Kaiken minkä ihminen rakentaa, se on rikottavissaa

Lauantai 18.6.2022 klo 12.48 - Kauko Niemi

alaota_IMG_44492.jpg

 Porrassiivojalta Helsingissä varastettiin kolmasti ilmurikärryt, kunnes hän kiinnitti ihmisten tiedoksi, ettei niitä saa ottaa. Varkaudet loppuivat.

Pysähdyin miettimään laajan somekeskustelun jälkeen kuinka kummallista välistä vetäjien aikaa elämmekään. Ihminen ei oikeastaan ota omaehtoista vastuuta mistään tekemisistään – ainoastaan oma näkökulma ja oma hyöty ratkaisevat.

Onko aina ollut näin – ei ole. Onko sääntö-Suomi vuosien saatossa kasvattanut meidät siihen, että jos joku asia ei ole kielletty niin se on sallittu. Kuinkahan paljon menee turhaa aikaa ja rahaa uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Uusi toiminta syntynee helposti, mutta väärinkäytösten minimointi onkin jo oma kokonaisuutensa.

Somessa käytiin myös mielenkiintoista keskustelua luutalukoista ja kuinka sitä aikoinaan käytettiin. Luutalukon käyttö oli aikoinaan maaseudulla melko yleistä. Kun talo jäi tyhjäksi ulko-ovelle laitettiin merkiksi pönkä, joka yleisesti oli luuta tai harja.

Minäkin olin siinä onnellisessa tilanteessa, etteivät avaimet unohtuneet koskaan kotiin. Minulla ei vain ollut koskaan kodin avaimia. Taisihan lapsuudenkodissani olla pääovessa kuitenkin toimiva lukko, mutta hankalaahan se olisi ollut, jos jokaiselle olisi pitänyt monistaa avain. Siis käytössä oli luutalukko. Ilman luutaa joku oli kotona ja luuta ovella talo oli tyhjä. Ja siihen luotettiin.

Eikä se ollut suurikaan yllätys, joku koditon kiertolainen vaikkapa Kiiskisen Tauno oli nukkumassa aamulla tuvan lattialla. Tauno kutsuttiin aamukahville ja hän saattoi jäädä ruokapalkalla useammaksi päiväksi töihin ja jatkoi sen jälkeen matkaansa.

Tuota luottamusta ei ole nyt olemassa. Minun asunnon ovessa tietysti viimeistä huutoa oleva lukko ja samalla avaimella toimiva toinen eli turvalukko. Siis asunnon ja porrashuoneen välillä. Asunnossani on kaksi turvakameraa, joiden tulkintoja voin tarkistaa puhelimellani. Porraskäytävän ulko- ja pihaovet ovat aina lukittuina samoin kun sisäpihalle johtavan porttikongin portti.

Näin ovat siis turvallisuusnormit ja käytännöt muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä. Veikkaan kuitenkin, että perustietämys siitä, ettei toisen omaisuutta saa ottaa omaan käyttöön ei ole juurikaan muuttunut vaan muutos on tapahtunut vastuunkantokyvyssämme.

Parhaillaan jumissa on ajokorttilaki, joka sallisi ajokortin 17-vuotiaille. Nuorison vastuunottokyky näyttäisi olevan kuitenkin melko huono ja nyt halutaan saada lisää tietoa 17-vuotiaiden onnettomuusalttiudesta, ennen kuin asia etenee. Näyttää myös siltä. että vastuu kortista ja sen käytöstä siirtyisi Traficomilta perheille. Siirto olisi erittäin suositeltavaa.

Siitäkin nuorison vastuullisuus on kovin kaukana, kun jengi kadulla hyökkää kimppuun ja varastaa toiselta jonkin kovasti halutun merkkivaatteen.

Vastuullisuus on pelkkää sanahelinää esimerkiksi yritysten viestinnässä. Se kasvattaa meidät myös siihen, ettei sitä vastuuta tarvitse niin kovin tarkkaan tulkita, saati miettiä. Kyllähän se sitten lakituvassa nähdään, kuka on syyllinen - tuskin ainakaan minä. Tai jos olen, on lakia tulkittu väärin.

Lain mukaan minä olen vastuussa omasta terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Ei minun tarvitse napsia lääkärin määräämiä statiineja tai muitakaan pillereitä. Siis niitä, joita lääkäri on käypähoitosuosituksen perusteella luulon ja tiiedon ristiriidassa reseptiin kirjoittanut.

Kuinka moni oikeesti on ottanut vastuun hyvinvoinnistaan liikkumalla, oikealla ravinnolla ja hyvillä unilla ja palautumisella – siis lääkkettömällä elämällä - aniharva kunhan vain seurataan muotidieettejä, lääketehtaiden maksettuja tutkimuksia ja sorrutaan ruokateollisuuden synnyttämään riippuvuuteen.

Vastuun ja luottamuksen kasvattaminen ei ole yhden yön juttuja. 50-60 vuodessa luutalukko on vaihtunut moninkertaiseen huipputekniseen lukitukseen. Jos ei asiaan kiinnitetä huomiota perheissä varhaiskasvatuksessa, kouluissa tilanne vain pahenee ja vastuuttomuus tulee kasvamaan hankaliin mittasuhteisiin.

Hyvän parisuhteen tunnistaa kahdesta asiasta: tavasta olla vuorovaikutuksessa ja tavasta riidellä. Näin tiivistää psykoterapeutti Niina Niemeläinen.

– Parisuhde on kuin yhteisyritys, jossa katsotaan samaan suuntaan, mutta kuitenkin muistetaan, että meistä jokainen voi olla vastuussa vain itsestämme ja omista tekemisistämme. Emme voi muuttaa toista.

Näistä ajatuksista ja itsestään on kunkin hyvä aloittaa, äläkä missään tapauksessa odota ministeriöiden piperrettyjä määrityksiä vastuullisuudesta, joita sitten Valvira vahtii.

Tämän blogin äänimersio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 19.6.2022 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

New Yorkin sydän on rikki

Vihapuheen salliminen on tien alku – sen päässä odottaa väkivalta

Nainen vedätti 700 000 eroa yhteiskunnalta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, vastuullisuus, luutalukko, ajolorttilaki, terveys, hyvinvointi, riippuvuus, parisuhde,

Järkeviä jarruja ihmisen liioittelulle

Torstai 3.9.2020 klo 19.16 - Kauko Niemi

Mopsi.jpg

Tuhisevat koiraparat ovat muka niin söpöjä, ihmisen mielestä. Ja kun vielä yritetään saada sairaita kuonoja vieläkin sairaamman lyhyemmäksi, ollaankin jo liki rikoksen tiellä.

Ongelma on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta ohitettu sujuvasti. Koiran terveys ei paljoa paina ihmisen mielihalujen tiellä. Lyhyt kuono ei ole mikään luonnon oikku, vaan lyhyt kuono on jalostettu koirille ulkonäkösyistä ihmisen mielihalusta.

Nyt on taas saatu aikaan selvitys, jonka ”yllättävä tieto” on, että koirien lyttynaamat ja lyhyet kallot ovat eläinsuojelulain vastaisia. Onneksi otetaan myös kantaa, että tiettyjä rotuja pitää muuttaa terveempään suuntaan.

Selvityksen ovat tehneet luonnonvarakeskuksen (Luke), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja Ruokavirasto.

Eläimelle kärsimystä ja perinnöllisiä sairauksia aiheuttava koiranjalostus pitäisi tuoreen selvityksen mukaan lopettaa. Hyvä selvitys, joka olisi pitänyt tehdä ainakin 25 vuotta sitten, vai peräti sata vuotta sitten.

Ongelma ei siis ole mikään uusi eikä yllättävä. Kun googletat lyhytkuonoinen koira, saat 7900 juttua, jossa asiaa käsitellään. Rotujärjestöillä on liian suuri valta ja suuri rooli mielikuvien rakentamisessa. Eikä Kennelliittoakaan voi kehua asian edistämisestä. Koirien geeneistä tässä maassa eniten tietävä geenitutkija Hannes Lohi on ilmaissut varsin selkeästi, että ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta pitäisi luopua.

Uuden selvityksen esittelyssä Kennelliiton tiedote on täysin ympäripyöreää puppusanageneraattorilla tuotettua tekstiä, joka antaa kuvaa ikään kuin asia olisi jo jotenkin hallinnassa. Ei ole.

Ihmisillä on taipumus liioitella kaikenlaisia asioita. Koiramaailmassakin asia tulee selkeästi vastaan ja korostuu etenkin näyttelytoiminnassa. Näyttelyissä menestyvät liioitellut piirteet ja näyttelymenestys puolestaan kasvattaa kunniaa ja pentujen hintaa.

Nyt julkaistun selvityksen suurin ansion on siinä, että tätä ikuisuuskiistaa ollaan jälleen kerran asettamassa eläinsuojelulain alaiseksi. Jos tässä nyt onnistuttaisiin, niin lainvastaisuus olisi se ase, millä tämä eläinrääkkäys saataisiin loppumaan. Tosin eläinsuojelulakia on yritetty saada mukaan tähän rääkkäykseen jo vuonna 2016. Tosin huonoin tuloksin. Jokohan nyt.

Eläinlääkäriliitto nosti asian esiin noin puolitoista vuotta sitten laihoin tuloksin. Suomen arvostetuimpiin koira-alan asiantuntijoihin lukeutuva Marjatta Snellman on tutkinut koirien terveysongelmia yli 40 vuotta. Hän on ollut asian kanssa kiitettävästi esillä vuosikymmenet, mutta huippuasiantuntijan sana ei ole johtanut tekoihin.

Eläinlääkäriliitto tuntee ja tietää tilanteen, sillä ongelmia hoidetaan leikkauksilla.  Keskisuomalainen eläinlääkäri Suvi Heinola on Iltalehden mukaan tehnyt kymmenen vuotta. Leikkaus on vaativa operaatio ja yksi koira on kuollut hänen käsissään. Lievempiä komplikaatioita on ollut useamminkin. Hänen klinikallaan leikkaus maksaa 850 euroa, mikä ei koiran leikkauksena ole kallis, mutta sitä ei ole haluttukaan hinnoitella niin, että hinta estäisi koiran terveyden edistämisen.

Useat lentoyhtiöt ovat jo vuosia kieltäytyneet kuljettamasta lyhytkuonoisia koiria. Taustallahan on muutama lennon aikana kuollut koira, joka ei ole pystynyt hengittämään ja lentoyhtiö on tuomittu korvauksiin koiran kuolemasta.

Lyhytkalloisuus koskee erityisesti esimerkiksi englanninbulldoggia, ranskanbulldoggia, bostoninterrieriä ja mopsia. Nämä kärsivät tyypillisimmin hengitysvaivoista. Brakykefaalisia koiria lienee tässä maassa kokonaisuudessaan noin 20 000. Yksi niistä on presidentti Niinistön bostoninterrieri Lennu.

Hollannissa koirien terveyteen on puututtu jo lainsäädännön avulla. Siellä kuonon pituuden pitää olla puolet kallon pituudesta, siirtymäaikana vaatimuksena on kolmannes. Ruotsissa on puolestaan meneillään kartoitus, jossa yritetään löytää mahdollisimman pitkäkuonoisia yksilöitä roduista.

Toivottavasti järki vihdoin voittaa asiassa, missä ihminen itse on aiheuttanut eläimellisen ongelman vain omien mieltymysten ja ulkonäkökysymysten takia. Asian voisi jotenkin sietää, jos olisi yritetty jotenkin parantaa koirien elämää ja sitten ajan saatossa huomattu, että hyvät aikeet eivät onnistuneet. Siitähän tässä ei tällä kertaa ole kyse.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 7.9.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kirjoitin asiasta jo kymmenisen vuotta sitten ja monta muutakin kertaa

http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2012/5/23/208

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, eläinsuojelulaki, buldogit, mopsi, koiran hengitysvaikeudet, Kennelliitto,

Nyt käyttäydytään siivosti liikenteessä - minä oon oikeassa ja sinä oot väärässä joutaa romukoppaan.

Sunnuntai 31.5.2020 klo 10.34 - Kauko Niemi

Liikennekulttuurin uusi aikakausi alkoi kesäkuun alussa. Niin jotta voitaisiin puhua liikennekulttuurista, olisi se paljon muuta kuin viitisenkymmentä uutta liikennemerkkiä tai keltaisen värin poistuminen päällystetyiltä teiltä.

Liikenteessä ei yhdenkään pitäisi provosoitua. Jos minun audini meinaa jäädä kakkoseksi sinun mersullesi, ei siinä ole mitään teknistä vikaa vaan vika on korvien välissä. Polkupyöräily on kasvanut huimasti viime vuosina ja pyöräilijät ovat ”rokottaneet” tilaa ja saaneet autoilijoita katkeroitumaan. Siinäkään ei pitäisi olla kenelläkään syytä näyttää keskisormea.

Itse olen fillaroinut todella paljon ja todella pitkiä maantiereissuja ja edelleen olen kiitollinen niistä rekkakuskien torvien töräytyksitä, että varohan tuulta tiedossa. Ja jokaisesta pienemmästä ohittajasta, jotka toteuttavat etäisyyttä ilman korona vaaraakin. Nyt pyöräilijät saavat useita ohjeita ja selkeytyksiä väistämisvelvollisuuteen.

Kulttuurimuutos on mahdollista Suomessa. Se on nähty viimeisen kolmen vuoden aikana suojateillä. Aikaisemmin jalankulkija jopa kiitti autoilijaa, joka antoi tietä oikeuttaan toteuttavalle jalankulkijalle. Tänään tilanne on ainakin Helsingissä aivan erilainen. Aniharvoin on enää tilannetta, että selkeästi suojatietä katua ylittävänä joutuisin aprikoimaan löytyisikö tuolta autolta jarruja. Uudessa laissa suojatien eteen pysähtynyttä autoa ei saa ohittaa pysähtymättä ja nyt se koskee myös kadun vasemmalla puolella olevaa autoa.

Muutama päivä sitten koin Helsingin ulosmenotiellä, Länsiväylällä kolme omituisesti käyttäytyvää autoa 20 km matkalla. Nopeudet vaihtelivat, yhdellä vilkku unohtunut päälle, rampista moottoritielle, muttei muistettu painaa kaasua jne.

Kahdessa autossa puhuttiin kännykkään ja ajoa hoidettiin yhdellä kädellä. Kolmannessa autossa tabletti oli ohjauspyärän päällä ja räplättiin siinä.

Kaikki autot sen verran uusia ja kalliita, että varmasti olisi ollut joku handsfree, jolla olisi pystynyt pitämään molemmat kädet ajohommissa.

Uusi auttava tekniikka vaatii tietysti jonkinmoisen perehtymisen ja jopa ennakkoasentamisen laitteiden automaattisesti kytkeytymisen yhteen. Uudet vimpaimet ovat oikein käytettynä oleellinen osa liikennekulttuuria ja väärin käytettynä todellinen uhka kanssaliikkuville.

Kesäkuun alussa voimaan astuneen uuden tieliikennelain yksi kiinnostavimmista uutuuksista on tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus. Vaikka olisit oikeassa, voit kuitenkin syyllistyä liikennerikkomukseen. Tämä on kulttuurellisesti todella iso muutos.

Ennakointivelvollisuus vaatii liikenteen osapuolilta asenteen tarkistamista tai joillekin varmasti jopa asennemuutosta, sillä nykylain mukaan oikeassa ollut ei sitä enää uuden lain mukaan aina ole. "Ajan vaikka kolarin, jos itse olen oikeassa" -asenne ei siis toimi.

Jotenkin tuli mieleeni, kun ajoin muutama vuosi sitten Milanossa kuusikaistaista samaan suuntaa kulkevaa katua oikeimman puolista kaistaa ja huomaan että pian oli käännyttävä vasemmalle. Hups. Italialaiset ennakoivat tyylikkäästi, kun avoimesta ikkunasta heiluttelin vasenta kättä ja hetkessä sain tilan ja olin kuuden kaista yli vasemmalla. Oli minulla toki vilkkukin päällä, mutta se ei tuntunut näkyvän mihinkään.

”Tienkäyttäjän on siis ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi”, sanotaan uuden lain pykälässä 4.

Lakiin nyt tuleva uusi pykälä on siis lyhyt, mutta pitää sisällään paljon. Erityisen velvoittava se on heille, jotka ajavat töikseen tai ovat kokeneita kuljettajia, sillä ennakointivelvollisuudella pyritään suojaamaan ennen kaikkea heitä, jotka eivät ole.

Tarkasti ottaen tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus on periaate. Se tarkoittaa, että ennakointivelvollisuuden noudattamatta jättämisestä itsestään ei määrätä liikennevirhemaksua tai sakkoa. Ennakointivelvollisuus on periaate, jolla tuetaan muita liikennesääntöjä.

Outoja tilanteita nykykäytäntöön tuo myös paikoitus kadun menosuunnassa vasemmalle pysäköinti. Outoa se saattaa olla nimenomaan kadulla ajavalle, kun keula alkaakin puskea kadulle oikealta.

Iso ja monia koskeva muutos on myös, ettei alle kolmevuotiasta saa enää kuljettaa edes taksissa ilman turvalaitetta. Se että hankkivatko taksit turvaistuimia jää nähtäväksi.

Uusia sääntöjä on melkoisesti ja uusia liikennemerkkejä viitisenkymmentä. Nyt kannattaa muistaa, että eletään pitkää siirtymäkautta. Vaikka pykälät tulivat nyt voimaan, niin niitä osoittaville merkeille siirtymäaikaa on useampi vuosi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 1.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tieliikennelaki, ennakointivelvollisuus

Taksit kurvasivat ojasta allikkoon

Lauantai 15.2.2020 klo 11.54 - Kauko Niemi

Tällä hetkellä ei ole epäillystäkään, etteikö taksi-liikenne olisi tavattoman syvässä luottamuspulassa. Luottamuksen menettämistä ei korjata yhdessä yössä, nykymenolla ehkä ei koskaan. Ennen asiakas saattoi ryöstää taksin, nyt taksi saattaa ryöstää asiakkaan, kuvailee vanha taksikonkari,

Koko taksi-liikenteen perusominaisuuteen kuuluu se, että ani harva käyttää sitä omalla rahallaan ja siksi kulut ja kulttuuri ei nyt ole niin nuukaa paljonko se maksaa ja kuka rahat lopulta saa.

Koko toimialasta noin 90 prosenttia maksavat yritykset ja Kela. Omalla rahalla maksavia on siis marginaalinen osuus. Tämä osuuden joukkovoima olisi tarkkana, kuinka toimitaan ja kuinka rahalle saisi vastinetta.

Itse kuulun niihin nuukapieruihin, jolle taksikyyti tuntuu kohtuuttomalta. Kuulun myös niihin, joka osaa järjestää aikataulunsa niin, ettei kiireen takia tarvitse hypätä kyytiin kuin kyytiin. Tämä vain taustatiedoksi, että osaat asettaa tämän blogin oikeaan kontekstiin.

Tämän berneriläisen taksiuudistuksen jälkeen olen käyttänyt kerran taksia ja silloinkin hyvän ystäväni, taksiyrittäjän palvelua. Pari muuta kertaa olisin päässyt helpommalla ja nopeammin taksilla, mutta en uskaltanut käyttää. Pahaa pelkään, etten ole ainoa lajissani.

Taksi-bisnestä elättävän Kelan uusi pääjohtaja Outi Antila sanoo Uuden Suomen haastattelussa, että Kelan piikkiin laitetaan myös sellaista, mikä ei sinne kuulu. Yksi tällainen on taksiuudistus, joka vei pitkänmatkan potilailta mahdollisuuden käyttää samaa taksikyytiä sairaalareissun meno- ja tulomatkalla.

Nyt yksi taksi suhaa Sulkavalta Kuopioon ja toinen Kuopiosta Sulkavalle, ja molemmat posottavat mahdollisesti ilman kyytiläistä tyhjinä takaisin.

Antilan mukaan tässä ei ole järkeä, ei ihmisen, kustannusten eikä ympäristön kannalta. Hän huomauttaa, että aiemmin meno-paluumatkalta paluukyydistä korvattiin vain odotusaika, mutta kyytiläinen pääsi samalla kyydillä takaisin. Nyt korvattavana on koko matka.

Antila sanoo myös, että STM yritti taksilain valmisteluvaiheessa kertoa liikenne- ja viestintäministeriölle, miten elävä elämä toimii maakuntien potilaskyydeissä.

Hän lupaa Kelan arvioivan taksikäytännöt vielä uudestaan siinä vaiheessa, kun nykyhallitus on korjannut taksilakia ja Kelan sopimukset tulevat taksipalveluissa katkolle vuoden 2021 lopussa.

Kuka haluaa sekaantua millään tavalla toimintaan, missä taksikuskit tappelevat asiakkaista sekä tappelevat keskenään siis aivan konkreettisesti nyrkein ja ennen kaikkea ilmiannoin.

Verottajalle tulleet lukuisat vihjeet taksialan ongelmista ovat johtamassa isoon valvontaprojektiin vielä tämän vuoden aikana - onneksi.

Vihjeitä on tullut laidasta laitaan, osa asiakkailta ja osa ilmeisesti alan sisältä. Alalla on noin 1 300 sellaista yrittäjää, jotka eivät ole lainkaan rekisteröityneet verovelvollisiksi. Temppuja ja porsaanreikiä löytyy nykyisessä järjestelmässä, kuinka näin voi tapahtua.

Taksilla matkustaminen on kallistunut Tilastokeskuksen mukaan puolessatoista vuodessa keskimäärin 13 prosenttia. Taksiuudistusta pitäisi nyt korjata, mutta näyttää, ettei siihen suuria haluaja löydy edes teknisesti saati henkisesti. Luottamuksen palautusta tavalla tai toisella ei siis ole tiedossa.

Itse olen nyt sen verran perehtynyt asiaan, etten ikinä ottaisi taksia tolpalta. Voin toki seisoa tolpalla, mutta auton valitsisin sen taksiyhtiön sovelluksella, josta on vähiten huonoja kommentteja liikkeellä.

Todella sääli niitä asiallisia, rehellisiä ja kohtelijaita kuskeja/yrittäjiä, joiden niskaan rapa roiskuu turhaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.2.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, taksi, taksilaki, Kela, Outi Antila,

Kuusi vuotta on lyhyt aika kun selvitellään hallintohimmeleitä

Sunnuntai 7.7.2019 klo 8.55 - Kauko Niemi

Vuosia kestäneet hallinnolliset sotkuvyyhdit ja niihin liittyvät rikokset ovat nytkähtäneet viime päivinä hieman eteenpäin, tosin useita vuosia kestäneiden selvittelyjen jälkeen.

Aivan uskomaton Aarnio-case paljasti lainvalvojan, poliisin sisäiset mahdollisuudet vedättää organisaatiota mennen tullen. Aarnion jutussa on niin monta haaraa, että ihmetellä sopii, ettei mikään kupla puhjennut aikaisemmin, ennen kuin yksi nainen paljastaa seksisuhteitaan. Aarnion juttujen tutkinta aloitettiin kuusi vuotta sitten vuonna 2013.

Kittilän kunnan faktojen ja tunteiden sekoilusta ei oikein kukaan ota tolkkua, kuinka hallintoa vedätetään tässäkin tapauksessa. Samaiset kuusi vuotta pyörinyt jupakka jatkunee vielä hamaan tulevaisuuteen, ennen kuin korkeimmassa oikeudessa selviää toimivatko törkeistä virkarikoksista syytetyt kuntapäättäjät tietoisen laittomasti. Välillä ehdittiin jo säätää Lex-Kittilä, jottei vastaavat tapaukset pääsisi rehottamaan.

Nyt, mutta hieman lyhyemmässä mittatikussa paikataan vuoden vanhaa taxilakia, jonka koukeroihin lainsäätäjien mielikuvitus ei riittänyt alkuunkaan ja koko hommasta unohtui asiakas. Bisnes ja luottamus katosivat taksi-alalla.

Auttamattomasti liian laaja ja neljä vuotta kestänyt sotepeli hyytyi kalkkiviivoille – monen mielestä onneksi. Tässähän oli jo enemmän ja vähemmän kysymyksessä kansalaisten terveyteen vaikuttavat asiat.

Vastaaviin maratoneihin ajallisesti ja sisällölliseen mielivaltaisuuteen on luokiteltava kilpirauhashoitoon liittyvä mystisyys. Sitäkin sotaa on käyty jo reilut kuusi vuotta, eikä kukaan vieläkään ymmärrä mistä oikeasti kiikastaa.

Suomessa jo vuodesta 1953 lähtien turvalliseksi todettua ja muualla Euroopassa yleisesti käytössä olevaa kilpirauhaslääkettä suomalaiset lääkärit eivät saa määrätä. Osa lääkäreistä on saanut viranomaisilta oikeuksiensa rajoittavia päätöksiä siitäkin huolimatta, ettei yhtään virallista valitusta ole tehty lääkäreitä kohtaan tämän lääkkeen käytöstä.

Siis kyse ei voi olla lääketieteellisestä syystä tai potilasturvallisuudesta. Nyt olisikin aika ratkoa tämäkin mystinen kuusi vuotinen asia Aarnion ja Kittilän tapaan. Selvittää kuka on astunut kenenkin varpaille ja kuka vetää välistä. Kanteluja näyttävät tekevän pääsääntöisesti toiset lääkärit.

Näiden reilun kuuden vuoden aikana Suomen Terveysjärjestö STJ ry on ollut hoitokiistan vuoksi yhteydessä Sosiaali- ja terveysministeriöön sekä useisiin ministereihin ja muihin virkamiehiin vuosien varrella useaan otteeseen ilman minkäänlaista tulosta.

Kilpirauhasen hoitokiistasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä kansanedustajien toimesta, jotka nekään eivät ole vieneet kilpirauhasasiaa asiallisesti eteenpäin.

Hoitokiistan keskeisenä asiana on, että Valvira pitää T4-lääkettä (Thyroxin) yksinomaisena kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkityksenä. Ja T3-lääkettä kokeellisena hoitona, jota ei potilaille tulisi määrätä, vaikka T3-lääke on ollut markkinoilla jo 1950-luvulta lähtien ja kuuluu lääkkeiden turvallisimpaan luokkaan.

Kuka tahansa suomalainen voi matkustaa vaikkapa Espanjaan, mennä lääkäriin ja saada T3 lääkettä. Ja Suomessa on tosiaan rajoitettu lääkäreiden oikeuksia väärän hoidon takia. Tuorein siirtohan asiassa on se, että kahden lääkärin rajoitukset pysyvät voimassa heidän vietyään asian oikeuskäsittelyyn.

Vähin mitä nyt pitää tehdä, on selvittää jo julkisuuteenkin tulleet epäilyt rakenteellisesta korruptiosta ja toimiiko tässä mystisessä tapauksessa vallan kolmijako-oppi, jonka tarkoituksena on estää vallan väärinkäytökset. Väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta ovat pidettävä erillään. Kyse ei ole mistään pienestä ryhmästä. Kilpirauhaspotilaita on Suomessa  ainakin sata kertaa enemmän kuin Kittilässä asukkaita.

Ihmisen terveyteen vaikuttavien säännösten ja päätösten syntyminen pienessä piirissä niin ettei esimerkiksi lääkäreiden vuosien käytännön kokemus hoitotyössä saa millään tavoin vaikuttaa hänen ammattitaitoonsa, tuntuu melko kohtuuttomalta.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 8.7.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Finnradio, hallintohimmeli, Aarnio, Kittilä, taksilaki, Sote

Ennakkoon vai jälkikäteen ennakkotapauksena

Sunnuntai 11.11.2018 klo 10.14 - Kauko Niemi

Lainsäädännön periaatteena näyttää jatkuvan, että kirjanoppineiden ja lainoppineiden tuottamaa virallista lakitekstiä testataan jälkikäteen ja se saa oikean merkityksen lakituvassa. Silloin kun saadaan ennakkotapauksia per rike.

Kuitenkin elämme uudessa ajassa, missä huijareilla ja välistävetäjillä on huikean nopeat työkalut käyttää tilaisuuksia hyväkseen.

Nyt on selvinnyt yllätys yllätys, ettei sote-lakeja saada hyväksyttyä tämän vuoden puolella ja se merkitsee, että keväiset maakuntavaalit siirtyvät jälleen kerran.

Lakikorjaukset saatiin tällä kierroksella vihdoin ja viimein valmiiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja yli 600 sivullista asiaa siirtyy jälleen kerran perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.

Minusta koko paketti pitäisi vielä kierrättää arvioitavaksi sellaisen ryhmän kautta, jonka jäsenet ovat luovia ja ammattimaisia hakkeroinnissa ja välistävedossa. He arvioisivat, kuinka helposti tulevaa lakia kierretään - koukataan oikealta ja vasemmalta ja vedetään välistä. Millaisia ”epävirallisia” sovelluksia kannattaa ryhtyä heti rakentamaan sairaiden höynäyttämiseksi. Ja ennen kuin tavallinen ihminen tajuaa mistä on kyse.

Nythän ei Sotella sinänsä olisi kiirettä parille ylimääräiselle kierrokselle.

Loppuviikosta ilmestyi mielenkiintoinen kirja huijaamisesta. Tekijöiden Pete Poskiparran ja Jose Ahosen mukaan kirja ei ole ohjekirja, kuinka helposti voit huijata vaan se pikemminkin antaa valmiuksia huijauksia vastaan. Hyvään huijaukseen kuuluu kuitenkin peruselementteinä kiire, auktoriteetti ja kehuminen. Niillä pääsee pitkälle.

Rehellisyys maan perii, mutta silti kaikki valehtelevat päivittäin. Ketkä meitä oikein huijaavat, miten ja miksi se tuntuu olevan aina vain yhtä helppoa?

Mikä osa huijaamisesta on jopa luonnon ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä ja milloin valkoinen valhe muuttuu petokseksi? Tätä rajanvetoa käyvät kirjassaan kaksi rehellistä huijaria, mentalistit Pete Poskiparta ja Jose Ahonen.

Millainen ihminen huijaa tosissaan ja voiko tämän tunnistaa etukäteen? Miten on mahdollista, että taitava huijari saa muutaman päivän tuttavuuden jälkeen tyhjennettyä uhrinsa tilit ja miksi miljardiluokan illuusiotaloutta harjoittava yritys voi toimia vuosia ennen kuin sen ympärillä herätään todellisuuteen?

Ihan käytännössä - mitä onkaan tapahtunut jo muutamassa kuukaudessa sen jälkeen, kun uusi niin sanottu taksilaki tuli voimaan. Lain tavoitteena oli vapauttaa taksiliiketoiminta, jonka seurauksena hinnat alenevat ja palvelu nopeutuu ja paranee.  Todellisuudessahan koko suomalaisen taksibisneksen maksaa Kela ja yritykset. Yksityiset ihmiset maksavat kokotoimialan liikevaihdosta vain reilut kymmenen prosenttia.

Yksityinen ihminen pitää tarkempaa huolta rahoistaan, kun toisen kustannuksella matkustava. Joten tämä antaa kokolailla eri lähtökohdan taksibisnekseen kuin annetaan ymmärtää.

Kuinka laki on lähtenyt sitten toimimaan. Kelakyydeistä on kantautunut epäinhimillisiä tapauksia riittävästi. Muun muassa välistävetäjä paljastui viime viikolla, kun yhdelle taksille oli tarjottu Meilahden sairaala-alueella lokakuussa 1 117 tilausta. Hän on hyväksynyt niistä vain 22.

Paimentaakseen palveluista lipsuneita välityskeskuksia Kela on joutunut määräämään sakkoja. Palveluiden puuttumisesta ja kyytien epäonnistumisesta on annettu jo neljä 10 000 euron sakkoa.

Trafin kyselyn mukaan tilanne on toki parempi kuin lehtiotsikot antavat ymmärtää. Liikennepalvelulaki on tuttu reilulle 40 prosentille vastaajista, pääkaupunkiseudulla yli 60 prosentille. Kyselyyn vastanneista kaksi kolmesta koki saaneensa tarvittavan tiedon ja pystyneensä muodostamaan kuvan taksimatkan kokonaishinnasta ennen matkaa. Täytyy muistaa, että tietämättömiä on myös helpompi huijata.

Toistaiseksi taksiliikenteessä ei ole tapahtunut mitään merkittävää hintatason muutosta.

Eilen lauantaina uusi lakiehdotus kokoontumisista sai jälleen huutia perustuslakiasiantuntijoilta, kuinka huonosti laki on valmisteltu ja kokoontumisvapautta rajoittavaksi.

Nyt voisi kysyä olisiko ollut mahdollista laatia ymmärrettävämpää taksilakia. Sote paketissa on yli 600 sivua tekstiä. Kukahan senkin soveltamisen hallitsee, ennen kuin välistävetäjät ehtivät käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Ps – Itse kuulun niihin henkilöihin, joille taksimatkustaminen tulee kyseeseen viimeisessä hädässä. Uutta taksilakia en ole vielä uskaltanut kokeilla. Ja kokeilu vaatisi paljon lisäymmärrystä. Ainoa toivo on, että tutustuttuani eri nettitilausjärjestelmiin, TaksiHelsinki, UBER, Yandex jne, löydän jonkin luotettavan taksin tilaustavan.

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 12.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

Lue myös
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2018/5/27/24943

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laki, välistävetäjä, huijaus, lainvalmistelu, Taksi,

Luotatko suomalaiseen taksiin vielä heinäkuussakin

Sunnuntai 27.5.2018 klo 10.30 - Kauko Niemi

Onkohan koskaan historiassa tullut uutta lakia voimaan, jonka seuraukset ovat niin tietämättömät kuin uusi liikennepalvelukaki. Kun täysin säännelty toimiala kuten taksi vapautetaan täysin. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti tulee kuukauden kuluttua tapahtumaan.

Toimiala, johon on voinut luottaa, siirtyy hetkessä kaikin puolin epäiltyjen sarjaan. Jokainen asia on tarkistettava etukäteen ja kun se taksi yleensä otetaan viime hädässä, kun muilla ei ehdi, niin tämäkin palveluun leivottu ominaisuus katoaa.

Yleensä kaiken pitkäaikaisesti menestyneen liiketoiminnan yhtenä peruspilarina on luottamus. Tuntuu kovasti ihmeelliseltä, jos uudessa tilanteessa taksimatkojen määrä ei laskisi merkittävästi ainakin aluksi.

Korvissani kaikuu edelleen se ensimmäinen neuvo vuosien takaa Ruotsiin matkustaessa, että älä sitten käytä taksia. Joudut varmasti huijatuksi. En käyttänyt.

Olen toki hieman väärä mies pohtimaan taksin käyttöä, mutta en luottamusta. Taksi on minulle yleensä se viimeinen matkustusmuoto. Vaihtoehtojen joukkoon se nousee silloin kun painavan kapsäkin kanssa pitää päästä lennolle ja muut vaihtoehdot ovat jo nukkumassa tai eivät ole vielä heränneet. Tai matka sen verran pitkä, että oman auton paikoitusmaksu nousee yli taksimaksun.

Minulla ei ole koskaan sellaisia juhlia, ettenkö olisi ajokunnossa. Ja aina pystyn suunnittelemaan aikatauluni niin että ehdin omalla tai julkisella perille, jos mekaanista kyytiä tarvitsen.

Tosin lentokenttäpulmakin sai ratkaisun viime tammikuussa kun matkustin Espanjaan. Samaan paikkaa ja samalla lennolla ollut kaverini viestitti edellisenä iltana, että hän ottaa vuokra-auton, tuletko kyytiin. Valitettavasti oli jo tilannut taksin ennakkoon. Minun matkani keskustasta kentälle maksoi 47 euroa ja hänen sama matka 11,80 euroa. Hän otti auton keskustasta ja palautti sen kentälle.

Heinäkuussa tulee kalliimpia ja halvempia matkoja, kun kysyntä alkaa määritellä hintoja. Alkuviikon arki-illoista tulee halvempia. Huippusesongit, kuten uudenvuodenyön hinnat nousevat. Hinnoittelu tulee perustumaan kiinteisiin hintoihin, aikaan tai matkaan. Tosin taksiyhtiöt eivät ole vielä paljastaneet kuinka hinta rakentuu, saati sitten kaikki uuberistit ja kuormurikuljettajalta.

Ja mikä valinnanvapaus. Hintatietojen ilmoittamisen voi Trafin ohjeistuksen mukaan toteuttaa esimerkiksi tarralla, älynäytöllä tai paperilla. Tarkoituksena on, että asiakkaan on mahdollisimman helppo vertailla eri taksiyritysten hintoja taksitolpalla tai muulla taksiasemalla. Siinä sitten mittaat autoja, kuljettajia, hintoja, eikä tarvitse ottaa sitä ensimmäistä mustaa mersua.

Kuluttajaviranomainen tähdentää nettisivujen ohjeistuksessaan, että kannattaa kuitenkin itse selvittää taksin hinnoitteluperuste ja palvelutaso etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan vertailla näitä. Tämähän on tietty kiireessä helppo homma.

Kuluttajaviranomaiset seuraavat, mitä heinäkuun jälkeen lähikuukausina tapahtuu. Seurannassa ovat  menettelyt asiakassuhteessa, kuten hintojen ilmoittaminen, markkinointi ja saatavuuden toteutuminen. Trafilla on lupiin ja liikenteeseen liittyvä muu valvonta.

Odotamme siis jatkuvia happy houreita. Ja tietysti joku keksii 77 % alennuksen vaikka lähtöhintoja ei kukaan tiedäkään.

Takseilla ei ole enää asemapaikka- eikä päivystysvelvoitetta, eikä velvoitetta ottaa vastaan kaikkia kyytejä. Muistetaanpas olla siistejä ja maksukykyisen näköisiä, kun arvioimme ja valkkaamme taksia.

Hiljaisina ajankohtina – esimerkiksi arkiöinä – kannattaa taksi mahdollisuuksien mukaan tilata ennakkoon. Niin ikään kannattaa tarkistaa alueen yrittäjien ilmoittamat palveluajat. Kukaan kun ei ole välttämättä päivystämässä. Toivottavasti se lääkärikeikka ei ajoitu arkiyöhön hetkiin.

Taksi Solutions henkilöstövuokrausyhtiö ilmoittaa, että Helsingissä on avoinna tällä hetkellä 200 kuskin paikkaa ja jo aiemmin yrityskaupan yhteydessä yksistään Kovanen arvioi palkkaavansa 600 kuljettajaa. Kuljettajia ei tunnu juuri nyt kuitenkaan olevan. Moni miettii unelmiansa ammattia. Lisätienestiähän voisi saada ryhtymällä vaikka Seiskan kätyriksi, sillä taksinkuljettajalta poistuu nyt vaitiolovelvollisuus.

Mutta pohjimmillaan jokainen tietää, että muutos on aina hyväksi ja rakenteet kannattaa räjäyttää oikein kunnolla. Välistävetäjiä varmasti löytyy, mutta aika hoitaa ja varoittaa niistäkin. Joka tapauksessa heinäkuun alusta Suomessa on Euroopan villeimmät taksimarkkinat.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradio fm taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiosta mannantaina 28.5.2018 klo 21:30 (Suomen aikaan)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taksi, liikennepalvelulaki, Uber, luottamus

Kansanedustajaehdokkaiden todellinen vaalikampanja alkaa

Lauantai 15.11.2014 klo 9.33 - Kauko Niemi

Esitys tasa-arvoisesta avioliittolaista tulee valiokuntaan ensi viikolla ja sen jälkeen isoon saliin tämän kuun lopulla. Tuo hetki on istuville kansanedustajille todellisen vaalikampanjan lähtölaukaisu. Siinä ei ole selittelyn paikkaa, vaan selkeä kannanotto kyllä tai ei. Eikä sitä voida juurikaan manipuloida.

Kun kaivellaan 2011 eduskuntavaalien vaalikoneiden tiedot ja verrataan niitä tapahtuvaan äänestykseen, paljastuvat myös tuuliviirit, takinkääntäjät ja ääntenkalastelijat. Viimeisen varmistuksen selkärangan suoruudesta voi tehdä sitten tulevissa vaalikoneissa ensi keväänä.

Tämä on todella mielenkiintoisen kutkuttava tilanne, missä kerrankin edustajaehdokkaat eivät pysty luikertelemaan mihinkään. Ison salin äänestys paaluttaa linjan omantunnon kanssa tai ilman omaa tuntoa. Harvoin poliitikko joutuu aloittamaan vaalikampanjansa näin aikaisin lyömällä julkisesti lukkoon oman kantansa.

Itse tulen tarkistamaan kuinka linjassa nämä kolme asiaa mahdollisten kandidaattien kohdalla ovat ja selkärangattomuus pudottaa kandidaatin auttamattomasti pois pelistä. Nyt on oikea hetki valita linja tai linjattomuus.

Poliitikkoa saa harvoin kiinni lupauksistaan. Tässä on nyt se hetki kun sanat ja teot voi naulita kiinni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avioliittolaki, politiikka, kansanedustaja