Ostin uuden auton

Keskiviikko 31.5.2017 klo 14:13 - Kauko Niemi

Melkein voisin sanoa, että ostin auton verkkokaupasta. Käväisin yhtenä lauantaina kahdessa autokaupassa, joista molemmista sain tarjouksen. Eroa oli 100 euroa. Tai kävin kolmannessakin kaupassa, mutta siellä ei ollut ketään innokasta myyjää.

Auton valinnan kolme tiukkaa kriteeriä olivat uuden auton hinta ei saisi olla juurikaan yli 20.000 euroa. Sen enempää en halua autosta maksaa. Toinen kriteeri on ympäristöystävällisen vihertävä. Kolmantena, että sillä pääsee paikasta A paikkaan B kokonaistaloudellisesti. Kaikki muu onkin kaupanpäällistä.

Mutta miten niin verkkokaupasta. Tapasin yhden kerran automyyjän Kimmo Hyryn noin 20 minuuttia. En tavannut yhtään pankkitätiä. Yksi pankkitäti yritti soittaa, mutta en kokenut mitään syytä vastata siihen puheluun, kun asia selvisi netissä.

Soitin Hyrylle puolentoista viikon kuluttua tapaamisesta, keskiviikkona kello 12:00. siis sille satasen paremman tarjouksen tehneelle. Puhelimessa fiksasimme muutaman asian ja hän lupasi lähettää toimitussopimuksen sähköpostilla allekirjoitettavaksi.

20 minuutin kuluttua tuli Toyotalta pyyntö liittyä MyToyota palveluun. Liityin vaikken tiennytkään kuinka tämä liittyi ostoprosessiin. Kaikki sähköinen asiointi on kiehtovaa.

Reilun puolentunnin kuluttua tuli sähköposti ja pdf-liitteenä ostosopimus. Allekirjoitin pdf tiedoston sähköisesti ja toimitin viiden minuutin kuluttua sähköpostilla takaisin Toyotan Espoon myymälään. Sain myyjältä kuittausviestin ja tähän kaikkeen oli mennyt noin 45 minuuttia. Enkä edes koeajanut ostamaani autoa.

Alkuillasta ajattelin tutustua MyToyota palveluun mitä kaikkea se tarjoaisi. Hämmästyksekseni huomasin, että siellä on tilannetieto tilaamastani autosta.

Kuusi tuntia tuon ostotapahtuman jälkeen autoni oli toimitettu tehtaalta satamaan ja lastattu Belgiassa laivaan ja status oli matkalla. Näin netti minulle kertoi. Mitä turhaa jahkailua. Kaksi viikkoa myöhemmin palvelun kartta ja status näyttävät, että auto saapunut maahan.  Ja viimeinen status – auto toimitettu jälleenmyyjälle, ilmesty tasan kaksi viikkoa tilauksesta.

Vastaavaa logistiikan selkeyttä olen kokenut pari kertaa aiemmin ihan oikeassa nettikaupassa. Toinen oli Adobe ja toinen Amazon. Molemmissa tapauksissa tiesin tasan tarkkaan missä mennään. Yksistäkään sukista tai kalsareista en ole saanut tietoa toimitusstatuksesta, vaikka niidenkin toimitus on helposti kestänyt samaiset kaksi viikkoa.

Nyt minulla on uusi auto, järjestysnumeroltaan 14 ja johon minulla on kaksijakoinen suhde. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun ostan toisen saman merkkisen ja mallisen auton peräkkäin. Aina olen halunnut kokeilla jotain uutta. Tosin tässäkin tapauksessa ehkä tuo uutuudenviehätys täyttyy, kun kyse on hybridistä pelkän bensiinin jälkeen.

Nykyinen Yarikseni täytti 10 vuotta, hyvin palvelleen koiran ikä. Siinä ei ole ollut yhtään itsemaksettua vikaa. Kaikki huollot kerran vuodessa on tehty merkkihuollossa. Kallein vuosi oli 360 euroa ja halvin 163 euroa. Vaikeaa on kuvitella, että pääsisi oman auton omistajana jotenkin merkittävästi halvemmalla.

Auto on minulle välttämätön PAHA. Nimenomaan paha. Olen toki kokeillut kolmea autotontakin vuotta, mutta ei tuntunut hyvältä vaan äärimmäisen hankalalta. Päivittäiset liikkumiset Helsingin keskustassa hoidan kuitenkin pääsääntöisesti kävellen, potkulaudalla ja city- tai omalla pyörällä.

Toyotan sivuilla sanotaan, että anna hyvän fiiliksen näkyä. Toivottavasti kukaan ei tulkitse, että minun hyvä fiilis johtuisi autosta. Tunnen huonoa omaatuntoa ajaessani autolla. Se vain helpottaa niin paljon elämää. Enkä millään haluaisi luopua esimerkiksi aamuyöllä tekemistäni matkoista luontoon kameran kanssa.

 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Logistiikka, verkkokauppa, Toyota, Kimmo Hyry, Yaris, auto,

Verkkokaupan ahneus

Keskiviikko 9.1.2008 - Kauko Niemi

Verkkokaupan kehityksessä on omituisia piirteitä. Jos verkkokauppa on helppoa niin tavarantoimitus on kaukana siitä.

Tänään uteliaisuus ylitti harkintakyvyn. Päätin kokeilla Huutopakettia, kun huuto.netissa syntyi kaupat työkalupakista. Huutopakettia esitellään selkeästi postin tiskiä edullisemmaksi. Tosin tässä tapauksessa perikummallisuus syntyy siitä, kun pakin huudettu hinta oli viisi euroa ja Postin pakettihinta vuodenvaihteen jälkeen 7,90 euroa. Vuodenvaihteessa tulla tupsahti taas 50 senttiä hintaa lisää.

Houkutus syntyy, sillä onhan se niin helppoa kun pakettikorttikin syntyy valmiiksi tulostettavaksi. Rahan käsittely bitteinä on tietty aina mukavampaa kuin kolikoina tai kahisevana. Ja kun omistaa tulostimen, niin valmiin pakettikortin saa jo kotona kiinnittää työkalupakin kupeeseen.

Aiemmin en ollut Huutopakettia käyttänyt vaikka palvelu esiteltiin suurena uutisena melkein vuosi sitten.

Ensin pitää tunnistautua, vaikka olen kirjautuneena palveluun. Se ei riitä, vaan tunnistautuminen tapahtuu pankkin kautta tai kännykällä. Tässä kohtaa virallisella henkilökortilla ei ollut mitään roolia.

Tunnistaudun / pankin tunnus ja salasana sekä kertakäyttöinen tunnus avainlukulistalta.

Hups! tunnistautuminen pitääkin ostaa. Myyjänä on Iltasanomat. Erkon konserni kanavoi rahojaan näköjään tarpeen mukaan.  No kun olen kerta pankissa ja palvelussa niin ostetaan tunnistautumista 12 kuukaudeksi.

Maksan tunnistautumisen / kierros alkaa alusta – pankin tunnus ja salasana sekä kertakäyttöinen tunnus avainlukulistalta.

Minua ei nyt palautetakaan kaupantekosivulle, vaan kirjaudun uudelleen Huuto.nettiin. Onneksi työkalupakin sivu on noteerannut, että tunnistautuminen on maksettu. Nyt päästään asiaan ostamaan työkalupakille kuljetuspalvelu.

Kuljetustuksen ostaminen vaatii kirjautumisen verkkopankkiin rahansiirtoa varten. Ja kierros alkaa jälleen alusta – pankin tunnus ja salasana sekä kertakäyttöinen tunnus avainlukulistalta.

Hups! Summaan lisätään 35 senttiä pankin käsittelykuluja. Postitushinta on jo 7,30 eurossa + tunnistautumismaksu.

Taaskaan en palaudu kauppasivulle vaan kierrän Huuto.netin etuoven kautta sivulle. Toimenpiteeni on noteerattu ja kehotetaan tulostamaan pakettikortti ja liimaamaan se työkalupakin kylkeen. Näin teen.

Kuljetan työkalupakin postiin, missä tarkistetaan, että ilmoittamani paino on kutakuinkin oikea. Virkailija pyörittää hetken pakkia ja ihmettelee mistä on kyse ja vie kiltisti lähtevien lavalle.

Suuri alennus hupeni välikäsiin ja tein kaikki työt, pankissa ja postissa itse, todella mutkikkaasti . Nyt minun pitää lähettää neljä Huuto-pakettia tämän vuoden aikana ennen kuin olen edes omillani.

Ei ole verkkokaupalla tulevaisuutta tällä bisnes-mallilla.

Mutta seuraavalla mallilla sitä vastoin on hieno tulevaisuus.

Ostin tietokoneohjelmistopaketin maailmanlaajuiselta Adobelta. Heidän kansainvälisiltä sivuiltaan. Koska hinta oli hieman jälleenmyyjiä edullisempi. Halusin ohjelmalevykkeet, vaikka linjani olisikin imuroinut ohjelmat melko vikkelään.

Tilaus tapahtui keskiviikkona kello 14.30. Tilausvahvistus ja UPS:n seurantakoodi tuli puolen tunnin kuluttua sähköpostilla. Ovikello soi perjantaina kymmeneltä ja paketti oli kädessä. Eikä hintaa ollu lisätty toimituskuluja.

Tuossa ajassa en olisi ehtinyt edes Ruoholahteen. Tosin siellä toimitus olisi ollut kaksi viikkoa.

ps.

edellisessä blogissani ihmettelin Canonin markkinointia. Väliaikatietona mainittakoon, että tänään tuli sähköpostitse ilmoitus raha-anomuksen vastaanotosta. Siis kirjeeni mennyt oikeaan osoitteeseen ja pian sitä aletaan käsittelemään. Ja jos oikein menee putkeen, niin rahaa on luvassa 20 työpäivän kuluttua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: verkkokauppa