Neljäs kesä löysässä hirressä

Torstai 9.7.2015 klo 22.06 - Kauko Niemi

Microsoftin rakennemuutokset ja sitä ennen Nokian suurjärjestelyt 2012 ja muut muutokset ovat kaikki ajoitettu kesään. Mikähän suuri viisaus siinäkin mahtaa olla.

Varmaan joku fiksu konsultti on keksinyt tällaisen ajankohdan, sattumaahan se ei voi olla. Samoin kuin potkuja ei pitäisi antaa perjantaina.

Vai onko ajankohdan valinta pelkkää matematiikkaa. Tuottavuus ei laske, kun ihmiset ovat jo valmiiksi puoliteholla kesänvietossa, eikä turhia kuppikuntia pääse muodostumaan ja jarruttamaan työtehoa.

Tuttavani on nyt neljännen kesän löysässä hirressä. Yt-neuvottelun virallinen ilmoitus tuli tänään ja niin se on tullut kolmena aikaisempana kesänä samoihin aikoihin.

Ja sitten kun lomat on vietetty alkaa valjeta jatkuuko loma edelleen. Lomalukeminen vaihtuu lomamiettimiseen. Reilun kuuden viikon kuluttua myös selviää olisiko lomasuunnitelmat pitänyt peruuttaa ja säästää nekin rahat mahdolliseen tyhjäkäyntiaikaan. Olisiko pitänyt muuttaa kaikkien muidenkin kesäsuunnitelmat.

Kesään löysässä hirressä on vaikea tottua. Epävarmuuteen on vaikea tottua edes näin pitkän kokemuksenkaan myötä. Pitäisikö tämä ainutlaatuinen kokemus jo kirjata ansioluetteloon.

Joskohan tämä olisi viimeinen kesä löysässä hirressä.

Millaisen henkisen selfien otit

Tiistai 7.7.2015 klo 8.39 - Kauko Niemi

Taas on julkistettu eurooppalaisia onnellisuustutkimuksia ja meillä suomalaisilla menee pirun hyvin ja onnellisia ollaan. Aina se ei kuitenkaan siltä näytä. Vaikkapa lukemalla tämän onnellisuustutkimuksen kommentteja.

Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat niin pienestä kiinni. Kun vain asetat itsellesi realistiset tavoitteet. Tavoitteet ja niiden toteutuminen on sellainen henkinen selfie, ettei siihen tarvitse kerjätä kehuja keneltäkään. Kun saavutat tavoitteesi, niin tiedät onnistuneesi, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Voit olla tyytyväinen ja onnellinen.

Toki se tavoite voi olla joskus jotenkin pielessäkin, pääasia että huomaat se itse ja maltat korjata.

Nyt en puhu yltiökapitalistisita tavoitteista omakotitalosta järvenrannalla ja pihassa Tesla. Näyttämisestä muille. Vaan sisäisistä tavoitteista, jotka ohjaavat päivittäisiä valintoja tai edistymistä harrastuksissa. Tavoite on huonokaikuinen sana. Parempi ilmaisu voisi olla selkeä, riittävän voimakas mielikuva, joka ohjaa alitajuntasi toteuttamaan mielikuvaasi.

Heräsin aamulla aivan normaalisti – liian aikaisin – muka. Enhän minä ole aamun heräämistavoitteita asettanut. Saan herätä silloin kun haluttaa ja ainakin näin kesäaikaan.

Menin katsomaan aamukilot. Muutos oli oikean suuntainen jo neljättä viikkoa, vaikka päivittäin heitteleekin ylös ja alas. Minua ei absoluuttinen lukema riemastuta eikä masenna. Suunta ratkaisee ja se jatkaa kohti tavoitetta ja siitä syntyy hyvä mieli.

Mittasin myös verenpaineeni pitkästä aikaa. Kolmen mittauksen keskiarvo oli erinomaisella tasolla, minun tavoitteisiini verrattuna. Tavoitteen lähtökohtana ovat ne kolme verenpainereseptiä, joita lääkärit ovat minulle vuosien saatossa kirjoittaneet ja joita en ole koskaan lunastanut. Varmasti minulla ja lääkäreillä on ollut samat tavoitteet, mutta toteuttamisen konstit ovat erilaiset. Ja taas oli tämäkin päivä korkealla onnellisuusluokituksessa.

Ruokakaupassa terveystavoitteet ohjaavat ostoksia.

Huikean valokuvaidean luoma tavoite/mielikuva saattaa toteutua vasta kahden vuoden kuluttua. Voi olla että jostakin kaverista kuvassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta itse olen tyytyväinen ja onnellinen että sellaisen tavoitteen pystyin oman ajattelun ja pitkän oppimisen kautta toteuttamaan. Lopputuloksesta olen tosi onnellinen muiden sanomisista ja vähättelyistä huolimatta.

Ilman suuntaa ja tavoitteita elät muiden ihmisten kommenttien ja palautteiden varassa. Tänään sait mielestäsi huonon kommentin, vaikka toinen ajatteli parastasi – verrattuna mihin? Näin tuli pahapäivä. Huomenna tekemisiäsi ei noteerata kuinkaan. Mistä tiedät oliko päivä hyvä vai huono? Et mistään.

 

Kylläpä ovat Expertin järjestelmät solmussa

Maanantai 6.7.2015 klo 7.56 - Kauko Niemi

Kun ostaa tuotteen ja saa oikean tuotteet ja oikealla hinnalla, niin luulisi että kuitissakin olisi oikea tuote ja oikea takuuaika. Näin ei kuitenkaan ollut.

Ensimmäisellä kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin selityksenä oli järjestelmien keskinäinen ymmärtämättömyys ja ratkaisuksi tarjottiin pian tulevaa korjattua kuittia sähköpostitse.

Toisella kerralla, kun henkilökohtaisesti kävin asiaa oikomassa, niin asia oli hoidossa jossakin tuotehallintaryhmässä ja kuitin pitäisi tulla kohtapuoliin. Tosin mitään tarkkaa aikalimiittiä ei suostuttu antamaan.

Kolmannella kerralla, kun henkilökohtaisesti vaivauduin Stockmannin alakerran Expert-myymälään, niin myyjä sanoi, ettei hänellä ole valtuuksia hoitaa asiaa. Paikalle haettiin myymäläpäällikkö.

Myymäläpäällikkö alkoi selittämään, että heillä nyt järjestelmät laahaa perässä, kun ennen oli 2500 tuotetta ja nyt on yli 7000 tuotetta. Onko se minun, asiakkaan vika, etteivät teidän järjestelmät pysy perässä? Ei kuulemma ole.

Myymäläpäällikön mukaan ei sillä ole väliä mitä siinä kuitissa ja takuutodistuksessa lukee, kun näillä tuotteilla on se tietty takuu kaksi vuotta, vaikka takuutodistuksessa nyt lukeekin yksi vuosi. Ja takuutodistuksessa on saman valmistajan, toisen tuotteen tuotenumero.

Oletko sataprosenttisen varma, ettei jonakin päivänä tulisi eteen, etten saisikaan ostamalleni tuotteelle takuuehtoihin sisältyvää palvelua? Eikö minulla asiakkaana ole oikeus saada kuitti ja takuutodistus, jotka ovat ihan oikein? Kyllä sinulla on oikeus saada oikeat paperit.

Ja jälleen kerran kirjoitettiin kaikki tiedot ruutupaperille ja luvattiin lähettää sähköpostilla uusi, oikeat tiedot sisältävät dokumentit.

Kauppa tehtiin 23.5.2015 Stockmannin uudessa Expert-myymälässä. Kohta tämä tapaus viettää kaksikuukautta täyttäviä synttäreitään. Sähköposti ei ole tuonut ratkaisua asiaan. Liekö syynsä Expert-ketjun hajoamisella jokin aika sitten? Montakohan it-asiantuntijaa tarvitaan tuottamaan yksi oikea kuitti? Ainakin suositan tarkistamaan mitä Expertin kuiteissa nykyisin kirjoitellaan.

Miksi kuorojen pitää hölmöillä

Torstai 11.6.2015 klo 12.19 - Kauko Niemi

Selaan tämän vuoden Tampereen sävelen sivustoa ja vastaan tulee 13 samanlaista kuvaa, missä ryhmä tekopirteästi ilveilee, siis näyttää hölmöltä. Matkimalla harvoin pystyy erottautumaan tahi luomaan omaan visuaalista identiteettiä. Tämä ihmeellinen visuaalinen matkimisvillitys on jo jonkin aikaa vallannut muitakin ryhmiä kuin vain kuoroja, mutta kuorojen kohdalla se taitaa olla huipussaan.

Tämä on vähän samanlainen tilanne kuin muutamia vuosia sitten ennen tuulikoneiden aikaa kaikissa ”menevissä” kuvissa miehillä oli heitetty solmio olkapäälle. Ei siinä erottunut tuote, yritys, eikä ihminen, saati olisi rakennettu visuaalista identiteettiä, joka tukisi aidolla sanomallaan itse asiaa.

* * *

Toinen mielenkiintoinen esimerkki visualisoinnista suhteessa itse viestiin oli vaalimainonnassa IPU:n vaalijulisteet. Kuvien taso oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hyvällä tarkoitan harkitusti kampaajan ja meikin jälkeen studiossa kuvattu ja lopuksi siloteltu photoshopilla viimeistä ryppyä myöten. Tahallisten amatöörikuvien jälkeen IPU:n julista oli hyvinkin sopusoinnussa oleva viesti – Omalla rahalla tulevaisuuteen.

Vaikka tässä viesti ja sen visuaalisuus olivatkin omalla persoonallisella tavallaan oikeassa suhteessa, toisiaan tukevia, niin vaalivoittoon tälläkään ei päästy. Kolme viikkoa, jopa kolme kuukautta ei riitä uskottavan visuaalisuuden rakentamiseen.

* * *

Viimeaikaisista visuaalisista muutoksista minua miellyttää ylitse kaiken Helsingin kaupunginorkesterin uusi ilme. Siinä on niin paljon toiminnan sisältöä tukevia elementtejä ja siinä on niin paljon variointimahdollisuuksia, joita on jo hyödynnetty monin tavoin ja silti asiat yhdistyvät kaupungin orkesteriin.

Kuinka moni sadan hengen organisaatio pystyy esittämään omassa visuaalisessa asussaan kaikkien jäsentensä nimet pitäen perusidean hienosti kasassa. Onhan jokaisella soittajalla oma tärkeä tehtävä kokonaissoinnissa.

Visualisointi toimii luontevasti sivupäinä tai asiakokonaisuuksien erottajana. Ja tuo muoto johdattaa mielen musiikkiin – korkeita matalia ääniä. Kuvio on tuttu jokaisessa äänistudiossa ja tilanteessa jossa äänen tasoja ja balanssia seurataan. Todellinen ahaa-elämys!

* * *

Mistä tällainen yleinen kopiointi kumpuaa. Visuaalisessa suunnittelussa itselle ei ole selvitetty kokonaiskuvaa mihin tähdätään nyt ja viiden vuoden kuluttua. Toimitaan vain hetkessä muutaman innokkaan sen hetkisten inspiraatioiden varassa. Kokonaiskuvan luominen ei ole luovuuden rajoittamista, vaan estää harharetket ja kasvattaa kaiken aikaa visuaalista pääomaa. Huomisen suunnittelu pitää myös vahvistaa eilistä toteutusta. 

 

 

 

 

Tyylipisteitä jaossa, Adobe, Skype ja Yahoo saavat nollan

Maanantai 1.6.2015 klo 12.56 - Kauko Niemi

Havahduin juuri, kun yllättäen lähes kaikki numerosarjat saivat eteensä Skypen tunnuksen ja olivat sinisiä. Tämä siis Firefox-selaimella. Kyseinen muunnelma ei pystynyt erottamaan päiväyksiä, puhelinnumeroita tai muitakaan järjellisiä numerosarjoja.

Toisilla selaimilla kaikki numerosarjat näyttäytyivät ilman Skypeä, aivan normaalisti kuten pitääkin. Ei ollut järin vaikeaa päätellä, että edellisen päivän Firefox-päivitys toi tullessaan jotain liikaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että selaimeen oli asentunut laajennus Skype Click to Call. Mutta miksi?

Vastaavanlainen tilanne tapahtui aiemmin Adoben päivityksessä. Koneelle asentui kokonaan uusi virustorjuntaohjelmisto, joka sekoitti koko myllyni ja ylimääräisten ohjelmanpätkien siivoaminen vei tuskaisesti aikaa. Nyt tiedän mikä täppä pitää poistaa Adoben päivityksessä.

Yahoo jaksaa myös yllättää ja huolimatottoman käytön jälkeen huomasin, että Yahoo onkin oletushakukone ja sen vaihtaminen ei onnistunut kuin siivoamalla Yahoo kokonaan pois koneeltani, eikä ole sen jälkeen ilmestynyt. Kumpi voitti minä vai Yahoo?

Kyllä minä tunnustan, että päivitysehdot pitää lukea huolellisesti. ja huomata ne ruudut joissa on täppä valmiina hyväksyttäväksi joku lisäjuonne. Onko tämä pakkosyöttö se ainoa tapa saada jonkun kumppanin tuote asennettua mihin tahansa koneeseen olipa tarvetta tai ei?

Ymmärrän hyvin, että joku pikkunarikka yrittää millä tahansa tempulla saada jalkaa ovenrakoon.  Todennäköisesti suurin osa tällaisen ohjelman käytöstä pakkopäivityksen jälkeen tapahtuu vain siksi, ettei käyttäjä osaa sitä poistaa. Korjata erehdystään.

Tyylipisteitä ei kyllä heru Adobelle eikä Skypelle. Yahoo onkin jo poissa pelistä. Skype käyttäytyy muutenkin tällä hetkellä varsin aggressiivisesti. Sen kanssa on oltava erittäin tarkkana, etteivät mene puurot ja vellit sekaisin. Toistaiseksi pidän selkeän rajan Outlook- kontaktien, Facebook-kavereiden ja Skype-kontaktien välillä.

Tällaisten tapausten takia olen poistanut koneeltani kaikki automaattiset päivitykset. Ilmoitus uusista päivityksistä riittää ja kun itse päivitän ja tilanne muuttuu jotenkin hämyiseksi, niin tiedän heti mistä asia johtuu. Ja näitä hämyjä kyllä riittää.

Miksi kauppa ei käy vaikka tuote on kunnossa

Lauantai 30.5.2015 klo 18.37 - Kauko Niemi

Eilen illalla Helsingissä konsertoi perulainen Juan Diego Florez. Kaiken taiteen sääntöjen ja odotusten mukaan Finlandia-talon olisi luullut olevan täpösen täynnä ja ulkopuolelle jääneitä runsaasti.

Vaan muutamaa päivää ennen alkoi erikoistarjoukset kaksi lippua yhden hinnalla. Silti tyhjiä paikkoja oli salissa runsaasti. Fiilis muistutti suomalaisen kuoron kevätkonserttia.

Tuote on tässä tapauksessa ehdottomasti kunnossa. Juan Diego Florez on maailman huipputenori. Toisten mielestä paras, toisten mielestä ainakin hyvä kakkonen. Florez on maailmalla oopperamaailman kirkkaimpia ja halutuimpia tähtiä.

Itse yritin saada lippuja hänen Madridissa pitämään konserttiin pari vuotta sitten. Minulla oli paikallinen agentti hoitamassa asiaa ja itse netin kautta. Liput myytiin loppuun 20 minuutissa.

Florez ei ole kulunut Suomessa. Tämä oli hänen toinen visiittinsä. Edellinen konsertti oli vuonna 2004 elokuussa Helsingin Oopperatalon päänäyttämöllä.

Mikä sitten mätti eilen Helsingissä, kun markkinointi ei onnistunut? Lievempiä syitä saattoi olla paikka. Musiikkitaloon totutettu konserttiyleisö jo vierastaa Finlandia-taloa. Toinen intoa lieventävä asia saattoi olla, että konsertti oli resitatiivi, siis pianosäestyksellinen kahden miehen show. Tosin tällä kombinaatiolla esitetään sellaista musiikkia, mihin orkesteri ei taivu ja näin oli eilen illallakin.

Vaikka tuote olisi kuinka kunnossa, niin ilman markkinointia tilaisuudet eivät täyty. Tässä tapauksessa suomalainen tilaisuuden järjestäjän markkinointi, mihin itse törmäsin, oli ilmoitus tai pari Rondo-lehdessä. Lehti on niin pienilevikkeinen, ettei sen mainoksella ole järin suurta merkitystä.

Jos markkinointi rakentuu vanhaan malliin ilmoitteluun lehdissä, niin se aika on jo eletty. Sosiaalisessa mediassa en törmännyt kertaakaan, paitsi mitä nyt itse hehkutin lipunostopäivänä.

Florezin oma Facebook-ryhmä ei maininnut kertaakaan Helsingistä mitään. Sielläkin on puuhastelemassa väärillä ajatuksilla varustettuja tekijöitä. Päivitykset ovat vain menneitä tapahtumia. Ryhmäkuva kuinka suuret taitelijat olivat laulamassa jonkin oopperatalon jossakin tuotannossa. Tämäkin päivitys tulee päiviä tai viikkoja myöhässä. Ketä se enää kiinnostaa.

Kun markkinoinnin pitäisi olla kiinnostuksen ja kiiman kasvattamista taiteilijaa ja tapahtumaa kohtaan monista eri näkökulmista alkaen kuukausia ennen. Nyt oli yksi ennakkojuttu Hesarissa päivää ennen.

Markkinointi vuosimallia 1993 ei vain pure nykyisessä valtavassa tietotulvassa, eikä varsinkaan, jos tuudittaudutaan vain maailman parhaan tuotteen vetovoimaisuuteen.  Ja pienenä yksityiskohtana vanhasta ajattelusta voisi mainita, ettei 10 euroa maksavaa ohjelmaa voinut ostaa kuin käteisellä. Onneksi ystävälläni oli käteistä, itselläni ei. Sainkin tuttavankauppaa painetusta ohjelmasta kännykkäkuvan ja saatoin seurata konsertin lauluja.

 

 

Ruotsi on taitava

Sunnuntai 24.5.2015 klo 12.58 - Kauko Niemi

Yhtään tahtia en osaa Ruotsin Eurovisio-laulusta näin yhden katselukerran jälkeen. Musiikissa ei minulle ollut mitään vaikuttavasti mieleenpainuvaa.

Ruotsi on kuitenkin älyttömän taitava käärimään kokoispaketin, joka puree laajaan joukkoon ketään ärsyttämättä. Ruotsi osaa tämän muussakin kuin viidhebisneksessä.

Todelliset sankarit eivät korosta itseään. Suomen TV-kommentaattori yritti useampaankin kertaan haukkua ruotsalaisen Månsin esiintymisasua salipaidaksi. Asu oli aivan varmasti testattu, tutkittu, mietitty ja kokonaisuuteen koko kisojen parhaiten sovitettu. Asu ei ole erillinen elementti ja vielä vähemmän se on yksittäinen mielipidekysymys, kun rakennetaan kokonaisuutta.

Esityksen viestin on oltava kokonaisuus ja tämän ruotsalainen viihdeteollisuus osaa erittäin hyvin ja voittonsa ansaitsee kilpailussa, missä itse musiikki ja laulu ovat vain osatekijöitä. Yksittäiset palaset tai kikkailut eivät varasta huomiota kokonaisuudelta. Etenkään sellaiset, joilla jaetaan jyrkästi mielipiteitä.

Viime öisen kilpailun positiivista antia oli järjestäjien antama tila viime vuotiselle voittajalle  Conchita Wurstille. Sujuvasti esiintynyt Conchita rakensi hyvin jatkuvuutta Guinessin ennätysten kirjaankin nyt päässeelle maailman vanhimmalle musiikkiohjelmalle.

Wien selvitti illan tyylikkäästi muutamaa tietoliikenne häikkää lukuunottamatta. Isäntämaalle olisi suonut edes yhden armopisteen, kun muutenkin pisteet näyttivät menevän enemmän tai vähemmän naapureille.

Työ tekijäänsä opettaa

Keskiviikko 20.5.2015 klo 22.09 - Kauko Niemi

Yleensä en menneitä haikaile, mutta kun näitä työelämän muutoksia joka päivä seuraa, niin jotenkin tulee mieleen mitkä asiat ovat työelämässä opettaneet eniten.

Perusvireen loi luonnollisesti maatalon ympäristö ja sen askareet. Töitä tehtiin silloin kun töiden aika oli. Luonto kun ei odottanut, eikä ihmetellyt, josko sulla olisi nyt inspiraatio päällä. Yhtenä kesänä sain palkkaa sokerijuurikkaan harventamisesta. Oliskohan ollut pennin metri. Se oli tavallaan kiertotie siihen, että sain ensimmäisen oman polkupyöräni.

Seuraava maksullinen aherrus oli koulun viimeisenä kesänä. Sain mennä kesätöihin enkä pellolle. Kodinkonekaupan takapihalla asensin noin 400 autoradiota paikoilleen säiden armoilla. Hienoa hommaa kun sai tutustua arvokkaisiin autoihin ja hienoihin radioihin, joihin minulla ei koskaan olisi ollut varaa.

Ensimmäinen vakituinen työpaikkani opetti minulle varmasti kaikkein eniten työelämästä. Tehtävänäni oli virittää tietyömaiden varoitusvilkkuja. Pitihän niiden palaa ja olla sammuksissa tietyn ajan. Lopputestaus ja sitten pakettiin.

Ensimmäisellä työviikolla sain nootin. Tietenkin tein homman loppuun ja vilkun pakettiin ja sitten kahvitunnille. ”Lähetystö tuli kuitenkin ilmoittamaan, että kahvitunti alkaa tasan kello 14:00 oli työtilanne mikä tahansa, niin meisseli putoaa kädestä. Ja käsienpesuaika alkaa 15:55, eli jonottaminen kellokortille ja heti 16:00 ulos.

Jonkun ajan kuluttua jouduin saman yrityksen komennukselle Kemiöön rakentamaan Suomen ensimmäistä koenavettaa, missä lehmien parret erotettiin sähköpaimenilla. Noottia tuli tästäkin, kun matkustin Kemiöön yrityksen teknisen johtajan kanssa. Olin alkanut veljeilemään herrojen kanssa.

Siinä vaiheessa kun samassa huoneessa oleva vanhempi mies kertoi, ettei anna rahaa pojalleen koulua varten, koska hänestä tulisi herra, tunsin oloni niin vaivautuneeksi ja hankin seuraavan työpaikan. Kahdeksan kuukautta teki selväksi nokkimisjärjestykset, joihin en todellakaan soveltuisi.

Vaikka olinkin muutaman radion sukulaisille rakentanut ja ihan väritelkkarinkin väsännyt, niin alkoi tuntua, etteivät ”kolvihommat” kuitenkaan kiinnosta riittävästi.

Olin suomalaisittain toimivassa amerikkalaisessa yrityksessä. Kulttuuri antoi kuitenkin vapauksia yrittää ja kehittää. Pian huomasin menneen kuusi vuotta joka ikinen ilta opiskelemassa markkinointia ja viestintää. Ja siirtyneeni tekniseltä puolelta viestintään.

Seuraava amerikkalaisorganisaatio olikin täydellinen vastakohta ensimmäiselle työpaikalleni. Ylityöt kuuluivat luontaisetuihin. Seurattiin pääsääntöisesti vain sovittuja tavoitteita ja niiden toteutumista. Välillä viikossa oli liki 80 tuntia välillä varmaan alle 30 tuntia. Kehitys ja arviointikeskusteluissa kahdesti vuodessa tuli kehut tai tuomio. Kuitenkin ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa, eikä mielipiteellisinä ilmaisuna pärstäkertoimen mukaan.

Se oli reilua ja kertaakaan en pyytänyt palkankorotusta, vaikka niitä tulikin 5,5 vuoden aikana seitsemän kertaa. Tuolloin en ymmärtänyt mitään yleiskorotuksista tai yleisistä työehtosopimuksista.

Työn sisältö on kuitenkin se, joka ratkaisee. Oma luovuus, ideointi ja niiden toteutus riittävällä vapaudella ajoi seuraavaan työpaikkaan huomattavasti pienemmällä palkalla. Oma into ja halu toteuttaa jotain uutta johti siihen, että olin saman organisaation palveluksessa viidessä eri tehtävässä, keskimäärin vajaa viisi vuotta kussakin. Kaikki tehtävämuutokset olivat täydellisiä muutoksia, ei mitään tittelimuutoksia joissa hommat jatkuvat entisellään ja sininen kynä vaihtui vihreään kynään.

Uskon että jokainen näistä vaiheista on opettanut tekijäänsä melkoisesti, vaikkei sitä ihan joka päivä arkisessa aherruksessa huomannutkaan. Voiton vei vastuullinen vapaus ja uteliaisuus uuden oppimiseen.

Tottakai tarvitsen mainontaa

Tiistai 5.5.2015 klo 14.08 - Kauko Niemi

Tietenkin tarvitsen mainontaa, mutta en esimerkiksi hajusteista, enkä mersuista enkä liiemmin naisten muodista.

Eilen keskustelin Facebookissa ikkunanpesureista. Tämän jälkeen luin muutamia keskustelupalstoja värkin hyödyllisyydestä, kävin parin lehden testisivustoilla. Lopuksi googlasin ainakin pari tuntia erilaisia hintavertailuja, kotimaisia ja kansainvälisiä nettikauppoja muodostaakseni itselle käypähinnan. Mitä tällaisesta laitteesta kannattaa ylipäätään maksaa.

Nyt tilanne on se, että ostin hetki sitten laitteen. Mutta kun olen millä tahansa sivulla, niin päällä ja sivuilla vilkkuu ikkunanpesurien mainoksia. Valitettavasti ihan turhaan ja aivan liian myöhään.

Viime kesänä etsin sopivaa hotellia Savonlinnan oopperaesityksen jälkeen, kun en viitsinyt ajaa takaisin Helsinkiin.

Valinta tapahtui aika nopeasti Mikkelistä Hotel.com palvelun kautta. Mitä tästä sitten seurasikaan. Hotel.com lähetti monta viikkoa hotellien vaihtoehtoja Savonlinnan ympäristöstä. Juuri kun olin siletä heidän kauttaan varauksen, ostoksen tehnyt. Mikä logiikka tässä piilee?

Sen sijaan haluaisin palvelun, jossa voisin ilmoittaa ostavani ikkunapesurin tai tarvitsen hotellihuoneen 100 kilometrin säteellä Savonlinnasta. Tervetuloa kaikki mainokset ja kun olen tilaukseni tehnyt tai päätöksen, etten tuotetta hanki, niin täppä ruutuun ja mainokset loppuvat.

Eikös tämä olisi asiakasystävällistä ja tehokasta mainontaa, eikä mitään pakkosyöttöä ja mielensä pahottamista.

Kuinka pitkään sinua voi höynäyttää prosenteilla

Torstai 23.4.2015 klo 13.33 - Kauko Niemi

Finnlines pyörittää parhaillaan näyttävää nettikampanjaa, kuinka pääset 60 prosentin alennuksella autolla Eurooppaan. XXL tarjoaa hintatakuuta ja suurin piirtein mitään tuotetta ei kyseisestä putiikista kannata ostaa alle 70 prosentin alennusta.

Tunnustan että ainakin minulle on aina ollut vaikeaa tuo prosenttilasku ja luontainen laiskuuteni estää minua ostamasta mitään, minkä saa vain muutamalla eurolla kuukaudessa. Eli en tiedä mikä on tuotteen tai palvelun lopullinen hinta.

Aikoinaan olivat alennusmyynnit melkoisen rajoitettuja tiettyyn määrään myyntipäiviä vuodessa. Nyt alennusmyyntejä on joka päivä. Siis ne eivät ole enää alennusmyyntejä, vaan juonikkaasti ale, jossa leikitään vaikeasti ymmärrettävillä ja vaivalloisilla prosenteilla.

Itselleni huikeat prosentit ovat olleet jo pitkään osoitus törkeästä huijauksesta. Ihmisiltä on yritetty kiskoa roisia ylihintaa. Hinnoittelu on ollut tahallisesti tai osaamattomuudesta johtuen täysin pielessä, jos sitä hetkessä voidaan pudottaa 80 prosenttia.

Itse rakennan päässäni ja muutamaan otteeseen toivonutkin nettipalvelua, jossa muodostettaisiin  käypähinta. Minulle espressopapujen käypähinta on 10 euroa kilo (eikä 30 euroa / kilo) Lohifileen käypähintä on 8,5 euroa kilo. T-paidan käypähinta on 12 euroa. Laktoosittoman kevytmaidon käypähinta on 1,40. Kestävän ja hyvälaatuisen Cyclegross pyörän käypähinta on 1500 euroa. jne jne.

Mitä prosentinostajat saavat? Finnlinesiltä ei mitään. Etsintä yhtiön sivuilla johdatti kaiken aikaa polkua -60 prosenttia, mutta eilen ei tullut vastaan yhtään vajaan 400 euron matkaa. Soitto yhtiön myyntipalveluun ei myöskään tuottanut tulosta. Myyntivirkailija ei löytänyt yhtään -60 prosentin matkaa.

Miksi ihmeessä Finnlines maksaa kampanjan suunnittelusta, mediatilan käytöstä ja ties mistä olemattoman tuotteen markkinoimiseksi. Vain onko sittenkin perimmäinen syy johtaa harhaan. No otetaan sitten joku kalliimpi kun näitä mainostettuja matkoja ei löytynyt. Tai sitten hyviin tapoihin kuuluu mainita, että alennusmatkoja on myynnissä yksi kappale.

Toinen mainitsemani prosenttiveijari XXL on saanut markkinatuomioistuimelta 200.000 euron uhkasakon hintalupauksestaan ja sittä, että alennusprosentti on laskettava ja kyettävä osoittamaan, että tuotetta on myyty ko liikkeessä aiemmin korkeammalla hinnalla.

Arvioni on, että prosenttitaivas on pian kaluttu loppuun ja saavuttaa saturaatiopisteensä. Hinnoitteluhuijaukset kasvattavat yritysten viestinnällistä pääomaa voimakkaasti väärään suuntaan ja luottamus pitkällä aikavälillä koko yritystä kohtaan rapisee.

Kohtasin ensimmäisen puhetta ymmärtävän koneen kotonani

Tiistai 24.3.2015 klo 20.02 - Kauko Niemi

En ole ollut tietoinen, että työjuhtana toimiva Dell pöytäkoneeni ymmärtää puhetta. Eilen iltapäivällä näet tapahtui jotain, kun käynnistin koneen torkkutilasta. Mikään kolmesta selaimesta ei päästänyt internetiin paitsi niille sivuille, joiden tunnus alkoi https://. Siis kaikki http:// -osoitteet jäivät pimentoon.

Mitään päivityksiä ei ollut tietääkseni tehty. Sillä en anna koneen automaattisesti päivittää, sillä päivitysten jälkeen liian usein tulee jotain häikkää ja haluan tietää mistä häikkä mahdollisesti johtuu.

Tuntitolkulla tutkin koneen sielunelää yksin ja ääneti. Mitä nyt muutama vi**u pääsi sujahtamaan vahingossa kuin torstaisen hernekeiton jälkimainingeissa.

Seuraavaksi tabletti esiin ja siinä kaikki oli kunnossa. Pääsin YLE:n sivuille, Amppareihin jne lukemaan uutisia. Seuraavaksi vertasin koneiden internet-asetuksia. Ero oli vain siinä, että tabletti käyttää windowsin palomuuria ja virustorjuntaan ja pöytäkone käyttää Norman vastaavia kilkkeitä.

Poistin palomuurin käytöstä, ei mitään vaikutusta, paitsi kyllästyin koko hommaan ja suljin koneet.

Tänä aamuna soitan Norman tekniseen tukeen ja haukuin koneen kuullen mitä kaikkea koneeni pihistääkään. Tuen kanssa keskustelun lopputulema on, että varminta on asentaa koko Security-paketti uudestaan. Ystävällinen tukihenkilö löysi järjestelmästään aktivointiavaimeni ja lupasi lähettää loputkin ohjeen sähköpostilla 2-3 minuutin kuluttua.

Jäin odottamaan sähköpostia – 3 min, 5 min ei kuulu. Jatkan sellaisia hommia, joissa ei tarvitse suojaamattomia sivuja. Ja kas kaikki internet-sivut alkoivatkin aueta yks kaks yllättäen. Odottelin ohjeita ja tulivathan ne 45 minuutin kuluttua, joita en tietenkään toteuttanut.

Soitin tukihenkilölle uudelleen ja hän vakuutti, ettei Norman päässä ole tehty mitään päivityksiä tai muutakaan aktiviteettia.

Lopputulema on vain yksinkertaisesti se, että koneeni kuuli minun uhoni puhelimeen ja päätti lopettaa kiusaamisen? Koneeni ymmärtää siis puhetta!

 

Verkkokeskustelu hyödyntämätön voimavara

Sunnuntai 22.3.2015 klo 17.38 - Kauko Niemi

Tulen porukkaan, tervehdin ja kukaan ei noteeraa millään tavalla. Kukaan ei katso asiakseen tervehtiä, kommentoida tai kuitata mitään.  Onko tämä jotenkin meille luonteenomaista olla ilmaisematta missä mennään? Tuntuu kuin elettäisiin edelleen 1990-luvun sähköpostikautta.

Nyt puhun sähköisestä keskustelusta. Siis kirjoitetusta keskustelusta, joka näyttää edistyvän melko hitaasti salonkikelpoiseksi. Mitä eroa sillä on jos porukassa puhutaan tai kirjoitetaan yhteisestä asiasta? Keksitään uusia ideoita ja saadaan laajempikin joukko mukaan. Mielestäni ei mitään.

Itse olen elämäni aikana ilmaissut itseäni tai ilmaissut toisten sanomisia ainakin tuhat kertaa enemmän kirjoittamalla kuin puhumalla. Siis minulle kirjoittaminen on monin verroin helpompaa ja luonnollisempaa kuin puhuminen.

Tähän tosiasiaan ja kummallisuuteen olenkin viime aikoina herännyt yhä useammin. Ihmetellyt kun monien ideoiden kehittely ja eteenpäin vienti olisi nopeampaa ja helpompaa aivoriihimäisessä verkkokeskustelussa kuin muodollisissa kokouksissa, joista aina joku keskeinen henkilö on poissa ja asiat eivät etene.

Viime päivien herättäjänä on ollut verkon yli käymäni kahdeksan viikkoinen kurssi, missä kurssilaisille on avattu Facebook-ryhmä. Ryhmän alkureaktio oli voimakas ja melko mahdoton seurata keskustelua, mutta vuorovaikutus on tasoittunut nopeasti. On myös opittu aloittamaan uudesta aiheesta uusi keskustelu, eikä jatketa loppumatonta kommentointia ja muuttamalla vain aihetta välillä.

Tällainen aktiivinen keskustelu ja pohdinta antavat hienosti uusia näkökulmia, kokemuksia ja vertaistukea varsinaiselle oppimateriaalille. Täydentävät oppimista. Toistaiseksi ryhmä on pysynyt kurinalaisesti aiheessa, eikä trollihenkisyyttä ole ilmennyt lainkaan.

Silti tuntuu, että luova ja aikaansaava verkkokeskustelu suomalaisessa kulttuurissa tarvitsee vielä ainakin viisi vuotta, ennen kuin sen mahdollisuudet oivalletaan täysin. Niilläkin hiljaisilla, jotka eivät kokoushuoneessa tai seminaarisalissa pysty tuomaan luovia ajatuksiaan kirkkaasti esille, pystyvät sen tekemään ajatuksella verkossa, kunhan siihen vain kannustetaan hyvällä palautteella ilman trollaamista tai tyrmäämistä.

Tekniikkana Facebook ei ole paras mahdollinen. Se vain otetaan käyttöön, koska se on niin nopea ryhmien luomisessa ja helppo käyttää ja lähes kaikki sitä jo osaavat käyttää. Facebook on vain small talk työkalu. Ikään kuin seisoit bussipysäkillä, moikkaat ja vaihdat muutaman sanan ohikulkijoiden kanssa ja tilanne on ohitse. En näkisi mahdottomana liikeideana kehittää omaa verkkokeskustelutyökalua verkko-opetuksen tueksi, mikäli sellaista ei jo ole.

Minun ensimmäinen poliittinen puheeni

Perjantai 20.3.2015 klo 21.45 - Kauko Niemi

Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.

Suomi ei ole talouden haasteiden kanssa yksin. Samat haasteet koskettavat teollisuusmaita kautta maailman; väestö ikääntyy, talouskasvu heikkenee, teollisuuden rakennemuutoksen myötä menetetään työpaikkoja. Lisäksi geopoliittiset jännitteet Venäjällä ja Lähi-idässä varjostavat teollisuusmaiden kasvunäkymiä.

Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.

Me, jotka olemme olleet sitoutuneita talouden kuntoon saamiseen rakenneuudistusten avulla, olemme pettyneitä. Ainoastaan tiukalla taloudenpidolla, toimintatapojen ja rakenteiden muuttamisella voimme säilyttää palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden sekä laadun asuinpaikasta riippumatta.

Ykkösenä on selvästi kasvu ja työllisyys. Myös ostovoiman myönteisestä kehityksestä pyritään pitämään kiinni, mutta millä tavalla ja minkä vuoden luvuilla?

Puolueen omissa luvuissa leikkauksia oli tarkoitus tehdä kolmen miljardin ja rakenneuudistuksia kahden miljardin arvosta. Valtiovarainministeriö laski leikkaustarpeeksi kuusi miljardia.

Hallinnonala on tehostanut toimintaansa tällä hallituskaudella. Rakenteita on usean peräkkäisen uudistuksen jälkeen uudistettu jälleen linjakkaammiksi ja kevyemmiksi. Saman mittaluokan rakenneuudistuksia ei ole enää mahdollista löytää. Emme voi kuitenkaan todeta, että olemme nyt valmiita. Muutosten tahti on ollut niin tiheä, että ennen uusiin rakenneuudistuksiin ryhtymistä tulee arvioida jo toteutettujen toimien vaikutuksia erityisesti henkilöstön työoloihin ja jaksamiseen.

Nykytilanne kurittaa erityisesti naisvaltaisten alojen yrityksiä ja estää naisvaltaisten pienyritysten kasvua, koska työllistämiskynnys on miesvaltaisiin yrityksiin nähden korkeampi. Naisten yrittäjyys onkin Suomessa miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Vain kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Naisyrittäjien kasvumahdollisuuksien esteitä poistamalla voidaan naisvaltaisten yritysten kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin.

 

Tämä puhe on koostettu eri puoluejohtajien ja ministereiden julkisista suorista sitaateista ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Siis kirjoituksessani ei ole ainuttakaan minun omaa sanaa tai lausetta.

Vaalikampanjoinnin aika on aivan liian lyhyt

Perjantai 13.3.2015 klo 15.09 - Kauko Niemi

Kuka tahansa pystyy muutaman viikon vetämään mitä tahansa roolia ja olla minkä tahansa puolueen ehdokas paljastamatta todellista minäänsä. Se on vaalitemppuilua hetken huumassa.

Itselläni ei esimerkiksi ole montaakaan kaveria Facebookissa, joista käsitykseni ei olisi muuttunut viimeisen seitsemän vuoden aikana, kun olen heidän päivityksiään seurannut. Millaisiin asioihin he puuttuvat, miten he kommentoivat päivityksiään ja vaikkeivat sanoisi yhtään mitään, niin mitä jakavat. Rivien välistä pitkällä ajanjaksolla voi tulkita hyvinkin mitä toisen päässä kulkee päällimmäisenä. Harva ihminen jaksaa muistaa aiempia päivityksiään ja vetää aina tiukasti samaa linjaa.

Itse en äänestä vaalikoneen ehdottamaa tapausta, enkä torilla itseään tykö työntävää ehdokasta. Äänestäin vain henkilöä, jonka ajatuksenjuoksusta voin olla lähes varma ja hyväksyä ne. Samat arvot ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset vaalilupaukset, joita harva edustaja pystyy toteuttamaan.

Parhainta kampanjointia olisi se, että media arvioisi neljän vuoden takaiset lupaukset ja kuinka ne ovat toteutuneet. Kuinka edustaja on lupauksiaan työstänyt ja jos kelkan suunta on kääntynyt niin millä perusteella.

Toki hakukoneistakin saattaa olla jotain osviittaa siinä tapauksessa, että löytää googlettamalla koneen antamalle henkilölle riittävästi tietoa tekosista. Toivoisin myös helppoa sovellusta, kuinka edustaja on eduskunnan äänestyksissä äänestänyt. Tosin silloinkin paino on uskollisuudessa puoluetta kohtaan.

Esimerkiksi uuden avioliittolain äänestysten perusteella ehdokasvalintani supistui nykyisissä edustajissa 46 henkilöön ja näistä vain murto-osa omassa vaalipiirissäni. Joten omalla kohdallani ei ole kovinkaan suuresta joukosta kysymys, kun teen lopullista valintaa äänestäni.

Klassinen musiikki ei tee itseään tykö

Maanantai 9.3.2015 klo 11.06 - Kauko Niemi

Olen yhä varmempi ajatuksestani, että klassisen musiikin vetovoimattomuuteen vaikuttavat klassisen musiikin tekijät itse. Kaikki asiat tehdään roolien kautta. Koko elämä on roolia.

Viimeisin pysähdys kohdallani on tuorein Rondo –lehti. Se yksi viimeisistä paperille painetuista lehdistä, jonka olen omalla rahalla tilannut. Kansijutun esillepano on vastenmielinen, jopa niin vastenmielinen, etten halunnut lukea koko juttua.

Kuvituksena on sellaista luonnottomuutta, jota saa aikaan vain pitkällisellä studiotyöskentelyllä ja vielä pitkällisemmällä photoshoppaamisella. Miksi ihminen nimeltään Tiina-Maija Koskela ei voi kertoa tarinaansa ihmisenä. 

Jos tämä on se kuva, jota halutaan välittää ulospäin oopperasta ja klassisesta musiikista, niin ei ole ihme jos sitä vältellään mieluummin kuin ihastutaan. Kaikki musiikin hienous ja sen tekijät tarjoillaan teennäisen roolituksen kautta. Olisin innolla kohdannut Koskelan kyökin pöydän äärellä inhimillisenä ihmisenä, joka kovan työn, osaamisen ja erehtymisen jälkeen on saanut laulettavakseen vaativaa Wagner-musiikkia.

Monelle visiitti oopperaan tai klassiseen konserttiin muodostuu ahdistavaksi, kun yleisökin tepsuttelee rooleissaan. Kysehän pitäisi olla musiikin rentouttavasta ja nautinnollisesta vaikutuksesta eikä ennalta sovittujen askelmerkkien toteuttamisesta ja solmioon hirttäytymisestä.

En nyt missään tapauksessa tarkoita kaljapullojen kanssa katsomoon menemistä, vaan luonnollisia kohtaamisia ja antautumista musiikille. Vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan. Sitä kautta on mahdollista löytää uusia yleisöjä ”korkeakulttuurille.”

Yltiöpositiivisuus kalahtaa omaan nilkkaan

Sunnuntai 1.3.2015 klo 12.52 - Kauko Niemi

Teitkö stubbit – hymyillä pitää, olla positiivinen vaikka paskat olisi housuissa. Lopputulos on katastrofaalinen. Kyllä normaali ihminen vaistoaa milloin ollaan aidosti positiivinen ja milloin se on yltiöpositiivista, opeteltua, päälle liimattua teatteria. Tuotetaan puppusanageneraattorilla hienoja, ennalta sovittuja tai opeteltuja sanoja peräkkäin. Tätähän Antti Rinnekin toteuttaa tosi kömpelösti ja epäuskottavasti.

Jo reilut viisi vuotta sitten kun sain luettavaksi Nokian valmennusohjelman median kohtaamiseksi, niin siinäkin painotettiin avainsanojen toistoa, kysyttiinpä mitä tahansa. Sama tekniikka on käytössä politiikoilla. Jutta Urpilainen oppi vasta vuosien saatossa hieman luontevoittamaan näitä avainhokemia. Jyrki Kataisella samat jargonit pyörivät edelleen ja jopa samat sanat ovat aina samassa järjestyksessäkin.

Jos olisin YLE leaksissä töissä, olisi kiva koostaa Kataisen ja Rinteen haastatteluista pitkä videokooste, missä toistuvat, toistuvat, toistuvat samat sanat ja yltiöpositiivinen tulevaisuus.

Yltiöpositiivisuuden piirteisiin kuuluu myös ajoituksen ja tilanteen hallitsemattomuus. Jos on pahapaikka ja pikakommenttina medialle vain todetaan, että kyllä tästäkin ilman muuta selvitään - ilman ensimmäistäkään faktaa, ilman ensimmäistäkään perustelua. On ylimielisyysleima isketty sataprosenttisesti otsaan.

Yltiöpositiivisyys ilmenee myös yritysten ja yhteisöjen juhlapuheissa ja viime aikoina urheilijoiden lausunnoissa. Kun hiihto menee tänään ihan metsään ilman välinerikkoa, niin kyllä jokainen ymmärtää, ettei se voi sujua kolmen päivän kuluttua täysin eri tavalla, kuten Iivo Niskanen antoi ymmärtää.

Yltiöpositiivisuuden rajat ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia. Siinä missä jenkkifirman johtaja vääntää puppusanageneraattoria, niin jenkkilässä se on normaalia pehmopuhetta, jota pitää olla aina mukana joka paikassa, eikä siihen sen kummemmin takerruta. Samasta esityksestä suomalaisessa toimipisteessä syntyy höpö-höpö-tunnelma, joka latistaa sen aidonkin positiivisuuden ja draivin.

Aleksander Stubb on fiksu ja nopea mies ja noin viisi vuotta aikaansa edellä tekniikan hyödyntämisessä ja muussakin ajattelussa. Ulkoministerinä hänen postauksensa verkoissa tuntuivat aidoilta ja uskottavilta. Päämisteriksi tultuaan kiire yllätti ja ennen kaikkea palaute mikä on sopivaa päämisterille. Selvästi postaukset siirtyivät jollekin avustavalle taholle. Ne olivat täysin hengettömiä, eivätkä millään tavalla stubbimaisia. Nyt on taas alkanut ilmestyä muutamia itsekirjoitettujakin, mutta pääministerille suodatettuja.  

Kun seuraavan kerran uhoatte helppoa ja yksinkertaista ratkaisua, niin ilmoittakaa myös kuinka. Kun seuraavan kerran uhoatte olevanne maailman paras tai tehdä elämänne parhaan suorituksen, niin ilmoittakaa millä mittareilla mitattuna.

Positiivisuus on ehdottomasti kaikkea eteenpäin vievä voima ja oikea energian kanavointitapa. Päälle liimattu yltiöpositiivisuus vaan tuppaa kalahtamaan omaan nilkkaan varsin nopeasti.

Toimittajiako saa tappaa, jos eivät tee haluamaasi tuotetta

Perjantai 27.2.2015 klo 13.30 - Kauko Niemi

Small talkia parhaimmillaan vai pahimmillaan – tapan sinut. Näyttää ja tuntuu siltä kuin kuka tahansa saa tappaa kenet tahansa ja ihan mistä syystä tahansa. Suomalaista tyhjänpuhumista. Tulilinjalla ovat ainakin toimittajat.

Eilen Helsingin Sanomat kirjoitti kuinka oikeuden virkailija lähetteli toimittajalle puukotusviestejä. Kuluttaja-lehden 1/2015 päätoimittaja Mervi Itkonen kirjoittaa pääkirjoituksessaan – Sanoa saa, uhkailla ei. Ikonen kirjoittaa kuinka lakimies soittaa loputtomia puheluita, kirjelmöi jatkuvasti ja yrittää ilmeisesti uuvuttamalla saada lehteä perumaan epäedullisen testituloksen.

Ja kokonaan oma lukunsa on se mitä tapahtui Pariisissa. Siellä ei enää pelkästään uhkailtu.

Kerran propagandapäällikkönä ollessani kävin napakkaa keskustelua esimieheni kanssa median tavoista toimia ja mikä media oikeastaan on – se on tuote siinä missä kännykkä, kamera, auto tms.

Media tekee omaa tuotekehittelyään, jota toimittajat sitten toteuttavat siitä tiedon raaka-aineesta jota heille tyrkytetään tai tiedon raaka-aineesta, jota he hankkivat itse. Yritys, poliitikko, tms on siis vain raaka-aineen alihankintasuhteessa mediaan.

Minä tahansa tuotteen alihankintasuhde ei toimi pitkään, jos raaka-aineen alihankkija toimittaa kaiken aikaa väärää, tai virheellistä raaka-ainetta.

Esimieheni tuntui ymmärtäneensä tämän vertauksen, kunnes keskustelun päätteeksi hän sanoi; voisitko nyt kuitenkin soittaa sinne Hesarin toimitukseen ja sanoa, että tämä tiedotteemme pitää julkaista ensi torstaina.

Kuinka moni Applen muotoilija on saanut tappouhkauksen, kun kännykästä ei tehtykään juuri sellaista kuin ostaja halusi. Kuinka moni Audin suunnittelija on saanut tappouhkauksen, kun takavalot eivät olleetkaan sellaiset kuin olin vaatinut.

 

Miksi ihmiset lukevat sanoja eivätkä asiaa

Perjantai 20.2.2015 klo 15.26 - Kauko Niemi

Tämän päiväisen Hesarin etusivun Markkinointi-Instituutin mainos on kirvoittanut melkoiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa.

Itse pidin ilmoituksesta heti sen nähtyäni. Siinä oli oivallusta – toisin sanoen se aukeni minulle – kuinka käytät aikaasi ja kuinka päivität itseäsi. En millään lailla siis pysähtynyt sanaa nainen, saati ruvennut kehittelemään jotain feministi fantasioita tms.

Tämän päivän somessa ilmiö on jotenkin erikoinen ja korostunut. Luetaan erillisiä sanoja ja ryhdytään niistä meuhkaamaan suuntaan jos toiseen. Toki niistä voi meuhkata ja iltapäivälehdet ottavat kaiken ilon irti siitä mitä mieltä joku julkkis on jostakin asiasta irrotetusta sanasta.

Ehkä oma viitetaustani ymmärsi Markkinointi-Instituutin tarjoaman mahdollisuuden muutenkin kuin sanan nainen perusteella. Olenhan siellä opiskellut työn ohessa kaikkiaan kuusi vuotta. Olenkin aina sanonut, että jos joku on suorittanut jotakin Markkinointi-Instituutissa, niin vähät välitän hänen arvosanoistaan, vaan katson millä aikataululla hän asiansa on hoitanut. Meitä aikoinaan aloitti 87 opiskelijaa, joista 16 suoritti sen minimiajassa läpi.

Kuinka päivität itseäsi, eli elinikäinen oppiminen on tämänkin mainoksen keskeisin viesti. Jos viihtyminen ja viihteellisyys on tärkeämpää kuin osaaminen, ja oma osaaminen ei kiinnosta, niin valinta on ihan oma ja voi kaikessa rahassa lukea naisten lehtiä.

Päivän sana on kuitenkin teollinen viihteellisyys, joka ei tuo onnea, mutta sitä pitää olla jokaisessa asiassa. Tuotamme vain teollista, pinnallista onnellisuutta. Teollisuuden tehtävä on monistaa asioita kaupallisessa mielessä, kuten ohjaaja Jari Halonen YLE:n puheessa asiaa kuvaisi pari päivää sitten. Ihmisille tarjoiltiin tällä viikolla jopa suruviihdettä, kun Sipilän perhesurua ruodittiin mennen tullen.

Aloitan maanantaina kahdeksan viikkoa kestävän nettikurssin. En Markkinointi-Instituutissa. Kurssin sisältö on kiinnostava ja erityisesti minua kiinnostaa oppia ja kokea verkon yli oppiminen käyttämällä useampaa kanavaa. Kahdeksaan viikkoon en ehdi lukea sen enempää miesten kun naisten lehtiäkään.

Lue myös
Minkä version päivitit itsestäsi

Viikonlopun kaksi kuvaussuunnitelmaa meni pieleen

Maanantai 26.1.2015 klo 22.35 - Kauko Niemi

Valokuvaus harrastuksena kasvattaa luonnetta ja ennen kaikkea kunnioitusta luontoa kohtaan. Luonto ei kuuntele minun toiveitani niin kuin se ei kuuntele saati tottele edes huipputiedemiehiä, eikä bisnes sankareita. Luonto voittaa aina.

Nimensä mukaan valokuvauksessa on kaksi keskeistä elementtiä valo ja kuvaus. Kuvausta voi yrittää ja suunnitella vaikka kuinka, mutta jos ja kun luonto ei välitä minun suunnitelmistani, niin minä annan periksi kuten kahdesti viime viikonloppuna. Ei ollut sitä valoa mitä minä olisin tarvinnut.

Valokuvaus kasvattaa kunnioittamaan luontoa enemmän kuin moni arvaakaan tai tiedostaa. Valokuvaus kasvattaa luonnetta ja nöyryyttä. Ja sitten kun valo ja kuvaus menevät nappiin joskus pitkänkin yrittämisen jälkeen, onnistumisen ja luovuuden ilo on suuri.

Toki toinen puoli valokuvausta on hetki, jolloin valokuvataan olivatpa valo-olosuhteet mitkä tahansa ja kuvauspaikka mikä tahansa. Ja näppärät insinöörit ovat keksineet kaiken maailman keinovaloja, joilla saa keinotekoisia valokuvia.

Minulla pisin tähänastisista valokuvaus suunnitelmista on kestänyt 2,5 vuotta, ennen kuin sen pystyi toteuttamaan. Toinen idea kesti kaksi vuotta. Kolmas idea juoksutti ainakin 20 kertaa paikalle tarkistamaan kuinka valot ja varjot muuttuvat ja elävät. Missään näissä tapauksissa luonto ei totellut minua, vaan nöyränä odotin ja seurasin oikeaa hetkeä.

Hieno harrastus, joka opettaa luontosuhdetta, vieläkin enemmän, jos harrastaa luontokuvausta. Ja lopuksi se karu totuus; olipa sinulla millainen kamera tahansa, niin kamera on aina parempi kuin kuvaaja.

Ikkunapaikat myydään nyt

Lauantai 17.1.2015 klo 20.14 - Kauko Niemi

Olisi vaikea uskoa, että joku jättäisi asunnon ostamatta pelkän talon ulkonäön perusteella. Kuitenkin lähes kaikki asuntoilmoitukset alkavat talon kuvalla. Kiinteistövälittäjien pinttynyt, vuosikymmenien tapa, josta ei näköjään hevin päästä eroon.

Jos huoneiston pohjaratkaisu on toimiva, hinta kohdallaan, asumiskulut siedettävät, hyvät liikenneyhteydet ja edullinen sijainti perheen töiden, koulujen ja päiväkotien suhteen. Ja kaiken tämän jälkeen kaupat jäisivät syntymättä sen takia, että rakennuksen ulkonäkö ei miellytä. Vaikea uskoa.

Jos ulkonäkö ratkaisisi kaiken sen mitä sisällä tapahtuu, niin en menisi koskaan musiikkitalon konserttiin, en varmaan asuisi nykyisessä asunnossani, kyseenalaistaisin nykyisen parturini. Kun tulen kotiin taloni on silmissäni noin 3 minuuttia, riippuu tietty mihin saan autoni parkkeerattua. Kun olen sisällä, ikkunoistani näkyy joka hetki erilaisia valoja ja varjoja, erilaista toimintaa ja elämää. Se ratkaisee asunnon toimivuuden jälkeen kuinka siellä viihdyn.

Oikeaoppinen ja asiakaslähtöinen informaatio on pohjakuva ja millaista elämää näkyy ikkunoista ulos ja vasta sen jälkeen pitsiröyhelötyynyt plyysisohvalla.

YIT on nyt ensimmäinen alan toimija, joka on kääntänyt kelkkansa ja näyttää kuvia asunnosta ulospäin. Tätä toisinajattelua olen odottanut 25 vuotta, niin kauan kun olen ollut läheisessä yhteydessä asuntokaupan kanssa. Aika useasti asiasta keskustellutkin, mutta kun sitä ei voi muuttaa. No miksi ei?

Mielenkiintoista on se kuinka helposti kuljetaan aina vain samoja latuja ja pahimmassa tapauksessa samoja latuja kuin kilpailijat ja kaikki muutkin. Tämähän on vain yksi esimerkki.

Itse julkaisin kuvasarjan kun taloyhtiöni täytti 100 vuotta. Millaista elämä on katsottuna sata vuotiaan silmin ympärille ja se antaa todella toisenlaisen kuvan kuin sata vuotta samanlaisena jököttänyt talo.

Satavuotiaan silmin – kuvanäyttely netissä

Asumisen kasvot näkee ikkunan avaamalla