Luulotautia on ollut aina ja tulee aina olemaan

Lauantai 29.2.2020 klo 10.22 - Kauko Niemi

Ja taas pöllähti julkisuuteen terveydenhoidon kummallisuus, missä on myös helppo tapa piiloutua byrokratian taakse potilaan kustannuksella. Kansankielellä luulosairaus, nykyisin fiinimmällä termillä sama asia on toiminnallinen häiriö, jolla voidaan välttää sairauteen liittyvät luokitukset ja velvollisuudet.

Työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio kuvaa Ylen jutussa kuinka lääkäreiden koulutus on sitä, että joku elimistössä on rikki ja sitä pyritään korjaamaan tai lääkkeillä kääntämään parempaan. Toiminnallisessa häiriössä se ajatus onkin hermostossa, ymmärryksessä, ajattelussa ja suhtautumisessa, jotka eivät ole ihan sitä ydintä lääketieteessä, mutta terveydenhuollossa kyllä.

Asian julkinen keskustelu on tervetullutta. Erityisen tervetullutta ainakin niiden keskuudessa, jotka vaikkapa sairastavat vakavan hankalaa Kroonista väsymysoireyhtymää, ME, ja he tuskin jaksavat odottaa asenteiden muuttumista ja avun saamista kymmentä vuotta.

Jopa 15–30 prosentilla sairaaloiden ja terveyskeskusten potilaista on oireita, joille ei löydy selkeää lääketieteellistä selitystä. Sydämentykytystä, vatsakipuja, voimakasta väsymystä, unettomuutta, nivelkipuja, ahdistuksen tunnetta – lista on pitkä ja se koskee kaikkia lääketieteen erikoisaloja. Listaan voi lisätä myös julkisuudessa pyörivät sisäilmaongelmat.

Julkisia ulostuloja on viimepäivinä ollut useampiakin. Ensimmäisenä Finnradio.fm julkaisi koulutettu kokemusasiantuntija Jonna Strandénin haastattelun. Hänen näkemyksensä ja kokemuksensa ei jätä arvailuja missä jamassa väsymysoireyhtymää sairastavien hoitokulttuuri on tällä hetkellä.

Finnradion jälkeen Yle on julkaissut kolme juttua, joka liippaavat luulosairautta tavalla tai toisella.

Helsingissä näitä toiminnallisiksi häiriöiksi kutsuttavia oireita on hoidettu kohta vuoden päivät toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla. Klinikka on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa. Apua ei siis ole saatavissa kovinkaan helposti ja laajasti. Lääkärikunta jakautuu asiassa puolesta ja vastaan.

Huoliteoriaa, kuten Yle asiaa nimittää, kauppaavat voimakkaasti esiin kaksi instituutiota: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL sekä Työterveyslaitos eli TTL. Ne ovat merkittävimmät suomalaisten terveyden eteen toimivat tahot, joiden kannanottoja terveydenhuollossa seurataan tarkasti.

Tästähän helposti seuraa byrokratian rattaissa, etteivät lääkärit hoida luulotautia, koska sitä ei ole määritelty viralliseksi taudiksi missään. Sitä rikkimennyttä asiaa ihmisessä ei ole konkreettisesti olemassa ja vakuutusyhtiötkään eivät korvaa sairauteen kuulumattomia asioita.

Ylen laajassa sisäilmaselvityksessä ei juurikaan löytynyt esimerkiksi näyttöä Suomen viralliselle huoliteorialle sisäilmasairauksissa. Virallisten tahojenkin olisi nyt viimeistään ryhdyttävä tarkistamaan kantojaan niin että toimitaan potilaan hyväksi eikä byrokratian hyväksi.

On täysin turhaa hurskahtelua, etteikö nosebo ja plasebo olisi aina läsnä tavalla tai toisella jokaisessa sairaustapauksessa. Huoletonta sairastelijaa ei ole olemassa.

Plasebo on positiivinen uskomus vaikutuksesta. Kun ihmiselle annetaan tehotonta lumelääkettä, puhutaan empaattisen asiallisesti ja hän kokee saavansa siitä apua, kyse on plasebosta. Nosebossa taas kielteinen mielikuva aiheuttaa haitallista tunnetta.

Plasebo vaikutus alkaa aina jo lääkärin käyttäytymisestä potilasta kohtaa ilman ensimmäistäkään pilleriä. Itselläni on erinomainen kokemus, kun akillesjänteeni jouduttiin putsaamaan ja kolmen kuukauden keppilinkuttelu sai polven kipeytymään.

Onneksi itse kohtasin sen henkisesti kypsän ja osaavan lääkärin. Kuvataan polvet ja varmistetaan mikä on tilanne. Lääkärin mukaan harvalla kolmekymppisellä on noin siistiä polvea kuin minulla. Lopetin turhaan varomasta ja kävelemästä luonnottomasti ja pian häipyivät polvikivut ilman särkylääkkeitä.

Lue myös tämä

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.3.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

Jlmastointi

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, luulotauti, täydentäväthoidot,

Tilaisuus tekee bittivarkaan

Lauantai 22.2.2020 klo 17.00 - Kauko Niemi

Vanha sanonta pitää erityisen hyvin paikkansa etenkin nykyisessä teknistyvässä yhteiskunnassa. Voisi myös täydentää vanhaa sananlaskua niin, että varkaat tekevät tilaisuuksia.

Se into millä parannamme maailmaa uudella tekniikalla, tuppaa unohtamaan tai ei osata tiedostaa valtavia riskejä, mitä tekniikka tuo tullessaan. Itsekin olen ollut sadoissa tilaisuuksissa, missä on esitelty uusia, hienoja työtapoja. Uusia hienoja tietojen hyödyntämiskeinoja. Kertaakaan en muista, että keskusteluihin olisi noussut se tilanne, kun tiedot joutuvat vääriin käsiin tai tietoja tarkoituksellisesti käytettäisiin ihan muihin tavoitteisiin.

Tokihan käytetään paljon palkattuja hyvis-hakkereita, jotka testaavat mistä järjestelmä vuotaa ja kuinka se vuotaa. Jotkut yritykset maksavat melkoisia summia niille, jotka osoittavat heikkoja tai vuotokohtia tekniikassa.

Kokonaan eri asia on sitten ne tapaukset, joissa virallisilla oikeuksilla vuodetaan tietoja. Tarkoitusperä voi olla vaikka vain uteliaisuus, taloudellinen hyöty tai vaikkapa kostonhimo.

Traagisesti kuolleen nuorukaisen äitiä kohtasi järkytys, kun hänelle selvisi poikansa kuolemaa koskevien yksityisasioiden levinneen perhepiirin ulkopuolelle. Kävi ilmi, että viisi sairaanhoitajaa oli käynyt katsomassa hänen kuolleen poikansa potilastietoja perusteettomasti. Kaksi hoitajaa oli lukenut tietoja moneen otteeseen.

Papereista näkee, että siellä on tongittu ja paljon. Yksi ihminen oli käynyt katsomassa pojan tietoja seitsemän kertaa. Siellä on ihan vietetty aikaa. Yövuorossakin oli useita tunteja luettu pojan tietoja. Näitä tietoja sitten juoruiltiin turuilla ja toreilla.

 

Ja tällaisia viimepäivien otsikoita:

Hakkerit ryöstivät valtion kassan - 2,6 miljoonan puhallus yhtä numeroa vaihtamalla

Hakkerit iskivät hotelliketjuun – julkkisten ja 10 miljoonan muun tiedot vuosivat nettiin

Sotilaiden puhelinten tiedot kaapattiin helpolla konstilla – kauniiden naisten someprofiilit riittivät

Tietomurrossa kähvellettiin noin 145 miljoonan ihmisen arkaluontoisia henkilötietoja - Kiina kiistää armeijansa osallisuuden.

Parhaillaan Suomessa herättää suurta huolta uusi lakiesitys. Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin. Useat genetiikan asiantuntijat ovat huolissaan valmistelussa olevasta genomitietorekisteristä.

Tavoitteena on kerätä suomalaisten geeniperimä valtiolliseen rekisteriin, jotta sitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kansantautien ehkäisyssä. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan rekisteriä ylläpitäisi siis Kela.

Yhdeksän alan asiantuntijaa arvioi, että rekisteristä ei ole juurikaan hyötyä potilaille.

Asiantuntijoiden mukaan kyse on isosta uudistuksesta, josta ei ole käyty riittävää yhteiskunnallista keskustelua. Rekisterissä nähdään uhkia jopa ihmisoikeuksille. Asiaa verrataan tilanteeseen, jossa koko kansalle tehtäisiin isyystesti.

Ylen julkaisemassa artikkelissa asiantuntijat sanovat, että Ihmisiltä ei pidä kerätä DNA-näytteitä tai tutkia heidän geenejään tai käsitellä, säilyttää tai jakaa genomitietoa eteenpäin ilman heidän vapaaehtoisesti antamaansa nimenomaista lupaa, joka on voitava myös peruuttaa.

Jos Suomi poikkeaa edellä mainitusta maailman yleislinjasta, voitaisiin Suomen nähdä liittyvän Kiinan, Ruandan ja Kuwaitin kaltaisten “edelläkävijämaiden” joukkoon. Kuwaitissa tosin jouduttiin luopumaan kansallisen genomitietokannan perustamisesta, kun sen katsottiin kajoavan liikaa yksilön oikeuksiin.

Mitä todella tapahtuisi ihmisoikeuksille sinä päivänä, kun nämä tiedot vuotavat tavalla tai toisella julkisuuteen. Näinhän kuitenkin tulee käymään joko teknisesti tai joku vetää välistä. Tässä tapauksessa ei pidä luottaa hyväuskoisuuteen.

Suuret teleoperaattorit keräävät ja myyvät tietoa, kuinka ihmiset liikkuvat. Tämä ei siis perustu siihen onko sinulla kännykässäsi paikannus päällä tai ei. Se perustuu siihen samaan televerkkojen paikannustietoon, johon poliisilla on mahdollisuus saada lupa rikoksia selvittäessään.

Suomessa viime kesänä Helsingin kaupunki kokeili Telian mobiiliverkkodatan käyttöä Ed Sheeranin konserttien yhteydessä. Raportista selviää muun muassa, että kahteen Malmin lentokentällä järjestettyyn konserttiin saapui osallistujia kaikkiaan 247 eri kunnasta.

Raportista ei tietenkään näy yksittäisten henkilöiden kulkureittejä, mutta kokonaisuus syntyy kuitenkin yksittäisten ihmisten seuraamisesta televerkkotasolla. Tieto yksittäisistä ihmisistä on joka tapauksessa olemassa.

Tässä tapauksessa Telian tuotteessa hyvää on datan tuotteistaminen niin, että sitä voi käyttää rikkomatta yksityisyydensuojaa ja esimerkiksi kunnat ja kaupungit voivat kehittää toimintaansa sen mukaan missä ihmiset liikkuvat.

Huolenaiheena tässäkin on se, että ihmisten digitaalinen jalanjälki on valtava ja ymmärrys siihen johtavista asioista tavattoman vähäinen.

Sitten on sitä jokapäiväistä verkkojen väärinkäyttöä, missä yksittäisen ihmisen muutaman tonnin menetykset tuntuvat pieniltä paitsi menettäjästä. Vedätystä löytyy joka alalla vaikkapa järjestäytyneen rikollisuuden hivuttautuminen eurooppalaisille ruokaväärennösmarkkinoille.

Italian mafia on havainnut, että esimerkiksi oliiviöljyä, mozzarellaa, lihaa tai viiniä väärentämällä voi ansaita enemmän kuin huumekaupalla. Ainakin riski jäädä kiinni on paljon pienempi ja rangaistukset monin verroin lievempiä.

Elintarvikehuijaukset antavat järjestäytyneelle rikollisuudelle mahdollisuuden myös jatkumorikollisuuteen kuten rahanpesuun ja veronkiertoon ja siellä sitten verkkojen ja pankkien rooli nouseekin arvoon arvaamattomaan.

Kaikesta huolimatta uskon, että tekniikka vie asioita eteenpäin, kunhan muistetaan uuden hurmassa olla kriittisiä bittiemme jakelussa ja turvaamisessa. Eikä tarkoituksenani ole pelotella ketään. On vain hyvä tiedostaa. Itsellenikin on monta pyhää asiaa, vaikkapa se ettei kännykässäni ole paikannus päällä kuin vain ja ainoastaan silloin kun yksittäinen sovellus sitä tarvitsee – vaikkapa parkkimaksua maksaessani.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.3.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Fiinradio, tietomurto, tietovarkaus, genomitietorekisteri, hakkerointi, tietovarkaus, ihmisoikeudet

Taksit kurvasivat ojasta allikkoon

Lauantai 15.2.2020 klo 11.54 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä ei ole epäillystäkään, etteikö taksi-liikenne olisi tavattoman syvässä luottamuspulassa. Luottamuksen menettämistä ei korjata yhdessä yössä, nykymenolla ehkä ei koskaan. Ennen asiakas saattoi ryöstää taksin, nyt taksi saattaa ryöstää asiakkaan, kuvailee vanha taksikonkari,

Koko taksi-liikenteen perusominaisuuteen kuuluu se, että ani harva käyttää sitä omalla rahallaan ja siksi kulut ja kulttuuri ei nyt ole niin nuukaa paljonko se maksaa ja kuka rahat lopulta saa.

Koko toimialasta noin 90 prosenttia maksavat yritykset ja Kela. Omalla rahalla maksavia on siis marginaalinen osuus. Tämä osuuden joukkovoima olisi tarkkana, kuinka toimitaan ja kuinka rahalle saisi vastinetta.

Itse kuulun niihin nuukapieruihin, jolle taksikyyti tuntuu kohtuuttomalta. Kuulun myös niihin, joka osaa järjestää aikataulunsa niin, ettei kiireen takia tarvitse hypätä kyytiin kuin kyytiin. Tämä vain taustatiedoksi, että osaat asettaa tämän blogin oikeaan kontekstiin.

Tämän berneriläisen taksiuudistuksen jälkeen olen käyttänyt kerran taksia ja silloinkin hyvän ystäväni, taksiyrittäjän palvelua. Pari muuta kertaa olisin päässyt helpommalla ja nopeammin taksilla, mutta en uskaltanut käyttää. Pahaa pelkään, etten ole ainoa lajissani.

Taksi-bisnestä elättävän Kelan uusi pääjohtaja Outi Antila sanoo Uuden Suomen haastattelussa, että Kelan piikkiin laitetaan myös sellaista, mikä ei sinne kuulu. Yksi tällainen on taksiuudistus, joka vei pitkänmatkan potilailta mahdollisuuden käyttää samaa taksikyytiä sairaalareissun meno- ja tulomatkalla.

Nyt yksi taksi suhaa Sulkavalta Kuopioon ja toinen Kuopiosta Sulkavalle, ja molemmat posottavat mahdollisesti ilman kyytiläistä tyhjinä takaisin.

Antilan mukaan tässä ei ole järkeä, ei ihmisen, kustannusten eikä ympäristön kannalta. Hän huomauttaa, että aiemmin meno-paluumatkalta paluukyydistä korvattiin vain odotusaika, mutta kyytiläinen pääsi samalla kyydillä takaisin. Nyt korvattavana on koko matka.

Antila sanoo myös, että STM yritti taksilain valmisteluvaiheessa kertoa liikenne- ja viestintäministeriölle, miten elävä elämä toimii maakuntien potilaskyydeissä.

Hän lupaa Kelan arvioivan taksikäytännöt vielä uudestaan siinä vaiheessa, kun nykyhallitus on korjannut taksilakia ja Kelan sopimukset tulevat taksipalveluissa katkolle vuoden 2021 lopussa.

Kuka haluaa sekaantua millään tavalla toimintaan, missä taksikuskit tappelevat asiakkaista sekä tappelevat keskenään siis aivan konkreettisesti nyrkein ja ennen kaikkea ilmiannoin.

Verottajalle tulleet lukuisat vihjeet taksialan ongelmista ovat johtamassa isoon valvontaprojektiin vielä tämän vuoden aikana - onneksi.

Vihjeitä on tullut laidasta laitaan, osa asiakkailta ja osa ilmeisesti alan sisältä. Alalla on noin 1 300 sellaista yrittäjää, jotka eivät ole lainkaan rekisteröityneet verovelvollisiksi. Temppuja ja porsaanreikiä löytyy nykyisessä järjestelmässä, kuinka näin voi tapahtua.

Taksilla matkustaminen on kallistunut Tilastokeskuksen mukaan puolessatoista vuodessa keskimäärin 13 prosenttia. Taksiuudistusta pitäisi nyt korjata, mutta näyttää, ettei siihen suuria haluaja löydy edes teknisesti saati henkisesti. Luottamuksen palautusta tavalla tai toisella ei siis ole tiedossa.

Itse olen nyt sen verran perehtynyt asiaan, etten ikinä ottaisi taksia tolpalta. Voin toki seisoa tolpalla, mutta auton valitsisin sen taksiyhtiön sovelluksella, josta on vähiten huonoja kommentteja liikkeellä.

Todella sääli niitä asiallisia, rehellisiä ja kohtelijaita kuskeja/yrittäjiä, joiden niskaan rapa roiskuu turhaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.2.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, taksi, taksilaki, Kela, Outi Antila,

Millaisella ymmärryksellä seuraan Yhdysvaltain vaaleja

Lauantai 8.2.2020 - Kauko Niemi

Olen niin moneen kertaan paasannut, tehnyt omaa sisäistä arviointia siitä, kuinka sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Vaikkapa yksi tämän hetkinen muotisana - tarina? Minä en löydä tuolle sanalle muuta merkitystä kuin joku tarinoi eli puhuu puuta-heinää, jolla ei totuuden kanssa ole mitään tekemistä.

Ajatus nousi voimakkaasti taas pintaan, kun seuraa yhdysvaltalaisten vaalikamppailua. Mukana on asioita, joita suomalaisen on pikaotsikoinnin perusteella todella vaikea ymmärtää. Sehän vaan johtuu siitä, ettei minulla ole lähimainkaan riittävästi tietoa, saati omakohtaista ymmärrystä amerikkalaisesta mielenmaisemasta.

Toki olen käynyt siellä parikymmentä kertaa. Käynnit ovat olleet yhtä lukuunottamatta työmatkoja. Nukutaan ja ollaan passattavina hotelleissa. Kaiken pitää näyttää hienolta ja äveriäältä. Päivän ohjelmat ovat virallisia, hyvin rajattuja ja suunniteltuja. Mitä nyt hotellin hississä kysytään tuppisuu suomalaiselta – onko kaikki hyvin? Kun en aurinkoisella small talk -ilmeellä heti tervehtinyt iloisesti hissiin tulijaa.

Olen työskennellyt yhteensä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tavannut melko usein ihan aitoja amerikkalaisia bisnessmiehiä. Pieniä viboja ajatusmaailmasta olen tosin heiltäkin saanut, kun yksi tiesi tulleensa Helsinkiin, muttei tiennyt missä maassa tällainen kaupunki sijaitsee. Toinen kysyi, onko Suomi tiheämmin asuttu, kun mennään pohjoiseen. Täällähän on vain pelkkää metsää.

Senkin olen lukenut, että eri osavaltioissa on hyvinkin erilaiset näkemykset maailman menosta. Hyvinkin erilaista lainsäädäntöä ja uskonnollisuutta. Yksiä, samanlaisia amerikkalaisia ei ole.

Kokemukseni ja viitetaustani amerikkalaisuudesta on siis varsin heiveröinen ja teen varmaan omituisia tulkintoja vaikkapa presidentti Trumpin sanoista.

Kuuntelin juuri erästä haastattelua, jossa tavallinen amerikkalaisnainen esitti näkemystään siitä, ettei kukaan amerikkalainen halua, että julkinen valta puuttuisi, saati määräisi heidän yksyiselämäänsä ja tekemisiään. He eivät missään tapauksessa halua elää sellaisissa sosialistisissa maissa kuten esimerkiksi Norja ja Suomi, missä valtio puuttuu jokaiseen asiaan.

Asiaa vahvisti toinen haastateltava, maanviljelijä Keski-lännestä. Jos minulle sattuisi jotakin pahaa, niin en voisi kuvitellakaan, että saisin apua vaikkapa poliisilta. Poliisit ovat niin kaukana ja aina pitää pärjätä itse ja siksi minulla on aina ase mukanani.

Jos tällaisia viitetaustoja löytyy kovasti paljon, niin Trumpin hokema Amerikka ensin saa varmasti aivan toisenlaisen ja erittäin hyväksyttävän merkityksen useiden vastaanottajien päissä, kuin minun päässäni, jolle yhteistyö on kaiken toimivan lähtökohta.

Paljon on minulla opittavaa, jotta amerikkalaisen presidentin vaalikampanjan viestit saisivat päässäni oikean merkityksen. Yksikään ehdokas ei tietenkään osoita sanojaan minulle, mutta olisi kiva ymmärtää miksi joku sanoo niin kuin sanoo.

Ja nyt kun on päästy kampanjoinnissa alkuun, niin päästiinpä heti todistamaan Iowan jälkeen, että tärkeämpää on se miltä näyttää kuin mitä on. Tiettävästi yhtään ääntä ei hukattu, mutta ohjelmointiongelma aiheutti täydellisen, joidenkin mukaan demokraattien peruuttamattoman katastrofin.

Jännäksi menee joka tapauksessa. Ja senhän olemme jo nähneet, että siitä ei tule presidenttiä, joka saa kansalta eniten ääniä. Ja kukaan äänestäjä ei voi salata omaa kantaansa, koska hän seisoo äänestyskokouksessa julkisessa rivissä osoittaen kannatustaan. Tasan menneet äänet sitten ratkaistaan kolikkoa heittämällä.

Jatkossa on mielenkiintoista seurata saako Trump vastustajakseen 38 vuotiaan nuoren miehen vai 78 vuotiaan kaiken kokeneen ja kaiken nähneen vaarin, vai peräti naisen?

Minut roolini on tietysti pysyä vain coolina näissä kekkereissä. Oppia ymmärtämään miksi amerikkalaiset käyttäytyvät niin omituisesti kuin ne minun mielestäni käyttäytyvät.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 10.2.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Donald Trump, presidentinvaalit, Yhdysvallat, amerikkalaiset

Yhteinen hyvä on kadoksissa

Lauantai 1.2.2020 klo 12.53 - Kauko Niemi

Jos minun nyt pitää valita suomenmestarit vastakkainasettelussa, niin valintani melko helppo. Työmarkkinaosapuolet saisivat tämän tittelin.

Neuvotteluja ei käydä lainkaan vaan pelkkää ylikärjistettyä riitelyä minuuteista ja centeistä. Arvovaltataistelua, jonka tavoitteena ei ole löytää yhteistä voittoa ja edistymistä. Syyllisiä ovat molemmat osapuolet omissa poterooissaan. Ikään kuin toisiinsa täysin kyllästynyt pariskunta, joka nalkuttaa pikkuasioista päivästä toiseen ja vetää välistä aina kun mahdollista.

Jokaisella on myös oikeus kuulua liittoihin tai olla kuulumatta – sekä työntekijöillä että yrityksillä. Olla lakossa tai tehdä töitä. Tämäkin näyttää nyt kärjistyvän entistä enemmän tässä vastakkainasettelussa ja ideologisessa taistelussa. Uhkailu ei ole tätä päivää sen enempää yritysmaailmassa kuin junioriurheilussakaan.

Kuka ylipäätään voisi kuvitella, että päähän potkimalla muka löytyisi yhteinen huippuinnostus ja tekemisen meininki ja halu? Vuosien varrella nokkapokka on vain kiivastunut ja tämän palauttaminen vie vuosia, ennen kuin oltaisiin tilanteessa missä maamme tuottavuus oikeasti ja innostavasti kasvaisi, eikä vain exeliä pyörittämällä näyttäisi tilastollisesti kasvavan.

Nyt pitää kehittää mittareita, joilla työn laatua ja tuloksellisuutta mitataan, eikä käytettyjä minuutteja. Ja kaikki se on huonoa johtamista, mikä ei näy tekijöiden arvostuksessa.

Ymmärrän oikein hyvin vaikkapa Kotkamillsin huumaa muovittoman kuppikartongin menestyksen. Tehtaanjohtaja sanoo, että meillä työtahti on niin kova, että jos alkaisimme lukea kikyn pykäliä, työn tuottavuus heikkenisi.

Miksi ja millä kokemuksella sitten näin pahasti hermostun tämän hetkisestä menosta?  Enkä näe juurikaan valoa tunnelin päässä.

Elämäni ensimmäinen työpaikka opetti kahdeksassa kuukaudessa shokkina päin näköä mitä on ammattiyhdistys käytännössä. Eikä se näytä kovin paljon muuttuneen.

Maalaispoikana toimin maalaisjärjellä. Sokerijuurikkaat piti harventaa silloin kun kasvusto oli harvennuskunnossa. Missään ei ollut määritelty ennakkoon, milloin heinähommat tehdään. Luonto hoiti asian jonakin vuonna aikaisemmin jonakin vuonna myöhemmin muttei koskaan sateella. Hommat hoidettiin silloin kun niiden aika kulloinkin oli ja muodostui otollinen hetki. Tämä pinttymä on kasvanut tiukasti selkärankaani.

Koulujen jälkeen aloitin hommat Helsingissä. Ensimmäisessä työpaikassa vastuullani oli tietyömailla käytettävien varoitusvilkkujen toiminnan tarkistus ja loppuviritys sekä pakkaaminen toimituskuntoon. Edeltäjäni oli saanut potkut, kun oli pistänyt tyhjiä laatikoita Norjan toimitukseen - ”tehokkuuden nimissä”, eikä urakat kussut.

Olin ollut noin neljä päivää töissä, kun kahvitauko ei keskeyttänyt juuri valmistuvaa vilkkua, vaan viritin loppuun ja ajattelin pitää sen jälkeen kahvitauon. Viiden hengen lähetystö tuli ilmoittamaan, ettei kahvitunnilla sopinut tehdä töitä. Samalla he ilmoittivat, että työpäivä loppuu klo 16:00 ja käsienpesuaika alkaa 15:56. Ruuvimeisselit tippuvat kädestä ja siitäkin tulee pitää kiinni.

Meitä oli kaksi kaveria samassa huoneessa ja tämä vanha mies opetti minua tavoille sekä- työ että elämäntavoille. Hän muisti toistaa moneen kertaan, kuinka hän ei ole antanut pojalleen rahaa koulutukseen. Silloinhan hänestä tulisi herra. Muutoinkin herraviha tuntui olevan vallalla ja sen kautta olemiseni alkoi käydä aika tukalaksi.

Lupauduin näet menemään työkeikalle Kemiöön. Saman projektin takia yrityksen teknologiajohtaja vieraili siellä samaan aikaan. Asioiden helpottamiseksi lyöttäydyin hänen Saabinsa kyytiin. Tämä sitten tulkittiin herrojen kanssa vehkeilyksi ja montaa juttukaveria ei tämän jälkeen työmaalta löytynyt. Asiaa vauhditti, etten liittynyt mihinkään liittoon. Näin alkoi minun elämäni työmarkkinatuntemus kantapään kautta.

Tämän kokemuksen jälkeen seurasikin 20 vuoden työelämä, missä ei tullut vastaan ainuttakaan ammattiyhdistysajatusta suunnasta eikä toisesta. Enkä myöskään itse kuulunut mihinkään liittoon. Parhaimmillaan tekemisiäni mitattiin työn laadulla ja palkkaneuvottelut kytkeytyivät kehitys- ja arviointikeskusteluin. Jos työn tulokset ylittivät tavoitteet niin siitä seurasi pyytämättä palkankorotus, eikä siitä tarvinnut neuvotella missään pöydässä.

Ensimmäisen kerran siis jouduin, pääsin, what ever, puntaroimaan ammatillisesti järjestäytymistäni 20 vuoden työrupeaman jälkeen. Tuolloin liityin alan työntekijäliittoon käytännön toimien helpottamiseksi. Minkäänlaisia aatteellisia intohimoja ei tuolloin ollut puoleen eikä toiseen.

Käytännössä tämä merkitsi, että palkkakehitykseni pysähtyi seuraaviksi 20 vuodeksi liiton määräämälle kulloisellekin tasolle, eikä sillä ollut juurikaan mitään kytköstä työn määrään tai laadullisiin tuloksiin.

Muistaakseni en koskaan ole ollut lakossa, mutta lomautettuna kylläkin.

Tulevaisuus osoittaa kuinka millenium-ikäluokka suhtautuu tilanteeseen, koska heille oma kehitys ja arvostus ovat tärkeämpiä kuin kiky-minuutit.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 3.2.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, työmarkkinat, lakko, Työnantajaliitto, työntekijäliitto,