Miten ihmeessä tieto voi kadota mustaan aukkoon

Sunnuntai 2.9.2018 klo 9.50 - Kauko Niemi

Normaalissa elämässä törmää varsin usein tilanteeseen missä en ole kuullutkaan jostain varsin laajasti  ja monipuolisesti levitettystä tiedosta. Aivan kuin minulla olisi silikonikorvat ja tieto olisi kadonnut mustaan aukkoon.

Esimerkiksi viime viikolla poliisi laputti 5500 kuskia ylinopeudesta. Vaikea usko, että joku maksaisi ilomielin kohtuullisen summan ihan vapaaehtoisesti.

Poliisi tiedotti asiasta varsin selkeästi, että jokaisessa peltipoliisissa on kamera käytössä. Tämän lisäksi kaikki liikkuvat yksiköt olivat käytössä. Uutisnarkomaanina en pysty juurikaan mainitsemaan mediaa, missä asiasta ei olisi ainakin kertaalleen uutisoitu.

Ja siis kaiken tämän jälkeen 5500 kuskia kiitää ylinopeutta rysään, eikä malta yhtä vuorokautta noudattaa tieliikennesääntöjä.

Viikko sitten viikonloppuna 60.000 ihmistä oli haltioissaan ja jopa itki Lahden mäkimontussa Cheakin valot sammuu jäähyväiskonsertissa.

Minä ei siellä ollut. Jos minulle soitettaisiin sekalaista musiikkia ja joukossa olisi Suomen menestyvimmän artistin biisejä mukana, niin en pystyisi tunnistamaan ainuttakaan.

Olen ihan varmasti kuullut Cheekin musiikkia, mutta se on mennyt suoraan mustaan aukkoon. Se tieto mikä Cheekistä on tarttunut minun kovalevylle, on herran ylivoimainen tapa hallita julkisuutta ja yksityisyyttä. Lehdistä ei voi lukea kohujuttuja Cheekistä eikä myöskään some-kohuja ole juurikaan noussut pintaan. Todellinen markkinointiguru. Kaikki on suunniteltu millin ja sanatarkasti.

Ilmeisesti hänen musiikkinsa kiinnostaa laajasti, jos 60.000 ihmistä ostaa kalliin lipun ja matkustaa satoja kilometrejä.

Samaan sarjaan kuuluu maailman kuulu ruotsalainen 28 vuotias Avicii, oikealta nimeltään Tim Bergling.  ”kuulin” hänen nimensä ensimmäisen kerran vasta uutisessa hänen itsemurhastaan.

Törmäsin tilanteeseen, missä erään yrityksen työntekijä ihmetteli mitkä juhlat nyt on – koko yrityksen henkilökunta koolla ja kahvia ja kakkua pöydässä.

Yritys juhlisti päivää, jolloin uudet nettisivut otettiin tuotantokäyttöön ja tämä oli ainakin yhdelle henkilölle täysi yllätys. Tai ainakin yhdelle, joka tunnusti asian ääneen.

Kuitenkin projekti oli ollut yrityksen sisällä julkinen jo kahdeksan kuukautta. Siitä oli kerrottu useaan kertaan yrityksen sisäisissä tiedotteissa. Kerrottu projektin etenemisestä. Kertaakaan tuollainen tieto ei osunut menemään perille.

Tällaisten esimerkkien jälkeen tietenkin voi kuvitella markkinamiesten ja tiedottajien tuskan, kun viestit eivät tavoita edes kohderyhmää, uusista potentiaalisista asiakkaista puhumattakaan. Ei edes silloin kun kaiken maailman tietotekniset ratkaisut luovat mitä ihmeellisimpiä algoritmejä. Ja niitä edeltää vaikka millaisia houkutuksia, jotta antaisit tietoja tekemisistäsi ja ajattelustasi.

Muotitermi kupla kyllä kuvaa tilannetta harvinaisen hyvin. Tuossa omassa esimerkissäni olen todella kuplautunut ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jo oman pääni moniajojärjestelmä on kehittynyt varsin pitkälle.

Teen päivän hommia melkein poikkeuksetta niin että radiokanavat soivat taustalla. Täydellisenä uutisnarkomaanina kuulet uudet uutiset hälyn joukosta, mutta musiikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos jättämättä mitään merkintää kovalevylleni. Paitsi jos se on melodista ja kaunista. ”Oikeaa musiikkia” kuuntelen sitten muilta kuin uutis- tai hömppäkanavilta.

Siksi en tunnista sen enempää Cheekin kuin kenenkään muunkaan räppärin musiikkia enkä mitään mikä alkaa jumputuksella. Kerran yhdelle tuttavaurkurille sanoinkin, että nyt tiedän, miksi tykkään urkumusiikista. Siinä kun ei ole mukana teknokomppia.

Tuota ylinopeusrysää on jo kovin vaikea selittää. Ehkä siinä on merkittävänä tekijänä jonkin moinen välinpitämättömyys. Muutama satanen sinne sun tänne, jos alla on yli 50.000 euron auto. Asenteesta kertoo jotakin sekin, kun kiekkoveteraani Juhani Tammiselle kahden kuukauden aikana välähti kolmesti, ja välähdykset toivat kuuden viikon ajokiellon.

- En voi kerta kaikkiaan kuin nauraa. Uskallan väittää, että tämä on maailman mittakaavassa aivan poikkeuksellista, toteaa Tamminen Iltalehdessä.

Millainen kupla on sitten kyseessä, jos oman työpaikan asiat eivät kiinnosta vähääkään. Tai onko kupla sitten niin pieni, ettei sen sisään mahdu omien työtehtävien lisäksi mitään muuta. Voitaisko jollakin motivoinnin pallolaajennustekniikalla saada kuplaa suuremmaksi.

Ps
Roskauton kuljettajakaan tiedot eivät tainneet olla ihan ajantasasalla vaikka kaikki kanavat tuuttasivat Ranskan presidentin vierailusta satasella. Roska-auton kuljettaja kun säntäsi tyhjentämään roskiksia Kesärantaan samaan aikaan pääministeri Juha Sipilän ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kanssa.

 

 

 

Tätä kannattaa seurata

Sunnuntai 29.7.2018 klo 21.50

Nyt on syntynyt ehkä yritysmaailman mielenkiintoisin seurattava. Kuinka reagoidaan muutoksiin ja kuinka hallitaan kriisiviestintää. Kyseessä siis Facebook.

Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin omistamien osakkeiden arvo laski lähes 17 miljardilla dollarilla Facebookin osakekurssin syöksyttyä laskuun sen jälkeen kun Facebook julkisti viime keskiviikkona käyttäjämäärien laskevan.

Facebookin käyttäjien määrä laski Euroopassa ja kasvu Pohjois-Amerikassa oli hidastunut. Liikevaihdon kasvu on hidastanut ja sen ennakoitiin jatkavan hidastumistaan vielä vuosien ajan, minkä johdosta osakekurssi lähti jyrkkään laskuun. Kurssi laski lopulta jopa 24 prosenttia. Yhtiön arvosta suli samalla pois noin 151 miljardia dollaria.

Näiden tapahtumien ja lukujen taustalla ovat paitsi ihmisten muuttuneet toimintatavat, mutta ennen kaikkea Facebookin luotettavuus. Luotettavuuteen lasken törkeät ietovuodot ja yrityksen ylimielisyyden, joka kulminoituu Mark Zuckerbergissä.

Facebook on rakentanut imperiumia win-loost eikä win-win -periaatteella. Käytä naamakirjaa meidän ehdoilla siis ota tai jätä.

Tälläkin hetkellä itse joudun avatessa ruksaamaan kolmasti en, en, en ennen kuin pääsen sisään. Miksi pitää kysyä, jos todellisia vastauksia on vain Facebookin valitsema yksi. Ja kun käytän palvelua selaimella sekä koneella, että mobiilisti, niin saan liki päivittäin popup huomautuksia, kuinka pitäisi siirtyä oikean sovelluksen käyttöön.

Facebook on aina päättänyt sinun puolestasi, kenelle päivityksiäsi näytetään. Ihmisen on vaikea hyväksyä, että joku kone päättää kenelle menee synttärikutsu. Ja se kone päättää niin että se on edullista ei sinulle vaan mainostajille.

Sinänsä näennäisesti pieniä asioita, mutta kuitenkin helpottavat päätöstä sillä hetkellä kun mietit Facebookin käytön lopettamisesta.

Some on jo useiden vuosien ajan ollut siirtymässä muutenkin uuteen aikaan. Yksityiselämän ylä- ja alamäkiä jaetaan yleisten statusviestien sijasta pienemmissä ryhmissä tai chattiketjuissa. Snäppäily kavereiden kesken, Whatsapp-ryhmät ja muut intiimimmät yhteydenpidon muodot syövät Facebookin käyttöä.

Jälleen kerran Zukkerberg vakuutta kuinka he työskentelevät turvallisuuden parantamiseksi. Näiden kaikkien sotkujen jälkeen ihmisillä on kyllä mielissä, että vuotaa kuin seula. Tämän mielikuvan muuttaminen pääsee vaikka millaisiin ennätysten kirjoihin, jos sellainen oikeasti tapahtuisi. Minkäänlaisen miljonäärin pelkät puheet eivät tilannetta käännä.

Turvallisuuden paikkaaminen näkyy lähinnä Facebookin kustannusten nousuna samalla kun väki ja mainostajat kaikkoavat. Yhtälö on harvinaisen huono.

Silti jäitä hattuun, vaikka torstaina 19 prosenttia Wall Streetillä arvostaan menettänyt Facebook oli vielä ennen keskiviikon tulosjulkistustaan 630 miljardin dollarin arvoinen yritys. Kahden pörssipäivän jälkeen arvosta on jäljellä 510 miljardia dollaria eli noin 438 miljardia euroa.

120 miljardin dollarin eli noin 103 miljardin euron arvonpudotus on Wall Streetin historian suurin yksittäisen yrityksen arvonpudotus.

Pörssimaailmassa tienataan sitä enemmän mitä enemmän saadaan kursseja keikutettua, joten nämä luvut eivät suinkaan ole viimeisiä nauloja arkun kanteen. Eikä kenenkään tarvitse sääliä Zukkergergin omaisuuden pienenemistä. Sitä kyllä riittää. Sen sijaan pohjavire – somessa käyttäytymisen muutokset, tyytymättömien käyttäjien katoaminen ja kustannusten nousu nakertavat perustaa.

Facebookilla on yli 2 miljardia käyttäjää ja sen porukan häviäminen ei tietenkään tapahdu hetkessä. Etenkin kun suuri osa ei ole kuullutkaan mitään poikkeavaa Facebookista. Alkuvuonna ennustelin neljää vuotta. Ehkä seison edelleen tämän arvion takana.

Se mitä kannatta seurata on viikkokävijöiden määrä. Ihmisten luontainen laiskuushan tarkoittaa tässä tapauksessa, että ihmiset eivät vain avaa naamakirjaansa kovinkaan usein, mutteivat poista tiliään. Eli asiakasmäärä ei kerro totuutta tilanteesta.

Pienemien yritysten kohdalla kriisiviestintä ja sen osaamattomuus on tuottanut nopeitakin muutoksia. Tästä tulee kouluesimerkki, mikä merkitys on massiivisella koolla.

 

 

 

 

Aina ei katsoja voi tietää kuinka kuva on syntynyt

Sunnuntai 17.6.2018 klo 10.11 - Kauko Niemi

On perjantai aamu ja kokoan Finnradion/Radio Dei:n illan radiolähetykseen ajankohtaisia, uutisellisia puheenaiheita Iltaterassille. Huomaan, että lauantaina Helsingissä tuhannet jalat saavat todella kyytiä. Aamupäivällä puolimaraton ja iltapäivällä Sambakarnevaalit.

Samba-karnevaali on selvää pässinlihaa väreineen ja lainahöyhenineen. Alitajuntaani jää kuitenkin hautumaan jotenkin poikkeava juoksukuva. Ajatus kypsyy illan mittaan tavoitteeksi – kuvassa on pelkkiä vauhdikkaan näköisiä epätarkkoja jalkoja, siis liiketerävyydellä leikittelyä ja kuvassa pitäisi kuitenkin olla yksi terävä juoksukenkä.

Tutkin netistä reitin. Mietin missä kohtaa valaistus olisi lauantaiaamuna siedettävä. Sitten ajatus käy läpi kameran asetukset ja millä objektiivilla hommaa pitää yrittää. Siis kuvahan on jo liki valmis, vaikka olen vielä kotona.

Kärkipään kovempaa vauhtia on hankalampi hallita. Lasken että verkkaiset juoksijat ovat suunnittelemassani paikassa tiettyyn aikaan. Niin olin minäkin.

Kahdesti piti muuttaa ennalta suunnittelemiani kameran asetuksia. Paikka oli valon kannalta hyvä. Siinä sitten poltan menemään aivan kadun pinnasta noin 50 – 70 kuvaa sopivista ryhmistä ja sopivan värikkäistä juoksuasuista.

Kotona käyn kuvia läpi koneellani. Aika monta kivaa kuvaa, missä on yksi juoksutossu terävänä. Ja hupsista sitten löytyykin yksi otos, jossa on kaksi tossua terävänä. Tämä on todellinen ilobonus kuvaajalle.

Siis näin ne kuvat syntyvät yllättäen vuorokauden muhittelun tuloksena. Pisin harkinta aika minulle on ollut 2,5 vuotta. Kuvalle, jonka voi ottaa vain parina päivänä vuoden aikana ja siihen tarvitaan aurinkoa tuomaan varjot.

Toki olen joskus ottanut kuvia ihan lennosta, suunnittelematta ja nekin ovat saattaneet olla minulle ihan kelvollisia.

Valokuvien näpsiminen on varmaan maailman yleisin harrastus nykyisin. Tekniikka on kehittynyt niin hurjasti, että kovin helpolla ei enää pysty päättelemään, onko kuvauksessa käytetty kännykkää vai viiden tonnin järjestelmäkameraa.

Kokonaan toinen tilanne on silloin kun kuvia ja kuvaamista pohditaan viestinnän näkökulmasta. Avautuuko ja kantaako kuva jotakin haluttua sanomaa, viestiä? Tukeeko se mahdollisesti mukana kulkevaa tekstiä. Vai onko se selfie, joka pitää selittää tai muisto-näpsy sieltä sun täältä, joka avautuu vain kuvaajalle itselleen.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lupaa vanha lausahdus. Kuvakerronta aidommillaan vaatii paisi tekniikan hallintaa jopa muutamissa sekunneissa. Se vaatii myös suunnittelua ja suunnittelu voi mieluusti olla ennakkoon varautumista sekä teknisesti että olosuhteellisesti.

Henkilökuvauksissa henkilön tilanne ja tarina syntyy aina kuvattavan henkilön kautta. Kannattaa aina tutustua kuvattavaan ja hänen sielunmaisemaansa.

Käytännön kiireessä liian helposti valitaan kuva kuin kuva vain omien mieltymysten, kauniiden värien perusteella tai hassujen ilmeiden perusteella miettimättä kuvan viestinnällistä kerrontaa ja suhdetta julkaisuhetkeen. Visuaalisessa maailmassa kuvan erottautuvuus ja viestinnällinen teho rakentaa yritykselle, kuvan käyttäjälle viestinnällistä pääomaa parhaimmillaan. Ja muistathan, että kuvakin ilmestyy nettihakuihin vuosienkin päästä.

 

ps. kuvaamisinnostus on reilun viikon sisällä kolmasti ylittänyt kaikki rajat. Kolme henkilöä on kuollut ottaessaan selfieitä jyrkänteen laidalla pudottuaan alas.

 

 

 

 

 

 

 

Osataan tekniikkaa, muttei ymmärretä viestintää

Maanantai 15.1.2018 klo 20.49 - Kauko Niemi

Nokian kohtaloa on arvioitu mennen tullen viime vuosien aikana. Viimeisin Kauppalehden vieraskolumnissa Talent Vectianin Tero Vuorinen kirjoittaa, että Nokian missio oli Connecting People. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että todellisuudessa Nokian dna:han oli kirjoitettu Disconnecting People. Vuorinen pohjaa ajatuksiaan uuteen kirjaan Ringtone.

Niin Ringtone kuin monet aiemmatkin analyysit viittaavat siihen, että Nokia oikeastaan lopetti siihen mistä sen olisi pitänyt toden teolla aloittaa. Siis siitä mihin insinöörit saattelivat teknisesti moitteettomat kännykät. Toki tekniset patentit edelleenkin elättää nykyistä Nokiaa.

Nokia oli teknisesti itsevarma laiteiden tekemisistään. Itse keskustelin pitkään 90-loppupuolella erään Nokian johtajan kanssa heittäen ilmaan ajatuksen, mitä jos Apple tai joku muu tulee häiritsemään markkinoita. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä oli kuuleman niin haastava ja monimutkainen, ettei kukaan saa heitä kiinni kehityksessä. Näin kuitattiin epäilyni.

Vuorinen tulee kolumnissaan siihen tulokseen, että Nokian varsinainen ongelma oli todellisuudessa kyvyttömyys ymmärtää ihmisten välistä viestintää. Tai ylipäätään ihmistä. Kyvyttömyys tuottaa laitteita, joita kuluttajat oikeasti haluaisivat.  Tai oikeastaan kuluttajat eivät halua laitteita vaan haluavat tehdä laitteilla jotakin mielekästä, hyödyllistä tai viihdyttävää.

Tästä tuorein esimerkki varmaa muutama päivä sitten Applen julkaisemat tiedot heidän sovelluskaupastaan. Yhtiön mukaan yksin uudenvuodenpäivänä App Storessa käytiin kauppaa yli 300 miljoonalla dollarilla. Siis yhtenä ainoana päivänä myynti on saman suuruinen kuin suomalaisen keskisuuren yrityksen koko vuoden myynti. Tietysti joku voi vielä ihmetellä, että pyhäpäivänä. Juurikin pyhäpäivänä on nettikaupassa oltava kaikki huippuvireessä. Silloin kun ihmisillä on aikaa tutustua sovelluksiin ja hoitaa uusien sovellusten käyttöönottoa.

Jouluaatosta alkaneen seitsemän päivän ajanjakson aikana AppStoressa käytiin kauppaa puolestaan 890 miljoonalla dollarilla.

Tässä ei ole kyse siitä onko puhelimen painike pyöreä vai soikea, vaan ihmisten välisestä viestinnästä ja yritysten välisestä laajasta yhteistyöstä. Yksin ei pärjää kukaan.

Nokia ei suinkaan ollut ainoa yritys tai kuppikunta, jossa sorrutaan samaan ongelmaan. Luullaan hoidettavan viestintää, mutta vain tiedotetaan itseriittoisesti.

Valitettavasti edelleenkin törmää siihen, että mennään tekniikka, kanavat ja ennalta määritellyt muodollisuudet edellä. Viestinnässä rakennetaan valmiudet, jotta voidaan välittömästi reagoida ja hyödyntää tilanteet.

Pahimmissa tapauksissa tehtäviä hoitavat ihmiset, joilla on organisaation parhaat tai sopivat tietotekniikkataidot. Tällöin on jo naulittu käytännön toiminta täysin vääriin poteroihin.

Lopuksi voisin suositella, että käytät tietoa samalla tavalla kuin rahaa. Kuinka käytät rahaa tuottavimmin. Kun kuulet jonkun uuden asian. Muista aina ensimmäisenä miettiä kenelle tästä tiedosta on hyötyä. Kenen pitää meidän organisaatiossa tämä asia tietää.

Sen jälkeen mieti kuinka kiireesti asia on hoidettava ja vasta viimeiksi mitä kanavia käytät.

Pandat tulevat - tulevatko ihmiset

Maanantai 11.12.2017 klo 21.34 - Kauko Niemi

Kun kesä oli kauneimmillaan ja yksi maailman hienoimmista ulkoilukohteista, Liesjärvi kapeine vesien välissä luikertelevine polkuineen tarjosi tuolloin henkeäsalpaavia näkymiä. Paikka johon olen ajanut useammankin ulkomaisen ystäväni kanssa ja esitellyt kappaleen kauneinta Suomea. Samalta alueelta olen yhtenä kesänä jokamiehen oikeudella kerännyt 28 kiloa suppilovahveroita.

Mutta missä tällainen paratiisi oikein onkaan. Sitä kysyivät myös kyseisen kunnan päättäjät – Tunteeko kukaan Tammelaa? Entä tunteeko kukaan Kälviää tai Töysää tai Möksyä. Tosin noilla paikoilla ei tiettävästi olla huolestuneita paikkakunnan brändistä

Tammela haastoi viime kesänä ihmiset jakamaan kokemuksensa ja fiiliksensä Tammelasta. Samalla Tammelassa lähti liikkeelle kunnan tunnettuuteen ja brändimielikuvaan liittyvä kartoitus.

Tammela halusi selvittää, miten hyvin Tammela tunnetaan suomalaisten keskuudessa, mitä kunnasta tiedetään, ajatellaan ja minkälaisia tarinoita Tammelasta kerrotaan. Kunnan isät ja äidit jännittivät tunnetaanko Tammelaa muualla ylipäätään.

Brändit ja tunnettuus ovat tärkeitä myös kunnille, ja niitä on hyödynnetty aivan liian vähän. Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Monesta kunnasta saatetaan tunnistaa vain yksi kohde, kirkko, mikäli se on ollut tiekirkkona ja ainoana kohteena mihin on ylipäätään voinut pysähtyä. Tai jos kirkon maine kiirii riittävän kauas, niin se voi olla todellinen turistirysä kuten Temppeliaukion kirkko Helsingissä liki miljoonalla kävijällä vuodessa.

Suomessa on parhaillaan yksi kunta, joka investoi houkuttelevuuteensa valtavalla riskillä. Ähtärin pandatalo on melkein valmis. Niin on pieni eteläpohjalainen kuntakin: se valmistautuu ottamaan vastaan tunnetuimmat asukkaansa. Pandat tulevat tammikuussa ja ne ovat Ähtärille myös kaikkien aikojen kalleimmat asukkaat.

Eläinpuiston liikevaihto oli viime vuonna runsaat kaksi miljoonaa euroa, jolla tehtiin noin 50 000 euron voitto. Pian valmistuva pandatalo maksaa yli kahdeksan miljoonaa euroa, ja lisäksi tulevat vielä pandojen vuosikulut, joista ison osan haukkaavat varsinkin Kiinan maksettavat vuokrarahat. Puistoon tulee myös kymmenen uutta työntekijää.

Vähimmilläänkin puhutaan siis miljoonasta eurosta vuodessa. Ähtäri ei kerro tarkkoja lukuja.

Kävijöitä eläinpuistossa oli viime vuonna noin 180 000. Jotta pandahankkeessa päästään voitolle, lippuja pitää myydä 100 000 enemmän. Ja kuinka paljon satatuhatta kävijää käyttää muita Ähtärin palveluja ja synnyttääkö kokonaan uutta bisnestä.

Mutta jos paltaan tapaus Tammela, joka on aika normaali suomalaisen kunnan tarina ilman selkeää ja hyödynnettävää brändiä, mielikuvaa kunnasta ei luoda exelissä, vaan se syntyy pitkäjänteisesti tiedostaen jokapäiväisistä asioista.

Laaja kysely ja haastattelut antoivat Tammelalle kylmää kyytiä. Kun kysyttiin ulkopaikkakuntalaisten tietämystä Tammelasta. Vastaajista 64 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ei ollut mitään mielikuvia Tammelasta. Haastateltujen joukossa luku oli 87 prosenttia. Tammela sekoitettiin myös esimerkiksi Tammelantoriin Tampereella. Sieltähän saa vain mustaamakkaraa.

Tietämättömyys korostui nuorten 18-29 -vuotiaiden keskuudessa. Nuoret eivät myöskään kokeneet kuntaa kiinnostavana asuinpaikkana tai yrittämisen paikkakuntana. ”Vaikea kiinnostua, jos ei tunne paikkakuntaa”,  kertoi yksi haastatelluista.

Jos kuntaa ei tunneta, ei se myöskään ole listalla, kun valitaan asumisen, yrittäjyyden tai matkailun kohdetta.

Tulokset kielivät siitä, että niin Tammelassa kuin monessa muussakin pienessä kunnassa on satsattava brandityöhön ja tunnettuuden luomiseen. Kuntien kohdalla se ei tule olemaan helppoa. Kun brändin rakentaminen yrityksissäkin on tavattoman hankalaa. Kittilä olkoon tässä varoittavana esimerkkinä erilaisten intressien sekasorrosta.

Tammelan esimerkki on erinomainen ja samanlaiseen investointiin kannattaisi monen muunkin paikkakunnan ryhtyä. Ainakin tietäisi millaiset askelmerkit ovat lähtötilanteessa, eikä lähdettäisi saati innostuttaisi yksittäisten mielipiteiden, ja muutaman ihmisen mieltymysten pohjalta.

Hurme puhui aidasta ja Terho aidan seipäästä

Maanantai 4.12.2017 klo 19.57

Nyt toivon koko sydämestäni, että lähdettäessä seuraavalle satavuotiselle taipaleelle suurin muutos tapahtuisi keskustelukulttuurissa. Toivon koko sydämestäni sitä ymmärrystä ja tajuntaa, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Sillä mitä todella omasta mielestäsi sanot, on viestinnällistä sisältöä vain sinulle itsellesi.

Tuorein esimerkki on viime torstailta ja perjantailta. Juha Hurmeen Finlandia-palkinnon kiitospuheen nostattama kohun poikanen. Ministeri Sampo Terho tarttui vain yhteen sanaan, ei varsinaiseen asiaan ja hyödynsi vain omaa poliittista näkyvyyttä. Tämä ei kauheasti rakenna kulttuuriministerin arvostusta, mutta tuotti mediassa ja somessa hässäkän, joka ei synnytä rakentavaa keskustelukulttuuria.

Tästähän seurasi julkisen anteeksipyynnön vaade. Viime aikoina on muodollisia anteeksipyyntöjä heitelty sinne sun tänne. Juha Hurme ei sortunut merkityksettömään ja muodolliseen anteeksipyyntöön. Hän oli koko sielullaan sanomistensa takana. Anteeksipyyntö sai sen muodon minkä sai, sillä oikeastaan mitään anteeksipyydettävää ei ollut, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Oikeusvaltiossa on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta meillä on myös vastuu sanomisista ja kuka on syyllinen ja kuka ei, sen päättää vain tuomioistuin , ei yksittäinen ihminen omassa kuplassaan.

Viime viikon toisen esimerkin viestinnän muodosta ja merkityksestä omalle kohdalleni muodostui viaton Facebook-päivitys.

Kuvatessani Temppeliaukion kirkon Slush-valaistusta, huomasin palavan muistokynttilän valuneen mielenkiintoisen kauniisti. Mielestäni kynttilä sopii tähän aikaan, tähän kiireeseen ja tähän pimeyteen saatesanoilla - Päivän rauhoittava tunnelma

Normaaliin tapaan kuvaa peukutettiin, liitettiin hymiöitä. Ihmiset ymmärsivät lähettämäni viestin kuta kuikin samoin kuin minäkin.

Sitten sain yhden sanallisen kommentin – Kiitos

Tässä vaiheessa minulle vierähti kyynet silmäkulmaan. Tiesin tämän kiitoksen takana olevan jännityksen ja jo jonkin aikaa jatkuneen pelon. Näin se viesti saa aina erilaiset merkitykset vastaanottajan päässä. Kenellekään muulle sana kiitos ei tässä tilanteessa merkitse mitään normaalista poikkeavaa.

Olen pysähtynyt pohtimaan parin viikon takaista artikkelia, missä ”tutkijat” olivat sitä mieltä, että somessa pidetään epäkohteliaisuuden merkkinä, jos ei käytä hymiöitä. Minun mielestä se on viestintätaitojen heikkoutta, jos pitää asioita ilmaista erilaisilla kuvioilla, joilla ei kuitenkaan ole yhteisesti ymmärrettyä merkitystä.

Jos tuttavani kertoo Facebookissa perheenjäsenen kuolemasta. Kirjoitan osanottoni ja perään lataan emojiksi punaisen sydämen – sydämestäni tulevasta myötätunnosta.

Kun vien hiiren sydän-emojin kohdalle, ilmestyy sana ”ihastu”. No en todellakaan ihastu, mutta silti jätän sydämen mieluummin kuin peukuttaisin. Emojeilta puuttuu yhteinen tulkinta ja kun useimmilla palveluilla ja eri laitteilla on omat merkkinsä, niin yhteinen tulkinta puuttuu. Siis käytä todella harkiten hymiöitä, jottet pilaa viestiäsi tai anna viestillesi jopa kokonaan väärää merkitystä.

Kun kuulet jotain uutta – mieti aina ensimmäiseksi kenelle tästä tiedosta olisi hyötyä, kenen elämää se helpottaisi sen sijaan että ryhdyt räksyttämään ja herjaamaan ja levittämään viestiä valheella kuorrutettuna.

Ja jos sitten joudut siihen tilanteeseen kuten Hurme, niin aito anteeksipyyntö voi tulla vain sydämestä, eikä muodollisten protokollien saattelemana.

 

Apple onnistui jälleen iänikuisessa tempussa

Maanantai 11.9.2017 klo 14.22 - Kauko Niemi

Huomenna julkaistaan Applen uudet puhelinmallit. Juhlamalli sen kunniaksi, että yritys on ollut 10-vuotta puhelinmarkkinoilla ja ehkä senkin kunniaksi, että oli osaltaan kyykyttämässä markkinajohtaja Nokiaa.

Muistan aikoinaan keskusteluni Nokian johdon kanssa – mitä jos Apple todella tulee matkapuhelinmarkkinoille?  Varma kommentti oli hyvin pettävän insinöörimäinen.

Matkapuhelin teknologia on niin monimutkaista ja Nokia on parisenkymmentä vuotta edellä tämän tekniikan kehityksessä. Apple ei koskaan tule saamaan kiinni tätä teknologista etumatkaa. Nyt tiedämme, kuinka tässä kävi.

Mutta mitä tiedämme huomisesta julkistuksesta. Emme tiedän mitään varmaa, saati Applen vahvistamaa tietoa uusien puhelinten ominaisuuksista tai laitteiden tekniikasta.

Vanha kunnon markkinointitemppu puree edelleen. Pieniä juoruja, vahingossa vuotavia kuva-aihioita, pieniä hallittuja vuotoja teknisistä ominaisuuksista. Näin Apple on jälleen kerran pitänyt pinnalla uusien mallien tuloa kuukausitolkulla. Joka päivä on voinut lukea uususeita arvioita, tuoreimpia huhuja.

Todellisuudessa huomenna ei varmaan tule juurikaan mitään merkittävää julki, josta ei oltaisi jo huhuja luettu. Kiima on vain kasvatettu huippuunsa ja innokkaimmat ovat nyt valmiina vaikka suomalaisten jälleenmyyjien julkistusvalvojaisiin.

Ehkä se suurin uutinen on huomenna uusien mallien tarkat hinnat. Siis selvästi kalliimmat kuin iPone7, eikä hinnan laskua ole odotettavissa muutaman kuukauden kuluttua niin kuin yleensä on tapana.

Hallittujen juorujen kukoistus oli huipussaan 1980 luvulla. Some aikana tällainen on melkoinen riski, sillä uuden puhelimen suunnittelussa, tekemisessä on niin suuri määrä ihmisiä, että jotkakin saattaisi lipsahtaa jokin faktakin someen.

 

Täysin uusi tuttavuus Lemmy

Perjantai 8.1.2016 klo 21.41 - Kauko Niemi

Viestinnän näkökulmasta tuntuu lähes utopistiselta, että kuulin tai tunnistin ensimmäisen kerran elämässäni sanan Lemmy, kun uutinen hän kuolemastaan levisi mediassa ja somessa.

Ihmiset muistelivat kuinka olivat hänet kohdanneet. Kuka konsertissa kuka hampurilaisbaarissa. Mitä hän oli tehnyt missäkin. Ja itselläni ei ainuttakaan mielikuvaa. Jos minulle olisi sanottu ennen kuolemaa sana Lemmy en olisi tiennyt oliko kyseessä ihminen vai ravihevonen.

Nyt mietin kuinka oikeesti voi tapahtua näin ja voiko minulla oikeesti olla niin valikoiva kuulo ja muisti. Näköjään voi. Lupaan että vielä kuuntelen yhden hänen biisinsä ja sivistän itseäni sen verran, että pääsen samalle aaltopituudelle maailman kanssa. Ehkä teen sen lauantai ja sunnuntain välisenä yönä, kun hänen hautajaisensa pidetään Hollywoodissa.

Voin sanoa, että olen kuunnellut radiota useita tuntia päivässä kymmeniä vuosia. Varmasti olen tämänkin herran musiikkia kuulut useampaan kertaan. Siis uutisnarkomaanina kuuntelen kanavia, joissa on uutisia ja ajankohtaisia päivän asioita.

Ihmisen valikoiva mekanismi on todella mielenkiintoinen. Kuinka olisi mahdollista saada viesti perille, joka ei pätkääkään kiinnosta vastaanottajaa? Varmaan tuttu tilanne ihan perhepiirissäkin. Silloin kun neuvot ja ohjeet menevät kuuroille korville tai ajatukset mielipiteet eivät saa mitään solua värähtämään. Organisaatioissakin löytyy aina joku, joka on täysin ulkona, vaikka asiasta on tiedotettu moneen kertaan.

Mielilauseeni onkin, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Siksi viestijän kannattaakin aina unohtaa sovinnolla omat kantansa asioihin ja pyrkiä luomaan viestille ja sisällölle vastaanottajaa houkutteleva sisältö sekä viitekehys.

Kun sanot sanan ihminen lääkärille, ryhtyy hän miettimään terve vai sairas. Pappi miettii uskovainen vai ateisti. Poliisi konna vai rehellinen.

Seuraavan kerran kun ihmettelet miten asiat saavat noin kummallisen merkityksen kuten vaikka Laura Huhtasaari. Älä etsi virheitä ihmisten tyhmyydestä tai tietämättömyydestä, vaan omasta viestistäsi. Mitkä asiat, esitystavat, puuttuva informaatio, väärä ajoitus aiheuttavat väärinymmärryksen tai miksi ei kiinnosta ja viesti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos aiheuttamatta mitään reaktiota.

Miksi minulle tyrkytetään jatkuvasti tamponeja, vaikka olen mies

Maanantai 14.12.2015 klo 9.14 - Kauko Niemi

Internet on täynnä klikkien keräilyä ja roskapostia digitaalista ”suoramarkkinointia”, joka ei käytännössä toimi lainkaan. Ei ainakaan pitkällä aikavälillä yhdenkään mainostajan maine ei kasva väärien tuotteiden pakkotyrkytyksestä oikeille ihmisille.

Nyt näyttää siltä, että pian saavutetaan se hetki, kun vastaanottajat äänestävät näppäimistöllään. Tuore Tulos Helsingin tuore tutkimus kertoo, että eniten käyttäjien hermoille käy roskaposti: 66 prosenttia vastaajista ärsyyntyy mainoksista, joita he eivät ole tilanneet.

Toinen ihmisiä ärsyttävä ilmiö on klikkejä keräävät otsikot, joita kyselyn vastaajista 62 prosenttia piti ärsyttävinä. Facebookissa ryhmä Klikinsäästäjät on jo koonnut yli 85 000 ihmisen ryhmän vastustamaan tällaisia otsikoita.

Kuinka talous- ja toimintavaikeuksissa rypevät mediatalot eivät ymmärrä digitalisen maailman käyttäytymistä. Pakkosyötöllä saa vain vihaisia kontakteja. Vihat saa niskaansa sekä kanavana toimiva media, että mainostava yritys. Kuinka ihmeessä Ilta-Sanomat kuvittelee palvelevan pakkosyötetyllä videomainoksella tuottavan tyytyväisiä kontakteja.  Minulla on kovin harvoin tarvetta tamponeille tai kasvovoiteille ja silti on pakko katsoa alusta loppuun. On jopa sisältöjä, joita ei pääse katsomaan, ennen kuin katsoo täysin kiinnostamattoman mainoksen. Pistää kyllä vihaksi.

Se mitä suoramarkkinointiyritykset myivät aikoinaan vuosikymmeniä paperipostituksiin, osoitteita, tuottaa yritykselle tänään digimaailmassa vain imagotappioita.

Nyt on jo selkeitä merkkejä siitä, että mediatalojen näköalattomuus ja kyvyttömyys synnyttävät uusia yrityksiä Googlen ja Facebookin perässä, siis myös paikallisesti.

Tori.fi toimitusjohtaja Jussi Lystimäki saa vastata millainen on palvelun ansaintamalli, kun siellä ei näy mainoksia. Torin mainos myynti on kuitenkin kasvanut hieman yli 30 prosenttia vuodessa.

Lystinmäki valaisee tuoreessa Facebook-kommentissaan - ei se häiritsevä määrä, vaan kohdennettu ajoitus ja sisältö, joka rakentuu oikein niin mainostajan tuotteen, selattavan tuotekategorian kuin käyttäjän ostomoodin kannalta. Kyllä niitä mainosnäyttöjä tori.fi palvelussa muutama sata miljoonaan viikoittain vilahtaa silmien ohi.

Pitkän linjan digimarkkinointimies Jukka Leino, joka juuri on jättämässä Fonectan ja siirtymässä uuden ajan digiyrityksen Brave Digital Oy:n johtoon, surkuttelee mainonnan kohdentamisen heikkoutta. 65 prosenttia suomalaisista ei koe kohtaavansa kohdennettua mainontaa verkossa tai mobiilissa. Tämä tulos on kotoisin Fonectan ja IROResearchin maaliskuussa 2015 toteuttamasta tutkimuksesta.

Leinon mukaan suomalaiset yritykset eivät oikein tiedä millaisia heidän asiakkaansa ovat tai millaisia he haluaisivat lisää. Kuitenkin kohdistamiseen on olemassa valmiudet, kunhan vain osattaisiin hyödyntää.

Vihdoinkin olisi tiedostettava, että ihminen sietää melkoisen määrän kaupallisia viestejä, jos ne vain ovat omalla kiinnostusalueella oikeaan aikaan. Toki kiinnostusaluekin vaihtuu ja niin pitäisi vaihtua myös mainosten.

Painetun mainonnan metodit eivät toimi digitaalisessa maailmassa. Tätä mediatalot kuitenkin itsepintaisesti yrittävät toteuttaa. Printtilehdessä kun on helppo hypätä mainoksen yli, eikä se hypi silmille tai pölähdä täysillä kaiuttimista.

Ärsytysluvut ovat nyt joka tauksessa niin korkeat kaikissa mittauksissa, etteivät ne voi olla vaikuttamatta asiakassuhteen laatuun. Yhdenkään yrityksen ei kannattaisi enää pelata nykyistä kissa-hiiri-leikkiä käyttämällä ostopostilistoja ymmärtämättä niiden haitallisuutta yrityksen maineelle.

601 049 katselukertaa reilussa vuorokaudessa

Tiistai 8.12.2015 klo 14.39 - Kauko Niemi

Club for Five lauluyhtye nappasi jättipotin itsenäisyyspäivänä Finlandia-hymnillä. Reilussa vuorokaudessa esitystä katseltiin 601049 kertaa. Siitäkin huolimatta, että 2,65 miljoonaa ihmistä istui sohvillaan ja katseli tv:stä linnanjuhlia. Vai juuri sen takia.

Club for Five ei tehnyt asiaa sattumalta tai hetken mielijohteesta. Hyvissä ajoin taltioitu esitys ei vaatinut juurikaan ylimääräisiä järjestelyjä, sillä se tehtiin Oulun konsertin yhteydessä. Siitä ei valitettavasti ole faktatietoa kuinka kauan asia oli ollut suunnitelupöydällä.

Suunnitteluun ja toteutukseen pitää varata aikaa. Kenellekään ei tule yllätyksenä. että Suomen itsenäisyyspäivä on joulukuun 6. Eikä moni muukaan asia tule yllätyksenä, mutta tehtäiskös jotain poikkeavaa ja huomionarvoista tulee liian usein yllätyksenä. Työmäärällä ja idean kunnollisella toteutuksella on dekaadin eri jos päätös tehdään vuosi tai viikko ennakkoon. Samoin on kustannuksissa.

Ja kun jotain tehdään, niin aloitetaan aina minuutin tarkasta julkaisuajankohdasta, sillä se on vähintään yhtä tärkeä kun itse sisältö. Ja jos operoin median kanssa, niin se on kaikkein tärkein elementti.

Tässä Club for Fiven tapauksessa sisältökin oli kunnossa. Club for Five malttoi kunnioittaa itsenäisyyspäivää ja Finlandiaa hienolla sovituksella, johon ei ollut sisällytetty diipa daapa bum bum osiota. Enkä usko että sovitustaan syntyi viimeisenä yönä.

Facebookissa esitys julkaistiin itsenäisyyspäivänä 01:13. Tärkeää huomata, että se oli itsenäisyyspäivän aamuna levitettävissä ja näytti, ettei kovin moni ehtinyt jakaa Facebookissa Finlandiasta jotain muuta vanhaa versiota, kun tuore, ennen julkaisematon versio oli kerran tarjolla. Esimerkiksi myöhään aamupäivällä julkaistuna se ei olisi ehtinyt lainkaan muiden matkaan.

Julkaisuajankohta edellä elämä muuttuu paljon yksinkertaisemmaksi. Alitajunta tekee yllättäviä huomioita tiedonkeruussa ja kun päästään toteutusvaiheeseen pääset toteuttamaan 80/20 sääntöä. Jotta voisit julkaista 20 prosenttia relevanttia tietoa tarvitset 80 prosenttia hyvää taustatietoa. Jos taas toimit viikkojänteella ja julkaiset 20 prosenttia tietoa 5 prosentin taustatiedolla, on paketissasi valtaosa puppusanageneraattorilla tuotettua tietoa.

Tämän päivän FB kansikuvani on suunniteltu heinäkuussa ja kuvattu elokuussa, kun Ainolassa päin liikuin. Minulle ei tullut kiire ja ehdin jopa hioa ajatuksiani. Ja onhan minulla joulukorttiaihiot vuosille 2016 ja 2017 jo kuvattu. Tiedän muuten milloin joulu on noina vuosina.

ps. tänään jo yli 645 000 katselukertaa

https://www.facebook.com/ClubForFive/videos/10153499995947798/?pnref=story

 

Onko valehtelulla pitkät jäljet, elämmekö maailman parhaassa maassa

Sunnuntai 6.12.2015 klo 11.04 - Kauko Niemi

Vanhakansa sanoo, että valehtelulla on pitkät jäljet. Onko tosiaan niin? Hieman kait riippuu tilanteesta ja asiasta.

Politiikassa ja markkinoinnissa valehdellaan jatkuvasti. Silti vuodesta toiseen samat valehtelijat nousevat vaalien jälkeen pramille. Poliittinen muisti on lyhyt. Se on lyhyt jo senkin takia, että politiikkojen puheita ei kuunnella niin kovin vakavasti, että ne jäisivät lähtemättömästi mieleen.

Paitsi silloin kun raja jollakin tavalla ylittyy ja siitä jää verekseltään kiinni. Anneli Jäätteenmäen tekemisistä minulla ei ole oikein selkeää kuvaa kuin yhdestä. Ilkka Kanervan muista lähinnä naisseikkailuista ja veron kierrosta muistan Heidi Hautalan. Soinismi oli jollakin tavalla kielellisesti hauskaa aikansa, mutta ei enää aikoihin ole herättänyt minkään tason luottamusta toistettaessa samoja asioita innottomasta ja väsähtäneestä suusta.

Aleksander Stubbin tämän päiväinen viesti Facebookissa olisi mennyt ohi ihan sukkana vielä kuukausi sitten, mutta tänään kun hän viestittää, että elämme maailman parhaassa maassa, se ei ole enää uskottavaa. Nyt viimeaikaiset tapahtumat pysäyttävät miettimään oikeasti faktoja - millä mittarilla Stubb tämän parhauden mittaa ja todistaa oikeaksi. Onko se 90 prosenttisesti totta vai ei lainkaan.

Volkswagen konserni jäi kiinni todella laajasta ja tarkoituksellisesta huijauksesta. En usko, että kukaan jättää volkkaria ostamatta sen takia, että se ihan oikeasti saastuttaa aavistuksen verran enemmän ilmaa kuin papereissa luvataan. Se joka on huolestunut autojen ilmansaastuttamisesta, eivät hanki autoa lainkaan.

Toki leimattujen autojen omistajat, siis uskolliset omistajat ja asiakkaat ovat harmistuneita autonsa jälleenmyyntiarvon roimasta pudotuksesta, jos ylipäätään saa autoaan kaupaksi.

Valehtelu on vaikuttanut eniten VW-konsernin pörssiarvoon. Volkkareiden maailmanlaajuinen myynti on toki pudonnut ja jatkaa laskuaan jo toista kuukautta peräkkäin. Ensimmäisen täyden kuukauden myynti huijausten paljastuttua, laski lokakuussa vain 3,5 prosenttia. Marraskuussa luvut olivat jo toisenlaiset. Volkswagenin myynti laski Yhdysvalloissa 25 prosenttia ja Englannissa 20 prosenttia. Tosin koko konsernin lukuja tasoittaa jonkin verran se, että esimerkiksi Audin myynti kasvoi marraskuussa noin prosentin verran.

Vanha sananlasku valheen pitkistä jäljistä pitänee paikkansa. Silloin kun ihminen ei luota ja vaikkei hän tietoisesti tekisikään päätöksiä sen pohjalta keneen luottaa ja keneen ei, niin alitajuisesti näin tapahtuu.

Omalta kohdaltani voisin nostaa esimerkiksi kuinka toimittajana valitsin haastateltavia. Ajan myötä syntyi selkeät ryhmät ihmisiä, joiden puheisiin pystyi luottamaan, ihmisiä, joiden puhumiset oli aina tarkistettava tavalla tai toisella, ihmisiä joiden puppupuheista piti työläästi etsimällä etsiä faktat ja totuudet.

Kiireinen työrytmi ohjasi toimintaa selkeästi syvällisemmin miettimättä. Ei voinut haastatella henkilöä, jonka puheisiin ei pystynyt luottamaan, etenkään silloin kun ei juurikaan ollut aikaa moniin tarkistuksiin.

Näin joskus aikoinaan muunneltua totuutta välittänyt henkilö oli pitkään tarkistettavien tapausten luokassa, eikä ollut ensimmäisten joukossa, jota halusi haastatella juttua varten.

Finlaysonin markkinointitemppu

Perjantai 4.12.2015 klo 17.46 - Kauko Niemi

Finlayson päätyi jakamaan tiistaina Suomeen saapuneen pyyhe-erän ilmaiseksi, sillä tuotteet eivät läpäisseet yrityksen tiukkoja laatuvaatimuksia. Finlayson kertoi pyyhkeiden jakamisesta Helsingin Sanomien kannessa, jossa välitettiin myös anteeksipyyntö Espanjasta saapuneeseen tuote-erään kohdistuneesta laatuongelmasta.

Jos tämä Ilta-Sanomien juttu pitää paikkansa, epäilen Finlaysonin hämänneen ihmisiä ja tehneen markkinointikampanjan huijaamalla ihmisiä väärällä faktalla. Mutta markkinoinnissa totuuden vääristeleminen ei liene niin vakaavaa kuin hallituksen jäsenillä.

Jos pyyhkeet ovat todella tulleet maahan tiistaina ja keskiviikkoaamuna on Helsingin Sanomien etusivulla anteeksipyyntö, niin aikataulu on todella haasteellinen.

Jos pyyhkeet ovat tosiaan saapuneet maahan tiistaina. Menee oma aikansa laadun tarkistamiseen ja toteamiseen, etteivät pyyhkeet vastaa laatua.

Helsingin Sanomien etusivun mainospaikan varaamisaika on normaalista useita päiviä.

Painomateriaali pitää toimittaa jo alkuillasta ennen painokoneiden pyörähtämistä käyntiin.

Jonkun on vielä tehtävä tämä valmis anteeksipyyntö ilmoitusaineisto toimitettavaksi lehdelle.

Joku tässä yhtälössä ei oikein täsmää. Julkisuutta kuitenkin saatiin melkoisesti sille, että kyseisiä pyyhkeitä on kaupan, jos et nyt jonottamalla sattunut saamaan.

#kukka - so what

Sunnuntai 15.11.2015 klo 22.13 - Kauko Niemi

Kävin tänään kahdessa valokuvausnäyttelyssä, kummassakin näyttelyssä välittyi erittäin voimakas tarina.

Juha Törmälän 12 miestä Helsingin Lasipalatsissa. Näyttely esitteli Movenberin  kunniaksi 12 henkilöä, jotka ovat kohdanneet eturauhassyövän.

Toinen näyttely Ateneumissa, missä maailmankuulun kuvaajan Henri Cartier-Bressonin kuvista on koostettu erittäin laaja näyttely.

Vähintäinkin näiden kahden näyttelyn jälkeen vahvistui se mielessä pyörityt asia, jota olen jo pitkään  harmitellut kuinka köyhää on sosiaalisen median, somen kuvakerronta. Sellaista kukan kuvaa ei ole olemassakaan, jonka saatteeksi riittäisi #kukka.

Cartier-Bressonilla tosin on montakin kuvaa, jotka taitavalla valon ja varjon käytöllä ja sommittelulla rakentavat tarinan katsojan päässä.

Veikkaan, että monella, lähes aina on mielessä jokin näkökulma, kun kameran kaivaa esille tai kännykän käynnistää. Miksei tätä tarinaa sitten välitetä kavereille. Ei siihen riitä #kukka tai . . . nyt ollaan asian ytimessä.

Minua katsoja tai siis viestin vastaanottajana harmittaa joka kerta harmittaa, kun ei tiedä mikä on se tarina, jota kukalla yritetään välittää.

Viestinhän voi avata monellakin eri tavalla. Törmälän näyttelyssä kuvat olivat pysähdyttäviä, mutta varsinainen asia yksityiskohtineen aukeni kirjoitetulla tekstillä. Cartier-Bresson kehitti käsitteen ratkaiseva hetki. Hän usein sommitteli kuvan etukäteen ja odotti, että jotain tapahtuu ja laukaisi kameran. Kolmas ja ehkä helpoin tapa on saada kuvakerronta aktiiviseksi oikealla ajoituksella. Tämän viikonlopun tapahtumat Pariisissa tuotti monta pysäyttävää tarinaa, jopa vanhoillakin kuvilla.

Itsekin julkaisin väriltään sopivan, ennen julkaisemattoman kuvan Pariisista, jonka otin vuonna 2005 helmikuussa. Kuvan pelkkä värimaailma ei ole antanut aihetta kymmeneen vuoteen käyttää kyseistä kuvaa vain se takia että tuli käytyä Pariisissa.

Sitten kun siirrytään muistokuvista uutis-, dokumentti-, mainos-, blogi- tai pr-kuviin, nousevat kuvatarinoiden vaatimustaso moninkertaiseksi.

Pariisi 8.2.2005 aamulla

Hankalaa kun moraali ja boonukset ovat vastakkain

Perjantai 13.11.2015 klo 22.08 - Kauko Niemi

Tuttavani kerrostalossa tehtiin tietoliikenneremontti. Tuttavani huolestu josko melkoisen vanha televisio toimisi uudessa verkossa.

Tuttavani alkoi varmistaa tilannetta, josko pitää vaihtaa televisio. Hän kävi tv-kaupassa selvittääkseen yhteensopivuutta. Kaupan vastaus oli selvä. Televisio pitää vaihtaa, koska se ei toimisi uudessa antenniverkossa.

Ystäväni päätti kuitenkin siirtää vaihtoa tuonnemmaksi, jahka tilanne tulee ajankohtaiseksi.

Hän kuitenkin onneksi unohti koko vanhan verkon romuttamisen deadlinen. Avasi televisionsa ja huomasi, etteivät kaikki kanavat näkyneet. Ne kuitenkin virittäytyivät kohilleen ja vanha televisio toimii uudessa verkossa.

Toinen tapaus Stockmannin alakerrassa. Iäkäs rouva ja myyntimies keskustelivat pitkään ja hartaasti. Todennäköisesti ainoa yhteisymmärrys oli valkoinen väri kun mustaa ei ollut hyllyssä.

Kaksi ihmistä keskustelee, muttei keskustelun sisältö kohtaa edes sen vertaa, että asiakas olisi tajunnut, ettei hän asioi Stockmannilla vaan Expertissä.

Kolmas tapaus, kun istun Itäkeskuksen Prisman kahviossa ja seuraan teleyrityksen käytäväkauppiaiden, salskeiden nuorten miesten toimintaa. Asiakkaiksi valikoituu enimmäkseen keski-ikäisiä naisia. Ei yhtään nuorta kännykkäänsä räpläävää nuorta miestä.

Myyntipuheita en kuule, mutta jään ihmettelemään tämän ja kahden ensimmäisen esimerkin jälkeen, kuinka hyvin mahtavatkaan olla asiakasmoraali ja myyntibonukset tasapainossa.

Tilanne ei ole helppo varmasti myyjällekään ja erityisen vaikeaa se on asiakkaalle, joka ei ymmärrä lainkaan laitteista tai palveluista. Ei edes sitä mitä hän oikeasti tarvitsee.

Varmasti aika moni on kuullut tapauksista, joissa vanhemmille ihmisille on myyty jotain sellaista tele- tai viihdelaitetta tai palvelua, jota hän oikeasti tarvitse ja sitten lapset ja lapsenlapset yrittävät purkaa kauppaa. Luojankiitos monivuotiset kytkykaupat ovat jo likimain historiaa.

Lue myös

Tietokoneen korjauksesta pyydettiin 748 euroa, maksoin 126 euroa

Tietoinen ja suunniteltu epärehellisyys näyttää olevan Volkkarin kulttuuri

Maanantai 9.11.2015 klo 10.20 - Kauko Niemi

Virheitä sattuu ja pitääkin sattua, jos ja kun paljon tehdään asioita. Mutta kun virheet kirjataan epärehellisyyden piikkiin, niin se on anteeksiantamatonta.

Volkswagen-konsernin yrityskulttuuri näyttääkin olevan epärehellisyys. Kusetetaan kaikessa ja tietoisesti tehden. Nyt ei ole millään lailla kyse vahingoista tai yksittäisten ihmisten arviointikyvyn puutteesta.

Tällaisella yrityskulttuurilla tehtyihin tuotteisiin on enää vaikea luottaa, kun alkaa epäillä kaikkea. Volkkarin tapauksessa on ollut tavallaan takuumiehenä saksalaisuus. Laatu, tarkkuus, täsmällisyys jne.

Jos ja kun vastaavia kusetuksia löytyisi italialaisista autoista, niin suhtautuminen olisi jonkin verran väljempää. Tiedämmehän, ettei Italiassa mikään toimi, mutta kaikki järjestyy.

Tällainen toistuvien tapahtumien paljastuminen muuttaa ihmismieltä mielenkiintoisella tavalla ja suhtautumista yritykseen.

Itse olen ostanut tai valinnut elämäni aikana ainakin 15 kertaa auton. Kertaakaan en ole ostanut samaa merkkiä ja mallia kahta kertaa peräkkäin. Jotenkin olen vaihtelunhaluinen, avoin kaikelle uudelle.

Volkkari on varmaan ollut lähes joka kerta aloituslistalla. Joka kerta se on kuitenkin karsiutunut pois samasta syystä. Hinnoittelun takia.

Volkkari pärjää hyvin lähtöhinnalla, mutta kun listataan kaikki halutut ominaisuudet, niin yllättäen sen hinta nouseekin omaan luokkaansa saman kokoisiin kilpailijoihin verrattuna.

Nyt kun lueskelee näitä huijaustarinoita, niin tämäkin kokemus kääntyy huijauksen piikkiin. Ollaan muka samassa hintaluokassa kilpailijoiden kanssa ja sitten ei kuitenkaan olla. Hintamielikuvahuijausta.

Ilman tämän päivän volkkaritarinoita kyse olisi ollut vain hinnoittelusta, johon on suhtauduttava poikkeuksellisen tarkkaavaisesti.

 

 

 

Kuka tässä sote-näytelmässä oli uskottava

Lauantai 7.11.2015 klo 10.45 - Kauko Niemi

Tällaisten poliittisten sote-kiemuroiden jälkeen jää miettimään kuka puhui totta ja kuka ei. Ja nyt en ota kantaa mitä agendaa kukakin ajoi tässä teatterissa. Sisällöllisesti tässä näytelmässä taitaa potilas kuolla ennen kuin lääkärit pääsevät sitä hoitamaan.

Aleksander Stubbin tyylilaji on menettänyt uskottavuutensa jo jonkin aikaa sitten. Puheautomaatti, puppusanageneraattori tuottaa jokaiseen tilanteeseen saman sisältöisen viestin. Meillä on monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Kaikki on hyvin ja mikään ei tee kipeää. Todellisuushan ei näin mene.

Pääministeri Juha Sipilä meni taas toiseen laitaan. Hänen uhkaileva tyylilajinsa ei myöskään ollut oikeassa suhteessa sisältöön. Mutta se ei vesittänyt niin paljon uskottavuutta kuin Stubbin tyhjä höttö, jossa oli selvästi vääristelyä mukana.

Kokoomuksen twiittailua en pidä pahana, paitsi kun sitä vakavassa asiassa käytetään propaganda-aseena. Kyllä neuvottelujen kulusta pitää kertoa – asiallisesti.

Tämän näytelmän jälkeen arvioni on, että keskustan kannatus ei juurikaan muutu, kokoomus menettää kannatustaan ja Soinin täysin väsähtänyt viestintä ei pysäytä Perussuomalaisten alamäkeä.

Veikkaukseni on myös, että Aleksander Stubb saa seuraavassa puheenjohtajavaalissa hyviä kilpailevia vaihtoehtoja. Miehen sanat ja aikaansaannokset eivät ole oikeassa suhteessa.

Stubb on kohdannut hyvän puhujan dilemman. Ensin innostutaan suunnattomasti ja kun puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaa, niin silloin alkaa uskottavuus karista.

Kadonneita, hyviä esiintyjiä olen kohdannut paljon monikansallisissa organisaatioissa. Lavalle tulla tupsahtaa tähtiesiintyjä ja saa kuulijat ekstaasiin sanomatta mitään todellista. Jonkin ajan kuluttua miehestä tai naisesta ei kuulu mitään. Hän on tehtävänsä suorittanut.

Organisaation näkökulmasta tehtävä oli vain herättää ja innostaa porukka ruusujen unesta.

Kun seuraavan kerran kuuntelet vaikkapa jonkun henkilön lausumia kiitoksia. Kysy itseltäsi ketä hän oikeasti kiittää ja mistä konkreettisesta asiasta. Jos ei saa vastausta, niin kiitoksilla ei ole sisältöä eikä tarkoitusta. Kyllä me olemme hyviä!

Soini kuuluukin satujen sarjaan

Maanantai 26.10.2015 klo 8.42 - Kauko Niemi

Käytäntö on nyt paljastanut nyt muutamassa kuukaudessa, että Soinin viestintätaidot ovat yksioikoiset, jotka eivät sopeudu tilannekohtaisesti. Soinismi sopii hyvin opposition räksytykseksi, mutta ulkoministerin tulisi viestiä ihan oikeaa asiaakin ja ennen kaikkea oikeaan aikaan.

Soini kuuluukin satujen sarjaan. Hyvää päivää – kirvesvartta! Hän ei pystykään mukautumaan kulloinseenkin tilanteeseen, vaan hokee vanhoja kaavoja, olipa kyse Suomen ulkopolitiikasta tai puolueen johtamisesta. Tällainen viestintä ei toimi. Tällainen viestintä ei synnytä luottamusta. Höpöttäminen hetken ulkopuolella ei vakuuta ketään.

Näin räikeät viestintämokat näkyvät ja tuntuvat jo puolueen kannatuksessa. Nyt on syytä kysyä, voiko näin pahaa tilannetta enää kääntää positiiviseksi. Veikkaukseni on, ettei voi. Uskottavuuden palauttaminen vaatisi ihmisten sisäisen tunteen muuttamista uuteen asentoon ja se ei enää soinismilla ja vastuun välttelyllä onnistu.

Uskooko kukaan, että perjantai-iltana tehty Tynkkysen erottaminen tulee julki vasta pari päivää myöhemmin varsin teennäisellä syyllä ja Soini on hiljaa. Puoluesihteerin suuhun on pantu muutama selitys. Tilanteen julkistaa Tynkkynen itse.

Viestinnällisesti tilanteesta tulee varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Valmista aineistoa tulevaan viestintäkoulutukseen, kuinka luottamusta, uskottavuutta luodaan ja hallitaan.

 

Miksemme nettiraivoa roskapostista

Keskiviikko 21.10.2015 klo 11.11 - Kauko Niemi

Miksi ihmeessä ihmiset eivät suuntaa nettiraivoaan näihin kaiken maailman kasinoihin ja pikavippiyrityksiin. Mediatalojen levikkiosastoille ja ennen kaikkea mitä ihmeellisimpiin roskapostittajiin.

Nyt olen viiden päivän aikana saanut 150 niin sanottua spämmiä. Toki tunnustan että olen joskus avannut vääriä viestejä. Toki tunnustan, että olen vastannut jonkun arvovaltaisen lehden palvelussa olleeseen kyselyyn, joka olikin ostettua tilaa ja kyselyn tehtävänä oli vaan kerätä osoitteita roskapostittajalle.

Toki tunnustan, että tein pari vuotta sitten todella ison virheen, kun käytin viestien lopussa olevaa peruutuslinkkiä. Se olikin todellinen ansa. Todistin heille, että tämä on oikea ja toimiva sähköpostiosoite. Peruutus olikin vahvistus.

Mutta sitä en ymmärrä, eikö näille löydy mitään rotia. Jokainen tehköön mitä bisnestä ikinä haluaa lain puitteissa, mutta jos minä en ole kiinnostunut asiasta, niin eikö minulla pitäisi olla oikeus olla vastaanottamasta näitä viestejä.

Toki roskapostisuodin kerää ne ihan ikiomaan kansioon. Tämän kansion voi tyhjentää kahdella napin painalluksella. Tosin siellä silloin tällöin menee asiapostiakin mukana. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen alle puolet kaikesta maailman sähköpostista on roskapostia. Kesäkuussa roskan osuus oli 49,7 prosenttia kaikesta postista. Kyse ei ole ihan mitättömästä asiasta. Suurin syy laskuun lienee, että huijarit siirtyvät enenevässä määrin sosiaalisen median piiriin.

Ihmettelen että eikö näiltä millään ilveellä voida vaatia toimivaa peruutuslinkkiä. Tai eikö operaattorit pysty rajoittamaan heidän tukkoisten verkkojen turhaa käyttöä. Tämä lienee toiveajattelua. Jonkinlainen nettiraivon lietsominen olisi nyt paikallaan.

Lue myös: Peruutus onkin vahvistus

Cheekin älykäs ja enteellinen viestintätemppu

Perjantai 16.10.2015 klo 18.25 - Kauko Niemi

Räppäri Cheekin uusi Alpha Omega -albumi julkaistiin viime yönä heti puolen yön jälkeen. Levyä en ole tietenkään kuullut, koska se kuuluu niin sanottuun minulle kuulumattomaan genreen.

Albumilta oli julkaistu etukäteen kaksi singleä – elokuussa ilmestynyt Sä huudat sekä keskiviikkona julkaistu Sillat – mutta muutoin uutuusalbumin sisältö on pidetty täysin salassa.

Cheekin markkinointitemppu on älykäs ja jopa enteellinen. Yksikään lehti tai muu media ei ole saanut ennakkoon arvostelukappaletta. Yleisen vai pitäisikö sanoa vanhan mallin mukaan uutuusalbumeista toimitetaan arvostelukappale toimituksiin hyvissä ajoin, jotta media ehtisi julkaista julkistusaikaan omia arvioitaan uutuudestaan.

Pari maistiaista tässäkin tapauksessa sentään ennakkoon tuli julki.

Cheekin tapauksessa temppu on varsin älykäs, sillä hän ei juurikaan tarvitse ulkopuolisia boostereita, kuten mediaa, saadakseen viestinsä faneille eli asiakkaille. Some hoitaa tämän puolen riittävän hyvin.

Psykologisesti tapauksessa on kaksi suurta merkitystä. Idoli tarjoaa saman aikataulun kaikille – me olimme ensimmäisenä hyväilee kenen tahansa mieltä.

Ehkä kaikkein tärkeimpänä asiana on, ettei media päässyt muodostamaan ensimmäistä mielikuvaa albumin sisällöstä. Arvostelun tekee aina joku yksilö ja se mitä julkaistaan on kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide. Ensimmäisen mielikuvan muuttaminenhan onkin jo vaikeampaa.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt näitä kulttuuriarvosteluja, joissa yksittäisen ihmisen mielipide saa kohtuuttoman painoarvon. Vähiten ymmärrystä arvioille annan live-esityksistä. Nehän ovat erilaisia joka esityskerta.

Cheekin aloittama tie tulee aivan varmasti yleistymään. Tosin tällä hetkellä onnistuu vain harvoilta. Kymmenen vuoden kuluttua media joutuu todella miettimään rooliaan, kun julkisuus hoituukin muuta kautta.

Käytännön onnistunut tekeminen on reagointia

Tiistai 6.10.2015 klo 11.39 - Kauko Niemi

Tänä aamuna Aamu-TV:n haastattelussa Simo Valakari loi valaistuksen moneen asiaan. Valakarista ei minulla ole ollut mitään aikaisempaa havaintoa. Tämä johtunee, etten erityisemmin ole ollut kiinnostunut jalkapallosta. Nyt ymmärrän hyvin miksi seinäjokelaiset ovat niin hyviä.

Veikkauslliigaa johtavan Seinäjoen jalkapallokerhon luotsi Simo Valakari on ammattijalkapalloilijan uransa jälkeen osoittanut kykynsä myös valmentajana. Toissa vuonna Veikkausliigaan noussut SJK taistelee nyt tosissaan mestaruudesta, kun jäljellä on vain kaksi sarjakierrosta.

Kannattaa katsoa mitä Simo Valakari ajattelee jalkapallosta ja valmentamisesta.  Itselleni haastattelu vain kolahti ja ymmärrän omaa käyttäytymistäni sata kertaa paremmin.

Kaikessa lyhykäisyydessään käytännön tekeminen on reagointia. Näkemys ja tavoite pitää olla todella kirkas. Asiat pitää treenata niin hyvin, että käytännön tekeminen on vain reagointia, joka toteuttaa tavoitetta.

Sillä hetkellä kun pitäisi tehdä ja tapahtua, ei yksinkertaisesti ole aikaa miettiä, mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi tehdä. Tietenkin ajatus korostuu nopeatempoisessa elämässä kuten jalkapallossa, mutta ihan varmasti kaikessa muussakin elämän menossa.

Ilman tavoitteitta ei tapahdu mitään. Toki elämässä pitää olla niitäkin hetkiä jolloin rentoudutaan tai ollaan kuin ellun kanat. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi.

Ja silloin kun reagointi tuottaa tavoitteiden mukaisia tuloksia (maaleja, toimivaa musiikkia, hyviä kuvia) ruokkii se mielihyvää. Tiedät itse, oletko onnistunut vai et. Ulkopuolinen kiitos tietty vahvistaa tunnetta. Toisin päin ajateltuna, kun tiedät reagoineesi väärin ja joku kiittää, paljastuu, ettei hän ymmärrä asiasta kovinkaan paljoa.

Ettei tämä pohdinta jäisi pelkäksi viisasteluksi, niin muutama esimerkki

Alitajunnassani pyörii useampia kuvausprojekteja. Tiedän mitä haluan kuvallisesti tulkita. Joissakin tapauksissa pitää opiskella vielä tekniikkaa ja muuta toteutusta. Opetella maapallon valo-spetrejä. Sitten kun hetki koittaa, voin reagoida välittömästi. Pisimmillään olen ollut ”valmiudessa” tavoitteeni kanssa 2,5 vuotta, ennen kuin kuva toteutui.

Kuorossa laulaminen on toinen hyvä esimerkki. Livehetkessä tässä joukkuepelissä on todella tärkeää vain reagoida, silloin kun kaikki ei mene putkeen. Et voi ryhtyä miettimään mitäs nyt pitäisi tehdä. Omat stemmat pitää osata niin hyvin, ettei epäilyille ja harhailuille jää sijaa.

Viestintä on mitä parhain esimerkki. Viestinnän onnistumisessa kaikki on kiinni reagoinnista hetkeen. Huomenna kaikki on jo ohitse, etkä pystynyt hyödyntämään tilaisuutta, kun ei ollut valmiuksia reagoida, vaan ryhdyttiin vasta miettimään ja suunnittelemaan.

Ei jalkapalloilija pelissä enää ryhdy suunnittelemaan, odottelemaan valmentajan ohjeita, vaan reagoi ja tekee maalin niillä aiemmin luoduilla valmiuksilla.