Kuulin kopinaa

Tiistai 6.10.2009 - Kauko Niemi

Istuin tänään pitkän käytävän varrella. Pikku hiljaa rupesin kuuntelemaan erilaista kopinaa.

Kaikki kopisijat olivat naisia, jotka fiinisti kopistelivat piikkareillaan ja vähän matalemmillakin koroilla.

Ääniä oli aika monenlaisia, mutta yhteinen piirre oli varsin kova ääni, jota ei millään lailla yritettykään vaimentaa.

Ajatus rupesi pyörimään päässäni ja tulin aivan vakuuttuneeksi, että itse en kertakaikkiaan kehtaisi julkisesti aihettaa tuollaista meteliä.

Analysoidessani ohikulkevia kopistelijoita, tuli eittämättä mieleen, että ääni taisikin olla tehokeino osoittaa, että tässä minä rinnat pystyssä ylväästi vaellan. Katsokaa kaikki minua!

Julkisuuden tavoittelu keinolla millä hyvänsä on aina ollut itselleni vastenmielistä ja siksi jo päässäni tuotekehittelin kenkämallistoa, jolla voisi hipsutella hiljaa vaikka olisi kuinka korkeat korot. Sitäpaitsi eiväthän ne korkeat korot ole edes terveelliset. Naiselliset kyllä - vaikkei minuun vaikutusta teekkään.

Ulos päästyäni rupesin kuulemaan kopinaa myös kadulla, jota ei peittänyt edes kovaääniset ratikat.

Ymmärrän kyllä että flamengo-tanssijoilla on raudat kengänpohjissa ja niillä saatavat rytmiset äänikuviot ovat osa tanssia, mutta että kaduilla ja toimistoissa kopistelulla ei saada paljoakaan aikaiseksi. Saati että kerrostalokodissa vedetään piikkareilla alakertalaisten iloksi.

Terveyskeskus - missä se on?

Tiistai 15.9.2009 - Kauko Niemi

Kävin tänään ensimmäisen kerran terveyskeskuksessa.

Kun sain ohjeet mennä jälkikontrollointiin omaan terveyskeskukseeni, niin kysyin heti, missä minun oma terveyskeskus on. Oikeasti en sitä tiennyt.

Helppo vastaus hoitohenkilöstöltä oli, että siellä missä sinä olet aiemmin käynyt. En ole koskaan käynyt terveyskeskuksessa, oli vastaukseni.

Terveysorganisaatio ryhtyi etsimään organisaatiostan minun omaa terveyskeskusta. Heiltä meni salapoliisityöhön 20 minuuttia. Itse en varmaan olisi löytänyt koskaan.

Siellä oltiin oikein ystävällisiä. Huomasivat tiliä avatessaan, että uusasiakashankinta on purrut.

Nyt tiedän, että minulla on henkilökohtainen suhde terveydenhoitajatätiin. Onkohan kaikilla muillakin? Mulla on nyt tädin numerokin, jos tulee hätä. Huomenna saan soittaa hänelle. Tietenkin olisin toivonut, että se olisi ollut setä eikä täti. Varahenkilökin on täti eikä setä.

Nyt on minullakin ensimmäiset merkinnät Helsingin kaupungin laajassa terveysjärjestelmässä.

Melkoinen opintomatka sairaalassa

Maanantai 14.9.2009 - Kauko Niemi

Joku pöpö jota en ainakaan vielä tiedä vei "tarkkailuluokalle" kolmeksi päiväksi Marian sairaalaan.

Oli melkoinen kokemus- ja opintomatka todella toisenlaiseen maailmaan.

Rajuja tunteita, lupausten, toiveiden ja todellisuuden sotkeentumista, byrokratiaa, rauhattomia, unettomia öitä, tiukkoja karanneiden potilaiden palautuksia. Ja paljon muuta vaikkapa keskustelua ruosta.

Kaiken jälkeen ihmettelen ja säälin hoitajia, jotka tekevät minuutilleen samalla tavalla päivästä toiseen tuollaisessa ympäristössä.

Esimerkki byrokratia vaikka nestelista, jota täytettiin päivittäin. Ruoan tuoja, sairaanhoitaja merkkaa nesteiden määrän ja astioiden korjaaja kuittaa paljonko nesteitä oli kulunut. astioiden kokooja ei voinut merkata tyhjiä mehu ja juomalaseja käytetyksi kun niitä ei oltu merkattu tuoduksi :-)

Aamupalana kaikille sama ja minullakin viilipurkki tarjolla antibiotin kanssa, vaikka poispäästyäni apteekista noutaessani jatkolääkkeet painotettiin moneen kertaan että näiden lääkkeiden imeytyminen heikkenee merkittävästi jos käyttää maitotuotteita. Sairaalan rutiineihin tämä tieto ei siis mahdu.

Hiljaiseen kotiympäristöön verrattuna tuntui että oli yötä päivää itämaisilla markkinoilla.

Mutta hyvää lopputulosta ainakin toistaiseksi odotan. Ja ymmärrän entistä paremmin kipusiskojen ja veljien rankkaa hommaa ja ymmärrän senkin että liukuhihnalla edetään. Sitä voisi sentään miettiä pitäisikö siitä poiketa sairauden ehdoilla.

Suomenkieli sai uuden ruokasanan

Tiistai 25.8.2009 - Kauko Niemi

Ruokakeskustelu on luonut uuden sanan Suomen kieleen. Vierasperäinen marinadi on nyt selvällä Suomen kielellä peiteliemi.

Ennen tätä laajaa laatukeskustelua olen aina ihmetellyt miten peiteliemeen pakattu liha voi olla lähes poikkeuksetta halvempaa kuin naturel-versio.

Teollisuus ja kauppa kuitenkin väittävät, että kummassakin tapauksessa käytetään samanlaista lihaa.

Maalaisjärjellä ajatellen peiteliemi maksaa jotakin, sen tekeminen maksaa jotakin. Lihojen peittäminen liemellä on yksi lisävaihe tuotantoprosessissa.

Kaiken tämän jälkeen peiteliemellä varustettu broilerin filesuikaleet ovat kaupanhyllyllä halvempia kuin ilman peitelientä.

Omituinen yhtälö!

Kananlihaa paljon tarjolla!!

Lauantai 1.8.2009 - Kauko Niemi

Eilinen taideretki Savoon ei varmasti unohdu koskaan. I Puritan Savonlinnassa oli aivan käsittämättömän hienoa. Vieläkin kananlihalla!

Eikä vain sen takia, että Arturo päästeli lavalle kaksiviivaista äffää. Vaan sen takia, että Bel Canton mestari Belliniltä olivat tässä viimeisessä oopperassa kaikki kuudestoistaosan nuotit loppuneet ja äärimmäisen kaunista hidasta linjaa riitti koko illaksi. Näin ainakin tulkitsen :-)

Teatro Massimon vierailuesitys oli vaikuttava. Palermon miehet ja naiset ovat konkreettisesti huolestuneita Berluskonin linjasta pudottaa kulttuurilaitosten rahoitusta.

Niimpä he jakoivat ennen linnaan menoa vieraille lentolehtistä - opera sunset in Italy.

..jos oli musiikki äärettömän kaunista Savonlinnassa, niin oli maisemakin, jossakin Savonlinnan ja Helsingin välillä kotimatkalla noin yhden aikana yöllä reilun 20 asteen lämmössä.

Juhannuksen saldo

Maanantai 22.6.2009 - Kauko Niemi

En hukkunut

En kompuroinut
En kolaroinut
En satuttanut itseäni enkä muita
En sytyttänyt tulipaloa
En maistanut alkoholia
En polttanut tupakkaa
En käynyt kirkossa
En käynyt ravintolassa
Kävelin metsässä ja kaduilla
54878 askelta kolmessa päivässä
45,6 kilometriä kolmessa päivässä
Lepoa
Suunnaton rauha ja hiljaisuus Helsingissä

Minusta taitaa tulla eläinkouluttaja

Maanantai 25.5.2009 - Kauko Niemi

Kotivarpunen pyrähtää sisään heti kun ikkunan avaa. Eilen kahdesti ja toissapäivänä kolmasti. Ja varmasti useamminkin, jos en olisi rajoittanut riemua sulkemalla ikkunan.

Kotivarpunen ei kuitenkaan lennä kämpässä puuta pahkaa ja törmäile jokaiseen ikkunaan ja vastaan tulevaan seinään.

Yksi käden läpsäys riittää ja lintu lentää keittiöön ja sieltä saman tien ulos avoimesta ikkunasta mistä oli sisään tullutkin. Reitti on selvä ja yksinkertainen jokaisessa suorituksessa. Hyvin on oppinut!

Se mihin lintu ei ole vielä oppinut on sisäsiisteys. Hän ei osaa mennä vessaan tekemään tarpeitaan vaan tykkää erityisen paljon hoitaa tarpeensa pianon päälle. Ja kyllähän niitä jätöksiä löytyy siivotessa vaikka mistä.

Euroviisut oli ja meni

Maanantai 18.5.2009 - Kauko Niemi

30 miljoonaa euroa on aika iso raha yhden tilaisuuden järjestämiseksi. Oliko anti sen väärtti? Huonompaakin katsottavaa televisiosta tulee vaikka kuinka paljon.

Venäjä pisti parastaan ja onnistuikin hienosti. Ohjelma eteni jouhevasti ilman suurimpia jaaritteluja.

Suurimman vaikutuksen teki valotekniikka. Olen tutustunut pariin valo-ohjaustekniikkaan ja täytyy sanoa, että lauantaisen spektaakkelin valotekniikka oli kyllä huikea.

Kameratyöskentelyssä sen sijaan oli tietokoneohjaus ei toimi, eikä toiminut Moskovassakaan. Automaattikamerat kiersivät lavaa nykytyylin mukaan äärettömän nopeine leikkauksineen. Tässä oli vaan se heikkous, ettei kamera elänyt tilanteessa. Huikeat akrobatiat jäivät näyttämättä, paitsi vahingossa.

Ai että musiikki? Olihan siellä sitäkin. Loppujärjestys oli kutakuinkin oikea - myös Suomen osalta.

Minulle musiikki tarkoittaa jotakin kaunista ja harmoonista. Jos kahden kuuntelukerran jälkeen en pysty biisiä hyräilemään tai luomaan siitä mitään selkeää mielikuvaa, niin se ei ole minun makuuni.

Kun nyt radio soi taustalla ja sieltä tulisi Suomen edustuskappale, niin en sitä tunnistaisi vieläkään.

Norjan voittajan tunnistaisin, mutta en nyt kuitenkaan ymmärtänyt miksi se sai niin ylimääräiset pisteet. Niin ylivoimainen se ei kuitenkaan mielestäni ollut.

Lääkettä vai nautintoa

Tiistai 12.5.2009 - Kauko Niemi

Tänään aamutuimaan putkahti vastaan viisas kommentti, että 70 prosenttia ihmisten sairauksista johtuu elämäntavoista ja vain 30:een prosenttiin sairauksista tarvitaan lääkehoitoa.

Olen monasti miettinyt, monasti kiistellyt ja jatkuvasti sortunut siltä polulta, että ruoka on vain ja ainoastaan elämän lääkettä.

Sitä nautitaan vaan elämän reseptin mukaan. Samoin kuin beettaalpaajaakin otetaan tietty määrä tiettyyn aikaan. Kenelläkään ei tule mieleen ottaa tupla-annoksia.

Kuinka pitkällä tässä ajattelussa sitten olen?

Pahasti olen epäonnistunut määrän suhteen. Aivan varmasti otan lääkettä liian paljon, joka näkyy peilistä.

Kohtuullisen hyvin olen onnistunut lääkkeen laadussa. Tiedostan jo automaattisesti mikä on terveellistä ja mikä ei.

Verrattain hyvin olen onnistunut nautintopuolella. Niin montaa tähteä ei löydykkään, että tuntisin jotain mielihyvää istua ravintolassa syömässä lääkettä, jonka sisällöstä minulla ei ole mitään varmuutta.

Alitajunnan kanssa saa vielä työskennellä tosissaan, jotta tuo 70 prosentin osuus olisi täydellisesti hallinnassa.

Statistiikkaakin on helppo kerätä tänä päivänä esimerkiksi K-plussapalvelussa voi nähdä ruokaostosten sisällön. Itselläni 3 kuukauden ostosten keskimääräinen energiapitoisuus on 76 kcal/100 g.

Tavoitteena kuolla terveenä!

Kaunottarien kauhunhetket

Sunnuntai 19.4.2009 - Kauko Niemi

Lauantaiaamuna kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu YLE:n aamu-tv:n meikkihuoneessa studioon pääsyä odotellessani.

Kuka oikeasti haluaa teräväpiirtolähetyksiä.

Tuolloin ruudussa näkyvät kaikki pienetkin arvet ja näppylät, eikä niitä voida maskihuoneessa piilotella.

Yhdysvalloissa kaunottaret elävät jo kauhun hetkiä. Kaunottaret, joita on kiristetty sieltä sun täältä. Tällainen kauneus paljastuu ruudussa varsin helposti.

Ja ketäs ei olisi leikelty ja venytelty Yhdysvalloissa?

Siellä meikkihuoneessa ja kohta meilläkin piikitetään täytettä ihon alle, jotta ihoa saataisiin kimmoisammaksi ennen lähetyksen alkua.

Onkohan niin, että tulevalla teräväpiirtokaudella luomu pääseekin paremmin eetteriin. Kiristetyt vain näyttävät niin pahalta, ettei heitä huolita ainakaan lähikuviin.

Odottamaton palvelukokemus

Tiistai 14.4.2009 - Kauko Niemi

Mikä on hyvä palvelukokemus - nyt voin kertoa sen. Se tapahtui Postissa - aivan totta.

Kokemuksen arvoa tietenkin nostaa se, että oletusarvo ei ollut entisiin kokemuksiin nojautuen kovinkaan korkealla.

Hortoilin paksu nippu papereita kainalossa Helsinki kympin hyllujen välissä ja etsin sopivaa kuorta mihin paperin sujauttaisin. Kotoa kun ei niin monelle A4:lle kuorta löytynyt.

Toista vaihtoehtoa mittaillessani Postin henkilökuntaan kuuluva sujahti viereeni ja kysyi millaista kuorta oikein etsin? Hän löysi sen heti, jonka ohi olin jo kertaalleen kulkenut.

Neuvot kuinka kuoresta tehdään sellainen että menee luukusta sisään - "onko teillä jo vuoronumero", oli seuraava kysymys. Hän kävi nappaamassa vuoronumeron ja kun olin saanut paperit kuoreen ja taitettua sen kaiken sääntöjen mukaan, niin olikin minun vuoroni.

Hyvänen aika - alle kaksi minuuttia Suomen ruuhkaisessa pääpostissa. Ja mikä parasta ilman ohjesäännön sivulta kolme olevaa ulkoa opittua palvelun tai tyrkyttämisen makua.

Se oli aidosti palvelua - kiitos!

Vanhanen ei ymmärrä yritysjohtamista

Sunnuntai 8.3.2009 - Kauko Niemi

Vanhanen ja kumppanit taitavat luulla, että yrityksissä mietitään syvällisiä strategioita, kun leikataan kustannuksia eli pannaan väki pellolle.

Yt-neuvottelut alkavat sillä, että ilmoitetaan tavoite, kuinka monesta ihmisestä on päästävä eroon. Tässä vaiheessa ei ole tehty mitään suurempaa ajattelutyötä töiden järjestelyistä, saati mistään muustakaan.

Mekaaninen laskenta tapahtuu yrityksen henkilöstökulujen keskiarvolukuina.

Seuraavana näennäisesti istutaan yt-pöytään, koska laki niin edellyttää.

Toisaalla laskentaosasto pistää ihmiset exeliin ja listaa kalleimpia kulueriä niin pitkälle, että säästösumma on kasassa. Jos on paljon suuria kulueriä, ei tarvitse irtisanoa koko ennakoitua määrää.

Kas kummaa, vanhoille työntekijöille on vuosien varrella kertynyt kaikenlaisia korotuksia ja etuisuuksia (hyvien vuosien aikana), joten he ovat kuluerinä kaikkein kalleimpina listan kärjessä.

Seuraavana esimiehille annetaan tehtäväksi ilmoittaa suurimmille kuluerille, ettei heidän kulujaan enää makseta. Toiset esimiehet tekevät se tekstiviestillä, toiset sähköpostilla ja ne, joilla on nahan alla vähän tuntoa, sanovat sen naamatusten.

Ihmisestä, joka on tehnyt muutaman kymmenen vuotta töitä, on tullut hyvin tehdyn työn takia suuri kuluerä, eikä siinä mietitä sen enempää osaamista kuin eläkkeitäkään.

Vanhasen malli merkitsee käytännössä työttömiä ikäihmisiä.

Näin se toteutuu, management by exell. Vasta sen jälkeen mietitään, kuka hommat hoitaa ja kuinka voitetaan oikeudessa, jos joku vanha änkyrä ottaa moisesta nokkiinsa.

Tehdäänkö meistä kaikista sohvaperunoita?

Lauantai 7.3.2009

Suomesta on varastettu kaikki sohvat tai sitten meistä vain kerta kaikkiaan tehdään suurella rahalla sohvaperunoita.

Tällaiseen tulokseen tulee kun katsoo tämän päivän Helsingin Sanomia. Siellä on esillä 84 erilaista sohvaa myynnissä eri yritysten mainoksissa.

Miten se on mahdollista, että sohvia myydään kuin kahvia. Vaihtavatko ihmiset sohvansa joka viikko?

Tuolla sohvarahalla kävisi 6-7 vuotta kuntosalilla ja taatusti olisi terveellisempää kuin oleminen sohvaperunana.

Sitä paitsi minusta sänky on huomattavasti miellyttävämpi paikka tehdä mitä vaan.

En oikein löydä sohvalle edes mitään roolia huushollissani. Vieraiden kanssa istutaan makoisan ruokapöydän ympärillä. Yksin ollessani istun työpöydän ääressä. Lekotteluun ja nukkumiseen käytän sänkyä.

Hormoneja suusta suuhun

Tiistai 17.2.2009 - Kauko Niemi

Yhdysvaltai tiedeviikolla todistettiin se, mitä toivon mukaan mahdollisimman moni on kokenut käytännössä.

Suutelussa vaihtuu paljon hormoneja. Miehen syljessä niitä on huomattavasti enemmän kuin naisen. Siitäköhän se johtuu, että . . . .

Miehen syljessä on muun muassa paljon testosteronia. Eräässä tutkimuksessa jopa puolet vastaajista sanoi, että treffailu tyssäsi ensimmäiseen suudelmaan. Sen vaikutus paitsi teknisesti niin myös hormonaalisesti on erittäin voimakas. Yli 90 prosentissa maailman kulttuureissa suudellaan.

Lafaytten yliopistossa tehtyjen mittausten perusteella on osoitettu, että ihmisten stressihormoni, kortisolin taso putoaa niillä pareilla, jotka kanssakäymisessään suutelevat. Eikä vähäpätöisintä suinkaan ole, että suutelussa erittyy oksitosiinia. Se on yksi tärkeimpiä luottamusta lisäävä hormoni.

Niin mitähän tähänkin selvitykseen muuta sanoisi kuin, että näin minustakin tuntuu käytännössä. Aika moni vain jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä.

Tavallisen näköinen ongelma - outo ratkaisu

Sunnuntai 15.2.2009 - Kauko Niemi

Tekniikka on ihmeellistä. Etenkin nykyinen autotekniikka.

Reilu viikko sitten turvatyynyn varoitusvalo jäi palamaan. Eihän se vauhtia hidastanut ja toivoin että jollakin aikataululla tai jossakin töyssyssä huono kontakti liikahtaa sen verran että valo sammuu.

Pokka petti kuitenkin reilun kolmen viikon jälkeen. Vein auton pikahuoltoon tarkistettavaksi. Töpseli kiinni ja pian oli vikakoodi näytöllä.

Koodi ei kuitenkaan kertonut kuin tolpan välistä ilman piuhoja. Neljän päivän kuluttua vika oli korjattu ja auto oli noudettavissa.

Että kuinka tuo pieni punainen valo saatiin sammumaan? Vaihtamalla kuljettajan istuin.

Ihan ensimmäiseksi en olisi ryhtynyt istuinta vaihtamaan. Niin se vaan on että johdot ovat pakattu istuimen sisään, eikä istuinta voi purkaa.

Onkohan takapuoleni liian painava vai tiukka ja terävä, että johdotkin katkeilevat :-)

Isä-rakas, otan nyt elämäni omiin käsiin

Lauantai 14.2.2009 - Kauko Niemi

Viikon ehdottomasti suurin uutinen Suomessa, joka jäi vähälle huomiolle oli Kirsti Paakkasen syntymäpäivähaastattelu Helsingin Sanomissa. Jopa sopulilauma jätti jälkiruodinnan kokonaan väliin.

Mitä ihmeellistä siinä on jos joku mummo täyttää 80 vuotta? Minun vaatimattoman ja epätarkan seurannan perusteella keskiviikkoinen haastattelu oli Paakkasen kaikkien aikojen ensimmäinen syntymäpäivähaastattelu. Hän on varjellut fyysistä ikäänsä viimeiseen asti. Joko hän nyt luovuttaa?

Paakkanen on noudattanut Tarmo Mannilta saamaansa ohjetta: silloin kun nainen ilmoittaa ikänsä, niin se on sama kuin viimeinen käyttöpäivä. Tästä näkökulmasta katsottuna Paakkanen siirtynee eläkkeelle.

Ei se fyysinen ikä vaan henkinen ikä. Siinä se on koko elämän kulminaatio. Paakkanen on oman tiensä kulkija, joka otti 16-vuotiaana ohjat omiin käsiinsä, lähtiessään kotoaan. Vanhempien uhotteluun hän vain vastasi – Isä-rakas, otan nyt elämäni omiin käsiin.

Kumpa mahdollisimman moni meistä pystyisi samanlaiseen dialogiin oman elämänsä kanssa.

Meillä on pari muutakin mummoa, joiden fyysisellä ja henkisellä iällä ei juuri ole mitään yhteyttä toisiinsa.

Aira Samulin tanssii ja menee ikäisekseen kuin nuori tyttö eläen tässä päivässä ja ammentaen vaikutteita nuorista.

Lenita Airistolle fyysisen iän paljastaminen on yhtä suuri peikko kuin on ollut Paakkasellekin. Lenitan täyttäessä vuosi sitten tammikuussa 70 vuotta, hän välitti STT:n kautta medialle jyrkkäsanaisen kiellon asian uutisoinnista. Ehkä näemme tämän haastattelun sitten yhdeksän vuoden kuluttua.

Mahtavia esimerkkejä kaikki kolme. Miksi meidän pitäisikään elää ulkopuolisten oletusarvojen ja ohjaussignaaleiden mukaan. Kannattaa kuunnella elämän ohjeeksi vain omaa sisintään, silti julistamatta tai loukkaamatta muita.

Armeijan kulttuuriteko

Perjantai 13.2.2009 - Kauko Niemi

Voi hyvänen aika. Armeijan kasvatuksellinen rooli vie meitä taas pitkälle taakse päin.

Ensi kesäkuussa voimaantuleva uusi ohjesääntö kieltää hellyydenosoitukset eri tai samaa sukupuolta olevien kanssa.

Juuri kun aloin uskoa, että Suomessakin näyttäisi yleistyvän lämmin ja läheinen tervehdystapa - halaaminen. Siis edelleenkin kasvatetaan suomalaiset siihen, että läheisyys ja koskettelu on samaa kun seksi.

Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan tulevan ohjesäännön tulkitsemista. Millainen niuhotus siitä syntyy.

Niin ja tiukkapipoisimmat voivat tulkita silmäniskut ja lämpöiset hymyt ja katsekontaktit hellyyden osoituksiksi. Voi meitä poloisia!

Silti lämpöiset ystävänpäivän halit jokaiselle!

Paha aukko Madonna-sivistyksessä

Maanantai 9.2.2009 - Kauko Niemi

Tänään valkeni paha aukko sivistyksessä. Madonna-kohun keskellä huomaa, että tunnista yhtään tämän ladyn biisiä enkä tiedä yhdenkään biisin nimeä.

Hieman rupesi tänään ihmetyttämään itseänikin kun monenlaisen aivojumpan jälkeen löi aivan tyhjää.

Pitäisikö? Jaha empä tiedä - en ainakaan olisi valmis investoimaan satasta tämän aukon paikkaamiseen. Kovin verkittävää roolia lady ei ole minun sisimmässäni näköjään saanut.

Onhan Madonna kuitenkin ilmiö ja varmaan tämä aukko pitää tavalla tai toisella hoitaa ennen elokuuta.

Onnea vaan kaille 80.000 ihmiselle, jotka saavat katsella häntä sadanmetrin päästä.

Uskomatonta - 66 uusintaa päivässä

Maanantai 29.12.2008 - Kauko Niemi

Jouluaattoiltana tuli harvinainen, jopa ainutlaatuinen valinnan vaikeus. Lähteäkö yökirkkoon vai katsoisiko televisiosta konsertin Wienistä. Konsertissa oli mukana näet maailman paras tenori perulainen Juan Diego Frorenz. Televisio kun ei ole vuosiin ohjannut tekemisiäni.

Wow - kävikin ilmi, että konsertti tulee uusintana heti tapaninpäivänä, joten valinnan vaikeus poistui välittömästi.

Tapoihini ei kuulu lueskella televisiokanavien ohjelmatietoja, mutta tapaninpäivän aamuna piti tarkistaa kuitenkin uusinta konsertin lähetysaika Hesarin ohjelmatiedoista. Samalla paljastui ainakin minulle huikea ”tilasto.”

Tapaninpäivän aikana ohjelmatiedoissa esitellyillä tv-kanavilla lähetetään 46 uusintaa ja kun päivän aikana esitettiin 20 elokuvaa, joista yksikään ei ollut ensi-ilta, niin yhden päivän aikana tulee 66 uusintaa.

Ei pitäisi ainakaan tuotantokustannusten rasittaa tv-yhtiöitä.

Mihin tarvitaan digitallentimia? Joku voisi hyvinkin kehittää palvelun, jossa koottaisiin kaikki tv-uusinnat. Siitä voisi katsella sopisiko vaikka jonkin konsertin katsominen helmikuun 6. päivänä tai toukokuun 15. päivänä. Vai pariin kertaan siinä välissä. Tv-yhtiöt ovat jo tehneet digitallentimet turhiksi.

Karpela edestä, Karpela takaa, Karpela makaa

Sunnuntai 7.12.2008 - Kauko Niemi

Suomen itsenäisyyspäivän voisi aivan hyvin muuttaa joulukuun muotimessuiksi. Tilaisuuden voisi siirtää saman tien Helsingin Messukeskukseen, niin mahtuisi muutama seksikäs raksamieskin mukaan.

Rouva presidentti - tämän nykyisen ohjelmaformaatin kehittämiseksi ehdotan, että jokaiselle vieraalle annetaan ensi vuonna kilpailunumero ja kansa saa äänestää tekstiviesteillä illan kuningattaren.

Sitä ennen ovat tietystä alkukarsinnat. Rouva presidentin valitsemista 5000 henkilöstä kansa äänestää 1900 varsinaiseen muotinäytökseen. Jokaisella karsintakierroksella on oltava eri iltapuku ja eri kampaus. Karsinnat voisi olla vaikkapa 200 henkilön erissä, niin riittäisi ohjelmaa koko vuodeksi Idolsin ja tangomarkkinoiden lomassa.

Tuntuu aika käsittämättömältä, että tuollaisen päivän pääasia on se, millainen puku ja millainen mies on Tanja Karpelalla tänä vuonna. Ensi vuonna ne ovat joka tapauksessa erit.

Onko nyt todella niin, että itsenäisyyden mittari on iltapukujen muodot ja värit? Ja muotinäytökselle annetaan maan juhlavimmat tilat? Sillä varjolla että on kulunut muutama vuosi itsenäisyyden julistuksesta. Kovin on vaikea ymmärtää näiden kahden asian kytköstä.

Tunnustan ihan reilusti, että jossakin päässä minulla varmasti heittää pahasti, kun ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka joku pukeutuu tähän muotinäytökseen.