäi itselleni epäselväksi pitääkö min teititellä vai voinko sinutella. Tämäkin ratkesi fiksulla tavalla. Istuin yksin odottelemassa sisään käynnissä. Askola tulee itse noutamaan minut työhuoneeseensa ja huikkaa iloisesti jo kaukaa, että sinä olet varmaan Kauko. Siinä selvisi sinutellaanko vai teititelläänkö.

Fiksuus kumpuaa aitoudesta. En ole kohdannut sellaisia viestejä, joissa Askola puhuisi itsensä pussiin. Tänään yhtä, huomenna toista – ota siitä nyt selvää mentaliteetilla. Askolan viesteihin ei ole sisällytetty puppusanagenaraattorilla tuotettua propagandamössöä, eikä piilotettu asioita rivien väliin.

Yritysviestinnän taktikoinnissa kun esimerkiksi lasketaan kuinka monta kertaa haastattelussa pystyy toistamaan yrityksen tietyt avainsanat. Lopputulos on luonnoton ja epäuskottava. Sellaisen haastattelun esillepano vaatii toimittajan rankkaa toimittamista. Ja yrityksen puolella alkaa peli - kuinka minä mieleni pahoitin.

Minulla on joskus tarve löytää paikasta A paikkaan B muttei aina kartalla

Maanantai 10.3.2014 klo 10.19 - Kauko Niemi

En keksi mitään tarvetta ilmoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomille omia sijaintitietojani. Tästä syystä en voi ladata esimerkiksi HS mobiiliversiota. Jos en anna lupaa käyttää sijaintitietojani en voi ladata ohjelmaa.

Oma tietoturvani on tärkeämpää kuin päivän pizza-tarjoukset. Oma julkinen sijaintitietoni on se jonka tällä hetkellä karsin pois, ja hyväksyn vain palvelut, joissa sijaintitieto on välttämätön. Esimerkkinä vaikkapa Parkman paikoitusohjelma. Sen käyttämä paikkatieto tietää automaattisesti minkä hintaisella alueella auto on paikoitettuna ilman erillisten koodien näpyttelyä.

Paikkatieto on turvallisuuden kannalta kokolailla vaarallinen tieto. Joku seuraa sinua ja tietää missä liikut, onko se välttämätöntä? Joku tietää milloin asuntosi on tyhjä, onko se välttämätöntä nykyaikana? Ei todellakaan.

Jos joku palveluntuottaja on sitä mieltä että ota tai jätä, niin kannattaa jättää. Toisaalta käyttäjän valinnanvapaus toisi paitsi lisää käyttöä palvelulle niin se luo erinomaista brändin tukemista.

Kokeilin paluuta vuodentakaiseen

Sunnuntai 2.3.2014 klo 11.02 - Kauko Niemi

Aloitin eilen aamulla päivän pakkosyötetyllä, paperisella Hesarilla. Siis ihmiskoe vuoden takaiseen tilanteeseen. En myöskään avannut mitään bittivärkkiä, ennen kuin aloin sotkeentua painomusteeseen.

Montaakaan sivua ei tarvinnut selata, kun äkkiä tunsin kuinka passiivista painetun lehden lukeminen onkaan. Otat vastaan vain sen mitä toimittaja on päättänyt asiasta kirjoittaa. Ota tai jätä.

Tunnetta en ollut aiemmin tiedostanut. Siis uutiskulutukseni (satun olemaan uutisnarkomaani) on vuodessa muuttunut melkoisesti, sen jälkeen kun paperille painetut uutiset lakkasivat putoamasta postiluukustani.

Paperilehteä lukiessani syntyi koko ajan tarve katsoa mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, millaisia kommentteja lukijat ovat antaneet, tarkistaa ovatko faktat todella näin paljon erilaiset mitä minun käsitykseni asioista ovat.

Ei, vaan piti jatkaa annettuina uutisina. Tunne oli todella yllättävä, enkä sitä ole aiemmin tiedostanut. Joskus nettipolut saattavat olla hyvinkin pitkiä ja kiemuraisia kun jonkun asian ympärillä pyörii. Facebookista bloggareihin ja sitä kautta niin sanottuihin virallisiin totuuksiin ja kaikkea siltä väliltä.

Näköjään luen siis uutisia, asioita, enkä tiettyä mediaa. Käsitykseni asioista syntyy useamman lähteen tiedoista. Enkä usko tällä hetkellä, että joku media olisi jatkuvasti parempi kuin joku toinen.



ps. Helsingin Sanomat tuputtaa väkisin painettua lehteä. Olen ilmoittanut sekä kirjallisesti että soittamalla, etten halua tätä niin sanottua lahjaa. Seuraavalla yhteydenotolla lienee ryhdyttävä uhkailemaan, että lopetan sähköisen tilauksen, jos paperin tulo ei lopu.