Kuka tässä sote-näytelmässä oli uskottava

Lauantai 7.11.2015 klo 10.45 - Kauko Niemi

Tällaisten poliittisten sote-kiemuroiden jälkeen jää miettimään kuka puhui totta ja kuka ei. Ja nyt en ota kantaa mitä agendaa kukakin ajoi tässä teatterissa. Sisällöllisesti tässä näytelmässä taitaa potilas kuolla ennen kuin lääkärit pääsevät sitä hoitamaan.

Aleksander Stubbin tyylilaji on menettänyt uskottavuutensa jo jonkin aikaa sitten. Puheautomaatti, puppusanageneraattori tuottaa jokaiseen tilanteeseen saman sisältöisen viestin. Meillä on monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Kaikki on hyvin ja mikään ei tee kipeää. Todellisuushan ei näin mene.

Pääministeri Juha Sipilä meni taas toiseen laitaan. Hänen uhkaileva tyylilajinsa ei myöskään ollut oikeassa suhteessa sisältöön. Mutta se ei vesittänyt niin paljon uskottavuutta kuin Stubbin tyhjä höttö, jossa oli selvästi vääristelyä mukana.

Kokoomuksen twiittailua en pidä pahana, paitsi kun sitä vakavassa asiassa käytetään propaganda-aseena. Kyllä neuvottelujen kulusta pitää kertoa – asiallisesti.

Tämän näytelmän jälkeen arvioni on, että keskustan kannatus ei juurikaan muutu, kokoomus menettää kannatustaan ja Soinin täysin väsähtänyt viestintä ei pysäytä Perussuomalaisten alamäkeä.

Veikkaukseni on myös, että Aleksander Stubb saa seuraavassa puheenjohtajavaalissa hyviä kilpailevia vaihtoehtoja. Miehen sanat ja aikaansaannokset eivät ole oikeassa suhteessa.

Stubb on kohdannut hyvän puhujan dilemman. Ensin innostutaan suunnattomasti ja kun puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaa, niin silloin alkaa uskottavuus karista.

Kadonneita, hyviä esiintyjiä olen kohdannut paljon monikansallisissa organisaatioissa. Lavalle tulla tupsahtaa tähtiesiintyjä ja saa kuulijat ekstaasiin sanomatta mitään todellista. Jonkin ajan kuluttua miehestä tai naisesta ei kuulu mitään. Hän on tehtävänsä suorittanut.

Organisaation näkökulmasta tehtävä oli vain herättää ja innostaa porukka ruusujen unesta.

Kun seuraavan kerran kuuntelet vaikkapa jonkun henkilön lausumia kiitoksia. Kysy itseltäsi ketä hän oikeasti kiittää ja mistä konkreettisesta asiasta. Jos ei saa vastausta, niin kiitoksilla ei ole sisältöä eikä tarkoitusta. Kyllä me olemme hyviä!

Soini kuuluukin satujen sarjaan

Maanantai 26.10.2015 klo 8.42 - Kauko Niemi

Käytäntö on nyt paljastanut nyt muutamassa kuukaudessa, että Soinin viestintätaidot ovat yksioikoiset, jotka eivät sopeudu tilannekohtaisesti. Soinismi sopii hyvin opposition räksytykseksi, mutta ulkoministerin tulisi viestiä ihan oikeaa asiaakin ja ennen kaikkea oikeaan aikaan.

Soini kuuluukin satujen sarjaan. Hyvää päivää – kirvesvartta! Hän ei pystykään mukautumaan kulloinseenkin tilanteeseen, vaan hokee vanhoja kaavoja, olipa kyse Suomen ulkopolitiikasta tai puolueen johtamisesta. Tällainen viestintä ei toimi. Tällainen viestintä ei synnytä luottamusta. Höpöttäminen hetken ulkopuolella ei vakuuta ketään.

Näin räikeät viestintämokat näkyvät ja tuntuvat jo puolueen kannatuksessa. Nyt on syytä kysyä, voiko näin pahaa tilannetta enää kääntää positiiviseksi. Veikkaukseni on, ettei voi. Uskottavuuden palauttaminen vaatisi ihmisten sisäisen tunteen muuttamista uuteen asentoon ja se ei enää soinismilla ja vastuun välttelyllä onnistu.

Uskooko kukaan, että perjantai-iltana tehty Tynkkysen erottaminen tulee julki vasta pari päivää myöhemmin varsin teennäisellä syyllä ja Soini on hiljaa. Puoluesihteerin suuhun on pantu muutama selitys. Tilanteen julkistaa Tynkkynen itse.

Viestinnällisesti tilanteesta tulee varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Valmista aineistoa tulevaan viestintäkoulutukseen, kuinka luottamusta, uskottavuutta luodaan ja hallitaan.

 

Miksemme nettiraivoa roskapostista

Keskiviikko 21.10.2015 klo 11.11 - Kauko Niemi

Miksi ihmeessä ihmiset eivät suuntaa nettiraivoaan näihin kaiken maailman kasinoihin ja pikavippiyrityksiin. Mediatalojen levikkiosastoille ja ennen kaikkea mitä ihmeellisimpiin roskapostittajiin.

Nyt olen viiden päivän aikana saanut 150 niin sanottua spämmiä. Toki tunnustan että olen joskus avannut vääriä viestejä. Toki tunnustan, että olen vastannut jonkun arvovaltaisen lehden palvelussa olleeseen kyselyyn, joka olikin ostettua tilaa ja kyselyn tehtävänä oli vaan kerätä osoitteita roskapostittajalle.

Toki tunnustan, että tein pari vuotta sitten todella ison virheen, kun käytin viestien lopussa olevaa peruutuslinkkiä. Se olikin todellinen ansa. Todistin heille, että tämä on oikea ja toimiva sähköpostiosoite. Peruutus olikin vahvistus.

Mutta sitä en ymmärrä, eikö näille löydy mitään rotia. Jokainen tehköön mitä bisnestä ikinä haluaa lain puitteissa, mutta jos minä en ole kiinnostunut asiasta, niin eikö minulla pitäisi olla oikeus olla vastaanottamasta näitä viestejä.

Toki roskapostisuodin kerää ne ihan ikiomaan kansioon. Tämän kansion voi tyhjentää kahdella napin painalluksella. Tosin siellä silloin tällöin menee asiapostiakin mukana. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen alle puolet kaikesta maailman sähköpostista on roskapostia. Kesäkuussa roskan osuus oli 49,7 prosenttia kaikesta postista. Kyse ei ole ihan mitättömästä asiasta. Suurin syy laskuun lienee, että huijarit siirtyvät enenevässä määrin sosiaalisen median piiriin.

Ihmettelen että eikö näiltä millään ilveellä voida vaatia toimivaa peruutuslinkkiä. Tai eikö operaattorit pysty rajoittamaan heidän tukkoisten verkkojen turhaa käyttöä. Tämä lienee toiveajattelua. Jonkinlainen nettiraivon lietsominen olisi nyt paikallaan.

Lue myös: Peruutus onkin vahvistus

Tietokoneen korjauksesta pyydettiin 748 - maksoin 126 euroa

Perjantai 9.10.2015 klo 8.52 - Kauko Niemi

Tapoihini ei kuulu historiakirjoitella monen viikon takaisia asioita, mutta nyt teen poikkeuksen. Halusin varmistua asioiden oikeellisuudesta. Eli toimiiko koneeni tämän hinnaltaan edullisemman vaihtoehdon mukaan.

Dell pc-pöytäkoneeni, työjuhtani rupesi kiukuttelemaan kesällä. Käynnistyminen kesti ja kesti, kunnes ei sitten yhtenä päivän ei käynnistynyt lainkaan. Takuu oli umpeutunut neljä kuukautta aiemmin ja olin siis omalla vastuullani liikkeellä.

Tässä vaiheessa, kun kone kerran kyykähti kokonaan, päätin asentaa itse SSD levyn ja remontin yhteydessä ottaa nopeamman käynnistyslevyn käyttöön.

Aiemmilta vuosilta oli kokemusta vain yhdestä pc-huollosta Infocaresta ja sinnehän sitten kiikutin pakettini tälläkin kertaa. 60 euroa maksava kustannusarvio oli murskaava. Pitää vaihtaa emolevy ja huollon loppusumma on 748 euroa.

Varoituskellot rupesivat soimaan. Olen kolmasti käyttänyt samaista yritystä aiemmin. Kaikki aiemmat tapaukset olivat takuukorjauksia, enkä niiden hintoja ja tekemisiä tiennyt muuta kuin joka kerta kuuleman vaihdettiin emolevy.

Voihan emot! Kaikkein kallein emolevy, mitä netistä löytyi oli tuolloin kesäkuun puolivälissä 237 euron hintainen. Vastaavan emolevyn olisi saanut myös 85 eurolla. Mihin tarvittiin loput 511 euroa tai enemmän. Ja toki takaraivossa oli käsitys, että noin tonnilla saisin saman tasoisen uuden koneen 2 vuoden takuulla.

Muutamien soittokierrosten jälkeen päädyin Carrata-nimiseen huoltoyhtiöön, josta ongelmakuvailun jälkeen jo puhelimessa Anders Nylander vahvasti epäili, ettei vika olisi emolevyssä.

Carrata totesi konetta tutkiessaan ettei virtalähde riitä konetta pyörittämään. Virtalähteen vaihtaminen ja työ maksoivat 126 euroa ja kone on toiminut siitä lähtien. Tein reklamaation Infocarelle, että 60 tarkistussumma pitää palautta, koska analyysinne oli väärä. Vastauksena tuli vain selitys miten tarkistus oli muka tehty. Sain vikarapotin myös Carratalta ja se oli kaikin puolin loogisempi selitys koneen toimimattomuudelle.

Mielenkiintoni heräsi aivan uudelle tasolle, kun juttelin Carratan taustoista. Anders Nylander kertoo, että koko firman historia perustuu siihen, että hän korjaili kavereiden koneita, joilla huoltoyhtiöt yrittivät kusettaa tai eivät osanneet mitään muuta kuin vaihdella emolevyjä.

Nylander mainitsee kaverin koneen, jota ei voinut kuuleman korjata ja tilalle tarjottiin reilun 900 euron uutta konetta. Kuitenkin korjaukseen riitti 9 euroa maksava liitin. Vastaavia tilanteita on matkan varrella vaikka kuinka paljon.

Tässä vaiheessa voin pyytää anteeksi Hewlett-Packardilta, jos aikoinaan haukuin julkisesti koneen huonoa laatua, kun Infocare oli kahdesti vaihtanut emolevyn samaan koneeseen. Vika taisikin paikallistua Vantaalle.

 

 

 

Käytännön onnistunut tekeminen on reagointia

Tiistai 6.10.2015 klo 11.39 - Kauko Niemi

Tänä aamuna Aamu-TV:n haastattelussa Simo Valakari loi valaistuksen moneen asiaan. Valakarista ei minulla ole ollut mitään aikaisempaa havaintoa. Tämä johtunee, etten erityisemmin ole ollut kiinnostunut jalkapallosta. Nyt ymmärrän hyvin miksi seinäjokelaiset ovat niin hyviä.

Veikkauslliigaa johtavan Seinäjoen jalkapallokerhon luotsi Simo Valakari on ammattijalkapalloilijan uransa jälkeen osoittanut kykynsä myös valmentajana. Toissa vuonna Veikkausliigaan noussut SJK taistelee nyt tosissaan mestaruudesta, kun jäljellä on vain kaksi sarjakierrosta.

Kannattaa katsoa mitä Simo Valakari ajattelee jalkapallosta ja valmentamisesta.  Itselleni haastattelu vain kolahti ja ymmärrän omaa käyttäytymistäni sata kertaa paremmin.

Kaikessa lyhykäisyydessään käytännön tekeminen on reagointia. Näkemys ja tavoite pitää olla todella kirkas. Asiat pitää treenata niin hyvin, että käytännön tekeminen on vain reagointia, joka toteuttaa tavoitetta.

Sillä hetkellä kun pitäisi tehdä ja tapahtua, ei yksinkertaisesti ole aikaa miettiä, mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi tehdä. Tietenkin ajatus korostuu nopeatempoisessa elämässä kuten jalkapallossa, mutta ihan varmasti kaikessa muussakin elämän menossa.

Ilman tavoitteitta ei tapahdu mitään. Toki elämässä pitää olla niitäkin hetkiä jolloin rentoudutaan tai ollaan kuin ellun kanat. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi.

Ja silloin kun reagointi tuottaa tavoitteiden mukaisia tuloksia (maaleja, toimivaa musiikkia, hyviä kuvia) ruokkii se mielihyvää. Tiedät itse, oletko onnistunut vai et. Ulkopuolinen kiitos tietty vahvistaa tunnetta. Toisin päin ajateltuna, kun tiedät reagoineesi väärin ja joku kiittää, paljastuu, ettei hän ymmärrä asiasta kovinkaan paljoa.

Ettei tämä pohdinta jäisi pelkäksi viisasteluksi, niin muutama esimerkki

Alitajunnassani pyörii useampia kuvausprojekteja. Tiedän mitä haluan kuvallisesti tulkita. Joissakin tapauksissa pitää opiskella vielä tekniikkaa ja muuta toteutusta. Opetella maapallon valo-spetrejä. Sitten kun hetki koittaa, voin reagoida välittömästi. Pisimmillään olen ollut ”valmiudessa” tavoitteeni kanssa 2,5 vuotta, ennen kuin kuva toteutui.

Kuorossa laulaminen on toinen hyvä esimerkki. Livehetkessä tässä joukkuepelissä on todella tärkeää vain reagoida, silloin kun kaikki ei mene putkeen. Et voi ryhtyä miettimään mitäs nyt pitäisi tehdä. Omat stemmat pitää osata niin hyvin, ettei epäilyille ja harhailuille jää sijaa.

Viestintä on mitä parhain esimerkki. Viestinnän onnistumisessa kaikki on kiinni reagoinnista hetkeen. Huomenna kaikki on jo ohitse, etkä pystynyt hyödyntämään tilaisuutta, kun ei ollut valmiuksia reagoida, vaan ryhdyttiin vasta miettimään ja suunnittelemaan.

Ei jalkapalloilija pelissä enää ryhdy suunnittelemaan, odottelemaan valmentajan ohjeita, vaan reagoi ja tekee maalin niillä aiemmin luoduilla valmiuksilla.

 

 

 

Haluaisitko olla Volkswagenin viestintävastaava

Keskiviikko 23.9.2015 klo 10.26 - Kauko Niemi

Jossakin mietitään kuumeisesti kriisitiedottamisen syvintä olemusta. Autoteollisuuden historian suurin, harkittu kusetus ei varmastikaan oikene perinteisten kriisitiedottamisen opein.

Volkswagenin pääjohtajan anteeksipyyntö on sinänsä normaali alku, muttei riitä alkuunkaan tässä tapauksessa kun paljastus osoittautuu harkituksi ja suunnitelluksi valehteluksi.

Automaailman suuria sörssimisiä oli aikoinaan Mersun ruotsalaistesteissä kaatuileva A-malli. Tässä se suuri ero on siinä, ettei pikkumersua oltu suunniteltu kaatuilevaksi äkillisissä väistöliikkeissä. Tehdas teki nopeassa tahdissa korjauksia ja kertoi niistä asiallisesti ja häivytti kohtuu nopeasti koko mallin historiaan.

Volkswagen-konsernin tuskaa ei yhtään helpota se, että se on viimeisen vuoden aikana jättänyt asiakkaat maksumiehiksi tehtaan aiheuttamien ongelmien takia. Saksalainen ylpeys arvioi täysin väärin mikä merkitys on sillä, että kutsutaan autot huoltoon ja korjataan viat.

Takaisinkutsu ei viestinnällisesti ole osoitus huonosta laadusta vaan se on osoitus asiakkaiden välittämisestä. Nyt Audin moottoreiden öljyn kulutusongelmat ja Volkkareiden jakohihnaongelmat maksatetaan käyttäjillä.

Japanilaisessa kulttuurissa korjauskutsuja tulee tämän tästä, vaikkei asiakkaalla olisi ollut mitään ongelmia asian kanssa. Tässä vaiheessa huoltokutsun merkitys kasvaa hyväksi huolenpidoksi ja asiakkaasta välittämisestä.

Volkswagenin tapaus on niin törkeä, että se varmasti luo onnistuessaan tai epäonnistuessaan uusia malleja ja käytäntöjä kriisiviestintään. Suosittelen kaikille opinnäytteitä suunnitteleville seuraamaan tilannetta enemmän kuin tarkkaan.

Nykyisenä someaikana lyötyä lyödään entistä kovemmin. Olisi uskomatonta, jos reilun 30 prosentin kurssipudotus ja Yhdysvaltain 18 miljardin euron korvaussumma riittäisi asian paikkaamiseen.

Volkkareiden vieroksuminen tulevissa autokaupoissa tullee olemaan se todellinen rangaistus. Monelle autonostajalle se ei ole edes tietoinen päätös, vaan alitajunnassa pitkään muhiva epäluottamus. Kuinka pitkään, riippuu kriisiviestinnän onnistumisesta.

Palkitusta Kutsuplus -ideasta puuttuu innostus

Perjantai 18.9.2015 klo 9.10 - Kauko Niemi

Helsingissä toimiva Kutsuplus –palvelu toimii tänään mielenilmaisupäivänä lähes ainoana julkisena liikennepalveluna. Palkittu palvelu saa varmaan olosuhteiden pakosta uusia kokeilijoita, mutta se tuskin riittää innostamaan, pelastamaan palvelun tulevaisuutta.

Paraskaan innovaatio ei ruoki itse itseään vaan vaatii innostavaa viestintää, pöhinää ympärilleen. Onko tässä Aalto-yliopiston kehittämässä hienossa liikennepalvelussa perusvaroitus suomalaisesta insinöörityöstä, joka ei lähde lentoon.

Kutsu Plus on mielenkiintoinen innovaatio bussiliikenteen ja taksin välimuoto, jonka toiminnanohjaus perustuu nykyaikaiseen verkkopalveluun. Normaalia pienemmät kuljetusvälineet ovat ketteriä pääkaupungin liikenteessä. Kohderyhmänä on ollut yksityisautoilijat. Saada yksityisautoilijat innostumaan julkisten palvelujen käyttöä.

HSL luonnehti palveluidean lähtökohtia - vuonna 2011 haluttiin tarjota vaivatonta, luotettavaa, mukavaa ja joustavaa asiakaskokemusta tyyliin ’juuri sinulle sopiva kyyti’.

CXPA Finlandin raati valitsi yksimielisesti Kutsuplus palvelun vuoden asiakaskokemuksen voittajaksi. ”Kysyntäohjautuva Kutsuplus on ainutlaatuinen maailmassa ja vaatinut näin poikkeuksellisen vahvaa visiota, ymmärrystä asiakkuuskokemuksesta ja asiakkaiden käyttäytymisestä", perusteli raadin puheenjohtaja valintaa, CXPA Finlandin toiminnanjohtaja Sirte Pihlaja.

Kutsuplus-pikkubusseja on nyt liikenteessä 15 kappaletta. Autojen määrää oli tarkoitus alun perin lisätä 45:een viime vuoden aikana. Sittemmin tavoite siirtyi, ja HSL:n budjetissa varaudutaan uusiin autoihin vasta vuodelle 2016, josko silloinkaan. Nyt nimittäin selvitellään koko innovaation alasajoa.

Kiinnostuksensa innovaatiosta on myös esittänyt Uber-paineissa toimiva taksiliikenne.

Taloudelliset laskelmat eivät ole kulkeneet lainkaan toivotulla tavalla. Kutsuplus on kallis veronmaksajalle, sillä jokaisesta matkasta veronmaksajan tuki on 39,80 euroa. Matkustajamäärät ovat jääneet vaatimattomiksi.

Omakohtaisena kokemuksena, keskustassa asuvana ja auton omistavana voin sanoa, että Kutsuplus on toteutuksena kiinnostanut erittäin paljon koko sen elinajan. Kuitenkaan en ole koskaan edes kokeillut. En näe periaatteessa palvelussa mitään vikaa, mutta mistään ei ole tullut sitä kokeilun kipinää.

Vihdoin ja viimein rekisteröidyin palveluun ymmärtääkseni mistä oikeasti on kyse, kun en oikein ymmärrä mistä kyytiin pääseen ja missä pääsee pois. En tunne keskustan pysäkkejä, koska kävelen, pyöräilen ja potkulautailen keskustassa.

Tämän viikkoinen kokeilu tappoi viimeisenkin innostukseni. Tylsääkin tylsemmät insinöörisivut, jotka eivät innostaneet. Ensimmäinen matkasuositus antoi vastaukseksi käyttää bussia 66 (ei Kutsuplus) ja matkasta puolet kävelyä. Matka aika liki sama kun olisin kävellyt koko matkan paikasta A paikkaan B.

 

 

 

 

 

 

 

Liike on lääke II - neljä tervettä vuotta

Tiistai 15.9.2015 klo 19.51 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut neljä vuotta, kun aloitin kirjanpidon liikuntasuoritteistani ja kirjanpito on jatkunut katkeamattomana.

Kolmen vuoden jälkeen tein liikuntasuoritteita keskimäärin 58 min jokaisena päivänä ja nyt neljän vuoden saldo on 55 minuuttia eli kolme minuuttia vähemmän.

Neljän vuoden aikana olen tehnyt 1310 liikuntasuoritetta. Siis 37,5 päivää vuodessa laiskottelua. Liikuntasuoritteella tarkoitan tässä tapauksessa ihan oikeita lenkkejä fillarilla, potkulaudalla, kävellen. Uintia, kuntosalia jne. Ei siis kävellen kauppaan tms.

Vajaa kuukausi sitten tekniikka teki tepposet. Vaihdoin sykemittaria ja omaa tyhmyyttäni jouduin palauttamaan vanhan mittarini synkronoinnin poistaakseni sieltä omat tietoni. Tässä sähläyksessä katosi ainakin noin 20 uintikilometriä. Nuo edellä mainitut luvut eivät siis ole ainakaan kaunisteltuja.

Tähän neljän vuoden jaksoon kuuluu myös ajatus terveydestä muutoinkin. Lopetin kaikenlaisten buranoiden syönnin uskoen että suoliston bakteerikanta vaikuttaa voimakkaasti terveyteemme, eikä sitä pidä häiritä kemialla.

Aloitin reilun yliannostuksen D-vitamiinia ja purkin kyljessä suositellun sinkkiannostuksen ja satunnaisesti muita C-ja B-vitamineja, omega kolmosta. Mitään vakituista lääkitystä minulla ei ”vielä” ole.

Tämän muutoksen jälkeen neljän vuoden aikana minulla on ollut kaksi flunssaa toinen kesti yhden yön ja toinen erittäin lievänä kaksi päivää – siis kurkun kutinaa ei muuta.

100 mikro grammaa D-vitamiinia edustaa siis virallisten suositusten kymmenkertaista määrää. Verestä mitattu D-vitamiinipitoisuuteni oli kahden vuoden jälkeen 107 nmol/l ja neljän vuoden käytön jälkeen eilen mitattuna 143.

Luuston hyvinvoinnin kannalta suosituspitoisuus on yli 80 nmol/l. Ylärajaa ei kukaan suostu asettamaan. Arviot ovat kuitenkin, ettei olisi syytä päätyä yli 250 nmol/l. D-vitamiinin merkitystä vastustuskyvyn vahvistajana en enää epäile.

Liikkumisen tärkein motiivini on terveys ja konkreettisin verenpaine, joka pysyy tällä liikunnan määrällä hallinnassa. En tavoittele 250 kiloa penkiltä tai uutta ennätystä maratonilla. Mitä vanhemmaksi tässä kehittyy, sitä tärkeämmäksi tietysti tulee lihaskunto ja sitä kautta kehon hallinta ja tasapaino. Monipuolinen liikunta ei lihaskuntoa ainakaan haittaa.

Olen luontaisesti lahjakas lihomaan ja valitettavasti on todettava, ettei tällä liikunnan määrällä ole juurikaan mitään painopudotusmerkitystä. Voisin kokemuksesta sanoa, että painonhallinnassa 10 prosenttia on kiinni liikunnasta ja loput mitä suuhusi pistät ja ennen kaikkea kuinka paljon.

Liikuntani on siis pysynyt samana, melko matalasykkeisenä neljä vuotta, mutta painoni oli kolme vuotta lievässä nousussa. Juu - ei ole lihasmassan kasvua. Tämän vuoden alusta kiristin jälleen kerran hiilihydraattiruuvia ja nyt olen noin kuusi kiloa kevyempi.

Siis vielä kerran – mitä järkeä on pitää liikuntapäiväkirjaa? Vain sitä kautta tiedän ja ymmärrän oikeasti mitä tapahtuu. Se on minulle voimakas motivaattori, kun pystyn vertaamaan aikaisempiin vuosiin. Liikkumisen ja ulkoilman merkitys mielialaan ja terveyteen on kiistämätön. Kun lääkärit eivät kirjoita liikuntareseptiä niin täytyy se tehdä itse.

 

Lue myös ykkösosa:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2014/9/16/336

Kerrankin suomalaiset näyttävät tunteitaan ja se on muka pahasta

Sunnuntai 13.9.2015 klo 17.29 - Kauko Niemi

Nettiraivo on tervetullut ilmiö suomalaiseen elämänmenoon. Kerrankin suomainen voi purkaa pahaa oloaan ja näyttää tunteitaan. Se on monin verroin terveellisempää kuin padota ne ja hautoa asioita sisällään.

Pahanolon purkautuminen netissä on huomattavasti vaarattomampaa kuin puukkokourassa raitilla.

Muutamat tahot kuten Sanomien Nyt ja Maikkari ehtivät jo rajoittaa purkautumiskanaviaan. Se on mielestäni väärä tie. Oikeampi tapa on auttaa ihmisiä ulos pahanolon tunteistaan.

Netin yhteisöllisyys on voimakas kanava, joka varmasti puhdistaa monen sisintä. Sillä ehdolla ettei jää rypemään ja vahvistamaan negatiivisia tunteitaan. Toisaalta toki on myönnettävä, että netti voi myös vauhdittaa pahaa oloa. Jokaista sanaa ja pilkkua ei tarvitsisi tulkita niin vakavasti. Tai pitäisi pystyä erottamaan milloin ollaan ylittämässä vahingollisen suunsoiton rajat.

Suomalaisessa nettikeskusteluissa ollaan kovin alkutaipaleella ja ylilyönnit ovat silloin kokolailla normaalia. Eikä meillä suomalaisilla ole ollut luontaista, rakentavaa keskustelukulttuuria ilman nettiäkään. Sellaista, jossa asiat ja henkilöt eivät sekoittuisi. Meillähän on jokaisella erilainen käsitys samoista asioista, eikä siinä mitään pahaa ole.

Kaikki purkautumiskavat vain sepposen selälleen. Allerin aloittama moderointikoulu on hyvä ja kannatettava tapa suunnata nettikeskustelua rauhallisempaan ja asiallisempaan suuntaan nykyisessä ylimenokaudessa.

Aikansa kutakin. Uskon, että tässäkin tapauksessa tilanne tasoittuu. Eiväthän ihmiset ole niin pitkäjänteisiä, että jaksaisivat loputtomasti viljellä nettiraivoa. Nettiraivo laantuu ja hyvät tavatkin palautuvat mieliin. Niin sinisilmäinen en kuitenkaan ole, etteikö aina ole mukana joitakin vouhkaajia ja uusia raivon kautta yrittäjiä ilmestyy. Ainahan on niitäkin, jotka tietoisesti rikkovat liikennesääntöjä.

Yhteiskunnassamme olisi syytä miettiä millä yleistä pahaa oloa voitaisiin lievittää mieluummin kuin miettiä prosenttiyksikköjen säästöjä. Säästöt ja tehokkuus tulevat automaattisesti kun fiilikset ja into ovat kohdillaan ja oikein suunnattuina.

Isommassa kuvassa vääriä odotuksia ei kannattaisi yliviljellä, kuten hallitukset ovat tehneet. Toteutumatta jäävät epärealistiset odotukset ruokkivat pahaa oloa. Näin on tapahtunut jo vuodesta 2008 lähtien.

Perinteisen raaka-ainetta tuhlaavan teollisuuden kasvuun en pistäisi ropoakaan. Odotukset paluusta kasvun linjalle eivät ole tosia ja luovat vain pettymyksiä, jotka sitten purkautuvat esimerkiksi juuri nettiraivona.

Kasvu tulee, jos on tullakseen jostakin digitalouden suunnasta. Kannattaa lukea Raimo Sailaksen syntymäpäivä haastattelu Helsingin Sanomista. ”Talous, joka ei kasva, ei voi ylläpitää nykyisenlaisia palveluja.”

Vaihdettaisko seuraavaan leikkiin

Tiistai 1.9.2015 klo 8.16 - Kauko Niemi

Nyt kun on kymmenen vuotta leikitty pumsotaa missä minä olen ehdottoman oikeassa ja sinä täysin väärässä, siitäkin huolimatta ettei kukaan ole yhtään enempää oikeassa tai väärässä kuin toinenkaan.

Kiista-asiat ovat vain kunkin ihmisen mielipiteitä, jotka eivät ole oikeita eivätkä vääriä. Mielipiteet eivät koskaan ole totuuksia. Ei edes 1+1=2 ole totuus. Se on vaan aikoinaan pystytty ihmisten kesken sopimaan näin.

Mielipiteet syntyvät jokaisen yksilön päässä viiden aistin varassa. Oma ajattelumme yksinkertaistaa asioita jättää ja karsii aina informaatiota pois. Siltä pohjalta muodostuu päässämme mielipide, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Jos olli immoset, irja askolat ja minä olemme samassa tilaisuudessa ja saamme täsmälleen saman informaation, niin silti meillä kaikilla on erilainen mielipide samasta asiasta. Miksi siitä pitäisi ryhtyä kinaamaan kuka on oikeassa.

Jokainen on nyt konkreettisesti huomannut ja kokenut, ettei tämä vastakkainasetteluleikki johda oikein  mihinkään. Mitään kehittymistä ei tapahdu mihinkään suuntaan. Pikemminkin päinvastoin.

Onko mitään muuta estettä vaihtaa toiseen leikkiin kuin jokaisen itsekkyys.

Leikitään huomisesta alkaen, niin että se voittaa, joka pystyy parhaaseen yhteistyöhön toista kannustaen. Se joka saa ehdotetuille ideoilleen eniten jatkojalostusehdotuksia on voittoputkessa. Kuka kokoaa suurimman ja toimivimman yhteistyötiimin on voittaja.

Jokaisesta vastustuksesta ja alasampumisesta tulee miinuspisteita.

Tämän jälkeen facebookin ja muiden keskutelupalstojen kommentit näyttäisivät tällaisilta:

Tuohon ideaan kun vielä lisätään . . . . . .

Meillä on kokemuksia tästä, voisimme vaihtaa lisää mielipiteitä . . . . .

Oletteko muuten huomanneet, että tämän lisäarvoa voisi kasvattaa näillä . . . . . . .

Olisiko kellään hyviä jatkojalostusideoita tähän malliin . . . . . .

Tuo on loistavaa ajattelua, lisätäänpä siihen vielä . . . . .

Kerätäänpä joukkovoimalla taustatietoa ja ideoita tämän ongelman ratkaisemiseksi syyskuun loppuun mennessä . . . . .

Vaihdetaan leikkiä – jooko ja pannaan uudet käpylehmät peliin!

 

 

 

Minulla on kokemusta asiakkaana

Sunnuntai 2.8.2015 klo 18.46 - Kauko Niemi

Asiakaskokemus taitaa olla yksi eniten pohdittuja asioita nykyisessä kaupallisessa maailmassa. Yksistään Google antoi heti kättelyssä liki 90 000 osumaa kuinka sitä tutkitaan ja opetetaan kuinka se vaikuttaa.

Kyse on pitkälti viestinnästä, kuinka asiat hoituvat, kuinka uskottavasti asiat hoituvat. Mutkikkaaksi asian tekee se, että ihmiset kokevat eri asiat niin kovin eri tavalla omista taustoistansa riippuen.

Minun tuorein asiakaskokemus on Microsoft ja Windows 10. Päivitys oli helpoin tähänastisista päivityksistä. Se ei näköjään riitä hyvään asiakaskokemukseen.

Luulisi, että Microsoftilla olisi itseluottamusta ja taitoa tehdä niin ylivoimaisia tuotteita, ettei niitä tarvitsisi monimutkaisten asetusten kautta pakkosyöttää asiakkaille. Olen aivan varma, ettei Microsoftilla ole yhtään niin fiksua ihmistä, joka tietäisi paremmin kuin minä kuinka haluan tietokonettani käyttää.

Kaikki pakkosyöttö panee vihaksi ja vie uskottavuuden. Tämä on minulle niin voimakas kokemus asiakkaana, että pian kaikki hyvätkin asiat alkavat tuntua huonoilta. Ja jos luottamuksen puute ajaa tilanteeseen, että asetuksista pitää kieltää kaikki toiminnot ja ryhtyä pikkuhiljaa avaamaan ja seuraamaan mitä tapahtuu, on asiakaskokemus varsin huono.

Toinen esimerkkini on K-kaupat. Nyt vaan huomaan, että käyn enää melko harvoin ruokaostoksilla missään K-kaupassa. Ostokseni K-kaupoissa ovat vähentyneet reilusti yli puolella. Todennäköisesti en ole ainoa, sillä ryhmän ruokamyynti on pudonnut vuositasolla 200 miljoonaa euroa.

Käyttäytymiseeni en oikein keksi mitään selkeää syytä paitsi pääjohtaja Mikko Helanderin viimeaikaiset lausunnot. Ilmeisesti Helanderin henki on ollut valtaamassa ja jalkautunut jo ennen näitä kommentteja sisäisesti koko ketjuun. Vika on muissa, asiakkaissakin, kun eivät meiltä osta, viranomaisista puhettakaan. Siitä olen melko varma, että yhdenkään kassan väärä hymy ei pidä K-kauppaa loitolla minusta.

Tässä tapauksessa asiakaskokemus hiipii hiljaa ja silloin korjaustoimenpiteet ovat äärimmäisen hankalia.

Niin pahaa asiakaskokemusta minulla ei kuitenkaan ole, että asettaisin jonkun sataprosenttiseen boikottiin. Lähimpänä sitä on Valio. Valioon en yksinkertaisesti luota. Olen ollut kyseisen yrityksen kanssa monella eri tasolla tekemisissä aina 50-luvulta asti ja jatkuvasti tulee vastaan vedätyksiä.

Valiolla on ollut aina sama mentaliteetti kuin K-ryhmällä nyt. Muissa on vika ja niitä yritetään kampittaa, vaikka omaa toimintaa pitäisi kohentaa.

Valion kohdalla kartan tuotteiden käyttöä jopa siinä määrin, että olen tulkinnut isokorkkiset maitotuotteet tulevan Valion pakkauslinjalta ja ostan pienikorkkisia rainbow- ja muita ketjukohtaisia tuotteita.

Asiakaskokemus on aina monen asian synnyttämä tulema. Yhden virheen pystyy pyytämään anteeksi ja korjaamaan, jolloin sen pitkäaikainen vaikutus saattaa jäädä vähäiseksi. Asiakaskokemuksessa liikutaan tunnetasolla, jos se koskettaa asiakkaan syvintä tuntoa niin parantuminen kestää pitkään.

 

 

 

 

Poliisin vaikuttava kiitos

Torstai 30.7.2015 klo 11.19 - Kauko Niemi

Itä-Uudenmaan poliisilaitos päivitti Facebook-sivuillaan eilen kuvallisen tiedon nuorista sankareista.

Nuoret sankaripojat, Eelis 8v, Aatu 8 v ja Olli-Pekka 9 v, löysivät tänä aamuna Nurmijärvellä, Sorvankaaren lähellä olevasta metsästä makaamasta liikkumaan kykenemättömän iäkkään miehen. Neuvokkaat pojat lähtivät välittömästi ilmoittamaan asiasta aikuiselle, joka hälytti paikalle ensihoidon. Mies oli kadonnut eilisiltana Nurmijärven Puuradalta ja poliisi oli etsinyt miestä lähiseudulta koko viime yön. Kadoksissa ollut mies sairasti parkinsonin tautia ja hänet toimitettiin sairaalahoitoon kohtuullisen hyväkuntoisena. Itä-Uudenmaan poliisilaitos kiittää lämpimästi reippaita poikia hienosta ja esimerkillisestä toiminnasta!

Nyt pitää kiittää poliisia tilannetajusta ja oikein ajoitetusta kiitoksesta kuvan kanssa. Näiden pikkusankareiden sisimmäisimmässä sopukassa varmasti tuli sellainen päivitys, joka ei unohdu koskaan heidän elämässään ja se tuli hyvästä työstä toisen ihmisen hyväksi. Kiitos ohjaa varmasti  poikien valintoja tulevassa elämässä.

Kiitos menettää merkityksensä tai ainakin tehonsa, jos se tulee kerjäämisen jälkeen tai sen jälkeen kun asia on jo poissa päiväjärjestyksestä.

Miksei oteta oppia koiran kasvatuksesta. Koira palkitaan heti, kun se tekee jonkun asian oikein, siis ohjaajan haluamalla tavalla. Koira ei enää viiden minuutin kuluttua tiedä mistä palkinto tuli.

Kyllä sama periaate toimii ihmisiinkin, vaikka ihmisen ajattelukyky riittäisi ymmärtämään kiitokset seuraavanakin päivänä. Tosin ihminen pystyy silloin tulkitsemaan – kas kas tulihan se kiitos. Siis kiitos, joka hävitti tehostaa lähes kaiken.

Voi niitä kiitospuheita organisaatioiden vuosijuhlissa. Ympäri pyöreitä, viran puolesta lausuttuja latteuksia kuinka hyviä me ollaan ja kuinka me puhalletaan yhteen hiileen ilman faktoja. Sitä paitsi kiitos puhe on tehty edellisen vuoden puheen pohjalle vuosilukuja ja muita ajankohtaistietoja  muuttamalla, mutta samassa järjestyksessä kuin viime vuonna ja samassa järjestyksessä kuin edellisenä vuonna. Tällainen kiitos ärsyttää enemmän kuin innostaa. Mutta kun tapoihin kuuluu kiittää menneestä vuodesta ilman todellista sisällöllistä viestiä.

Olen ollut suunnittelemassa tilaisuutta, jossa suunnittelukokouksessa tehtiin selväksi, ettei joitakin ihmisiä voida kiittää. Silloin pitäisi kiittää muitakin, ettei synny yleistä kateutta.

Jos syntyy yleistä kateutta, niin kiitosta ei ole selkeästi ja ymmärrettävästi perusteltu ja niitä ei ole sanottu ääneen. Pärstäkerroin kiitokset toki aiheuttavat vaikka minkälaisia höpinöitä ja luovat kateutta.

Kiittäminen on taitolaji ja ennen kaikkea se on ajoituslaji.

 

 

Miksi mediatalot käyttävät roskapostittajia

Maanantai 27.7.2015 klo 12.48 - Kauko Niemi

Luusi, että entistä ahtaammalla olevat mediatalot hallitsisivat huolellisemmin mainettaan. Tiedän, että toimituksissa tehdään lujasti työtä, luodaan juttutyyppejä ja hiotaan toimintamalleja. Sitten lehtien myynnissä käytetään roskapostittajaa, joka romuttaa kaiken hyvin tehdyn työn.

Toki tiedän, että tämä epätoivo pohjaa levikkilukujen kaunisteluun. Pätkätilauksilla kun niitä voidaan lukuja manopuloida lyhyellä tähtäimellä. Tämä on sitä pakkasella housuihin kusemista.

Taidan perustaa palvelun, missä kaikki roskapostit voi jatkolähettää aina kyseisen lehden päätoimittajalle. Kun hän saisi satoja viestejä päivässä, niin luulisi sisäisen keskustelun käynnistyvän markkinoinnin, toimituksen ja levikkimyynnin välillä millaista kokonaisuutta on tarkoitus rakentaa nyt ja tulevaisuudessa.

Ja ettei olisi epäselvää, niin roskapostittaja on se, jonka lähetyksessä on peruutuslinkki, joka toimii vain vahvistuksena, että kyseessä on toimiva sähköposti, johon voidaan roskapostittaa tämän vahvistuksen jälkeen entistä enemmän.

 

>> Lue myös Peruutus onkin vahvistus

 

 

Ovatko asiakkaat todella lomalla

Sunnuntai 19.7.2015 klo 9.48 - Kauko Niemi

Suomi pistää edelleen lappua luukulle kesäaikana, kun asiakkaatkin ovat lomalla. Siis mitkä asiakkaat? Ne vanhat vakioasiakkaat vai ne tuhannet lomalla olevat ihmiset, jotka saapuvat paikkakunnalle, jotka edelleen ostavat ja käyttävät palveluja.

Tuttavani viestitti Porista, ettei löydy kampaamopalveluita. Viestit ovissa ja ikkunoissa kertoo lomasta tai sitten sulkemisaika on se normaali 17:00, silloin kun jazz-vieraat alkavat virittäytyä iltarientoihin. Porilaiset ravintolat ovat jo onneksi heränneet ja tekevät heinäkuussa vuoden parhaan kuukauden.

Mieleen tulee se vanha tarina afrikkalaisesta kenkäkauppiaasta, joka viestitti pääkonttoriin, ettei täällä ole markkinoita, kukaan käytä kenkiä. Siinä vaiheessa häntä ohjattiin, että siellähän on sitten todella suuret markkinat, kun kaikille pitää myydä kengät.

Ajatusmalli, että Suomi on suljettu kesällä ja kaikki ovat lomalla ja toiminta suhteutettuna siihen, on aikansa elänyttä. Ihan kuin lomalainen eläisi pyhästä hengestä.

Useimmat palvelut kilpailevat ihmisten ajasta. Kesällä on enemmän aikaa kuluttaa ja jopa pussin nyörit ovat kesällä löysemmällä. Kesä muuttaa kuluttamisen aikaa ja paikka, muttei lopeta kuluttamisen tarvetta

Verkkomaailmassa kesä 2013 oli käänteentekevä. Tuolloin oli ensimmäinen kesä, kun nettitilastot eivät juurikaan notkahtaneet kesällä. Ainakaan niillä saiteilla, joita seuraan ja ylläpidän. Tietenkin sillä ehdolla, ettei toimintaa supistettu kesän takia, kun asiakkaat ovat muka lomalla. Vaikka todellisuudessa heillä oli enemmän aikaa ja mobiilitekniikan kehitys rikkoi tuona kesänä kaikki käytön esteet.

Tätä ennen jo moni oli huomannut, että viikonloput olivat suotuisaa aikaa ja tekivät viikonlopputarjouksia, juhlapyhätarjouksia ja mediatalot alkoivat julkaista uutisia myös viikonloppuisin. Olihan ihmisillä viikonloppuisin enemmän aikaa.

Statistiikat alkoivat osoittaa, että paras nettipäivä on sunnuntai ja tarkemmin sunnuntai-ilta sekä maanantai.

Tänään Expert-ketju tekee tunnin mittaisia netti-tarjouksia, vaikka ihmiset ovat lomalla. Joka tunti vaihtuu uusi tuote tunnin mittaiseen super-hintaan. Kesällä on aikaa hoitaa kuntoon nuo nilkuttavat kodinkoneetkin.

Ylläpitämälläni Facebook-sivulla tehtiin kesä-heinäkuussa kaikkien aikojen tavoitettavuusennätys ja tälläkin viikolla ollaan noin kolminkertaisella tasolla normaaleihin talviviikkoihin verrattuna. Sivupäivityksissä ei olla siirrytty niin sanottuun kesärytmiin.

Hyvää ja aktiivista kesän jatkoa vaan kaikille.

 

 

 

 

Tälläkin viikolla ainakin 46000 vierasta

Keskiviikko 15.7.2015 klo 21.19 - Kauko Niemi

Tavalliselle kaupunkiasukkaalle, kuten minulle erilaiset tilaisuudet luovat oman persoonallisen leimansa kesäiseen katukuvaan.

Viime viikolla oli Helsinki Cup. Parinkymmentätuhatta nuorta jalkapalloilijaa täyttivät ainakin kaikki pääkaupunkiseudun jalkapallokentät.

Viime viikolla tuossa naapurissa, Finlandia-talossa kokoontuivat maailman keskeiset vaikuttajat Venäjää lukuun ottamatta.

Tällä viikolla on suurin risteilyvierailijoiden sesonki. Maanantaina Helsingin satamissa oli yhteensä kuusi risteilijää ja yli 9000 vierasta valtasi kaupungin.

Parhaillaan on menossa kansainvälisin tapahtuma, mitä Suomessa on koskaan järjestetty. Osallistujia yli 21000 ja he tulevat 53 eri maasta.

Nämä kaikki ovat hyvinkin eriluonteisia ja näyttäytyvät eri tavoin katukuvassa. Yhteistä on kaikille se, että Suomesta jää jonkinlainen mielikuva jokaiseen päähän. Mielikuva suomalaisesta järjestelykyvystä tuottaa lisää tapahtumia, jos tämän kertainen kokemus oli positiivinen. Myös yksittäisiä vierailuja, jos jotain jäi näkemättä.

Helsinki Cup pyörii jo omalla painollaan. Osallistujat ovat sen verran nuoria, ettei heitä juurikaan näkynyt katukuvassa. Lasten voittamisen paineet olivat sen verran kovia, ettei leikkiin ollut aikaa eikä syytä. Uimastadion oli paikka, missä pienet palloilijat kävivät runsain mitoin saunassa ja uimassa.

Etyin juhlakokous näkyi vain mediassa, missä taitettiin peistä Suomen päätöksestä pitää venäläiset poissa kokouksesta. Yhtään liikennekatkoa en havainnut. Yhtään mustien autojen letkaa en nähnyt. Yhtään helikopteria en nähnyt enkä kuullut taivasta turvaamassa. Yhtään ylimääräistä lippua en nähnyt edes Finlandia-talolla. Tummapukuiset sedät ja tädit olivat kuin kusi sukassa. No varmaan Helsingin parhaiden hotellien kalleimmat sviitit ja huoneet olivat hyvin myytyjä.

9000 risteilyvierasta yhtenä päivänä, on iso määrä Helsingin kokoiselle kaupungilla. Koko viikon risteilyturistien saldo on 25000. Hehän viipyvät vain päivän ja aiempien haastattelujen mukaan osa ei edes tiedä mihin kaupunkiin tällä kertaa pysähdyttiin. Silti parisenkymmentä bussia jonottaa Sibelius-monumentille ja Temppeliaukion kirkkoon. Risteilijäturistit tuovat kohtuullisesti rahaa päivän visiitillään. Hehän eivät ole köyhiä eivätkä kipeitä.

Tapahtumista ylivoimaisin on Gynaestrada. Se on värikäs iloinen. Kaupungilla on 15 esiintymislavaa, joissa on yli 700 esitystä. Tapahtumassa on nuoria ja vanhoja, joka viides on mies. Voimistelijoita kun ovat, niin hyvä fyysinen kunto näkyy vaikkapa siinä, että suurin joukoin kävellään Pasilan Messukeskuksesta kaupungille. Osallistujat eivät kilpaile mistään, vaan ovat mukana rakkaudesta lajiin. Silti tiistaista huippuesitystä sveitsiläinen joukkue oli hionut ohjelmaansa neljä vuotta.

Tämä on niin iso ponnistus järjestäjille ja näyttäisi onnistuvan erinomaisesti ja se heille suotakoon. Ja tuohan tapahtuma pääkaupunkiseudulle 30 miljoonaa euroa.

Itse lähden tänään fillaroimaan Temppeliaukion kirkon, Kansallismuseon ja Finlandiatalon kolmiosta ja sillä aikaa kun käynnistän SportTrackeria kännykässäni, ehtii jo kolme porukkaa kysyä tietä haluamaansa paikkaan. Tällainen on kesäinen Helsinki tänään.

Saunalla vai ilman

Perjantai 10.7.2015 klo 20.39 - Kauko Niemi

YLE kysyi Suomen suurilta asuntorakennuttajilta kuinka suureen osaan kerrostaloasunnosta rakennetaan sauna tänä päivänä. Vastauksen voisi karkeasti tiivistää - joka toiseen.

Sehän voi olla joillekin jopa niin, että sauna koetaan turhaksi elementiksi ja sitten sitä ruvetaan muuttamaan esimerkiksi vaatehuoneeksi tai muuksi säilytystilaksi, sanoo SRV:n myyntijohtaja Marja Kuosma YLE:n artikkelissa.

Rakennusyhtiöistä todetaan myös, ettei sauna ole kynnyskysymys asunnon ostossa. Neliöt ovat niin kalliita, ettei tilan jaon kannalta saunaan haluta investoida.

Saunaton suunta on toki mahdollinen, mutta veikkaan, että rakennusyhtiöt eivät pane hanttiin, jos saunaa ei rakenneta. Onhan se varmaan rakennuskustannuksiltaan kallis yksikkö kiukaineen, eristeineen ja erikoispuisine lauteineen. Ja kun säästöt sitten näkyvät rakennusyhtiön tulosviivan alapuolella.

Tilankäytöllisesti moninkertainen ongelma on huoneistojen suunnittelu. Todella harvoin tulee vastaan pohjaratkaisuja, missä tilaa ei olisi tuhlattu pitkiin käytäviin. Käytäviin joihin mahtuisi usein neljäkin saunaa.

Tässä tapauksessa, joka on varsin yleinen,
käytävään mahtuisi neljä saunaa.
Todellisia hukkaneliöitä

Käytäväkulttuuri näyttää olevan de facto ja yleisesti hyväksytty. Vanhoja pohjia kopioidaan vuodesta toiseen. Eiväthän ainakaan arkkitehtipalkkiot kuormita asuntojen hintaa.

Ylen artikkelissa saunabisnestä pyörittävä Kimmo Helistö hehkuttaa viran puolesta parhaillaan nousevaa saunarenesanssia. Yleiset saunat ovat tulevaisuuden juttu.

Itse käyn yleisissä saunoissa uimahalleissa ja kuntosaleilla keskimäärin kuusi kertaa viikossa. Se on sauna, missä voi puhdistautua syvällisemmin kuin suihkussa, mutta tällä saunomisella ei ole mitään tekemistä saunan parhaan ominaisuuden – rentoutumisen kanssa tai perheen yhteisen ja läheisen sekä alastoman aidon hetken kanssa.

Saunan terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Yleisessä saunassa et voi olla omine ajatuksineen, loikoilla lauteilla ja nostaa jalat kohti kattoa, rentoutua täydellisesti, mihin monet terveysvaikutuksetkin perustuvat.

Olisin melko varuillani siinä hetkessä, kun pitäisi päättää asunto saunalla vai ilman. Saunattomalla päätöksellä rajaa tämän hetken näkemysten mukaan puolet potentiaalisesta ostajakunnasta, kun asunto menee seuraavan kerran vaihtoon.

 

Neljäs kesä löysässä hirressä

Torstai 9.7.2015 klo 22.06 - Kauko Niemi

Microsoftin rakennemuutokset ja sitä ennen Nokian suurjärjestelyt 2012 ja muut muutokset ovat kaikki ajoitettu kesään. Mikähän suuri viisaus siinäkin mahtaa olla.

Varmaan joku fiksu konsultti on keksinyt tällaisen ajankohdan, sattumaahan se ei voi olla. Samoin kuin potkuja ei pitäisi antaa perjantaina.

Vai onko ajankohdan valinta pelkkää matematiikkaa. Tuottavuus ei laske, kun ihmiset ovat jo valmiiksi puoliteholla kesänvietossa, eikä turhia kuppikuntia pääse muodostumaan ja jarruttamaan työtehoa.

Tuttavani on nyt neljännen kesän löysässä hirressä. Yt-neuvottelun virallinen ilmoitus tuli tänään ja niin se on tullut kolmena aikaisempana kesänä samoihin aikoihin.

Ja sitten kun lomat on vietetty alkaa valjeta jatkuuko loma edelleen. Lomalukeminen vaihtuu lomamiettimiseen. Reilun kuuden viikon kuluttua myös selviää olisiko lomasuunnitelmat pitänyt peruuttaa ja säästää nekin rahat mahdolliseen tyhjäkäyntiaikaan. Olisiko pitänyt muuttaa kaikkien muidenkin kesäsuunnitelmat.

Kesään löysässä hirressä on vaikea tottua. Epävarmuuteen on vaikea tottua edes näin pitkän kokemuksenkaan myötä. Pitäisikö tämä ainutlaatuinen kokemus jo kirjata ansioluetteloon.

Joskohan tämä olisi viimeinen kesä löysässä hirressä.

Millaisen henkisen selfien otit

Tiistai 7.7.2015 klo 8.39 - Kauko Niemi

Taas on julkistettu eurooppalaisia onnellisuustutkimuksia ja meillä suomalaisilla menee pirun hyvin ja onnellisia ollaan. Aina se ei kuitenkaan siltä näytä. Vaikkapa lukemalla tämän onnellisuustutkimuksen kommentteja.

Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat niin pienestä kiinni. Kun vain asetat itsellesi realistiset tavoitteet. Tavoitteet ja niiden toteutuminen on sellainen henkinen selfie, ettei siihen tarvitse kerjätä kehuja keneltäkään. Kun saavutat tavoitteesi, niin tiedät onnistuneesi, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Voit olla tyytyväinen ja onnellinen.

Toki se tavoite voi olla joskus jotenkin pielessäkin, pääasia että huomaat se itse ja maltat korjata.

Nyt en puhu yltiökapitalistisita tavoitteista omakotitalosta järvenrannalla ja pihassa Tesla. Näyttämisestä muille. Vaan sisäisistä tavoitteista, jotka ohjaavat päivittäisiä valintoja tai edistymistä harrastuksissa. Tavoite on huonokaikuinen sana. Parempi ilmaisu voisi olla selkeä, riittävän voimakas mielikuva, joka ohjaa alitajuntasi toteuttamaan mielikuvaasi.

Heräsin aamulla aivan normaalisti – liian aikaisin – muka. Enhän minä ole aamun heräämistavoitteita asettanut. Saan herätä silloin kun haluttaa ja ainakin näin kesäaikaan.

Menin katsomaan aamukilot. Muutos oli oikean suuntainen jo neljättä viikkoa, vaikka päivittäin heitteleekin ylös ja alas. Minua ei absoluuttinen lukema riemastuta eikä masenna. Suunta ratkaisee ja se jatkaa kohti tavoitetta ja siitä syntyy hyvä mieli.

Mittasin myös verenpaineeni pitkästä aikaa. Kolmen mittauksen keskiarvo oli erinomaisella tasolla, minun tavoitteisiini verrattuna. Tavoitteen lähtökohtana ovat ne kolme verenpainereseptiä, joita lääkärit ovat minulle vuosien saatossa kirjoittaneet ja joita en ole koskaan lunastanut. Varmasti minulla ja lääkäreillä on ollut samat tavoitteet, mutta toteuttamisen konstit ovat erilaiset. Ja taas oli tämäkin päivä korkealla onnellisuusluokituksessa.

Ruokakaupassa terveystavoitteet ohjaavat ostoksia.

Huikean valokuvaidean luoma tavoite/mielikuva saattaa toteutua vasta kahden vuoden kuluttua. Voi olla että jostakin kaverista kuvassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta itse olen tyytyväinen ja onnellinen että sellaisen tavoitteen pystyin oman ajattelun ja pitkän oppimisen kautta toteuttamaan. Lopputuloksesta olen tosi onnellinen muiden sanomisista ja vähättelyistä huolimatta.

Ilman suuntaa ja tavoitteita elät muiden ihmisten kommenttien ja palautteiden varassa. Tänään sait mielestäsi huonon kommentin, vaikka toinen ajatteli parastasi – verrattuna mihin? Näin tuli pahapäivä. Huomenna tekemisiäsi ei noteerata kuinkaan. Mistä tiedät oliko päivä hyvä vai huono? Et mistään.

 

Kylläpä ovat Expertin järjestelmät solmussa

Maanantai 6.7.2015 klo 7.56 - Kauko Niemi

Kun ostaa tuotteen ja saa oikean tuotteet ja oikealla hinnalla, niin luulisi että kuitissakin olisi oikea tuote ja oikea takuuaika. Näin ei kuitenkaan ollut.

Ensimmäisellä kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin selityksenä oli järjestelmien keskinäinen ymmärtämättömyys ja ratkaisuksi tarjottiin pian tulevaa korjattua kuittia sähköpostitse.

Toisella kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin asia oli hoidossa jossakin tuotehallintaryhmässä ja kuitin pitäisi tulla kohtapuoliin. Tosin mitään tarkkaa aikalimiittiä ei suostuttu antamaan.

Kolmannella kerralla, kun henkilökohtaisesti vaivauduin Stockmannin alakerran Expert-myymälään, niin myyjä sanoi, ettei hänellä ole valtuuksia hoitaa asiaa. Paikalle haettiin myymäläpäällikkö.

Myymäläpäällikkö alkoi selittämään, että heillä nyt järjestelmät laahaa perässä, kun ennen oli 2500 tuotetta ja nyt on yli 7000 tuotetta. Onko se minun, asiakkaan vika, etteivät teidän järjestelmät pysy perässä? Ei kuulemma ole.

Myymäläpäällikön mukaan ei sillä ole väliä mitä siinä kuitissa ja takuutodistuksessa lukee, kun näillä tuotteilla on se tietty takuu kaksi vuotta, vaikka takuutodistuksessa nyt lukeekin yksi vuosi. Ja takuutodistuksessa on saman valmistajan, toisen tuotteen tuotenumero.

Oletko sataprosenttisen varma, ettei jonakin päivänä tulisi eteen, etten saisikaan ostamalleni tuotteelle takuuehtoihin sisältyvää palvelua? Eikö minulla asiakkaana ole oikeus saada kuitti ja takuutodistus, jotka ovat ihan oikein? Kyllä sinulla on oikeus saada oikeat paperit.

Ja jälleen kerran kirjoitettiin kaikki tiedot ruutupaperille ja luvattiin lähettää sähköpostilla uusi, oikeat tiedot sisältävät dokumentit.

Kauppa tehtiin 23.5.2015 Stockmannin uudessa Expert-myymälässä. Kohta tämä tapaus viettää kaksikuukautta täyttäviä synttäreitään. Sähköposti ei ole tuonut ratkaisua asiaan. Liekö syynsä Expert-ketjun hajoamisella jokin aika sitten? Montakohan it-asiantuntijaa tarvitaan tuottamaan yksi oikea kuitti? Ainakin suositan tarkistamaan mitä Expertin kuiteissa nykyisin kirjoitellaan.

Miksi kuorojen pitää hölmöillä

Torstai 11.6.2015 klo 12.19 - Kauko Niemi

Selaan tämän vuoden Tampereen sävelen sivustoa ja vastaan tulee 13 samanlaista kuvaa, missä ryhmä tekopirteästi ilveilee, siis näyttää hölmöltä. Matkimalla harvoin pystyy erottautumaan tahi luomaan omaan visuaalista identiteettiä. Tämä ihmeellinen visuaalinen matkimisvillitys on jo jonkin aikaa vallannut muitakin ryhmiä kuin vain kuoroja, mutta kuorojen kohdalla se taitaa olla huipussaan.

Tämä on vähän samanlainen tilanne kuin muutamia vuosia sitten ennen tuulikoneiden aikaa kaikissa ”menevissä” kuvissa miehillä oli heitetty solmio olkapäälle. Ei siinä erottunut tuote, yritys, eikä ihminen, saati olisi rakennettu visuaalista identiteettiä, joka tukisi aidolla sanomallaan itse asiaa.

* * *

Toinen mielenkiintoinen esimerkki visualisoinnista suhteessa itse viestiin oli vaalimainonnassa IPU:n vaalijulisteet. Kuvien taso oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hyvällä tarkoitan harkitusti kampaajan ja meikin jälkeen studiossa kuvattu ja lopuksi siloteltu photoshopilla viimeistä ryppyä myöten. Tahallisten amatöörikuvien jälkeen IPU:n julista oli hyvinkin sopusoinnussa oleva viesti – Omalla rahalla tulevaisuuteen.

Vaikka tässä viesti ja sen visuaalisuus olivatkin omalla persoonallisella tavallaan oikeassa suhteessa, toisiaan tukevia, niin vaalivoittoon tälläkään ei päästy. Kolme viikkoa, jopa kolme kuukautta ei riitä uskottavan visuaalisuuden rakentamiseen.

* * *

Viimeaikaisista visuaalisista muutoksista minua miellyttää ylitse kaiken Helsingin kaupunginorkesterin uusi ilme. Siinä on niin paljon toiminnan sisältöä tukevia elementtejä ja siinä on niin paljon variointimahdollisuuksia, joita on jo hyödynnetty monin tavoin ja silti asiat yhdistyvät kaupungin orkesteriin.

Kuinka moni sadan hengen organisaatio pystyy esittämään omassa visuaalisessa asussaan kaikkien jäsentensä nimet pitäen perusidean hienosti kasassa. Onhan jokaisella soittajalla oma tärkeä tehtävä kokonaissoinnissa.

Visualisointi toimii luontevasti sivupäinä tai asiakokonaisuuksien erottajana. Ja tuo muoto johdattaa mielen musiikkiin – korkeita matalia ääniä. Kuvio on tuttu jokaisessa äänistudiossa ja tilanteessa jossa äänen tasoja ja balanssia seurataan. Todellinen ahaa-elämys!

* * *

Mistä tällainen yleinen kopiointi kumpuaa. Visuaalisessa suunnittelussa itselle ei ole selvitetty kokonaiskuvaa mihin tähdätään nyt ja viiden vuoden kuluttua. Toimitaan vain hetkessä muutaman innokkaan sen hetkisten inspiraatioiden varassa. Kokonaiskuvan luominen ei ole luovuuden rajoittamista, vaan estää harharetket ja kasvattaa kaiken aikaa visuaalista pääomaa. Huomisen suunnittelu pitää myös vahvistaa eilistä toteutusta.