Että ketäkö äänestin

Sunnuntai 25.5.2014 klo 16.56 - Kauko Niemi

Äänestin henkilöä, jonka arvomaailman uskon tuntevani tarkkaan, vaikken henkilökohtaisesti ole häntä tavannutkaan. Hän on avoimesti ilmaissut mielipiteitään ja ajatuksiaan eri asioista sosiaalisessa mediassa jo useita vuosia. Hänen sadat, jopa tuhannet kommentit ja päivitykset eivät ole olleet ristiriitaisia keskenään.

Kukaan ei pysty feikkaamalla olemaan vuosia niin johdonmukainen, etteikö jossain vaiheessa lipsahtaisi sellaisia some-kommentteja, jotka paljastaisivat todellisen luonteen. Näin on käynyt monen ystäväni ja tuttavani kohdalla. Käsitys hyvin tuntemasta henkilöstä on muuttunut tai ainakin henkilön esittämä arvomaailma on joutunut uudelleen arvioitavaksi.

Pari viikkoisen politiikkajargonian jätin omaan arvoonsa. En ole aiemminkaan innostunut kaikenmaailman höpöttäjistä. Vaalitentit ovat lähinnä kevyttä sirkusta, ei muutaman kommentin ja sutkauksen perusteella pidä luoda pysyviä, saati äänestettäviä mielipiteitä. Torstainen puheenjohtajatentti oli hyvä esimerkki. Arvioita tehtiin lähinnä kuinka puheenjohtajat esiintyivät. Itse sisältö ei antanut mitään uutta. Täyttä teatteria veronmaksajien rahoilla, kuten Sipilä tilaisuuden lyttäsi.

Kampanjoissa toistetaan puoluetoimiston viestejä, joihin harva, Donneria lukuun ottamatta, uskaltaa sanoa oman todellisen mielipiteensä. Kampanjoinnissahan puhutaan puuta heinää ja asioista, jotka eivät vähimmässäkään määrin kuulu näiden vaalien asiasisältöön. Vaikkapa jatkuvasti esillä oleva Suomen liittyminen Natoon. Sitä tulevaisuudessa tuskin päätetään Brysselissä.

Miksi ihmeessä jälleen kerran mennään samalla kampanjointikaavalla, vaikka uusia vaihtoehtoja vaikuttamiseen on todella paljon. Miksi kampanjointi aloitetaan kaksi viikkoa ennen vaaleja, aivan kuin kaikki alkaisivat nollasta upouusilla pinsseillä ja mukeilla. Ja huomenna kaikki on toisin.

Hyvä kansanedustajaehdokas. Aloita kampanjasi ensi vuoden huhtikuun 19. päivän eduskuntavaaleja varten huomenna. Tosin silloinkin olet jo pahasti myöhässä. Hanki laaja someverkosto ja pysy omassa totuudessasi, siinä mikä sinun totuutesi ja arvomaailma edustaa. Siitä syntyy arvostus ja uskottavuus.

Älä tuputa itseäsi saati puoluetoimiston iskulauseita. Olet hereillä ja kommentoit ahkerasti ja mielenkiintoisesti ajankohtaisia asioita oman arvomaailmasi kautta. Minun tehtäväni on sitten arvioida millaisiin asioihin otat kantaa ja millä tavoin. Lykkyä tykö!

Lue myös

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Kun sanat menettävät merkityksensä

Kun sanat menettävät merkityksensä

Tiistai 20.5.2014 klo 8.58 - Kauko Niemi

Sain tänään sähköpostia K-ryhmältä. Siis samalaista postia kuin viimeiset 20 vuotta. Tänään viestin otsikko oli K-Citymarketin Hintarallissa hinnat pohjassa. Tarkempi viestiin tutustuminen osoitti, ettei pohjakosketusta löytynyt oikein mistään tuotteesta. Vain markkinahintaisia tuotteita, joita löytyy muista kauppaketjuista ja jopa halvempia Lidlistä. Otsikon viestillä ei ole todellista sisältöä.

Tosin kosmetiikkaa en pysty arvioimaan, koska minulla ei ole sen alueen hintatietoutta lainkaan, sillä niitä tuotteita en marketeista osta.

Saamani viesti voi toimia vain niissä tapauksissa, ettei vastaanottaja on hinnoille umpisokea, eikä esitetyillä alennusprosenttinumerolla ole mitään sisältöä.   Emmehän osta prosentteja vaan sen hintaisia tuotteita mitä kassakuitti osoittaa.

Eiköhän tässä ole yksi syy kauppojen ongelmiin. Yhä hintatietoisempien ihmisten ajatuksissa sanat menettävät merkityksensä. Pohjahinnat ja muut vastaavat vuosia toistetut sanat ilman todellista merkitystä eivät markkinoinnissa toimi. Sanat saavat todellisen merkityksen vastaanottajan päässä.

Eikö kaupalla ole luovuutta muuttaa tätä vuosikymmeniä toistettua räiskintää. Vain onko se laiskuutta muuttaa viestintää uskottavaksi antamalla sanoille oikea sisältö. Markkinaosuuksien lasku pakottanee jossain lähitulevaisuudessa muuttamaan tätä ikivanhaa mallia. Muutakin kuin ysi-ysi.

Sama tilanne on parhaillaan pyörivässä vaalikampanjoinnissa. Jo aiemmin kritisoin sitä, kuinka hyvätkin kommunikoijat luiskahtavat vuosikymmeniä toistettuun vaalijargoniaan. Vaalikampanjoinnissa sanoilla ei ole tänään juurikaan mitään merkitystä.

Kolmas tapaus, missä sanat ovat menettäneet merkityksensä, ovat johtajien kiitos-, juhla- ja kehupuheet. Kukaan ei huomaisi mitään, vaikka hän käyttäisi samaa hiirenkorvalle rypistynyttä puhepaperiaan vuodesta toiseen. Niin ympäripyöreää ylistystä ja kehumista, ettei näennäisesti hienoilla sanoilla ole todellisuudessa mitään vaikutusta. Saattaa jopa osaa hyvämuistisia ärsyttää.

Kun sanat menettävät merkityksensä, se tapahtuu salakavalasti ja pikkuhiljaa. Tunnusmerkit ja tulokset näkyvät jossain muualla kuin niissä mainosten huomioarvotutkimuksissa. Luottamuksen ja uskottavuuden kariseminen vaikuttaa pitkällä aikajaksolla laajalti ja monella eri tavalla.

Miksi hyvin kommunikoivasta ihmisestä tulee vaaliehdokas

Keskiviikko 7.5.2014 klo 19.27 - Kauko Niemi

Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun vaalikampanjat eivät tuoneet mitään uutta, raikasta tapaa kertoa osaamisestaan ja itsestään.

Nekin henkilöt jotka ovat jo pitkään hyödyntäneet somea nostamalla kiinnostavia ilmiöitä esiin ja kommentoimalla niitä sosiaalisessa mediassa, häipyvät yks kaks turuille ja toreille nyhräämään ja jakamaan jotain lippulappuja ja pinssejä muutamalle ohikulkijalle.

Ja sama, hyvin kommunikoiva ehdokas unohtaa somen luonteen ja alkaakin spämmätä vaalinumeroaan ja toriaikataulujaan. Ihan niin kuin helsinkiläistä äänestäjää kiinnostaisi milloin ehdokas on jakamassa pinssejään Kittilän torilla.

Miksi ihmeessä palata kymmeniä vuosia käytössä olleisiin keinoihin. Onhan se tietenkin riski, jos aktiivisesti ottaa kantaa asioihin somessa, niin voi lipsahtaa ilmoille jotain muuta kuin mitä on postikorttiin tai pinssiin painettu.

Mielenkiinnolla jään odottamaan josko jo seuraavissa vaaleissa

Mikä se rakennemuutos oikein onkaan

Sunnuntai 27.4.2014 klo 12.50 - Kauko Niemi

Rakennemuutos ei ole tuunaamista, missä vanhoihin tapoihin ja menetelmiin vaihdetaan uutta väriä, varjellaan perinteitä, pidetään kiinni vaan siitä mitä osataan ja mikä on minulle edullista. Ja politiikassa ei synny mitään merkittävää, kun lähtökohtana on äänestäjän tämän hetkinen hyysääminen.

Suhteutan omaa rakennemuutostani vaikkapa Itellan rakennemuutokseen, jolloin voi arkipäivän toiminnoissa kohdata pienen ihmisen rakennemuutoksen ja miettiä tämän skaalautuvuutta suurempiin kokonaisuuksiin.

Viimepäivien uutiset ovat kertoneet kuinka Itella Postin jakajien yt-neuvottelut päättyivät maalis­huhtikuun vaihteessa 495 vakituisen jakajan irtisanomiseen.  Potkuja perustellaan postin määrän vähenemisellä.

Lehtien ja kirjeiden jakelu väheni viime vuonna yli sadalla miljoonalla kappaleella, kun esimerkiksi laskut ovat siirtyneet verkkopankkien e-laskuiksi. Potkujen jälkeen jakelureitit ovat pidentyneet ja nyt valitetaan, ettei päivittäistä postinkantoa ehditä hoitaa joka päivä. Pitäisikö oikeesti säilyttää tämä iän ikuinen päivittäinen rakenne?

Itellalle tämä ei pitäisi olla yllätys ja varmasti melko helppo laskea kuinka paljon paperiposti vähenee.  Kunhan ei vain aseta arvioita lineaariselle käyrälle.

Oma rakennemuutokseni tarkoittaa joka päivä johonkin digitaaliseen värkkiin, ohjelmistoon, palveluun tutustumista tiedon ja taidon tasolla, aika usein myös kokeilemista. Siitäkin huolimatta että kuulun ikäryhmään, joka ei kuuleman osaa käyttää uusia palveluita.

Reilut kolme vuotta sitten kävin systemaattisesti läpi kaikki ne tahot, joiden kanssa olen tekemisissä ja lopetin yhteistyön niiden kanssa, jotka eivät pystyneet lähettämään e-laskua.

Nyt minä saan yhden paperilaskun kuukaudessa. Tämäkin alkaa olla katkolla. Tällä perusteella minulle riittäisi oikein hyvin postinkanto kerran kuukaudessa. Se muu posti, joka tulee luukusta, on pääsääntöisesti postin kantamia mainoksia. Näitäkään ei tarvitse tulla joka päivä, josko koskaan.

Puolitoista vuotta sitten lopetin viimeisen painetun uutislehden tilaamisen. Nyt kuljetan paperia jätepaperikeräykseen pussukan, ehkä joka kolmas viikko tai harvemmin. Jos kaikki tekisivät tämän rakennemuutoksen, niin säästäisimme taloyhtiöisen kustannuksia melkoisesti ja vielä enemmän luonnonvaroja.

Käytän melko paljon nettikauppoja. Tavarat tilaan pääsääntöisesti pakettiautomaatteihin ja saapumisilmoitus tulee sähköisenä viestinä, joten siihenkään en tarvitse enkä kaipaa kustia.

Minulle sopisi oikein hyvin paperipostin kanto kerran viikossa ja siinäkin on melko suuri ylimitoitettu varmuuskerroin.

Se missä käytän Postin palveluita, ovat lähettämäni paketit, kun olen myynyt tavaraa netti-palveluissa. Tilastot näyttäisivät muutaman viime vuoden aika syntyneen noin pari sataa kauppaa. Tuskin kertaakaan olen onnistunut etukäteen tietämään postituskuluja.

Rakennemuutosta tarvitaan Postin hinnoittelussa. Jos asiakas ei pysty etukäteen selkeästi löytämään palvelun hintaa, niin silloin ollaan hakoteillä. Liian monimutkaisissa rakenteissa, joita olisi syytä yksinkertaistaa.

Elämän nautinnot ja vauraus

Maanantai 7.4.2014 klo 19.01 - Kauko Niemi

Yleiseksi totuudeksi muodostuu helposti lehtiä lukiessa ja somessa pyöriessä, että elämän nautintoja ovat luxus-tuotteet, bilettäminen, näyttävät autot, tavarataivaat, shoppailu  jne jne.

Luin juuri yhden itsensä kehittämistä käsittelevän kirjan. Kirja oli kaikin puolin mielenkiintoinen, mutta jossain kohtaa se rupesi tökkimään, kun ryhdyttiin puhumaan kuinka voit vaurastua ja nauttia elämästä.

Kirjan vaurastumisen aakkoset ja viikonloput suuret lotto-paukut käynnistivät ajatusprosessin, että miksi minun pitäisi vaurastua? Onko ajatuksissani jotain vialla, sillä vaurastuminen ja elämästä nauttiminen lehtijuttujen muodostaman yleisen totuuden ja käsityksen mukaisesti ei juurikaan kiinnosta. Siis miksi vaurastuisin?

Lämmin ja puhdas koti riittää. Autosta en maksaisi yli 20.000 euroa, vaikka voittaisin 57 miljoonaa euroa. Bilepaikkoihinn saisi kantaa ja michelin-ravintoloissa en viihtyisi, sillä ruoka on reseptivapaata uskomushoitolääkettä. Sitä otetaan oikea määrä oikeaan aikaan. Sitä paitsi tämä lääke on tehokkaampaa, kun sen ottaa 6 km patikoinnin jälkeen Nuuksion tulilla.

Mutta mitä se vauraus ja elämästä nauttiminen sitten on? Se on jokaiselle eri asioita, kunhan ei sorru toteuttamaan harhaista mielikuvaa elämän nautinnoista yleisen totuuden ja naapurien paineen alaisena.

Tunnen ihmisen, joka vielä parin vuoden jälkeen muistaa olla tyytyväinen, kun sai ostettua hyvin toimivan  lippiksen kahdella eurolla. Eikä hän ole edes köyhä, eikä huono-osainen, mutta nauttii muusta kuin luxustuotteista.

Kaveripiiriini kuuluu henkilö, joka käyttää työmatkoihinsa yli 2 tuntia päivässä, vaikka ihan hyväpalkkaisena ja korkeassa asemassa organisaatiossa voisi koska tahansa ostaa mersun tai ottaa työsuhdeauton. Hän nauttii aivan muista asioista. Tosin joutuu selittelemään autottomuuttaan harvase päivä.

Tuon kirjan käynnistämän ajatteluprosessin tuloksena ja ison ajatusmuutoksen jälkeen olenkin valmis vaurastumaan. Tosin en sen takia, että saisin itselleni näyttävämmän auton tai tavarataivaista turhaa krääsää (tälläkin hetkellä netissä myynnissä noin 50 tuotetta). Vaan siksi, että voisin kanavoida vaurautta sinne missä sitä ihan oikeasti tarvitaan. 57,3 miljoonalla saisin paljon hyvää aikaiseksi.





 

Paljastuskierteet ryöpsähtivät käyntiin

Perjantai 4.4.2014 klo 14.35 - Kauko Niemi

Kaksi mielenkiintoista avausta kirjojen kautta parin päivän sisällä. Tapaukset Kummola ja Soini.

Jokainenhan, jopa Soini tietää, että tällaisen jytkyn jälkeen asioita pengataan ja jokainen kivi käännetään. Aina on jollakin tarve, jopa vihjata asioista. Kummolan kohdalla en ole aivan varma, sillä hänen julkisuuden hallinta on niin alkeellisella tasolla.

Kirjan julkaisun jälkeen Kummolan on turha örähdellä yhtään mitään. Toki Kummola aiheutti itse kirjalle huikean kiinnostavuus asteen ja moninkertaisen julkisuuden.

Luulen, että Soinin arviot eivät ihan osuneet nappiin niistä vaikuttimista, joilla kirjalla pyrittiin. Jokainen on satavarmasti tiennyt, ettei Soinin terveys voi olla hyvä. Jokainen tietää satavarmasti, ettei Soinin terveys muutu yhdessä yössä, niin kui ei kenenkään muunkaan ihmisen. Jokainen on satavarmasti tiennyt, etteivät Soinin todelliset ajatukset ja julkinen populismi kulkeneet käsi kädessä. Oma kirja avaa nyt näitä saloja.

Kirja paljastaa, että todellisuuden ja populismin ero on ollut liian suuri ja se synnyttää epäluottamuksen kuilun. Toki aina on olemassa ero todellisuuden ja mielikuvien välillä, mutta toleranssi ei voi olla mahdottoman suuri. Liian suuri toleranssi paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin.

Nyt Soinikin tietää mitä on elää kaksoiselämää. Siis samanlainen tunne kuin kellä tahansa homolla. Soinin olisi nyt helppo samaistua yksilön ristiriitaisessa tunnemaailmassa elämisessä ja kääntää kelkkansa tasa-arvoisuuden kannattajaksi.

Molemmat herrat ovat nyt liipaisimella ainakin seuraavan puoli vuotta. Enkä usko, että kumpikaan tästä selviää kunnialla.

Rajalan nettiharhautukset eivät nyt mene jakeluun

Maanantai 31.3.2014 klo 11.45 - Kauko Niemi

Otanpahan nyt esimerkiksi kamerakauppa Rajalan. Suureellisesti mainostettu Digiviikko alkoi tänään. Ajattelin tarkistaa, josko tarpeisiini löytyisi jotain vastinetta, mutta löysinkin vain Rajalan omia tarpeita, ei asiakkaan.

Minusta hyvä nettipalvelu antaa käyttäjälleen helposti ja nopeasti vastauksen hakemaansa tietoon. Mieluusti kahden, kolmen klikkauksen jälkeen. Eikä se johda käyttäjää kierrelleen ja kaarrellen johonkin ihan muualle. Mitä muut ovat katselleen – se ei oikeesti minua kiinnosta. Kaikki tällainen harhaanjohtaminen on ärsyttävää ja saa sulkemaan koko saitin.

Rajalan etusivu mainostaa juuri nyt Digiviikkoa, mutta minun viisauteni ei riitä löytämään yksinkertaisesti ja selkeästi mitä Digiviikko pitää sisällään. Mitkä tuotteet ovat Digiviikolla hinnoiteltu eri tavalla kuin normaalisti. Millaisia tuotepaketteja Digiviikko mahdollisesti tarjoaa.

Ei – näitä ei ole koostettu mihinkään. Satunnaisella selaamisella löydät tuotteiden joukosta sieltä täältä merkinnän Digiviikko, joka tarkoittanee normaalista poikkeavaa hintaa.  Tuotteen ominaisuuttahan Raja tuskin pystyy muuttamaan.

Hakukoneen haku ”Canon 5D” antaa ensimmäiseksi vastaukseksi – Tuotetta Canon 5D hakeneet ovat kiinnostuneita myös näistä. Totta kai ovat kiinnostuneet, koska haku antaa kaikkea muuta kuin Canon 5D. ja kone vain sorttaa eksyneiden sivustoja.

Hakukoneen haku Canon EOS 7D ei anna vastaukseksi 7D kameraa vaan kaikkea hilavitkutinta, jotka sopivat 7D kameraan. Listoja mitä muut 7D hakijat ovat katsoneen.  Itse kameran löydät vasta valikon > Canon > Digitaaliset järjestelmäkamerat kautta.

Ilmeisesti Canon 5D ei kuulu Digiviikon ohjelmaan. Rajala ilmoittaa hinnan olevan 3099 euroa ja normaalihinnan 3899 euroa. Tosin samaa tuotetta myydään 2700 eurolla ja alle 3000 euron monessa muussa kaupassa.

Mihin perustuukaan Googlen menestys. Yksinkertaisuuteen, yhteen hakukenttään ja oikeisiin vastauksiin. Jos hakisin Googlesta Canon 5D kameraan ja saisin vastaukseksi, että afrikkalaiset 5D tuotetta hakeneet ovat kiinnostuneita näistä bambun versoista. Jaksaisinko käyttää Google kymmeniä kertoja päivässä – en.

Avoin ja vapaa tiedonkulku ottaa koville

Lauantai 22.3.2014 klo 18.11 - Kauko Niemi

Tieto on valtaa ja tieto murenee internetin myötä sellaista vauhtia, etteivät kaikki ehdi mukaan tai jopa luulevat, ettei kehitys muka koskisi heitä lainkaan. Tiedon merkitys muuttuu salakavalasti aivan pienistä asioita koko maailmaan koskeviin asioihin ja yhtäaikaisesti kaikilla tasoilla.

Turkissa pääministeri on ottanut itseään suuremman urakan murskata Twitterin. Tämän päivän Hesarissa arvioidaan, että Erdogan ottaa mallia osin Kiinasta, missä puolue on kyennyt sammuttamaan suuren kansanosan tyytymättömyyden voimakkaalla talouskasvulla, sensuurilla ja väkivallalla. Turpa kiinni ja rikastu. Puree paremmasta elämästä unelmoiviin.

Ei ole epäillystäkään siitä, etteikö Kiina menetä otettaan ja sitä ennen jo Turkki tiedon avautuessa yhä enemmän ja tiedon saatavuuden helpottuessa. Eikä tiedon avautumisen kehitystä estä mikään.

Niin pientä yhteisöä ei ole enää olemassakaan, jota tämä kehitys ei koskisi. Syytä oppia elämään että kaikki on avointa ja kaikilla on oikeus ilmaista itseään. Välineet ovat jo meillä käytössä.

Timo Soini vähätteli, jopa paheksui sosiaalista mediaa. Soini tietää valtansa horjuvan sitä enemmän mitä enemmän puolueessa levitellään tietoja ja kikkelikuvia. Soininkaan on turha vedota johonkin hallinnon arvovaltaan, kun taustalla ovat ihan muut uhkakuvat. Jokainen tieto, jokainen huhu on vain niin helppo tarkistaa ja tulee julkisuuteen joka tapauksessa tavalla tai toisella ja jytkyt sulavat pois.

Parempi olla avoin ja rehellinen, sillä mikään ei pysy piilossa. Vai mitä mieltä olet vaikka Yhdysvaltain urkintapuuhista.

Soinin kaltaisia juntturoita ovat vaikkapa Kalevi Kummola ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, jotka elävät luhistuvassa, vanhassa maailmassa ja ihmettelevät vain huuli pyöreänä miten ympäristö muuttuu ja mikseivät ihmiset usko heitä.

Tiedot ovat nyt ja tulevaisuudessa vain käytettävissä olevaa raaka-ainetta, josta jokainen muodostaa oman mielipiteensä ja se on ihan yhtä oikea kuin kenenkä tahansa toisen mielipide. Tiedon rajoittamisella tai valinnoilla ei voida enää tätä maailmaa ohjata. Tämä on valtava muutos ihan pienistä yksittäisistä tapauksista suuriin maailman laajuisiin kysymyksiin.

Risto Linturi referoi juuri Facebookissa osuvasti Nasan rahoittamaa tutkimusta, joka ennakoi yhteiskunnan melko pikaista romahdusta. Vallan rakenteet alkavat jäykistyä ja kehitys hidastua sekä eriarvoisuus kasvaa ennen romahdusta, joka sitten tapahtuu ympäröivien alueiden nopeamman kehityksen paineessa. Valtaahan on vuosisadat rakennettu tiedon varaan, eikä se enää onnistu.

Ja lopuksi vaikka oma pieni esimerkkini tiedon käytöstä ostettuani astianpesukoneen. Luin internetistä koneiden teknisiä ominaisuuksia valmistajien sivuilta. Kymmenvuotta sitten tämä olisi riittänyt valinnan perusteeksi.

Mutta valintaan vaikuttavasta informaatiosta ainakin 80 prosenttia oli tällä kertaa ne sadat sivut suomalaisia ja kansainvälisiä testejä, sosiaalisen median mielipiteitä, kotimaisia ja kansainvälisiä käyttäjäarvioita. Huutonet ja tori –tyyppiset käytettyjen laitteiden myyntikanavat, joissa paljastui millaisia koneita ja minkä ikäisenä oli myynnissä ja miksi niitä myytiin pois.

Kävin kahdesti kaupoissa, mutta kertaakaan en jutellut yhdenkään myyjän kanssa. Ainoat fyysiset henkilöt olivat asentajat, jotka toivat ja asensivat keskiviikkona netistä tilatun koneen perjantaina.

Suomen fiksuimman ihmisen valinta on helppo

Lauantai 15.3.2014 - Kauko Niemi

Jos minun pitäisi valita juuri nyt Suomen fiksuin ihminen, niin valinta olisi harvinaisen helppo. Hän on piispa Irja Askola.

Askolan eilen iltainen kommentointi Stradassa Kristuksen morsian elokuvaa ja tämän päivän Helsingin Sanomien haastattelu ovat sen tasoista kiihkotonta pohdintaa, että sitä soisi tulevan vastaan useamminkin.

Askolan ajatukset ovat laaja-alaisia, kiihkottomia, hyvin perusteltuja ja kaiken lisäksi selkeän ymmärrettäviä.

Askolan persoona riisuu ylilyönnit. Kummassakin esimerkkitapauksessa toimittajat pysyvät asiassa ilman äärimmäisyyksiin vietyjä kärjistyksiä. Ja se johtuu Irja Askolan persoonasta ja tavasta kohdata ihminen aidosti.

Itse olen kerran haastatellut häntä juttua varten. Tein kotiläksyni huomattavasti keskivertoa paremmin. Paremmin kuin vaikka ennen pääministerin haastattelua. Enhän voi mennä näin fiksun ihmisen pakeille valmistautumatta.

Omalla kohdallani hyvästä ennakkovalmistelusta huolimatta jäi itselleni epäselväksi pitääkö min teititellä vai voinko sinutella. Tämäkin ratkesi fiksulla tavalla. Istuin yksin odottelemassa sisään käynnissä. Askola tulee itse noutamaan minut työhuoneeseensa ja huikkaa iloisesti jo kaukaa, että sinä olet varmaan Kauko. Siinä selvisi sinutellaanko vai teititelläänkö.

Fiksuus kumpuaa aitoudesta. En ole kohdannut sellaisia viestejä, joissa Askola puhuisi itsensä pussiin. Tänään yhtä, huomenna toista – ota siitä nyt selvää mentaliteetilla. Askolan viesteihin ei ole sisällytetty puppusanagenaraattorilla tuotettua propagandamössöä, eikä piilotettu asioita rivien väliin.

Yritysviestinnän taktikoinnissa kun esimerkiksi lasketaan kuinka monta kertaa haastattelussa pystyy toistamaan yrityksen tietyt avainsanat. Lopputulos on luonnoton ja epäuskottava. Sellaisen haastattelun esillepano vaatii toimittajan rankkaa toimittamista. Ja yrityksen puolella alkaa peli - kuinka minä mieleni pahoitin.

Minulla on joskus tarve löytää paikasta A paikkaan B muttei aina kartalla

Maanantai 10.3.2014 klo 10.19 - Kauko Niemi

En keksi mitään tarvetta ilmoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomille omia sijaintitietojani. Tästä syystä en voi ladata esimerkiksi HS mobiiliversiota. Jos en anna lupaa käyttää sijaintitietojani en voi ladata ohjelmaa.

Oma tietoturvani on tärkeämpää kuin päivän pizza-tarjoukset. Oma julkinen sijaintitietoni on se jonka tällä hetkellä karsin pois, ja hyväksyn vain palvelut, joissa sijaintitieto on välttämätön. Esimerkkinä vaikkapa Parkman paikoitusohjelma. Sen käyttämä paikkatieto tietää automaattisesti minkä hintaisella alueella auto on paikoitettuna ilman erillisten koodien näpyttelyä.

Paikkatieto on turvallisuuden kannalta kokolailla vaarallinen tieto. Joku seuraa sinua ja tietää missä liikut, onko se välttämätöntä? Joku tietää milloin asuntosi on tyhjä, onko se välttämätöntä nykyaikana? Ei todellakaan.

Jos joku palveluntuottaja on sitä mieltä että ota tai jätä, niin kannattaa jättää. Toisaalta käyttäjän valinnanvapaus toisi paitsi lisää käyttöä palvelulle niin se luo erinomaista brändin tukemista.

Kokeilin paluuta vuodentakaiseen

Sunnuntai 2.3.2014 klo 11.02 - Kauko Niemi

Aloitin eilen aamulla päivän pakkosyötetyllä, paperisella Hesarilla. Siis ihmiskoe vuoden takaiseen tilanteeseen. En myöskään avannut mitään bittivärkkiä, ennen kuin aloin sotkeentua painomusteeseen.

Montaakaan sivua ei tarvinnut selata, kun äkkiä tunsin kuinka passiivista painetun lehden lukeminen onkaan. Otat vastaan vain sen mitä toimittaja on päättänyt asiasta kirjoittaa. Ota tai jätä.

Tunnetta en ollut aiemmin tiedostanut. Siis uutiskulutukseni (satun olemaan uutisnarkomaani) on vuodessa muuttunut melkoisesti, sen jälkeen kun paperille painetut uutiset lakkasivat putoamasta postiluukustani.

Paperilehteä lukiessani syntyi koko ajan tarve katsoa mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, millaisia kommentteja lukijat ovat antaneet, tarkistaa ovatko faktat todella näin paljon erilaiset mitä minun käsitykseni asioista ovat.

Ei, vaan piti jatkaa annettuina uutisina. Tunne oli todella yllättävä, enkä sitä ole aiemmin tiedostanut. Joskus nettipolut saattavat olla hyvinkin pitkiä ja kiemuraisia kun jonkun asian ympärillä pyörii. Facebookista bloggareihin ja sitä kautta niin sanottuihin virallisiin totuuksiin ja kaikkea siltä väliltä.

Näköjään luen siis uutisia, asioita, enkä tiettyä mediaa. Käsitykseni asioista syntyy useamman lähteen tiedoista. Enkä usko tällä hetkellä, että joku media olisi jatkuvasti parempi kuin joku toinen.



ps. Helsingin Sanomat tuputtaa väkisin painettua lehteä. Olen ilmoittanut sekä kirjallisesti että soittamalla, etten halua tätä niin sanottua lahjaa. Seuraavalla yhteydenotolla lienee ryhdyttävä uhkailemaan, että lopetan sähköisen tilauksen, jos paperin tulo ei lopu.

Tänään on helppo tulkita mediatalojen säälittävää asenneilmastoa

Perjantai 28.2.2014 klo 12.33 - Kauko Niemi

Mediatalot riemuitsevat tänään uutisoidessaan omaa alaansa. Printti pitää pintansa. Hesari hehkuttaa printin ylivoimaisuutta. Allerin Aalto-Setälä vakuuttaa Facebookissa, ettei printillä ole mitään hätää.

Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan painettujen lehtien lukijamäärät putosivat 3,2 prosenttia puolen vuoden takaisiin lukuihin verrattuna. Pudotusta on tapahtunut ainakin kuudessa viimeisessä mittauksessa.

Tämä on siis riemunaihe ja juttujen "omalehmä ojassa" näkökulma. Se on myös itsensä pettämistä silloin jos ohjaa ajattelua, ettei muka olisi mitään hätää, eikä

Jos lehdet olisivat uutisoineet jotain muuta toimialaa kuin omaansa, olisi aivan varmasti otsikoihin noussut, että tablettien käyttö uutisten kulutuksessa kasvoi 987 prosenttia ja matkapuhelinten 243 prosenttia ja reilusti yli puolet käyttää viikoittain pc:tä uutiskulutuksessaan. Ja näiden lukujen pohjalta huiman synkkiä spekulaatioita tulevaisuudesta.

Tällainen tyytyväisyys on kehityksen este ja varsin vaarallista kuplan rakentamista. Nyt on aika laskea muutosten kulmakertoimia ja arvioida milloin on paskat housuissa, ellei sähköisiin toimintamalleihin satsata.

Tarkkaan en tunne tutkimuksen metodeja. Väkisinkin ja jo vanhasta kokemuksesta herää aina kysymys kuinka paljon näitä lukuja pystytään manipuloimaan erilaisilla kampanjoilla.

Tänä aamuna luukustani tipahti jälleen Hesarin paperiversio. Olen sen aiemmin kieltänyt sekä kirjallisesti että suullisesti soittamalla Sanomien asiakaspalveluun. Heillä on joku käsittämätön vimma tuputtaa paperilehteä. Ketä tässä vedätetään mainostajia vai statistiikkaa.

Ehkä tänään esitän Hesarille uhkavaatimuksena sähköisen tilauksen lopettamisen, jos printtiversio ei lopeta täyttämästä jätepaperipussiani.

Negatiivistä markkinointiviestintää

Tiistai 11.2.2014 klo 17.53 - Kauko Niemi

Minulla on liikaa tarpeetonta tavaraa. Jostain sitä vaan siunaantuu. Eittämättä suurin syyllinen olen minä itse, vaikken shoppailusta nautikaan millään tavoin.

Käytetyn tavaran kauppaaminen on osoittautunut yllättävän työlääksi. Kirpputorien tuloksellisuutta en tällä hetkellä pysty arvioimaan, kun en ole muutamaan vuoteen myyntipaikkaa vuokrannut. Ja muutenkin olen kallellaan sähköisiin palveluihin.

Huuto.net ja Tori.fi ovat tällä hetkellä kanaviani. Ja jos muista vastaavista on jollakin hyviä kokemuksia, niin kertokaahan.

Huuto.net ratsastaa tällä hetkellä sillä kuinka paljon siellä on tavaraa kaupan. Tätä kirjoitettaessa hetki sitten myynnissä oli 1.766.464 kohdetta. Minusta tällä luvulla on turha kehua. Se vaan todistaa, että kanava toimii huonosti, jos tavara jumittuu kanavaan. Tämä on myös käytännön fiilikseni. Tori.fi vastaava luku on 498.693. 

Toinen häiritsevä asia huuto.netissä on nimitys tehomyyjäksi. Tämä malli on varmaan lipsahtanut jostain Sanoma-konsernin mediamyyntiosastolta. En minä halua olla rogari eli tehomyyjä. Minähän vain haluan päästä eroon käyttämättömistä tavaroistani, kun en ole keräilijäluonne.

Välttääkseni tehomyyjäksi nousemisen, oli pakko pitää muutaman kuukauden tauko. Minusta tällaiset markkinointiviestit eivät ole kovin asiakaslähtöisiä tässä tapauksessa.

Käyttökelpoisen tavaran markkinointi ei ole aivan yksinkertaista, niin kuin ei myyntityö yleensäkään – ainakaan minulle. Kuitenkin esimerkiksi huuto.netin palautteestani 99,7 prosenttia on positiivista. Ja jokaisen kaupan kohdalla jännitän, että antavatkohan esittelyni ja kuvani satavarmasti oikean kuvan tuotteesta ja sen kunnosta.

Yhdeksi suurimmaksi esteeksi vanhan tavaran kauppaamisessa muodostuu Itella ja muut kuljetuspalvelut. Jos tuotteelle on hankittava toimitus, on myyntihinnan oltava mieluusti yli 50 euroa ja näitähän on käytetyssä tavarassa enempi harvoin.

Ei muuta kuin seuraavaksi siisti, toimintakuntoinen, 50 cm liesi linjoille!

Hot ass

Sunnuntai 9.2.2014 klo 22.05 - Kauko Niemi

Toyota vaihtoi vuosi sitten kuusi vuotta vanhaan Yarikseeni kustannuksitta oikean etupenkin. Pelkääjän puolen istuimen lämmitys kuumeni ja jopa sulatti reiän istuimeen. Sekä reiät kahteen kyydissä olleiden ihmisten takkeihin.

Toyota selitti tuolloin, että he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voisi johtua. Tuolloin annettiin ymmärtää, ettei vastaavaa vikaa ole aiemmin tullut vastaan.

Penkinvaihto tapahtui sujuvasti heti kun uusi istuin oli saatu maahan. Samoihin aikoihin Huomattiin myös takeissa olevat reiät, joiden kuvat lähettiin Toyotalle. Mitään kannanottoa tai kommenttia heiltä ei takkien suhteen herunut.

Viime viikolla levisi maailman laajuisesti uutinen, että Toyotan penkinlämmittimet ovat palovaarallisia.

Otin yhteyttä Suomen Toyotaan, mistä asiakassuhdepäällikkö Rani Palmu selittää, ettei minun tapauksellani ja uudella tapauksella ole mitään yhteyttä, eivätkä he näin ollen palaa asiaan eikä takkien korvausasiaan.

Asiakkaana tietenkin minulle on aivan sama mistä syystä istuin palaa ja polttaa matkustajan vaatteisiin reikiä. Se vaan on minulle auton istuimen tekninen vika. Auton, jonka on valmistanut Toyota jossakin päin maailmaan. Luultavasti Ranskassa.

Hesarin testin mukaan minun kannattaisi opiskella Insinööriksi ? näin olen epäillytkin.

Keskiviikko 29.1.2014 klo 12.54 - Kauko Niemi

Tämän päiväisen testin tulos: Tekniset ja luonnontieteelliset ongelmat kiehtovat sinua. Haluat ymmärtää, minkälaisen logiikan mukaan laitteet toimivat. Jo lapsena purit vanhempiesi kielloista huolimatta vempaimia osiin nähdäksesi, miten ne on koottu. Insinööritietteitten laajasta kirjosta voisi löytyä sinulle koulutusala. Uusien koneiden suunnittelijaksi saat hyviä valmiuksia tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelmasta, jossa opiskelu kestää neljä vuotta. Jos olet kiinnostunut käytännön tietotekniikasta, ammattioppilaitoksien tietoliikennetekniikan perustutkinnon suoritat kahdessa-kolmessa vuodessa.

Aikoinaan muutin taloon, jonka sauna ei lämminnyt tarpeeksi. Rakentaja vähätteli minun saunatottumuksiani, ettei sen nyt niin kuuma tarvitse olla. Lainasin silloiselta työnantajaltani Honeywellilta lämpöpiirturia, joka piirsi 15 eri anturin mittaamaa saunan lämpötilaa 24 tunnin ajan. Komean viileä saunakäyrästö.

Faktat olivat korutonta kerrottavaa, kun korkein lämpötila oli 63 astetta. Tämän jälkeen rakentaja rakensi saunan uudestaan ja kas siellä oli nautinnolliset löylyt.

Ja mitäs sanotte viimeaikaisista toiminnastani olisiko minusta oikeesti insinööriksi. Tänään olen mitannut nelisen tuntia langattoman lähiverkon nopeuksia ja todennut Surface tablettini langattoman nettiyhteyden putoavat dramaattisesti, kun kytken bluetoothin päälle, saati kytken jonkun langattoman laitteet vielä toimimaan.

Hankin uuden kaapelimodeemin, jossa taajuutta pystyy nyt vaihtamaan 2,4 GHz viiteen gigaan. Sattuu näet Surfacen wlan- ja bluetooth antennit ja koodinpätkät olemaan niin kelvotonta toteutusta, että samalla taajuudella toimiessaan ne sotkeentuvat näppäryyteensä.

Se on kuitenkin mahdollista tehdä ihan kunnollisestikin. Nokian Lumioissa on parhaimmillaan seitsemän eri antennia ja kykenevät hoitamaan erilaisia tehtäviä ihan sulassa sovussa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, etten tabletilla voi katsoa keittiön pöydällä aamu-tv:tä ja kuunnella lähetyksen ääntä langattomasta kaiuttimesta.

Toinen lähiajan insinööricase. Eilen onnistuin vihdoin ja viimein saamaan yhtenäisen maailman kotikoneen, tabletin ja puhelimen välille. Soitin Microsoftin tukeen muutamia kertoja ja sain aina erilaisia vastauksia. Luin varmaan satoja nettisivuja, joissa vain kerrottiin, että voit tehdä sitä sun tätä, muttei perusperiaatteita miten.

Insinööri luonteeni rupesi vihdoin ja viimein tietämään mitä pitää tehdä, kun tajusin mihin kaikki perustuu. Microsoftin tuen lohdutus, siitä, ettei sinun tarvitse ymmärtää perusteita, sillä kyllä ne tiedot siellä pilvessä yhdistyvät, eivät juurikaan auta jos en ymmärrä mitä tietoja siellä yhdistellään. Tämän kaiken pystyisi kertomaan puolessa A4:ssä, joka jälkeen, ainakin insinöörikäyttäjä pystyy päättelemään tekemisiään.

Mutta kun markkinointimielessä kaiken pitää näyttää niin helppokäyttöiseltä, vaikkei olekaan. Kunnon manuaalit takaisin!

Ihmiskoe D-vitamiinilla

Maanantai 13.1.2014 - Kauko Niemi

Ihmiskoe itselläni kertoo, että minun seerumin d-vitamiinipitoisuus on 101,0. Terveystalo, missä mittaus tehtiin antaa minimiarvoksi 50 nmol/l ja maksiviitearvoa Terveystalolta ei anneta.

Suomalaiset suositukset poikkeavat kansainvälisistä suosituksista, joissa S-D-25:n tulee olla yli 75 nmol/l, mutta kuinka paljon yli, siitä ei vallitse vielä yksimielisyyttä. Yhdysvaltain endokrinologiyhdistyksen suositus on 75–150 nmol/l.

Siis yhdysvaltalaisen mittapuun mukaan olen hieman alle keskitason. Suomalaisen mittapuun mukaan voin sanoa, ettei minulla ole d-vitamiinin puutosta.

Ihmiskokeeni on nyt kestänyt 3,5 vuotta. Siis mistään parinpäivän tempusta ei ole kyse. Ensimmäiset kaksi vuotta söin d-vitamiinia 100 µg päivässä. 50 aamulla ja 50 illalla. Nyt reilun vuoden säännöllisesti 50 aamulla ja satunnaisesti 50 illalla. Siis ihan mututuntuman mukaan keskimäärin 75 päivässä, sillä en ole pitänyt kirjaa iltapillereiden määrästä.

Näin siis reagoi minun kroppani D-vitamiiniin. Pillereihin ja melkoisen runsaaseen ulkona olemiseen ja kohtuulliseen liikuntaan. Liikunnan kirjanpitoni kertoo, 2,5 vuoden ajalta, että liikuntaharjoitteita on keskimäärin tunti päivässä, johon lisätään aktiivinen arkiliikunta.

Ruokavaliotakaan ei voi tässä yhteydessä väistää. Karppaan omalla tyylilläni. Siis reilusti vähemmän hiilareita kuin keskiverto ihminen. Leipä, riisi, pasta ja perunat eivät kuulu ruokavaliooni kuin satunnaisesti. Nämä loppuivat vuonna 1998.

Ruokailuun eivät kuulu myöskään punainen liha, einekset, valmisruoat eivätkä ravintolat kuin satunnaisesti. Ehdoton en ole missään suhteessa. Esiinnyt kaikkiruokaisena kaikissa paikoissa ja sitten teen vain hiljaiset valintani.

Mielikuva- ja tavoitetasolla minun ruokaympyräni on kolmannes rasvaa, kolmannes protenia ja kolmannes hiilareita.

Asioita, joilla voi olla merkitystä myös vallitsevaan tilanteeseen on se, että en ole tänä aikana käyttänyt yhtään kemiallista lääkettä. Kaiken maailman buranat olen kieltänyt itseltäni kokonaan. Muuhunkin lääkitykseen suhtaudun kielteisesti sillä perusteella, että kasvatan omaa luontaista vastustuskykyä.

En myöskään tupakoi enkä juurikaan käytä alkoholia. Viime mainittua ehkä 10-15 annosta vuodessa.

D-vitamiini keskustelu käy kuumana ja sen vaikutus melkein kaikkeen kirjoitustasolla on positiivinen. Itse pystyn varmuudella sanomaan, että tämän 3,5 vuoden d-vitamiinikuurin aikana minulla ei ole ollut flunssaa, nuhakuumetta tms. En myöskään ole ottanut yhtään flunssarokotetta.

Aika sitten tulevaisuudessa paljastaa, mitä sivuvaikutuksia tällä ihmiskokeella on ollut. Se ainakin tiedetään, että kemiallisilla lääkkeillä on aina noin 20 erilaista sivuvaikutusta, joskus suurempiakin itse tarkoitus.

Kahta tuntia vaille tunti

Keskiviikko 1.1.2014 - Kauko Niemi

Viime vuoden liikunnallinen saldo oli 349 liikuntasuoritetta, joihin investoin aikaa 363 tuntia oman kirjanpitoni mukaan. Vuositasolla kahta tuntia vaille tunnin päivittäistä keskiarvoa. Tähän ei siis ole laskettu niin sanottua hyötyliikuntaa, vaikkapa vain kotiin tuloa ja kotoa lähtöä, jolloin hissittömän talon portaikossa on otettava 96 porrasta ylös tai alas.

Eniten aikaa käytin viime vuonna uimiseen. Uintikilometrejä kertyi 160 km, mikä on 51 kilometriä enemmän kuin vuonna 2012. kirjanpidosta löytyy toki patikointia, kävelylenkkejä, fillarointia, keilausta, kuntosalia jne. Yhden lajin ihminen en siis ole, enkä missään lajissa hyvä. Ylläpidän liikettä, sillä uskon, että liike on lääke.

Teen mielelläni ihmiskokeita itseni kanssa sekä liikunnassa että monessa muussakin, oppiakseni ymmärtämään mikä sopii minulle ja mikä ei. Mikä asia toimii käytännössä ja mikä ei. Opettelen siis jatkuvasti kuuntelemaan itseäni.

Olen sen verran oppinut, että kaikki muutokset ravinnossa ja muussakin kestää noin kuusi viikkoa, ennen kuin todellisia tuloksia näkyy. Oletpa sitten pudottamassa painoa, kasvattamassa lihasvoimaa, muuttamassa ruokavaliota tms, oikotietä ei ole onneen. Tai pian olet palannut entiseen kuosiin.

Tällä hetkellä pisin ihmiskoe on nyt kestänyt kohta 3,5 vuotta. Tässä ihmiskokeessa on tavoitteena vastustuskyvyn parantaminen. Nyt on kulunut 3,5 vuotta viimeisestä flunssasta. Lopullista totuuttahan kukaan ei tiedä onko tämä vain sattumaa, mutta ajatuksenani oli tuolloin liikunnan lisäksi pitää vatsani mahdollisimman hyvässä bakteeritasapainossa, lisätä D-vitamiinin ja sinkin käyttöä sekä käsihygieniaa. Olen myös laistanut kaikki flunssarokotteet.

Ehdoton kielto itselleni oli kaikkien särkylääkkeiden käyttö, koska ne tappavat sekä hyvät että huonot bakteerit. Ja luojan kiitos en ole tarvinnut muutakaan lääketieteellistä kemiaa. Lisäsin maitohappobakteerien käyttöä ja sellaisten luontaisten ravinteiden käyttöä, jotka sisältävät hyviä bakteereita.

Nyt olen puolisen vuotta käynyt hermoratahieronnassa, jolla aktivoidaan ja edesautetaan kropan omia luonnollisia toimintoja.  

Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen. Oman tien karppaaja, jonka pitäisi ottaa hieman tiukempi ote viljatuotteita kohtaan.

Päivittäinen D-vitamiiniannokseni on noin kymmenkertainen viralliseen suositukseen verrattuna. Sinkki ja muut vitamiinit ohjeiden mukaan.         

Alkavan vuoden liikunnallinen tavoite ajallisesti olkoon samaan tasoa. Tosin ajallisesti minulle vapautuu jonkun verran lisää mahdollisuuksia jopa kasvattaa liikunnan määrää. Pitkään olen paininut kuinka saisi tekemisiin enemmän sykettä. Liikunnan myönteinen vaikutus jää vähäiseksi in ilman sykkeen nousua ja hikeä. Siinä tavoitetta alkaneelle vuodelle.

Myöhästyin seitsemän minuuttia koulutuksesta

Maanantai 16.12.2013 klo 7.15 - Kauko Niemi

Käväisin Jyväskylässä päivän mittaisessa koulutuksessa. Koneet antoivat ajoajaksi kolme tuntia. Säätietojen tarkistuksen jälkeen lisäsin säävaraukseksi 40 minuuttia.

Näillä reunaehdoilla en onnistunut aikataulutuksessani. Matkalla seurasin koko ajan kuinka matka-ajan arvio kasvoi kaiken aikaan. Silti en ryhtynyt yllytyshulluna ajamaan ylinopeutta. Seitsemän minuutin myöhästyminen on minulle kuitenkin iso vi**tuksen asia.  Minulle, joka en koskaan ole sietänyt omaa enkä muiden myöhästymistä.

Myöhästymisen syynä oli se, että Nokian Here elää joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna täydellistä kesää reittien nopeusrajoituksissa.

Tekniikkaa ja operointimallia en tunne, mutta tuntuu, ettei voi olla maailman paras paikkatietopalveluissa ja navigointipalveluissa, jos tiedot eivät pidä paikkaansa.

Helsingistä Turkuun on jopa sähköiset nopeusrajoitukset ja tuntuisi loogiselta, että nopeusinformaatio kulkisi tosiajassa.

Toki ymmärrän, että tienvarressa olevat liikennemerkit ovat voimassa olevia sääntöjä, joiden mukaan sakotetaan tai ollaan sakottamatta.

Here-palvelua en juuri koskaan tarvitse reitin ohjaukseen, vaan sen suunnitteluun ja aikatauluttamiseen. Saapumisaika on joko ennakkoon määritelty tai sitten minulla on tapana aina ilmoittaa päämäärään minuutin tarkkuudella arvioitu saapumisaika.   

Yllätä

Sunnuntai 1.12.2013 klo 14.04 - Kauko Niemi

Jos haluat tehdä todellisen vaikutuksen, niin yllätä tavalla tai toisella niin hyvässä kuin pahassa. Varmasti sinut tai yrityksesi muistetaan tämän jälkeen.

Joskus voi yllättää kolmekin kertaa peräkkäin, niin kuin teki vakuutusyhtiöni Pohjantähti. Viime viikolla huomasin yllättäen muutaman päivän päästä vahinkoilmoituksen tekemisestä tililtäni, että sinne oli putkahtanut 42 euroa enemmän rahaa kuin mitä vahinkoilmoituksessani oli esittänyt. Siis ihan oikeasti plus-rahaa siinä vaiheessa kun mielessäni arvelin, että mitenkähän siellä asiaan suhtaudutaan.

Ehkä vakuutusyhtiölle minun ajatuksissani yllättäminen on helpompaa, sillä aiemmissa vakuutusyhtiösuhteissani pienten asioiden hoitaminen on kestänyt kahdeksankin kuukautta.

Hyvällä palvelulla ei yllätetä, koska se on oletusarvo. Yllättäviä palvelukokemuksia voi saavuttaa, kun palvelutasoa ei ole standardoitu tiukkaan pilttuuseen. Myyjällä pitäisi olla pieni liikkumavara tai vaan ihan tilannetajua saada asiakas kokemaan oletusarvosta poikkeavaa. Ja se ei ole kurssilla opetettu tekohymy tai hyvää päivänjatkoa toivotus.

Miltä tuntuisi, jos myyjä sanoisi, että annankin tänään sinulle 5 euron alennuksen kun sinulla tuollainen kiva sininen takki. (tuona päivänä kaikki sinitakkiset saavat alennuksen)

Summahan ei ole välttämättä suuri, mutta varmasti leviäisi somessa siinä missä Stockmannin ilmapallo-case.

Yllättäminen on taitolaji ja vaatii nopeaa tilannetajua. Erityisen haasteelliseksi se muuttuu taas näinä aikoina, ennen joulua, kun viranpuolesta, sukulaisuussuhteen, vastavuoroisuuden tai jonkun muun takia pitää muistaa jotakin niin kuin aina ennenkin. Tällaisessa muistamisessa toteutetaan oletusarvoa, eikä se ketään oikeasti yllätä.

Pian kierrätyskeskuksissa, huutoneteissä ja kirppiksillä on taas avaamattomia paketteja, jotka eivät yllättäneet eivätkä muutenkaan osuneet eikä upottaneet.

Pieniä myönnytyksiä metro-vihaajille

Perjantai 18.10.2013 klo 18.10 - Kauko Niemi

Windows 8 on siis tänään saanut ensimmäisen päivityksen 8.1. Microsoft kertoo innoissaan, että käynnistysnappula on tullut takaisin. Käynnistysnappulan puuttuminen vasemmasta alanurkasta oli kuitenkin verrattain pieni murhe.

Pientä muutakin myönnytystä on annettu ja nyt alan innolla odottamaan Windows 8.2 versiota ja uusia myönnytyksiä. Niitähän on pakko tulla kun windows-kato kasvaa.
Nyt minun koneeni avautuu suoraan työpöydälle. Mahtavaa. Oikeesti ei vähääkään kiinnosta värit ja vilkkuvat nappulat, jos työskentelyn matkaan tulee turhia vaiheita. Värivalojen viehätys katoaa kahdessa viikossa.

Käytän joka päivä yli kymmentä eri ohjelmaa ja/tai toimintaa selaimella. Keskimäärin aina on avoinna seitsemän eri ohjelmaa. Yritin opetella metron hyödyntämistä, mutta emme olleet yhteensopivia ja siirryin vanhan hyvän työpöydän käyttöön.

Mielihyvin voin tunnustaa, että olen ollut väärässä, jos todella olen väärässä, enkä osaa hahmottaa metromaista lähestymistä. Silloin kun tekstiä tuotetaan yhdellä ohjelmalla, kuvia käsitellään tapauksesta riippuen 2-3 ohjelmalla, kuvia ja tekstejä yhdistellään tai niitä sijoitellaan päivitettäville sivustoille. Jatkuvaa hyppimistä ohjelmistojen ja tiedostojen välillä. Päivän hallinta on jatkuvasti avoinna sähköpostin ja kalenterin muodoissa ja nettiradio on aina taustalla sekä kolmen eri facebook-tilin hallinnointi ja sisällöntuotaminen.

Varovasti oli laskevinani, että jos käyttäisin konettani metro-näkymän kautta se tarkoittaisi vähintään 700-800 ylimääräistä klikkausta tai sipaisua päivässä.
Minä lasken käyttöliittymän hyvyyden ja toimivuuden klikkausten määrällä. Työn pitää olla yksioikoista tai ainakin pystyä rakentamaan oikopolkuja ja ohittamaan turhat värivalot.

Itse asiassa opin tämän periaatteen jo 1999, kun Talentumin ja Soneran yhteisyritys WOW:iin rakennettiin mahtavan hienoja julkaisupaikkoja ja heti 4-5 klikkauksen jälkeen saavutit mahtavaa journalistista sisältöä. Ja kuitenkin kaikki tilastot osoittivat ja varmaan osoittavat vieläkin, että ani harva käyttäjä klikkaa enää kolmatta kertaa samaa asiaa, jos ei kahdella klikkauksella asia avaudu niin olkoon.

Samoin kävi ja käy edelleen, että kaiken maailman tiiserilinkeillä ei sivuston sivulatausmääriä juurikaan kasvateta. Ainoastaa rakennetaan hankalaa kuvaa käyttökokemuksesta. Keep simple!

En tunne Microsoftin markkinatilannetta kovin tarkkaan, mutta uuden päivityksen viestit kertovat, kuinka voit olla yhteydessä ystäviisi ja jakaa kuvia kavereille jne jne.
Minulla kun on ollut käsitys, windowsin tärkein käyttäjäkunta on ollut ammatillisessa ja yrityskäytössä. Kuinka tärkeää heille on tietää jatkuvasti mitä ystävät puuhaavat. Jos windowsin kehitys jatkuu viihteen ehdoilla tuottavaa työtä vaikeuttaen, niin sitten joutuu tietotekniikkani uuden arvioinnin kohteeksi.

ps
päivitys tänään vain varovasti tablettiin. Tuotantokone myöhemmin ja läppäri vielä seiskalla.