Euroviisut oli ja meni

Maanantai 18.5.2009 - Kauko Niemi

30 miljoonaa euroa on aika iso raha yhden tilaisuuden järjestämiseksi. Oliko anti sen väärtti? Huonompaakin katsottavaa televisiosta tulee vaikka kuinka paljon.

Venäjä pisti parastaan ja onnistuikin hienosti. Ohjelma eteni jouhevasti ilman suurimpia jaaritteluja.

Suurimman vaikutuksen teki valotekniikka. Olen tutustunut pariin valo-ohjaustekniikkaan ja täytyy sanoa, että lauantaisen spektaakkelin valotekniikka oli kyllä huikea.

Kameratyöskentelyssä sen sijaan oli tietokoneohjaus ei toimi, eikä toiminut Moskovassakaan. Automaattikamerat kiersivät lavaa nykytyylin mukaan äärettömän nopeine leikkauksineen. Tässä oli vaan se heikkous, ettei kamera elänyt tilanteessa. Huikeat akrobatiat jäivät näyttämättä, paitsi vahingossa.

Ai että musiikki? Olihan siellä sitäkin. Loppujärjestys oli kutakuinkin oikea - myös Suomen osalta.

Minulle musiikki tarkoittaa jotakin kaunista ja harmoonista. Jos kahden kuuntelukerran jälkeen en pysty biisiä hyräilemään tai luomaan siitä mitään selkeää mielikuvaa, niin se ei ole minun makuuni.

Kun nyt radio soi taustalla ja sieltä tulisi Suomen edustuskappale, niin en sitä tunnistaisi vieläkään.

Norjan voittajan tunnistaisin, mutta en nyt kuitenkaan ymmärtänyt miksi se sai niin ylimääräiset pisteet. Niin ylivoimainen se ei kuitenkaan mielestäni ollut.

Kaunottarien kauhunhetket

Sunnuntai 19.4.2009 - Kauko Niemi

Lauantaiaamuna kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu YLE:n aamu-tv:n meikkihuoneessa studioon pääsyä odotellessani.

Kuka oikeasti haluaa teräväpiirtolähetyksiä.

Tuolloin ruudussa näkyvät kaikki pienetkin arvet ja näppylät, eikä niitä voida maskihuoneessa piilotella.

Yhdysvalloissa kaunottaret elävät jo kauhun hetkiä. Kaunottaret, joita on kiristetty sieltä sun täältä. Tällainen kauneus paljastuu ruudussa varsin helposti.

Ja ketäs ei olisi leikelty ja venytelty Yhdysvalloissa?

Siellä meikkihuoneessa ja kohta meilläkin piikitetään täytettä ihon alle, jotta ihoa saataisiin kimmoisammaksi ennen lähetyksen alkua.

Onkohan niin, että tulevalla teräväpiirtokaudella luomu pääseekin paremmin eetteriin. Kiristetyt vain näyttävät niin pahalta, ettei heitä huolita ainakaan lähikuviin.

Odottamaton palvelukokemus

Tiistai 14.4.2009 - Kauko Niemi

Mikä on hyvä palvelukokemus - nyt voin kertoa sen. Se tapahtui Postissa - aivan totta.

Kokemuksen arvoa tietenkin nostaa se, että oletusarvo ei ollut entisiin kokemuksiin nojautuen kovinkaan korkealla.

Hortoilin paksu nippu papereita kainalossa Helsinki kympin hyllujen välissä ja etsin sopivaa kuorta mihin paperin sujauttaisin. Kotoa kun ei niin monelle A4:lle kuorta löytynyt.

Toista vaihtoehtoa mittaillessani Postin henkilökuntaan kuuluva sujahti viereeni ja kysyi millaista kuorta oikein etsin? Hän löysi sen heti, jonka ohi olin jo kertaalleen kulkenut.

Neuvot kuinka kuoresta tehdään sellainen että menee luukusta sisään - "onko teillä jo vuoronumero", oli seuraava kysymys. Hän kävi nappaamassa vuoronumeron ja kun olin saanut paperit kuoreen ja taitettua sen kaiken sääntöjen mukaan, niin olikin minun vuoroni.

Hyvänen aika - alle kaksi minuuttia Suomen ruuhkaisessa pääpostissa. Ja mikä parasta ilman ohjesäännön sivulta kolme olevaa ulkoa opittua palvelun tai tyrkyttämisen makua.

Se oli aidosti palvelua - kiitos!

Vanhanen ei ymmärrä yritysjohtamista

Sunnuntai 8.3.2009 - Kauko Niemi

Vanhanen ja kumppanit taitavat luulla, että yrityksissä mietitään syvällisiä strategioita, kun leikataan kustannuksia eli pannaan väki pellolle.

Yt-neuvottelut alkavat sillä, että ilmoitetaan tavoite, kuinka monesta ihmisestä on päästävä eroon. Tässä vaiheessa ei ole tehty mitään suurempaa ajattelutyötä töiden järjestelyistä, saati mistään muustakaan.

Mekaaninen laskenta tapahtuu yrityksen henkilöstökulujen keskiarvolukuina.

Seuraavana näennäisesti istutaan yt-pöytään, koska laki niin edellyttää.

Toisaalla laskentaosasto pistää ihmiset exeliin ja listaa kalleimpia kulueriä niin pitkälle, että säästösumma on kasassa. Jos on paljon suuria kulueriä, ei tarvitse irtisanoa koko ennakoitua määrää.

Kas kummaa, vanhoille työntekijöille on vuosien varrella kertynyt kaikenlaisia korotuksia ja etuisuuksia (hyvien vuosien aikana), joten he ovat kuluerinä kaikkein kalleimpina listan kärjessä.

Seuraavana esimiehille annetaan tehtäväksi ilmoittaa suurimmille kuluerille, ettei heidän kulujaan enää makseta. Toiset esimiehet tekevät se tekstiviestillä, toiset sähköpostilla ja ne, joilla on nahan alla vähän tuntoa, sanovat sen naamatusten.

Ihmisestä, joka on tehnyt muutaman kymmenen vuotta töitä, on tullut hyvin tehdyn työn takia suuri kuluerä, eikä siinä mietitä sen enempää osaamista kuin eläkkeitäkään.

Vanhasen malli merkitsee käytännössä työttömiä ikäihmisiä.

Näin se toteutuu, management by exell. Vasta sen jälkeen mietitään, kuka hommat hoitaa ja kuinka voitetaan oikeudessa, jos joku vanha änkyrä ottaa moisesta nokkiinsa.

Hormoneja suusta suuhun

Tiistai 17.2.2009 - Kauko Niemi

Yhdysvaltai tiedeviikolla todistettiin se, mitä toivon mukaan mahdollisimman moni on kokenut käytännössä.

Suutelussa vaihtuu paljon hormoneja. Miehen syljessä niitä on huomattavasti enemmän kuin naisen. Siitäköhän se johtuu, että . . . .

Miehen syljessä on muun muassa paljon testosteronia. Eräässä tutkimuksessa jopa puolet vastaajista sanoi, että treffailu tyssäsi ensimmäiseen suudelmaan. Sen vaikutus paitsi teknisesti niin myös hormonaalisesti on erittäin voimakas. Yli 90 prosentissa maailman kulttuureissa suudellaan.

Lafaytten yliopistossa tehtyjen mittausten perusteella on osoitettu, että ihmisten stressihormoni, kortisolin taso putoaa niillä pareilla, jotka kanssakäymisessään suutelevat. Eikä vähäpätöisintä suinkaan ole, että suutelussa erittyy oksitosiinia. Se on yksi tärkeimpiä luottamusta lisäävä hormoni.

Niin mitähän tähänkin selvitykseen muuta sanoisi kuin, että näin minustakin tuntuu käytännössä. Aika moni vain jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä.

Tavallisen näköinen ongelma - outo ratkaisu

Sunnuntai 15.2.2009 - Kauko Niemi

Tekniikka on ihmeellistä. Etenkin nykyinen autotekniikka.

Reilu viikko sitten turvatyynyn varoitusvalo jäi palamaan. Eihän se vauhtia hidastanut ja toivoin että jollakin aikataululla tai jossakin töyssyssä huono kontakti liikahtaa sen verran että valo sammuu.

Pokka petti kuitenkin reilun kolmen viikon jälkeen. Vein auton pikahuoltoon tarkistettavaksi. Töpseli kiinni ja pian oli vikakoodi näytöllä.

Koodi ei kuitenkaan kertonut kuin tolpan välistä ilman piuhoja. Neljän päivän kuluttua vika oli korjattu ja auto oli noudettavissa.

Että kuinka tuo pieni punainen valo saatiin sammumaan? Vaihtamalla kuljettajan istuin.

Ihan ensimmäiseksi en olisi ryhtynyt istuinta vaihtamaan. Niin se vaan on että johdot ovat pakattu istuimen sisään, eikä istuinta voi purkaa.

Onkohan takapuoleni liian painava vai tiukka ja terävä, että johdotkin katkeilevat :-)

Isä-rakas, otan nyt elämäni omiin käsiin

Lauantai 14.2.2009 - Kauko Niemi

Viikon ehdottomasti suurin uutinen Suomessa, joka jäi vähälle huomiolle oli Kirsti Paakkasen syntymäpäivähaastattelu Helsingin Sanomissa. Jopa sopulilauma jätti jälkiruodinnan kokonaan väliin.

Mitä ihmeellistä siinä on jos joku mummo täyttää 80 vuotta? Minun vaatimattoman ja epätarkan seurannan perusteella keskiviikkoinen haastattelu oli Paakkasen kaikkien aikojen ensimmäinen syntymäpäivähaastattelu. Hän on varjellut fyysistä ikäänsä viimeiseen asti. Joko hän nyt luovuttaa?

Paakkanen on noudattanut Tarmo Mannilta saamaansa ohjetta: silloin kun nainen ilmoittaa ikänsä, niin se on sama kuin viimeinen käyttöpäivä. Tästä näkökulmasta katsottuna Paakkanen siirtynee eläkkeelle.

Ei se fyysinen ikä vaan henkinen ikä. Siinä se on koko elämän kulminaatio. Paakkanen on oman tiensä kulkija, joka otti 16-vuotiaana ohjat omiin käsiinsä, lähtiessään kotoaan. Vanhempien uhotteluun hän vain vastasi – Isä-rakas, otan nyt elämäni omiin käsiin.

Kumpa mahdollisimman moni meistä pystyisi samanlaiseen dialogiin oman elämänsä kanssa.

Meillä on pari muutakin mummoa, joiden fyysisellä ja henkisellä iällä ei juuri ole mitään yhteyttä toisiinsa.

Aira Samulin tanssii ja menee ikäisekseen kuin nuori tyttö eläen tässä päivässä ja ammentaen vaikutteita nuorista.

Lenita Airistolle fyysisen iän paljastaminen on yhtä suuri peikko kuin on ollut Paakkasellekin. Lenitan täyttäessä vuosi sitten tammikuussa 70 vuotta, hän välitti STT:n kautta medialle jyrkkäsanaisen kiellon asian uutisoinnista. Ehkä näemme tämän haastattelun sitten yhdeksän vuoden kuluttua.

Mahtavia esimerkkejä kaikki kolme. Miksi meidän pitäisikään elää ulkopuolisten oletusarvojen ja ohjaussignaaleiden mukaan. Kannattaa kuunnella elämän ohjeeksi vain omaa sisintään, silti julistamatta tai loukkaamatta muita.

Armeijan kulttuuriteko

Perjantai 13.2.2009 - Kauko Niemi

Voi hyvänen aika. Armeijan kasvatuksellinen rooli vie meitä taas pitkälle taakse päin.

Ensi kesäkuussa voimaantuleva uusi ohjesääntö kieltää hellyydenosoitukset eri tai samaa sukupuolta olevien kanssa.

Juuri kun aloin uskoa, että Suomessakin näyttäisi yleistyvän lämmin ja läheinen tervehdystapa - halaaminen. Siis edelleenkin kasvatetaan suomalaiset siihen, että läheisyys ja koskettelu on samaa kun seksi.

Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan tulevan ohjesäännön tulkitsemista. Millainen niuhotus siitä syntyy.

Niin ja tiukkapipoisimmat voivat tulkita silmäniskut ja lämpöiset hymyt ja katsekontaktit hellyyden osoituksiksi. Voi meitä poloisia!

Silti lämpöiset ystävänpäivän halit jokaiselle!

Uskomatonta - 66 uusintaa päivässä

Maanantai 29.12.2008 - Kauko Niemi

Jouluaattoiltana tuli harvinainen, jopa ainutlaatuinen valinnan vaikeus. Lähteäkö yökirkkoon vai katsoisiko televisiosta konsertin Wienistä. Konsertissa oli mukana näet maailman paras tenori perulainen Juan Diego Frorenz. Televisio kun ei ole vuosiin ohjannut tekemisiäni.

Wow - kävikin ilmi, että konsertti tulee uusintana heti tapaninpäivänä, joten valinnan vaikeus poistui välittömästi.

Tapoihini ei kuulu lueskella televisiokanavien ohjelmatietoja, mutta tapaninpäivän aamuna piti tarkistaa kuitenkin uusinta konsertin lähetysaika Hesarin ohjelmatiedoista. Samalla paljastui ainakin minulle huikea ”tilasto.”

Tapaninpäivän aikana ohjelmatiedoissa esitellyillä tv-kanavilla lähetetään 46 uusintaa ja kun päivän aikana esitettiin 20 elokuvaa, joista yksikään ei ollut ensi-ilta, niin yhden päivän aikana tulee 66 uusintaa.

Ei pitäisi ainakaan tuotantokustannusten rasittaa tv-yhtiöitä.

Mihin tarvitaan digitallentimia? Joku voisi hyvinkin kehittää palvelun, jossa koottaisiin kaikki tv-uusinnat. Siitä voisi katsella sopisiko vaikka jonkin konsertin katsominen helmikuun 6. päivänä tai toukokuun 15. päivänä. Vai pariin kertaan siinä välissä. Tv-yhtiöt ovat jo tehneet digitallentimet turhiksi.

Karpela edestä, Karpela takaa, Karpela makaa

Sunnuntai 7.12.2008 - Kauko Niemi

Suomen itsenäisyyspäivän voisi aivan hyvin muuttaa joulukuun muotimessuiksi. Tilaisuuden voisi siirtää saman tien Helsingin Messukeskukseen, niin mahtuisi muutama seksikäs raksamieskin mukaan.

Rouva presidentti - tämän nykyisen ohjelmaformaatin kehittämiseksi ehdotan, että jokaiselle vieraalle annetaan ensi vuonna kilpailunumero ja kansa saa äänestää tekstiviesteillä illan kuningattaren.

Sitä ennen ovat tietystä alkukarsinnat. Rouva presidentin valitsemista 5000 henkilöstä kansa äänestää 1900 varsinaiseen muotinäytökseen. Jokaisella karsintakierroksella on oltava eri iltapuku ja eri kampaus. Karsinnat voisi olla vaikkapa 200 henkilön erissä, niin riittäisi ohjelmaa koko vuodeksi Idolsin ja tangomarkkinoiden lomassa.

Tuntuu aika käsittämättömältä, että tuollaisen päivän pääasia on se, millainen puku ja millainen mies on Tanja Karpelalla tänä vuonna. Ensi vuonna ne ovat joka tapauksessa erit.

Onko nyt todella niin, että itsenäisyyden mittari on iltapukujen muodot ja värit? Ja muotinäytökselle annetaan maan juhlavimmat tilat? Sillä varjolla että on kulunut muutama vuosi itsenäisyyden julistuksesta. Kovin on vaikea ymmärtää näiden kahden asian kytköstä.

Tunnustan ihan reilusti, että jossakin päässä minulla varmasti heittää pahasti, kun ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka joku pukeutuu tähän muotinäytökseen.

Niinistö on nopea oppimaan

Keskiviikko 1.10.2008 - Kauko Niemi

Täytyy kunnioittaa Niinistön oppimiskykyä. Karpelan jälkeen Niinistö ei ole seurustellut lainkaan vaan mennyt ainoastaan naimisiin. Tältä se näyttää kun lehtiä lukee. Eli omasta tahdosta on kiinni onko jokainen lemmenilta lööppinä iltapäivälehdissä vai ei.

Niinistön temppu ja kuinka se tehdään oli varsin tyylikäs. Hääkahvit huoltoasemalla ja häämatka Budapestiin. Kummassakaan ei ollut suurta glamouria. Kahden ”tavallisen ihmisen” tavallisia paikkoja. Pääasia että heillä oli keskenään hyvä olla.

Vapautunutta, hyvää oloa tuskin saavuttaa, jos koko valtakunta seuraa minuutti minuutilta tapahtumia.

Ehkä Niinistön ei tarvitse julkisuutta enää enempää. Tai lopputulos ehkä keräsi enemmän julkisuutta kuin se, että olisi kutsunut juorulehdet paikalle. Siinä on taas hyvä tutkimuksen aihe jollekin tiedotusopin opiskelijalle.

Onnittelut!

Missä meneekään komentelun ja informoinnin raja

Tiistai 29.7.2008 - Kauko Niemi

Olen jo monta vuotta pohtinut miksi Helsingin uimastadionin saunojen ovissa on kyltit, ettei saunaan saa mennä uimahousut jalassa. 

Lapussa vain komennetaan saunaan ilman housuja. Sama komento taitaa olla kyllä ihan kaikissa muissakin uimahalleissa.

Mietin, että mahtaako kyseessä olla jokin hygieeninen asia, että ihmisillä on niin likaisia uimahousuja, että niiden bakteeriviljelmät eivät olisi terveellisiä. Toisaalta sekään ei tunnu loogiselta, sillä lauteille valutetaan kaikenmaailman hikeä mitä erilaisimmista, hyvä ja huonokuntoisista bodeista.

Tämä mysteeri selvisi vihdoinkin viime viikolla kun välisiivousta tekevä naishenkilö, rupesi pitämään uimastadionilla jöötä ja riisututti kaikilta uima-asut pois.

Uima-asujen vienti saunaan kädessä ei myöskään tullut kysymykseen, vaan simmarit oli jätettävä saunan ulkopuolelle.

Tilanteessa syntyi erilaista suukopua puolin jos toisin ja lopulta tuli myös todellinen selvyys asiaan.

Altaassa oleva ja sitä myöden myös uima-asuissa oleva kloori haihtuu kuumassa saunassa ilmaan ja voi aiheuttaa herkimmille ihmisille erilaisia, allergia- ja hengityselinongelmia.

Eikös tällaisesta vaarasta tulisi informoida, eikä vain käskyttää housuja pois?

Jos ovessa lukisi, että saunassa on kloorivaara, mikäli joku on tuonut uima-asun kuumaan saunaan tai jotain vastaavaan. Veikkaan että silloin myös ryhmäkuri toimisi erittäin hyvin.

Tai jos todellista vaaraa ei ole olemassa niin otetaan kaikki liput ja laput pois.

Missä siis menee informoinnin ja käskytyksen raja. Melko varmasti informointi toimisi monin verroin paremmin. Ja lukutaidottomille voisi yleisellä kuuluttaa asiasta aika ajoin, niin varmasti kysyisi kanttia mennä uima-asu päällä saunaan.

Olen virheellinen ja vakavasti virheellinen

Perjantai 25.7.2008 - Kauko Niemi

Jos minua määrittäisi vastaavat määritelmät kuin koiria määrittävät rotumääritelmät, niin mitä todennäköisemmin minä en kelpaisi mihinkään. Tuskin edes tämän blogin kirjoittamiseen. Olisin virheellinen tai vakavasti virheellinen, jopa hylättävä. 

Minun toinen kulmahammas löytyi aikoinaan poikittain kitalaesta ja siksi hammasrivistöni ei ole teoreettisen kaunis ja tasainen, mutta ehkä kuitenkin persoonallinen. Tämä riittäisi koiramaailmassa hylättävään virheeseen tai ainakin vakavaan virheellisyyteen. Tämän jälkeen ei enää kannattaisi yrittää mitään, vaikka pituuteni olisi sentin marginaalissa niemen-suvulle määritellystä pituudesta.

Lukekaa syvällä ajatuksella seuraava, erään rodun rotumääritelmästä kopioitu teksti ja miettikää tuntuuko se kaikin puolin luontevalta ja eläintä kunnioittavalta tekstiltä vuonna 2008.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna

virheen vakavuuteen.

Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; vaaleat silmät; alas kiinnittyneet,

erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset tai kevyet korvat; liian pitkä,

pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; niskaa kohti kääntyvä hännäntyvi;

liian selvästi kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; pitkät käpälät; lyhyt,

pehmeä, laineikas, takkuinen, silkkinen, valkoinen tai laikukas karvapeite; säkäkorkeuden

ylitys tai alitus 1 cm:n asti.

VAKAVAT VIRHEET: Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu);

liian kevyt luusto; griffonmaisesti ylöspäin kääntyvä tai pitkä kuono; liian voimakas

alapurenta tai tasapurenta; ulkonevat silmät; ulkokierteiset kyynärpäät; sisäänpäin

kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi;

karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet;

purentavirheet kuten leikkaava- tai ristipurenta; yli 2 cm:n poikkeamat

annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus.

Ihmismaailmassa tällainen määrittely johtaisi rankkoihin tasa-arvo ja syrjintä syytteisiin.  Koiramaailmassa näyttelytuomari voi sitten tehdä lähes millaisia ratkaisuja tahansa. Aina löytyy rotumääritelmästä joku kohta, mihin arvosteltava koira mahtuu tai ei mahdu.

Mihin tällainen johtaa tai on jo johtanut koiramaailmassa. Ainakin mitä erikoisempiin koiranäyttelyiden kauneus dopingiin. Turkkeja värjätään jo täyttä häkää ja mitä ihmeellisempiä kikkoja käytetään ja syötetään jopa pillereitä, jotta aggressiivisuus laimenisi siksi hetkeksi kun kehässä pyöritään.

Doping-käsite tuli suomalaisessa koiramaailmassa viralliseksi tämän vuoden alussa. Muutama kuukausi on vasta voitu puuttua virallisesti dopingiin Kennelliiton hyväksymissä kilpailuissa.

Dopingia mielenkiintoisempi kysymys on kuitenkin se, että miltä aikakaudelta rotumääritykset ovat kotoisin? Ovatko ne tätä päivää, vaikka onkin kyse ”vain” eläimestä? Ohjaavatko tällaiset määritykset jalostusta väärille raiteille?

Karu totuus on, että virheellisiä geenejä metsästetään nyt suurella rahalla ja yritetään putsata rotujen perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat syntyneet liian pienistä siitoskannoista. Yllä oleva määritys ei ainakaan kannusta laajentamaan reviireitä.

Mutta onhan sentään suuri joukko koiria, jotka saavat omistajien avarakatseisuudella olla kaikessa rauhassa sentin liian korkeita tai matalia.

Lisää koiraiheita: hauva.com

 

Venäjä, Venäja ja Venäjä

Sunnuntai 22.6.2008 - Kauko Niemi

Puolustusministeri Jyri Häkämies näytti olleen oikeassa, kun hänen huomiota herättävät sanansa Venäjä, Venäjä, Venäjä aiheutti melkoisen hulabaloon. 

Tosin Häkämies ei tuolloin tiennyt arvannut missä yhteydessä tuo kolminkertainen Venäjä todella tulee nostamaan suuren kansakunnan tuntoja siinä mitassa, että siitä voisivat ottaa kaikki muut oppia.

Venäjä voitti jääkiekon maailmanmestaruuden

Venäjä voitti Euroviisut

Ja nyt näyttää kuin Venäjä voittaisi myös jalkapallon Euroopan mestaruuden.

Tällainen kolminkertainen uho osoittaa maailmalle, että kyllähän meiltä pesee. Positiivinen kierre on mielenkiintoinen ilmiö ja sillä on mieletön merkitys olkoonkin se sitten jalkapalloa, jääkiekkoa  tai Euroviisuilua.

Positiivinen kierre on sisäisesti tarttuva tauti, eikä se osaa eritellä yksityiskohtia, vaan etenee kaikilla rintamilla. Monen yrityksenkin kannattaisi miettiä tämän sisäisen taudin levittämistä ja hyödyntämistä.

Mikä ihmeen ylpeilyn aihe on kuukaudesta toiseen toitottaa kuinka olemme onnistuneet supistamaan toimintaamme, säästämään ja pitämään kulut kurissa. Mitä se tuo tullessaan, kun yritys säästää ja supistaa tuotekehitystään. Paitsi johtajille lyhyellä tähtäyksellä loisto bonukset. Sehän sinänsä on jo riittävä syy toteuttaa säästöjä.

Säästäminen ja supistaminen, lakkauttaminen ja sulkeminen ovat takuuvarmasti negatiivisia asioita, jotka luovat negatiivisen kierteen jokaisessa yhteisössä, oli se sitten yritys tai valtakunta.

Olen vaan täällä töissä ja odotan milloin minun vuoroni tulee olla leikkurissa. Eihän mitään uutta kannata miettiä, kun pitää säästää, eikä sitä kuitenkaan viedä eteenpäin.

Toki maailma muuttuu ja jokaisen on muututtava, mutta viesti voisi olla voittajahenkinen, kuinka viisaasti olemme muuttuneet. Olemme voittaneet tämänkin hankalan tilanteen.

Nykyinen karvismainen kannustus vain kuuluu: Jos ette pidä turpaanne kiinni, niin lopetetaan ja suljetaan kaikki tehtaan Suomessa.

Reilusti tuli linnaa nettikirjoittelusta

Sunnuntai 1.6.2008 - Kauko Niemi

Tamperelainen mies sai reilun tuomion nettikirjoittelustaan. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta ehdotonta vankeutta on korkeimpia tuomioita kunnianloukkauksesta, mitä Suomessa on koskaan tuomittu. 

Se on valtionsyyttäjän mielestä myös kova tuomio, mutta teot ovat törkeydessään omaa luokkaa, sanoo valtionsyyttäjän Mika Illman.

Perusteluissa oikeus katsoo, että teot osoittavat vakavaa piittaamattomuutta ihmisten yksityisyydestä, kunniasta sekä poliittisesta, yhteiskunnallisesta, sukupuolisuuntautuneisuudesta sekä uskonnollisesta vakaumuksesta.

Seppo Lehdolla oli apurinaan toinen mies, joka sai kaksi vuotta ehdollista.

Tämä tapaus puhukoon puolestaan, että valitettavan monella ihmisellä on kummallinen käsitys, millaista kieltä ja millaisia ilmaisuja netissä voi käyttää. Aivan kuin nettissä olisi jokin ihmeellinen suojamuuri välissä.

Suojamuuria ei ole ja teknisestikin jäljittäminen on harvinaisen helppoa, sillä viesteistä jää jälkiä aika moneen paikkaan, mistä niitä ei saa pois jälkikäteen vaikka kuinka haluaisi.

Oikeudessa nyt tuomittu syyllinen oli yrittänyt väittää, että joku muu oli esiintynyt hänen nimissään, mutta tutkimuksissa jäljet olivat varsin yksiselitteiset.

Tamperelaisherrojen kirjoituksia on edelleen julki eri palvelimilla, monista poistoyrityksistä huolimatta. Se on oli jopa kasvattamassa annettua tuomiota.

Hyvänä mittapuuna itse kullekin voisi olla, että se mitä kirjoittaa nettiin – saman voisi sanoa kasvotusten rehellisesti ja avoimesti toiselle. Ennen kuin ryhtyy netissä haistattelemaan, nimittelemään, kannattaa testata omaa ajatustaan. Pystyisinkö sanomaan tämän kahden kesken kasvotusten.

Pikku lehtoja vilisee aivan liian paljon netissä. Erityisesti keskustelupalstoilla valehdellaan sumeilematta ja käytetään loukkaavaa kieltä, leikitään sumeilematta toisten tunteilla.

Toivottavasti loukatuksi tulleet nostaisivat tämän asian herkemmin esiin. Ainakin saattaisivat tiedoksi palvelujen tuottajille. Heistä kuitenkin suuri osa on vastuullisia ja pystyvät harkitsemaan kannattaako asiaa viedä eteenpäin.

Näin kovat tuomiot osaltaan auttanevat harkintakyvyn palauttamista normaalille, sivistyneelle kommunikoinnin tasolle.

Paljonko maksaisi toimiva laite?

Maanantai 26.5.2008 - Kauko Niemi

Olen taas moneen kertaan miettinyt kuinka paljon enemmän maksaa sellainen laite, joka toimisi moitteettomasti? Ei se voi olla järin paljon kalliimpi. Itse olisin ainakin valmis maksamaan tuon summan. 

Esimerkiksi Polarin sykemittarin häiriöalttius tuntuu käsittämättömältä kun Suunto tekee sellaisia joilla voi mennä sähkölinjan alta. Ja jopa Polar todistaa itsekin osaavansa tehdä häiriöttömän. Yksi myynnissä olevista malleista on sellainen.

Käytin pitkään Polarin mittareita, kun asuin ”maalla”. Kaupunkilaistumisen jälkeen jokaisen lenkin maksimisyke on 220. Miksi ihmeessä käyttäisin sykemittaria, jos tiedän etukäteen maksimisykkeen olevan 220, sillä en pääse millekään lenkille kulkematta ratikan syöttölinjojen alta.

Kummallisia lukemia tulee myös salilla. Ja tosi kivalla pyörätaipaleella Veikkolasta Kivenlahteen, nousee syke vähän ennen Kauklahtea 220.

Tässä tapauksessa ratkaisu oli kilpailijan laite, vaikka joissakin ominaisuuksissa hävisinkin. Jos tämä  on Polarin lähtökohta niin kovasti ihmetyttää.

Jokainen tietää kuinka valmis on Windows Vista. Siitä ei kannata sen yksityiskohtaisemmin edes raportoida paitsi päivityksiä tulee muuta kerta viikossa. Lopetin automaattiset päivitysten asennukset. Nyt kun annan itse luvan, niin tiedän miksi juuri nyt joku osa järjestelmästä ei hetken kuluttua toimi tai vähintään minun omat asetukset ovat muuttuneet.

Paljonko maksaisi Nokian Communikaattori lisää, jos navigointi ominaisuus kytkeytyisi päälle heti.

Kohta tulee vuosi täyteen E90 omistajana. Kolmasti olen onnistunut hyödyntämään laitteen navigointiominaisuuksia ihan oikeasti, kun olen lisännyt matkan aloittamiseen 15 minuuttia lisäaikaa.

Yksinkertaisesti pinna ei kestä odotella 5-15 minuuttiin, että jotakin tapahtuisi. Google antaa minkä tahansa karttatiedon tietokoneella alle viidessä sekunnissa ja vilkaisu karttaan riittää pääkaupunkiseudulla. Ja 15 minuutissa ajaa tämän kylän laidasta laitaan.

Viime talvena ajoin joka maanantai-ilta Töölöstä Itä-keskukseen ja yhden kerran ehti syntyä valmius navigointiin. Liikenneturvallisuuden takia en sitä tietenkään ryhtynyt vauhdissa säätämään.

Nokian karttaohjelmasta on uusi versio beta-vaiheessa ja siihen luvataan matalampia valikkopolkuja. Ne ovatkin todella tervetulleita. Samalla voisi miettiä Suomenkielen käytettävyyttä.

Google maps kysyy heti kättelyssä lähtöosoitetta. Nokia kysyy selailun jälkeen reitti kohteeseen / reitti kohteesta. Niin mikähän tarkoittaakaan mitä.

Ja Nokia saa miettiä, onko navigaattori ensisijaisesti tarkoitettu navigointiin vai kaupallisiin kontakteihin. Nyt näitä kahta on todella hankala erottaa toisistaan.

Miten käy ranskalaisten medialukutaidon?

Torstai 27.3.2008 - Kauko Niemi

Ranskalainen luottaa täydellisesti verbaaliin ilmaisuun. Eikä vähiten presidentti Nicolas Sarkozy, joka on jo moneen otteeseen osoittanut puheen ja sanan voiman. 

Ranskan televisiokanavat paljastaa nopeasti pariisin murteesta johtuvat puutteet. Ei edes uutisissa saa mitään tukea faktoille. Uutis- ja ajankohtaistoimituksissa ei taida olla töissä yhtään graafikkoa. Uutiset ovat pelkkää puhuttua Ranskaa. Urheilu-uutisissakaan ei näytetä edes tuloslistauksia. Yhden kanavan teksti-tv:ssä oli sentään yhden lauseen uutinen, että Hamilton voitti Australian F1 osakilpailun. Muista ei puhuttu mitään, saati olisi näytetty lopputuloslistaa.

Pääsiäisviikolla pidetyt aluevaalit ei tilannetta muuttanut millään tavalla. Ranskalaisilla kanavilla ei grafiikkaa näkynyt. Suomalaiset kanavat esittelevät jo viikkoja ennen vaaligrafiikkaansa ja seurannan kohokohta on kun toimittaja painaa nappia ja pilarit ja pallukat ilmestyvät ruutuun.

Sanan voima korostuu myös erilaisissa keskusteluohjelmissa, joita ei myöskään koristella millään turhanpäiväisillä visualisoinneilla. Eikä juontaja jaa puheenvuoroja yksi kerrallaan. Kaikki, joilla on jotakin asiaa, sanoo sen ja normaalia on, että viisi ihmistä puhuu samaan aikaan päällekkäin.

Kaikki ulkomaiset ohjelmat ovat dupattuja, eikä nekään anna armoa. Tosin se ei ole pelkästään ranskalaisten käyttämä tapa.

Seuraavaksi on ryhdyttävä seuraamaan ranskalaisia nettisaitteja, kuinka ne toteutetaan ilman puhetta, vai toteutetaanko?

Ranskalaiselle visuaalisuus merkitsee ihmisen itsensä pääroolia, itsensä esittelemistä.

Väistämättä jää miettimään kuinka ranskalainen kuuro esimerkiksi pärjää tällaisessa yhteiskunnassa. Hän ei saa mitään visuaalista tukea mistään. Hän ei voi edes lukea huulilta, sillä puheella ja huulisynkalla ei ole mitään yhteistä dupatuissa ohjelmissa.

Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, kuinka ranskalaisten uusmedian lukutaito kehittyy. Kannattaa varmasti seurata ranskalaisia verkkopalveluja, joissa varmasti tehdään mielenkiintoisia ratkaisuja - joko parempia tai huonompia. Täytyy myös muistaa, että Citikka on ottanut lusikan kauniiseen käteen ja asettanut ohjausviikset samaan järjestykseen kuin muissakin autoissa ja siirtynyt H-vaihdekaavaan.

Jopa Wall Street Journal lisää visuaalisuutta uudessa omistuksessa ja antaa periksi menneelle maailmalle.

Milloin kauppoihin tulee sisäänpääsymaksu?

Sunnuntai 2.3.2008 - Kauko Niemi

Yritin viikonloppuna houkutella pyöräilykaveriani Fillarimessuille Helsingin Messukeskukseen. 

”Miksi minä maksaisin pääsymaksun, jotta pääsisin ostamaan jotakin tai vähintään tuote-esittelyyn. En näe mitään eroa, jos kauppakeskukset tai Stockmann ryhtyisivät perimään sisäänpääsymaksua ostoksille tulevilta ihmisiltä.”

Hänen vastauksensa pani tosiaan miettimään, mistä messuilla on kyse tänä päivänä. Kuinka moni tosiaan tarkemmin ajateltuna haluaisi maksaa, että näkisi tuote-esittelyn tai päästäkseen kauppaan ostoksille haluaisi maksaa sisäänpääsymaksun.

Messujen sisäänpääsymaksu on perinne menneiltä ajoilta, jota kukaan ei ole kyseenalaistanut maailman muututtua.

Vuosia sitten messuilla oli ehdottomasti kaikenlainen kaupanteko kielletty ja tuolloin katsottiin perustelluksi periä sisäänpääsymaksua vaikka näytteilleasettajat maksavatkin messuorganisaatiolle sievoisen paikkavuokran ja jokaisesta lisukkeesta lisää.

Nythän tilanne on toinen. Tuotteita myydään messuilla täyttä häkää ikään kuin missä tahansa liikkeessä.

Suomen Messut kiidätti kehumaan esimerkiksi heti Matkamessujen jälkeen tiedotteessaan, että - Matkamessujen kävijät tulivat messuille tosimielessä, sillä keskimäärin kävijät ilmoittivat ostaneensa matkailupalveluita messuilta 151 eurolla.

Messuilla kävi viikonlopun aikana 84 000 kävijää, niin TNS Gallupin tekemän kävijätutkimuksen mukaan messuilla myytiin siis yli 12,5 miljoonalla eurolla. Siinä pienempi kauppa kalpenee vaikka päästääkin asiakkaat sisään ilmaiseksi ostoksille. Ja sisäänpääsymaksujakin kertyi yli miljoona euroa.

Onkohan tämä nyt kaikin puolin reilua. Kaverin ajatusmaailmaahan on oikein ryhdyttävä tosissaan miettimään. Siinähän voisi olla seuraavan kansalaisadressin paikka.

Kuntoindeksini on nyt 40

Torstai 28.2.2008 - Kauko Niemi

Tänään tuli mitattua oma kuntoindeksi. Mittausmahdollisuuden tarjoaa Polarin sykemittari.

Mittaus perustuu sykkeen palautumisnopeuteen lepotilassa. Siis tehdä kuntotesti sängyssä maaten – miten houkuttelevaa.

Polarin OwnIndex-lukema saadaan Polar-kuntotestistä, joka mittaa aerobisen kunnon lepotilassa noin viidessä minuutissa. OwnIndex-lukemaan vaikuttavat sukupuoli, ikä, pituus, paino, liikunta-aktiivisuus sekä syke ja sykevälivaihtelu. OwnIndex vastaa testattavan VO2max-arvoa, joka on yleisimmin käytetty aerobisen kunnon kuvaaja.

Polarin kunto-ohjeissa kuvataan vähän liikkuvan, huonokuntoisen ihmisen indeksilukemaksi noin 25, kun taas olympiatason kestävyysurheilijoilla se voi olla jopa 95. Siis pykälät eivät ainakaan lopu kesken.

Tänään indeksi oli 40. Se tarkoittaa minun ikäiselläni ihmisellä erittäin hyvää kuntoa. Ja se vastaa 40 vuotiaan hyvää kuntoa. Edellisellä mittauskerralla vajaa vuosi sitten indeksi oli 38. Siis taas kunto on onneksi menossa parempaan päin. Kunnon kohoaminen oikeastaan tuntui tänään kuuden kilometrin aamujuoksullakin.

Kuntoindeksin mittausten historiassa, eli reilun 10 vuoden aikana huonoin on ollut 36 ja paras 42. Paras oli vuonna 1999. Silloin oli treenattu hullun lailla puolitoista vuotta ja toteutettu treenauksen tavoite eli sotkettu fillarilla Senaatintorilta (Helsingistä) Markuksen torille Venetsiaan (Italia)

Viimeisen seitsemän päivän aikana onkin kertynyt erilaisia kuntosuoritteita neljä tuntia ja 40 minuuttia. Hyötyliikuntaa 41.000 askeleen verran, mikä onkin juuri nyt hävyttömän vähän. Sen pitäisi olla 70.000 askelta.

No askeleet vaihtelevat paljon päivittäin ja ehkä viikon juokseva seurantajakso onkin liian lyhyt. Kuka tahansa jaksaa pinnistellä viikon verran 10.000 askeleen päivävauhdilla, mutta mikä onkaan keskiarvo seitsemän kuukauden jaksolla. Se osoittaisi todellista sitoutumista liikkumiseen. Käyttämäni kuntomuistikirja ei sitä suoraan laske. http://www.nokia.com/A4384042. Nokian kehityspojat ja tytöt voisivatkin lisätä muuten niin mainioon ohjelmaan pidempiä aikajanoja.

Edelleenkään en tunne, että olisin jotenkin koukussa tai niksahtanut. Lohdutukseksi mainittakoon, että tämän viikon tiistaina kertyi vain 2686 askelta eikä yhtään mitään muuta. Silti ei ollut yhtään huono omatunto. Ja maanantaina kävin aukomassa selkälukkoja Kuntoutus Karppisella. Ne vain kuuluvat elämään, mutta eivät estä perustavoitteen toteutumista – kuolla terveenä!

Se taisi olla vuonna 1996

Sunnuntai 24.2.2008 - Kauko Niemi

Taas rytisi postiluukku siitäkin huolimatta, että oikein laitoin siihen kieltolapun – ei puhelinluetteloita. 

Kannoin molemmat luettelot paperinkeräykseen seuraavana päivänä. Kahdet naapurini olivat minuakin nopeampia. Heidän luettelonsa olivat jo paperinkeräyslaatikossa.

Pientä lohtua tähän ”vihaamaani tuhlaukseen sentään tuo se, että luetteloja on enää kaksi kolmen sijasta. Nyt yritysten ja yksityisten nimet mahtuvat jo yksiin kansiin.

Joku tilastonikkari voisi mielenkiinnosta selvittää, mikä prosenttiosuus kaikista puhelinnumeroista päätyy nykyisin puhelinluetteloon. Peitto ei varmaan ole kovin suuri ja varmasti pienenee hyvää haipakkaa vuosi vuodelta.

Vinttiä siivotessani pari vuotta sitten siellä oli kelmutettuna vuoden 1997 puhelinluettelot. Niitä oli tuolloin kolme jötikkää. Päiväkirjoistani ei selviä, mutta tästä voisi päätellä, että vuonna 1996 olen viimeiseksi käyttänyt painettua puhelinluetteloa.

Jotainhan tästäkin on opittava, että luettelot tulevat tuplaversioina, kahden yrityksen hyvänä bisneksenä.

Muotitermi bisnesmalli näiden kohdalla lienee se, että keltaistensivujen ilmoitusten lasku on kuitenkin niin pieni, että se menee melko huomaamattomasti läpi ilman suurempia analyysejä mainonnan kannattavuudesta. Tähän kun yhdistetään äärettömän sitkeä myyjä, niin mieluummin maksaa pois kun ryhtyy kinaamaan.

Tuollainen bisnesmalli ei voi olla kovin kestävä, mutta se kulkenee vanhoilla raiteillaan vielä jonkin aikaa. Ekologisesti tilanne on kamala, aivan kuin paperille ei olisi hyödyllisempääkin käyttöä.