Tätä kannattaa seurata

Sunnuntai 29.7.2018 klo 21.50

Nyt on syntynyt ehkä yritysmaailman mielenkiintoisin seurattava. Kuinka reagoidaan muutoksiin ja kuinka hallitaan kriisiviestintää. Kyseessä siis Facebook.

Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin omistamien osakkeiden arvo laski lähes 17 miljardilla dollarilla Facebookin osakekurssin syöksyttyä laskuun sen jälkeen kun Facebook julkisti viime keskiviikkona käyttäjämäärien laskevan.

Facebookin käyttäjien määrä laski Euroopassa ja kasvu Pohjois-Amerikassa oli hidastunut. Liikevaihdon kasvu on hidastanut ja sen ennakoitiin jatkavan hidastumistaan vielä vuosien ajan, minkä johdosta osakekurssi lähti jyrkkään laskuun. Kurssi laski lopulta jopa 24 prosenttia. Yhtiön arvosta suli samalla pois noin 151 miljardia dollaria.

Näiden tapahtumien ja lukujen taustalla ovat paitsi ihmisten muuttuneet toimintatavat, mutta ennen kaikkea Facebookin luotettavuus. Luotettavuuteen lasken törkeät ietovuodot ja yrityksen ylimielisyyden, joka kulminoituu Mark Zuckerbergissä.

Facebook on rakentanut imperiumia win-loost eikä win-win -periaatteella. Käytä naamakirjaa meidän ehdoilla siis ota tai jätä.

Tälläkin hetkellä itse joudun avatessa ruksaamaan kolmasti en, en, en ennen kuin pääsen sisään. Miksi pitää kysyä, jos todellisia vastauksia on vain Facebookin valitsema yksi. Ja kun käytän palvelua selaimella sekä koneella, että mobiilisti, niin saan liki päivittäin popup huomautuksia, kuinka pitäisi siirtyä oikean sovelluksen käyttöön.

Facebook on aina päättänyt sinun puolestasi, kenelle päivityksiäsi näytetään. Ihmisen on vaikea hyväksyä, että joku kone päättää kenelle menee synttärikutsu. Ja se kone päättää niin että se on edullista ei sinulle vaan mainostajille.

Sinänsä näennäisesti pieniä asioita, mutta kuitenkin helpottavat päätöstä sillä hetkellä kun mietit Facebookin käytön lopettamisesta.

Some on jo useiden vuosien ajan ollut siirtymässä muutenkin uuteen aikaan. Yksityiselämän ylä- ja alamäkiä jaetaan yleisten statusviestien sijasta pienemmissä ryhmissä tai chattiketjuissa. Snäppäily kavereiden kesken, Whatsapp-ryhmät ja muut intiimimmät yhteydenpidon muodot syövät Facebookin käyttöä.

Jälleen kerran Zukkerberg vakuutta kuinka he työskentelevät turvallisuuden parantamiseksi. Näiden kaikkien sotkujen jälkeen ihmisillä on kyllä mielissä, että vuotaa kuin seula. Tämän mielikuvan muuttaminen pääsee vaikka millaisiin ennätysten kirjoihin, jos sellainen oikeasti tapahtuisi. Minkäänlaisen miljonäärin pelkät puheet eivät tilannetta käännä.

Turvallisuuden paikkaaminen näkyy lähinnä Facebookin kustannusten nousuna samalla kun väki ja mainostajat kaikkoavat. Yhtälö on harvinaisen huono.

Silti jäitä hattuun, vaikka torstaina 19 prosenttia Wall Streetillä arvostaan menettänyt Facebook oli vielä ennen keskiviikon tulosjulkistustaan 630 miljardin dollarin arvoinen yritys. Kahden pörssipäivän jälkeen arvosta on jäljellä 510 miljardia dollaria eli noin 438 miljardia euroa.

120 miljardin dollarin eli noin 103 miljardin euron arvonpudotus on Wall Streetin historian suurin yksittäisen yrityksen arvonpudotus.

Pörssimaailmassa tienataan sitä enemmän mitä enemmän saadaan kursseja keikutettua, joten nämä luvut eivät suinkaan ole viimeisiä nauloja arkun kanteen. Eikä kenenkään tarvitse sääliä Zukkergergin omaisuuden pienenemistä. Sitä kyllä riittää. Sen sijaan pohjavire – somessa käyttäytymisen muutokset, tyytymättömien käyttäjien katoaminen ja kustannusten nousu nakertavat perustaa.

Facebookilla on yli 2 miljardia käyttäjää ja sen porukan häviäminen ei tietenkään tapahdu hetkessä. Etenkin kun suuri osa ei ole kuullutkaan mitään poikkeavaa Facebookista. Alkuvuonna ennustelin neljää vuotta. Ehkä seison edelleen tämän arvion takana.

Se mitä kannatta seurata on viikkokävijöiden määrä. Ihmisten luontainen laiskuushan tarkoittaa tässä tapauksessa, että ihmiset eivät vain avaa naamakirjaansa kovinkaan usein, mutteivat poista tiliään. Eli asiakasmäärä ei kerro totuutta tilanteesta.

Pienemien yritysten kohdalla kriisiviestintä ja sen osaamattomuus on tuottanut nopeitakin muutoksia. Tästä tulee kouluesimerkki, mikä merkitys on massiivisella koolla.

 Tämä on kuultavissa maanantaina 30.7.2018 klo 13:00 (Espanjan aika) Finnradion taajuudella 104,8 Mhz Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiossa www.finnradio.fm.

 

 

 

 

Kirjoitan tätä blogiani 100 kilometrin päässä kotoa

Sunnuntai 22.7.2018 klo 9.13 - Kauko Niemi

Jäin kovasti miettimään viime maanantaista presidenttien tapaamista. Millaisellakohan fiiliksellä tuollaiset herrat valmistautuvat matkoihinsa.

Itselleni matkalle lähtö on niin suuri stressi, että välillä oikein mielelläni perun ja jätän matkan tekemättä. Tätä blogia kirjoitan 100 km päässä kotoa ja mukaan on kertynyt iso ja pieni laukullinen tavaraa, jota ilman ei muka voisi matkustaa. Ja vain yksi välikaapeli on tällä kertaa unohtunut matkasta.

Putinin ja Trumpin ei tarvitse tietenkään murehtia matkoistaan, jotka tässä tapauksessa tullee maksamaan yksistään Suomen valtiolle useita miljoonia euroja ja kokonaisuudessaan 10-12 miljoonaa euro per lärvi.

Maksaahan se, kun ilmassa on useita koneita ja kuskataan noin 150 autoa ja muuta pienempää ja turhempaa krääsää vain muutaman tunnin ja turvallisuuden takia.

Tietenkään rahalla ei tässä tapauksessa ollut mitään merkitystä, mutta sillä tolkuttomalla järjestelyllä on.

Jotta voin kirjoittaa tätä blogia 100 kilometrin päässä kotoa, on mietittävä, että kaikki tarpeelliset piuhat ja mokkulat ovat varmasti mukana. Kameran akun laturi, tabletin laturi, puhelimen laturi. . . . .Entäs montako t-paitaa näillä helteillä hikoilen huomenna märäksi jne jne jne jne.

Sitten on ollut tosin niitä matkoja, jonka suunnittelussa pitää pysyä minimissä ja 17 päivän varustus painoi 4,7 kiloa reppuineen ja silloin punnitaan keittiövaalla jokainen t-paita ja sukka.

Kokemusta on myös trumputinmatkailusta. Lähdin sunnuntaina iltapäivällä Helsingistä ja oli keskiviikkoaamuna klo 09:00 takaisin työpöydän ääressä Helsingissä. Matkanpäänä oli Yhdysvaltojen Houston ja lentokenttähotellissa pidetty tiedotustilaisuus. Itse kaupungin hahmotin vain horisontissa.

Matkalle lähtö on minulle aina liian hermostuttava operaatio. Ovatko kaikki viralliset ja epäviralliset asiapaperit matkassa tai pikemminkin ladattuna pilveen niin, että saan ne avattua kännykässäni. Olenko riittävän aikaisin lähtöportilla tai entä jos kuljetus ei toimikaan. Yöunet on joka tapauksessa menetetty ja määränpäähän saavun pataväsyneenä.

Olenko tehnyt kotiläksyt kunnolla ja tutustunut kohdepaikkaan riittävällä vakavuudella, jotta perillä voin hyödyntää jokaisen eteen tulevan tilanteen täysimääräisesti.

Maanataina vaikutti siltä, että Trump ei ollut kotiläksyjään täysin tehnyt. He din’t say that. And if he did, he didn’t mean that. And if he did, you disn’t understand it.

Se että olen sadan kilometrin päässä, johtuu hyvän kaverini matkajärjestelyistä, joita päätin helpottaa. Paitsi että juuri on tullut tieto, että lennon lähtö myöhästyy liki kahdeksan tuntia, myöhäisillasta aikaiseen aamuun. Matkaanlähtemisen riemua! Aikataulujen ja reittisuunnitelmien uusimisia. Jopa yöpaikan muuttamista.

Putin tuli Suomeen tunnin myöhässä, eikä se sotkenut mitään, joka olisi ollut nähtävissä kulissien julkipuolella.

Putinilla ja Trumpilla ei tietenkään ole tällaisia huolia, kun satojen ihmisten esikunnat ja isäntämaan parhaan voimat on valjastettu hommiin. Reilussa kahdessa viikossa tekee ihmeitä.

Kyseessähän on siis pohjimmiltaan vain mittakaavaero.

Juurinkin mittakaavaero, siinä missä isojen poikien valmisteluja tehdään 2,5 viikkoa, niin minun inhottava pakkaaminen ja monikertaiset tarkistukset kestävät 2,5 päivää.

Jos tämän kaiken sietää ja kestää niin sitten saavuttaa se matkustamisen ihanimman hetken. Kotiinpaluun. Siitä voi vain unohtaa laukkujen purkamisen. Tosin suurin osahan siitäkin menee suoraan pesukoneeseen.

Miten voisinkaan olla suunnittelematta seuraavaa stressitestiäni.

 

 Tämä on kuultavissa maanantaina 23.7.2018 klo 13:00 (Espanjan aika) Finnradion taajuudella 104,8 Mhz Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiossa www.finnradio.fm.

 

Olenko nyt futisfani?

Sunnuntai 15.7.2018 klo 10.12 - Kauko Niemi

Ilmoittauduin kesäkuussa jalkapallokoulun nettietäopetukseen. Päätin tutustua sellaiseen vieraslajiin kuin jalkapallo maailman huipputasolla.  Viime viikkojen aikana olen seurannut jalkapalloa monia tunteja enemmän kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä. Nyt pohdin jalkapallon olemusta ja mietin tuliko minusta aito futisfani?

Pakko tunnustaa, että jokin rupesi hieman jopa koukuttamaan. Se jokin lienee halu olla ennakkosuosikkeja vastaan ja voitinkin yllättävän usein kannustaessani altavastaajia.

Oppitunneilla minulle tuli monta uutta nimeä vastaan, jotka eivät siis olleetkaan kansainvälisiä miljoonasijoittajia eikä kansainvälisiä filmitähtejä, vaikka lehtiotsikoita skannatessa voisi niin luullakin. Oliskohan ollut niin, että miljoonia käärivä Kristian Ronaldo oli nimi, jonka ainoastaan tiesin satavarmasti jalkapalloilijaksi.

Itse asiassa tunnustettakoon tasoni. Olen elämässäni kerran vuonna 1974 Lontoossa nähnyt yhden live jalkapallo-ottelun ja siitä jäi mieleeni hullun kova huuto. En edes muista minkä väriset paidat heillä oli. Saati kuka voitti.

Kaikkein eniten minua häiritsee tuo tolkuton näytteleminen. Ja nyt en tarkoita miljoona-timantteja korvissa, enkä joka ikisessä eri pelissä olevaa uutta kampausta tai muuta miljonääri koristelua.

Jalkapallokentällä taidetaan näytellä enemmän kuin Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä. Ainakin Kansallisteatterin jokainen kiinnitetty näyttelijä häviää näyttelytaidoissa Brasilian Neymarille. Hänen käyttäytyminen oli sitä tasoa, ettei Brassien viimeistä ottelua enää halunnut edes seurata. Etenkin kun minun taidoilla ei pystynyt ymmärtämään onko Neymar todella jotenkin erikoisen hyvä pelaaja. Minun mielestäni ei.

Kun tuossa nyt vertasin MM-pelejä teatterin näyttämöihin, niin selvennän senkin. En ole juurikaan käynyt viimeaikoina puheteattereissaan, kun ylinäytteleminen on ärsyttänyt aivan liikaa.

Venäjän kisoissa oli kuvaustekniikka todellakin sellaisella tasolla, että kaikki filmaamiset olivat erittäin selkeästi todettavissa useasta eri näkökulmasta. Tässä turneessa videotuomarit katsoivat tilanteet vain siltä kantilta oliko kaatumisissa käytetty vääriä tönimisiä ja tarjotaanko keltaista tai punaista korttia tämän takia.

Videotuomarit olisivat voineet arvioida, kuinka paljon kussakin kolarissa oli filmaamista ja pelin tahallista viivyttämistä ja jaella filmaajalle myös värikortteja.

Opiskelujaksooni kuului tietenkin tutustuminen pelin sääntöihin. Löysin sääntöjen kohdasta 12, että tuomareilla olisi täysi oikeus puuttua filmaamiseen. Mutta mikseivät tuomarit noudata sääntöjä ja siisti pelejä jakamalla kortteja filmaajille.

Muutaman vuoden vanhassa saksalaisessa tutkimuksessa tullaan siihen tulokseen, että filmaajat selviytyvät voittajiksi useammin kuin pelkät pelaajat. Kysymys kuuluu - onko Neymarin menestyminen enempi filmaamista kuin pelaamista.

Erityistä mielihyvää tuotti se, ettei yksikään niin sanottu supersankari selviytynyt kovinkaan pitkälle. Tämän turnauksen positiivisuus korostuu joukkuepelinä. Ne jotka pelasivat yhteen pärjäsivät paremmin ilman miljoonapotkijoita.  Ehkä ne miljoonapotkijoiden ego on niin iso, etteivät he pysty riittävään yhteistyöhön. Siltä tuo MM-kisojen tuloslista nyt vahvasti vaikuttaa.

Vaikka tuo sunnuntainen finaaliottelu kuinka väittäisi toista, niin näiden kisojen ylivoimainen voittaja minulle on Japani. Japanin joukkueen peli oli kauniin siistiä, taidokasta touhua. Ja puhettakaan Japanin käyttäytymisestä pelin jälkeen. Sellaiseksi kuvittelin jalkapallon olevan eikä mitään potkupalloa ja pelivälineenä toinen pelaaja. Minuun vaikuttaa kaunis, sulava ja rehti toiminta, ilman tahallisia toisten vahingoittamisyrityksiä ja ilman filmaamista.

Päästötodistus tästä nettikurssista osoittaa, ettei minusta tullut aitoa futisfania.

Tämä on kuultavissa podcastina 16.7.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaan) Finnradion 104,8 taajuudella Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiosta - www.finnradio.fm

 

 

 

Yhden miehen boikotti voi räjähtää

Sunnuntai 8.7.2018 klo 9.55 - Kauko Niemi

Yhden miehen boikotti ei maailmaa paranna tai toisaaltä rankaise paitsi jos nyt sattuu olemaan joku trump. Tosin someaikana on mahdollista, että yhden miehen bokotti voi räjähtää.

Siitä huolimatta allekirjoittaneelle on elämän varrella syntynyt enemmän tai vähemmän harkittuja boikotteja. Ja varmasti yhdellä jos toisella on huonoja kokemuksia joitakin yrityksiä kohtaan.

Tänäänkin FB kaverini tilitti pitkäsi ja hartaasti kuinka Nordea kyykytti häntä. Ja kommenteista päätellen moni sai tukea pankkisuhteen katkaisuun. No on minullakin historiassa boikotti pankkisuhteeseen. Ensimmäinen asuntolainani evättiin ja pankinjohtaja sanoi, että kun sinä olet niin nuoren näköinenkin. Olin kuitenkin vakituisessa työsuhteessa ja omaa rahaakin olisi ollut melko suuri osa. Tämä boikotti on sitten jatkunut liki 50 vuotta.

Joskus boikotti on hetken pyrähdys. Vaikkapa sellaisissa kaupoissa, joilla on jatkuvasti 70 prosentin alennuskampanjoita. Minulle toiminta tarkoittaa kusetusta ylikorkeilla hinnoilla. Sehän on varmaa, ettei niitä 70 prosentinkaan tuotteita myydä tappiolla.

Turistina en järin suurilla rahoilla helpota vierailukohteiden taloudellista tilaa. Nyt tällä hetkellä en edes pienillä rahoilla halua auttaa Yhdysvaltoja, Puolaa, Unkaria enkä Turkkia.

 Sitten minulla on niitä huijareita boikotissa, jotka kyseenalaisilla tavoilla ajavat epärehellisesti omia etujaan. Tällaisilla yrityksillä on jonkinlainen sisään leivottu epärehellisyyden kulttuuri. Miten sellaiseen voisi luottaa.

Täytyisi tapahtua ihmeitä, jos ostaisin esimerkiksi Volkswagen-konsernin auton. Kaksi pääjohtajaa, johtajat sekä Volkkarilta että Audilta on todettu syyllisiksi. Ei ole sattumaa eikä missään tapauksessa yksittäisiä tapauksia.

Viime syksynä ostin uudet talvirenkaat. Olen yli 20 vuotta ajanut Nokia Renkaiden kitkoilla, luottaen siihen, että ”riippumattomat testit” pitävät paikkansa, eivätkä suosi kotimaisia. No testit varmaan pitivätkin paikkansa, mutta Nokia Renkaat toimitti testeihin kaikkia muuta kuin kaupan hyllyltä saatavia kumeja.

Moitteet toki menevät testien tekijöillekin, jotka ovat nyt viisastuneet vahingosta, ja ostavat testirenkaat nyt ennalta arvaamattomista paikoista. Hakkapeliitat saavat nyt odottaa boikottoni lientymistä.

Kaikkein pisin boikottini, liki 70 vuotta, kohdistuu Valioon. Valion ongelmana on myös yrityskulttuuri. Se ei ole päässyt eroon monopoliajatuksestaan, eikä oppinut siihen, että se palvelee kuluttajia, eikä hallitse elintarvikemarkkinoita.

Arlan tullessa Suomen markkinoille, Valio lähes itki kotimaisen tuotannon ja suomalaisen maidon puolesta. Kutenkin tuli selville, että Valio osti samaan aikaan maitoa Virosta.

Valion sisäistä mentaalia kuvastaa sekin, että toimittajana jouduin pariin otteeseen tukkanuottasille, koska en kirjoittanut heidän mielestään asioita oikein. Minun olisi pitänyt käyttää samoja termejä, joita he käyttivät markkinointikampanjoissaan. Joten Valion tuotteita tarttuu ani harvoin ostoskoriini.

Kaikki esimerkkini ovat yhden miehen boikotteja ja ei varmastikaan kaada yhtäkään mainitsemistani yrityksistä. Kuitenkin some-ajan sytytyslanka on tavattoman lyhyt. Uskonvahvistusta omille kokemuksille ja mielipiteille  jaetaan helposti. Salaisuudet vuotavat aivan varmasti jotain kautta julki ja boikotoijat voidaan laskea hetkessä miljoonissa ja silloin onkin jo tosi kysymyksessä.

Tämä on kuultavissa maanantaina 9.7.2018 klo 13:00 (Espanjan aika) Finnradion taajuudella 104,8 Mhz Espanjan Aurinkorannikolla tai nettiradiossa www.finnradio.fm.

 

Odottavan aika on pitkä

Sunnuntai 1.7.2018 klo 11.44 - Kauko Niemi

Ihminen on kautta aikain tottunut siiten, että ostotapahtumassa raha ja tavara vaihtavat omistajaa ihan siinä samassa hetkessä ja samassa paikassa.

Tämän asian tiedostaminen nettikauppiaalle on ihan niitä ensimmäisiä asioita, kuinka pitkään asiakkaan luottamus kestää odottamista ja mitä odotusaikana tapahtuu. Tätä aikaa ei mitata viestien määrällä vaan viestien sisällöllisellä laadulla. Tämä vanha sananlasku, jos mikä, pitää paikkansa.

Tilaan lauantaina puhelimeeni suojalasin Suojakalvotukku.fi. Automaattinen kuittaus kertoo, että tilaus on otettu vastaan. Aikaisin maanantaiaamuna saan viestin, että toimitus on lähtenyt matkaan ja keskiviikkona postiluukusta putoaa tilattu lasi. Ehkä olisi jo tiistaina, jos alueellani olisi ollut postin jakelua.

Samaisena lauantaina tilaan myös diabeteskauppa.fi uuden verenpainemittarin. Kuvio toistuu täsmälleen kuin suojalasissa paitsi saan jo maanantaina iltapäivällä viestin Matkahuollosta, että paketti on noudettavissa.

Juhannusviikon keskiviikko-iltana selaan koneellani saamaani Gigantin kesäale pdf-katalogia. Siellä yhdessä nurkassa on pienellä 2T kovalevy, sopiva varmuuskopiointiin.

Välitön hintavertailu osoittaa, että sama kovalevy on 110 – 150 euron välillä ja tuo Gigantin hinta oli 79 euroa. Normaali hinta Gigantilla 129 euroa. Sama hinta kuin sähköisessä katalogissa, oli myös nettikaupassa.

Tarjous näyttää olevan voimassa yli juhannuksen, eikä erikseen mainita, että se olisi joko netissä tai vain myymälässä. Siis huomenna tilaus sisään kaikessa rauhassa.

Hups - yön yli ja hinta nettikaupassa olikin torstaina 129 euroa. Päätän piipahtaa nyt myymälässä. Myyjä tarjoaa painettua jaossa olevaa kesä-alen tablot-lehtistä. Siinä ei ole mukana koko levyasemaa. Sitten tarkistetaan myyjän työaseman sielunelämä. Ei löydy kuin 129 euron hintaisia.

Kaivetaan koneelta tuo sähköinen tarjouslehti ja sieltähän se 79 euron levy löytyy kuin löytyykin. Tämän jälkeen haetaan lisää myyjiä ja lyhyen neuvottelun jälkeen tietojärjestelmään minun tietojen kohdalle kirjoitetaan, että tälle herralle myydään tämä levy 79 eurolla. Ja kassalla jo tiedettiin, että K Niemi maksaa levystä tämän verran.

Nyt tiedän kuinka luottavaisesti minun pitää tulkita Gigantin viestejä, joista ei saa sen enempää tolkkua asiakkaat kuin myyjätkään.

Laitan koemyyntiin sänkyni tori.fi -sivustolle. Kyselytulvaa ei syntynyt paitsi yksi, joka lupasi ostaa sängyn, jos voi hakea sen kahden päivän kuluttua. Tarkistusten jälkeen sovin kaupoista.

Aina ei tarvitse olla edes nettikauppaa kun ostat verkossa. Tiesin tarkalleen millaisen uuden sängyn haluan ja pyysin sähköpostilla tarjouksen Metropoli kaluste Oy:ltä. Hinta oli sopiva ja toimitusaika 2 viikkoa. Kaksi viikkoa lattialla ja yökylässä tuntui kohtuulliselta. Tilasin, sain maksukuitin käsimaksusta, maksoin ja myyjä sai pankin maksutositteen. Kaikki tapahtui noin puolessa tunnissa.

Viestejä ja jopa puheluita alkoi kulkea kahden viikon kuluttua. Ja ennen kaikkea selityksiä, jotka eivät tuntuneet uskottavilta. Toimitus venyi 8 viikkoon. Kahdeksan viikkoa ilman säbkyä alkoi pikkuhiljaa pakottamaan. Ja vasta sänkyä kuskannut autokuljettaja tiesi kertoa, että Tempuren patjamallien uusinta ei pysynyt alkuunkaan aikataulussa. Tällaisen selityksen olisin ymmärtänyt aikaisemminkin. Olinhan vanhojen mallien tyrkytyksistä huolimatta valinnut uuden mallin.

Tekniikkafriikkinä ja huonounisena päätin tilata ennakkotarjouksesta Oura-sormuksen. Tein tilauksen ja maksoin tilauksen helmikuussa.

Olen saanut nyt 23 tilanneviestiä Ouralta. Kaikki ovat vähintään viestintätoimiston puppusanageneraattorilla tuotettuja. Kauniita, kohteliaita, tunteisiin vetoavia, mutta yhdessäkään ei ole mitään konkreettista tietoa kuinka toimitukset ajoittuvat.

Yllätys, yllätys viime perjantaina tuli se 24:s viesti, jossa arvioidaan minun tilaukseni toimituksen tapahtuvat tulevan elokuun lopussa. Ensimmäinen konkreettinen viesti neljän kuukauden jälkeen tilauksesta.

Jokainen voi näiden esimerkkien jälkeen päätellä onko odottavan aika pitkää ja millaista maineenhallintaa kannattaa nettikaupoissa harrastaa.

Tämä on myös kuultavissa podcastina Finnradion taajuudessa 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai nettissä www.finnradio.fm - maanantaina 2.7.2018 klo 13:00 alkavassa ohjelmassa.