Luulo ei ole tiedon väärtti edes koirien kouolutuksessa

Keskiviikko 6.4.2011 - Kauko Niemi

Eläinsuojeluyhdistysten viesti koirakoulutuksesta levisi mediassa laajasti tällä viikolla. Syytä onkin, jos Etsijäkoiraliiton puheenjohtaja Timo Lillbackan havainnot pitävät paikkansa.

Lillbacka kertoo, että erään koirakoulun omistaja ilmoittautui Etsijäkoiraliiton tutustumiskurssille. Heti ilmoittautumisen jälkeen hänen koirakoulunsa kurssitarjontaan ilmestyi uusi kurssi, jonka esittelyteksti oli sanasta sanaan kopioitu Etsijäkoiraliiton nettisivuilta.

Ammattitaitoinen kouluttaja selvittää ongelmien syyn eikä vain pyri parantamaan oiretta. ”Kaikenlaisia pikaratkaisuja tai ”koirankorjausta” tarjoavia toimijoita on syytä välttää. Koirankouluttaminen on pitkäjänteistä positiivista työtä. Moni ongelma saa alkunsa koiran virikkeettömästä tai liian stressaavasta elinympäristöstä. Monesti aggressiivisena pidetty koira onkin kipeä”, muistuttaa Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen, SEY, toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö.

Jotenkin tulee mieleeni muutama vuosi sitten käyty laaja keskustelu ihmisten luontaishoitojen heppoisuudesta. Kuka tahansa voi ryhtyä hoitamaan ihmisiä millä koulutuksella tahansa ja kutsua itseään luontaisterapeutiksi. Ero vain on siinä, että ihminen itse tietää auttaako hoito vai ei. Harvemmin hoidoilla saadaan tuhoa aikaiseksi.

Koirakoulutuksessa tuhon aikaansaaminenkin on hyvin mahdollista, kun käytetään vääriä metodeja tai ei tunneta lainkaan koiran käyttäytymistä. Tästähän eläinsuojeluliitotkin kantavan aiheellisesti syvää huolta. Lähtökohtana pitää olla se mitä koira ajattelee sinusta, eikä se mitä sinä ajattelet koirasta.

Vallalla on runsaasti yleisiä totuuksia, jotka eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon saati ymmärrykseen. Yleiset totuudet syntyvät sattuman kauppaa joidenkin temppujen onnistuessa muutaman kerran. Nämä ruokkivat mielipiteitä ja niitä riittää.

Helsingin yliopistolla tutkitaan koiraa moneltakin eri kannalta hyvin tuloksin. Tuloksia löytyy yliopiston sivuilta  ja kannattaa lukaista Koiran mieli sivustoa. Viime viikolla suomeksi ilmestyneen kirjan, Koiran silmin, sisältö perustuu reilut 200 erilaiseen tutkimukseen eri puolilla maailmaa.

Mielipiteitä reippaasti jakava koirakuiskaaja taas käyttää aika ajoin jopa eläinsuojeluyhdistysten varoittamia menetelmiä saadakseen koirat uskomaan. Cesar Millan on joka tapauksessa jenkkiläisen markkinointikoneiston tuote siinä missä Dr Phil.

Hyvä keskustelu on nyt avattu ja toivottavasti jatkuu asiallisella linjalla.

Positiivisia uutisia koirankakoista

Keskiviikko 2.3.2011 - Kauko Niemi

Varmempi kevään merkki, kuin muuttolinnut, ovat keskustelut koirankakoista. Ne ovat alkaneet jo, siis kevät on täällä tänään.

Tämän kevään keskusteluissa on toivonpilkahduksia. Mukana on ensimmäistä kertaa jopa rakentavia ajatuksia. Koirankakka kun tuppaa jakamaan ihmiset jyrkästi kahtia ja keskustelu saa jopa vihamielisiä sävyjä koko koiraharrastusta kohtaan.

Monesti sitä miettii, että miksi koiraihmiset antavat näin hyvän aseen vastustajilleen. Koirien vastustajat saavat aina viimeisen valttikortin, kun he siirtyvät kakkakeskusteluun, kun mikään muu ei enää auta. Siinä heillä on valitettavasti faktat, eli koirankakat käsissään. Kakkojahan löytyy luvattoman paljon joka kevät lumien sulaessa.

Voi hyvin ymmärtää, että jokaiselle tapahtuu unohduksia ilman dementiaakin. Kakkapussi ei sittenkään tullut mukaan. Toisaalta voi ihmetellä, että tapahtuuko unohduksia ja vahinkoja niin paljon kuin tapahtuu. Tuskin. Mukana on aimo annos välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.

Talven ja kevään erikoispiirteenä on ollut koirankakkojen liputtaminen ja maalaaminen. Rauhallinen protesti sekin, joka sai kyllä suunnattoman paljon julkisuutta. Arvuuttelut liputuksen merkityksestä löi vain pökköä pesään.

Vuosi sitten rantautunut koirankakkatarra on saanut kaivattua positiivista keskustelua ja toivoa paremmasta. Tosin tarralla varustettujen roskisten määrä on vasta alkutaipaleella, jotta todellisia hyötyjä alkaisi näkyä.

Positiivista on myös se, että kaupungit ovat lähteneet tukemaan tarrakampanjoita. Viimeisimpänä Porin kaupunki, joka jakaa tarroja kaikille halukkaille.

Toinen hyvä uutinen on roska päivässä –liikkeen mukaantulo koirankakkatalkoisiin. Liikkeen kiinnittämät kyltit ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi saada koiranomistajat huolehtimaan paremmin lemmikkinsä jätöksistä. Kokeilukylttejä on tällä hetkellä viisi eri puolilla Pohjois-Haagaa.

Roskaliikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen puhdisti oman koiransa ulkoilureitin Helsingin Pohjois-Haagassa kaikista jätöksistä.
Samalla hän kiinnitti ulkoilureitin varrella olevalle aukiolle kyltin, jossa kiitetään koiranomistajia, jotka kantavat oman vastuunsa, sekä toivotaan kaikkien huolehtivan yhteisestä ympäristöstä. Myöhemmin kylttejä kiinnitettiin vielä neljä lisää.

Roskaliike on lähtenyt liikkeelle myönteisellä lähestymisellä - kiittämällä niitä, jotka pitävät paikat siistinä. Myönteisellä palkkiollahan niitä koiriakin kasvatetaan, miksei sitten isäntiä ja emäntiä.

Roskaliikkeen kyltittämä aukio on Helsingin Haagassa pysynyt puhtaana ja myös muiden kylttien ympäristö on pysynyt puhtaana.

Roska päivässä ansaitsee kiitoksen ja tunnustuksen. Heillä on jo 11 vuoden kokemus paikkojen siistinä pitämisestä. Kokemusta siitä mikä toimii ja mikä ei. Suurin arvo on erilaisten tempausten organisoinnissa. Toivottavasti tulevana keväänä kampanjoidaan myös koiran kakkojen hävittämiseksi.

Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen koiranomistaja lopettaa kohdallaan sotkemisen ja luo vastuullisen kuvan koiraihmisestä.

Ostetaan yhteisvastuurahoilla koiranpentuja

Keskiviikko 23.2.2011 - Kauko Niemi

Apua yksinäisille nuorille ”Joka kymmenes suomalainen nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Joka viidennellä yläasteikäisistä pojista ei oman arvionsa mukaan ole yhtään todellista ystävää. Yksinäisyys on Suomessa eri-ikäisten ihmisten todellinen, vakava ongelma”, sanoi tasavallanpresidentti Tarja Halonen avatessaan yhteisvastuukeräyksen.

Tämän vuoden yhteisvastuukeräys pureutuu yksinäisyyteen. Suomessa Yhteisvastuun tuella tarjotaan yläkoululaisille uudenlaista tukioppilastoimintaa, jossa vanhemmat tukioppilaat auttavat nuorempia koululaisia vahvistamaan ystävyyssuhteita. Nuorten turvatalojen yksinäisille asiakkaille koulutetaan ja välitetään ystäviä. 13-20-vuotiaille nuorille järjestetään vertaistukiryhmiä, joissa yksinäisyyttä opitaan käsittelemään. Hankkeen toteuttavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura yhdessä seurakuntien kanssa.

Monet tutkimukset todistelevat koiran vaikutuksen terveyteen monin eri tavoin, eikä vähiten yksinäisyyteen. Koiran omistajat tietävät kuinka helppoa on aloittaa keskustelut lenkkipolulla, koirapuistoissa ja kaduilla. Onhan kummallakin yhteinen intressi reilusti esillä hihnan päässä. Lupa pysähtyä. Siinä koirat haistelevat toisiaan ja taluttajat vaihtavat päivän kuulumisia.

Olisiko löydettävissä niitä yksinäisyydestä kärsiviä, jotka haaveilevat koirasta, mutta joilla ei ole varaa siihen tai perheissä pannaan hanttiin koiran hankintaa?

Koira avaisi ovia monenlaisiin harrastuksiin, leireihin ja yhdessäoloon. Koira on hyvä silta sosiaalisempaan elämään, kun ei tarvitse esitellä itseään, vaan yhteinen kiinnostus kanavoituu koirien kautta.

Sosiaalista kanssakäymistä voi hyvin tukea myös tukemalla kaverikoiratoimintaa. Kaverikoirille löytyisi huomattavasti enemmän käyttöä, mitä nyt pystytään toteuttamaan.

Tässäkään tapauksessa koira ei voi olla lyhytaikaista lääkettä oireisiin. Tarkalla seulalla olisi varmasti löydettävissä aitoja eläinystävällisiä tapauksia, jotka pystyisivät sitoutumaan lemmikkiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Koiran ikä on loppujen lopuksi aika sopiva jakso ihmisen muutokselle. Ei yksinäisyyttä karkoteta ja sosiaalisuutta rakenneta yhdessä yössä, eikä muutamassa vuodessakaan. Muutos ja kehittyminen vaatii ihmiseltä vuosien mittaisen matkan, jota koira hyvin tukisi.

Tarua vai totta - koirien ylimaagiset seikkailut

Keskiviikko 9.2.2011 - Kauko Niemi

Koira palaa kotiin viiden vuoden kateissaolon jälkeen. Tällä välin perhe oli muuttanut useamman kerran.

Toisessa tapauksessa koira löytyi hyväkuntoisena 600 kilometrin päästä kotoaan. Eräässä tapauksessa koira löytyi kotikylän raitilta kolme vuotta katoamisen jälkeen ja sirusta löytyi omistajan tiedot.

Tai jo kolmeen kertaa elokuvaksikin taipunut japanilainen Hachi-koira, joka tuli juna-asemalle aina samaan aikaan isäntäänsä vastaan kymmenen vuotta sen jälkeen kun isäntä oli kuollut.

Koira herättää usein suuria tunteita ja sitä myöten myös koiratarinat kertautuvat moninkertaisiksi. Koirista syntyy yli-inhimillisiä otuksia. Näin ainakin halutaan uskoa ja tarina sen kun kasvaa entisestään.

Koira toimii vaistollaan, eikä kukaan ole pystynyt tarkasti ratkomaan käyttäytymismalleja. Olen muutamaan kertaan kirjoittanut ja yrittänyt arvioida kuinka pitkä on koiran ikävä. Omista kokemuksistani löydän ainakin kahdeksan kuukauden pituisen ikävän, jolloin koira vielä reagoi.

Voisiko näihin mystisiin tarinoihin liittyä ihmisen nykyajan tunteetonta ja raadollista käyttäytymistä. En halua olla ilon pilaaja mutta kuitenkin.

Seuraan kansainvälistä lehdistöä, joissa on kaksi uutisaihetta ylitse muiden. Koiran puremat ja koirien varastaminen. Näitä uutisia on myös omissa uutisvälineissämme. Viimeksi viime viikolla koira varastettiin Vihdissä keskellä päivää pihalta juoksunarusta.

Jos koira on viisi vuotta kateissa ja löytää perheen kotioven taakse viiden muutonkin jälkeen, eikä kukaan ole näiden vuosien aikana tarkistanut mitä mahdollisessa sirussa kerrotaan. Helposti tulee mieleen toisenlainenkin karkuretki. Koira on varastettu ja siihen on kyllästytty ja tullut muunlaista ”koira-allergiaa.” Koira on palautettu vaivihkaa omistajien oven taakse. Tai lasketaan karkuteille ja vihdoin viimein irrallisen koiran sirusta löytyy omistajan tietoja.

Jos maailma muuttuu sellaiseksi, ettei koiraa voi kytkeä kauppareissun ajaksi kaupan eteen tai mihinkään muuhunkaan paikkaan muutamaksi minuutiksi varastamisen pelossa, niin hankalaksi menee.

Eläinsuojelulaki muuttuu ensi kuun alusta. Valitettavasti koira on edelleen esineeseen verrattavaa omaisuutta ja siksi koiravarkauksista ei puhuta kidnappauksena vaan omaisuuden varkautena. Toivoisi kuitenkin, että koiravarkauksien yhteydessä voitaisiin puhua myös eläinsuojelusta. Koiralle äkillinen muutos on joka tapauksessa kova paikka.

Koiran kouluttaminen on helppoa mutta työlästä

Tiistai 14.12.2010 - Kauko Niemi

Koirakouluttaja Tommy Wiren palautti monia perusasioita koirankasvatuksesta Voittaja-viikonlopun luennolla - Kuinka eläin oppii.

Tommy Viren sanoo miettineensä vastausta pitkään kysymykseen mikä on se ensimmäinen ja kaikkein keskeisin asia koiran tai eläimen kasvatuksessa. Hän kiteyttää mainiosti tärkeimmäksi asiaksi – Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti.

Tuo lause sisältää todella paljon. Eläin käyttäytyy vaistonsa mukaan, eikä ymmärrä asiayhteyksiä. Koiran sama käytös on jossakin tapauksessa hyvää käyttäytymistä ja jossakin tapauksessa huonoa.

Koiranomistajan on turha ottaa henkilökohtaisesti koiran käytöstä ja ryhtyä uhomaan koiralle saati rankaisemaan sitä käytöksestä, jota ei edes ymmärrä tai halua ymmärtää.

Viimeviikkoinen, laajasti levinnyt Kaleva-lehden haastattelu, missä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma kertoo saavansa tällä hetkellä eniten eläinsuojeluilmoituksia huonosti kohdelluista koirista.

Muutos aikaisempaan näkyy Rauman mukaan nimenomaan aiempaa kovempana väkivaltaisuutena koiria kohtaan. Kun omistaja menettää hermonsa, niin hakataan koira.

Ajattelun aihetta antaa myös Wirenin toteamus, että koirien käytöshäiriöt eivät ole vaikeita asioita ratkaista. Ne vaan ovat työläitä.

Suurin osa häiriöistä poistuu, kun koiralle tarjotaan riittävästi tekemistä ja mielellään rodunomaista tekemistä.

Energinen koira on virtaa täynnä ja johonkinhan se energiansa purkaa. Jos purkukanavaa ei tarjota, niin koira varmasti keksii sen itse ja silloin se ei läheskään aina miellytä omistajaa.

Mitenkäs se energia nyt meidän rahalliselle koiralle kerääntyy.

Yksinkertaista laskuoppia voi jokainen miettiä mielessään, jos koira tekee purkaa energiaansa sinun mielestäsi huonolla tavalla. 

Olenhan hyvä koiranomistaja, kun lenkitän koiraa neljä kertaa päivässä ja ainakin puolituntia kerrallaan. Tosin joskus on niin kiire, ettei ehdi kuin 15 minuutin pissatauolle. Ja enhän minä ryhdy harrastamaan koiran kanssa mitään älyllistä, kun se on niin tyhmä, eikä pärjäisi kuitenkaan kisoissa. 

Toisin päin ajateltuna karu totuus konkretisoituu. Tämän ahkeran koiranomistajan koiralle jää aikaa energian keruuseen ja lepäämiseen 22 tuntia vuorokaudessa. Kuka meistä jaksaisi olla paikallaan 22 tuntia vuorokaudessa ilman mitään tekemistä. Ei todellakaan kukaan.

Tähän kun lisätään hyvän koiranomistajan tarkka, monipuolinen ja terveellinen ruokinta, joka ei kulje käsi kädessä kulutuksen kanssa. Ylienerginen yhtälö on valmis pahantekoon ja hyvän koiran omistajalla on niin sanottu ongelmakoira. Ongelma on todellisuudessa varsin yksinkertainen mutta omistajan mukaan työläs poistaa.

Rakkautta vai politiikkaa

Torstai 18.11.2010 - Kauko Niemi

Venäjän pääministeri Vladimir Putin hali koiranpentua  viime lauantaina, kun hän oli valtiovierailulla Bulgariassa. Putinin hellyyskohtaus purkautui juuri ennen lehdistötilaisuutta.

Putinin macho-imago vaatinee pientä pehmennystä jo senkin jälkeen kun Bushin muistelmissa Putin oli isotellut  koirallaan Bushille, jonka koira oli vain pieni turri Putinin koiran rinnalla.

Ilmeisen eläinrakas Putin on ikuistettu eläinkuvissa aikaisemminkin. Yleensä vain eläimet ovat olleen miehekkään kokoisia, joten koiranpennun hyväily silloin kun kamerat ”sattuvat” olemaan paikalla, lienee harkittua politiikkaa.

Kaikilla suurilla päämiehillä, ja kuninkaallisilla on oma koiratarinansa ja koira vilahtaa sopivasti inhimillistäen politiikan retoriikkaa.

Barack Obama oli yksi harvoista presidenteistä, jolla ei ollut vaalikampanjan aikana koiraa. Yhdysvalloissa gallupit mittasivat koko kampanjan ajan kannatusta koiranomistajien ja koirattomien äänestäjien keskuudessa. Jako oli selkeä. Koiraihmisten keskuudessa Obaman kannatus oli yli 10 prosenttiyksikköä alempi kuin muiden keskuudessa.

Suomessa politiikkaa ei juurikaan ole inhimillistetty näillä konstein. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Hannele Luukkainen on esiintynyt kissansa kanssa vaalimainoksissa.

Hauva.com teki juttua ministereiden koirista ja ministerit tai heidän sihteerinsä olivat enemmänkin ihmeissään koirakyselyistä kuin olisivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa on merkittävässä roolissa uusi kommunikaatiokanava Facebook ja muut sähköiset vaikuttamiskeinot. Mielenkiintoista on nähdä pehmennetäänkö ja inhimillistetäänkö kovaa ja ryvettynyttä politiikkaa lemmikeillä.

Suomessa on joka viidennessä taloudessa koira ja koiria on noin 600 000. Tuosta voi arvioida että Suomessa on koiriin myönteisesti suhtautuvia äänestäjiä helposti 1,5 miljoonaa. Ei aivan mitätön kohderyhmä.

Mainostajat ovat myös kautta aikojen oivaltaneet koiran symboliikan. Elisan vahtipalvelussa koira symbolisoi kodin valvontaa, mutta tässä tapauksessa elektronista. Tulikiven takkamainoksissa kodikkuutta luo koira. BMW:n dalmatialainen luonee kuvaa luotettavuudesta ja ihmisen parhaasta ystävästä. Tosin mainos pelaa enemmän visuaalisuudella. Musta täplikäs koira poseeraa mustan ja valkoisen auton välimaastossa. Noutaja on saanut tehtäväkseen noutaa ja repiä vakuutuslaskuja OP:n mainoksessa. Saunalahden internet-yhteys tarjoillaan myös koiran tuomalla piuhalla.

Mopsi karkasi käsistä

Tiistai 2.11.2010

Viimeaikaiset vakavat koiranrääkkäystapaukset osoittavat, että teot, oikeuden päätökset ja nykyinen eläinsuojelulaki eivät vastaa kansan käsitystä koirien hyvästä huolenpidosta.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös palauttaa koira takaisin rääkkääjälle sai vastaryöpyn kahdella rintamalla. Facebook-ryhmässä ja adressin allekirjoituksena.

Adressi sai hetkessä yli 32000 allekirjoitusta ja se eteni kohtuullisen säädyllisesti ilman suuria ylilyöntejä. Hauva.com myös suositteli allekirjoitusta. Sen sijaan Facebook-ryhmältä karkasi mopo tai tässä tapauksessa mopsi käsistä.

Poliisi arvelee tällä hetkellä, että facebook-ryhmän jäsenille tullaan nostamaan syytteitä. Käräjäoikeudessa ehdollisen tuomion saaneen miehen nimi on ryhmässä julkaistu ja henkeä ja hyvinvointia uhattu sadoissa kirjoituksissa. Monet kommentit täyttävät rikoslain pykälän laittomasta uhkauksesta.

Netin helppous ja nopeus ei kuitenkaan saa pettää harkintakykyä eikä sen kautta tule provosoitua ja lähteä sumeilematta mukaan.

Eläinsuojelulakia ollaan parhaillaan muuttamassa ja se saa kokonaan uuden rangaistusluokan, törkeä eläinsuojelurikos. Uusi laki tullee voimaan vielä tällä vaalikaudella. Tosin tälläkin hetkellä tuomioistuimilla olisi mahdollisuus suurempiin rangaistuksiin kuin mitä langetetaan.

HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen vaatii tuomioistuimia ottamaan vakavissa eläinrääkkäystapauksissa käyttöön eläinsuojelurikosten rangaistusasteikon yläpään.

Luukkaisen mukaan rangaistuksen ankaruus on viesti kansalaisille: se kertoo tehdyn rikoksen vakavuudesta ja tekijän syyllisyydestä. Tällä hetkellä maksimirangaistus eläinrääkkäyksestä on kaksi vuotta vankeutta, mutta ehdollisiakin vankeusrangaistuksia jaetaan hyvin säästeliäästi, ehdottomina vankeustuomioita ei langeteta juuri lainkaan.

Luukkaisen vaatimuksiin on helppo yhtyä, kun esimerkiksi alkuvuodesta Espoossa dobermannin pesäpallomailalla kuoliaaksi iskeneen miehen syyte hylättiin käräjäoikeudessa.

Ihmisten mielissä koira tuntuu ikään kuin perheenjäseneltä ja mielissä pyörivät rangaistusvaateet ovat helposti samanlaisia kuin henkirikoksissa. Kuitenkin on muistettava, että koira on laintulkinnassa esine. Omaisuuden suoja on taas lainsäädännössämme hyvin vahva.

Se että koira on esine saattaa jopa johtaa surkuhupaisiin tilanteisiin. Oikeuslaitoksen tulkinnat saattavat olla hyvin erilaiset, jos sinä itse aiheutat naapurin koiralle vahinkoa tai kun koirasi aiheuttaa naapurinkoiralle vahinkoa. vaikka lopputulos saattaisi olla sama. Olet kajonnut toisen omaisuuteen.

Turussa syyttäjä on saanut uutta tietoa tapauksesta ja vie jutun hovioikeuteen, joten koiraa ei palauteta ennen seuraavaa oikeusastetta omistajalleen. Toivottavasti siihen mennessä suurimmat intohimot ovat laantuneet. Saamme aikanaan nähdä saadaanko päätöstä, joka paremmin vastaa ihmisten käsitystä hyvästä koiranpidosta.

Oikeuden ottaminen omiin käsiin ei laillista edes internetissä.

Paniikin lietsontaa voisi hillitä

Tiistai 5.10.2010 - Kauko Niemi

Koiranmyrkyttäjiä liikkuu joka viikko lähes jokaisella paikkakunnalla. Tätä menoa Suomesta kuolevat koirat tuota pikaa.

Puhelinpylväiden liput ja laput ovat siirtyneet Facebookiin. Viestinnän nopeus ja laajuus on monisatakertaistunut. Panikointia ei siten pystytä millään hillitsemään. Sitkeitä koiran myrkyttäjiä liikkuu nykyisin harvase viikko liki jokaisella paikkakunnalla.

Jokainen varmasti muistaa kuiskaamisleikin, missä toinen kuiskaa tarinan toisen korvaan. Jo muutaman henkilön ringissä alkuperäinen viesti on saanut uusia muotoja, asia on saattanut muuttua paljon, jopa alkuperäinen viesti on muuttunut päälaelleen. Mitä tapahtuukaan hetkessä tuhansia ihmisiä tavoittavassa Facebookissa.

Koiranomistajia Kaarinassa säikäyttäneestä lihapullasta ei tutkimuksessa löytynyt mitään myrkkyjä. Huhut levisivät nopeasti verkossa mahdollisesta koiramyrkyttäjästä.

Kaarinan tapauksessa tehtiin kuitenkin ilmoitus Kaarinan poliisiasemalle syyskuun alussa. Ilmoittajan mukaan hänen koiransa oli syönyt puistoalueelta löytyneen lihapullan.

Poliisi lähetti lihapullan tutkittavaksi keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon. Siellä tehdyssä tutkimuksessa lihapullan ei todettu sisältävän huumaus- tai lääkeaineita, rotanmyrkkyjä tai muutakaan myrkkyihin viittaavaa.

Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa pyörii jatkuvasti paniikkiviestejä koiranmyrkyttäjistä. Silti poliisille ei ole tehty yhtään ilmoitusta, eikä yksikään eläinlääkäri ole kohdannut yhtään myrkytystapausta.

Koiramaailma ei toki ole ainoa, missä helppo tapa panikoida tuottaa tuloksia. Poliisi selvittää parhailla Pohjois-Helsingissä liikkuvaa namusetää. Itse olen törmännyt kyseiseen viestiin lukuisia kertoja.

Jokainen varmasti ymmärtää, että maailma ei ole täynnä koiranmyrkyttäjiä. Jokainen ymmärtää myös sen, että eväslaatikosta saattaa pudota lihapulla tai nakin palanen matkan varrelle. Tervettä järkeä peliin milloin viestiä kannattaa levittää, milloin kannattaa lisätä bensaa tuleen – siitä huolimatta, että levittämisvälineet ovat äärimmäisen helppoja käyttää. Siitä huolimatta, että tuntee itsensä tärkeäksi ja vastuulliseksi lähettäessään viestiä eteenpäin.

Kannattaa miettiä kuinka todenmukainen viesti on, kuinka läheltä, lähipiiristä se tulee, voinko tarkistaa sen todenperäisyyttä. Vastuuta myös viestien edelleen lähettämiseen.

Ensi vuonna terveitä ja hyväluonteisia koiria

Torstai 9.9.2010 - Kauko Niemi

Tänä vuonna uudistetussa kasvattajasitoumuksessa koirankasvattajat lupaavat kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria. Vaatimus on kova, jopa epärealistinen.

Kun tällaisen lauseen allekirjoittaa, niin tulkinnasta tulee aivan varmasti erimielisyyksiä. Sitä en epäile, etteikö kaikkien intressissä olisi hyvää tarkoittava koirankasvatus.

Käytäntö ei ole niin kaunista ja yksinkertaista nykyisessä yhteiskunnassa, missä juristi astuu heti esiin, kun erimielisyyksiä ilmaantuu. Erimielisyyksiä syntyy viimeistään silloin kun eläinlääkärilaskut alkavat nousta yli sietorajan.

Kun terveyden pettävän pennun kanssa tulee ongelmia, vakuutusyhtiöillä on laajat rotukohtaiset tilastot, joilla osoitetaan perinnölliset sairaudet ja evätään kalliit hoitokulut. Tämän jälkeen oikeuksia lähdetään peräämään kasvattajilta.

Kuinka määritellään terve ja hyväluonteinen koira. Tällä hetkellä ei ole olemassakaan tervettä koirarotua. Kuinka terve koiran sitten pitää olla, jotta kasvattaja selviää sitoumuksestaan. Kuinka ja kuka terveyden määrittää. 

Entä missä menee hyväluonteisuuden raja ja kuinka se juridisesti määritellään. Etenkin kun tiedämme, että suurin osa arkielämän hyvä- ja huonoluonteisuudesta aiheutuu hihnan toisessa päässä.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana tehtiin koirakaupoista 57 valitusta kuluttajaneuvontaan. Valitettavasti moni ostaja ei malta selvittää tunteiden palossa sitä mitä on todella ostamassa. Vuonna 2009 valituksia tehtiin 466 kappaletta.

Tällä hetkellä ei tarvitse yhtään ihmetellä, jos kasvattajat ovat näreissään uudesta sopimuksesta, joka on allekirjoitettava tämän vuoden aikana mikäli aikoo kennelnimen alla koirankasvatusta jatkaa.

Sisäpiiriä vai ymmärryksen lisäämistä

Keskiviikko 11.8.2010 - Kauko Niemi

Kesä on ollut vilkasta koiranäyttely- ja muiden koiratapahtumien aikaa. Kesällä on isoja tapahtumakenttiä tarjolla ja koiraihmiset viettävät lomiaan mieluummin muuten kuin lentämällä aurinkorannalle.

Julkisuutta ja media-aikaa nämä tapahtumat eivät juurikaan saa. Sawo Show Kuopiossa viime viikonvaihteessa sai sentään liikkeelle paikalliset lehdet ja YLE:n Savon toimitukset. Tapahtumalla oli selkeästi enemmän julkisuushakuisuutta kuin muilla vastaavilla koiratilaisuuksilla.

Samaan aikaa kun Kuopiossa kilpailivat koirat, kilpailivat vähemmän karvaiset ihmiset Lappeenrannassa Kalevan kisoissa.

Kalevan kisoista tuli suoraa lähetystä radiosta ja televisiosta tukehtumiseen asti. Paikalle oli saapunut 25.000 ihmistä. Vastaavasti Kuopion koiratapahtuma keräsi 30.000 ihmistä. Siis selkeästi suurempi tapahtuma ilman ainuttakaan suoraa lähetystä.

Viime viikonloppuna kisasivat myös palveluskoirat Suomen mestaruuksista, josta tapahtumasta löytyy pari pientä uutisen pätkää lehdistä.

Kyse ei ole koiratapahtumien kohdalla tapahtumien pienuudesta. Media ja koira eivät vain kohtaa muulloin kun koiran purressa ihmistä. Ääritapauksessa kun koira on pelastanut ihmisen hengen.

Useat koiratapahtumat vaikuttavat sisäpiiritapahtumilta, eikä niillä kosiskella kuin osallistumismaksun suorittavia koirakoita. Koiratapahtuma on monelle järjestölle se ainoa mahdollisuus ja pakkopulla varainkeruussa.

Toisaalta tapahtumat hoidetaan harrastuspohjalta ja osaaminen mediasuhteissa ontuu. Harvan tapahtuman verkkosivuilta löytyy medialle ennakkomateriaalia faktoineen ja taustoineen. Myös tapahtuman aikainen online-palvelu on venyvä käsite.

Nykyinen tilanne antaa koiramaailmasta vääristyvän, jyrkästi kahtia jakautuvan kuvan, vaikka periaatteessa olisi kaikki eväät rakentaa koiraymmärrystä laajempiinkin ihmisjoukkoihin.

Ymmärryksen puute kärjistää mielipiteet ja keskustelut koirankakoista, koiran uittamisista ja vaikkapa terassivisiiteistä.

Tiesitkö? Ensi kuussakin on koirien maailman mestaruus kisat Suomessa!

Täysissä ruumiin voimissa olevat väistyköön

Maanantai 26.7.2010 klo 13.17 - Kauko Niemi

Täysissä ruumiin voimissa olevat tehköön tilaa

Tällä kertaa vanhasta sananlaskusta oli jätettävä toinen puoli pois, nimittäin ja sielun voimissa. Englannissa on jouduttu parlamenttitasolla puuttumaan opaskoirien poistamisiin busseista ja takseista.

Kyse on näet joidenkin muslimien tulkinnasta, että koira on likainen eläin, eikä voida tällä verukkeella olla samassa bussissa koiran kanssa. Tällaisissa tapauksissa on kyllä syytä kallistua sille kannalle, että tällainen muslimi voisi aivan hyvin siirtyä seuraavaan bussiin mieluummin kuin ajaa sokean opaskoirineen ulos bussista.

Britannian liikenneministeri Norman Baker on joutunut muistuttamaan muslimibussikuskeja, ettei uskonto anna näille oikeutta poistaa opaskoiria linja-autoista. Sunday Times -lehden mukaan tapaukset, joissa muslimikuljettajat ja -matkustajat poistavat opaskoiran kanssa liikkuvia sokeita busseista ovat yleistyneet.

Joidenkin islamintulkintojen mukaan koira on likainen eläin, ja tämän vuoksi jotkut muslimit eivät halua matkustaa samassa ajoneuvossa koirien kanssa. Osalle muslimeista koirat eivät puolestaan ole ongelma.

Koirien poistaminen busseista on kasvanut Britanniassa jo niin yleiseksi ongelmaksi, että asia on nostettu esille Britannian parlamentissa. Sokeita edustavan kansallisen järjestön mukaan ongelma on laaja ja pahenee koko ajan.

Myös opaskoirayhdistys saa jatkuvasti jäseniltään valituksia siitä, että opaskoira on poistettu bussista tai taksista.

Britannian muslimineuvosto vaatikin lauantaina muslimeja osoittamaan suvaitsevaisuutta ja maalaisjärkeä. Liikenneministeri Baker muistutti puolestaan bussiyhtiöitä siitä, että opaskoiran voi poistaa kyydistä vain, jos se aiheuttaa häiriötä.

Sen sijaan kuljettajalla on oikeus päättää muiden kuin opastehtävissä olevien koirien ottamisesta kyytiin.

On tavattoman vaikea ymmärtää millään uskonnollisella tai muullakaan aatteellisella perusteella poistaa esimerkiksi sokea ja hänen koiransa pois ajoneuvosta. Jos koira on todella niin likainen, niin terveet väistykööt.

 

Minä ja koira samanlaisia uhreja

Tiistai 13.7.2010 - Kauko Niemi

Luonnon järjestämä draama on ovelaa, joskus varsin näyttävää ja tehokasta. Eläimet ovat saaneet hyviä ja tarkoituksenmukaisia suojavärejä. Se joka on kohdannut vaikka teeren pesän suorämeikössä, voi todeta kuinka yksinkertaista ja huomaamatonta.

Savon Sanomat kertoo kuinka koira oli uinut keskelle järveä, kun sorsaemo houkutteli sen sinne perässään.

Ovelan käytöksen syy oli, että sorsalla oli poikue rantaheinikossa. Kun koira ui liian läheltä, emo johdatti koiran peräänsä järven selälle suojatakseen sorsanpoikasia.

Koiran omistaja huolestui koiransa uintikunnosta sen verran, että pyysi palokunnalta apua. Pelastuslaitos nouti koiran rantaan veneellä.

Itse koin saman tarinan pikkupoikana, kun ”siipirikko” sorsa juoksutti minua pitkälti toista kilometriä ja yllättäen parani kesken kahinan ja lensi tiehensä.

Muista todella hyvin tämän huijauksen. Kuinka sorsa siivet harittaen ja nilkuttaen hyppi karkuun. Juuri kun olin saamassa sen kiinni, niin jostain kumman syystä siltä löytyi taas voimia hypätä parin askeleen etäisyydelle.

Sorsan käytös oli niin tarkkaan ajoitettua, ettei kokemattoman pojan päässä voinut syntyä muuta ajatusta kuin linturaukka on saatava kiinni ja hoidettava kuntoon.

Tätä mestarillista ajoitusta kiinnisaamisen ja karkaamisen välillä jatkui niin kauan, että minut oli juoksutettu turvallisen matkan etäisyydelle poikasista. Ja tuo turvaetäisyys oli yllättävän pitkä – yli kilometrin.

Hengästyneenä ja posket punottaen kertomaan kotiväelle kuinka olin saamassa siipirikon sorsan kiinni. Minulle annettiin tilaisuus kertoa huimaa tarinaa kaksinkamppailusta kunnes isäukko kokeneena metsästäjänä paljasti totuuden. Totuuden kuinka sorsaemo voi yllättäen parantua ja lentää tiehensä.

17500 osuman kakkasota

Tiistai 27.4.2010 - Kauko Niemi

Lyhytkin nettiselailu osoittaa, että koirankakkasota käy kiivaana joka keväiseen tyyliin. Hetkessä löytyy noin 17500 osumaa ja niistäkin suurin osa keskustelupalstoja, joissa sanan säilää ei ole säästelty.

Onko todella pakko edetä näin? Ei ole, jos otamme mallia nokialaisista Johanna Hulkosta ja Jussi Kallioniemestä ja tekisimme jotakin konkreettista asian eteen kuten koirankakkaroskis.

Mielenkiinnolla odotan asian etenemistä. Lähtö on ollut jo kiitettävää. Erityisen suurella mielenkiinnolla odotan niitä koirankakkaroskiksia, jotka ovat pystytetty ei-koiratalouksiin. Varmasti tehokas tapa pitää lähialue siistinä.

Suurin vastuu on edelleen koiranomistajalla. Valitettavasti näitä vastuuttomia koiraihmisiä on liian paljon, jotka tulkitsevat vallitsevia käytäntöjä miten sattuu ja saavat teoillaan paska-puheet vauhtiin.

Kuulen jo korvissani, että minähän en teidän paskatalkoisiinne osallistu. Valitettavasti nämä samat henkilöt eivät osallistu mihinkään muuhunkaan talkoisiin, vaan ovat sitä mieltä että kunnan ja kaupungin on siivottava ilmaiseksi. Tosin siinäkin tapauksessa maksajana on verovelvollinen.

Ensi viikonlopun vappusiivoaminen maksaa meille yksin Helsingissä yli 100.000 euroa. Montakohan koiran kakkaa tuolla rahalla siivottaisiin. Ja lisäksi taloyhtiöt pesevät kusisia porttikongejaan. Viikonloppuna on siis paljon muidenkin jätöksiä kuin koiran. Viime vappuna Kaivarista kerättiin 29.000 ihmisen jättämää kuohuviinipulloa, mutta ei yhtään koiran jättämää.

Koiran jätöksethän on korjattava teiltä ja kaduilta sekä hoidetuilta alueilta, puistoista, pihoilta jne. Niin kuin jokin aika sitten blogini loppukaneetissa totesin, ettei ollut suurtakaan ideaa pussittaa koiran kakkaa hajoamattomaan kaupan hedelmäpussiin ja jättää pussi Nuuksion luontoon.

Sairaan siistiä vappua kaikille ja vapun jälkeen pystyttämään ja huolehtimaan koirankakkaroskiksista!

Rekka-autot pitää kieltää

Sunnuntai 14.3.2010 - Kauko Niemi

Rekka-autot pitää kieltää maanteiltä, sillä ne ovat vaarallisia. Tämä on kuta kuinkin samanlainen vaatimus, kuin joidenkin tiettyjen koirarotujen kieltäminen.

Tanskassa on jo kielletty ja monissa maissa keskustellaan, valmistellaan vakavasti niin sanottujen vaarallisten koirarotujen kieltämistä kokonaan.

Tällaisia lakiehdotuksia tekevät ja hyväksyvät vain ihmiset, joilla ei ole ymmärrystä eläimen käyttäytymisestä. Se on aivan sama kuin kiellettäisiin rekka-autojen kulkeminen maanteillä sillä varjolla, että suuri auto on vaarallinen ja aiheuttaa suuria tuhoja.

Yksikään rekka-auto eikä mikään muu auto aiheuta kuolonkolaria kuin ani harvoin tekniikan pettäessä. Vaaratilanteiden aiheuttaja on ajoneuvon ohjaaja.

Ani harvoin on myöskään luonnevikaisia koiria ja jos on, niin niitä saattaa olla missä rodussa tahansa. Vika on tässäkin tapauksessa ohjaajassa, kun koiran käyttäytyminen kehittyy johonkin tiettyyn suuntaan.

Aivan kuin ajokortiton ja täysin kokematon kuski pistettäisiin rekan rattiin ja puikkelehtimaan liikenteen sekaan. Samanlainen tilanne kuin ensimmäiseksi pikkulemmikiksi otettaisiin kaukaasianpaimenkoira. Kannattaa katsoa vielä kerran Myrsky-elokuva.

Lausuntokierroksella oleva suomalaisten siitoskoirien luonnetesti saattaa karsia ne muutamat luonnevikaiset yksilöt, mutta millaisella testillä karsitaan luonnevikaiset koiranomistajat, joiden ei koskaan pitäisi saada koiraa.

Jos rekkakuskilla pitää on ajokortti ja ymmärrys vastuusta, miten isoa ajoneuvoa pitää käsitellä, niin samanlainen ymmärrys ja vastuu on oltava koiranomistajalla. Olkoon koira sitten iso tai pieni.

Tässä suhteessa Ranskassa on ymmärretty mistä hihna kiristää. Siellä on rotuja, joiden hallussapitoon tarvitaan koiranajokortti. Sellainen kortti ei olisi pahitteeksi kaikille koiran omistajille.

Sitä paitsi jonkun rodun kieltäminen johtaa siihen, että lakia kierretään siittämällä kaksi ”pahaa” rotua ja seuraus voi olla vieläkin arvaamattomampi monirotuisten maailmassa.

Koira-alennus palovakuutuksiin

Tiistai 23.2.2010 - Kauko Niemi

Parin päivän sisällä on koira hälyttänyt kahdessa palotapauksessa, toisessa varmuudella pelastanut emäntänsä. Toisessa pelastettiin asuinrakennus, mutta hälytys tuli liian myöhään kanoille ja kalkkunoille.

Vastaavia uutisia oli viime vuoden aikana useita. Voittaja 2009 –näyttelyn yhteydessä palkituista sankarikoirista kolme oli tunnistanut palon tai alkavan palon ja pelastanut isäntäväen sekä suuremmat tulituhot. Papun, Figon ja Mion tarkat nenät vainusivat tulipalon jo ennen palovaroittimia

Muiden muassa lempääläisen collie Mion omistajat heräsivät aamuyöllä koiran levottomaan liikehdintään ja murinaan. Herätessään Mion emäntä huomasi valoa olohuoneen ikkunasta. Hän nousi ylös ja meni katsomaan, mistä valo tuli. Tässä vaiheessa naapurin parveke oli jo ilmiliekeissä. Mion emäntä herätti muut naapurit, jotka vielä nukkuivat. Talo, jossa he asuvat, on kuuden asunnon luhtitalo. Onneksi kaikki kotona olleet saatiin ulos ennen kuin palo alkoi levitä.

Vuosittain palkittujen sankarikoirien listalla on liki poikkeuksetta tulipalon havainneita koiria. Sankarikoiran tittelin perustana onkin ihmishengen pelastaminen.

Onkohan nyt niin, että koira on varmempi palovaroitin kuin se tekninen värkki, joka on kiinnitettynä johonkin, mahdollisesti väärään paikkaan ja joka on ollut testaamatta vuosia. Mahdollisesti paristotkin ovat hiipuneet.

Koiran vaisto, hajuaisti eikä energia lopu kesken niin kauan kuin koira on hengissä. Koiraa ei nyt kuitenkaan voida määritellä pakolliseksi jokaiseen perheeseen niin kuin palovaroitin. Soisi kuitenkin vakuutusyhtiöiden miettivän koira-alennusta vakuutuksiin. Kaupanpäälle tulisi vielä murtohälytyskin.

Annetaan koiralle koiruus ja lapselle lapsuus

Sunnuntai 24.1.2010 - Kauko Niemi

Suomen Kennelliiton luonnetyöryhmän rotujärjestöillä teettämä kysely toi esiin, miten kokeneetkin koiraihmiset kuvailevat koiriensa luonnetta ihmismäisillä termeillä. Koirien liiallisesta inhimillistämisestä seuraa vain vääriä tulkintoja ja ongelmia.

Mikähän ihmeen tarve meillä ihmisillä on säätää toisten elämää mieleiseksemme?

Oikeastaan kenelläkään ei ole oikeutta saati velvollisuutta muuttaa toista mieleisekseen ja omia tarkoitusperiä palvelevaksi. Eniten tästä käytännössä kärsivät lapset ja koirat. Annetaan lapsille lapsuus ja koirille koiruus.

Koira on luontokappale ja ihminen tulkitsee lemmikkiään väärin silloin kun hän käyttää inhimillisiä termejä tulkitessaan koiransa käyttäytymistä. Saati, että ihminen ryhtyy kouluttamaan koiraa ihmisen tavoille. Koira ei esimerkiksi osaa katua tekemisiään tai ymmärtää tekojensa seurauksia. Eikä koiralle voi selittää asioita, vaikka moni sitä yrittää.

Eläinnäyttelijöiden kouluttaja ja tietokirjailija Tuire Kaimio kuuluu myös Kennelliiton luonnetyöryhmään. Hän on vakuuttunut, että myös koiralla on tunteita. Ongelma on vain se, että ihminen ei tiedä, miltä koirasta oikeasti tuntuu. Koira elää tässä ja nyt luonnon vaistojensa mukaan.

Koira saa usein perheessä lapsen aseman ja silloin ovat jo roolit ja käyttäytymismallit melko sekaisin.

Mitähän jos annettaisiin eläimen elää eläimen elämää. Voisihan sitä vaikka kouluttaa itseään ajattelemaan oman koiransa kohdalla kyseessä olevan villieläimen  ja hyväksyä koiran käyttäytyminen sitä kautta. Pikkuhiljaa voi sitten pudottaa etuliitteen villi pois, mutta jättää käsitteen eläin eikä ihminen.

Koiraa voi rakastaa koiran eikä ihmisen tavoin. Todennäköisesti monet epäluulot ja väärät olettamukset jäisivät syrjään. Monet ongelmat jäisivät syntymättä.

 

 

Vallan vahtikoirat

Torstai 7.1.2010 klo 23.28 - Kauko Niemi

Viime aikaisilla, normaalia runsaimmilla uutisilla Ruotsin hovissa nostatetaan häähumua. Kruununprinsessa Victorian ja kuntosaliyrittäjä Daniel Westlingin liikkeistä saadaan normaalia enemmän ja normaalia avoimempaa tietoa.

Nuorenparin menemisistä kerrottiin vastikään maamme ykköslehdessä ja kuvituksena oli kuinkas muuten kuin menevä nuoripari koiran kanssa. Sama kaava kuin lähes kaikilla merkittävillä valtioiden päämiehillä ja muilla merkittävillä vaikuttajilla.

Koira on tarkoin harkittu työkalu inhimillisemmän henkilökuvan luonnissa. Suomen politiikassa lemmikillä ei ole toistaiseksi näyttävästi ratsastettu. Jokohan se aika koittaa seuraavissa vaaleissa?

Televisiossa tuli uutena vuonna höysteinen ohjelma vallan vahtikoirista. Vaikka ohjelman ote olikin kevyehkö, niin siinä selkeästi oivallettiin ja todistettiin lemmikkien merkitys imagon rakentajana. Jopa niin, että osa oli muuttunut lemmikkinsä kaltaiseksi.

Sattumaa ei ole sekään, että Victoriasta levitetään virallisia lehdistökuvia koiran kanssa. Koira on selvästi rekvisiittaa, sillä toistaiseksi ei ole tullut vastaani artikkelia, jossa kerrottaisiin tulevan kuningattaren koiraharrastuksesta saati suhde koiriin, ei edes sitä onko kuvien koira edes hänen omansa.

Sattumaa ei ollut sekään, että Venäjän presidentti Dmitri Medvedev  esitteli uuden koiransa videoblogissaan. Koiralle on mitä ilmeisimmin kaavailtu tärkeää pr-roolia Putinin Koni-koiran tapaan. Kremlin nettisivuille ilmestyneellä videolla Medvedev kertoo, kuinka hän valmistelee puhettaan maan parlamentille. Kesken kaiken kuviin ilmestyy kuitenkin otos, jossa Medvedev kävelee perheen lemmikin, englanninsetterin kanssa.

Yhdysvalloissa mitataan kaikki mahdollinen. Siellä viime vaaleissa John McCain johti vaalikampanjaa kaiken aikaa todella selvästi koiranomistajien keskuudessa. McCainilla oli kaikkiaan 26 eläintä ja Barac Obamalla ei yhtään. Tosin Obama lupasi hankkia perheeseen koiran riippumatta vaalien tuloksesta. Yhdysvalloissa Presidentin koira on yhtä itsestään selvyys kuin Valkoinen talo virka-asuntona.

Suomessakin on noin 600.000 koiraa siis melkoinen joukko äänestäjiä, joille voisi taitavasti viestittää inhimillisempää elämänotetta.

Kuinka paljon inhimillisempi on ministeri Risikko kuin ministeri Stubb, jää kunkin itsensä pääteltäväksi. Stubb juoksee vain itsensä kanssa ja Risikko koiransa kanssa. Risikko on minun asteikolla aito koiraihminen ja Stubb ei ole koskaan omistanut koiraa.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos lupaa koirien ilmestyvän seuraaviin vaalikampanjoihin inhimillistämään isäntänsä tai emäntänsä imagoa. Eiköhän se kovuus ja politiikassa ryvettyneisyys ole jo tapissa.

Hihna kireällä

Maanantai 14.12.2009 - Kauko Niemi

Kävellessäni viikonloppuna paikoitusalueelta Helsingin Messukeskukseen sisään tuli mieleen ne monet hauva.comin jutut, joissa käsitellään koiran vetämistä hihnassa.

Viikonloppuna hauvojen hihnojen kireys oli luonnollista, kun 17000 koiran hajut ja kohtaamiset pienellä alueella oli käytännön sanelemaa pakkoa. Jokainen liikkui aikataulujen pakottamana paikasta toiseen, eikä läheskään aina ollut aikaa kohtaamishaisteluun.

Hihna oli kireällä siinäkin perheessä, jossa äiti ja poika lähtivät ihailemaan valitsemaansa koirarotua. Perheen koira oli vielä odotusvaiheessa. Perheen isä sen sijaan jätti messukeskuksen väliin osoittaakseen, ettei ole satasella mukana koiranhankinnassa. Isä sanoo tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Kenen kontolle koiran ulkoiluttaminen loppujen lopuksi kaatuu.

Hihnat olivat kireillä monen monissa käytäväkeskusteluissa kehien ulkopuolella. Edellisen näyttelyn tuomari kun oli täysin eri mieltä koirasta kuin tämänkertainen tuomari. ”Tuomaripeli” taitaa nostattaa suurempia tunteita ja kiristää hihnaa enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hihna kiristyi aina itkuun asti ykköspaikan jäämisestä niinkin lähelle nuorten koirakäsittelijöiden kilpailussa. Kilpailun kuuluttaja jaksoi toistaa liki jokaisen kohdalla kuinka harrastus on tuonut uusia, hyviä ystäviä ympäri maata. Mutta jos harrastus muuttuu itkuiseksi kilpailuksi, niin voi kysyä onko hihna silloin liian kireällä.

Hihnan kireys oli sopivasti hallinnassa tilaisuuksien järjestäjällä, Suomen Kennelliitolla. Maailman suurin yhden päivän koiranäyttely sujui hienosti. Järjestäjä oli etukäteen jo varoittanut Messukeskukseen tulevia suurista liikenneruuhkista. Kaikki eivät neuvoa noudattaneet, mikä aiheutti pientä sekaannusta ohjelmistoon.

Olin aistivinani, että koirien terveys on noussut terveen kritiikin kohteeksi ja konkreettisia toimenpiteitä tukien haetaan ratkaisuja tilanteen hallintaa. Koiranäyttelyt ovat olleet aikojen saatossa yksi syy ulkomuotojalostukseen piittaamatta koiran terveydestä.

Tässä koirien terveysasiassa hihnan kireys on pidettävä hallinnassa. Jopa näyttelytoiminnan periaatteita tulisi muuttaa terveyden ehdoilla.