Ilman irtiottoja

Keskiviikko 31.10.2012 klo 22.27 - Kauko Niemi

Liikuntapäiväkirja kertoo, että sopiva tahti jatkuu, mutta ilman irtiottoja. Mitään radikaalia tai yltiöpäistä puurastamista ei ole kahden viime kuukauden aikana tapahtunut.

Ehdottomasti plussalistalle on laskettava, ettei uinti loppunutkaan, vaikka uimastadion suljettiin. Nyt paikkana on pääsääntöisesti Mäkelänrinne. Toukokuun alusta uintimatkaa on nyt kertynyt 80 km. Aivan Norppauimariksi ei minusta sentään ole.

Positiiviseen sarakkeeseen on myös laskettava ne muutamat juoksulenkit ilman jälkiseuraamuksia.
Edelleen on hakusessa motivaatio saliharjoitteluun. Toki käyn siellä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta ilman suuria kiksejä, väkisin puurtaen. Täytynee siirtyä vain niihin osiin salia mihin eivät näy järkyttävät ostoskanavat ja muut kotkotukset.

Todellakin ilman irtiottoja. Syyskuussa suoritteita kertyi 31 ja lokakuussa 31. Syyskuussa niihin kului aikaa 26 tuntia 48 minuuttia ja lokakuussa vastaavasti 27 tuntia ja 11 minuuttia.

Siis joka päivä noin tunti päivässä. Nämä ovat siis varta vasten tehtyjä liikuntasuoritteita, eikä kauppamatkoja.

Tasaista, pelottavan tasaista. Ettei vaan muutu rutiiniksi. Pikkuhiljaa pitäisi löytää taas joku uusi laji tai aloittaa syyspyöräily. Tai rikkoa tasainen rytmi jollakin kunnon irtiotolla.

Aivan loistava hierojani on opastanut treenaamaan ihan kotioloissa sellaisia lihasryhmiä mitä normaalisti esimerkiksi salilla on vaikea härnätä, kuten syviä vatsalihaksia.

Marraskuussa on taas aika tehdä kuntotesti ja ihmetellä missä mennään.

Olen yllättynyt korkeasta äänestysprosentista

Maanantai 29.10.2012 klo 10.02 - Kauko Niemi

Miltäs nyt tuntuu politiikassa? En olekaan ainoa, joka on vieraantunut politiikasta. Vielä viisi minuuttia ennen äänestystäni mietin viitsinkö. No olen saanut vanhanajan kasvatuksen, jonka mukaan äänestäminen on velvollisuus, joten menin kirjoittamaan numeroni viime metreillä.

Olen oikeastaan yllättynyt, että kasvatin tuota äänestysprosenttia.

Äänestysinto 58,2 prosenttia ei minusta tunnu mitenkään alhaiselta. Pikemminkin päinvastoin, kun peilaan omia tuntojani ja tuttavapiirini intoa vaaleihin.

Vaalipropagandasta ei päässyt eroon, vaikka yhtään vaalitenttiä enkä muutakaan vaaliohjelmaa katsonut televisiosta. Radiosta, joka on käytännössä aina päällä, jouduin, pääsin seuraamaan tilannetta.

Kun ajattelen viestinnän kannalta kuulemaani, niin millään en olisi pystynyt keskustelun pohjalta päättelemään mistä vaaleista on kyse. Nyt vain tiesin, että kyseessä ovat kunnallisvaalit. Niin kaukana olivat puoluepolitiikantekijät paikallisesta vaikuttamisesta.

Toinen viestinnän kannalta oleva asia, joka ärsytti suunnattomasti, oli ulkoa opetellut fraasit, joita toisteltiin oli sitten kysymys mikä tahansa. Kuunnelkaa vaikka Päivi Räsästä, ei mitään tolkkua.

Sivistynyt  keskustelu ja uskottava argumentointi eivät kuuluneet tällä kertaa poliittiseen propagandaan. Puppusanageneraattorit tuottivat ennalta ohjelmoituja sanoja peräkkäin ilman todellista sisältöä, ei todella jaksa innostaa.

Minulle tulee aina mieleeni tällaisissa tapauksissa aikoinaan kohtaamani Huoneistokeskuksen kiinteistövälittäjä, joka kehui kuinka hyvä perunakellari talossa on. Kerroin hänelle oitis, etten käytä perunaa kuin muutaman kerran vuodessa lohikeitossa, enkä tarvitse perunakellaria. Hetken kuluttua hän alkoi jälleen argumentoida asuntoa perunakellarilla.

Melkein puolet kansasta jätti puhumatta, eikä sääkään ollut syyllinen tällä kertaa. Koko politiikan pelikentällä on peiliin katsomisen paikka.

Kerran vieraantuneita on vaikea saada innostumaan uudestaan. Vanha totuus – olemassa olevasta asiakkaasta kannattaa pitää hyvää huolta.

Ensimmäinen mahalaskuun päätynyt käyttispäivitykseni - Windows 8

Lauantai 27.10.2012 klo 18.44 - Kauko Niemi

Sitä on nyt aivan puhdas kone, ei ainuttakaan sovellusta, ei ainuttakaan tiedostoa. Niitähän oli satojatuhansia. Aivan oikein arvattu, nyt on kuitenkin Windows 8.

32 vuoden tietotekniikkakokemuksella päätinkin tällä kertaa pohtia asiaa vanhan varakoneen kanssa. Ei nyt sekään niin järin vanha ole ja olihan siinäkin jo Windows 7 pyörinyt sujuvasti pitkän aikaa.

Kaikki ohjelmat ja tiedostot olivat jo aikoinaan siirretty uuteen Sony-merkkiseen tuotantokoneeseen ja tämä Amilo-varakone vain odotteli milloin toinen leviää. Ajatus varakoneen pitämisestä syntyi, kun olin 1,5 vuoden sisällä neljä kertaa jäähyllä. Silloiseen HP:n koneeseen kun vaihdettiin neljästi emolevy.

Eilen uteliaisuus voitti ja ostaa päräytin Windows 8 päivityspaketin ja saman tien ihmettelemättä levyä syövereihin ja menoksi. Olipa muuten vaikea löytää tuoteavainta. Paketin kyljessä olleista numerosarjoista mikään ei kelvannut. 

Valitsin kolmesta päivitysvaihtoehdosta ensimmäisen, joka lupasi säilyttää windows asetukset, ladatut sovellukset ja kaikki tiedostot. Kertakaikkisen hieno vaihtoehto.

Päivittyminen kesti 1,5 tuntia. Arvelin että nyt siis tapahtuu jotain muutakin muutosta kuin graafinen aloitussivu. Missään vaiheessa kone ei herjannut mitään. Siis kaikkihan menee pulkkaan. Aikanaan asetuskyselyjen jälkeen minulla oli aivan uuden näköinen tietokone melkein.

Innolla ryhdyin matkimaan Ballmeria ja muita microsoftilaisia ja tekemään itselleni taivaallisen toimivaa etusivua. Sormi meni täydellisesti vasempaan sieraimeen, kun en osannutkaan. Kerroin jo FB:ssa olevani luultua tyhmempi ja sain Microsoftin Jaana Vuorelta linkin suomenkielisiin käyttöohjeisiin. Ei auttanut ja pahoillamielin nukkumaan.

Aamulla menin windows-kauppaan vakoilemaan ja huomasin, ettei minulla ilmesty kiinnitysvalikkoa. Menit mille sivulle tahansa niin aina aukeni ”windows 7 työpöytä”. Myös explorer kympillä. Siis päivitys ei sittenkään onnistunut.

Sen verran konetta pyöritin, että pystyn sanomaan sen nopeuden muuttuneen huomattavasti parempaan suuntaan.

En löytänyt mitään muuta ratkaisua kuin työntää asennuslevy uudelleen koneeseen. Ja samoilla opeilla ja neuvoilla eteenpäin. Kunnes aivan loppumetreillä, missä kone ikään kuin sammuu ja aloittaa seuraavan vaiheet, kone jää luuppiin. Varmuuden vuoksi annoin sen pyöriskellä parisen tuntia, muttei mitään edistymistä tapahtunut.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla eutanaasia-hoitoa. Päivitin kolmannen kerran kolmosvaihtoehdolla. Eli koneesta poistuvat sekä ohjelmat että tiedostot. Näin todella tapahtui ja Windows asentui paikalleen, niin että minäkin osaan muokata etusivua.

Entäs nyt? Pidänkö sen netti-surfauskoneena. Alanko asennella samoja ohjelmia kuin mitä tuotantokoneessa (useita kymmeniä). Vai ostaisko joku hyvän läppärin windows 8 käyttiksella. Ei varmaan ole montaa tällaista vielä tarjolla!

Nythän selvisi niinkin peruslaatua oleva asia, ettei office-paketin Outlook-postit pysty hyödyntämään kasia sen enempää kuin kalenterikaan. Kontaktit siirtyisivät jonkin sovituspalikan kautta kasin aloitussivulle.

Minun tapauksessa koko työprosessini jäisi puolitiehen. Toki joku viisas saattaa tietää vastauksia enemmän kuin minä vuorokauden sähläyksen jälkeen.

Olkaahan varovaisia tälläkin kertaa!

Koira-doping: kaikki sen tietävät, kukaan ei oikeasti puutu

Tiistai 23.10.2012 klo 13.50 - Kauko Niemi

Eilen illalla A-studio raapaisi koira-dopinkia, muttei valitettavasti päässyt tälläkään kertaa pintaa syvemmälle.

Eniten ohjelmassa huolestutti Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin vähättelevä asenne. ”Suomessa se ei ole laajamittainen ongelma.” Tarkoittaako Suni tosiaan sitä, ettei siihen pidä kajota, ennen kuin kaikki käyttävät mitä erilaisimpia vilunkikonsteja saadakseen koirilleen menestystä = itselleen.

Tämä ajattelumalli tarkoittaisi, ettei se nyt niin nokonnuukaa ole jos joku vähän douppaa olympialaisissa tai muissa kisoissa, kun kaikki eivät kuitenkaan.

Eläinlääkäri Milla Männistö sanoo samassa ohjelmassa, että koirien hengitysteitä availlaan leikkauksilla ja hampaita oiotaan, mutta ne tehdään vain lääketieteellisin perustein. Lääkärin näkökulma on lääketieteellinen vaikka omistajan näkökulma on oma menestyminen. Kenelläkään ei siis ole pahaa oloa paitsi koiralla. Eikö tällaisten koirien lisääntyminen pitäisi kaiken järjen mukaan kieltää?

Käyttötarkoitusjalostamisen voi vielä ymmärtää, mutta ulkomuotojalostus ajaa koko koiramaailman sivuraiteille. A-studion ulkomuototuomari ei kovin vakuuttavaa kuvaa luonut. Kepulikonsteja on vaikea huomata; milloin turkkia on värjätty tai milloin ylivilkkaalle koiralle on syötetty ennen kehää rauhoittavia.

Liian tarkka ulkomuototuomari menettää ”asiakkaitaan” ja tieto tuomarista, joka huomaa liian tarkkaan hampaiden kirurgiset toimenpiteet, leviää koirapiireissä nopeasti. Entä jos ryhdyttäisiin miettimään käytäntöä, ettei näyttelyn tuomareita ilmoitettaisikaan ennakkoon.

Ylen verkkosivuilla olleen tiiseri-jutun kymmenissä kommenteissa ei tähän mennessä ole ainuttakaan nykymenon puolustajaa. Nykyistä ulkomuotojalostusta pidetään koiranäyttelyiden tuotoksena ja ennen kaikkea ihmisten turhamaisuutena eläinten kustannuksella.

Suomessa järjestetään joka vuosi lähes 300 koiranäyttelyä, joissa käy noin 163 000 koiraa ja 400 000 ihmistä. Näyttelyillä rahoitetaan erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa ja ruokitaan ihmisten kilpailuviettiä sekä luodaan pentubisnekselle hinnoittelupohja.

Katso koko juttu

Anteeksi Fennia - alennusmyynnit panevat vihaksi

Tiistai 23.10.2012 klo 13.43 - Kauko Niemi

Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka pahoittaa mielensä alennusmyynneistä. Ja etenkin jos olen syystä tai toisesta mennyt halpaan ja ostanut tuotteen aiemmin kalliilla. Minua on tai on yritetty huijata, jos saman tuotteen voi nyt myydä 70 prosentin alennuksella.

Miksei tuotetta voi hinnoitella heti kättelyssä ”oikein.” Tämä on se hinta, jolla sitä kannattaa myydä. That is it!

Anteeksi sinä Fennia-vakuutuksen puhelinmyyjä, että hermostuin sinulle hetki sitten. Eihän se sinun syytäsi ollut, että Fennia laskee vakuutushintojaan ja käskevät sinun myydä vakuutuksia 35 prosentin jatkuvalla alennuksella. Eihän se mikään jatkuva-alennus ole, vaan uusi hinta. Eikä sekään ole alennus, että saa huikean jatkuvan alennuksen keskittämisestä.

Fennia olisi voinut miettiä asiaa reilut puolivuotta sitten kun olin vielä heidän asiakkaana. Alentaako hyvin maksavan asiakkaan hintaa vai revitäänkö viimeiseen asti, kun ei se asiakas kuitenkaan mitään huomaa. Se vaan kannattaa muistaa, että uuden asiakkaan hankkiminen on monin verroin kalliimpaa kuin vanhan asiakkaan pitäminen tyytyväisenä.

Prosenteilla on kiva leikkiä, hämätä, monimutkaistaa asiat, sekoittaa asiakkaan hintakäsitystä, luoda kuvaa uskomattomasta edusta. Kuitenkin vain lopullinen hinta ratkaisee.

Ruokakauppa on hauska paikka ja erinomainen paikka oppia ymmärtämään hinnoittelumekanismeja. Oikeastaan suosittelen yhden päivän mittaista ekskursiota kolmeen ruokakauppaan ja tekemään itselleen sopivan ruokakori vertailun.

Vertailu avaa silmiä monella tavalla. Jonakin päivänä saat supertarjouksena jauhelihaa 1,89 eurolla. Wow! Tosin se onkin pakkauksen hinta, jossa tänään sattuu olemaan 175 g tuota jauhettua mössöä. Se pienellä oleva kilohinta on aivan sama kun eilen ilman tarjousta.

Ruokakori-casessa voit tehdä kännykkääsi omat suosituskilohinnat eri tuotteille. Tai vain ymmärtää, että espresso-papujen käypä hinta on Suomessa 12 – 16 euroa kilo (Euroopassa 7,50 – 11,00) ja kaikki sen päälle on turhaa kiskontaa jostakin muka brändistä. Erilaista pakettikohtaista hinnoista ei ota saimaan sällikään selvää.
 

Oliskohan tämä nyt niin luotettava kuin luotettava voi olla

Tiistai 16.10.2012 klo 14.56 - Kauko Niemi

Suomen Kennelliitto on avannut pentuvälityksen. Sinne pääsevät tuotteitaan myymään kennelnimen omaavat kasvattajat ja ne, jotka ovat allekirjoittaneet Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.

Tiedot perustuvat Kennelliiton jalostustietojärjestelmään, joka muuttui viime viikolla tosiaikaiseksi. Nyt pennun taustoista on saatavissa faktatietoa niin paljon kuin sitä ylipäätään on tarjolla. Varmaan monelle pennunhankkijalle enemmän kuin olisi osannut edes kysyä.

Pentuekohtaisissa tiedoissa näytetään tiedot kasvattajasta, tietoja rodusta, perustiedot pentujen isästä ja emästä, tiedot pennuista sekä niiden sukutaulun 6 sukupolvea. Lisäksi palvelusta voi tarkastella pentujen isän ja emän terveystiedot, koetulokset sekä näyttelytulokset. Palvelu näyttää myös pentueen isän ja emän aiemmat pentueet ja niiden terveys- ja muut tulokset.

Kasvattajalla on toki valinnanvapaus. Kasvattajalle palvelun käyttö on helppoa. Hänen tarvitsee vain pentueen rekisteröinnin yhteydessä rastittaa kohta: Haluan liittää tämän pentueen Suomen Kennelliiton pentuvälitykseen. Kasvattaja saa pentujaan Kennelliiton pentuvälitykseen ainoastaan Omakoira-palvelun kautta.

Tämän jälkeen jos käyttöehdot täyttävällä kasvattajalla on pentuja vapaana myynnissä, eivätkä ne näy tässä palvelussa, niin mitähän salattavaa kasvattajalla mahtaakaan olla.

Kasvattajasitoumuksen ja virallisen kennelnimen yhdistelmän pitäisi olla niin luotettava kuin luotettava voi ylipäätään olla. Pelkkä kennelnimi ei aina takaa, ettei pentutehtailua tapahtuisi muodossa tai toisessa. Siitä on myös käytännön esimerkkejä.

Kennelliitto sanoo tavoitteekseen, että oikeanrotuinen koira päätyy oikealle omistajalle. Pentuvälityksen kautta koiran hankintaa harkitseva pääsee tutustumaan rotuihin, kasvattajiin ja rotujärjestöihin.

Kyllähän tavoitteena on myös kitkeä pentutehtailua ja avata kanava niille valistuneille ostajille, jotka välittävät eläinten hyvinvoinnista ja haluavat tulevalle koiralleen mahdollisimman tasapainoiset lähtökohdat.

Asiakaslehdet - Kustaanko omiin muroihin?

Torstai 11.10.2012 klo 10.45 - Kauko Niemi

Lokakuun alku ja luukusta kolahtaa monenlaisia asiakaslehtiä, niin kuin muinakin kuukausina. Siis lehtiä, joita en ole varta vasten tilannut, mutta tulevat jäsenyyden kylkiäisinä. Kaikkien hyvä puoli on se, ettei tilausmyyjä soita ja kinua jatkotilausta, eikä tule pahamieli lukematta jättämisestä

Kaksi näistä lehdistä on selkeästi ylitse muiden. Journalisti ja Kirkko & Kaupunki. Kummassakin on rohkeutta kirjoittaa asioista ja kumpikin liikkuu tässä hetkessä. Näillä elementeillä julkaisuista on saatu ajankohtaisia ja kiinnostavia.

Nopeasti läpi skannattavia olivat lokakuun Pirkka ja Yhteishyvä sekä OP:n asiakaslehti. Lokakuun pohjanoteeraus oli Sulasolin lehti 3.10.2012 kannen otsikolla; Kesän alkusoinnut kajautettiin Kuopiossa. Keilaaja-lehti on jo pidemmän aikaa mennyt suoraan paperikeräykseen. Se kun ei herätä ajatuksia suuntaan eikä toiseen.

Kuinka uskottavia voivat olla lehdet Pirkka ja OP-pankin lehti. Kumpikaan ei kirjoita edes pääkirjoituksessaan halaistua sanaa irtisanomisistaan tai uhkailusta muuttaa Viroon,  vaikka nämä olivat valtakunnallisia uutisia viikkoa aikaisemmin. Pirkassa Minna Järvenpää  kirjoittaa pääkirjoituksessaan; ”K-ruokakaupat ovat tehneet ravinnon laadukkuuden ja myös eettisyyden vaalimisen uskomattoman helpoksi asiakkaalle . . ” Ja kuinkahan monen seulan läpi tämäkin ilouutinen on mennyt?

Pirkka yritti muutama vuosi sitten muuttua journalistisempaan suuntaan ja palkkasi pätevän ja kokeneen journalistin päätoimittajaksi. Yksi pääsky ei kesää tehnyt ja eiköhän siellä taas istu riittävän kauppiashenkinen myymässä erikoishintaista elintarviketta.

Eikös se olisi reilumpaa julkaista tuotekatalogia, kuin kömpelösti yrittää naamioida tuotemyynti näennäisjuttujen kainaloon. Tehokkaimmaksi markkinoinniksi, positiivisen kuvan luomiseksi on tällä hetkellä todettu viestintä, jossa ei suoraan myydä mitään.

Mikä tahansa asiakaslehti ottakoon mallia Kirkko & Kaupunki –lehdestä. Vaikka seurakuntayhtymä maksaakin viulut, niin lehti ottaa reippaasti kantaa kirkon toimintaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Kirkko & Kaupunki –lehti tekee kirkosta ja sen suhteesta normaaliin elämään kiinnostavan. Eiköhän se ole parasta mitä kirkko voi saada aikaan painotuotteella.

Ikään kuin allekirjoituksena lukaise tämä. Ja löydät samalla myös tämän jutun otsikon


ps.
Olen omalla rahalla erikseen tilannut – Fillari, Digi-kuva ja Kuluttaja sekä Rondo Classic –aikakauslehdet. Haluaisin ja olen kokeillut montaa terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvää lehteä. Ne eivät sisällöllisesti pääse alkua pidemmälle ja kohderyhmänä ovat ainoastaan naiset.

Kyllä minä mieleni pahoitin

Keskiviikko 10.10.2012 klo 15.38 - Kauko Niemi

Viime viikonloppu oli taas mitä mahtavin koirakansan esiinmarssi. Viikonloppuna järjestettiin kaksi suurta maailmanlaajuista tapahtumaa ja ties kuinka monta pientä. En matkustanut fyysisesti Tsekkeihin, enkä Romaniaan. Mutta matkustin netissä kumpaankin paikkaan monta kertaa päivässä koko viikonlopun ajan.

Tässä vaiheessa tuo otsikkolainaus on paikoillaan. Kyllä minä mieleni pahoitin koirakansan puolesta. Siis suurta sääliä, kun molemmat tilaisuudet hassattiin tiedotuksellisesti samalla tavalla kuin lähes kaikki muutkin tilaisuudet.

Tämä vuodatus tulee pahasti jälkijunassa – vasta keskiviikkona, sillä yritin varmistaa, josko näiden tapahtumien sivuille ilmestyisi jälkikäteen jotakin arvokasta tietoa – mutta ei.

Koirauutisoinnista yleisessä mediassa 80 prosenttia on sitä kuinka koira puri tai kuinka koiraa kohdeltiin kaltoin. Kuinka huijarit jymäyttivät hyväuskoisia. Nämä ovat niitä uutisia, joihin on saatavissa faktatietoa, raaka-ainetta poliisilta ja tuomioistuimilta juuri silloin kun jotakin on tapahtunut tässä ja nyt. Näistä raaka-aineista syntyy uutinen mediassa. Jos ei ole raaka-ainetta, ei kovin helposti synny uutista.

Olen vuosikymmenet ansainnut leipäni toimittaja, mutta näin mykkää ja sisäänpäin lämpiävää ”toimialaa” en ole aiemmin kohdannut. Minua oikeasti säälittää, että näin hieno ja ihmisille hyvää oloa tuottava harrastus näkyy ulospäin tiedon puutteen takia vääristyneenä.

Bugarestin näyttelyn ennakkotiedoissa oli sentään mukana muutama fakta koirien kokonaismäärästä roduittain ja maittain. Sivulla press ainoastaan akreditointi ohjeet. Ei ainuttakaan tiedotetta tai taustatietojuttua.

Agilityn MM-kisoissa tilanne oli jonkin verran parempi suomalaisten aktiivisuuden takia useammalla eri kanavalla. Tosin sekin viestintä oli suunnattu vain sisäpiirille ja oikeiden palikoiden asettaminen kohdilleen oli varsin työlästä.

Virallinen kisaorganisaatio muun muassa pudotti yksilökisojen tuloslistoilta osallistujien maatunnukset pois saati, että olisi kertonut menestyjien taustatietoja.

Mitä tahansa muuta kilpailua pystyy nykyisin seuraamaan netissä jopa ajantasaisena ja riittävine taustatietoineen.

Jos koiramaailmasta halutaan rakentaa avoimempaa ja hyväksyttävämpää kuvaa, kannattaisi erilaiset tilaisuuden hyödyntää myös tiedotuksellisesti. Ruokkia mediaa hyödyllisellä raaka-aineella.

Viedään kuin pässiä narussa

Maanantai 8.10.2012 klo 9.21 - Kauko Niemi

Meitähän viedään kuin pässiä narussa. Uskomme valheellisiin ajatuksiimme ja luomme niitä koko ajan uusia. On oikein terveellistä pysähtyä ja miettiä niin monia harhaisia ajatuksia, joita päässämme pyörii ja joiden varassa teemme monenlaisia päätöksiä ajattelematta, tiedostamatta, automaattisesti toistaen mitä muutkin tekevät. Valtaosa luuloistamme on valitettavasti vain valheellisia.

Aivan loistavan mielenkiintoinen kirja sattui eteeni. Rolf Dopellin Selkeän ajattelun taito paljastaa 52 ajatusvirhettä, jotka on parasta jättää muiden huoleksi. Tämä pysäyttää ja saattelee nopeasti omiin harhoihin ja virheellisiin ajatteluihin. Tai ainakin syy ja seuraus ketjuihin joita emme oikeastaan tunnista.

Kirjan lähes jokaisesta kohdasta löytää itsensä tavalla tai toisella. Kun pysähtyy miettimään omia harhojaan, niitä löytyykin yllättävän helposti ja yllättävän paljon.

Oletko koskaan pitänyt suusi supussa jossakin kokouksessa? Et sano mitään, kunhan nyökkäät esitykselle, sillä et viitsi olla häirikkö. Kun kaikki toimivat näin, vallitsee joukkoajattelu: ryhmä älykkäitä ihmisiä tekee idioottimaisia päätöksiä, koska jokainen sovittaa mielipiteensä oletettuun yhteiseen mielipiteeseen. Näin syntyy päätöksiä, jotka jokainen yksittäinen ryhmän jäsen olisi jättänyt tekemättä.

Itse ihastuin aikoinaan luottokortteihin, joissa bonuksilla pystyi ostamaan vaikka mitä. Laskin tieteellisen tarkkaan omat mahdollisuuteni ja bonusten määrä osoittautui kannattavaksi. Ja laskelmani likimain toteutuikin, mutta se olikin harhaa, että olisin boonuksilla ostanut jotakin.

Tarjolla olevat tuotteet ja palvelut olivat sellaisia, joille minulla ei ollut käyttöä, tai sellaisia luxus-tuotteita, joita en missään tapauksessa olisi halunnut edes sillä pienellä hinnalla. Harhautin itseäni ja sen sijaan että laskin bonusten määrää olisi pitänyt seurata mitä niillä bonuksilla voi saada.

Vähän sama tilanne on nykyisessä pankkisuhteessani. Bonuksia kertyy enemmän kuin pankkisuhteeni hoidossa niitä tarvitsen. Aiemmin pitkällä aikavälillä bonuskertymää palautettiin rahana, mutta nyt bonukset vanhenevat ja palkkio hyvästä asiakkuudesta valuu teille tietämättömille.

Yleinen harhani on ollut myös, ettei mainonta vaikuta minuun. En muka lue mainoksia tai katsele niitä. Osittain tämä on totta, sillä en juurikaan käytä televisiota ja jos katselen niin en koskaan kaupallisia kanavia. Mutta täyttä harhaa se on lehtien suhteen. Yritin juuri opetella lukemaan Hesaria iPadilla. Senhän piti olla niin trendikästä ja kaikkien pitää näyttäytyä iPadin kanssa, mutta siinä Hesarin versiossa ei ollutkaan mainoksia.

Jäinkin miettimään mites tämä nyt näin. Enhän minä tarvitse mainoksia. Ajattelematta sen enempiä olenkin kehittänyt itselleni aivan oman päivittäisen toimintamallini.

Valitsen päivittäin jonkin elintarviketarjouksen ja sitten keksin millaista ruokaa siitä teen. Siis en tarvitse enkä lue reseptejä vaan tarvitsen tietää päivän tarjoukset.

Tosin siihen löytyy jo halvempikin keino kuin seurata lehtimainontaa. Voi tilata kaupparyhmien uutiskirjeet sähköpostiin. Suomessa se on jopa helppoa, kun on vain muutama ryhmittymä ja samat tavarat kaikissa ketjun kaupoissa.

Nyt kun tietotekniikan järki on kourassa ja tunteet narikassa

Keskiviikko 3.10.2012 klo 17.42 - Kauko Niemi

Huomenna luovutan iPadin takaisin omistajalleen muutaman viikon kokeilun jälkeen. Pakko sanoa ettei mieli ole yhtään haikea. Tässä huomaa, kun syvemmin ryhtyy ihmettelemään, että taidetaan elää melkoista murrosta pienen ihmisen tietotekniikkaympäristössä.

Taitaa olla vähän niin kuin 80-90-lukujen vaihteessa kun pc alkoi vallata asemaa ja tietotekniikka alkoin niin sanotusti hajautumaan. Pian tulivat myös tyhmät päätteet, mutta kun ei ollut oikeaa pilveä käytössä, niin se riemu loppui lyhyeen.

Peilaan tätä kirjoitusta omiin tarpeisiini. Isojen kuvien käsittelyä monella eri tavalla, lähtökohtana raw-kuvat, samoin ensimmäiset videoeditoinnit sekä verkkosivujen rakentelua.  Kaiken kaikkiaan päivän mittaan usein huomaan, että 5-10 hommaa auki ja meneillään samaan aikaan.

Tämän hetkinen kombinaatio on ”teholäppäri”, joka perässä iso tarkkuusnäyttö. Hommat pyörivät kahdella näytöllä. Ulkoisia kovalevyjä on kolme ja neljäs irrallinen tarpeen mukaan. Ja onhan tuossa vanhempi läppäri varakoneena ja välillä aamiaispöydän surfityökaluna.

Läppäri tarttuu yllättävän harvoin matkaan, sillä sähköpostit ja muut pikkuseurannat hoituvat puhelimella.

Puhelin tulee säilymään näppäränä jokapaikan höylänä metsässä ja maanteillä. Seuraava järkeiltävä asia onkin läppärin kohtalo. Pahaa pelkään, etten läppäriä enää tarvitsekaan.

Tänään saa pöytäkoneen 600  – 1000 eurolla ja iso loota sisältää neliytimisen i7, jopa 16 G työmuistia ja pari teraa levytilaa. Sillä jauhaisi jo melkoisesti.

Tämän työjuhdan ja puhelimen väliin tabletti. Kevyitä päivityksiä, hätätilassa uutisjuttuja,  sosiaalista mediaa ja aamukahvipöydässä lehtien laraamista. Ja ehdottomasti tärkein tabletin hyötykäyttö olisi nuottikansiona oleminen. Ja mieluusti myös nuotinnusohjelman pyöriminen tabletissa.

Siis puuttuva palikka käytännön tasolla on tästä mallista sopiva tabletti. Minulla on nyt ollut muutaman viikon iPad kokeiltavana. Pakko vain on todeta, etten ole löytänyt tyydyttäviä vastauksia tarpeisiini iPadilla. En nyt vaan suostu siihen, että joku Cupertinossa päättää puolestani mikä on minun työskentelymallini.

Android lopettaa parhaillaa flash-tukea. joten silläkään ei näköislehtiä, ainakaan Hesaria pääse lukemaan. Androidista ei ole käytännön kokemusta ja windows on vielä  arvoitus. Jos kumpikaan ei väänny tarpeisiini, niin tämä konsepti saa vielä odotella. Läppäriä kun ei oikein voi asettaa nuottitelineelle.