Taiteen merkittävä tyyssija Etu-Töölössä

Lauantai 18.5.2024 - Kauko Niemi

100_vuotiasB.jpg

 Ateljeehuoneiston suuri ikkunapinta näkyy vain korttelipihalle

Tänään vietämme Jalo Sihtolan (Aaltonen) 142 vuotissyntymäpäivää. Paitsi, että hän oli insinööri, niin hän oli erittäin merkittävä ja vaikutusvaltainen taiteen mesenaatti.

Monikaan ei tiedä, että Sihtola oli Etu-Töölössä sijaitsevan asuinkerrostalon perustajajäsen yhdessä muiden mussa Väinö Tannerin kanssa ja siksi talon ylimmässä kerroksessa sijaitsee ateljeehuoneisto, missä eri taiteilijat ovat nyt yhtäjaksoisesti tuottaneet taidetta jo 111 vuotta.

Tietämättömyys johtunee pitkälti siitä, ettei ateljeen valoisa lasiseinä/ikkuna ole julkisesti nähtävissä ja ihmeteltävissä. Se avautuu rauhalliselle korttelipihalle piilossa katseilta.

Vuonna 2003 As Oy Temppelikatu 1 seinään kiinnitettiin Jalo Sihtolan muistolaatta. Tuolloin Ester ja Jalo Sihtolan säätiö oli lahjoittanut Ateneumille, Jyväskylän ja Imatran taidesäätiöille noin 1200 taideteosta. Helsingissä Ateneum pystytti lahjoituksen kunniaksi laajan näyttelyn näistä töistä ja näyttely sai nimekseen Insinöörin Rakkaus.

Kuinkas tällainen nimi? Jalo Sihtola oli peruskoulutukseltaan insinööri. Yleisen käsityksen mukaan insinöörin rakkaus suuntautuu aina koneisiin ja laitteisiin. Näin ei käynyt Sihtolan vapaa-ajan kanssa. Kaikki tarmo ja into suuntautui taiteeseen.

Leipätyönään hän työskenteli metsäteollisuuden parissa. Hän toimi aluksi myyntitehtävissä ja myöhemmin Enso-Gutzeitin Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana. Professorin arvo hänelle myönnettiin 1967.

Mitä sitten tapahtui 76 neliöiselle ateljee-huoneistolle? Ateljee oli talon omistuksessa ja talo vuokrasi sitä taiteilijoille. Vuonna 2007 Jenny ja Antti Wihurin rahasto osti ateljeen tarjotakseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä Helsingissä.

Taloyhtiön hallinnassa vuosien 1915–2005 aikana ateljeessa työskentelivät Mikko Oinonen, Verner Thomé, Aimo Kanerva, Carolus Enckell ja Matti Kujasalo.

 

Ateljeen taiteilijat

Jalo Aaltosen (vuodesta 1918 Sihtola) aloitteesta A-rapun ullakkokerrokseen rakennettiin ateljeehuoneisto, jota edelleen vuokrataan taiteilijoille:

Kanerva_IMG_84851.jpg

Mikko Oinonen 1915-1920

Werner Thomé 1920-1953

Aimo Kanerva 1953-1991

Carolus Enckell 1991-2002

Matti Kujasalo 2003 - 2007

 

Arvokkaan ja nyt priimakuntoisen talon vintillä on siis syntynyt suomalaista huipputaidetta. Pisimpään ateljeessa asuivat ja työskentelivät Lahdessa syntynyt Aimo Kanerva 38 vuotta ja alajärveläinen Werner Thome 33 vuotta. Kanerva pysyi Suomen taidemaailman huipulla paitsi taiteellaan niin myös omapäisyydellään ja hän muun muassa edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1960. Thome oli impressionistinen valomaalari, jonka maalausten aiheena olivat muun muassa rantanäkymät ja lapset. Hän kokeili myös pointillismia.

Vuodesta 2008 lähtien ateljeen omistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto on valinnut taitelijan aina vuoden mittaiselle jaksolle. Nyt siellä asuu ja työsketelee kuvataiteilija Michal Czinege Nurmeksesta. Periaatteena on siis Helsingin ulkopuolella asuva suomalainen taiteilija.

Perimätiedon mukaan Aimo Kanervan yksi suosikkipaikka
oli muutaman korttelin päässä oleva ravintola Elite.
Kerran hän huomasi olevansa rahaton
ja kuittasi tarjoilunsa piirroksella.
Siitä tulikin Eliten laskupohja ja kortti.

Nykyisin ateljeehuoneiston lisäksi taiteilija saa kannustusapurahan (500€/kk) elin-, matka- ja materiaalikustannusten kattamiseksi. Valituksi tuleminen ja residenssituen maksaminen edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä myönnetyn residenssijakson ajan. Taiteilijan kumppani tai perhe voi tarvittaessa muuttaa ateljeehen taiteilijan kanssa.

Michal Czinege on nyt 12. Wihurirahaston valitsema taiteilija ja seuraava valitaan tulevana syksynä.

Reilut sata vuotta on syntynyt merkittävää taidetta Etu-Töölössä. Tänään lauantaina Temppelikatu 1:ssä ei järjestetä synttäripippaloita, sillä taloa pidetään priimakunnossa ja suurista peruskorauksista toistaiseksi viimeisin, vesikaton uusiminen ja sen alusrakenteiden tarkistus on parhaillaan käynnissä. Ehkäpä sitten vuodenkuluttua toukokuussa on aika viettää Jalo Sihtolan syntymäpäivää kuvataiteen merkeissä.

Eikä tarvitse kuin ylittää katu ja ollaankin jo musiikkitaiteen ytimessä. Vieressä talossa on näet Sibeliusakatemian N-talo.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 20.05.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, taide, Jalo Sihtola, Insinöörin rakkaus, Temppelikatu 1, Etu-Töölö, Väinö Tanner, Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Mikko Oinonen, Werner Thome, Aimo Kanerva, Carolus Enckel, Matti Kujasalo, Michal Czinege,

Keskustelu journalismista on oikein tervetullutta

Torstai 28.3.2024 klo 18.24 - Kauko Niemi

Tottavaitarua_IMG_77861.jpg

Sepittelyä vai faktaa?

Toivottavasti tämä vilkas keskustelu ja monipuolinen kirjoittelu journalismin olemuksesta ja roolista jatkuisi ainakin tämän vuoden loppuun. Nyt löytyy jo satoja juttuja Matti Kuuselan sepittelyistä Aamulehdessä tosijuttujen kanssa sulassa sovussa.

Näiden keskustelujen jälkeen aika monella median kuluttajalla saattaisi olla terveempi käsitys, kuinka ja millä kriteereillä artikkelit ja uutiset syntyvät. Ja voidaanko julkaistuihin juttuihin täysin puolueettomasti luottaa. Kun asiallinen palaute siirtyy lukijoille, sillä on paljon suurempi merkitys, kun toimitusten ja toimittajien keskinäisellä huutelulla.

Nyt en etsi syyllisiä, enkä pyri tulkitsemaan mitä olisi tai ei olisi saanut tai pitänyt kirjoitta ja julkaista. Nyt kannatan avointa ja ymmärrettävää keskustelua koko kansan keskuudessa ja nimenomaan journalismista.

Tällaista keskustelua ei ole riittävästi käyty ja tavallisen tallaajan luottamuksella somen ja journalismin välillä ei ole suurtakaan eroa. Arvokeskustelusta hyötyy eniten ja tarvitsee eniten media tai sitten se menettää lukijansa sekä mainostajansa. Tämä luisuva alamäkikehityshän on jo hyvässä vauhdissa.

Ajatukseni perustuu puhtaasti kokemusasiantuntijuuteeni. Olin ennen eläkkeelle siirtymistäni 19,5 vuotta viidessä eri toimituksellisessa tehtävässä ja sitä ennen 17 vuotta aidan toisella puolella viestimässä medialle yritysten maailman ylivoimaisesti parhaita tekoja.

Milloin tahansa matkani varrella keskustelu siirtyi toimitukselliseen työhön, muiden kuin kollegoitten kanssa, aniharvoin tuli vastaan asiallista tietämystä median työprosesseista. Toimittaja kun kirjoittaa mitä haluaa ja sitten se vaan julkaistaan. Jos erehdyin sanomaan vaikkapa mitä puoluetta äänestin, niin sittenhän se muka näkyi kaikissa jutuissani.

Kohun aiheuttanut Matti Kuusela ihmettelee ääneen, miten on mahdollista, etteivät ihmiset ymmärrä tällaista. Hän siis liihottelee omissa maailmoissaan, eikä tunne kohderyhmäänsä.

Kaduntallaajan tietämys niin sanotun journalismin periaatteista on aivan liian vähäistä, jotta hän pystyisi asiallisesti kritisoimaan tai perustelemaan lehden tai palvelun tilauksen lopettamista. Niin että sillä olisi vaikuttava viesti median päättäjille.

Näitä tieto/ymmärtämisaukkoja kannattaa todella paikata kiireen vilkkaa, kun on alkuun päästy. Laaja ja monipuolinen asioiden esilletuominen rakentaa luottamusta medialle. Ainakin niille medioille, jotka haluavat luottamuksella ja journalistisilla periaatteilla rakentaa tulevaisuuttaan ja erottautua somen puhtaasta mielipidemaailmasta.

Esille on noussut myös rahan rooli median toimituksen ja markkinoinnin välillä. Kuuliaisemmat varoittavat nyt merkinnällä - kaupallinen yhteistyö. Aikoinaan vähänkin toimituksellista taittoa muistuttavasta maksetusta jutusta/mainoksesta piti löytyä selkeä ilmaisu, että kyseessä on mainos, eikä toimituksellinen teksti.

Journalismin tutkija Pauliina Penttilä kirjoitti ansiokkaasti asiasta Suomen Kuvalehdessä maaliskuun puolivälin jälkeen, kuinka suomalaisilla on raadollinen näkemys journalismista: se on bisnestä.

Kun tutkijat kysyivät mediayleisöltä, miten paljon eri henkilöillä tai tekijöillä on vaikutusvaltaa median toimintaan, kolmen kärki oli tyly: 1) liiketoiminnan johtajat, 2) liiketaloudelliset tavoitteet, 3) yrityksen omistaja.

Toimitukset väittävät toisin. Kun sama kysymys esitettiin päätoimittajille, he nostivat kärkeen Journalistin ohjeet, etiikan, uutistoiminnan resurssit ja aikataulupaineet. Ristiriita yleisön ja toimitusten näkemyksissä piirtyy esiin tutkimusraportissa Luottamusta rakentamassa, luottamusta kokemassa.

Medialla ja yleisöllä on siis ristiriitainen ja luottamusta nakertava käsitys tästäkin asiasta. Pahasti harhaanjohtava pitkälle viety analytiikka, joka ohjaa entistä voimakkaammin klikkijournalismiin.

Toivottavasti tämä Aamulehden toimituksellisesta kriittinen kirjoittelu avaa silmiä ja ymmärrystä sekä avaa median toimintatapoja ymmärrettävään muotoon. Se on pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista, eikä klikkien laskemista tänään höpö höpö julkkisten siivittämänä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 1.4.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Kolme cowboyta ratsastaa

Journalismin pitää olla totta

Päätoimittajat teilaavat sepittelyt

Olli Seuri selittää

Aamulehti palauttanee osan jutuista verkkoon tarkistuksen jälkeen

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, sepittely, journalismi, Matti Kuusela, Aamulehti, media, Pauliina Penttilä, Luottamusta rakentamassa -luottamusta kokemassa,

Kansa on puhunut - pulinat pois

Sunnuntai 11.2.2024 klo 21.02 - Kauko Niemi

Stubb_8x6_pieni.jpg

Seuraavat kuusi vuotta mennään kahdeksikkoa ja hymykuopat sen kun syvenevät.

 

Jokohan sadan vuoden kuluttua oltaisiin niin tasa-arvoisia, ettei ihmisen koolla, ulkonäöllä, sukupuolella tai millään muullakaan olisi mitään kytköksiä ja ennakkoluuloja ihmisen niin sanottuun osaamiseen ja sisäiseen laatuun. Kun faktat muuttuvat tarinoiksi ja keksittyjä tarinoita ryhdytään levittämään faktoina, niin näin ei synny parasta mahdollista lopputulosta.

Kun vaaleissa kisa tiukkenee, huomio kiinnittyy sivu­asioihin, kirjoittaa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Juuri näinhän kävi viimeisten päivien aikana. Muut kuin poliittiset seikat saavat ison roolin, ainakin kun ehdokkaat olivat monilta perusnäkemyksiltään kovin lähellä toisiaan.

Alexander Stubbin äänestäjistä 40 prosenttia on sitä mieltä, että vastaehdokkaan seksuaalinen suuntautuminen ei ole presidentille sopiva.

Jonkin tasoista kampanjointia, eikä suinkaan luotettavaa tutkimusta oli asiasta tehty ”tutkimus.”  Sen mukaan kolmannes äänestäjistä on Haaviston seksuaalista suuntautumista vastaan. Tosin ”tutkimuksen” tulos perustuu vain vajaat 400 henkilön mielipiteeseen. Ja kuinka nämä henkilöt ovat todellisuudessa vastaajiksi valikoituneet? Herää siitäkin ihmettelyä.

Toki me kaikki muodostamme mielikuvia ihmisen ulkoisen olemuksen perusteella, tietämättä tai tuntematta ainuttakaan asiaa ihmisen sisäisestä elämästä. Niinkin yksinkertainen fakta-asia kuin sukupuoli on hiertänyt vuosisatoja ihmisten elämää. Nainen ei voi olla monessakaan asiassa yhtä hyvä kuin mies. Metoo nosti asiaa pinnalle, mutta asia ei järin voimakkaasti edennyt. Taustallahan ovat eri kulttuurit ja ennen kaikkea uskonnot, jotka eivät perustu minkäänlaiseen naisen todellisuuteen ihmisenä ja osaajana.

Ylen tuoreessa jutussa nuori tamperelainen nainen Eerika Komi, 22, pääsi ison urheiluliikkeen suksiosaston myyjäksi ensimmäisenä nuorena naisena.

Työkavereiden kanssa hommat sujuivat, mutta asiakkaat kyseenalaistivat Komin ammattitaidon toistuvasti.

Asiakkaat kommentoivat, että osaatko ja ymmärrätkö suksista yhtään mitään. Nuori nainen sai toistuvasti kertoa, että hiihtää tuhansia kilometrejä talvessa, ja jotain suksista oppinut tietämäänkin. Sen kuultuaan asiakkaat yleensä rentoutuivat.

Viime viikolla on laaja artikkeli Helsingin Sanomissa henkilöstä, jolle oli kertynyt pituutta reippaan puoleisesti. Hän joutuu lähes päivittäin ottamaan kantaa täysin vieraiden ihmisten kannanottoihin. Onko ihmisen pituus sitten hänen itsensä hallittavissa? Ei ihmisessä välttämättä ole mitään vikaa, vaikka olisi muita pidempi tai lyhyempi. Pitääkö johtajan olla iso ja jämäkkä, ollakseen vaikutusvaltainen ja uskottava. No ei.

Tuttavapiiriini kuuluu Suomeen jo vuosikymmeniä sitten muuttanut ja monissa suomalaisissa vaaleissa äänestänyt henkilö. Hän arvioi oman kokemuksensa pohjalta, että suomalaiset varmasti vierastavat Antonio Floresin tummempaa ihonväriä. Jos Haaviston kumppanina olisi vaalea suomalainen mies, olisi tuttavani kokemuksella vieroksunta ollut vaaleissa vähäisempää.

Seksuaalisuudesta voisi myös kysyä – jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja jopa rakastavat toisiaan, niin mitä väliä sillä on mitä on jalkojen välissä.

Mittava somekohu leimahti myös, kun Ylen uutistenlukija Matti Rönkä kysyi: ”Ihan suomeksi sanottuna, tässähän voi tulla eteen esimerkiksi toisen ehdokkaan Pekka Haaviston sukupuolinen suuntautuminen. Miten sen kanssa voi kampanjoida? Jos voi arvailla, että on ihmisiä, joille se on punainen vaate, tai vaikeasti hyväksyttävä asia?”

Pitää myös muistaa, että Haavisto oli jo kolmatta kertaa presidentin vaaleissa ehdokkaana, eikä hänen sukupuolista suuntautuneisuutta aiemmilla kerroilla vatvottu tähän malliin. Maailmalla seksuaalinen suuntautuminen ei välttämättä herätä enää niin suuria kysymyksiä. Latvian presidentti sekä Ranskan että Luxemburgin pääministerit kuuluvat seksuaaliseen vähemmistöön.

Presidenttikisassa Aleksander Stubb malttoi itse pitää suunsa supussa sukupuoliroolituksesta, mutta hänen kannattajansa joko organisoidusti tai oma-aloitteisesti heittivät bensaa liekkeihin. En olisi ikinä uskonut, että reilun ja rehdin ihmisen maineessa oleva Teemu Selänne lähti näin epäonnistuneeseen Haaviston julkiseen mustamaalaamiseen. Ja selitykset sen kun pahensivat tilannetta ja sai Niinistön ja Haukion suuren ikäeronkin epäilyttävään päivänvaloon.

No tämä miljoonia maksanut kampanjointi on joka tapauksessa eilen tuottanut meille Aleksander Stubbista uuden presidentin kuudeksi vuodeksi. Jos olemme tämän siistin ja reilun kampanjoinnin jälkeen siirtyneet edes pari milliä suvaitsevampaan suuntaan, niin kaikki on paremmin kuin kuukausi sitten.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 5.2.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

Lisää aiheesta

Suksimyyjä Eerika Komi on himohiihtäjä ja huoltaa omat varusteensa – asiakkaat vaativat silti palvelua mieheltä

Saako media käsitellä ehdokkaan homoutta?

Politiikan puskaradio: Teemu Selänne paljasti mielipiteensä homoista – Ex-idolin ulostulot vaivaannuttavaa seurattavaa

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentti, Pekkka Haavisto, Alexander Stubb, homo, Teemu Selänne, seksuaalisuus, Matti Rönkä, Eerika Komi,

Visuaalista harhautusta

Perjantai 15.9.2023 klo 9.58 - Kauko Niemi

Ostoskassi_luksus_IMG_653912.jpg

Juuri kun olin muutamalle kaverille kehunut löytäneeni vaatekaupat, joista minäkin voin ostaa vaatteita, niin asiantuntija leimaakin minut todelliseksi boomeriksi.

Olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, joutunut kaupassa useasti hylkäämään ihan sopivan, miellyttävän, käyttökelpoisen vaatteen tai muun tuotteen, kun se loistaa kymmenien metrien päähän jotain brändiä. Eikä minulle kävelevälle mainokselle siitä kuitenkaan maksettaisi mitään.

Toisaalta en kerta kaikkiaan siedä, että joku tekee omia johtopäätöksiään minusta sillä perusteella kenen mainoksia kannan. Tietämättä, kuulematta, keskustelematta sanaakaan kanssani.

Talous laahaa, mutta luksus vetää. Amerikkalaisen konsulttiyhtiö Bain & Company raportin mukaan luksusteollisuuden odotetaan kasvavan viiden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2030 asti. Markkinoinnillisesti ne ovat tehneet jotain oikein.

Luksustuotteiden maailmanlaajuinen liikevaihto oli viime vuonna reilusti yli 300 miljardia dollaria. Luku pitää sisällään niin sanottujen henkilökohtaisten luksustuotteiden liikevaihdon, johon kuuluvat esimerkiksi vaatteet, laukut, asusteet, korut, kellot ja kosmetiikka. Luksusautot eivät kuulu tähän kategoriaan. Niiden liikevaihto on huomattavasti suurempi.

Aina ei edes tarvitse olla varsinaista luksusta, kunhan on vaan TikTokissa noussut pinnalle ja kaikki haluavat sellaista ollakseen ajan hengessä ja kuuluakseen joukkoon. Tämä tilanne on riistäytynyt jo käsistä. Nuorison keskuudessa tapahtuu kamalia, kun kadulla pahoinpidellään ja ryöstetään toisilta pinnalla olevia vaatteita, jalkineita tai tuotteita.

Luksuksesta on tullut itseilmaisun väline. Sen avulla viestitään, että kuulutaan johonkin ryhmään, elämäntyyliin ja elämäntapaan. Haetaan erottautumista, että ollaan vähän parempia ja tietävämpiä kuin muut. Samalla halutaan siis kuulua johonkin ja samalla erottautua. Se onkin luksukseen liittyvä paradoksi, sanoo Ylen haastattelussa Aalto-yliopiston professori Pekka Mattila.

Suomessa elää noin 120 000 pienituloisten perheen lasta, joilla ei ole varaa luksukseen, eikä edes sosiaalisen median luomiin villityksiin. Lapsiperheköyhyyden seurauksena on syrjäytymistä, kiusatuksi tulemista ja pahimmassa tapauksessa rikollisuutta. Tämä on todettu useaan otteeseen esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n selvityksissä.

Pekka Mattilan mukaan luksus on onnistunut saavuttamaan yhä laajemman ihmisjoukon sekä ikäryhmittäin että maantieteellisesti. Mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä enemmän he ovat uppoutuneita visuaaliseen kulttuuriin, jossa kuvat ja kuvasto viestivät enemmän kuin sanat. Se on tavallaan uudenlainen viestinnän taso nuorille sukupolville. Syödään nuudelia ja jätetään matkat väliin, jotta saadaan juuri ne tietyt kengät tai se tietty laukku.

Tuossa alussa totesin omat tuntemukseni, etten haluaisi näyttää ja näytellä pelkällä ulkokuorella. Lieköhän se peräisin jo lapsuudestani. Kun katselen koulun luokkakuvia, niin minulla on kolmen ensimmäisen vuoden luokkakuvissa päälläni sama pusakka. Tosin kolmannessa kuvassa olkapäät ovat korjattu, kun koiramme repi olkapäät ja äitini paikkasi pusakan taas käyttökuntoon.

Suomalainen luksus on onneksi jonkin verran käytännöllistä. Erityisesti miesten kohdalla näkyy se, että luksushankinta pitää perustella käytännön hyödyillä: että tällä saksalaisella tehokkaalla autolla pääsee etenemään lumihangessa, vaikkei koskaan sinne ajaisikaan, ja että tämä kello kestää seuraavalle sukupolvelle.

Itselläni on nyt ensimmäinen auto, josta en ole repinyt irti ylimääräisiä hienouden kylttejä ja adjektiivejä. Autoni perässä lukee esimerkiksi edelleen hybrid. Jokaisen autokaupan yhteydessä olen sopinut, etten hyväksy autokaupan tarraa tai rekisterikilven alla olevaa kaupan nimeä. Veloitan mainospaikasta tietyn summan kilometriltä. Yksikään autokauppa ei ole toistaiseksi ostanut minulta tuota mainospaikkaa.

Innokkaana valokuvaajana olen aina esimerkiksi siivonnut kameran hihnan. Tällä hetkellä hihnassa kyllä näkyy kameran valmistaja, mutta tyyppimerkinnän olen maalannut tussilla piiloon. Vaihtoehtojahan on liki kymmenen ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan. Tärkeintähän on vain oman luovuuteni lopputulema.

Niin ja mistä nyt sitten ostankaan vaatteeni, jos ostan. Japanilainen Muji on ykkösvaihtoehto. Tuotteiden laatu tuntuu ihan siedettävältä ja ulkonäkö asialliselta ilman ainuttakaan kuvaa tai tekstiä. Ja jos oikein kova kiima nousee, niin kaupassa on ompelimo, joka tikkaa vaikka oman nimen vaatteeseen jos siltä tuntuu. arkisia t-paitoja ja kalsareita löytyy oikein mukavasti Lidl:stä.

Luksustuotteiden hankinta ei aina ole ihan pelkkää menettämistä. Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta. Kierrätys on tavoittanut myös luksuksen. Merkki on tärkeämpi luin tuotteen kunto.

Luksustuote ei välttämättä ole riskisijoitus, sillä sen jälleenmyyntiarvo säilyy usein hyvänä. Joskus olen ihmetellyt nettikirpputorituotteita selatessa, kun joku maksaa useamman kympin Marimekon kangaskassista. Minulla on yli 30 ilmaista kangaskassia ja niissä kaupasta kotiin kuljetettu maito maistuu ihan samalta kuin luksus-kassissakin kuljetettu.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm palvelussa 18.9.2023 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

 Materialismin uskonto pakottaa kuluttamiseen

Kiusaajilla on status ja valtatavoitteita

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Pekka Mattila, luksus, Muji, Lidl, Marimekko, rikos, itseilmaisu,

Näinkö väärin - nainko vaarin

Keskiviikko 19.7.2023 klo 15.31 - Kauko Niemi

Nainko_vaarin.jpg

 

Suomen kielen asemaa kritisoi varsin osuvasti Matti Mörttinen Ylen kolumnissaan. Hän sanoo puolitosissaan pohtineensa, katoaako kirjoittaminen kokonaan.

Itsekin olen paljon miettinyt samaa ja ymmärtänyt toimittajana, että sanojen merkitys syntyy vasta vastaanottajan päässä. Siksi minulle esimerkiksi emoijit ja kaiken maailman gif-animaatiot sekä erilaiset tarrat eivät juurikaan tarjoa mitään todellista ja ymmärrettävää tulkittavaa. Hauskojahan ne toki saattavat olla vaikken todellista viestiä ymmärräkään. Peukutuksen ylös tai alaspäin juuri ja juuri tulkitsen.

Minulle kirjoittaminen on aina ollut helpompaa kuin puhuminen. Johtunee siitä, että olen elättänyt itseni 40 vuotta kirjoittamalla. Puhuminen tapahtuu aivan liian nopeasti ja puolet tärkeistä asioista unohtuu tai eivät saa edes tarpeellista vuoroaan, kun ei ole päällepuhumisen taitoa. Puhuessasi ani harvoin pystyt tarkistamaan sanomasi faktojen oikeellisuutta.

Edellä mainitut seikat johtavat myös siihen, että hoidan asioita mieluummin netissä kuin puhelimella.

Ehkä olen ollut jollakin tavalla syväyhteydessä Dalai Lamaan. Hänen perusajatuksensa on, että puhuessasi toistat vain omia tuttuja asioitasi, mutta kuunnellessasi opit uutta.

Kuten Mörttinen määritteleekin, kuinka some-kirjoittelu on enempi puhekieltä ja on ihan omassa luokassaan. Sen sijaan toimittajien virallisessa mediassa ei pitäisi tappaa oikeaa suomen kieltä.

Sitten kun siirretään virallinen kieli tämän hetken ajankohtaiseen aiheeseen eli maahanmuuttoon. Ollaankin jo melko hankalalla tiellä. Suomi ei ole varmastikaan kaikkein helpommin opittavia asioita.

Minulla on ja ollut useita hyviä, jopa parhaita ystäviä Suomen rajojen ulkopuolelta ja olen antipurralaisesti tykännyt heitä auttaa uudessa kielessä. Eräskin tapaus, jossa ilmoitin ystävälleni, etten puhu hänelle enää Englantia. Kirjoittelimme ja viestittelimme paljon ja jokaiseen hänen viestiinsä vastasin uuden kielellisen vaihtoehdon tai korjauksen.

Vajaassa kahdessa vuodessa hän suoritti kielitestin ja sai Suomen kansalaisuuden. Puhuu edelleen sujuvasti suomea, vaikka onkin jo muuttanut työnsä vuoksi seuraavaan maahan. Hän antoikin minulle uuden tittelin – integraatiomanageri.

"Neil Hardwick totesi aikoinaan oppineensa suomen kielen siinä vaiheessa, kun osasi tehdä eron sille, onko kusella vai kusessa."

Neil Hardwick on enemmän kuin oikeassa. Kielemme ja sanamme ovat täynnä tapauksia, joissa yhden kirjaimen muutos muuttaa koko sanan merkityksen. Ja kun puhekielessä mumistaan huolimattomasti, ymmärtäminen joutuu koetukselle. Huolellisesti kirjoitetulla tekstillä on vielä mahdollisuuksia.

Kokosin tähän listaa sanan merkityksen muunnoksista, kun pienen pieni kirjain muuttuu. Idean sain listaan, kun tuttavani ihmetteli miksi kahvikoneeni pyytää tyhjentämään kakkasäiliön:

 

tyhmä – ryhmä

uni – uuni

sakka – kakka

ulostus – tulostus

tuuli – tulli

tuli - tulli

pilli – pillu

hylly – pylly

hylly – mylly

hylly - hullu

ympäri – ämpäri

home – homo

pullo – pallo

varustettu – varastettu

näinkö väärin – nainko vaarin

 

Voin vakuuttaa, että pystyt auttamaan ja innostamaan toista kirjoittamalla parempia kielellisiä eväitä. Kyse on vain siitä sävystä, jolla palautetta annat. Haukutko kuinka tyhmä ja osaamaton toinen on vai rakennatko myönteisesti hänelle suomenkielistä tulevaisuutta. Riikka Purra ei tässä pärjäisi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivustolla

 

Matti Mörttisen kolumni: Näin suomen kieli rappeutuu silmiemme edessä | Yle Uutiset

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, kirjoitettu suomen kieli, Matti Mörttinen,

Mitä hautajaisilla halutaan viestiä

Perjantai 16.9.2022 klo 13.00 - Kauko Niemi

Risti_KN213276.jpg

Lähipäivinä taitaa loppua musta painoväri, kun media revittelee hautajaisilla. Maanantaina kuningatar Elisabethin ja tiistaina Vesa-Matti Loirin viralliset hautaan siunaustapahtumat.

Onko kyse muistamisesta, kunnioittamisesta, vainajan toiveista, näyttäytymisestä, kuulumisesta joukkoon, näyttelemisestä, pelkästä rituaalista vai mitä hautajaisilla viestitään tai halutaan viestiä?

Sittenhän pyörii myös pilakuva, missä suntio ja pappi ihmettelevät kun ei ole ensimmäistäkään saattajaa, vaikka vainajalla on yli 2000 kaveria facebookissa.

Koskettavin toteamus kohdallani olivat papin sanat, kun hyvin läheisen ystäväni uurna laskettiin hautaan – kuolemaa sietää niin kauan, kun se ei tule omasta ovesta sisään. Fyysisesti läheisin kuoleman kokemukseni on ollut puolimetriä viimeisestä henkäyksestä.

Viime viikkoisessa blogissani ihmettelin elinaikaodotteen lyhenemisestä ja nyt sitten päästiinkin yllättäen itse asiaan.

Maanantaiset ja tiistaiset tilaisuudet ovat varmasti ainutlaatuiset. Britanniassa kaikkien arvostama henkilö tuskin saa maanantaina mitään inspiroivia hetkiä, sillä protokollat määrittävät millin tarkasti, kuinka edetään ja aivan varmasti jokainen asia oli myös etukäteen suunniteltu ja päätetty.

Nyt jo tiedämme, kuinka Britanniassa lähipiiri pukeutuu, kuka saa käyttää minkäkinlaista asua, eikä niillä määrittelyillä ole paljoakaan tekoa itse vainajan yksityisen ajattelun kanssa. Eikä liion samisykköjen kannata tehdä mediassa omia tulkintojaan kenenkäkin nappirivistön salaisista viesteistä. Kaiken tämän seremonian säestämänä toki voi ja kannattaakin muistella huikean pitkää kuningattaren tasapainoista uraa.

Ainakin kaksi on pidätetty Britanniassa, jotka ovat huudelleet muuta kuin mitä yleinen mielipide ja brotokolla sallii.

Johanneksen kirkossa, Helsingissä tiistaina onkin jo sitten kovasti paljon eri tunnelma, kun Vesa-Matti Loiri saa viimeisen siunauksen. Tilaisuus ehdittiin jo lanseerata poikkeuksellisena, kaikille avoimena. Kirkkoon olisi mahtunut reilut 2000 ihmistä seuraamaan tilaisuutta.

Nyt kuitenkin omaiset toivovat, että siunaustilaisuus vietetään vain läheisten ja tilaisuuteen kutsuttujen kesken. Omaiset toivovat, että myös tiedotusvälineet kunnioittaisivat tilaisuuden yksityistä luonnetta, eikä kirkkotilassa sisällä kuvattaisi.

Varmaa olisi ollut, että jos kirkko olisi ollut täpötäyttä, olisi myös some ollut pullollaan kuvia tilaisuudesta – olinhan siellä minäkin. Vaikka olisi kerran elämässään nähnyt Loirin vilaukselta livenä.

Loirin kuolemalla ehdittiin jo keräämään poliittisia irtopisteitäkin ehdottamalla valtiollisia hautajaisia. Valtiovalta on nyt edustettuna kutsuttujen joukossa niin kuin presidentin puoliso Jenni Haukiokin. Loiria on muisteltu sivutolkulla. Kuinka moni oikeasti tunsi ja tiesi muuta kuin ulkokuoren ja sen monet eri ilmentymät. Ne vaan eivät ole hautajaisten keskeisintä sanomaa.

Hautajaisia toki ylipäätään leimaa merkittävästi millaiseen uskonnolliseen yhteisöön vainaja on kuulunut. Kirkkojen säännöt ja kaavat ovat melko tarkkoja ja jokaisella omansa. Suomalaisen Evlut kirkon kaavassa on jonkin verran joustoa. Ainakin jos haluaa täyttää kaikki mahdolliset musiikkipaikat ja itse musiikin sisältökin kannattaa aina tarkistaa ja hakea hyväksyntä seurakunnalta.

Muutama vuosi sitten olin siunaustilaisuudessa, missä soi harmonikka. Ei kovin yleinen, mutta vainajan koko elämässä ei ollut kovinkaan montaa päivää ilman haitaria.

Mieleeni on jäänyt myös työ- ja harrastuskaverini viimeinen matka ilman kirkollisia seremonioita, missä tuhka ripoteltiin mereen. Minne käy tuulen ilmassa tie – oli minun lauluosuuteni veneessä.

Evlut kirkko on monitulkintaisuudellaan saattaa tuottaa seurakuntakohtaisesti tai jopa pappi-kohtaisesti vääntöä viimeiselle matkalle. Valitettava tilanne tapahtui pari kuukautta sitten kun siunausta toimittava pappi oli niin juovuksissa, että siunaustilaisuus piti keskeyttää.

Itse olin viime viikolla ystävän äidin uurnanlaskutilaisuudessa. Vainaja oli ollut kaikki 89 vuotta kirkon jäsen, mutta eläessään vakaasti sitä mieltä, ettei halua kirkollista seremoniaa. Niinpä seurakunnalta saatiin lupa vain laskea tuhkauurna maanlepoon.

Tilaisuus oli pieni ja kaukana perinteisistä hautajaisista. Luettiin muutama vainajan kirjoittama runo ja yksi laulu. Tunnelma oli kertakaikkisen aito ja erilaisen teeskentelemätön. Ulkopuolisenakin pystyin aistimaan ne keskustelut, joita kuolemaa odotellessa oli käyty.

Sittenhän on niitäkin, joka eivät kuulu kirkkoon, mutta viime hetkellä haluavatkin kirkollisen seremonian. Järjestelyt vaativat joustavuutta seurakunnalta ja papilta.

Toisen elämää arvostaen ja kunnioittaen voidaan tehdä paljon muutakin kuin käydä ostamassa pieneksi hetkeksi kallis kukkalaite. Viime perjantaina klo 12:00 Suomen taksiautoilijat pysähtyivät minuutiksi ja nousivat autoistaan minuutiksi kunnioittamaan Asikkalan taksimurhan uhria. Vaikuttava, vilpitön ja laaja operaatio.

Helmikuussa 2020 Jörn Donnerin siunaustilaisuudessa kappelissa arkkuun sai kiinnittää post it -lappuja. Donner käytti aina paljon post it -lappuja, kun hänellä oli paljon muistettavaa. Kaikki saivat laittaa kappelissa arkkuun lapun ja kirjoittaa terveisensä Jörnille. Tässäkin toteutettiin vainajan tahtoa, joka oli kieltänyt kukat.

Valitettavan harvat keskustelevat aidon rehellisesti viimeisistä toiveista silloin kun ajatus vielä kulkee. Tai sitten lähtö tulee niin pikavauhdilla, ettei ole ollut mahdollisuuksia keskustella. Huonoin vaihtoehto on siinä vaiheessa ryhtyä googlaamaan, kuinkas nyt edetään tai toteuttaa tiukasti uskonnollista kaavaa. Lopputulemana on tilaisuus muiden joukossa, missä aitous ja läsnäolo ovat poissa.

Toki hautajaiset ovat usein niitä tilaisuuksia, missä tavataan harvemmin nähtyjä sukulaisia.  Donnerin kaikki lapset olivat ensi kertaa fyysisesti koolla isänsä hautajaisissa. Mutta kaikkein nolointa on vetää tällaiset juhlat näyttävästi överiksi, vaikka olisi millainen sankari arkussa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona maanantai 19.9.2022 alkaen FinnRadio.fm -kanavalla

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Finnradio.fm, kuningatar Elisabeth II, Vesa-Matti Loiri, hautajaiset,

Päässäni rakentuu algoritmi sinusta

Torstai 14.4.2022 klo 21.12 - Kauko Niemi

omakuva.jpgMark oli varsin fiksu jätkä, kun tajusi, että jokainen ihminen muodostaa oman kuvan jokaisesta kaveristaan ja kohtaamastaan ihmisestä. Zukkerberg vain älysi pistää tekoälyn asialle ja muodostaa meidän käyttäytymisestämme niin kutsutun algoritmin, joka ohjaa mitä sinulle facessa näytetään, jotta olisit tyytyväinen ja koukutettu.

Olen vuosikymmenet hokenut, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Niin saavat myös kuvat ja eleet. Tämä hokema johtuu siitä, että koko työurani ajan piti miettiä kenelle kirjoittaa, mitä vastaanottaja mahdollisesti ymmärtää tekstistä ja millainen viitetausta mahdollisesti auttaa ymmärtämään.

 Se millaisia tunteita juttuni herätti minussa itsessäni, eivät läheskään aina olleet samoja mitä lukijoilla. Jopa täydellisiä fiaskoja, vaikka olisi ollut kaikki faktat käytettävissä.

Nykyisin tämä vastaanottajasta muodostuva algoritmi korostuu päivittäin somessa ja vieläpä moninkertaisena. Vain sillä erotuksella, että asiakokonaisuus katoaa ja yksityiskohdat nousevat pintaan. Jokainen kun löytää helposti viestistä omaa kuplaansa vahvistavan asian, jota sitten alkaa pyörittämään. Ja asiallista keskustelua ei synny kokonaisuudesta vaan väittelyä epäolennaisista pikku nyansseista.

Viimeisin esimerkki vaikkapa jakamani Sanna Ukkolan kolumni Karita Mattilasta. Minun päässäni algoritmi Mattilasta alkoi muodostua huikeana esiintyjänä ja vielä huikeampana sopraanona vuosien takaa Porvoossa. Silloin kohtasin Mattilan ensimmäisen kerran livenä. Beethovenin yhdeksäs livenä pysäytti ja muina solisteina Monika Groop, Matti Salminen ja Raimo Sirkiä.

Algoritmin rakentuminen on jokaisen päässä kokonaisuus ja yksittäinen asia vaikkapa seksuaalisuus tai millaisesta peniksestä kukakin tykkää, ohjaa kokonaisuutta. Mattilan peruuttamattomat viestit somessa rakentaa erilaista algoritmia minun päässäni kuin Metropolitanin tai Teatro Real -oopperoiden johdon päässä. Se mihin suuntaan Mattila itse haluaa ihmisten päässä muodostuvaa algoritmiaan ohjailla, on täysin kiinni hänen viestinnästään ja julkisista tekemisistään, jotka Mattilan tasolla valuvat aina julkisesti pramille.

Mattilan twiitti Ukkolan kolumnin jälkeen osoitti, ettei some ole oikein hänen hallussa. Ja toisaalta 60-vuotiaan naisen seksuaalisuus ja siitä keskustelu ja kommentointi on oikein hyvä asia esimerkiksi sellaisessa artikkelissa, jonka keskeinen sisältö nojaa asiantuntemukseen, muttei erillisinä twiitteinä, jotka saavat merkityksen yksittäisen vastaanottajan päässä ja eri tilanteissa.

Tällä hetkellä seuraan suurella mielenkiinnolla erään suomalaisen poliitikon algoritmin rakentumista päässäni. Hänellä on joku vimmattu tavoite, jota en vielä tiedä, mutta varmasti kohta selviää. Hänen viestinsä määrä on moninkertaistunut. Viesteissä ei viitata sanallakaan perinteiseen politiikkaan tai puolueisiin. Kaikkien sisältö on ihmisläheisyys ja julkisuuteen valutetaan tavaton määrä jopa perheen asioita. Aika paljastaa kuinka tämän henkilön algoritmi ja uskottavuus minun päässäni sitten kehittyy.

Minulla on monta ystävää, joiden säätelemä algoritmi päässäni on tarkentunut. Kukaan heistä ei ole varsinaisesti valehdellut tai julkaissut väärennettyä totuutta. Useiden kohdalla vuosienkaan keskustelut eivät ole muodostaneet samaa fiilistä kuin heidän liki päivittäinen seuranta facessa. Mitä ja miten kommentoidaan ja mistä kukakin tykkää. Uskonnollisuus ja poliittinen ajattelu ja moni muu rakentuu ja paljastuu pikkuhiljaa tahtomattaan ja tietämättään. Muutamalle olen asiasta kertonutkin ihan naamatusten ilman naamakirjaa, kuinka paljon monipuolisemman ja inhimillisemmän kuvan olekaan sinusta muodostanut.

Tasapainoiselle ihmiselle on helpointa olla rehellinen itselleen ja eritoten olla heiluttelematta omaa toisten päässä syntyvää algoritmia. Jatkuva roolissa eläminen on rasittavaa, näytellä jotakin koko elämänsä.

Omilla roolin mukaisilla sanomisilla on kokonaisuuden toiston kannalta pieni merkitys, koska niitä tulkitaan niin monella eri tavalla, eri tavalla jokaisessa päässä. Jonakin päivänä rakennettu pilvilinna sitten hajoaa ja se vasta sattuukin – kun minä niin yritin.

Ihmiset ovat pahoja ja ilkeitä. Ei vaan ne ymmärtävät asioita eri tavalla. Ilkeys tulee pääsääntöisesti kuvaan vasta sitten kun valeroolit paljastuvat.

Itse vaan olen niin laiska, vaikka päässäni on ihan mielenkiintoisia algoritmeja, niin edelleen tuputan samoja asioita kaikille, vaikka matille pitäisi lähettää eri viesti kuin maijalle. Koneellisesti sen näin tekee Markin face.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 18.4.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Zukkerberg, algoritmi, Karita Mattila, Sanna Ukkola, Raimo Sirkiä, Monica Group, Matti Salminen, Metropolitan, Teatro Real, seksuaalisuus,

Rajanvetoa Räsäsellä

Lauantai 29.1.2022 klo 13.05 - Kauko Niemi

 usko.JPG

Monin verroin jännittävämpää kuin yhdetkään vaalit tai yksikään television saippuasarja on Päivi Räsäsen viime maanantaina alkanut oikeudenkäynti. Voiko oikeesti ihmisten sepittämiä tarinoita eli raamattua ja vastaavia käyttää oikeuden päätöksessä minkään arvoisena lähteenä, todisteena siitä mitä on nykylain valossa tapahtunut.

Räsäsen esitutkinta aloitettiin valtakunnan syyttäjän toimesta. Oikeudenkäynnissä on kyse sananvapaudesta ja siitä, kuinka sitä voidaan käyttää uskonnollisissa julkaisuissa ja mielipiteissä.

Tuomioistuin joutuu tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa ottamaan kantaa siihen, voiko Raamatun siteeraaminen olla rikos.

Raamattu ei voi olla maalaisjärjellä ajateltuna rikosoikeudellisesti totta. Kukaan ei tiedä raamatun tarinoiden todellisuutta. Niihin vaan uskotaan syystä tai toisesta. Toiset uskovat vakaammin ja toiset kevyemmin ja toiset ei lainkaan. Todistettua faktaa ne eivät missään tapauksessa ole. Niiden tarinoiden varjolla on helpotettu joidenkin ihmisten elämää tai päinvastoin saatettu joidenkin ihmisten elämä helvetilliseksi. Jotkin ihmiset ovat hyödyntäneet tarinoita ja onnistuneet nousemaan jumalasta seuraavaksi omine etuineen.

Tämähän on tyypillistä lopputulemaa aivan samalla tavalla, jota koemme joka päivä nykyään somessa. Eri asioiden uskovaiset julistavat omaa uskoaan kaikelle kansalle. Eikä millään ole oikeaa ja laillista todellisuusperää.

Tässä yhteisessä maailmassamme, missä elämme, on kaikkiaan 138 eri uskonnollista ryhmittymää. Uskonto tarkoittaa uskoa ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina (yhteisöllisinä) tapoina ja (palvonta)menoina.

Jokaisella on omat tarinansa, omat kirjansa, omat tulkintansa ja sääntönsä. Näiden keskinäisistä tulkinnoista ja todellisuudesta ei juurikaan käydä oikeutta, mutta sotia on käyty sitäkin enemmän surullisin seurauksin. Ehkä aika moni afganistanilainen ihminen miettii parhaillaan mistä saisi leipämurusen ja onkohan se meidän jumala nyt tosissaan.

Nyt tässä Räsäsen prosessissa toivoisi lopputuleman näyttävän, ettei tarinoilla ja niiden tulkinnoilla voi ratsastaa silloin kun tulkitaan lakia. Jos Räsäsen raamatuntulkinnat hyväksytään lakituvassa, niin seuraus tulee olemaan katastrofaalinen. Kyllä ihminen keksii raamattua lukemalla mitä temppuja tahansa ja hakee tarinoista oikeutta tekosilleen. Syntyy raamattu-hakkerointia.

Aiemminkin olen todennut, että näillä kirjoituksillani en ole puolesta tai vastaan uskonnollisuutta, jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta Raamattuun, Tuntemattomaan sotilaaseen tai Muumipeikko Hattivattien saarella. Mutta keppihevosena niitä ei pidä käyttää lakia rikkoessaan.

Päivi Räsänen on taitava politiikko ja manipulaattori. Hän sai laumoittain ihmisiä eroamaan kirkosta, vaikkei hänellä ole osaa eikä arpaa suomalaiseen kansankirkkoon, vaan edustaa omaa lahkoaan, joka tekee omia tulkintojaan raamatusta ja nyt myös Suomen lainsäädännöstä.

Viime maanantainen oikeudenistunto ja sen lieveilmiöt osoittivat selkeästi kuinka Päivi Räsäsen esiintyminen ja puheet olivat huolellisesti käsikirjoitettuja lain näkökulmasta. Räsäsen uskonnollinen paatos oli tällä kertaa jätetty siivouskomeroon. Seuraavan kerran asiaa käsitellään 14.2.2022.

Räsästä tuskin tullaan tuomitsemaan, mutta rajojen selkeyttäminen on paikallaan. Toivottavasti tämä nyt alkanut oikeudenkäynti vetää selvemmät rajat tarinoiden tulkinnoille, vaikka maanantainen käsittely olikin varsin sekava. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi Iltalehdessä mistä on kysymys. Siis siitä missä asiayhteydessä ja millä tavalla ilmaisuja käytetään. Ei tämä asia ole nytkään sen monimutkaisempi ulkopuolisin silmin tarkasteltuna.

Päivi Räsänen on joka tapauksessa hävinnyt taistelunsa homoja vastaan. Tiede ja valtavirrat ihmisten ajattelussa eivät tue Räsästä ja hänen kannattaisi olla raapimatta tulitikkuja ja olla jo hiljaa koko asiasta.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 31.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

PS.
Valtionsyyttäjä Anu Mantila määritteli heti oikeusistunnon aluksi Ylen raportin mukaan mistä oikeudenkäynnissä ei ole kyse.

Me emme keskustele teologiasta ja Raamatun tulkinnasta. Me emme keskustele siitä, miten Raamattua voi ja saa tulkita. Emme myöskään keskustele tasa-arvoisesta avioliittonäkemyksestä.

Hän sanoo, että oikeudessa ei myöskään keskustella siitä, ovatko Räsäsen lausumat olleet kristinuskon mukaisia.

Syyttäjän mukaan oikeudenkäynnissä on kyse seuraavista asioista;

– Ovatko Räsäsen lausumat sellaisia muiden perusoikeuksia loukkaavia? Ovatko ne halventavia ja muita loukkaavia riippumatta siitä, ovatko ne löydettävissä Raamatusta?

– Täällä ei ole kyse Räsäsen tai toisen osapuolen tulkinnasta ymmärtää oikeudenkäyntiä. Pelkkä Raamatun lauseiden siteeraaminen ei ole rikos.

Omien mielipiteiden ilmaiseminen voi olla rikos, vaikka ne kuinka perustuisivat Raamatun tulkintaan.

Kyse on siitä, miten Raamattua käytetään.

 

 

Lisää aiheesta:

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/8/18/31190

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2021/7/24/38756

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/11/23/32342

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2010/10/15/107

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Päivi Räsänen, uskonto, sananvapaus, raamattu, Matti Tolvanen, Anu Mantila, homous,

Pääministeriyden nuorennusimagon rakentaminen liian rivakkaa

Perjantai 10.12.2021 klo 8.55 - Kauko Niemi

 Lastenlinna_KN214256.jpg
 

Mistä me muistamme Sanna Marinin muutaman vuoden kuluttua – bilettämisestä. Mistä me muistamme presidentti Martti Ahtisaaren – liukkaista kengistä. Mistä me muistamme Ilkka Kanervan – tekstiviesteistä. Mistä me muistamme Ahti Karjalaisen – missähän kunnossa tänään. Mistä me muistamme Matti Vanhasen – naisseikkailuista.


Ihmisen pr-imago rakentuu pitkälti tekojen mukaan. Selityksillä tekoja ei hevin käännetä jos ei ole todellista näyttöä

Vaikka Sanna Marin kuinka selittäisi, että hänellä on myös yksityiselämä, niin se ei nyt vaan ole niin. Hän on nukkuessaankin pääministeri, eikä sitä titteliä voi jättää tuulikaappiin työpäivän päätteeksi. Eikä tilannetta pelasta se, että viimeaikaiset tekoset täyttävät kaikki laillisuuden piirteet ja periaatteet.

Pääministeriys edustaa kansakunnan johtajuutta ja sitä kautta uskottavuutta ja luotettavuutta, esimerkkiä on hankala rakentaa, jos puhuu toista ja tekee toista ja joutuu jälkikäteen selittämään tekosiaan.

Kaksi oikeusoppinutta totesi Ylen Aamu-tv:ssä, ettei pääministerin toimintaan korona-altistuneena liity suuria laillisuuskysymyksiä, vaikka esimerkillisenä sitä ei voida pitää. "Kyllä tässä on aika paljon tekemällä tehtyä kohua, mikä ei ole suomalaisessa mediajulkisuudessa mitenkään poikkeuksellista viime kuukausina ja vuosina.

Medialla on toki iso osansa tässäkin paisuttelussa. Tosin taitava viestittelijä ja hänen esikuntansa pystyisivät tämänkin hanskaamaan. Tai parhaassa tapauksessa oppimaan ensimmäisestä kerrasta. Nyt vaan jatkuu ja jatkuu.

En ole puolustamassa patavanhoillista pääministerikulttuuria, vaikka olenkin patavanhoillinen boomeri. En myöskään ota kantaa poliittisin perustein. Olen puolustamassa sellaista muutosta, missä uskottavuus ja luottamus kantavat viestejä ja saavat myönteistä suhtautumista ja muutosta aikaan.

Viestinnän näkökulmasta katsottuna on tietysti positiivista, että Marin on rehellinen ja somettaa mennen tullen. Kysymys kuuluukin, että onko some se luotettava kanava, jossa tilanteen voi viestinnällisesti hallita. Ja se kanava missä ansaitaan yli viiden miljoonan ihmisen usko ja luottamus.

Seuraava isompi kysymysmerkki onkin sitten puolueen suhtautuminen Marinin valitsemaan linjaan. Hätäisten kommenttien päästelyssä on nyt melko tiukat jarrut päällä. SDP menetti Ylen kyselyssä kakkospaikkansa Perussuomalaisille. Tämä hienoinen muutos pistettiin hallitusvastuun piikkiin. Näinhän on aina käynyt normaalistikin. Tulevat kannatuskyselyt paljastanee enemmän.

Esille noussee myös tai on jo noussut asetelma suhtautuminen miehiin ja naisiin. Miehet muka saavat ja ovat kautta aikojen saaneet örveltää miten tahtovat, mutta naiset eivät. Tämä keskustelu ei kuitenkaan johda mihinkään suuntaan, jotta mikä on pääministerin rooli ja tehtävä demokraattisessa valtiossa.

Pääministerin, oli sitten kuka tahansa, on tiedostettava nykyaikana, että hänen tekemisensä ja sanomisensa tulevat aina julki hyvässä sekä pahassa. Niitä ei voi piilotella, eikä luokitella yksityisiin tai julkisiin. Sen mukaan on sitten elettävä ja toimittava ja valinta on syytä aina tehdä etukäteen, ettei tarvitse selitellä.

Marin ei ollut ainut harkitsematon ministeri. Samassa tilaisuudessa olivat myös elinkeinoministeri Mika Lintilä ja puolustusministeri Antti Kaikkonen. Kumpikaan ei vältellyt julkisia tilaisuuksia viikonloppuna virallisista varoituksista huolimatta. Luetun ja kuullun ymmärtäminen on kovin heikolla tasolla.

* Aikataulullisesti Marin, Lintilä, Kaikkonen altistuivat perjantaina
* Marin meni lauantaina ystävien kanssa ravintolaan ja jatkoi miehensä kanssa yökerhoon
* Sunnuntaina Marinin koronatesti (negatiivinen)
* Sunnuntaina Lintilä meni katsomaan salibändiottelua
* Sunnuntaina Kaikkonen osallistui keskustanuorten 75-vuotisjuhlaan.
* Itsenäisyyspäivänä Marinin toinen testi (negatiivinen)

Ajoituksellisesti tapahtumat eivät varsinaisesti liittynyt itsenäisyyspäivään, eikä sen niin sanottuun pakolliseen juhlimiseen.
Media vain jauhoi asiaa itsenäisyyspäivänä, kun ei linnanjuhliakaan ollut, johon olisi energiansa uponnut.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 13.12.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:

Ei näytä eikä tunnu oikealta, että pääministeri joraa yökerhossa

Viestintäkouluttaja kuvailee Sanna Marinin Facebook-kirjoitusta osa-anteeksi­pyynnöksi: jätti asioita mainitsematta

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, pääministeriys, Sanna Marin, Antti Kaikkonen, Mika Lintilä, korona, korona-altistus. bilettäminen, Martti Ahtisaari, Ilkka Kanerva, Ahti Karjalainen, Matti, Vanhanen,

Ennustajaukko miettii epävarmaa tulevaisuutta

Perjantai 25.12.2020 klo 15.03 - Kauko Niemi

Omakuva.jpgJälkiviisaus on niin helppoa ja epäluotettavaa, kun joku ilmaisee, että tätähän minä ennustin jo viime vuonna. Kuitenkaan ei ole mitään dokumentteja. Siksi kirjoitan nyt julkisesti ajatuksia tulevasta.

Oikein mielelläni tunnustan vuoden kuluttua, että olin väärässä tai jopa täysin väärässä. Tai sitten viittaan tähän blogiini, että näin tuli arvioituakin. Siis arvioitua, sillä nämä eivät perustu mihinkään laajaan tutkimukseen tai muuhunkaan faktaan. Puhtaasti vain minun intuitioon, joka on joskus oikeassa ja sitten taas toiste ihan pielessä.

Korona on keskuudessamme koko ensi vuoden. Rokotukset hillitsevät jonkin verran, mutta ihmiset eivät malta ottaa asiaa riittävän vakavasti ja viruksen uudet versiot livahtavat keskuuteemme. Kolmas, neljäs ja ties monesko versio ensi vuoden aikana koetaankaan.

Itse en tee mitään suunnitelmia sen enempää kuin tänäkään vuonna ja näin ei tarvitse pettyä, eikä perua matkoja tai ennakkoon ostettuja lippuja.

Ensi vuosi on todellinen koetinkivi matkailulle ja sen ympärillä pyörivälle taloudelle. Siinä ei auta, että Finnairin lentokoneruokia myydään supermarketissa. Ravintolat ovat myös tosipaikan edessä. Ei vain sen takia, että asiakasrajoitteet jatkuvat tavalla tai toisella koko vuoden, vaan ihmiset ovat taas oppineet tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa ja jopa nauttimaan luovuudestaan omassa keittiössä.

Kahden vuoden koronasta pitäisi selkeästi paljastua, ettei yksittäisellä valtiolla ole mitään mahdollisuutta selvitä globaalissa maailmassa missä tarvitaan maksimaalista yhteistyötä tällaisten yllätyksellisten asioiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Tämän saavat Britit pian kokea käytännön elämässään.

Suomalainen kaupan grand old Stockmann ei selviä hengissä. Stockmannilla ei ole enää mitään mikä kannattelisi sitä vaikeuksien yli. Nyt ei enää locatiokaan. Palvelu, jota vielä jotkut arvostavat hiipui ja samat tuotemerkit eivät kannattele, joita saa jokaisesta peltomarketista ja nettikaupasta. Stockmann on nyt normaali ostoskeskus ja ongelmia tulee olemaan muillakin ostoskeskuksilla. Korona on opettanut ja opettaa tehokkaasti edelleen ensi vuonnakin nettikaupankäyntiä. Koronan kurittama outlet-kylä Kaakkois-Suomessa siirtyi jo yrityssaneeraukseen.

Ensi vuoden yksi pelottavimmista asioista Yhdysvaltain sisällissota. Toistaiseksi sotaa käydään fyysisesti paikallistasoilla ja suunsoitollisesti kaikkialla. Fyysiset yhteenotot lisääntyvät ja poikkeustilan julkistaminen on ollut viime päivinä viittä vaille valmis.  Poikkeustilaa ei suinkaan harkita koronan takia, vaikka tilanne ei ole lainkaan hallinnassa.

Kostonhimoisen, harhaluuloisen ja salaliittoteorioihin kallellaan olevan Trumpin katkeruus voi purkautua ihan millä arvaamattomalla tavalla tahansa. Etenkin kun hänen syytesuojansa poistuu presidenttikauden jälkeen.

Rallimaailmassa tapahtuu muutoksia merkkikohtaisen kärkipaikan valloituksessa.  Toyota rallitalli menettää asemansa. Uudelle tallipäällikölle Jari-Matti Latvalalle on ehdottomasti tärkeämpää päästä itse lööppeihin, kuin motivoida kuskeja ja tekniikan kehittäjiä ylivoimaisiin suorituksiin.

Suora lainaus Tampereen yliopiston professori Janne Seppäseltä - Olen seurannut nyt jonkin aikaa somekeskusteluja Al-holista haetuista lapsista ja heidän äideistään. Tässä maassa käydään nyt ankaraa yhteiskunnallista kamppailua, jossa käyttövoimana on viha. Se suuntautuu kaikkia niitä kohtaan, jotka yrittävät pitää yllä jonkinlaista inhimillisyyttä, suhteellisuudentajua ja kokonaisnäkemystä tarjolla olleista vaihtoehdoista. Monet kommentoijat menevät todella primitiiviselle tasolle puhuessaan "ihmissaastasta". Oikeistopopulistiset poliitikot valjastavat tämän vihan käyttövoimakseen ja lietsovat sitä. Tämä on helvetin vaarallinen kehityskulku.

Pirullinen populismi muuttuu pahuudeksi, niin kuin yksi kommentoija osuvasti sanoo.

Politiikka muuttuu merkittävästi ja kevään kuntavaalit tulevat olemaan osoitus, kuinka politiikkaa ei enää tehdä kuntien ja kaupunkien yhteiseksi hyväksi, vaan sitä tehdään vain ja ainoastaan yhden puolueen häikäilemättömän pyrkyryyden ehdoilla. Erityisesti tässä ennusteessani toivoisin olevani täysin väärässä.

Toki ensi vuosi tuo onnellisia hetkiä, jos vain ymmärtäisimme mitä se onni on. Suomalaissyntyinen onnellisuustutkija Emma Seppälä paljastaa Helsingin Sanomien haastattelussa selkeästi onnellisuuden perusteet.

Seppälän mukaan on olemassa kahdenlaista onnellisuutta. Ensinnäkin on onnea, jota ihminen saa täyttäessään itsekkäitä halujaan.

”Ruokaa, seksiä, mainetta, valtaa, huumeita, alkoholia, rokkia, rahaa ja vaikkapa Instagram-kuvan tykkäyksiä. Sitä on hedonistinen ja materialistinen onnellisuus.”

Kun hedonistista onnea kerää osakseen, mielihyvähormonit ryöpsähtävät aivoissa mutta katoavat nopeasti. Sen vuoksi iloa tuovia piikkejä janoaa jatkuvasti lisää.

Alituinen asioiden tavoitteleminen oman itsen kustannuksella ajaa ihmisen taistele tai pakene -tilaan, joka on pitkään jatkuessaan uhka terveydelle.

Jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltelemaan ja vaikeuttaa hetkessä elämistä. Se vie meitä kauemmas onnellisuudesta.

Kun olemme läsnä nykyhetkessä eli ajattelemme sitä, mitä parhaillaan teemme, olemme tutkimusten mukaan onnellisimmillamme riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei. Lisäksi läsnäolo lisää karismaa muiden silmissä.

 

Hyvää Uutta Vuotta ja ollaan läsnä.

Ennustamisen olemuksesta laaja artikkeli Helsingin Sanomissa. (tilaajille) Voit tedä oman ennusteesi ja osallistua kilpailuun, jonka voittaja selviää vuoden kuluttua.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, ennustus, vuosi 2021, Jari-Matti Latvala, Sockmann, Trump, korona, Janne Seppänen, kunnallisvaalit, Emma Seppälä, onnellisuus

Asia jota en ole oppinut vaikka olen koko elinikäni opetellut

Lauantai 23.2.2019 klo 12.56 - Kauko Niemi

Luen todella helpottavaa uutista, kuinka 74 pendelöijää vetoaa VR:lle: Meidän lisäksemme jatkuvasta myöhästelystä kärsivät perheemme, työn­antajamme, työ­toverimme, lastemme hoitajat ja harrastusten vetäjät.

Uutinen on minulle helpottava, kun olen koko elämäni yrittänyt opetella, ettei se muutama minuutti sinne tai tänne maailmaa kaada. Tämä asia on jossain niin syvällä minussa, etteivät mitkään opit ole asiaa pystyneet korjaamaan, eikä edes helpottamaan.

Aikataulussa pysyminen on niin keskeinen asia, että lukuisista menneistä tapahtumista muistan vain ovatko ne olleet aikataulussaan, mutten muista itse tapahtuman sisällöstä mitään.

Vaikkapa aikoinaan aamu yhdeksältä oli Nokian lehdistötilaisuus. Tilaisuuden isäntä kysyi tiedotusvastaavalta tasan yhdeksältä, että voidaanko aloittaa. Hänelle vastattiin, että yksi ennakkoilmoittautunut on tulematta. Silloin kysyin, että miksi meitä rangaistaan, jos yksi on myöhässä ja tilaisuus alkoi heti.

Tähän sisäiseen kellottamiseen on varmaan osaltaan vaikuttanut myös se, että työelämässä on ollut jatkuvia toimituksellisia deadlineja, joista ei voinut millään lipsua. Eikä koskaan lipsuttukaan.

Muistan senkin dealinen, kun taitot piti olla painossa aamulla kahdeksalta ja ne valmistuivat hyvissä ajoin 06:10 läpi yön puurtamisen jälkeen. Ja vain sen takia, että avustajat olivat myöhässä.

Sisäistä kelloa viriteltiin niinäkin vuosina, kun jokaisen päivän ensimmäinen deadline oli 07:20 ja seuraava 12:30.

Tietenkin elämässä olen tuhlannut melkoisen paljon aikaa, varautuessani siihen etten varmasti myöhästy. Olen nurkan takana odottamassa oikeaa hetkeä 10-15 minuuttia. Tosin silloin on toki voinut kirkastaa viimeiset ajatukset itse h-hetkeen.

Toisaalta on tapahtunut muutaman kerran niinkin, että olen jättänyt tilaisuuden kokonaan väliin, koska en ole kehdannut mennä sisään myöhästyneenä.

Entäs sitten ihan arkinen siviilielämä. Sielläkin olen 99,9 prosenttisesti ajoissa. Minulla on pari hyvää ystävää, joiden elämää ei kovinkaan tarkasti kellon ajat rytmitä. Toinen saattaa soittaa silloin kun olen jo paikalla, että olethan tulossa. Hänelle olen vakuuttanut, että luota. Minä soitan silloin, jos olen yli 3 minuuttia myöhässä.

Huikein ja eniten hikikarpaloita pukkaa kun on tekemisissä muiden kulttuurien kanssa. Italiassa ja Espanjassa mikään ei suomalaisittain tapahdu sovitussa aikataulussa, mutta kaikki kuitenkin järjestyy.

Tyypillinen esimerkki entisestä elämästä oli vaikkapa eurooppalainen lehdistötapahtuma, jonne matkustettiin edellisenä päivänä ja illalla mentiin yhteiselle illalliselle. Ilmoitettiin, että kuljetus lähtee hotellilta klo 19:00.

Skandinaaviset toimittajat tulivat klo 19:00. Saksalaiset ja muut keskieurooppalaiset 19:10, espanjalaiset 19:25 ja italialaiset 19:40 ja sitten päästiin lähtemään.


Toista se oli Japanissa, missä päivän aikataulu alkoi 07:30 ja ohjelman mukaan päättyi 21:30. Kellään ei tuntunut olevan mitään paniikkia, vaikka meidän pyynnöstä ohjelmaa muutettiin isostikin kolmeen kertaan päivän aikana. Palasimme hotellille 21:32 ja isäntä pyysi anteeksi pientä viivästymistä. Pienenä yksityiskohtana ohjelman jokaisen vierailupaikan yhteydessä oli aikataulutettu kaksi minuuttia muistokuvausta ja sitten ryhmässä hymyiltiin.

Tuttavani asui jonkin aikaa Milanossa ja sikäläinen ystävä meni naimisiin. Juhlaväelle ilmoitettiin, että kuljetus hotellilta kirkkoon on 14:00. Hotellin pihalla juhlaväki odotteli kuljetuksen saapumista ja siihen pölähtikin morsian klo 13:50 – voi kun kiva että olette jo täällä. Nähdään kirkolla, käyn ensi kampaajalla.

Samaa sanoo Suomessa, järvenpääläinen, juhlia järjestävä Mari Mattila. Hän hoitaa suomalaisia häätapahtumia Toscanaan. Mattila kommentoi, että kauhu valtaa italialaisen pitopalvelun, kun pöytään istuu hääseurue Suomesta.

Tein aika monta opintomatkaa kuoron kanssa Italiaan. Ja voin vakuuttaa, ettei siihen totu, että konsertti alkaa ilmoitetusta ajasta 40 minuuttia myöhässä ja koskaan ei oikein tiedä milloin se sitten alkaakaan.

Ja sitten toisin päin, kun italialainen ystäväkuoro vieraili Helsingissä, niin moneen kertaan piti vakuutella, että Temppeliaukion konsertti alkaa tasan 19:00 tai ihmiset lähtevät kotiin viimeistään klo 19:10 kun kirkossa ei tapahtunutkaan mitään.

Aika on mielenkiintoinen käsite. Onko se rahaa, nautintoa tai jotain muuta? Sitä kuitenkin on vuorokaudessa tasa-arvoisesti jokaisella yhtä paljon.  Minulle ensivaikutelma toisesta ihmisestä syntyy aikataulujen kautta.

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 25.2.2019 klo 08:00 ja uusintoina viikon aikana (Espanjan aikaa).

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, aikataulu, myöhästyminen, täsmällisyys, Mari Mattila, Espanja, Italia, Japani