Helsingin hiipuminen ei ole yllätys

Maanantai 10.6.2024 klo 19.12 - Kauko Niemi

 Helsingin kauppatori keskiviikkona 17.4.2024

Minulle ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että Helsingin ydinkeskustan kävijämäärät ovat laskeneet miljoonilla.

Ydinkeskustakäyntien määrä Helsingissä on laskenut vuodesta 2019 vuoteen 2023 yli 31 miljoonalla, selviää Helsingin kaupungin teettämästä tarkastelusta.

Päivätasolla Helsingin ydinkeskustan kävijämäärä on neljän vuoden tarkastelujakson aikana laskenut lähes 86 000:lla.

Vuosina 2019–2023 Helsinki on menettänyt huomattavan paljon alle neljä tuntia kestäneitä asiointikäyntejä, vuositasolla yli 19 miljoonaa asiointia.

Näin kokemusasiantuntijan silmin, kun tarkastelen omaa valokuvausarkistoani, niin olen perustanut jo vuonna 2006 kansion nimeltään – Tyhjä Helsinki. Kansiossani on nyt 291 kuvafilettä Helsingistä missä ei ole autoja eikä kävelijöitä.

Siis minulla soivat hälytyskellot jo 18 vuotta sitten. Etenkin kun minulla on kuvia vaikkapa Madridista, missä ei ole havaittavissa mitään eroa liikenteessä iltapäivällä 16.00 tai aamulla 04.00 välillä.

Tietenkin yö- ja nukkumarauhan suhteen asia on ihan ok, kun ei ole väliä nukkuuko Töölössä vai Teuvalla.

Vuonna 2017 marraskuun alussa toteutin face-kavereiden innoittamana kuva-projektin – Dansing on the street. Tarvitsin tyhjää katua kulisseiksi. Tietenkin sen piti olla Helsingin paraatipaikka, Eduskuntatalon edusta.

Suunnittelin lähteväni kuvauspaikalle aamulla neljän kieppeillä. Aikatauluni hieman kippasi ja ensimmäisen kuvan otin 5.51 ja viimeisen 6.28. Kaikessa rauhassa sain touhuta keskellä Manskua. Vain muutamaa kulkuneuvoa piti väistää. Reilussa puolessa tunnissa siunaantui 257 kuvafilettä. Onneksi en ollut Madridissa, ei mitään mahiksia.

Vuonna 2020 toukokuussa olin keskustassa aamukävelyllä kamerani kanssa. Otin lukuisia kuvia teemalla – vain yksi. Jokainen kuva Helsingin keskustan julkisista ja tunnetuista paikoista niin että kuvassa oli vain yksi ihminen. Mahiksia riitti mennen tullen. Tämä kierros tapahtui kello 7.30 – 09.00 välillä Helsingin ytimessä.

Minun sisälläni on sykkinyt selkeä näkemys Helsingin hiipuvasta keskustasta ilman tutkittua faktatietoakin. Siksi on ollut vaikea ymmärtää niitä suunnitelmia ja puheita tietulleista ja pääväylät bulevardeiksi, ettei kukaan enää vahingossa eksy omalla kulkuneuvolla ytimeen. Helsinki on päättänyt häätää huoltoasemat pois kaupungin keskustasta. Jos nyt eksytte tänne niin muistakaa tankata Espoossa tai Vantaalla.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nosti minun asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Hybridiautosta ei saa enää helpotusta ja muutenkin hinnat nousivat. Ja kotikadulla kuukausi sitten olin pysäköinyt puolimetriä liian lähelle suojatietä, joten tämän vuoden autoni säilytyssaldoni kadulla on nyt 780 euroa.

 

PS. kovin hiljaa on ollut media näinkin suuresta muutoksesta, josta toipuminen vie vuosikymmeniä. Muutos ei tapahdu palmuja istuttamalla kesäterasseille.

 

 Lisää aiheesta:

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

 

 

 

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

Perjantai 4.11.2022 klo 10.49 - Kauko Niemi

 Tällaisten kuvien kuvaaminen Helsingissä ei ole työlästä eikä sattumanvaraista

Helsinki, missä asun, on kovaa vauhtia ajamassa asukkaitaan patikoimaan. Toki päämäärätön kuljeskelu kävelyalueilla on ihan mukavaa, jos ei tarvitse hoitaa mitään asioita, eikä kanniskella painavia tavaroita kaukana paikoitettuihin autoihin. Se vaan ei ole realistista ja parhaimmillaankin nautittavaa vain kesäaikana.

Onko Keskuskadusta tai Iso-Roobertinkadusta muodostunut jotakin ylitse muiden – no ei ole. Onko autoton Aleksi noussut arvoon arvaamattomaan – no ei ole – pikemminkin päinvastoin.

Positiivisin muutos lienee Baana Kansalaistorilta Ruoholahteen. Ennen etätöiden alkamista sitä käytti miljoona fillaristia vuodessa. Ja nyt suunnitellaan Baanan päälle asuinkerrostaloja. Kuka haluaa sen jälkeen liikkua kenenkään kellarissa.

Viime tiistaisessa kaupunkiympäristölautakunnan kokouksen esityslistalla oli kohta, jonka mukaan Pohjois- ja Eteläesplanadille lisättäisiin kävelyalueita. Alustavien suunnitelmien mukaan tämä tapahtuisi siten, että kummankin kadun ajoradalta otettaisiin toinen kaista kevyen liikenteen käyttöön. Ei ihan vielä päätetty.

Korona toi etätyöt enemmän ja vähemmän pysyviksi. Se muutti lopullisesti asenteita, ettei tarvitse asua mahdollisimman sujuvalla etäisyydellä työpaikasta. Asunnon valinnassa on paljon enemmän vapauksia ja ennen kaikkea säästömahdollisuuksia, kun toteuttaa vaikkapa nurmijärvi-ilmiötä.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nostaa asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Luovunko autosta vai muutanko pois? Jos näistä pitäisi valita jompi kumpi, niin muutan pois. Helsingin keskustan kuihtuminen on niin konkreettista, etten tunne menettäväni yhtään mitään. Ehkä kuitenkin pitää olla hätiköimättä ja katsoa onko koronan jälkeistä paluuta tapahtumassa.

Toisaalta asukaspysäköintiin on tulevina vuosina luvassa lisää reiluja korotuksia. Että mistäkö minun huimat prosentit tulevat? Tämän vuoden alussa kaupunki keksi poistaa 50 prosentin alennuksen bensa/hybridiautoilta ja sitten tulevassa vuodenvaihteessa päästäänkin jo 720 euron vuositasolle.

Hulppeita korotuksia lätkäistiin myös Helsingin julkiseen liikenteeseen. Bussit, junat, ratikat ja metrot kallistuvat kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Ei siis paljoa lohduta luopua autosta ja siirtyä julkisten käyttöön.

Erittäin postitiivistä toki on se, jos ihmiset siirtyvät kävelemään ja säästämään energiaa ja samalla kohottamaan terveyttään. Siihen en kuitenkaan usko, että Helsingin kaupunki olisi suuressa viisaudessaan ryhtynyt tätä kautta pienentämään sairaanhoitokulujaan.

Helsingin keskusta kuihtuu ja hiipuu. Metrolla pääsee viiden minuutin välein aina uuteen ostoskeskukseen, missä samat liikkeet samassa järjestyksessä samoilla alennuskampanjoillaan siis samaan aikaan kun Aleksanterinkadulla ei juurikaan ostoskasseja näy.

Mikä on syy ja mikä seuraus? Se selviää vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta pahaa pelkään, että kuihtuminen jatkuu. Helsingin ongelman ovat myös niin sanotut ooppera-asunnot. Keskustan asunnot, joissa ei asuta vakituisesti lainkaan. Niitä käytetään vain hotellien korvikkeena Helsingin reissuilla.

Muutaman vuoden sisällä selviää myös Helsingin vetovoima suhteessa Turkuun ja Tampereeseen. Tässä kolmikosta Tampere näyttäisi olevan hyvinkin vetovoimainen ja se on jo mallikkaasti muutaman kerran kampittanut Helsingin. Tampere on myös sijainniltaan keskeinen.

Eikä ole mikään harvinaisuus sekään, että asutaan ja tehdään etätöitä Tampereella ja piipahdetaan kerran tai kahdesti viikossa työpaikan toimistossa Helsingissä. Asuminen Tampereella on niin paljon edullisempaa, että budjetti sietää tarvittavat matkat Helsingin toimistoon.

Koronavuodet ovat tutustuttaneet suomalaiset myös moniin kotimaisiin paikkakuntiin ja keskuksiin sekä avanneet niitä pinttyneitä mielikuvia, jotta Suomessa olisi vain yksi asumiskelpoinen paikka – Helsinki. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-helmikuun aikana kuntien välisiä muuttoja tehtiin 39 956. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Helsingin (1 044 henkilöä) ja Espoon (602 henkilöä) muuttotappiot olivat määrällisesti Suomen suurimmat.

 

Lisää aiheesta

Helsinki ei pääse 10 vetovoimaisemman kunnan joukkoon

Turku on niin hidas

Maailman paras bines-malli

 

 

 

 

 

Kielletään sana haaste

Maanantai 24.11.2014 klo 10.33 - Kauko Niemi

Suomenkielestä pitää kieltää sana haaste. Tämän jälkeen alkaa tapahtua niin taloudessa kuin kokoomuksessakin.

Haaste-sanan sisältö on tällä hetkellä – asiat ovat päin persettä, eikä ole harmainta aavistusta kuinka ne hoidetaan. Aika hoitaa.

Haaste tuntuu hienolta. Ikään kuin kaikki olisi ratkaistu, vaikkei mitään ole tehty, eikä tiedossa kuinka tehdään. Haaste on positiivinen ilmaisu avoinna olevaan ratkaisemattomaan ongelmaan. Haasteella vain petämme itseämme. Rakennamme niitä Niinistönkin viittaamia vääriä mielikuvia. Positiivista haastetta ei olekaan, eikä todellisuudessa tarvitse luoda todellisia, konkreettisia päätöksiä ja ratkaisuja.

Sipilällä ei ole haasteita vaan hänellä vaihtoehtoja. Hänellä on jopa sadan kohdan konkreettinen lista tekemisistä. Oli ne sitten oikeita tai vääriä, mutta konkreettisia ja uskottavia.

Stubilla ei ole ongelmia lainkaan, vaan haasteita ja jokainen, ainakin jokainen suomalainen tietää tasan tarkkaan, etteivät asiat ole näin helppoja ja yksinkertaisia. Meille ollaan ylimielisiä tai valehdellaan.

Haaste on valitettavasti levinnyt pienempiinkin yksiköihin kuin valtiolliselle tasolle. Pienissäkin organisaatioissa ja yhteisöissä otetaan vastaan haasteita. Ei tiedetä mitä pitäisi tehdä tai ei osata ja haasteella on helppo ratsastaa ja ohittaa koko ongelma, kunnes se muuttuu tulevaisuudessa vieläkin suuremmaksi haasteeksi. Hoitamattomaksi ongelmaksi.

Kokeillaan ainakin vuosi, ettei kukaan käytä sanaa haaste, vaan esittää heti ja tässä konkreettisen ratkaisun ongelmaan ja kuinka se toteutetaan ja millä aikataululla se on valmis.