Kuttuuriperimä ohjaa muutosten nopeutta Turkissa, Puolassa, Unkarissa, Venäjällä ja Kiinassa

Keskiviikko 20.7.2016 klo 15.51 - Kauko Niemi

Muutokset taaksepäin eivät tapahdu vallankumouksella, vaan hiljaa hiuttamalla, kuten on nyt käynyt Turkissa, tapahtuu Unkarissa ja Puolassa.

Venäjällä ja Kiinassa ei sinänsä mitään käännöstä taakse päin ole tapahtunut. Näissä yhdyskunnissa varjellaan olemassa oloa ja keksitään sitä mukaa uusia säännöksiä, kun joitain muutosuhkia on näkyvissä. Jopa Kiinassa kiellettiin juuri kaikki Englannin kieliset mobiilipelit ja Venäjällä ollaan kauhuissa Pokemon tulosta. Joku uusi laki tulee varmasti aivan muutaman viikon sisällä, millä Pokemonin käyttöä rajoitetaan.

Kiinan kohdalla hivutustekniikka toimii voimakkaasti Hong Kongissa. Siellä luodaan jatkuvasti säännöksiä, jotka tulevat Manner-kiinasta. Uudet nimitykset hyväksytään Pekingissä ja kiinalaiset yritykset eivät saa mainostaa vapaissa hong kongilaisissa lehdissä. Kaksi lehteä on jo kuihtunut pois taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Turkki on hyvinkin lähellä sisällissotaa. Siellä on riittävän voimakas kulttuuriperimä jo 1900-luvun alkupuolelta asti ja ihmiset ovat oppineet arvostamaan vapaata ajattelu ja tekemistä. Heillä on kokemusta vapaudesta ja vapaasta ajattelusta.

Unkarilla on myös pitkähkö kulttuuriperimä ja kokemus vapaudesta, joten siellä hivutustekniikka tulee kestämään pitkään. Toisin kuin Puolassa, missä on kokonaisia sukupolvia, joilla ei ole kokemusta todellisesta vapaudesta. Puolassa voi tapahtua nopeastikin mitä tahansa.

Venäjä on maa, missä kukaan ei koskaan ole kokenut omilla aivoilla ajattelemista. Muutamaa oligarkkia lukuun ottamatta. Kansaa voidaan ja manipuloidaan mennen tullen ja sama on Kiinassa. Sinä hetkenä, kun Venäjän ja Kiinan ”muurit” murtuvat tilanne on monin verroin vakavampaa kuin yhden Turkin sisällissota.

Kiinan ja Venäjän kohdalla kuitenkin tulee olemaan sukupolvien kestävä rupeama.

Turkin virhe on nyt se, että hivuttaminen etenee liian nopeassa tahdissa ja siinä tuli seinä vastaan. Seuraavana rytiseen Unkarissa ja sitten Puolassa. Kukaan näistä kolmesta ei onnistu palaamaan sata vuotta taaksepäin. Hyväksyttävä muutos tarkoittaa uuden tulemista.

 

Soinin eväät lopussa

Torstai 7.7.2016 klo 13.40 - Kauko Niemi

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on samassa tilanteessa kuin Aleksander Stubb oli alkuvuonna. Puheiden ja tekojen välinen jatkuva ristiriita on kuluttanut uskottavuuden olemattomiin. Vaikka Soini onkin diktaattori omiensa joukossa, on sekin aika murenemassa.

Soinin tilanne on askelta vakavampi kuin Stubbin. Soini pelaa kahta peliä ja narahtaa harvase päivä. Julkikuvan hallinta lipsuu ja soinismin eväät ovat lopussa. Hauskuudet muuttuvat vastaanottajan päässä ärsytykseksi ja kaikki tämä näkyy kannatuskyselyissä.

Tosin arvaamattomia ovat myös kyselyyn vastaajat, jotka elävät omissa kuplissaan, eivätkä ota vastuuta omista mielipiteistään. Jos nyt pitäisi veikata jotakin, niin veikkaisin, että todellisissa vaaleissa Soini saisi vieläkin pienemmän kannatuksen kuin Taloustutkimuksen Ylelle tekemässä ja tänään julkistetussa kannatuskyselyssä.

Viestinnän näkökulmasta mikään tässä maailmassa ei oikeastaan ole muuttunut paitsi reaktioiden nopeus. Aiemmin joku saattoi huijata pitkiäkin aikoja, vuosikymmeniä, ennen kuin puheiden ja tekojen todellinen toleranssi paljastui. Nykyisin kokonainen vaalikausi on jo kovin pitkä huijaamiselle. Paljastukset tuovat totuuden pöytään jo muutamassa päivässä ja jos ne tukevat aiempia höynäytyksiä, niin peli on loppuvihellystä vaille valmis.

Viestinnän mestariajoitus tapahtui Britanniassa ja nyt nähdään ja koetaan seuraukset, joista organisoijat näyttävät hyppäävän vastuusta syrjään.

”Varapääministeri” Soinin visiitti Britanniaan ja visiitin jälkipuinti sisälsi lähes kaiken sen toivottomuuden minkä vallassa Soini kannatuslukujen pudotusta seuraa. Ja kuka haluaisikaan olla häviävässä joukkueessa.

Tänään Ilta-Sanomissa Seppo Varjus kirjoittaa perustellusti kuinka Timo Soini on ansassa. Aika näyttää pystyykö Soini olemaan hallitusrintamassa vasten tahtoaan ja pitämään hallituksen kasassa vaalikauden loppuun.

Ennenaikaisissa vaaleissa Perussuomalaisten tulos jäisi varmasti alle tämän päiväisen kannatusmittausten, jolla ei montaakaan edustajaa saisi Arkadianmäelle.

Ihmiset ilmaisevat itseään toisin kuin ajattelevat

Maanantai 27.6.2016 klo 18.37 - Kauko Niemi

Kaksi suurta, yleisen käsityksen vastaista tapahtumaa viikon sisällä. Iso-Britanian EU-äänestyksen tulos oli ennakko-odotusten vastainen. Espanjan vaalitulos niin ikään iso yllätys.

Rumasti ilmaistuna ihmiset valehtelevat gallupeissa sen kun ehtivät.

Perussuomalaiset antoivat jytkyllään aikoinaan viitteitä, etteivät suomalaisetkaan kerro samaa mitä ajattelevat. Miten ihmeessä Yhdysvaltain mittauskoneisto pystyy arvioimaan tulevaa presidenttikilvan asetelmia.

Trumpin kannattajat kertovat iloisesti, että tällaista showta on kiva seurata tai mieshän on niin hullu ja puheet ovat niin hulluja, että sehän vain piristää elämää ja kannattavat shown jatkumista. Mitä he sitten tekevät todellisessa tilanteessa vaalikopissa, onkin nykyisten galluppien tavoittamattomissa.

Nämä kertovat aika selvästi, että mielipidetutkimukset eivät enää toimi tai tutkimuslaitosten menetelmät eivät enää toimi niin kuin ne ovat toimineet aiemmin.

Taustalla on tietysti, että nykyihminen ei ota juurikaan vastuuta sanomisistaan. Eletään erilaisia rooleja aina tilanteen mukaan. Sosiaalinen media opettaa tehokkaasti tätä peliä ja kuinka sitä pelataan.

Mitä siitä seuraakaan, kun ihmisen mielipiteen ilmaisu ja hänen todellinen päätös kulkevat eri latuja.  Elämme yhä selkeämmin omissa, arvaamattomissa kuplissamme. Tulevaisuuden kuva on arvaamattomuus.

Todellinen haaste kaatuu per heti eri tutkimuslaitosten ennusteisiin ja niiden uskottavuuteen. Nykyiset, vuosikymmeniä käytetyt gallup-menetelmät eivät enää toimi juurikaan luotettavalla tasolla.

Veikkaan, että Cameronillakin oli melkoinen määrä selvityksiä ja galluppeja ”tukenaan”, kun hän tätä peliä pelasi ja hävisi.

Minun elämäni kiky

Perjantai 10.6.2016 klo 12.00 - Kauko Niemi

Menneitä ei nyt kannattaisi hirveästi muistella, mutta näitä työmarkkina-asioiden vatulointia seuratessa jotenkin tuntuu, etten ole samalla aaltopituudella yleisen käsityksen kanssa. Omat ajatukseni työstä ja työmarkkinoista eivät juurikaan ole muuttuneet koko elämäni aikana, eikä edes 40 vuotisen palkkatyöläisurani aikana.

Kasvoin ympäristössä, missä töitä tehtiin silloin kun niiden aika oli. Ei koskaan neuvoteltu luonnon kanssa milloin jyviä pitäisi piilottaa ja odottaa satoa. Koskaan ei neuvoteltu luonnon eikä kenenkään muunkaan kanssa milloin piti tehdä mitäkin ja millä korvauksella.

Ainoan poikkeuksen nuoruudessani teki sokerijuurikas. Sen harventamisesta minulle maksettiin erillinen korvaus metrien mukaan, jotka itse mittasin ja ilmoitin rehellisesti. Näillä rahoilla ostin teini-ikäisenä ensimmäisen, oman polkupyöräni.

Perusteita tästä maksamisesta ei oikein koskaan selvitetty, mutta tulkitsen, että juurikas oli tavallaan ylimääräistä bisnestä. Juurikkaastahan ei koskaan tehty omin voimin perheelle yhteistä ruokaa, eikä muutenkaan käytetty päivittäistalouden yhteiseen pyörittämiseen.

Tapani jatkuivat ensimmäisessä oikeassa työpaikassa. Tein töitä ja kun sain jonkin osan valmiiksi, niin pidin kahvitauon ennen seuraavan vaiheen alkua. Viritin ja lopputarkastin sekä pakkasin maantietyömailla käytettäviä keltaisia varoitusvilkkuja.

Tätä kesti kolmisen viikkoa, kunnes ”valtuuskunta” otti minut puhutteluun ja ilmoitti, että kahvitauko alkaa tasan 14:00, oli työvaihe mikä tahansa, niin ruuvimeisseli putoaa kädestä. Samalla ilmoitettiin, että käsienpesuaika alkaa 15:55 ja kellokortti leimataan 16:00 oli työvaihe mikä tahansa. Vaikka yksi vilkku olisi puuttunut ja toimitus Norjaan olisi saatu lähtemään tänään eikä huomenna.

Samaisessa yrityksessä lähdin eräänä päivänä keikalle Helsingistä Kemiöön ja kun yrityksen tekninen johtaja oli menossa samaan paikkaa, samaan aikaan ja samaan projektiin. Yhteistä hyvää ajatellen lyöttäydyin hänen autoonsa aikaa ja kustannuksia säästääkseni. Tämän jälkeen ”valtuuskunta” otti jälleen puhutteluun, että veljeilen herrojen kanssa.

Kahdeksan kuukauden jälkeen ahdistus kasvoi niin suureksi, että vaihdoin työpaikkaa. Eihän tällaisella mentaalilla saavuteta mitään yhteistä hyvää. Yhteisen hyvän tavoittelu ei tosin kuulunutkaan kulttuuriin.

Seuraava vastenmielinen luokittelukokemus tuli Kokkolan silloisella Rikkihappotehtaalla, missä olin virittämässä magneettisia määränmittareita. Minun olisi pitänyt mennä lounaalle eri henkilökuntaruokalaan kuin siinä päivien mittaan tutuksi tulleet kaverit, jotka olivat duunareita ja minut luokiteltiin toimihenkilöksi ja sitten oli tuolla tehtaalla kolmaskin kanttiini ylemmille toimihenkilöille.

Ehkä nämä arvomaailmaani vastaan tulleet kokemukseni ohjasivat tieni monikansallisten yritysten palvelukseen, missä yhteisiä tavoitteita arvostettiin aikaansaannosten kautta. 17 vuoden työkokemukseni oli toki vain kahdesta organisaatiosta. Kummassakaan en kertaakaan joutunut tilanteeseen, jossa olisi koskaan neuvoteltu yrityksen ja työntekijöiden välisistä suhteista, vaan tavoitteista ja niiden toteutumisista. En myöskään kuulunut minkään valtakunnan työntekijäliittoon. En kokenut tarpeelliseksi.

Työelämäni ilmapiirin käännekohta tapahtui loikatessani aidan toiselle puolelle toimittajaksi. Silloinkin kyllä puhuttiin tavoitteista ja juttujen hyvyydestä, lehtien levikkikasvuista jne, mutta niillä ei käytännössä ollut juurikaan suoraa korrelaatiota esimerkiksi palkkakehitykseen. Me teimme työtämme hyvin tai huonosti ja Journalistiliitto neuvotteli prosenteista ja työnantaja näytti mielihyvin pidättäytyvän prosentin kymmenyksissä.

Näiden vuosikymmenten jälkeenkään en oikein usko, että todellista menestystä ja kilpailukykyä kasvatetaan rakentamalla keinotekoisia barrikaadeja ja voimistamalla asenteita minulle, sinulle.

Puppusanageneraattoreilla tuotetut hokemat yhteisestä tekemistä, yhteiseen hiileen puhaltamiseta eivät toteudu käytännössä, jos kaiken pohjalla on prosentin kymmenesosilla määritellyt lokerot, tehtävät ja asenteet.

Hetken hurmurit

Perjantai 6.5.2016 klo 12.09 - Kauko Niemi

Se vaan on niin, että uskottavuus syntyy puheiden muuttuessa tekemisen kautta todeksi. Puheiden ja tekemisen välinen ero ei voi olla suhteeton.

Hetken hurmureita löytyy joka ikisestä kuppikunnasta, organisaatiosta, ja etenkin politiikasta. Hetken hurmuri valloittaa nopeasti, kunnes alkaa valjeta, että puheet eivät muutukaan teoiksi. Yleensä näin tapahtuu 2-3 vuodessa. Hurmuri valitsee sen jälkeen toisen kohderyhmän tai alkaa ajaa täysin toista agendaa pysyäkseen keskipisteessä.

Hurmurin retoriikka toistaa itseään. Erinomainen esimerkki on Vihreän langan Ploginaattori missä aiheeseen kuin aiheeseen syntyy ihan uskottavan tuntuinen blogi pelkillä Timo Soinin soinismeilla.

Päivänpolttavia hetken hurmureita politiikassa ovat Alexsander Stubb ja Donald Trump.  Timo Soinikin ylettyy hyvin listan kärkipaikoille.

Kumpi on uskottavanpaa, kun Petteri Orpo sanoo, että Kokoomuksen sisällä on ristiin vetoa ja Stubb sanoo, että olen nimittänyt Orpon kahdesti (minä olen häntä avittanut) ja puheenjohtajakisa on hyväksi puolueelle ja kaikki muuttuu puoluekokouksen jälkeen entistä vahvemmaksi.

Kaikkihan sen tietävät, että Orpo on oikeassa ja sitä kautta uskottava. Kaikkihan senkin tietävät, että jokaisella ihmisellä, jokaisella puolueella, jokaisella organisaatiolla on ongelmia – siis ihan joka ikisellä paitsi Aleksander Stubbilla. Taaskaan toleranssit eivät ole asetettu oikein, uskottavuuden kannalta.

Stubb kehui, että nyt tehdään kaikkien aikojen kokoomuslaisinta politiikkaa. Kuitenkin tuolla Paasikiven patsaan jalustassa lukee – kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Sitä en missään nimessä tarkoita, että murheissa pitäisi rypeä ja etteikö tsempata pitäisi. Se vaan pitää perustua todellisiin realiteetteihin, eikä tyhjän hokemiseen, tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei kuulosta uskottavalta, eikä sillä kerätä luottamuspisteitä.

Jokaisessa organisaatiossa hetken hurmurit pääsevät pinnalle niin pitkäksi aikaa, kun numerot ja faktat osoittavat todellisuuden muuksi. Yleensä noin kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen hurmuri katoaa vähin äänin. Itse olin aikoinaan organisaatiossa, missä toisen maan kollegani käytti sisäisten palaverien presentaatioihinsa yhtä paljon rahaa kuin minulla oli vuoden mainos- ja tiedotusbudjetit yhteensä. Hänen maineensa kiiri pääkonttoria myöten kunnes . . . .

Edellisestä esimerkistä huolimatta olen sitä mieltä, että aina pitää hoitaa sisäinen markkinointi ensi kuntoon suhteessa kokonaisuuteen ja sen jälkeen voi aloittaa ulkoiset toimet.

Se on taitolaji olla kannustava, innostava ja ennen kaikkea uskottava yli kolme vuotta ja saada aikaan puheensa mukaisia tuloksia ja saavutuksia.

PS. itsekin hurmaannuin, että vihdoinkin politiikkaan uusia tuulia, uutta viestintätekniikkaa ja tapaa käyttää sitä. Mutta en ollut aiemmin tajunnut millaista puppusanageneraattoria Stubb pyörittääkään. Tuona hetkenä se olisi varmasti riittänyt äänestyspäätökseen.

Mitä tarkoittaakaan suositteleminen

Tiistai 26.4.2016 klo 16.02 - Kauko Niemi

Onko suosittelemisella ja tyrkyttämisellä joku ero? En ainakaan käytännön tasolla osaa erottaa niitä.

Menen Tullinpuomin kassalle ostamaan autopesun. Kassaneiti alkaa tyrkyttämään/suosittelemaan minulle suklaapatukoita. Patukoilla on juuri tänään juuri sinulle erikoishinta. Aika monta prosenttia alennusta. Olenko niin suklaankipeän näköinen, vai mistä moinen? Ehdotan hänelle, että lopettakaa kokonaan noin epäterveellisten tuotteiden myynti. Hän selvästi aavisti, etten sittenkään ostaisi suklaata vaan autonpesun.

Paikoitan auton ja kesken maksamisen ilmestyy puhelimen ruudulle popup, kuinka saisin alennusta, jos suosittelisin Parkmanin palvelua ystävilleni. Koko maksuhomma keskeytyi jotenkin ja lopulta luulin maksaneeni. Takaisin tullessa lappu ikkunassa – maksusuoritus oli sittenkin jäänyt tapahtumatta siinä hässäkässä. ”Suosittelukehotus” maksoi minulle 60 euroa. Veisi ainakin viisi vuotta tienata se takaisin suosittelemalla.

Lauantaiaamuna ostan K-raudasta kuramaton. Sunnuntaiaamuna saan sähköpostia K-raudasta, jonka kyselyyn pitäisi vasta kuinka tyytyväinen olin asioidessani K-Raudassa ja suosittelisinko K-Rautaa ystävilleni. Mitä ihmettä minä muka suosittelisin. Mitä suosittelu tarkoittaa tässä tapauksessa. Jos joku kysyy, että mistä löysin 120 cm kuramaton, kun kaikki ovat joko 100 tai 150 cm. Toki vastaisin, että K-Raudasta, mutta en koe sitä suositteluksi, vaan informoimiseksi.

Helsinki-Vantaan kentällä turvatarkastuksen jälkeen pääset kansainväliselle puolelle kävelemällä hajujen läpi. Reitti ohjautuu parfymikaupan läpi. Kovasti mautonta ja öklöttävää tyrkyttämistä.

Olen myös jäsenenä TNS Gallupin vastaajaryhmissä, missä usein kysytään suosittelisitko tutkittavaa yritystä tai tuotetta. Miten sellaiseen voi vastata, kun ei edes tiedä millaisia tarpeita kavereillani on. Eniten askarruttaa, että kuinka tämä sitten näytetään ”virallisessa” tutkimustuloksessa, jota tutkimuksen tilaaja paukuttaa maailmalle virallisena totuutena.

Ajatuksissani pyörii, että suosittelijana olisin jotenkin aktiivinen, tyrkyttäisin joitakin asioita ihmisille ja toki olen niin tehnytkin ja niissä on lähes poikkeuksetta oma lehmä ojassa. Sitten on niitä ihan vilpittömiä suosituksia, joista en itse hyödy mitään, vaikkapa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttely Ateneumissa.

Suosittelu on taas muka fiininpi ilmaisu tyrkyttämiselle eli myynnille. Kovasti väärin käytetty sana jälleen kerran. Myyjä ei myy, tyrkytä eikä suosittele. Hän vuorovaikutuksen mestari, kuten Hesarissa viime viikolla hyvin kuvattiin.

Pois oppinen ja tapojen muuttaminen on työlästä

Sunnuntai 24.4.2016 klo 11.51 - Kauko Niemi,

Lappuliisat ovat ilmeisesti saaneet jonkinmoiset laser-mittarit käyttöönsä ja pistävät ihmiset kuriin liian lähelle suojatietä paikoitettaessa.

15 vuotta Etu-Töölössä asuneena tämän asian kanssa ei ole ollut ongelmia, paitsi nyt kun reilun  viikon sisällä sain kaksi 60 euron huomautusta. Enkä ole tosiaan ainoa. Aivan varmuudella löydän koska tahansa Helsingin keskustasta suojatien edessä laputetun auton.

Suojatie olkoon liikennevalvonnan erityissuojelussa. Päätin myös ryhdistäytyä ja muuttaa käytöstäni suojateiden kohdalla enemmän Ruotsin ja Viron suuntaan, missä suojatiellä oleva henkilö on suojassa.

Kun kerran ryhdyn harrastamaan sisäistä kontrollia, niin otin toisenkin asian tarkkailulistalle. Se on helppo ja yksinkertainen – vilkun käyttö aina kun siihen on tarvetta ja riittävän aikaisin.

Vanhojen huolimattomien tapojen sisäinen kitkeminen ei yllättäen olekaan kovin helppoa. Vuosikymmenten rutiineilla vilkku vilkkuu, jos vilkkuu. Aikeissa oleva jalankulkijalle ei meinaa riittää kohteliaisuutta ja turvallisuutta.

Ajatellaanpa viime torstaina ja perjantaina suoritettua ylinopeusmaratonia. Poliisin haaviin jäi 4800 autoilijaa. Olen kokolailla varma että näistä kukaan ei ollut tietämätön poliisin valvonnasta.

Poliisilta tuli infoa tuutin täydeltä päivä tolkulla. Jopa niinkin tarkkaa tietoa, että missä tötterössä kamerat milloinkin olivat.

Ihminen ajaa vain liikennevirrassa ajattelematta sen enempää liikennettä. Rutiinit ja tottumukset ohjaavat enemmän kuin liikennemerkit.

Mitä minun kokeellisessa, sisäisessä liikennekurikampanjassa on sitten tapahtunut näiden reilun kahden viikon aikana.

Kehitys on ollut yllättävänkin positiivista. Vilkun käyttö on jo varmaan noin 85 prosenttista ja suojatiekäyttäytyminen hieman nihkeämpää. Ei vaan tee havaintoja tarpeeksi aikaisin ihmisten aikeista.

Eilen tein mielessäni sisäistä raporttia ja päivän aikana oli kolme huonoa vilkkucasea ja kaksi suojatiecasea. Aika hyvin kuitenkin. Ja painotettakoon ettei yhdessäkään eilisessä tapauksessa ollut vaaratilannetta, en vain muistanut näyttää vilkkua kaistaa vaihtaessa puolityhjällä kadulla.

Suosittelen kokeilemaan. Ota vain yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja käytäntö todistaa kuinka kuuliainen kuski oikein oletkaan.

 

 

Huijaaminen osa yrityskulttuuria

Lauantai 30.1.2016 klo 22.04 - Kauko Niemi

Tuore ruotsalainen Hunger-lehti valitsi Valion maitotempun vuoden ruokahuijaukseksi. Hunger-lehti paljasti, että Valio myy täsmälleen samaa laktoositonta kefiiriä ja jogurttia eri pakkauksissa eri hinnoin. Asiakkaat ovat maksaneet noin 70 senttiä enemmän tuotteista, jotka on merkitty laktoosittomiksi.

Volkkarin tietoisesti tehdyt päästöhuijaukset ovat asettaneet kyseisen yrityksen uudelleenarvioinnin kohteeksi.

Kummankin yrityksen kohdalla olen ryhtynyt miettimään oman kokemuksen kautta, että huijauksen täytyy kuulua näiden kahden yrityksen kulttuuriin. Huijaaminen on sisäisesti, hiljaisesti hyväksyttyä – periaatteena keinolla millä hyvänsä. Ja kun sitä ei koskaan ole kunnolla kitketty pois, niin se jatkuu ja jatkuu ja muodostuu toimintatavaksi, yrityskulttuuriksi.

Olen ostanut tai valinnut käyttööni reilusti toistakymmentä autoa. Autonostajana olen ehdottomasti enemmän kokeileva kuin merkki- tai malliuskollinen. Koskaan ei ole ollut kahta kertaa peräkkäin samaa merkkiä tai mallia.

Lähes joka kerta valinnoissa on ollut myös Volkswagen. En ole jostain syystä uskonut niitä tuttavien puheita teknisistä ongelmista ja kuinka Volkkari ei ota vastuuta vaikkapa reilun tuhat euroa maksavan jakohihnan vaihdosta alle 60 000 kilometrin jälkeen.

Omissa hankintavertailuissani tuli aina pettynyt olo. Lähtöhinta oli kutakuinkin kohillaan, mutta kun ryhtyi vertaamaan mitä sillä hinnalla todellisuudessa saa, olisi Volkkarille pitänyt maksaa tuhansia euroja lisää saadakseen samat ominaisuudet kuin muilla vakiona.

Valio on lajissaan vielä monin verroin härskimpi. Etenkin kun tuotteiden muokkauksissa on aina kyse ihmisten terveydestä. Ja vaikka kuinka rimaa hipoen vältetään väärät terveysväittämät. Väärien mielikuvien rakentaminen terveysvaikutuksista ja ravintoaineiden aitoudesta, kuten nyt Ruotsissa, ovat anteeksiantamatonta huijausta.

Itse olen toimittajana muutamaan kertaan tehnyt juttua Valiosta ja jokaisen jutun julkaisun jälkeen olen saanut vääntää kättä. En vääristä faktoista vaan siitä, ettei juttu vastannut Valion markkinaviestin henkeä.

Moni muistaa sen metelin jonka Valio nosti kun Arla saapui Suomeen. Kotimaisen puhtaiden maitotuotteiden asema oli uhattuna. Kuitenkin Valio toi itse samaan aikaan maitoa Virosta.

Itse henkilökohtaisesti en ole kovin herkkä boikotoimaan mitään. Ja boikottilistani on melko lyhyt. Siellä on tällä hetkellä yksi nimi ja se on Valio. Ja luulen, että seuraavassa autonvaihtotilanteessa lisään listalle toisenkin nimen. Virheitä pitää tehdä ja erityisesti sietää, jotta tapahtuisi kehitystä. Vahinkojakin sattuu, mutta tietoista huijaamista en siedä.

 

 

Täysin uusi tuttavuus Lemmy

Perjantai 8.1.2016 klo 21.41 - Kauko Niemi

Viestinnän näkökulmasta tuntuu lähes utopistiselta, että kuulin tai tunnistin ensimmäisen kerran elämässäni sanan Lemmy, kun uutinen hän kuolemastaan levisi mediassa ja somessa.

Ihmiset muistelivat kuinka olivat hänet kohdanneet. Kuka konsertissa kuka hampurilaisbaarissa. Mitä hän oli tehnyt missäkin. Ja itselläni ei ainuttakaan mielikuvaa. Jos minulle olisi sanottu ennen kuolemaa sana Lemmy en olisi tiennyt oliko kyseessä ihminen vai ravihevonen.

Nyt mietin kuinka oikeesti voi tapahtua näin ja voiko minulla oikeesti olla niin valikoiva kuulo ja muisti. Näköjään voi. Lupaan että vielä kuuntelen yhden hänen biisinsä ja sivistän itseäni sen verran, että pääsen samalle aaltopituudelle maailman kanssa. Ehkä teen sen lauantai ja sunnuntain välisenä yönä, kun hänen hautajaisensa pidetään Hollywoodissa.

Voin sanoa, että olen kuunnellut radiota useita tuntia päivässä kymmeniä vuosia. Varmasti olen tämänkin herran musiikkia kuulut useampaan kertaan. Siis uutisnarkomaanina kuuntelen kanavia, joissa on uutisia ja ajankohtaisia päivän asioita.

Ihmisen valikoiva mekanismi on todella mielenkiintoinen. Kuinka olisi mahdollista saada viesti perille, joka ei pätkääkään kiinnosta vastaanottajaa? Varmaan tuttu tilanne ihan perhepiirissäkin. Silloin kun neuvot ja ohjeet menevät kuuroille korville tai ajatukset mielipiteet eivät saa mitään solua värähtämään. Organisaatioissakin löytyy aina joku, joka on täysin ulkona, vaikka asiasta on tiedotettu moneen kertaan.

Mielilauseeni onkin, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Siksi viestijän kannattaakin aina unohtaa sovinnolla omat kantansa asioihin ja pyrkiä luomaan viestille ja sisällölle vastaanottajaa houkutteleva sisältö sekä viitekehys.

Kun sanot sanan ihminen lääkärille, ryhtyy hän miettimään terve vai sairas. Pappi miettii uskovainen vai ateisti. Poliisi konna vai rehellinen.

Seuraavan kerran kun ihmettelet miten asiat saavat noin kummallisen merkityksen kuten vaikka Laura Huhtasaari. Älä etsi virheitä ihmisten tyhmyydestä tai tietämättömyydestä, vaan omasta viestistäsi. Mitkä asiat, esitystavat, puuttuva informaatio, väärä ajoitus aiheuttavat väärinymmärryksen tai miksi ei kiinnosta ja viesti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos aiheuttamatta mitään reaktiota.

Pimpeli pompeli joulu häiritsi vain vähän sisäistä jouluani

Sunnuntai 3.1.2016 klo 22.00 - Kauko Niemi

Tämä olkoon jouluraporttini vuodelta 2015. Muutos on selkeä ja vakaa ja jatkunut jo ainakin 25 vuotta, siitä lähtien kun viimeinen joulukuusi ja viimeinen joulukinkku koristivat huusholliani.

Sisäinen jouluni pitää minut voimakkaasti jouluihmisenä, mutta perinteet ja muodollisuudet vain karisevat vuosi vuodelta. Pimpeli pompeli joulu saa olla ja he nauttikoon, jotka muuten eivät joulun fiilistä pysty luomaan tai kuvittelemaan. Kilpavarustelu ei mielestäni kuulu jouluun. Eivätkä sellaiset sanat kuin luxus, pakko ja kiire eivät saisi kuulua jouluun.

Joulukorttien määrä on laskenut viiden vuoden aikana yli 40 prosenttia. Omalla kohdallani tämä oli ensimmäinen joulu, kun korttien määrän pystyi laskemaan kahden käden sormilla. tämähän ei suinkaan tarkoita, etteikö joulutervehdyksiä olisi kulkenut entistä enemmän.

Sisäisen jouluni rakennusaineita ovat pitkälti musiikki, rauha ja hiljaisuus. Jouluni rakentuu jo hyvissä ajoin ennen varsinaista joulua. Yli 20 vuotta olen laulanut kuorossa joka vuosi reilusti yli tuhannelle ihmiselle joulumieltä.

Tänä joulunakin pääkaupunkiseudun kirkoissa kävi 316 000 ihmistä. Ihmiset haluavat kuulla ja ovat vastaanottavaisia joulun musiikillisesta sanomasta. Se on koettavissa itse konserteissa ja ennen kaikkea niissä kommenteissa, jota saa jälkikäteen.

Tänä jouluna vierailimme laulamassa Terhokodissa. Tunteet olivat niin pinnassa, että oli pakko välillä katsella seiniä ja ikkunoista ulos. Tämän jälkeen joulun kaupallisuus siirtyi entistäkin kauemmaksi.

Lapsille joulun yllätyksellisyys ja jännitys on keskeistä tunnelman luontia. Tapasin läheisiäni ja lasten tunnelma tiivistyi kyllä jouluisen käsin kosketeltavaksi.

Perhejoulua vietetään, vaikka väkisin, kun niin muka kuuluu – poliisin mukaan joulunvietto on tänä jouluna sujunut pääosin rauhallisesti, kerrotaan poliisilaitoksilta eri puolilta maata. Poliisilaitosten mukaan poliisia ovat työllistäneet enimmäkseen kotihälytykset, rattijuopot ja tappelut.

Tämän joulun jouluvaellus Nuuksion luonnossa avasi ajatuksia entisestään suhteesta jouluun. Samoilla tulilla oli paljasjalkainen, perheellinen, helsinkiläinen mies, joka vietti jouluaan telttaillen ja nauttien joulun hiljaisuuden ja luonnonläheisyydestä.

Jouluun kuuluu valo ja valaistus. Luonnon spectri jouluna on hyvinkin purppurainen ja valaistuksilla rakennetaan joulun viestejä. Kumpikin taho tarjoaa valokuvaajalle erinomaiset, jopa haastavat olosuhteet kuvaamiseen. Haasteen tuo valon määrän vähyys kaikissa tilanteissa. Valon niukkuus rakentaa myös oman erikoistunnelmansa hautausmaiden kynttilämerelle.

Sitäkin mietin - jos joku käyttää verenpainelääkkeitä tai jotain sydänlääkkeitä, niin ei hän todennäköisesti muuta annoksen koostumusta ja tuplaa annosta joulun takia. Ruoka on tärkein lääkkeemme, miksi sen koostumusta tai annostusta pitäisi muuttaa joulun takia? Jouluun viittaavia keittöpuuhiani oli kaksi. Kuusi joulutorttua. joiden täytteenä oli vuohenjuustoa ja hieman puolukkaa. Ja se toinen imelletty selleri/lanttulaatikko. Yhtään leivonnaista tai muuta makeaa ei ilmestynyt. Eipähän tarvitse viettää katumuspäiviä, niin kuin ei alkoholinkaan takia.

Jouluhan on siinä mielessä poikkeuksellinen aika, että se nostaa tunteet pintaan kaikilla tavoilla. Herkkyysaste on tosi korkea ja pienetkin muistot pilkahtavat pintaa. Vaikkapa se, että lapsuudessani yksi tärkeimpiä asioita oli ennakkoon varata oma paikka lahjalle, paikan suhteen oli varattava myös pieni toleranssi, jos vaikka tuli kaksi pakettia, niin molempien oli mahduttava samaan paikkaan.

Jollekin tämä saattaa vaikuttaa askeettiselta. Minulle se ei ole. Olen oikein sinut itseni kanssa suhteessa jouluun.

 

 

 

Uudenvuoden 2016 lupaukseni

Torstai 31.12.2015 klo 16.25 - Kauko Niemi

Hetki sitten uimahallin vaksi käveli altaan laidalla sen näköisenä, että nyt ylös ja äkkiä. Kuulutuksesta oli kulunut minuutti, että hallin uintiaika on päättynyt. Kilometri jäi tänään 750 metriin. Nyt se on täytetty – vuoden liikuntasaldo saa tekemään uudenvuoden lupauksen.

Vuoden 2016 liikuntasuoritteiden määrän ja käytettyjen tuntien täytyy alkaa kolmosella.

2015 – 302 kertaa / 287,5 tuntia
2014 – 312 kertaa / 332 tuntia
2013 - 349 kertaa / 363 tuntia
2012 – 319 kertaa / 349 tuntia

Kehitys on ollut hiipuvaa ja nyt päättyvänä vuonna suoritetunneilla jäädään alle kolmen sadan.

Päättyvän vuoden positiiviset asiat ovat olleet reilusti lisääntynyt saliaktiviteetti ja kokonaan uutena lajina potkulautailu, joka osoittautui varsin tehokkaaksi treenimuodoksi.

Negatiivisina asioina ehdottomasti Uimastadikkan suljettua, hiipui uinti ja jäi viime vuodesta liki 30 kilometriä. Toinen negatiivinen muutos oli vähentyneet pitkäkestoiset luontovaellukset. Ne eivät välttämättä ole fyysisenkunnon kannalta kriittisiä, mutta henkisen kunnon kannalta olennaisia.

Edelleen olen 55 minuutin aktiivisella päivätasolla neljän vuoden jokaisena päivänä. Ei olisi pahitteeksi saavuttaa 60 minuutin keskimääräinen taso.

Joku nyt oikeutetusti kysyy, mitä järkeä on pitää kirjaa liikunnasta. Jos ei ole faktaa, niin kuvittelee liikaa ja pettää itseään täydellisesti. Liike on lääke ja niin tärkeä lääke, ettei sen ottamisessa kannata pettää itseään.

 

 

Joustavuutta vai jääräpäisyyttä

Sunnuntai 20.12.2015 klo 12.36 - Kauko Niemi

Poliittisen kulttuurin ja työtapojen muutos tuottaa hankaluuksia. Sipilän työtavat kohtaavat vastarintaa ja aiheuttavat melkoista hämminkiä poliittisessa kentässä.

Asia mikä on aivan varma nykymaailmassa ei voi tehdä kiveen hakattuja suunnitelmia neljäksi vuodeksi kerrallaan. Siinä ajassa maailman meno on muuttunut niin moneen kertaan, että ollaan auttamattomasti pudottu kyydistä. Tämä on hyvin selkeästi nähtävissä nyt.

Erityisen selkeästi putoaminen konkretisoitui edellisen hallituksen aikana, joka teki hyvin yksityiskohtaisen ohjelman ja piti siitä kiinni kynsin hampain. Se näytti poliittisesti topakalta, näinhän tehtiin Kekkosen aikanakin, mutta maailma muuttui tuona aikana moneen kertaan ja Suomi jäkätti paikallaan.

Muutokset eivät ole politiikassa hyväksyttäviä, koska leimaudutaan takinkääntäjiksi. Ehkä paras vaalilupaus olisikin luvata muuttua nopeammin kuin muu maailma. Pääsääntöisesti kaikkia asiat luvataan tehdä eri tavalla kuin aikaisemmin ja nokkelammin sekä tehokkaammin kuin yksikään muu valtio tällä planeetalla.

Juha Sipilä on kyllä melko selkeästi ilmoittanut, että suunnitelmia muutetaan, jos ja kun parempia vaihtoehtoja ehdotetaan tilalle. Tämä on kyllä viisautta ja peräisin yritysmaailmasta, mutta ei näköjään sovi poliittiseen kenttään ainakaan vielä.

Opetus, jota amerikkalaiset esimieheni opettivat jo 80-luvun alussa. On parempi tehdä ja kokeilla kymmentä asiaa, vaikka niistä kahdeksan epäonnistuisi. Silti tuloksena on kaksi onnistumista – puolen enemmän kuin vatvoa yhtä asiaa loputtomiin, niin että se varmasti on oikein.

Politiikassa tosin asiat ovat vaikutukseltaan kovin monimutkaisia tai ainakin ne on nyt sellaisiksi tehty ennen normien purkuja. Muutosten valmistelut näyttäisivät tällä hetkellä ontuvan jonkin verran. Aina ei tiedetä, mitä kaikkea todella seuraa, paitsi hallituksen pisteiden laskua, niin kuin tämän päiväinen Helsingin Sanomien selvitys osoittaa.

Tilanne ei voi jatkua neljää vuotta kerrallaan muuttumattomana. Toisaalta se ei voi jatkua niinkään, että lonkalta heitetään ilmaan asioita niin kauan kuin suomalaiset eivät osaa minkään idean pohjalta jatkojalostaa asioita, vaan ainoa osaamistaso on ampua kaikki liikkuva alas.

Miksi minulle tyrkytetään jatkuvasti tamponeja, vaikka olen mies

Maanantai 14.12.2015 klo 9.14 - Kauko Niemi

Internet on täynnä klikkien keräilyä ja roskapostia digitaalista ”suoramarkkinointia”, joka ei käytännössä toimi lainkaan. Ei ainakaan pitkällä aikavälillä yhdenkään mainostajan maine ei kasva väärien tuotteiden pakkotyrkytyksestä oikeille ihmisille.

Nyt näyttää siltä, että pian saavutetaan se hetki, kun vastaanottajat äänestävät näppäimistöllään. Tuore Tulos Helsingin tuore tutkimus kertoo, että eniten käyttäjien hermoille käy roskaposti: 66 prosenttia vastaajista ärsyyntyy mainoksista, joita he eivät ole tilanneet.

Toinen ihmisiä ärsyttävä ilmiö on klikkejä keräävät otsikot, joita kyselyn vastaajista 62 prosenttia piti ärsyttävinä. Facebookissa ryhmä Klikinsäästäjät on jo koonnut yli 85 000 ihmisen ryhmän vastustamaan tällaisia otsikoita.

Kuinka talous- ja toimintavaikeuksissa rypevät mediatalot eivät ymmärrä digitalisen maailman käyttäytymistä. Pakkosyötöllä saa vain vihaisia kontakteja. Vihat saa niskaansa sekä kanavana toimiva media, että mainostava yritys. Kuinka ihmeessä Ilta-Sanomat kuvittelee palvelevan pakkosyötetyllä videomainoksella tuottavan tyytyväisiä kontakteja.  Minulla on kovin harvoin tarvetta tamponeille tai kasvovoiteille ja silti on pakko katsoa alusta loppuun. On jopa sisältöjä, joita ei pääse katsomaan, ennen kuin katsoo täysin kiinnostamattoman mainoksen. Pistää kyllä vihaksi.

Se mitä suoramarkkinointiyritykset myivät aikoinaan vuosikymmeniä paperipostituksiin, osoitteita, tuottaa yritykselle tänään digimaailmassa vain imagotappioita.

Nyt on jo selkeitä merkkejä siitä, että mediatalojen näköalattomuus ja kyvyttömyys synnyttävät uusia yrityksiä Googlen ja Facebookin perässä, siis myös paikallisesti.

Tori.fi toimitusjohtaja Jussi Lystimäki saa vastata millainen on palvelun ansaintamalli, kun siellä ei näy mainoksia. Torin mainos myynti on kuitenkin kasvanut hieman yli 30 prosenttia vuodessa.

Lystinmäki valaisee tuoreessa Facebook-kommentissaan - ei se häiritsevä määrä, vaan kohdennettu ajoitus ja sisältö, joka rakentuu oikein niin mainostajan tuotteen, selattavan tuotekategorian kuin käyttäjän ostomoodin kannalta. Kyllä niitä mainosnäyttöjä tori.fi palvelussa muutama sata miljoonaan viikoittain vilahtaa silmien ohi.

Pitkän linjan digimarkkinointimies Jukka Leino, joka juuri on jättämässä Fonectan ja siirtymässä uuden ajan digiyrityksen Brave Digital Oy:n johtoon, surkuttelee mainonnan kohdentamisen heikkoutta. 65 prosenttia suomalaisista ei koe kohtaavansa kohdennettua mainontaa verkossa tai mobiilissa. Tämä tulos on kotoisin Fonectan ja IROResearchin maaliskuussa 2015 toteuttamasta tutkimuksesta.

Leinon mukaan suomalaiset yritykset eivät oikein tiedä millaisia heidän asiakkaansa ovat tai millaisia he haluaisivat lisää. Kuitenkin kohdistamiseen on olemassa valmiudet, kunhan vain osattaisiin hyödyntää.

Vihdoinkin olisi tiedostettava, että ihminen sietää melkoisen määrän kaupallisia viestejä, jos ne vain ovat omalla kiinnostusalueella oikeaan aikaan. Toki kiinnostusaluekin vaihtuu ja niin pitäisi vaihtua myös mainosten.

Painetun mainonnan metodit eivät toimi digitaalisessa maailmassa. Tätä mediatalot kuitenkin itsepintaisesti yrittävät toteuttaa. Printtilehdessä kun on helppo hypätä mainoksen yli, eikä se hypi silmille tai pölähdä täysillä kaiuttimista.

Ärsytysluvut ovat nyt joka tauksessa niin korkeat kaikissa mittauksissa, etteivät ne voi olla vaikuttamatta asiakassuhteen laatuun. Yhdenkään yrityksen ei kannattaisi enää pelata nykyistä kissa-hiiri-leikkiä käyttämällä ostopostilistoja ymmärtämättä niiden haitallisuutta yrityksen maineelle.

601 049 katselukertaa reilussa vuorokaudessa

Tiistai 8.12.2015 klo 14.39 - Kauko Niemi

Club for Five lauluyhtye nappasi jättipotin itsenäisyyspäivänä Finlandia-hymnillä. Reilussa vuorokaudessa esitystä katseltiin 601049 kertaa. Siitäkin huolimatta, että 2,65 miljoonaa ihmistä istui sohvillaan ja katseli tv:stä linnanjuhlia. Vai juuri sen takia.

Club for Five ei tehnyt asiaa sattumalta tai hetken mielijohteesta. Hyvissä ajoin taltioitu esitys ei vaatinut juurikaan ylimääräisiä järjestelyjä, sillä se tehtiin Oulun konsertin yhteydessä. Siitä ei valitettavasti ole faktatietoa kuinka kauan asia oli ollut suunnitelupöydällä.

Suunnitteluun ja toteutukseen pitää varata aikaa. Kenellekään ei tule yllätyksenä. että Suomen itsenäisyyspäivä on joulukuun 6. Eikä moni muukaan asia tule yllätyksenä, mutta tehtäiskös jotain poikkeavaa ja huomionarvoista tulee liian usein yllätyksenä. Työmäärällä ja idean kunnollisella toteutuksella on dekaadin eri jos päätös tehdään vuosi tai viikko ennakkoon. Samoin on kustannuksissa.

Ja kun jotain tehdään, niin aloitetaan aina minuutin tarkasta julkaisuajankohdasta, sillä se on vähintään yhtä tärkeä kun itse sisältö. Ja jos operoin median kanssa, niin se on kaikkein tärkein elementti.

Tässä Club for Fiven tapauksessa sisältökin oli kunnossa. Club for Five malttoi kunnioittaa itsenäisyyspäivää ja Finlandiaa hienolla sovituksella, johon ei ollut sisällytetty diipa daapa bum bum osiota. Enkä usko että sovitustaan syntyi viimeisenä yönä.

Facebookissa esitys julkaistiin itsenäisyyspäivänä 01:13. Tärkeää huomata, että se oli itsenäisyyspäivän aamuna levitettävissä ja näytti, ettei kovin moni ehtinyt jakaa Facebookissa Finlandiasta jotain muuta vanhaa versiota, kun tuore, ennen julkaisematon versio oli kerran tarjolla. Esimerkiksi myöhään aamupäivällä julkaistuna se ei olisi ehtinyt lainkaan muiden matkaan.

Julkaisuajankohta edellä elämä muuttuu paljon yksinkertaisemmaksi. Alitajunta tekee yllättäviä huomioita tiedonkeruussa ja kun päästään toteutusvaiheeseen pääset toteuttamaan 80/20 sääntöä. Jotta voisit julkaista 20 prosenttia relevanttia tietoa tarvitset 80 prosenttia hyvää taustatietoa. Jos taas toimit viikkojänteella ja julkaiset 20 prosenttia tietoa 5 prosentin taustatiedolla, on paketissasi valtaosa puppusanageneraattorilla tuotettua tietoa.

Tämän päivän FB kansikuvani on suunniteltu heinäkuussa ja kuvattu elokuussa, kun Ainolassa päin liikuin. Minulle ei tullut kiire ja ehdin jopa hioa ajatuksiani. Ja onhan minulla joulukorttiaihiot vuosille 2016 ja 2017 jo kuvattu. Tiedän muuten milloin joulu on noina vuosina.

ps. tänään jo yli 645 000 katselukertaa

https://www.facebook.com/ClubForFive/videos/10153499995947798/?pnref=story

 

Onko valehtelulla pitkät jäljet, elämmekö maailman parhaassa maassa

Sunnuntai 6.12.2015 klo 11.04 - Kauko Niemi

Vanhakansa sanoo, että valehtelulla on pitkät jäljet. Onko tosiaan niin? Hieman kait riippuu tilanteesta ja asiasta.

Politiikassa ja markkinoinnissa valehdellaan jatkuvasti. Silti vuodesta toiseen samat valehtelijat nousevat vaalien jälkeen pramille. Poliittinen muisti on lyhyt. Se on lyhyt jo senkin takia, että politiikkojen puheita ei kuunnella niin kovin vakavasti, että ne jäisivät lähtemättömästi mieleen.

Paitsi silloin kun raja jollakin tavalla ylittyy ja siitä jää verekseltään kiinni. Anneli Jäätteenmäen tekemisistä minulla ei ole oikein selkeää kuvaa kuin yhdestä. Ilkka Kanervan muista lähinnä naisseikkailuista ja veron kierrosta muistan Heidi Hautalan. Soinismi oli jollakin tavalla kielellisesti hauskaa aikansa, mutta ei enää aikoihin ole herättänyt minkään tason luottamusta toistettaessa samoja asioita innottomasta ja väsähtäneestä suusta.

Aleksander Stubbin tämän päiväinen viesti Facebookissa olisi mennyt ohi ihan sukkana vielä kuukausi sitten, mutta tänään kun hän viestittää, että elämme maailman parhaassa maassa, se ei ole enää uskottavaa. Nyt viimeaikaiset tapahtumat pysäyttävät miettimään oikeasti faktoja - millä mittarilla Stubb tämän parhauden mittaa ja todistaa oikeaksi. Onko se 90 prosenttisesti totta vai ei lainkaan.

Volkswagen konserni jäi kiinni todella laajasta ja tarkoituksellisesta huijauksesta. En usko, että kukaan jättää volkkaria ostamatta sen takia, että se ihan oikeasti saastuttaa aavistuksen verran enemmän ilmaa kuin papereissa luvataan. Se joka on huolestunut autojen ilmansaastuttamisesta, eivät hanki autoa lainkaan.

Toki leimattujen autojen omistajat, siis uskolliset omistajat ja asiakkaat ovat harmistuneita autonsa jälleenmyyntiarvon roimasta pudotuksesta, jos ylipäätään saa autoaan kaupaksi.

Valehtelu on vaikuttanut eniten VW-konsernin pörssiarvoon. Volkkareiden maailmanlaajuinen myynti on toki pudonnut ja jatkaa laskuaan jo toista kuukautta peräkkäin. Ensimmäisen täyden kuukauden myynti huijausten paljastuttua, laski lokakuussa vain 3,5 prosenttia. Marraskuussa luvut olivat jo toisenlaiset. Volkswagenin myynti laski Yhdysvalloissa 25 prosenttia ja Englannissa 20 prosenttia. Tosin koko konsernin lukuja tasoittaa jonkin verran se, että esimerkiksi Audin myynti kasvoi marraskuussa noin prosentin verran.

Vanha sananlasku valheen pitkistä jäljistä pitänee paikkansa. Silloin kun ihminen ei luota ja vaikkei hän tietoisesti tekisikään päätöksiä sen pohjalta keneen luottaa ja keneen ei, niin alitajuisesti näin tapahtuu.

Omalta kohdaltani voisin nostaa esimerkiksi kuinka toimittajana valitsin haastateltavia. Ajan myötä syntyi selkeät ryhmät ihmisiä, joiden puheisiin pystyi luottamaan, ihmisiä, joiden puhumiset oli aina tarkistettava tavalla tai toisella, ihmisiä joiden puppupuheista piti työläästi etsimällä etsiä faktat ja totuudet.

Kiireinen työrytmi ohjasi toimintaa selkeästi syvällisemmin miettimättä. Ei voinut haastatella henkilöä, jonka puheisiin ei pystynyt luottamaan, etenkään silloin kun ei juurikaan ollut aikaa moniin tarkistuksiin.

Näin joskus aikoinaan muunneltua totuutta välittänyt henkilö oli pitkään tarkistettavien tapausten luokassa, eikä ollut ensimmäisten joukossa, jota halusi haastatella juttua varten.

Finlaysonin markkinointitemppu

Perjantai 4.12.2015 klo 17.46 - Kauko Niemi

Finlayson päätyi jakamaan tiistaina Suomeen saapuneen pyyhe-erän ilmaiseksi, sillä tuotteet eivät läpäisseet yrityksen tiukkoja laatuvaatimuksia. Finlayson kertoi pyyhkeiden jakamisesta Helsingin Sanomien kannessa, jossa välitettiin myös anteeksipyyntö Espanjasta saapuneeseen tuote-erään kohdistuneesta laatuongelmasta.

Jos tämä Ilta-Sanomien juttu pitää paikkansa, epäilen Finlaysonin hämänneen ihmisiä ja tehneen markkinointikampanjan huijaamalla ihmisiä väärällä faktalla. Mutta markkinoinnissa totuuden vääristeleminen ei liene niin vakaavaa kuin hallituksen jäsenillä.

Jos pyyhkeet ovat todella tulleet maahan tiistaina ja keskiviikkoaamuna on Helsingin Sanomien etusivulla anteeksipyyntö, niin aikataulu on todella haasteellinen.

Jos pyyhkeet ovat tosiaan saapuneet maahan tiistaina. Menee oma aikansa laadun tarkistamiseen ja toteamiseen, etteivät pyyhkeet vastaa laatua.

Helsingin Sanomien etusivun mainospaikan varaamisaika on normaalista useita päiviä.

Painomateriaali pitää toimittaa jo alkuillasta ennen painokoneiden pyörähtämistä käyntiin.

Jonkun on vielä tehtävä tämä valmis anteeksipyyntö ilmoitusaineisto toimitettavaksi lehdelle.

Joku tässä yhtälössä ei oikein täsmää. Julkisuutta kuitenkin saatiin melkoisesti sille, että kyseisiä pyyhkeitä on kaupan, jos et nyt jonottamalla sattunut saamaan.

YLE:n kysely on hyvä pohja tiedotusvälineiden mittaamiseen

Keskiviikko 25.11.2015 klo 15.32 - Kauko Niemi

YLE julkisti mittauksensa median luotettavuudesta, missä heidän uutisensa arvostettiin luotettaviksi.

”Myrskyisät ajat ovat saaneet ihmiset miettimään, mistä löytyy luotettavin tieto. Uutisarvostus 2015 -tutkimuksen perusteella Yle on selvästi Suomen luotetuin uutislähde.”

YLE voisi nostaa luotettavuuttaan hyvin helposti kahdella pienellä muutoksella. Ensiksi lopettaa kokonaan klikkijournalismi ja sitä kautta kilpailu iltapäivälehtien kanssa. YLE:llä ei käsittääkseni ole mitään syytä samaistua iltapäivälehtiin.

Toinen pieni muutos, jolla uskottavuutta voisi edelleen kohottaa, on toimittajien kaikkivoipainen, omakohtainen kokemus asiasta kuin asiasta. Tällä tyylillä ikään kuin niitataan mikä tahansa asia. ”Kun itse kävin eilen siellä, niin . . . .”

Nämä olivat vain vinkkejä YLE:lle. Tämä selvitys luotettavuudesta olisi paljon parempi pohja median arviointiin kuin nykyiset sivulatausluvut. Sivulataukset eivät kerro totuutta ja suhdetta kyseiseen mediaan.

Ja onhan sillä iso merkitys myös mainostajalle, millaisessa ympäristössä esiintyy. Onko ympärillä hömppää vai luotettavaa asiaa.

YLE:n selvitys ei vain riitä tällaisenaan. Mikään ei estä kehittämästä sitä ja toistamasta riittävän usein – myös ihan koneellisena versiona. Pääasia, että mitattaisiin oikeaa asiaa. Se loisi uutta järjestystä journalismiin ja tulevaisuuteen. Ilman luotettavaa tiedonvälitystä demokratiakin on pulassa. Luotettavuusvaatimus kasvaa tässä somemaailmassa arvoon arvaamattomaan.

 

Nämä jutut Pariisin terroristihyökkäyksestä eivät olleet totta

#kukka - so what

Sunnuntai 15.11.2015 klo 22.13 - Kauko Niemi

Kävin tänään kahdessa valokuvausnäyttelyssä, kummassakin näyttelyssä välittyi erittäin voimakas tarina.

Juha Törmälän 12 miestä Helsingin Lasipalatsissa. Näyttely esitteli Movenberin  kunniaksi 12 henkilöä, jotka ovat kohdanneet eturauhassyövän.

Toinen näyttely Ateneumissa, missä maailmankuulun kuvaajan Henri Cartier-Bressonin kuvista on koostettu erittäin laaja näyttely.

Vähintäinkin näiden kahden näyttelyn jälkeen vahvistui se mielessä pyörityt asia, jota olen jo pitkään  harmitellut kuinka köyhää on sosiaalisen median, somen kuvakerronta. Sellaista kukan kuvaa ei ole olemassakaan, jonka saatteeksi riittäisi #kukka.

Cartier-Bressonilla tosin on montakin kuvaa, jotka taitavalla valon ja varjon käytöllä ja sommittelulla rakentavat tarinan katsojan päässä.

Veikkaan, että monella, lähes aina on mielessä jokin näkökulma, kun kameran kaivaa esille tai kännykän käynnistää. Miksei tätä tarinaa sitten välitetä kavereille. Ei siihen riitä #kukka tai . . . nyt ollaan asian ytimessä.

Minua katsoja tai siis viestin vastaanottajana harmittaa joka kerta harmittaa, kun ei tiedä mikä on se tarina, jota kukalla yritetään välittää.

Viestinhän voi avata monellakin eri tavalla. Törmälän näyttelyssä kuvat olivat pysähdyttäviä, mutta varsinainen asia yksityiskohtineen aukeni kirjoitetulla tekstillä. Cartier-Bresson kehitti käsitteen ratkaiseva hetki. Hän usein sommitteli kuvan etukäteen ja odotti, että jotain tapahtuu ja laukaisi kameran. Kolmas ja ehkä helpoin tapa on saada kuvakerronta aktiiviseksi oikealla ajoituksella. Tämän viikonlopun tapahtumat Pariisissa tuotti monta pysäyttävää tarinaa, jopa vanhoillakin kuvilla.

Itsekin julkaisin väriltään sopivan, ennen julkaisemattoman kuvan Pariisista, jonka otin vuonna 2005 helmikuussa. Kuvan pelkkä värimaailma ei ole antanut aihetta kymmeneen vuoteen käyttää kyseistä kuvaa vain se takia että tuli käytyä Pariisissa.

Sitten kun siirrytään muistokuvista uutis-, dokumentti-, mainos-, blogi- tai pr-kuviin, nousevat kuvatarinoiden vaatimustaso moninkertaiseksi.

Pariisi 8.2.2005 aamulla

Hankalaa kun moraali ja boonukset ovat vastakkain

Perjantai 13.11.2015 klo 22.08 - Kauko Niemi

Tuttavani kerrostalossa tehtiin tietoliikenneremontti. Tuttavani huolestu josko melkoisen vanha televisio toimisi uudessa verkossa.

Tuttavani alkoi varmistaa tilannetta, josko pitää vaihtaa televisio. Hän kävi tv-kaupassa selvittääkseen yhteensopivuutta. Kaupan vastaus oli selvä. Televisio pitää vaihtaa, koska se ei toimisi uudessa antenniverkossa.

Ystäväni päätti kuitenkin siirtää vaihtoa tuonnemmaksi, jahka tilanne tulee ajankohtaiseksi.

Hän kuitenkin onneksi unohti koko vanhan verkon romuttamisen deadlinen. Avasi televisionsa ja huomasi, etteivät kaikki kanavat näkyneet. Ne kuitenkin virittäytyivät kohilleen ja vanha televisio toimii uudessa verkossa.

Toinen tapaus Stockmannin alakerrassa. Iäkäs rouva ja myyntimies keskustelivat pitkään ja hartaasti. Todennäköisesti ainoa yhteisymmärrys oli valkoinen väri kun mustaa ei ollut hyllyssä.

Kaksi ihmistä keskustelee, muttei keskustelun sisältö kohtaa edes sen vertaa, että asiakas olisi tajunnut, ettei hän asioi Stockmannilla vaan Expertissä.

Kolmas tapaus, kun istun Itäkeskuksen Prisman kahviossa ja seuraan teleyrityksen käytäväkauppiaiden, salskeiden nuorten miesten toimintaa. Asiakkaiksi valikoituu enimmäkseen keski-ikäisiä naisia. Ei yhtään nuorta kännykkäänsä räpläävää nuorta miestä.

Myyntipuheita en kuule, mutta jään ihmettelemään tämän ja kahden ensimmäisen esimerkin jälkeen, kuinka hyvin mahtavatkaan olla asiakasmoraali ja myyntibonukset tasapainossa.

Tilanne ei ole helppo varmasti myyjällekään ja erityisen vaikeaa se on asiakkaalle, joka ei ymmärrä lainkaan laitteista tai palveluista. Ei edes sitä mitä hän oikeasti tarvitsee.

Varmasti aika moni on kuullut tapauksista, joissa vanhemmille ihmisille on myyty jotain sellaista tele- tai viihdelaitetta tai palvelua, jota hän oikeasti tarvitse ja sitten lapset ja lapsenlapset yrittävät purkaa kauppaa. Luojankiitos monivuotiset kytkykaupat ovat jo likimain historiaa.

Lue myös

Tietokoneen korjauksesta pyydettiin 748 euroa, maksoin 126 euroa

Tietoinen ja suunniteltu epärehellisyys näyttää olevan Volkkarin kulttuuri

Maanantai 9.11.2015 klo 10.20 - Kauko Niemi

Virheitä sattuu ja pitääkin sattua, jos ja kun paljon tehdään asioita. Mutta kun virheet kirjataan epärehellisyyden piikkiin, niin se on anteeksiantamatonta.

Volkswagen-konsernin yrityskulttuuri näyttääkin olevan epärehellisyys. Kusetetaan kaikessa ja tietoisesti tehden. Nyt ei ole millään lailla kyse vahingoista tai yksittäisten ihmisten arviointikyvyn puutteesta.

Tällaisella yrityskulttuurilla tehtyihin tuotteisiin on enää vaikea luottaa, kun alkaa epäillä kaikkea. Volkkarin tapauksessa on ollut tavallaan takuumiehenä saksalaisuus. Laatu, tarkkuus, täsmällisyys jne.

Jos ja kun vastaavia kusetuksia löytyisi italialaisista autoista, niin suhtautuminen olisi jonkin verran väljempää. Tiedämmehän, ettei Italiassa mikään toimi, mutta kaikki järjestyy.

Tällainen toistuvien tapahtumien paljastuminen muuttaa ihmismieltä mielenkiintoisella tavalla ja suhtautumista yritykseen.

Itse olen ostanut tai valinnut elämäni aikana ainakin 15 kertaa auton. Kertaakaan en ole ostanut samaa merkkiä ja mallia kahta kertaa peräkkäin. Jotenkin olen vaihtelunhaluinen, avoin kaikelle uudelle.

Volkkari on varmaan ollut lähes joka kerta aloituslistalla. Joka kerta se on kuitenkin karsiutunut pois samasta syystä. Hinnoittelun takia.

Volkkari pärjää hyvin lähtöhinnalla, mutta kun listataan kaikki halutut ominaisuudet, niin yllättäen sen hinta nouseekin omaan luokkaansa saman kokoisiin kilpailijoihin verrattuna.

Nyt kun lueskelee näitä huijaustarinoita, niin tämäkin kokemus kääntyy huijauksen piikkiin. Ollaan muka samassa hintaluokassa kilpailijoiden kanssa ja sitten ei kuitenkaan olla. Hintamielikuvahuijausta.

Ilman tämän päivän volkkaritarinoita kyse olisi ollut vain hinnoittelusta, johon on suhtauduttava poikkeuksellisen tarkkaavaisesti.