Suomenkieleen syntyi uusi sana - tikkataululakko

Tiistai 19.1.2010 klo 18.43 - Kauko Niemi

Helsinki-Vantaalla heitetään tikkaa. Kukaan ei tosin tunnusta, että laukkuhihnojen takana olisi ollut tikkatauluja. Tikkataulujen etsinnässä oli mukana jopa Baronan toimitusjohtajakin, joka tosin ei ehtinyt työntekijöilleen näyttäytyä.

Nyt ovat siis tikkataulut löytyneet. Ne ovatkin henkisiä tikkatauluja, jotka pantiin piiloon päivässä ja taas laulut kulkevat entiseen malliin. 

Toivottavasti lopetamme italialaisten parjaamisen kun meillä on nyt ihan ikioma suomalainen sana – tikkataululakko.

Tikkataulut siirtyivät kakkosterminaalista ykkösterminaaliin, eikä se ollut Baronan syytä. Tikkataululakko siirtyy sujuvasti yhtiöstä toiseen. Milloinkahan minun vesihanasta tulee vettä tipoittain kuin eturauhasvaivoista kärsivältä vanhalta mieheltä. Silloin kun tikkataululakko on levinnyt Helsingin Veteen.

Kieltämättä tikkataululakko on kiduttavaa ainakin sen kohteeksi joutuvalle, joka on joku muu kuin itse työnantaja. Helsinki-Vantaan tapauksessa matkustajat. Ikään kuin kaikki olisi kunnossa, mutta ei sittenkään.

Naurettavinta asiassa on se, että tilannetta vääristellään ja keksitään ihmeellisiä selityksiä suurista matkustajamääristä ja huonoista keleistä. Ja kirkkain silmin väitetään, että tehdään yhtä ahkerasti niin kuin ennenkin. Tikkataululakko on vain niin ovela, ettei kukaan pysty osoittamaan yksiselitteisesti ongelmaa.

Mielenkiinnolla nyt odottelemaan, mihin toiminta leviää Helsinki-Vantaalta ja millaisia muotoja se tulee saamaan. Siinä riittääkin tuottavuus-exelin pyörittäjille miettimistä.

Nyt on millä mällätä

Lauantai 16.1.2010 klo 19.45 - Kauko Niemi

Tällä kertaa en tarkoita rahaa vaan lunta. Tosin tunnin kuluttua voin olla toista mieltä myös rahan suhteen, kun kolmen miljoonan lottopotti on jaettu.

Taitaa olla kolme tai neljä vuotta kun viimeksi olen ollut murtsikoilla liikkeellä ja liki 10 vuotta kun oikein tosissani keräsin hiihtokilometrejä.

Syykin on varsin selvä, sillä kun ei ole ollut lunta niin mitenkäs hiihdät. Tosin Kekkosen mielestä aikoinaan kaikki syyt ovat tekosyitä, jotka estävät liikunnan.

Niin ehkä 50-100 kilometriä rannikolta pohjoiseen olisi edellisinä vuosina tuonut ladut vastaan.

Tänään kuitenkin valitsin varman päälle ja suuntasin sivakat kohti Paloheinän hiihtokeskusta.

Valmistelut eivät olleet kovinkaan kaksiset. Sukset, sauvat ja monot löytyivät vintiltä. Suoraan autoon ja ajo Paloheinään. Olin muistavinaan, että viimeiksi oli juuri samanlainen keli kuin tänään. Mitäpä turhaan voiteita vaihtelemaan.

Suksien voiteluista on erikoisia kokemuksia. Edesmennyt appiukko teki sen niin ammattitaidolla, että vastaavilla ominaisuuksilla varustettuja suksia ei sen koommin ole vastaan tullut.

Siinä oli ainoana ongelmana, että operaatio kesti kolmekin tuntia. Puolen tunnin välein mitattiin lumen lämpötilaa ja taas paistettiin suksia, kaavittiin jotakin ja tilalle laitettiin jotakin ja taas paistettiin.

Welldone vaikka joskus yritin mainita, että minulle maistuisi paremmin kypsyysaste medium.

Tänään ei siis suksia paistettu. Pohjassa oli muutaman vuoden vanhat laiskanmiehen voideteipit.

Ongelmallisinta olikin koko hiihtourakassa löytää parkkipaikka. Pari kertaa pyörähti mielessä, että olkoon koko homma.

Luojan kiitos etten antanut periksi. Vaikka pitoa oli monin verroin enemmän kuin luistoa, oli kokemus runsaslumisessa metsässä valloittava.

Automäärä ei ollut missään suhteessa ladulla olleiden hiihtäjien määrään. Ehkä ihmiset olivatkin hiihtokeskuksen mökillä paistamassa suksiaan eivätkä ehtineen ladulle lainkaan.

Taatusti ei ollut tämän talven ensimmäinen ja viimeinen kerta suksilla. Vaikea on muuten saada näillä keleillä hikeä irti kuin hiihtämällä.

Ainoa asia mikä pikkasen kismitti, kun vanhat mummotkin heittivät vauhdilla ylämäissä ohitse. Heillä ehkä oli oikein paistetut sukset.

Tavataan laduilla!

Maailman paras bisnesmalli?

Lauantai 9.1.2010 klo 12.01 - Kauko Niemi

Helsingin asukaspysäköinti on varmasti yksi maailman parhaimmista bisnes malleista. Asiakas ostaa tuotteen, jonka saannista ei anneta mitään takuuta. Moni lentoyhtiö on kateudesta kalpeena. Nekin ovat yrittäneet ylibookata koneitaan ja kun kaikki eivät ole koneeseen mahtuneet, niin lentoyhtiöt ovat sovinnolla maksaneet aivan kohtuullisia korvauksia.

Asukaspysäköintikyltti autossa ei anna mitään takuuta siitä, että löydät paikan autollesi siltä alueelta, johon kyltti oikeuttaa auton jättämään. Minkähän kannan kuluttajaviranomainen tähän ottaisi. Ehkä sitäkin pitää jonain päivänä kysyä.

Kaupunki myy kaikille paikkaan oikeutetulle pysäköintitunnuksen riippumatta siitä onko alueella paikkoja vai ei.

Asukaspysäköintiä tarjoava taho, Helsingin kaupunki, kasaa parhaillaan lumikasoja asukaspysäköintipaikoille. Yhdessäkään lumikassa en ole nähnyt asukaspysäköinti kylttiä saati pysäköintivirhemaksua, vaikka lumikasat ovat pysäköity väärin.

Kilpailua ei myöskään ole. Kaupunki korotti vuoden vaihteessa maksun 36 eurosta 100 euroon. Ei mikään pieni yksipuolinen korotus vaihtoehdottomassa tilanteessa. Tosin kaupungin kassa karttuu yhdestä 2,7 miljoonaan euroon.

Rahahan tässä ei kuitenkaan ole ydinkysymys vaan se, että jos jotain ostaa, niin tuote tai palvelu pitäisi myös saada. Muutoinhan se täyttää petoksen tunnusmerkit.

Nyt vedotaan, että kadun varret ovat kesäautojen säilytyspaikkoina. Eikö silloin olisi järkevämpää tarjota kesäautoille talvisäilytyspaikka jossakin tattarinsuolla. Onhan veneillekin osoitettu talvisäilytysalueita, jopa Helsingin paraatipaikalla.

Asukaspysäköinnin erikoisuuksiin kuuluu myös yrityspysäköinti. Esimerkiksi toimisto, jossa työskentelee viisi ihmistä samassa tilassa, samalla alalla. Heistä, jokaisella on oma yhtiönsä. Rakennusviraston mukaan heillä kaikilla on oikeus kolmeen yrityspysäköintipaikkaan. Näin ollen pikku toimistolla on oikeus viiteentoista pysäköintipaikkaan.

Vallan vahtikoirat

Torstai 7.1.2010 klo 23.28 - Kauko Niemi

Viime aikaisilla, normaalia runsaimmilla uutisilla Ruotsin hovissa nostatetaan häähumua. Kruununprinsessa Victorian ja kuntosaliyrittäjä Daniel Westlingin liikkeistä saadaan normaalia enemmän ja normaalia avoimempaa tietoa.

Nuorenparin menemisistä kerrottiin vastikään maamme ykköslehdessä ja kuvituksena oli kuinkas muuten kuin menevä nuoripari koiran kanssa. Sama kaava kuin lähes kaikilla merkittävillä valtioiden päämiehillä ja muilla merkittävillä vaikuttajilla.

Koira on tarkoin harkittu työkalu inhimillisemmän henkilökuvan luonnissa. Suomen politiikassa lemmikillä ei ole toistaiseksi näyttävästi ratsastettu. Jokohan se aika koittaa seuraavissa vaaleissa?

Televisiossa tuli uutena vuonna höysteinen ohjelma vallan vahtikoirista. Vaikka ohjelman ote olikin kevyehkö, niin siinä selkeästi oivallettiin ja todistettiin lemmikkien merkitys imagon rakentajana. Jopa niin, että osa oli muuttunut lemmikkinsä kaltaiseksi.

Sattumaa ei ole sekään, että Victoriasta levitetään virallisia lehdistökuvia koiran kanssa. Koira on selvästi rekvisiittaa, sillä toistaiseksi ei ole tullut vastaani artikkelia, jossa kerrottaisiin tulevan kuningattaren koiraharrastuksesta saati suhde koiriin, ei edes sitä onko kuvien koira edes hänen omansa.

Sattumaa ei ollut sekään, että Venäjän presidentti Dmitri Medvedev  esitteli uuden koiransa videoblogissaan. Koiralle on mitä ilmeisimmin kaavailtu tärkeää pr-roolia Putinin Koni-koiran tapaan. Kremlin nettisivuille ilmestyneellä videolla Medvedev kertoo, kuinka hän valmistelee puhettaan maan parlamentille. Kesken kaiken kuviin ilmestyy kuitenkin otos, jossa Medvedev kävelee perheen lemmikin, englanninsetterin kanssa.

Yhdysvalloissa mitataan kaikki mahdollinen. Siellä viime vaaleissa John McCain johti vaalikampanjaa kaiken aikaa todella selvästi koiranomistajien keskuudessa. McCainilla oli kaikkiaan 26 eläintä ja Barac Obamalla ei yhtään. Tosin Obama lupasi hankkia perheeseen koiran riippumatta vaalien tuloksesta. Yhdysvalloissa Presidentin koira on yhtä itsestään selvyys kuin Valkoinen talo virka-asuntona.

Suomessakin on noin 600.000 koiraa siis melkoinen joukko äänestäjiä, joille voisi taitavasti viestittää inhimillisempää elämänotetta.

Kuinka paljon inhimillisempi on ministeri Risikko kuin ministeri Stubb, jää kunkin itsensä pääteltäväksi. Stubb juoksee vain itsensä kanssa ja Risikko koiransa kanssa. Risikko on minun asteikolla aito koiraihminen ja Stubb ei ole koskaan omistanut koiraa.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos lupaa koirien ilmestyvän seuraaviin vaalikampanjoihin inhimillistämään isäntänsä tai emäntänsä imagoa. Eiköhän se kovuus ja politiikassa ryvettyneisyys ole jo tapissa.

Ei päivää ettei mitään oppisi

Lauantai 2.1.2010 - Kauko Niemi

Tänään olen opppinut paljon valokuvaamisesta. Ensinnäkin löysin jokin aika sitten erinomaisen valokuvauskirjan, jossa on 101 hyvää neuvoa. Nyt olen neuvon 22 kohdalla.

Kirjassa ei kerrota, että pitää painaa vasenta nappia, vaan siinä kerrotaan miksi pitää painaa vasenta nappia ja mitä siitä seuraa.

Toki olen kuvia saanut aikaiseksi ennenkin ja yhtään käytäntöä ei ole tarvinnut heittää roskikseen tämän päivän jälkeen, vaan paljon tuli uutta.

Ja käyttöopastakin piti välillä vastahankaisesti lukea. Yleensä etenen kokeilemalla ja testaamalla.

On se mielenkiintoinen tämä valokuvausmaailma. Ja pitää muistaa, että oli millainen kamera tahansa, niin kamera on parempi kuin kuvaaja. Jo nuoruudessa istuin illat pitkät pimiössä.Kuvaamisen perusfilosofia on ymmärryksessä ja kyse on siitä kuinka tätä ymmärrystä soveltaa eri tilanteissa.

Uusi kukoistus alkoi digijärjestelmään siirtyessäni. Siinä toinen ulottovuus tulee kuvien käsittelyssä tietokoneella. Kamera-tietokoneyhdistelmällä saa paljon aikaan, mutta sillä saa myös paljon huonoa tulosta.

En laskenut tänään ruutujen määrää, mutta otin varmaan noin 500 kuvaa kuudessa tunnissa etsien erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja.

Tämä on sitä elinikäistä oppimista.

Prisman hyvän huomenen toivotus

Perjantai 1.1.2010 - Kauko Niemi

Eipä arvannut HOK-Elanto eilen aamulla kuinka kuuroille korville sen hyvän huomenen toivotus kaikui Sellon Prismassa.

Koko etusivun ilmoitus Helsingin Sanomissa kertoo, että hyvä huomen rakennetaan teoilla, ei puheilla.

Tietenkään mainoksen tekijät eivät tarkoittaneet tällaista tekoa mitä muutamaa tuntia lehden ilmestymisen jälkeen tapahtui Leppävaaran HOK-Elannon Prismassa.

Toisaalta ilmoituksen lista oli pitkä, joiden puolesta HOK-Elanto on toiminut pitkään. Nyt hyvän huomenen merkitys sai uutta sisältöä ja painoarvoa, vaikka kyseessä olikin yhden ihmisen epätoivoinen elämäntaistelu.

Yhden ihmisen epätoivo ei saa nostaa rasismia pintaan Kovin syvällä pinnan alla se ei näytä olevan, kun lueskelee ihmisten kannanottoja erilaisilla keskustelusivuilla. Jokaiselle suomalaiselle on terveellistä tuntea syvällisesti ainakin yksi ihminen toisesta kulttuurista. Se avartaa maailmankuvaa enemmän kuin sata ryhmämatkaa maailmalle.

Vastaavia yhteensattumia on tapahtunut ennenkin. Ollessani Tietoverkko-lehden päätoimittajana, oli lehden takasivulla erään yrityksen merikaapelimainos. Mainoksessa kaksi ihmistä pulputtivat toisilleen merenpohjassa.

Lehti oli jo poissa käsistäni, painossa, kun Estonia-onnettomuus tapahtui. Tuolloin asiakas soitti hädissään ja halusi, ettei ilmoitusta julkaistaisi. Painoprosessi saatiin pysäytettyä ja merikaapeli-ilmoitus poistettua. Tuskin monikaan olisi ymmärtänyt tätä yhteensattumaa yli 800 ihmisen hukkumisen jälkeen.

Eilen kuoli 8, tänään kuolee 8 ja huomenna kuolee 8

Keskiviikko 30.12.2009 - Kauko Niemi

Suomessa kuolee keskimäärin joka päivä kahdeksan ihmistä alkoholin vaikutuksesta. Helsingissä kuolee nyt vuodessa 124 naista alkoholin liikakäytön seurauksena, kun vuonna 2000 määrä oli yli puolet vähemmän.

Tänäänkään en nähnyt päivän lehdessä enkä muissakaan tiedotusvälineissä yhtään uutista alkoholiin kuolleesta ihmisestä. Sen sijaan uutisia riittää liikenneonnettomuuksista, joissa peltiä ja muovia ruttaantuu lumisessa liikenteessä.

Sen sijaan ei ole vaikea löytää informaatiota ja suosituksia millainen viini sopii nakkien ja perunasalaatin kanssa. Ei ole vaikeaa löytää tietoa millaista kuohuviiniä fiksu ja sivistynyt ihminen käyttää vuoden vaihteessa.

Informaation sävy on selkeä. Olet sivistymätön moukka jos kuohuviinipullo ei poksahda tai et valitse asiantuntijoiden ja alan erikoislehtien suosittelemaa viintä.

Olen aiemminkin ihmetellyt sitä intoa millä tupakoitsijoita paimennetaan ja ahdistellaan ja kuinka ylevää ja hienoa on ryypätä. Tilanteen pitäisi olla juuri toisin päin.

Espoossa kielletään tupakointi kaupungin työpaikoilla. Nuoriso parlamentti esittää ettei bussipysäkillä saisi tupakoida, mutta he eivät ota mitään kantaa pussikaljaporukoihin.

Tarvitsemmeko todella alkoholisuosituksia nakkien ja perunasalaatin huuhteluaineeksi. Etenkin kun joka päivä kuolee kahdeksan ihmistä tämän liemen aiheuttamiin ongelmiin.

Kuinkahan moni nukkuu piikkimatolla vielä ensi viikolla

Sunnuntai 27.12.2009 - Kauko Niemi

Jotenkin olen pitänyt australialaisia järkevinä ihmisinä, mutta ei, he käyttivät ei-toivottuihin joululahjoihin yli 600 miljoonaa euroa. Mikähän summa Yhdysvalloissa, jos eBay olisi tehnyt tutkimuksen siellä. Entä Suomessa?

Australialaisten antamista joululahjoista jopa 20 miljoonaa oli tänä vuonna niin huonosti valittuja, että saaja haluaisi päästä lahjasta eroon. Kuinkahan suuri käyttömäärän kasvu on huuto.netillä?

Tyytymättömimpiä lahjoihinsa olivat 18-24-vuotiaat, jotka usein joko piilottivat huonot lahjat tai heittivät ne pois.

Tämä lienee joulun pakkomielteistä pahimpia. Mulla oli nyt viides joulu kokonaan ilman lahjoja. Kieltämättä hieman vieläkin jännittää, josko jonkun kantti pettää ja ilmestyy paketin kanssa.

Joulun tunnelmaa ja sanomaa paketittomuus ei millään lailla ole haitannut. Pikemminkin päinvastoin. Tulee vain hyvä mieli, ettei ole tuhlattu turhaan krääsään. Turhaan tuhlaus on lahja sinänsä, vaikka kauppiaat ovatkin kokonaan eri mieltä. Ymmärrän kyllä heitäkin. Rauta on taottava kun se on kuuma ja joulu on erinomaista hiivaa hysterian nostattamiseen.

Kaksi gps:ää perseessä

Lauantai 26.12.2009 - Kauko Niemi

Tapaninajelut suoritettu. Aamulla piti löytää Helsingistä Nurmijärven metsäperukoille lähelle Hyvinkäätä.

Vilkaisin illalla netistä Googlen karttapalvelusta mihin suuntaan sitä ollaan oikein menossa. Matkaa näytti olleen 43 km suuntaansa ja 46 minuuttia ilmoitettiin ajoajaksi. Tosin tätä lumimyräkkää ei nyt tuohon ajoaikaan ollu leivottu.

En tietenkään kantanut suurtakaan huolta reitistä, sillä kyydissä oli kaksi navigaattoria nokialainen ja samsungilainen.

Ei muuta kuin matkaan aamutuimaan. Apukuskit ryhtyivät räpläämään navigaattoreitaan. Ensimmäisenä jotakin tietoja alkoi indikoimaan samsungilainen.

Se kuitenkin käski kääntymään ympäri ja esitti mitä ihmeellisimpiä paikkoja. Asiaan syvällisemmin tutustumatta tuntui, että taisivat mennä suunnat väärinpäin, eikä löytynyt vaihtoehtoa kääntää lähtö ja määränpäätä ympäri.

Nokialaiseen ei saatu otetta lainkaan tuon 47 minuutin aikana jonka matka kesti.

Kuinka sitten löysimme tuon yksinäisen talon keskellä ei mitään? Ajoin suoraan, kertaakaan harhaantumatta perille sen mielikuvan pohjalta, joka jäi eileniltaisesta karttavilkaisusta.

Siis ainakin kaksi gps:ää on mun perseessä, kun perstuntumalla pääsee paikkaan, jossa ei koskaan elämässään ole käynyt.

Sitten ihmettelen, että onko matkapuhelinten käyttöliittymät ihan kohdallaan. Jos ne olisivat googlemaiset. Ainostaan kaksi asiaa. Lähtöosoite ja määränpää ja sen jälkeen valinta autolla kävellen. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Itsekään en ole vielä koskaan onnistunut nokialaisessa suoraan valitsemaan haluttua navigointireittiä.

Käytön logiikka on jotenkin täysin väärä tai sitten se on tehty tahallaan sellaiseksi, että pitää mennä karttapaikan ostaneen kapakan kautta. Vaikka ravintolalla ja autoilulla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Nöyränä pitää vain etsiä Nokia Mapsin käytön periaatteet jostakin. Puhelimen käyttöohjeesta niitä ei löydä.

Mikä pankkilakko

Torstai 17.12.2009 - Kauko Niemi

Tänään siis päättyi pankkilakko. Tosin en kyllä millään tavalla huomannut kyseistä mielenilmaisua. Ei taida tehota vanhanaikaiset temput uudenaikaisissa verkoissa.

Jouduin todellisuudessa asioimaan fyysisesti viimeiksi viisi vuotta sitten, kun selvittelin perikunnan tilejä. Sen jälkeen fyysiseen konttoriin ei ole ollut asiaa.

Nykytilannetta en tunne tarkkaa, miten käy lainojen allekirjoitukset, kun OP lopetti kansalaskortin käyttämisen. Se olisi muutoinkin ollut käyttökelpoinen, ettei olisi tarvinnut salasanalistoja. Takapakkia mentiin.

Nykyään en tee mitää pitempiaikaisia sopimuksia sellaisen yrityksen kanssa, joka ei lähetä e-laskuja.

Kaikesta voi päätellä, että minun puolestani H&M voisi perustaa myymälänsä muihinkin pankkisaleihin kuin Helsingin Aleksanterinkadulle.

Hihna kireällä

Maanantai 14.12.2009 - Kauko Niemi

Kävellessäni viikonloppuna paikoitusalueelta Helsingin Messukeskukseen sisään tuli mieleen ne monet hauva.comin jutut, joissa käsitellään koiran vetämistä hihnassa.

Viikonloppuna hauvojen hihnojen kireys oli luonnollista, kun 17000 koiran hajut ja kohtaamiset pienellä alueella oli käytännön sanelemaa pakkoa. Jokainen liikkui aikataulujen pakottamana paikasta toiseen, eikä läheskään aina ollut aikaa kohtaamishaisteluun.

Hihna oli kireällä siinäkin perheessä, jossa äiti ja poika lähtivät ihailemaan valitsemaansa koirarotua. Perheen koira oli vielä odotusvaiheessa. Perheen isä sen sijaan jätti messukeskuksen väliin osoittaakseen, ettei ole satasella mukana koiranhankinnassa. Isä sanoo tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Kenen kontolle koiran ulkoiluttaminen loppujen lopuksi kaatuu.

Hihnat olivat kireillä monen monissa käytäväkeskusteluissa kehien ulkopuolella. Edellisen näyttelyn tuomari kun oli täysin eri mieltä koirasta kuin tämänkertainen tuomari. ”Tuomaripeli” taitaa nostattaa suurempia tunteita ja kiristää hihnaa enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hihna kiristyi aina itkuun asti ykköspaikan jäämisestä niinkin lähelle nuorten koirakäsittelijöiden kilpailussa. Kilpailun kuuluttaja jaksoi toistaa liki jokaisen kohdalla kuinka harrastus on tuonut uusia, hyviä ystäviä ympäri maata. Mutta jos harrastus muuttuu itkuiseksi kilpailuksi, niin voi kysyä onko hihna silloin liian kireällä.

Hihnan kireys oli sopivasti hallinnassa tilaisuuksien järjestäjällä, Suomen Kennelliitolla. Maailman suurin yhden päivän koiranäyttely sujui hienosti. Järjestäjä oli etukäteen jo varoittanut Messukeskukseen tulevia suurista liikenneruuhkista. Kaikki eivät neuvoa noudattaneet, mikä aiheutti pientä sekaannusta ohjelmistoon.

Olin aistivinani, että koirien terveys on noussut terveen kritiikin kohteeksi ja konkreettisia toimenpiteitä tukien haetaan ratkaisuja tilanteen hallintaa. Koiranäyttelyt ovat olleet aikojen saatossa yksi syy ulkomuotojalostukseen piittaamatta koiran terveydestä.

Tässä koirien terveysasiassa hihnan kireys on pidettävä hallinnassa. Jopa näyttelytoiminnan periaatteita tulisi muuttaa terveyden ehdoilla.

Ompas Britit rumia

Perjantai 11.12.2009 - Kauko Niemi

Tämän päivän omituisin uutinen on varmaan, että brittilaisistä naisista yli puolet ja miehistä 39 prosenttia aikovat sisältää kauneuskirurgiaa tuleviin hääkustannuksiin.

Tuo on melkoisen suuri osuus, jos joka toinen morsian kävelee alttarille leikkaussalin kautta. Onhan siinä haastetta jo pelkkien aikataulujen sovittamisessa.

Taitaa olla kauneuskirurgia aikamoinen business tässä kovassa maailmassa, missä uusi työpaikkakin on kohta kiinni nenän koosta.

Tietenkin kiinnostaisi tietää mitä kohtia Bittimiehiltä kohennetaan.

Vahinko kuitenkin, ettei tämä kauneus periydy.

Vihkimiselle ei ole teologista perustetta

Keskiviikko 2.12.2009 - Kauko Niemi

Olen viisastunut paljon eilisen päivän aikana tai ainakin löytänyt uuden näkökulman. Kirkolla ei ole mitään teologista perustetta sille, että se vihkii pariskuntia avioliittoon, saati vääntää vuosikymmenet kättä siitä ketä se vihkii ja ketä ei.

Sen sijaan että kirkko kinaa ketä vihitään ja ketä ei, niin sen pitäisin kinata siitä onko sillä mitään teologista perustetta yleensäkään vihkimisille. Kirkon pitäisi lopettaa vihkimiset ja siunata parit. Maistraatissa voidaan hoitaa vihkiminen, jotta valtioiden säätämät lait voidaan toteuttaa.

Tätä mieltä on Tuulikki Koivunen Bylund. Hän on ensimmäinen suomalainen naispiispa koko maailmassa. Marraskuun alussa Ruotsin Härnösandin piispaksi vihitty Koivunen Bylund puhuu väsymättömästi tasa-arvon puolesta. - "Varmasti - taivaassa", hän vastaa kysymykseen, onko täydellinen tasa-arvo saavutettavissa YLE:n taustapeilin haastattelussa eilen. (kuuntele YLE Areenassa)

Koivunen Bylundin mukaan vihkiminen on valtioiden lainsäädännöllistä tuotantoa, jota kirkko on vain asetettu toteuttamaan, eikä sillä ole teologista perustetta.

Raamatussa puhutaan Jumalan siunaamisesta eikä missään vaiheessa vihkimisestä.

Eilen pastori Arto Antturi Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta tarttui lemmikkien siunaustilaisuudessa Senaatintorilla myös ajankohtaiseen asiaan. Mitä kirkon pitäisi siunata ja mitä ei.

Antturi palautti mieliin luomiskertomuksen, missä Jumala loi viidentenä päivänä merenelävät ja villipedot, käski heidän lisääntyä ja siunasi heidät. Jumala loi ihmisen ja siunasi heidät. Ei siis vihkinyt vaan siunasi.

Antturi kiteyttää siunaamisen sillä, että älkää pyytäkö Jumalaa siunaamaan sitä mitä teillä on, vaan yrittäkää löytää sitä mitä Jumalalla on. Se on jo siunattua.

Viime aikoinahan on keskusteltu muun muassa siitä, pitäisikö kirkon ylipäätään siunata ostoskeskuksia ja jättää homoparit siunaamatta, jotka kuitenkin ovat Jumalan luomia.

Miksi minä en kelpaa, miksemme osaa kehua

Keskiviikko 18.11.2009 - Kauko Niemi

Liki tyhjään Hese-ravintolaan tuli äiti pirteän poikansa kanssa. Poika varasi heti pöydän ja jäi odottelemaan äidin tilaamaa ja tuomaa ruoka-annosta. Äidille paikka ei kuitenkaan kelvannut.

Ennen kuin äiti ehti tarjottimineen kääntyä ympäri, poika oli jo valinnut seuraavan pöydän. Tämäkään ei äidille sitten kelvannut. Tässä vaiheessa poika selvästi lannistui ja jäi odottamaan äidin tekemää pöytävalintaa.

Kuulen sisimmässäni pikkupojan äänen: miksi minun valintani eivät koskaan kelpaa. Mitä väliä sillä on syödäänkö hampurilainen tässä tai kaksi metriä sivummalla.

Miksi emme elä kehumisen kautta kuten esimerkiksi toimitaan koiran kasvatuksessa. Yhdenkin koiran kasvattanut olisi ehkä sanonut heti ensimmäisen pöytävalinnan kohdalla; voi kun osasit valita tosi hienon paikan meille. Kyllä sä osaat järjestää nämä asiat hienosti. Ja näitä kehujen toistoja riittävästi loisi kannustavan ja itseluottamuksellisen elämän asenteen.

Yhdenkin koiran kasvattanut on varmasti oppinut kehumisen merkityksen. Huomioimaan toisin ajattelijat ja tekijät, joustamaan tässä ja nyt niin kuin koiran kanssa on joutunut vuosia toimimaan.

Muista kiittää, muista kehua - aina siihen löytyy aihetta.

Kyllä on kiire

Lauantai 14.11.2009 - Kauko Niemi

Otetaan pikavippiä tai pikalainaa toistaiseksi vaikka keskellä yötä.

Oulun tuomiokirkkoseurakunta alkaa ensi vuoden alusta järjestää pikavihkimisiä kerran kuukaudessa, johon parit voivat tulla vihittäväksi ilman ennakkoilmoittautumista.

Sitten vaan pikapanot päälle ja siinäpä se koko juttu.

Ompas meillä kiire. Kaikki halutaan tässä ja nyt. Vain pikavoitot kelpaavat.

Järkyttävää turhamaisuutta

Torstai 12.11.2009 - Kauko Niemi

Uimahallien ongelma ei olekaan shortsihousuiset salskeat nuoret miehet.

Radiossa haastatellun uimahallin päällikön mukaan uimahallinen ykkösongelma on vesijumppaan tulevat naiset.

Nimenomaan ne, jotka pukevat uimapuvun jo kotona ja tälläävät täydet meikit, eivätkä käy hallilla lainkaan peseytymässä.

Tutkijan mukaan esim ripsivärissä on sellaista nokea, joka ei lähde kaakelisaumoista millään muulla kuin vaihtamalla saumauslaastit.

Ihan heti ei tule mieleeni mitään vastaavaa turhamaisuutta, mihin miehet sortuvat.

Tähän asti olin kuvitellut, että kaikkein turhamaisinta ovat erilaiset kynsistudiot. Siellä istutaan tuntitolkulla toisten ratsuteltavan ja rakennekynsiä rakennellen. Onneksi ei ole aavistustakaan paljonko sellainen maksaa.

4356

Keskiviikko 11.11.2009

Taas selvisi elämääkin tärkeämpi luku 4356.

Näin monta kupillista espresso-koneeni on tehnyt maistuvaista kahvia. Sen kun muuttaa tupla espressoksi a 3,5 euroa, niin teoreettinen loppulasku on 7623 euroa.

Papukiloista ei ole valitettavsti ole tietoa. Mutta papujen hinnoista on sitäkin enemmän tietoa. Suhde on omituinen suomalaiskauppojen ja keski-europpalaisten kauppojen välillä.

Saksasta ja Sveitsistä ei ole vaikeatakaan löytää käypää laatua 7-8 euroa kilo. Ranskassa pavuista pitää maksaa noin kymppi kilolta. Italia jossakin siinä välissä. Suomessa harvoin löytyy kohtuullista laatua alle 20 euroa.

Kahvilan pitäjälle espresson raaka-aine maksaa noin 15 centtia. Profiitit ovat kohdallaan. Ne ovat kohdallaan myös myös Italiassa, vaikka siellä hinta on yleensä noin 80 centtiä.

Ehkä koneeni on maksanut itsensä viidessä vuodessa.

Ja onhan siinä riittänyt päiväkahviseuraa :-)

Lopen kyllästynyt

Sunnuntai 1.11.2009 - Kauko Niemi

Tänä aamuna istuessani tuolla kirkon urkuparvella lauluhommissa, tuli tehtyä analyyttista aivotyöskentelyä.

Minua on pedemmän aikaa viehättänyt urkumusiikki, vaikka toisille se tuottaa jopa surua ja ahdistusta.

Oikeastaan tänään oivalsin mistä se mieltymys urkuja kohtaan oikeastaan johtuu.

Soitinhan on tavattoman monipuolinen ainakin, jos penkillä istuu monipuolisesti ajatteleva muusikko.

Mutta se kaiken ydin on siinä, että olen lopen kyllästynyt ainaiseen teknojumputukseen. Tätä yhtä ja samaa komppia ei urkumusiikissa esiinny.

Nykyinen musiikki on aina kompattu ja useinmiten samalla tavalla konemaisesti ja koneella. Oli sitten minkä sisältöistä sanomaa tahansa. Kerrottiimpa rakkaudesta, kuolemasta tai onnesta niin aina vaan jump jump jump jump jump!

Äsken kuuntelin kuinka monella eri tavalla samaa virttäkin voi esittää ja muunnella säkeistö kerrallaan. Erinomainen soitin säkeistölauluille.

Sama viehätys puree myös klassiseen musiikkiin. Harvemmin kuulee oopperassa bassojen ja rumpujen jytkettä, vaikka kumpoiakin soittimia on orkesterissa.

Tunnen jälleen olevani etuoikeutettu

Sunnuntai 25.10.2009 - Kauko Niemi

Jos ja kun ihminen voi siirtyä tunnelmasta toiseen, tuottaa mielihyvää toisille ja itselleen, niin tuntee olevansa varsin etuoikeutettu. Vai mitä tuumit eilisestä tapahtumalistasta:

Hieman töitä
Hieman siivousta ja pyykinpesua
Hieman ulkoilua
Uintia ja saunomista
Kaksi laulua kvartetilla siunaustilaisuudessa kirkossa
Lisää laulua muistotilaisuudessa
Hautajaisista suoraan oopperaan -
(Verdin viimeinen ja koominen ooppera Falstaff)
Myöhäinen illallinen tuttavan kanssa

Hautajaislaulujen tunnelataus oli sanoin kuvaamatonta. Ja siksi täysin vieraat hautajaislaulut tulivat esityskuntoon kahden päivän harjoittelulla.

Ihailtavan tasaista oli oopperan näyttämöllä Marco Chingarin laulanta. Se oli teknisesti niin hienoa, että sain omat äänen tuottoon tarvittavat lihakset kipeäksi kun mielikuvalauloin hänen mukana.

Ei kannata unohtaa myöskään nuoren tenorin Jussi Myllyksen nimeä. Jussista kuullaan vielä paljon.

Täysillä tunneskaaloilla siis koko eilinen päivä.

132 kappaletta c-nuottia sai merkityksen

Lauantai 24.10.2009 - Kauko Niemi

Kaikkea voi tapahtua parissa päivässä. Kuten hyväksyä hautajaiskeikka parin päivän varoitusajalla. Mennä arkun viereen alttarille ja laulaa täysin vieraita lauluja.