Historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta

Sunnuntai 17.7.2022 klo 19:20 - Kauko Niemi

Tallottukirkko_KN225354.jpg

Näkemyksistämme riippuen voimme tulkita
naapurimme yhteiseloa rauhana tai potkuna
maamme keskeisintä rakennusta kohtaan

Maailman rauha -patsas joudutaan pian siirtämään pois Hakaniemenrannasta Kruunusillat-pikaraitiotien rakentamisen tieltä. Patsas varastoidaan ja sen paikalle rakennetaan jalkakäytävä. Rakennus­töiden päättyessä patsas on Helsingin Taidemuseon mukaan tarkoitus palauttaa lähelle nykyistä paikkaa.

Nyt aika ei ollut kovinkaan otollinen nostaa Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittama pronssiveistosta tikunnokkaan. Patsas joka paljastettiin 14. tammikuuta 1990, kaksi kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja etenkin nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Tällä välinkin patsas on herättänyt mielipiteitä. Vuonna 2008 se valittiin sekä kolmanneksi rumimmaksi että kolmanneksi rakastetuimmaksi helsinkiläiseksi patsaaksi sanomalehtien lukijaäänestyksissä. Yritettiinhän patsas myös räjäyttää vuonna 2010, mutta yritys epäonnistui

Tällä kertaa some ja yleisönosastot ovat olleet pullollaan lähinnä negatiivisia mielipiteitä varustettuna suosituksilla, ettei sitä enää koskaan tuotaisi näkyviin varastostaan.

Meillä on toinenkin naapurimaan yhteiseloa muistuttava patsas Etelä-Satamassa.  Tämä Rauhanpatsas on Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva kuvanveistäjä Essi Renvallin veistos. Se pystytettiin YYA-sopimuksen 20-vuotismuistomerkiksi vuonna 1968.

Pronssinen veistos esittää naishahmoa, joka katselee pohjoiseen Eteläsataman suuntaan ja on hieman jalustasta irrallaan pienen terästuen varassa. Kuvanveistäjä Renvallin mukaan hahmo on rauhan hengetär, joka ”sodan jälkeen palaa uuden rauhanomaisen sydämen saatuaan uudistuneena maan päälle”.

Tämän rauhanpatsaan pystytettiin Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 6.4.1968. Hahmon ulkonäössä on vaikutteita muinaisen Egyptin taiteesta ja roomalaista voitonjumalatar Victoriaa esittävistä veistoksista. Lisäksi Renvall käytti mallina omia kasvojaan.

Kyselin somessa ihmisiltä pitäisikö tämäkin patsas räjäyttää tai vähintään siirtää pois näkyviltä. Vastaanotto oli minun ystäväpiirissä tavattoman vaisu, vaikka hävitysvaateita onkin yleisesti ollut ilmassa.

Entä kaikki Venäjästä kertovat muistot? Asioiden näkemykset ja tulkinnat muuttuvat tahallisesti tai tahattomasti ajan myötä niin kuin näissäkin patsasesimerkeissä. Historiaa emme voi muuttaa, mutta historian tulkinta vaihtelee kulloisenkin ajan mukaan. Arvostettu suomalainen historioitsija Juha Sihvola on maininnut kolme syytä perehtyä historiaan.

Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille.

Historiaa on siis turhaa yrittää muuttaa saati rakentaa uusiksi nykyajattelun mukaista historiaa. Se ei ole totta, eikä edusta muutaman vuoden kuluttua enää yhtään mitään.

Akateemiselle tieteelle tyypillisesti historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset suuntaukset, koulukunnat, akateemisen kirjoittamisen käytännöt, kiinnostuksen kohteet sekä yhteiskuntaa koskevat käsitykset. Siten aikasidonnaisuus on tyypillistä historiantutkimukselle (ja -kirjoitukselle); jokaisen sukupolven sanotaankin kirjoittavan historian uudelleen. Historiantutkimuksen aikasidonnaisuus johtuu osaksi myös siitä, että jälkikäteen tiedämme mitä tuli tapahtumaan.

Eiköhän se vain ole reilua, että patsaat ovat paikallaan, vaikka joku tekee sotarikollisena tavattoman rumaa epäinhimillistä jälkeä, toivottavasti vain tällä hetkellä. Tuhoa sitten tutkitaan ja tulkitaan aikanaan omalla tavallaan. Toki voimme olla juhlimatta soittokuntineen vuosittain patsaiden juurella ja olla kukittamatta historiallisia sankareita. Historia on osa meitä.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 18.7.2022 klo 15:00 alkaen

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, rauha, muistomerkit, historia, historian tulkinta, Essi Renwall, aikasidonnaisuus,

Vallankumous on vaikeaa, mutta vallan kumous helppoa

Perjantai 1.4.2022 klo 16:42 - Kauko Niemi

Uusinormaali_IMG_23311.jpg

Punaista näyttää uudelle normaalille. Uusi normaali ei ole pelkkä ilmoitusasia, eikä missään tapauksessa tapahdu yhdessä yössä

Valta on ihmeellinen asia. Sen varjolla voidaan tehdä suunnattomasti pahaa toisille. Sen varjolla voidaan juonia vaikka mitä, kunnes onneksi nykyaikainen tekniikka ja sen avaamat tiet mahdollistavat tietojen vuotamiset ja paljastumiset.

Juuri tällä hetkellä on harvinaisen paljon valtataisteluita suuria ja pieniä. Suurin tietysti Ukrainan tilanne. Siinä Putin yrittää vallankumousta ja jos ihmetellään asiaa tiedonkulun kannalta, niin teetättää suunnatonta ja kallista työtä pitää koko kansa hiljaisena. Muuttaa lakeja, jotta suunsa aukaisseet saadaan tuomittua hiljaiseksi. Lisäksi suuri määrä tekniikan muutoksia tiedon rajoittamiseksi.

Miljoonien todellisuudesta tietämättömien venäläisten valheellisten mielikuvien rakentaminen tulee kalliiksi ja vaatii aivan liian paljon viattomien ihmisten henkiä. Lopputulosta ei tiedä kukaan. Suuressa kuvassa sama voi toistua myös Kiinassa, missä valvonta ja sääntely ulottuu jo kaikkialle ja yksilötasoille.

Mutta kun siirrytään pienempiin ja kotoisempiin keisseihin, niin niitäkin riittää aivan liiankin kanssa. Yhdessä yössä syntyy muka uusi normaali. No tuskin ruokateollisuudessakin kestää vuosia ennen kuin tiedämme varmasti kuinka ihmiskehot reagoivat uusiin, teollisesti prosessoituihin ruoka-aineisiin ja niissä käytettäviin lisäaineisiin.

No sitten urheilu ei olekaan ollut reilua ja rehtiä niin kuin on annettu ymmärtää. Jos Jan Vapaavuori olisi nyt reilu ja rehti mies, niin hän siirtyisi syrjään Olympiakomitean puheenjohtajuudesta. Jos asioita hoidetaan Vapaavuoren johdolla vuosikymmenten takaisella äijämeiningillä pienessä suljetussa piirissä nurkan takana ja sen jälkeen hyssytellen kaverin hyväksi.

Jos Vapaavuori oikeasti kuvitteli, etteivätkö tuollaiset asia missään vaiheessa vuotaisi julkisuuteen, niin näinhän saattoi käydä viimeksi Kekkosen aikana vuosikymmeniä sitten. Ei enää nykyaikana. Urheilun sponsorisotkuille ja hyvä veli -kerhoille on saatava loppu. Lopun hyvä aloitus on Vapaavuoren siirtäminen syrjään. Vapaavuori itse ei ole kokenut, että hänen omaa luottamusta olisi suoraan kyseenalaistettu.

Viime viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Olympiakomitealta selvityksen, miten epäasialliseen käyttäytymiseen on puututtu. Ministeriö ei ota kantaa itse Mika Lehtimäen tapaukseen. Selvitys tulee toimittaa 13.4.2022 mennessä.

 

Entäs millaista peliä on pelattu alkoholin etämyynnin kanssa peräti 16 vuotta. Poliittista ja viranomaispeliä. Ei kestä päivänvaloa muutaman virkamiehen kekseliäisyys ja sen jälkeen politiikkojen omalaatuinen suojelu.

Iltalehti on uutisoinut viime päivinä, miten väitetty alkoholin etämyyntikielto tupsahti Suomeen muutaman virkamiehen keksintönä ja miten kyseenalaisin keinoin viranomaiset ovat ylläpitäneet kiistanalaista tulkintaa.

Lupa- ja valvontavirasto Valviran edeltäjän STTV:n ylitarkastaja Rainer Pätsi ehti jo julistautua syylliseksi etämyyntikiellolle. Hänen jälkeensä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvos Ismo Tuominen on julistanut julkisuudessa ja eduskunnalle virkavastuulla etämyyntikieltoa sekä pelotellut etämyyjiä rikostutkinnoilla.

Iltalehden mukaan keskeisessä roolissa etämyynnin oikeustilan epäselvyyden takana on Annika Saarikko. Hän väitti perhe- ja peruspalveluministerinä viime kaudella, että korkeimman oikeuden Visnapuu-tuomion mukaan “kaikkien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti on jo eduskunnan juuri hyväksymän uuden alkoholilain mukaan kiellettyä.” Nyt Saarikko ei anna haastatteluja medialle.

Asia on nyt noussut julkisuuteen ja melko varmana lopputulemana totuus paljastuu aikanaan, kun vuotajia alkaa astua julkisuuteen ja oikeaa tietoa tihkuu tietoisuuteen. Suomessakin siirrytään EU:n mukaiseen alkoholijuomien etämyyntiin hapuilevien ja keksittyjen lakitulkintojen jälkeen.

 

Tuo etämyyntikielto johdattelikin jo Valviran ovelle, jonka toimintatapaa on voinut ihmetellä jo vuosia. Valvira painottaa, ettei se aloita oma-aloitteisesti selvityksiä, vaan silloin kun Valviralle tehdään kantelu. Mutta kuinka helppoa onkaan löytää sisäpiiristä asiantunteva kantelija ja saada taas selvitysruletti pyörimään. Viimeistäänkin Lääkäriliitto ”suostuu” kantelijaksi. Kaiken huippu on vuosia kestänyt oppikiista kilpirauhashoidosta.

Tuorein päätös tuli helmikuussa, jolloin kuopiolainen lääkäri Ville Pöntynen hävisi hallinto-oikeudessa, eikä saanut lääkärinoikeuksiaan takaisin. Yksikään potilas ei ole koskaan valittanut Pöntyseltä saamastaan hoidosta, vaan valittajat ovat Valviran sisäpiiriläisiä.

Oikeuskäsittelykin oli vähintään kummallinen. Valviran johtaja Tarja Holi on osallistunut asian käsittelyyn esteellisenä. Pöntyselle ei näytetty käsittelyn pohjana olevia asiakirjoja ja käsittelyssä käytetään Valviran sisäisiä asiantuntijoita.

Avoimuudesta tuskin voidaan puhua. Valvira on organisaatio, jonka toimintatavat pitäisi pikaisesti ottaa puolueettomaan käsittelyyn, ennen kuin koko luottamus valuu viemäriin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 4.4.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Ville Pöntynen, Valvira, Tarja Holi, kilpirauhashoito, Alkoholin etämyynti, Iltalehti, Annika Saarikko, Rainer Pätsi, Ismo Tuominen, Jan Vapaavuori, Vladimir Putin, Ukraina, vallankumous, valta

Salailu on terveydenhuollon perussairaus

Lauantai 30.1.2021 klo 11:54 - Kauko Niemi

sydan_KN182129.jpg

 Onkohan mitään muuta toimialaa, kun terveydenhuolto, missä viestintä on niin kieroutunutta ja omituista salailua kuin sen on. Viestinnän tutkijoille erinomainen kenttä selvittää koko ketjun toiminnallisuus.

Elämäni aikana olen kohdannut vain yhden lääkärin, joka ilmeisemmin oli tavattoman rehellinen tai ainakin sen tuntuinen. Hän totesi kerrankin, että tietysti tässä nyt pitäisi kirjoittaa sinulle lääkettä, mutta en usko, että se nopeuttaisi kohdallasi paranemista. Lääkärin ennuste ilman lääkettä piti täsmälleen paikkansa. Hän osoitti osaamisensa, eikä toteuttanut viranomaismääräyksiä.

Kaikki muut kohtaamani lääkärit puhuvat jotain jargoniaa – eihän tuo kuitenkaan ymmärrä – en ainakaan joudu vastuuseen sanomisistani – näinhän asia pitää virallisesti esittää -mentaalilla. Ja tilanne muuttuu todella hankalan uhkaavaksi, kun alkaa kysellä luontaishoitojen arvioita tässä tilanteessa.

Ja kerrankin Mehiläisen lääkäri kysyi tulenko hakemaan kokeiden tulokset vai postitetaanko ne sinulle. Kerroin että näen ne kyllä Omamehiläinen nettipalvelusta. Lääkäri, vanhempi herra, valahti täysin punaiseksi ja rupesi kyselemään, mitä kaikkea minä sieltä netistä oikein näen. Jotain suuria salaisuuksia hän oli minusta sinne kirjoittanut, kun noin pelästyi. Näin sen tulkitsin.

Salamyhkäisyys kukoistaa, kun lukee vaikka parin viime viikon uutisia. Koronarokotteet ovat jo aivan omassa luokassaan, joista ei ota saimaan sällikään selkoa kuka vedättää ja ketä. Luottamus ei ainakaan kasva. Nyt ihmetellään, että mihin rokotteet katosivat, vaikka oli ennakkoon jo maksettu satoja miljoonia AstraZenecalle. Totuus selvinnee sitten joskus. Oliko tuote niin huono, että se vaati jatkokehittelyä. Vetikö joku välistä ja monia muita vaihtoehtoja. Joka tapauksessa AstraZenecan virallinen vastaus on, että se leikkaa tuotantoaan 60 prosenttia.

Viimepäivien eipäs juupas -leikkiä. HUSissa tehdään edelleen laittomia ostoksia ainakin kymmenillä miljoonilla vuodessa – Toimitusjohtajan mukaan tilanne on täysin kestämätön. Mutta tähänkin on nyt keksitty lääke siis korona.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) katsoo, että suorahankinnat ovat hankintalain mukaisia, jos ne ovat välttämättömiä ja kiireellisiä. Koronavirusepidemian torjumiseksi tehdyt hankinnat ovat Suomen koronatestausstrategian mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä yleisvaarallisen tartuntataudin torjumiseksi, toteaa Hus tiedotteessa. Kuka sanoo ja mitä, aina löytyy selitys.

Uuden tietojärjestelmän hankinnan parin viikon takaisessa uutisoinnissa silmiini tarttui, ettei uudesta hankkeesta saa antaa lausuntoja ulkopuolisille. Avoimen viestinnän negatiivinen perikuva.



Nämä julkisilla rahoilla toteutettu salailu ei ole kuitenkaan mikään uusi tai koronan boostaama ilmiö. Pitkänlinjan, arvostettu tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti vuonna 2016 seuraavaa;

Erikoislääkäri sanoi, että on paljon syytä epäillä, että sairastuminen johtui rokotteesta, mutta…

”Mutta?”, kysyn. Nyt erikoislääkäri valpastuu ja sanoo, että jos kirjoitan asiasta sanaakaan, hänen nimensä ei missään tapauksessa saa tulla esiin. Miksi? Erikoislääkäri muuttuu levottomaksi.

– Kai sinä tiedät, mitä tapahtuu, jos tällaisesta asiasta puhuu julkisesti? Joudut median ja bloggareiden hampaisiin. Sinut tuomitaan epäluotettavaksi ja työnantajakin hermostuu.

Ymmärsin lääkärin huolen. Ei kukaan halua sellaista omalle kohdalleen. Mutta eikö se kertonut jonkin olevan aivan kummallisella tavalla vialla. Tokihan lääkärin olisi voitava puhua epäillystä rokotehaitasta ilman julkisen lynkkauksen pelkoa. Kaikki lääkärit tietävät, että rokotteista syntyy joskus haittoja. Ei mikään lääke tai rokote ole vain joko sataprosenttisesti hyvä tai sataprosenttisesti paha. Näin Kaaron kokemuksella.

Toki terveyden kieli on monimutkaista ja lääkärin ja tavallisen ihmisen välinen kommunikointi ei ole kaikkein helpointa. Lääketieteen sanakirja on paisunut jo yli 45 000 sanan eepokseksi ja massiiviseksi paisunutta Lääketieteen termit -sanakirjaa on jälleen viime päivinä päivitetty vaivaisilla 680 uudella termeillä. Entä niiden sisältö?

Terveydenhuollon viestinnän perussairaus on kuitenkin asenne ilmasto. Lääkärit eivät voi tunnustaa erehdyksiään. Ei edes niitä, jotka eivät ole suoraan heidän kontollaan.

Jokainen tietää, että uudet tutkimukset muuttavat jatkuvasti tulkintoja ja tuovat jatkuvasti uutta tietoa. Ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa lääkärille tunnustaa, että tämän hetkisen tiedon mukaan kannattaa kokeilla tätä tai tätä. Sehän olisi normaalia elämää ja tiedonkulkua. Eikä kiemurrella omituisilla ja sekavilla tarinoilla vanhentuneista käsityksistä. Ikään kuin mikään ei olisi oikeasti muuttunut.

Viimepäivien uutisoinnissa on ollut mukana, kuinka edelleen tehdään aivan turhia umpilisäkkeen leikkauksia. Siis käsitys luonnon turhakkeesta vuodelta kivi ja kirves, vaikka tuoreet tutkimukset osoittavat jopa sen tarpeellisuuden.

Lievemmän umpilisäketulehduksen hoito on tehokasta ja turvallista myös pelkästään tablettimuotoisella antibiootilla. Kansainvälisesti merkittävä tutkimustulos tarkoittaa, että lievä tulehdus ei mahdollisesti vaadi edes sairaalahoitoa. Tulos on jatkoa uraauurtavalle, Turusta johdetulle tutkimukselle, joka on jo lähtenyt muuttamaan umpilisäketulehduksen hoitokäytäntöjä.

Korona vuonnakin on kerrottu varmoina asioina asioita, joista ei ole minkään tason varmaa tietoa.  Vuosi sitten maskit olivat vaarallisia. Nyt ei ilman niitä pidä liikkua missään. Koronasta saatava tieto muuttuu jatkuvasti ja sen mukaan pitää myös tehdä suosituksia ja päätöksiä ja ennen kaikkea muuttaa niitä. Eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää tai pelätä oman kaikkitietäväisyyden ja auktoriteettiaseman heikkenemistä.

Oman auktoriteettiaseman puolustaminen ajaa järkyttäviinkin taisteluihin potilaiden kustannuksella. Tätä linjaa edustaa hallinnolliset kaikkitietävät viranomaiset kuten Valvira, joka ei pysty tunnustamaan liki kymmenen vuotta jatkunutta kilpirauhassotaa. Ja ainoa häviäjä tässä sodassa on ollut kilpirauhaspotilas.

Vain avoimuus kasvattaa luottamusta ja uskottavuutta. Ja tässähän on jäänyt kokonaan käsittelemättä lääkäreiden ”jatkokoulutus”, josta vastaavat taloudellista voittoa tavoittelevat lääketehtaat.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 31.1.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa) 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Salailu on terveydenhuollon perussairaus, Korona, Mehiläinen, HUS, Jani Kaaro, Ville Pöntynen, Kilpirauhassota,

Kukaan ei osta, myy tai vuokraa kotia

Sunnuntai 21.7.2019 klo 8:42 - Kauko Niemi

Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka, jossa perheen jäsenet asuvat.

Ihmisen kotiin saavat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Kotirauhalla voidaan myös viitata muuhun asumista häiritsevään tekoon, vaikka se ei tapahtuisi nimenomaisen kodin sisällä. Kotirauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Koti-sanaan kytkeytyy voimakas tunnelataus. On tavattoman vaikeaa ymmärtää, että kiinteistövälittäjät myyvät koteja, siis huoneistoja, joissa kaupan myötä siirtyisi olemassa olevat tunteet, hajut, ihmiset ja heidän elämänsä.

Ehkä aika lähellä ollaan, jos vuokralainen ostaa asunnon omalta vuokraisännältään. Tai joku vuokraa asunnon kalustettuna. Tosin vuokrauksessa siirtyvät vaan tavarat määräajaksi.

Tästä näkökulmasta minua häiritsee asuntomarkkinoinnissa moni asia. Miksi yksittäistä asuntoa kaupitellaan vaikkapa rakennuksen ulkonäöllä. Kun tulen kotiin, rakennuksen ulkonäkö on silmissäni parisen minuuttia. Mitä väliä. Väliä vain silloin kun haluat kehua muille millaisessa talossa asut.

Olennaista on asunnon toimivuus minun elämässäni nyt ja kuinka se mukautuu. Ylivoimaisesti tärkein asia on selkeä pohjapiirros. Se ratkaisee, kuinka saan tulevan asuntoni toimimaan omana kotinani omassa elämässäni.

Aloitan aina asuntojen arvioinnin pohjapiirroksesta. Tämän takia jään nykyisin paitsioon monista uudiskohteista, koska niissä ja niiden markkinoinnissa pohjia pantataan ja saat niitä vain vip-asiakkaana. Eli ilmoittautumalla markkinointirekisteriin ja tämän jälkeen saat 99 roskapostia ja yhden mielenkiintoisen. Se ei palvele ketään.

Pohjakuvan jälkeen seuraavaksi tärkeintä on näkymät ulos. En pienimmässäkään määrin ole verhoihminen. Enkä halua elää elämääni verhojen takana. Luonnonvalo ratkaisee ja olen arkkitehti Steven Hollin kanssa enemmän kuin samaa mieltä;

”Ilman valoa tilaa ei ole olemassa. Pidän siitä, että luonnonvalon muutokset, kuten ohi lipuvien pilvien tuomat varjot, näkyvät rakennuksessa.”

Kovin harvoin kohtaat asuntoilmoituksissa kuvia siitä, miltä näkymät ulos näyttävät, siis ne asiat, joita katselet jopa useita tunteja vuorokaudessa, koko rahan edestä.

Miksi minulle tyrkytetään kotia, vaikka olen ostamassa asuntoa. Valmiit feikki sisustusratkaisut asunnoissa, jotka ovat vielä suunnittelijan pöydällä ja täysin rakentamatta. Tuollaiset simuloinnit häiritsevät ainakin minun mielikuvitustani muodostaa käsitys omasta kodista ja pitkälti niillä kalusteilla, jotka olen hyviksi havainnut. Näyttäkää minulle tyhjät tilat ja antakaa mielikuvitukselleni täysin vapaat lentoradat.

No millä lihaksella tätä kritisoin?

Omien kotien listalla on menossa kahdeksas koti ilman verhoja. Paitsi tietysti pimennysverhot. Saunattomuuteen en ole tottunut enkä oppinut, joten liipaisin ei ole järin tiukassa tälläkään hetkellä.

Olen oto:na tehnyt aikoinani kiinteistövälitysmarkkinointia kymmenisen vuotta.

Ja tuorein todistus, missä testasin ajatuksiani, oli kaverin asunnon vuokraus keskellä kesää. Ilmoituksen julkaisusta finaaliin meni neljä päivää. Näytin pääkuvassa ikkunasta nähtävää luontomaisemaa, näytin kaikki tilat tyhjillään ja sitten perään muutama kalustettuna.

Ilmoitusta oli katsottu vuorokauden aikana yli 150 kertaa ja näyttöön seuloutui neljä, joista jokainen olisi ollut potentiaalinen vuokralainen.

Kaverini kyseli nähtyään ilmoitusluonnoksen, että eikö siinä pitäisi näyttää taloa ensin. Onneksi hän ymmärsi ajatukseni ja antoi periksi.

 

ps.
En toiminut kiinteistövälittäjänä ja vielä vähemmän kodinvaihtajana. Autoin vain vastikkeettomasti omilla ajatuksillani tällä hetkellä maailmalla asuvaa kaveriani löytämään uuden vuokralaisen.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 22.7.2019  kello 15.30 ja 20.30 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, koti, asunto, kiinteistönvälitys, kotirauha,

Kuusi vuotta kestäneeseen lääkärien uskonsotaan ei löydy ratkaisua

Lauantai 4.8.2018 klo 19:53 - Kauko Niemi

Suomessa käydään omituista lääkärisotaa, joka on alkanut jo reilut kuusi vuotta sitten. Alkulaukauksen on synnyttänyt kiista kilpirauhashoidossa käytettävä lääkitys.

Ja niin kuin kaikilla kunnon uskonsodilla on taipumus laajentua, niin on tämäkin. Lääkärit ilmiantavat toisiaan. Kirjoittavat tahallaan vääriä potilaskertomuksia, jotteivat joutuisi paljastamaan hoitojaan. Käypähoitosuosituksista on pikkuhiljaa tullut käypähoitopelotteluja, joista poikkeaminen saattaa johtaa varoituksiin tai jopa lääkärioikeuksien rajoituksiin tai niiden menettämisiin.

Varsin surkuhupaisaa on sekin, että lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki vetosi Finnradion haastattelussa 18.7.2018 alkuperäisen kiistan eli kilpirauhashoidossa käypähoitosuorituksiin, vaikkei Suomessa edes ole hyväksyttyä käypähoitosuositusta kilpirauhashoidolle.

 Lääkäriliiton toiminnanjohtaja sanoo samaisessa haastattelussa, että hän on asiassa vain mediatietojen varassa, vaikka hän on itse todistettavasti osallistunut sotaa käsitteleviin kokouksiin.

Kun levitetään pöydälle Valviran, palveluvalikoimaneuvosto PALKOn ja Suomen Endokrinologiyhdistys ry:n asiassa toimivat henkilöt ja heidän kytkökset ei ole lainkaan vaikeaa epäillä niin sanottua rakenteellista korruptiota, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ja menettämistä koskevat asiat käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa. Valvontalautakunta on aikavälillä 2013–22.11.2016 rajoittanut yhteensä 85 eri lääkärin lääkkeenmääräämisoikeutta. Viiden lääkärin kohdalla kyse on ollut kilpirauhashormonivalmisteiden määräämisestä. Tämän ajanjakson jälkeen on tullut lisää kieltoja, joista tuorein ja julkisin on lääkärikeskus Lupauksen johtaja Ville Pöntynen.

Kesän 2013 jälkeen kilpirauhassodasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä Eduskunnalle, Sen enempää ministeri Susanna Huovinen kuin nykyisin ministeri Juha Rehula eivät ole asiaan paneutuneet. Kun vastauksia lueskelin, niin ensimmäisenä mieleen tulee maallikkotoimittajalle, että hyvin on copy/pastattu asiat Valviran sivuilta. Eikä pienintäkään ministerin tai ministeriön näkemystä asiasta ole esillä.

Ja tietenkin eniten huolestuttaa, ettei oikein missään ole virallista kantaa siitä, että yksikään ”väärin hoidettu” potilas ei ole valittanut, eikä syyttänyt ketään hoitovirheestä. Joten uskonsotaa käyvät pääosin lääkärit ja viranomaiset potilaiden kustannuksella.

Se mistä Suomessa soditaan, niin se on muissa Euroopan maissa normaalia. Siis Suomessakin jo 50-luvulta asti käytetyn nyt ”pannaan julistetun lääkkeen” käyttö kilpirauhashoidossa.

No mitäs tuosta yhdestä pienestä kilpirauhasesta. Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaan on kuitenkin määrätty lääkitystä noin 330 000 potilaalle, joten kokemuksia hoidostakin on vähintään yhtä paljon. Kyse on esiintyvyydeltään merkittävimmästä kansansairaudesta heti diabeteksen jälkeen.

Kyseessä on myös sairaus, jonka oireilu vaihtelee hyvinkin paljon eri henkilöillä. Yhtä kaikille samaa patenttiratkaisua ei voi olla. Taudin todentaminen on varsin haastavaa samoin kuin optimi lääkityksen määrän kokeileminen ja löytäminen.

Siis ei ole kyse mistään pienestä ja helposti hoidettavasta ryhmästä. Kaikki eivät toki tarvitse kiisteltyä lisälääkitystä, mutta sitä tarvitsevia potilaita on joka tapauksessa monta tuhatta enemmän kuin se sormissa laskettava asiantuntijaryhmä, joka katsoo oikeudekseen kieltää tämän hoidon jopa poistamalla lääkärioikeuksia. 

Kovasti paljon huolestuttaa lääkärien asema, joista tulee tällä menolla robotteja, jotka toteuttavat käypähoitosuositusta, käypähoitomääräystä, käypähoitouhkausta tapauksesta riippuen. Meistä jokainen terve ja sairas ihminen on aina yksilöllisesti erilainen ja se vaatii lääkäriltä erinomaisen paljon oivallusta sekä kokemusta ja näkemystä ymmärtää missä todellisuudessa mennään.

Lääkärinhommaa ei pitäisi ohjata pelolla ja uhkailulla. Ehtoja ja sanktioita on syytä jakaa vasta sitten kun lääkärin etiikka on todistettavasti pettänyt. Vähän niin kuin kilpailuviranomaiset määräisivät, että ruokaa saa mainostaa tällä hetkellä vain punaisilla kirjaimilla.

Toivoa sopii, että tämä uskonsota voidaan ratkaista neuvottelemalla, eikä vasta sitten oikeusteitse, kun jotain vakavaa ja peruuttamatonta on paljastunut julkisuuteen.

Katselin ja tutkailin myös noita 92 käypähoitosuositusta, Vain viiteen on tehty uudistuksia tai muutoksia tämän vuoden puolella. Jos kaikkein uusin ja tuorein tieto jää käyttämättä siinä pelossa, että lääkärin oikeus olla lääkäri vaarantuu. Käypähoitosuositusten orjallinen seuranta ei vaikuta kovinkaan tuoreelta terveydenhoidon kehitykseltä.

Tehtäköön nyt sekin selväksi, etten kannata ihmisiä koekaniineiksi. Ja tehtäköön sekin selväksi, että lääkäreihin kuten muihinkin ihmisiin mahtuu mukaan vastuuttomia, enkä liputa heidänkään puolesta, vaan liputan niiden lääkäreiden puolesta, jotka tekevät kaikkensa riippumattomasti potilaan hyväksi viranomaisia pelkäämättä ja lääketehtaita suosimatta.

 

Tämä Terveysjärjestö ry:n Merja Lindströmin haastattelu kannattaa myös kuunnella

https://www.facebook.com/finnradio/videos/vb.249763135515729/419547681870606/?type=2&theater

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 6.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kilpirauhanen, Lääkäriliitto, Kati Myllymäki, käypähoitosuositus, PALKO, Endokrinologiyhdistys, Ville Pöntynen,