Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16.33 - Kauko Niemi

johdinsarja.jpg

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Maski_IMG_93371.jpg

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, puistokummi, maski, roskaaminen, koirankakka, Armi Koskela, Metsähallitus, luonnonpuisto, Heikki Setälä,

Taksit kurvasivat ojasta allikkoon

Lauantai 15.2.2020 klo 11.54 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä ei ole epäillystäkään, etteikö taksi-liikenne olisi tavattoman syvässä luottamuspulassa. Luottamuksen menettämistä ei korjata yhdessä yössä, nykymenolla ehkä ei koskaan. Ennen asiakas saattoi ryöstää taksin, nyt taksi saattaa ryöstää asiakkaan, kuvailee vanha taksikonkari,

Koko taksi-liikenteen perusominaisuuteen kuuluu se, että ani harva käyttää sitä omalla rahallaan ja siksi kulut ja kulttuuri ei nyt ole niin nuukaa paljonko se maksaa ja kuka rahat lopulta saa.

Koko toimialasta noin 90 prosenttia maksavat yritykset ja Kela. Omalla rahalla maksavia on siis marginaalinen osuus. Tämä osuuden joukkovoima olisi tarkkana, kuinka toimitaan ja kuinka rahalle saisi vastinetta.

Itse kuulun niihin nuukapieruihin, jolle taksikyyti tuntuu kohtuuttomalta. Kuulun myös niihin, joka osaa järjestää aikataulunsa niin, ettei kiireen takia tarvitse hypätä kyytiin kuin kyytiin. Tämä vain taustatiedoksi, että osaat asettaa tämän blogin oikeaan kontekstiin.

Tämän berneriläisen taksiuudistuksen jälkeen olen käyttänyt kerran taksia ja silloinkin hyvän ystäväni, taksiyrittäjän palvelua. Pari muuta kertaa olisin päässyt helpommalla ja nopeammin taksilla, mutta en uskaltanut käyttää. Pahaa pelkään, etten ole ainoa lajissani.

Taksi-bisnestä elättävän Kelan uusi pääjohtaja Outi Antila sanoo Uuden Suomen haastattelussa, että Kelan piikkiin laitetaan myös sellaista, mikä ei sinne kuulu. Yksi tällainen on taksiuudistus, joka vei pitkänmatkan potilailta mahdollisuuden käyttää samaa taksikyytiä sairaalareissun meno- ja tulomatkalla.

Nyt yksi taksi suhaa Sulkavalta Kuopioon ja toinen Kuopiosta Sulkavalle, ja molemmat posottavat mahdollisesti ilman kyytiläistä tyhjinä takaisin.

Antilan mukaan tässä ei ole järkeä, ei ihmisen, kustannusten eikä ympäristön kannalta. Hän huomauttaa, että aiemmin meno-paluumatkalta paluukyydistä korvattiin vain odotusaika, mutta kyytiläinen pääsi samalla kyydillä takaisin. Nyt korvattavana on koko matka.

Antila sanoo myös, että STM yritti taksilain valmisteluvaiheessa kertoa liikenne- ja viestintäministeriölle, miten elävä elämä toimii maakuntien potilaskyydeissä.

Hän lupaa Kelan arvioivan taksikäytännöt vielä uudestaan siinä vaiheessa, kun nykyhallitus on korjannut taksilakia ja Kelan sopimukset tulevat taksipalveluissa katkolle vuoden 2021 lopussa.

Kuka haluaa sekaantua millään tavalla toimintaan, missä taksikuskit tappelevat asiakkaista sekä tappelevat keskenään siis aivan konkreettisesti nyrkein ja ennen kaikkea ilmiannoin.

Verottajalle tulleet lukuisat vihjeet taksialan ongelmista ovat johtamassa isoon valvontaprojektiin vielä tämän vuoden aikana - onneksi.

Vihjeitä on tullut laidasta laitaan, osa asiakkailta ja osa ilmeisesti alan sisältä. Alalla on noin 1 300 sellaista yrittäjää, jotka eivät ole lainkaan rekisteröityneet verovelvollisiksi. Temppuja ja porsaanreikiä löytyy nykyisessä järjestelmässä, kuinka näin voi tapahtua.

Taksilla matkustaminen on kallistunut Tilastokeskuksen mukaan puolessatoista vuodessa keskimäärin 13 prosenttia. Taksiuudistusta pitäisi nyt korjata, mutta näyttää, ettei siihen suuria haluaja löydy edes teknisesti saati henkisesti. Luottamuksen palautusta tavalla tai toisella ei siis ole tiedossa.

Itse olen nyt sen verran perehtynyt asiaan, etten ikinä ottaisi taksia tolpalta. Voin toki seisoa tolpalla, mutta auton valitsisin sen taksiyhtiön sovelluksella, josta on vähiten huonoja kommentteja liikkeellä.

Todella sääli niitä asiallisia, rehellisiä ja kohtelijaita kuskeja/yrittäjiä, joiden niskaan rapa roiskuu turhaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.2.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, taksi, taksilaki, Kela, Outi Antila,

Pakko on paras opettaja

Sunnuntai 17.11.2019 klo 11.32 - Kauko Niemi

Vaikka suurta muotia ovatkin erilaiset muutoskurssit ja -koulutukset, niin keskiverto ihminen taitaa muuttua ja muuttaa käytöstään vasta pakon edessä.

Kun ihminen on selkä seinää vasten, niin aika yllättäen hänestä löytyy kekseliäisyyttä ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä ja kokeilla uutta selvitäkseen tilanteesta. Toki luontainen laiskuus on hyvä lahja, kun osaa sitä oikein käyttää,

Näin sitä maailmaa muutetaan tänään. Olevien ja tulevien Postin lakkoviikkojen aikana loputkin paperipostin käyttäjät miettivät tosissaan mihin niitä paperikirjeitä tarvitaan - no ei välttämättä mihinkään. Suuri osa rohkaistuu ja kokeilee ja jos kokeilu onnistuu, niin muutosvastarinta on murrettu.

Kun suuri määrä kokeilee, osa onnistuu ja muuttaa käytäntöjään pakon edessä.  Tämän jälkeen ei ole töitä sen enempää Postille kuin Postin henkilökunnallekaan.

Mitään suurta digiloikkaa tuskin nytkään tapahtuu muualla kuin iltapäivälehtien otsikoissa. Muutosvirta kuitenkin voimistuu ja joka tapauksessa verkossa asiointi on paljon paljon helpompaa, kun antaa itselleen periksi. Erityisesti jos on periaatteessa nettiasiointia vastaan.

Varma-yhtiön asiakaskysely paljastaa, että kolmannes 80–85-vuotiaista käyttää verkkopalveluita. Sehän tuossa ikäryhmässä jo melkoisen hyvä määrä.

Varma selvitti 80–85-vuotiaiden eläkkeensaajien näkemyksiä asiakaspalvelusta sekä älylaitteiden käytöstä. Tulosten mukaan tämä ikäryhmä on älylaitteiden ja verkkopalveluiden käytössä vahvasti jakautunut ryhmä.

Vastaajista 60 prosenttia ilmoitti, että ei käytä internettiä tai verkkopalveluja, 34 prosenttia käyttää ja 7 prosenttia vastasi, että voisi ajatella käyttävänsä. Naisista 28 prosenttia käyttää tai voisi käyttää verkkopalveluja ja miehistä 41 prosenttia.

Verkkopalveluista erilainen asiointi, kuten laskujen maksaminen nousi merkittävimpänä esille. Siis kukapa haluaisi enää paperilaskuja edes ikäihmisistä.

Toisena vastaajat mainitsivat erilaisia harrastuksia, kuten kirjojen ja lehtien lukeminen tai kuuntelu, musiikin kuuntelu ja pelaaminen. Verkkopalveluita käytetään myös yhteyden pitämiseen läheisiin.

Toisaalta vastauksissa näkyi, että jokin harrastus voi johdattaa aktiiviseksi verkkopalvelujen käyttäjäksi. Kysymyksessä ovat siis yli kasikymppiset.

Totuuden nimissä on sitten niitäkin ihmisiä, joilla ei ole tekniikkaa riittävästi asioiden hoitoon, vaikka melkein puhelimella kuin puhelimella pääsee asioitansa hoitamaan. Kirjastoissa on vapaasti käytettävää tekniikkaa kunhan hoitaa tietoturvan julkisissa laitteissa.

Yksi suurimpia nettiasioinnin pakkokouluttajia tässä lakkotilanteessa on Kela. Ennen Postilakon alkamista Kelan edustaja vakuutteli, että lakon aikainen asiointi heidän kanssaan onnistuu kaikkein parhaiten netin kautta. Puhelinpalvelu tulee ruuhkautumaan ja kaikkia tarvittavia dokumentteja ei ole siirrettävissä. Toimipisteet ovat toki auki ja jonotusajat tavattoman pitkiä.

Tuoreessa digitaalista kyvykkyyttä mitanneessa tutkimuksessa Kelan nettipalvelut kuuluu viiden parhaan julkisen toimijan joukkoon.

Verohallinto ja Väestörekisterikeskus aloittivat Kansallinen ekoteko -kampanjan Suomi.fi-viestien markkinoimiseksi.

Nyt on hyvä hetki siirtyä sähköiseen viestintään, ne toteavat tiedotteessaan, mutta eivät suinkaan vetoa postilakkoon vaan ympäristöasioihin.

Kun ottaa Suomi.fi-viestit käyttöön marraskuun loppuun mennessä, ensi vuoden verokortti ei enää tule paperipostissa kotiin vaan verokortista saa ilmoituksen omaan sähköpostiinsa heti, kun se on OmaVero-palvelussa.

Postilakon ehkä suurimman asiointiongelman muodostaa terveydenhuolto, jonka nettipalvelut toimivat vain osittain. Itse käytän Kantaa varsin joustavasti. Kaikki varaukset terveyskeskukseen hoituu hyvin. Samoin kun erilaiset konsultaatiokyselyt ja tarkistukset. Mutta sitten kun siirrytään HUS:n palveluiden pariin, niin samalla siirrytään paperipostiin, vaikka monet paperilla olevat asiat näkyvät aikanaan Kannassakin.

Digiaikaan siirtyminen tulee kiihtymään myös median kautta. Useat näköislehdet ovat nyt luettavissa vapaasti. Tosin näköislehti on vain digiaikaan siirtymisen totutteluvaihe paperin välttämiseksi.

Ennustajaksi en rupea, mutta uskon tuhansien, jopa kymmenientuhansien saavan potkua tästä lakosta ja löytävän itsensä digimaailmasta.




Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 18.11.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, pakko on paras opettaja, digi-palvelut, Kela, Kanta, Suomi.fi, Posti, lakko

Ovi on vasta rakosillaan valvontaan ja vastuihin

Sunnuntai 17.2.2019 klo 8.50 - Kauko Niemi

Näin tervetullutta tuuletusta ei kukaan varmastikaan odottanut, kuin mitä hoivakotimaailmassa on nyt tapahtumassa. Ja toivottavasti kukaan ei selvittelyjä kykene vaimentamaan edes vaalien jälkeen.

Jos nyt palautetaan mieliin presidentti Sauli Niinistön maininta, että kasakka ottaa kaiken mikä on irti, niin näin se valitettavasti on hyväuskoisessa yhteiskunnassamme. Hyväuskoisuus olisi erinomainen ominaisuus tai on ollut, muttei ole enää.

Vanhusten hoivassa kasakoita ovat olleet bisness-periaatteella, markkinataloutta toteuttavat hoivayhtiöt. Ne vedättävät hyväuskoisia kunnallispolitiikkoja, jota ymmärtävät kilpailutuksesta vain hinnan, eikä todellisia kytköksiä kokonaisuuteen.

Hyväuskoisuudessa sopimukset ovat olleet ilman perälautaa, joka paljastuu nyt vanhuksien kohdalla sydäntä särkevällä tavalla Ilman poliittista vastuuta ja valvontaa.

Vanhusongelman kirvoittamana sama rakenne paljastuu myös päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksesta, mihin raaka bisnesmalli sopii harvinaisen huonosti.

Perjantaina käytiin Eduskunnassa kiivas keskustelu, sillä uudessa sote-mallipapereistasta löytyy kohta, jossa valvonta siirrettäisiin yhä enemmän palvelun tuottajan harteille. Toisaalta kukaanhan ei tiedä kuinka uusi sote varmistaa vastuun ja valvonnan.

Perälauta vuotaa monessa muussakin asiassa. Valvonnan järkiperäinen järjestäminen on hiertänyt muiden muassa poliisiorganisaatiota. Aarnio-oikeudenkäynnissä ei meinata saada selvää kuka on ollut vastuussa mistäkin. Samaan aikaan ihmetellään ja kaikessa hiljaisuudessa yritetään selkeyttää, kuka on oikeasti vastuussa Suojelupoliisin valvonnasta.

Viime viikkoinen äkkijarrutus tiedustelulain kanssa johtui perustuslakiasiantuntijoiden arvio mahdollisuudesta, missä tarjoutuisi kasakoille laillinen joukkoseurannan mahdollisuus. Kaikki poliitikot ovatkin kuitenkin olleet lain kannalla ja sen kiireellisyydestä.

Suomessa on ainakin kaksi julkista organisaatiota, joiden valvonnasta ja vastuusta ei tunnu olevan käsitystä kenellekään. Tai ei ainakaan kukaan halua ottaa vastuuta niiden toimista.

Kela nousi otsikoihin viime viikolla sen mielivaltaisilta vaikuttavien päätöstensä takia ja Kelan toiminnasta on myös tehty eduskuntakysely. Kelan nippuun kun yhdistetään vakuutuslääkäreiden täydellinen mielivaltaisuus, on siinä pieni ihminen heikoilla.

Viimeisen kuuden vuoden aikana on tehty ainakin seitsemän eduskuntakyselyä Valviran toimista, jotka eivät ole johtaneet yhtään mihinkään muuhun kuin vastuun pakoiluun. Ministerille esitettyihin kyselyihin tulee vastaukset Valviran puppusanageneraattorista. Siis Valvira valvoo Valviraa.

Kun nyt on päästy perkaamisen alkuun hallinnollisten vastuiden ja valvonnan höttöisellä saralla, niin toivottavasti Kela ja Valvira ovat ihan työlistan alkupäässä tässä työssä.

Onhan se tietty äärimmäisen ikävää, että kansakuntana joudutaan luopumaan sinisilmäisyydestä ja luottamuksellisuudesta.  Niiden varassa on pystytty elämään vuosikymmeniä. Oma arvioni on, että Suomi tulee tämän kehityksen myötä menettämän muutamia pykäliä korruptiolistoilla.

Kun valvontaa kiristetään ja kasakoiden on entistä hankalampaa vetää välistä, niin korruptio tulee lisääntymään tavalla tai toisella. Piilokorruptiota on toki nytkin enemmän kuin riittävästi. Tehdään mitä erilaisimpia ”tieteellisiä” tutkimuksia, järjestetään ”koulutuksia”, ja tehdään ”opintomatkoja.” Tulevaisuudessa päätöksiä ostettanee sitten suoraan rahallakin, jota viime viikkoinen irakilaiskenraalin vedätykset enteilevät.

 


 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 18.2.2019 klo 08:00 ja uusintoina viikon aikana (Espanjan aikaa).

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, hoivayhtiöt, kasakka, Sauli Niinistö, Kela, Valvira, Iran, hyväuskoisuus, sinisilmäisyys

Klassinen musiikki ei tee itseään tykö

Maanantai 9.3.2015 klo 11.06 - Kauko Niemi

Olen yhä varmempi ajatuksestani, että klassisen musiikin vetovoimattomuuteen vaikuttavat klassisen musiikin tekijät itse. Kaikki asiat tehdään roolien kautta. Koko elämä on roolia.

Viimeisin pysähdys kohdallani on tuorein Rondo –lehti. Se yksi viimeisistä paperille painetuista lehdistä, jonka olen omalla rahalla tilannut. Kansijutun esillepano on vastenmielinen, jopa niin vastenmielinen, etten halunnut lukea koko juttua.

Kuvituksena on sellaista luonnottomuutta, jota saa aikaan vain pitkällisellä studiotyöskentelyllä ja vielä pitkällisemmällä photoshoppaamisella. Miksi ihminen nimeltään Tiina-Maija Koskela ei voi kertoa tarinaansa ihmisenä. 

Jos tämä on se kuva, jota halutaan välittää ulospäin oopperasta ja klassisesta musiikista, niin ei ole ihme jos sitä vältellään mieluummin kuin ihastutaan. Kaikki musiikin hienous ja sen tekijät tarjoillaan teennäisen roolituksen kautta. Olisin innolla kohdannut Koskelan kyökin pöydän äärellä inhimillisenä ihmisenä, joka kovan työn, osaamisen ja erehtymisen jälkeen on saanut laulettavakseen vaativaa Wagner-musiikkia.

Monelle visiitti oopperaan tai klassiseen konserttiin muodostuu ahdistavaksi, kun yleisökin tepsuttelee rooleissaan. Kysehän pitäisi olla musiikin rentouttavasta ja nautinnollisesta vaikutuksesta eikä ennalta sovittujen askelmerkkien toteuttamisesta ja solmioon hirttäytymisestä.

En nyt missään tapauksessa tarkoita kaljapullojen kanssa katsomoon menemistä, vaan luonnollisia kohtaamisia ja antautumista musiikille. Vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan. Sitä kautta on mahdollista löytää uusia yleisöjä ”korkeakulttuurille.”

1 kommentti . Avainsanat: klassinen musiikki, Rondo, Tiina-maija Koskela, viestintä,

Kirjoitin nimeni Jokelan adressiin

Torstai 22.11.2007 - Kauko Niemi

Median toimintaa Jokelan katastrofissa moittinut adressi oli asiallinen toimenpide. Se nostaa esiin mikä median toiminnassa on kohtuullista ja mikä ei. Siksi kirjoitin adressin, vaikka media-alalla toimittajana toiminkin.


Tässä tapauksessa tulee esiin rajanveto siitä onko media välittämässä todellista tietoa vai tyydyttämässä ihmisten uteliaisuutta. Uteliaisuuden luomalla tilanteella kasvatetaan vain katsoja ja kuuntelijalukuja sekä nettiklikkauksia omien tavoitteittensa saavuttamiseksi.

Jokelan tapauksessa kyse oli ihmisten uteliaisuuden tyydyttämisestä.

Osin siellä oli kyse jopa viranomaisten häirinnästä. Matkapuhelinliikenne oli niin suurta, että se tukki osittain jopa verkon.

Tällaisessa tapauksessa olisi ollut syytä välttää turhia puheluita, jotta viranomaiset ja omaiset olisivat saaneet yhteyksiä komeroissa ja luokissa olleisiin oppilaisiin.

Omaisten hädällä mässääminen ei ole tyylikästä missään tilanteessa. Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saanut Marja Manninen oli tänään Aamu-tv:n haastattelussa samaa mieltä.

Manninen sanoi, että Konginkankaan jälkeen jo keskusteltiin ja ”sovittiin” missä hyvän journalistisen tavat ja rajat kulkevat. ”Valitettavasti nuo keskustelut ehtivät jo muutamassa vuodessa unohtua”, Manninen sanoi.

Jos itse olisin joutunut juttukeikalle Jokelaan, niin toki olisin kaivellut tietoja tavalla tai toisella. Siis hoitanut annettua tehtävää varmaan samalla tavalla kuin nyt yksittäiset toimittajat hoitivat heille annettua tehtävää.

En olisi kuitenkaan kokenut tehtävää omakseni. Ja jos tällaisia tehtäviä tulisi jatkuvasti, ei työn sisältö vastaisi omia arvojani. Lopputulemana olisi varmaan työn vaihtaminen tai vähintään hakeutuminen toisenlaisten juttujen pariin.

Toivottavasti Jokelan adressi muistuttaisi toimituksia siitä, että rajansa kaikilla. Omien raadollisten lukijamäärien seuranta, ilman inhimillistä tulkintaa, ilman minkäänlaista sensuuria, ei voi olla oikea tie.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: adressi, jokela