Vastuutonta eläinrakkautta

Tiistai 7.2.2012 - Kauko Niemi

Lemmikkieläinten lihomisesta huolissaan olevan amerikkalainen Association for Pet Obesity Prevention –yhdistys toteaa tuoreessa tutkimuksessaan, että 55 prosenttia kissoista ja 53 prosenttia koirista on liikalihavia. Luvuiksi muutettuna tämä tarkoittaa, että maasta löytyy yli 88 miljoonaa liian pulleaa kissaa ja koiraa.

Ylimääräisistä kiloista seuraa, että lemmikit ovat alttiimpia erilaisille lihavuudesta johtuville sairauksille, kuten sokeritaudille ja erilaisille syöville. Lisäksi elikoilla on muun muassa hengitysvaikeuksia ja korkeaa verenpainetta.

Syyt lemmikkieläinten lihomiseen ovat samat kuin ihmisilläkin, liikaa, vääränlaista ruokaa ja liian vähän liikuntaa.

Kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa eilen julkaistussa blogissaan samasta asiasta. Heikkilä ottaa rajusti kantaa omaan tyyliinsä tällä kertaa eläinten ruokinnasta.

Mielestäni kaikki eläimille tarkoitetut valmisruuat ja kuivamuonat ovat roskaa, joka sairastuttaa lemminkin vuoren varmasti ennen aikojaan. Kissojen ja koirien ruuissa on paljon tärkkelystä, joka on peräisin viljasta ja sisältää gluteiinia. Tärkkelys-gluteiini -yhdistelmä on todellinen sairauspommi eläimelle, jonka suolisto on tarkoitettu vain lihan syöntiin. Vaikka tärkkelys olisi riisistä, on sillä sama teho. Ajan kuluessa iskee diabetes. Sama koskee myös ihmistä, mutta siitähän ei saa puhua.

Olipa ruokinta kunkin mielestä kuinka hyvää tai huonoa tahansa, niin lopputulos ja kehitys on huolestuttava ja siitä on vastuussa yksinomaan koiran omistaja. On vastuutonta eläinrakkautta syöttää koira ylipainoiseksi ja kipeäksi.

Moni tekee tämän tietämättömyyttään. Liian moni ei ymmärrä lajin luontaista ruokavaliota. Kovin moni on vain niin laiska koiranomistaja, että nappulat riittäköön.

Jos on vastuutonta ruokkia koira sairaaksi, niin jopa vieläkin vastuuttomampaa on olla hyväksymättä koiran lajille tyypillinen käyttäytyminen ja ryhtyä syöttämään sille vaikkapa ihmisille valmistettuja rauhoittavia lääkkeitä.

Iltalehden haastattelussa eläinlääkäri Tuulia Burgherr varoittaa, ettei koiran lääkitseminen ole ongelmatonta, koska mielialalääke poistaa eläimeltä pelon tunteen.

Kun lääke poistaa pelon, on valitettavasti riski, että koirasta tulee jopa entistä aggressiivisempi. Se ei pelkää taistelua, vaan uskaltaa tapella.

Homekoirille nopeasti virallinen asema

Keskiviikko 25.1.2012 - Kauko Niemi

Suomi on homeisten tilojen ja rakennusten luvattu maa. Rakennustekniikkamme ja ilmastomme eivät ole vuosien varrella kohdanneet terveellisellä tavalla ja rakennusten homevauriot ovat jokapäiväisiä terveysriskejä ja etenkin kalliita korjata.

Tiedämme ja tunnustamme koirien ilmiömäisen, hajuaistiin perustuvan ominaisuuden tunnistaa ja löytää melkein mitä vain siis myös hometta.

Koiria käytetään tupakan, rahan, huumeiden ja monien muiden asioiden ilmaisemiseen ja puhettakaan kadonneiden ja karanneiden ihmisten jäljittämiseen hajun perusteella.

Etelä-Korean tulli otti koirat käyttöön piraattilevyjen etsimisessä. Ja ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana tulli pysäytti 1,5 miljoonaa piraattilevyä.

Puolustusvoimilla, tullilla ja poliisilla on omat kriteerinsä koiriensa kouluttamisessa ja hyväksynnässä. Nyt olisi kiire saada myös homekoirien asema luotettavalle ja virallisesti hyväksyttävälle tasolle.

Hometta ilmaisevia koiria on kohtuullinen määrä ja ne tekevät jo ainutlaatuista työtä. Tällä viikolla valmistuvat myös ensimmäiset homekoirakot Kannuksen maaseutuopistosta.

Keski-Pohjanmaan Maaseutuopisto on ensimmäinen oppilaitos Suomessa, josta valmistuu homekoiraohjaajia 1,5 vuotta kestäneeltä kurssilta. Aiemmat homekoirat ovat kouluttautuneet omin avuin.

Nyt olisi todella tärkeää kiireesti luoda jonkinlainen sertifiointi-järjestelmä, jolla varmistetaan kunkin koirakon ammattimainen ymmärrys rakennustekniikasta ja koiran ohjaamisesta ja sen homeen ilmaisusta.
Sellainen sertifiointijärjestelmä, jonka voisivat eri viranomaiset ja vakuutusyhtiöt hyväksyä.

Homekoirahan ei hometta miksikään muuta. Sitä vain rakennuksissa on tai sitten ei. Mutta kun homevaurioita kartoitetaan, pystyy koira ilmaisemaan hyvinkin tarkkaan sen alueen missä vaurio sijaitsee. Korjaustyöt voidaan nopeasti paikantaa oikeaan kohtaan.

Tarkka paikantaminen nopeuttaa korjauksia ja säästää merkittävästi kustannuksia. Itse en ainakaan lähtisi tutkimaan homevaurioita purkamalla rakenteita varmuuden vuoksi ja etsimään näköhavaintoja. Etenkin kun kaikki homevauriot eivät edes silmällä näy.

Homekoirien virallinen tunnustaminen osana homevaurioiden korjausketjua olisi todella iso harppaus yhä kasvavaan homeongelmaan. Innokkaista koirista ja ammattitaitoisista ohjaajista ei ole puutetta.

Olen erehtynyt ainakin 120 kertaa

Keskiviikko 18.1.2012 - Kauko Niemi

Ja taas tulin postista, eikä tälläkään kertaa postimaksu ollut sitä mitä kuvittelin sen olevan. Tänään selvisi myös se karu totuus, että ostamalla huuto.net-palvelusta niin sanottu huutopaketti, maksaa omasta aherruksesta useimmissa tapauksissa enemmän kuin ostamalla postin tiskiltä tavallinen pakettikuljetus.

Olen tehnyt pitkälti toistasataa kauppaa huuto.netissä. Pannut tavaroitani kierrätykseen kohtuullista korvausta vastaan. Näissä kaupoissa pelin henki on sellainen, että ostaja maksaa toimituskulut. Myyjälle olisi kohtuullinen taito pystyä kertomaan ja veloittamaan oikeat ja todelliset toimituskulut. Tähän en ole pystynyt edes 120 harjoituskerran jälkeen kuin ani harvoin.

Nyt ymmärrän miksi Postin sivuilla hintalaskurin ilmoittaessa hinnan, perässä lukee - Hinnat ovat verottomia. Hinnat sitoumuksetta.

Hintaheittoja on toki kaikkiin suuntiin. Välillä lähetykset ovat halvempia ja välillä kalliimpia. Siis ymmärrykseni ei riitä tulkitsemaan postimaksujen saloja. Mikä vaikuttaa mihinkin ja kuinka paljon.

Sen verran on uteliaisuus herännyt, että täytyy vielä joskus keskeyttää lähetys siinä vaiheessa kun virkailijan tulkinta hinnasta on selvillä ja siirtyä toiseen postiin ja katsoa onko tulkinta samanlainen.

Niin hieno ajatus kuin huuto.net, tori.fi ja kaikki muutkin käytetyn tavaran nettikauppaaminen onkin, tuntuu joka kerta karsealta, kun tuotteen postituskulut ovat enemmän kuin itse tuote.

Tai yhtä karsealta se, että hieno kuljetuksen maksaminen suoraan netissä ja pakettikortin tulostaminen ja paketin jättäminen postiin virkailijan puuttumatta asiaan, onkin monissa tapauksissa kalliimpaa kuin vanhanaikainen virkailijan häiritseminen.

Eiköhän tämäkin taas ole osoitus kilpailun puutteesta, kun ei tarvitse asiakkaita houkutella helppoudella ja selkeydellä.

Vähän niin kuin Helsinki 10 palvelutiskin numerointi vasemmalta oikealle virkailijoiden suunnasta katsottuna. Virkailijat osasivat tulla oikeille luukuille ja asiakkaat törmäilivät toisiinsa. Tässä nyt kuitenkin annettiin periksi ja vaihdettiin numerointi asiakkaille loogiseksi. Koskahan hinnoittelussa?

Maltti on valttia ravintoloiden koira-asiakkailla

Keskiviikko 11.1.2012 - Kauko Niemi

Harvoin suuriin muutoksiin suhtaudutaan niin maltillisesti kuin vuoden vaihteessa muuttuneeseen käytäntöön koirien sallimisesta ravintola-asiakkaiksi.

Todennäköisesti seuraavan kerran asia ryöpsähtää nettipalstoille, kun keväällä avautuvat terassit ottavat kantaa, voisiko vaikka yhden oluen siemaista koiranulkoiluttamislenkillä.

Suomalainen hygienia ja siisteys asuvat syvällä ihmisten sisällä, myös koiranomistajien sisällä. Ja hyvä näin, ettei asiasta provosoiduta.
Innokkaimmatkin koiraihmiset haluavat ruokarauhan ravintolassa, eivätkä itse hevin menisi koiran kanssa ravintolaan syömään, vaikka ravintola avaisikin ovensa koirille.

Viimeksi tänään Turkulaisen haastattelussa koira-aktivistit kuvaavat omia ajatuksiaan, jotka ovat hyvin maltillisia ja varmasti sopusoinnussa yleisen suomalaisen siisteys ja hygieniakäsityksen kanssa. Joskin meidän hygieniakäsitys onkin monissa asioissa äärimmäistä liioittelua.

Hygieniakäsityksessä ollaankin ottamassa peruutusaskeleita muissakin kuin koiratapauksissa. Ja aika selvästi on jo osoitettu, että koirat siedättävät hyvin erilaisiin allergioihin. Koiraperheissä on vähemmän allergiaa kuin muissa perheissä.

Koirien ravintolassa käynti on siis pitkälle tottumis- ja kulttuurikysymys, joka muuttuu hitaasti ja omalla vauhdillaan, eikä sitä pidä sen enempää vauhdittaakaan. Ajan mittaan sopu kyllä antaa tilaa.

Itse olin reilu vuosi sitten Wienissä ja lounaspaikaksi valitsin McDonalsin. En välttämättä ruoan takia, vaan hyvän nettiyhteyden takia. Jotain outoa oli ilmassa. Minulla meni pitkään, ennen kuin tajusin ja havainnoin, että ympärillä oli kolme koiraa. Kaksi pientä ja yksi iso.

Näin se varmaan tapahtuu ajan mittaan myös Suomessa. Paikat ja ajat valikoituvat luontaisella tavalla. Olen aiemminkin asiasta kirjoittanut. Kaksi ääripäätä löytyy varmasti kun puhutaan Kahvila Regatasta Helsingin Töölössä tai keskellä metsää Tammelassa, (vuorineuvos Puolimatkan entinen metsästystalo) sijaitsevasta Keppana Kellarista.  Regatassa on aina ollut juomakupit koirille kun taas metsäjuottolan pihalla suurin tervetulotoivotus on, ettei koiraa saa ottaa autosta ulos.

Ravintoloitsijat ovat suhtautuneen varovasti muutokseen. Suuria markkinointikampanjoita ei ole näkynyt. Nyt olisi oiva hetki perustaa ravintola vilkkaille koirien ulkoilutusreiteille – vaikkapa Helsingin Töölönlahden ympäristöön.

Epäilyksen haamu leijuu Oikotien päällä

Perjantai 6.1.2012 klo 13.06 - Kauko Niemi

Suuret kiinteistövälittäjät luopuvat Oikotien ja Etuoven nettikäytöstä. Tämä on yksi suurimpia markkinointimuutoksia mitä lähiaikoina on tapahtunut.

Yllättävän ja ymmärrettävän hiljaa asia on edennyt, sillä häviäjinä ovat Oikotien omistajat Sanoma News TS-Yhtymä, Kaleva ja Mediatalo Esa  ja Etuoven omistaja Alma Media. Muutoksesta ei syntynyt skooppia eikä oikein palstantäyteuutistakaan.

Jos asuntojen ja kiinteistöjen nettimarkkinointi keskittyy Jokakoti.fi –palveluun, niin kuin nyt on syytä uskoa, murros on iso. Isojen perässä tulevat varmasti pienet välittäjät, onhan Kiinteistövälittäjien liitto myös mukana hankkeessa ja sen jälkeen tulevat yksityiset.

On vain lyhyen ajan kysymys kun käytettyjen asuntojen ilmoittelu häviää painetussa muodossa. Asuntoilmoittelu painettuna ei vain kerta kaikkiaan täytä sitä haku- ja informaatiotarvetta, mikä asunnonetsijällä on ja mitä hän haluaa internet-aikana tietää ennen kuin nostaa pyllynsä tuolista ja lähtee näytölle. Sunnuntaikävelijät ovat erikseen ja heille riittää kadulla oleva esittelyteline.

Kuka vie ja kuka vikisee? Kuinka tähän tilanteeseen on tultu. että isot välittäjät lyöttäytyvät yhteen jopa omistuksellisesti ja perustavat oman palvelun.

Oikotien asennevamma on siinä, että se luulee olevansa pääjärjestelmä ja välittäjien verkkosivut taustajärjestelmiä. Uudessa marssijärjestyksessä välittäjien sivut tulevat toimimaan päämediana ja Jokakoti yhteisenä taustajärjestelmänä. Tällä toimintamallilla verkkopalvelua pystytään kehittämään nopeasti markkinoiden ja tarpeiden muuttuessa.

Itselläni leijuu aina epäilyksen haamu asioidessa oikotien kanssa. Perustelen mainitsemaani Oikotien asennevammaa muun muassa sillä, että pari viikkoa sitten jouduin kinaamaan pitkään Oikotien kanssa, kuinka linkitysten pitää toimia. Sain monta vastausta, että heillä on kyllä kaikki kunnossa. Sain ohjeeksi asentaa selaimet uudelleen. Siis kyse oli Oikotien ominaisuudesta eikä virheestä.

Kun vihdoin sain tahtoni läpi, niin palaute - ei tunnustus oli, että it-osasto on tehnyt tarkistuksia. Oikotien sataprosenttinen tavoite oli vain ohjata kaikki liikenne välittäjän sivulta omille sivuilleen. Ja kuinka vaikea onkaan saada Oikotien liikenne ohjattua välittäjän sivulle.

Niin kauan kun luulee olevansa ainutkertainen ja haluaa voittaa asiakkaan kustannuksella, niin narunpää tulee vetävän kouraan.

Markkinointi&Mainonta-lehden haastattelussa Jokakodin hallituksen puheenjohtaja, OP-Pohjolan kiinteistönvälitysjohtaja Kenneth Sandberg sanoo, että muutoksen taustalla ovat muun muassa kustannussyyt ja se, että yritykset pääsevät kehittämään palvelua omilla ehdoillaan.

Kaikki taas laihduttamaan

Maanantai 2.1.2012 klo 12.15 - Kauko Niemi

Tänään Helsingin Sanomat julkaisee 12 kohdan tarua vai totta laihduttamisesta. Kuinkahan monta lupausta tehtiinkään vuoden vaihtuessa, että paino putoaa. Siis ajankohtainen aihe jälleen kerran.

Tällaisten keskivertoihmisille, keskiveroterveille yleispätevien juttujen jälkeen jää kuitenkin ainoa totuus, että jos kuluttaa enemmän kuin syö, niin laihtuu.

Edelleen suuri harha on se, että asiaa lähestytään mekaanisena suoritteena. jokaiseen 12 kohtaan olisi pitänyt lisätä henkinen puoli, sillä pelkkinä mekaanisina suoritteina kuurit jäävät kuureiksi.

Suomi on saanut nyt myös ensimmäisen ruokakulttuuriprofessuurin. Hänen vaalimansa ajatukset ensimmäisissä haastatteluissa tuntui haasteelliselta. Lopetetaan puhumasta itse ruoasta ja keskitytään syömistapahtumaan ja sen ympärillä oleviin nautintoihin. Siinäpä onkin todellinen haaste laihduttajalle, muuttaa vallalla olevat nautinnot terveellisiksi.

Omalla kohdallani joulukuu ei tuonut merkittävää uutta tai muutosta terveysprojektiini. Marraskuussa merkittävästi hidastunut painon lasku (tavoite 0,5 kg / viikko) sahaa edelleen kuta kuinkin paikallaan.

Pitäisiköhän tällä kertaa ymmärtää flunssan tulo taivaanlahjana. Taivaanlahjana siinä mielessä, että joulun perinneherkut jäivät nauttimatta. Tosin olin varautunut ruokakulttuuriprofessorin mielipahaksi siihen, ettei yhtään herkkua eikä perinneruokaa huusholliini ilmestynyt.

Samoin kartoin viimeiseen asti niitä tilanteita, joissa houkutuksia olisi ollut tarjolla. Tänä flunssa oli erinomainen excuse sekä teoriassa että käytännössä.

Tekemäni vähähiilariset  ”jouluruoat” pääsivätkin joulupäivänä pakastimeen ja siellä ne muuttuvat ajan saatossa tavalliseksi terveelliseksi sapuskaksi.

Jos tämä taivaanlahjana tullut flunssa piti ruokailun kurissa ja herran nuhteessa, niin se piti myös treenit poissa. Liikkuminen jäi luvattoman vähäiseksi. Korkeilla sykkeillä tehdyt harjoitukset jäivät jouluna kokonaan väliin.

Lopputulema on noin -0,5 kiloa kuukaudessa, mutta kun se on joulukuu, niin hyväksyttänee.

Palatakseni tuohon Hesarin tämänpäiväiseen 12 kohdan listaan ja mitä tapahtuu korvien välissä?

Lehti kirjoittaa - Liikunta ei laihduta – pitkälti totta. Ainoastaan siinä tapauksessa, että asiaa tarkastellaan vain ja ainoastaan puntarin näytöllä. Viimeinen kappale kuitenkin pyörtää väittämän.  Terveyden kannalta kaksi liikunnalla pudotettua kiloa vastaa neljää ruokavaliolla laihdutettua kiloa.

Kohdat – lihon, koska aineenvaihduntani on hidas. Kaikki perheenjäseneni ovat lihavia.  En syö mitään, mutta painoni ei silti laske. Kaikki nämä ovat kiinni korvien välistä, kun etsitään syytä ulkopuolelta, eikä oteta vastuuta omasta itsestään.

Karppaaminen on vaarallista. Edelleen vakavasti asenteellinen vastaus. Se että joku siirtyisi täysin hiilihydraatittomaan ruokaan, on liki mahdotonta käytännössä. Silloin  ollaan jo Atkinsissä. Karppaaminen ei käsittääkseni ole on-off-toimintaa.

Käytin 2,5 vuotta K-ryhmän palvelua (valitettavasti lopetettu), josta selvisi että hiilareiden osuus kaikista hankkimistani ruokaostoksista oli 35 – 40 prosenttia vaikka tuoteselosteiden mukaan en ostanut tuotteita, joiden hiilaripitoisuus olisi ollut yli 11 prosenttia / 100 g.

Tuota kokonaistasoa voidaan pitää karppaamisena. Yksikään leipä tai viljatuote ei mahdu 11 prosentin rajaan. Kun käyttää paljon juureksia ja hedelmiä ja muita kasviksia sekä perusmaitotuotteita, niin kokonaishiilarimäärä nousee varsin korkeaksi. Ja kysyn vaan onko se todella vaarallista, vaikka olenkin niin sanotusti karppaaja.

Taidetaan olla jo huijauksen rajoilla

Keskiviikko 28.12.2011 - Kauko Niemi

Uskomukseni ja luottamukseni ovat koetuksella Canonin toimintaan ja tuotteisiin. Jos objektiivin hinnoittelussa on tyhjää ilmaa 926 euroa, se on paljon, eikä perustu mielestäni mihinkään todellisuuteen.

Brittiläinen Simply Electronic nettikauppa on mainostanut viime päivinä aktiivisesti suomalaisillakin sivustoilla Canonin 70-200 mm /2,8 objektiivia 1799 eurolla.  Keskustelupalstoille kyseinen kauppa on saanut aivan kohtuulliset arviot toiminnastaan.

Suurin kritiikki Brittikauppaa kohtaan kohdistuu ilmoitettuun toimitusaikaan. Todennäköisesti varsinaista varastoa ei ole olemassakaan, vaan tuotteet välittyvät Aasiasta ja toimitusajat venyvät.

Suomalainen Rajala on myynyt vastaavaa tuotetta noin 2500 eurolla, Verkkokauppa.com 2352,90 euroa ja Digitarvike.fi  2299 euroa. Digitarve ilmoittaa että kyseessä on rajoitettu erä ja seuraavat objektiivit ovat noin 200 euroa kalliimpia.

Tänään Rajala ilmoittaa tuotteen hinnaksi 1999 euroa ja lähtöhinnaksi 2825 euroa. Tosin tuollaista hintaa ei ole ollut yhdenkään hyllyn laidassa. Stockmannilla ollaan myös 2500 euron luokassa.

Viikko sitten soitto Canonille Mumbaissa, Intiassa hinnaksi ilmoitetaan noin 2000 euroa myyjästä riippuen. Eli hinta katukaupassa asettunee siellä 1800 – 2000 euron väliin.

Mitä ihmeen hinnoittelua tällainen on ”korkealuokkaisen” ammattilaistuotteen kohdalla. Ymmärrän oikein hyvin, että tarjoustalot ostavat 100.000 sinkkiämpäriä tibuktusta ja myyvät se muutamalla kymmenellä sentillä ilman omantunnontuskia laadusta tai takuusta tuntematta.

Ja eiköhän suurin osa alennusmyyntiprosenteista synny laskentatavasta, jossa lähtöhinnaksi ilmoitetaan euromäärä, jota ei koskaan ole ollut oikeassa hintalapussa.

Jos objektiiveilla on tuollaiset hintahaitarit, niin minulle siinä on viesti, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Tuotteen materiaaleissa ja tuotannossa on suuria heittoja, jotka joustavat milloin mitenkin. Tai sitten hinnoittelu ei perustu mihinkään muuhun kuin mielivaltaan ja luottoon, että Canonin rungon omistajat ostavat saman merkkisiä objektiiveja.   

Kokonaan oma lukunsa on imago, uskottavuus ja luottamus Canonia ja suomen suurimpaan ammattikauppaa Rajalaa kohtaan.

Yhteistä joulurauhaa eläimille ja ihmisille!

Perjantai 23.12.2011 klo 10.40 - Kauko Niemi

Liian monta purematapausta, liian monta myrkytystapausta, liian monta oikeudenkäyntiä koirien ja muiden lemmikkien huonon kohtelun takia. 500 pelastettua eläintä yksinomaan Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen toiminta-alueella on myös liian paljon.

Sen sijaan 40000 tappouhkausta oli Brasiliassa vasta riittävästi, että poliisi ryhtyi tutkimaan tapausta, jossa nainen rääkkäsi koiransa lopetuskuntoon. Tutkintaan ei ryhdytty kun naapuri ilmoitti tapauksesta, mutta kun naapuri latasi rääkkäyksestä taltioidun videon Youtubeen, niin raivostuneet ihmiset saivat poliisin töihin. Nainen kertoi hänellä olleen huonon päivän.

Korkein oikeus teki merkittävän päätöksen jänistä ajaneen koiran ja auton törmäyksestä. Alemmat asteet tuomitsivat koiran omistajan korvaamaan 1200 euron autonkorvauskulut, mutta korkein oikeus kumosi päätökset, sillä se ei katsonut metsästäjää ja hänen ajavaa koiraansa syylliseksi. Koira on nyt kuitenkin koirien taivaassa.

Mikä meitä riivaa?

Tuntuu kuin autoakin pidettäisiin paremmin kuin tuntevaa, elävää eläintä. Kolarit tutkitaan tarkemmin kuin eläinrääkkäykset. Edes huonoina päivinä emme menisi potkimaan autoa lommoille saati hakata se lunastuskuntoon.

Pienikin hipaisu parkkipaikalla selvitellään juurta jaksain ja sovitaan korvauksista tai kutsutaan poliisi paikalle. Tuusulassa tällä viikolla pikkupoikaa jalkaan purreen koiran omistaja ei korvaansa lotkauttanut, ei edes torunut koiraansa tai puhettakaan, että olisi selvittänyt tilannetta.

Ihmiset näyttävät jakautuvan kovin jyrkästi kahtia koiraihmisiin ja ei koiraihmisiin. Haastaen  ja jopa ärsyttäen toisiaan. Koiraihmiset katsovat oikeudekseen tehdä asioita, jopa lakia rikkoen niin sanotusti koiran hyvinvoinnin kustannuksella toisia huomioimatta.

Toisaalta koirattomilla on täysin vääriä käsityksiä purevista ja paskovista karvaturreista.

Tämän kuilun tasoittaminen molemminpuolisen ymmärryksen lisäämisellä olisi hyvä tavoite meille kaikille.

Tämä molemminpuolinen ymmärrys joutuu erityisen suurelle koetukselle vuoden vaihteen jälkeen, kun on mahdollista mennä koiran kanssa ravintolaan. Silloin kun ravintola sen sallii. Pahaa pelkään, että ensi vuonna uutisoidaan ravintola-koira-provokaatioita.

Hyvää Joulua ja paljon yhteisymmärrystä vuodelle 2012 kaikissa yllättävissäkin tilanteissa!

Menisin Juliuksen konserttiin jos tietäisin sellaisen olevan

Maanantai 19.12.2011 - Kauko Niemi

Tänä jouluna ja aika usein muulloinkin olen karttanut takuuvarmoja esityksiä. Mitäs jännää siinä on jos etukäteen tietää tasan tarkkaan mitä suurella rahalla kuulee. Samaa perusajatusta olen soveltanut myös ravintoloiden suhteen.

Youtubessa tuli hetki sitten vastaan Julius Koskisen laulamana Uinuu valkoinen maa. (Veljensä Matiaksen kanssa) Esitys on minulle yllätys, joka takuu varmasti toi jouluisen mielen. Jos Julius laulaisi jossain tuolla äänellään oman joulukonserttinsa, niin aivan varmasti menisin kuuntelemaan, vaikkei siitä olisi Hesarin Minne Mennä –palstalla halaistua sanaa.

Ehkä yksi mieleenpainuvin musiikkikokemukseni oli muutama vuosi sitten Anna-Maija Korsimaan oppilaskonsertti Sibelius-akatemiassa. Olin todennäköisesti ainoa ”suvun ulkopuolinen” kuulija.

Ohjelmalehtisen kohdassa yllätysnumero, jonka sisällöstä Korsimaakaan ei sanonut olevansa tietoinen, esitettiin piano-klarinettia. ”Polvenkorkuinen” klarinetisti istahti pianon ääreen ja soitti duettona pianoa ja klarinettia. Eikä mitä tahansa kissanpolkkaa. Wow mikä esitys!

Reilu viikko sitten olin tuttujen ja laulukurssikaverin joulukonsertissa. Taas oli mielenkiintoista miten äänet kehittyvät ja sama tuttu jännitys säilyy, kuitenkin täysillä ja antaumuksella eteenpäin. Oman kuuloinen joulutunnelma oli taattu.

Näiden vastakohtana voisi pitää aikoinaan, vielä silloin Leningradin filharmonikkojen konserttia. Tuskin soitettiin yhtään väärää nuottia. Robottimainen fiilis ei yllätyksiä tuonut.

Mistä näitä yllätyksiä ja kokemuksia löytää? Toivoisi tällaisena internet-aikana olevan sellaisen palvelun/ilmoitustaulun, jossa ilman markkinointirahaa ja -koneistoa toimivat enemmän ja vähemmän taitavat voisivat tarjota yllätyksiään.

Kaupunkien kulttuurirahoja käytetään turhaan vain suurten nimien esilletuomiseen. Kaupalliset mediat taas eivät ansaintalogiikan takia erityisemmin innostu nousevien kykyjen tukemisesta.

Menkää hyvät ihmiset näihin pieniin, yllättäviin tilaisuuksiin. Minäkin vielä joskus menen Musiikkitalon konserttisaliin kuuntelemaan tasaisen varmaa musiikillista tuotosta.

ps.
Mainitsin sivulauseessa ravintolat. Koskaan en ole käynyt Michelin-tähdillä luokitelluissa ravintoloissa ja en tunne erityistä vetoakaan siihen suuntaan. Sen sijaan matkojen kohokohtia on ollut bussilla, metrolla tai ratikalla matkustaminen päätepysäkille ja etsiä sieltä ympäristöstä lähikuppila. Aina ei ole ruoka ollut  kaikkein maukkainta, mutta paikallinen fiilis sitäkin parempi ilman pokkurointeja.

En kyllä ota kaikkia syitä niskoilleni

Torstai 8.12.2011 - Kauko Niemi

Jos juuri nyt minun pitäisi arvioida maailman huonoimmin käytettävä tekninen laite, niin valinta olisi ylivoimaisella enemmistöllä Cometin Helsingissä käytettävä parkkimittari. Tuo parin peukalon kokoinen keltainen kapistus paikoituksen maksamiseen.

Olen omasta ja monen muunkin mielestä ihan kohtuullinen tietotekniikkafriikki. Ainakin jos laskisi niitä avunpyyntöjä ystävistä ja tuttavilta ja kuinka moneen olen osannut antaa helpottavan ratkaisun.
Vaatimattomasti veikkaan, että olen vuosien aikana asentanut ja päivittänyt tuhansia ohjelman pätkiä, niiden päivityksiä, ajureita ja ties mitä. Melkein jatkuvasti on kokeilussa erilaisia ohjelmia ja palveluita ja olen ollut myös usein aktiivinen beta-testaaja.

Mutta parkkimittarin logiikka ei ole minun kanssani samalla aaltopituudella, eikä taida olla kehittäjienkään.
Nyt pitäisi saada ladattua rahaa mittariin, vaan eipä tänään vielä onnistunut yli parin tunnin tuherruksen jälkeenkään.

Puhettakaan, että mittarin muut asetukset pitäisi vaihtaa. Vaikkapa vain kelloaika pari kertaa vuodessa tietokoneen avulla.

Edellisellä kerralla oli sama jumppa. Silloin soitin Cometin tukee ja sieltä oltiin etäyhdeydellä kiinni koneeseeni, eikä valmista tullut silloinkaan.

Tänään olen kokeillut kolmella eri selaimella. Päivittänyt – todennäköisesti – tarvittavat lisäosat manuaalisesti, kun Comet ei osaa itsekseen näköjään haistella ja ehdotella mitään. Mitä palikoita tarvitaan ja mitä ei.

Cometin käyttö, jos sattuisi vielä saamaan rahaa sisälle, on myös vähintäänkin omituista ja jotenkin epäloogista. Tunnen muutamia kavereita, jotka ovat heittäneet sillä vesilintua.

Suuresti ihmettelen niitä käyttäjiä, jotka eivät tietokoneiden kanssa puljaa, kuinka he saavat euronsa siirrettyä. Jonkinlainen vastuu on myös Helsingin kaupungin pysäköintiofiisilla, joka on valinnut tällaisen laitteen. Varmaan katsoneet sujuvan demovideon, mutteivät koskaan kokeilleet.

Comet osaa ainakin kehua: sivuilla sanotaan, voit ladata rahaa Cometiin missä tahansa pääset nettiin, ja tulostaa tarvittaessa kuitin työnantajallesi.

Kuinkahan se tosiaan onnistuu nettikahvilassa laitteen kytkeminen usb-piuhalla koneeseen ja onkohan kaikissa muissa paitsi minun koneessa Cometin ajurit paikoillaan. Taidanpa huomenna harrastaa tutkivaa journalismia, kun omalla pöydällä asia ei hevin hoidu.

Tämän jälkeen jokainen tietää, että painanko nappia Cometin sivuilla – suosittele kaverille.

Minäkös se tuolla suuressa kuvassa

Keskiviikko 7.12.2011 - Kauko Niemi

Kesken koiratanssiesityksen koira pysähtyy ja rupeaa ihmettelemään itseään suurelta meganäytöltä. Toiselle kilpailijalle löytyi taas mielenkiintoisia hajuja joltakin edelliseltä koirakolta ja siihen ei sitten auttanut nakinpalatkaan.

Koiratanssin syvin olemus paljastuu vasta kun yrität itse ohjata koiraa tekemään harjoituksia musiikin mukaan ja suunnitellun koreografian mukaan. Tai kun seuraat koiratanssin avoimen luokan esityksiä ja niitä koiran täysin ennalta arvaamattomia kiinnostuksen kohteita.

Kontrasti on valtava kun areenalle astuu voittajaluokan Sini Ericsson ja Sonic. Koira käyttäytyy kuin ajatus. Ei epäillystäkään, että koira keksisi jotakin muuta kuin mitä koreografiaan oli suunniteltu. Koiratanssi näyttää liian helpolta tämän parin esittämänä.

Koiratanssi on kehittynyt muutamassa vuodessa pilkallisen naurun tasosta huippusuoritusten ihailuksi. Lajia verrataan usein jäätanssiin, mutta kyseessä on monin verroin haasteellisempaa toimintaa, kun toinen osapuoli ”tekee periaatteessa mitä haluaa.”

Koiran harhautuminen muihin hommiin kuin mihin oli tarkoitus, tuntuu katsomossa inhimilliseltä. Ajatus kun kulkee enemmänkin, että koiran pitää haistella ja tutkia ympäristöä. Kun taas vaikkapa jäätanssissa ajatuksissa kulkee, ettei ole taitoa ja harjoituksia riittävästi.

Koiratanssi on ollut virallinen kilpailulaji Suomessa reilun vuoden. Kilpailukentällä ei toistaiseksi ole nähty yhtään miestä ohjaamassa koiraansa. Jostain syystä ehkä fyysisempänä lajina agility on houkutellut runsaasti miesohjaajia.

Koiratanssilla tulee olemaan näyttävä tulevaisuus. Siinä yhdistyvät tarina, musiikki, taito näyttävissä puitteissa. Uskon myös, että koiratanssia tullaan näkemään muuallakin kuin kilpakehissä. Jos edelleen verrataan jäätanssiin, niin koiratanssiesityksen saa pystyyn muuallakin kuin jäähallissa.

Suosittelen jokaiselle samanlaista opintomatkaa koiratanssin saloihin, kuin itse tein Voittajanäyttelyn koiratanssikilpailussa. Kuinka liikkeiden määrä kasvaa eri luokissa. Voittajaluokassa liitteitä on jo yli kymmenen erilaista. Kuinka ohjausetäisyys kasvaa. Kuinka koiran ja ihmisen kumppanuus toimii ilman kosketuksia. Kuinka koira ei saisi olla paikallaan yli 10 sekuntia.

Kuntoprojektini marraskuussa

Keskiviikko 30.11.2011 - Kauko Niemi

Kaikki tavoitteet eivät ole toteutuneet eli robotti en ole minäkään - onneksi. Pahintahan tavoitteista jäämiseen on tietenkin se, ettei tarkalleen tiedä mistä kiikastaa vaikka kuinka pitää kirjaa ja mittaa tekemisiään.

Pahin pettymys on se, että painon lasku on pysähtynyt ja paino pysynyt kutakuinkin samassa vaikka sen olisi tavoitteen mukaan pitänyt laskea puoli kiloa viikossa. Toisaalta alku oli jonkin verran reippaampaa, joten tuo puolikiloa viikko on toteutunut, mutta pysynyt paikoillaan viimeiset noin neljä viikkoa. Nyt on siis syöty tuo alkukiihdytys.

Nyt pitäisi siis aloittaa loppukiihdytys, joka kestää 10 viikkoa puolen kilon viikkovauhdilla. Itsetutkiskelun paikka on nyt kohdallaan. Kummassa tapahtuu lipeämistä syömisessä vai liikunnassa.

Päätavoite verenpaine oli tänä aamuna marraskuun lopun kunniaksi 76/119. Tämä on se taso, jolla nyt liikun. Lääkäritädille voisi lähettää viestin haluaako hän takaisin kirjoittamansa lääkereseptin.

Toinen tavoite, vai pitäisikö sanoa sivutuote, on myös hyvin pulkassa. Kisakallion urheiluopistossa pariviikkoa sitten tehty kuntokartoitus kertoo peruskunnon olevan erittäin hyvän ja se vaarallinen rasva sisävyötäröltä on sulanut normaalille tasolle.

Kuntoilun kohdalla Suunnon sykemittarin asettama kuukauden tavoite marraskuussa toteutui 87 prosenttisesti. Faktoina se tarkoittaa 32 suoritusta, joihin käytin aikaa 37:48:28 tuntia. Lokakuussa suorituksia oli tasan sama määrä, mutta kestoltaan neljä tuntia enemmän. Oma näppituntumani on, että marraskuun suoritteet eivät olleet riittävän korkeasykkeisiä.

Tähän kun lisätään vielä niin sanottu arkiliikunta, jota ilmaisee päivittäiset askeleet. Niitä kertyi päivittäin keskimäärin 10299 askelta jokaisena marraskuun päivänä.

Liikunnan määrässä ei ole tapahtunut mullistuksia. Laadussa on petraamisen varaa, vaikken siinäkään ei kovin hakoteillä ole. Fillarin rasitustesti Kisakalliossa osoitti aivan ideaalikäyrää eri kuormituksilla.

Ruokapuoli menee mututuntumalla ja painon laskun hidastuminen taitaa mennä ruokailun piikkiin.

Edelleenkään en osaa juoda tarpeeksi. Pahaa pelkään, että ruoan laadussa en ole lipsunut paljoakaan paitsi ehkä hieman lisää pitäisi syödä proteiinia. Sen sijaan määrä lienee se todellinen syyllinen vaikka edelleenkin käytän leipälautasta ruokalautasena.

Lopputoteamuksena marraskuulta pitää vielä muistaa, että tämä on harvinainen syksy moniin vuosiin, kun ei ole ollut ainuttakaan tuhinaa eikä röhinää. Koputan puuta!

Luottavaisin mielin jouluun. Se ei tule tuottamaan ongelmia, sillä minulle joulun tuo musiikki ei ruoka eikä herkut. Yhtään piparia, pullaa, kakkua tai muutakaan hiilarimössöä ei todennäköisesti ilmesty tähän huusholliin. Alkoholitoleranssi jatkuu nollalinjalla.

Tavallisen ihmisen arvokasta työtä

Torstai 24.11.2011 - Kauko Niemi

Viisi vapaaehtoistoimijaa saa ensimmäisen kerran myönnetyt oikeusministeriön demokratiapalkinnot. Palkinnon tarkoitus on tehdä tunnetuksi suomalaista demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa.

Huomenna jaetaan Eläinsuojeluyhdistysten Topeliuspalkinto, joka kuuluu myös samaan sarjaan, vapaaehtoiseen, hyvään toimintaan.

Demokratiapalkinnon saavat Eläkeliiton Ylistaron yhdistys, Käpy - Lapsikuolemaperheet ry, Luetaan yhdessä -verkosto, Otto-Ville Mikkelä ja Regina Wittsberg.

Palkinnot jaetaan nyt ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna palkinto toteutetaan oikeusministeriön, Raha-automaattiyhdistyksen, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n ja Ylen Ykkösen aamu-tv:n yhteistyönä.

Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 kunniaksi palkinnon teemana oli vapaaehtoistoiminta.

Demokratiapalkinnon tarinat ovat monin verroin koskettavampia kuin yhdenkään julkkiksen vääränlainen pukeutuminen, joka toinen kuukausi julkisuuteen lausuttu erouhkaus tai törttöily jossakin tapahtumassa.

Yksi suurimpia vapaaehtoistoimijoita ovat koiraihmiset. Suomessa erilaisissa koirakerhoissa ja rotujärjestöissä toimii satojatuhansia ihmisiä rakkaudesta eläimiin, ilman palkkaa ja aikaa säästämättä.

Vaikkei demokratiapalkinto tällä kertaa suoraan kohdistunutkaan koiramaailmaan, niin tässä vaiheessa haluan nostaa esiin tämän arvokkaan työn ilman konkreettista rahaa tai muuta palkintoa.

Ilman huikeaa määrää vapaaehtoistyötä, monen koiran elämä ja erityisesti koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus ja ymmärrys olisivat kovin vajavaisia.

Virallisesti demokratiapalkitut jakavat 10 000 euron summan, jonka tarkoitus on kannustaa toiminnan jatkamiseen, sen kehittämiseen tai vapaaehtoisten kiittämiseen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen luovuttaa palkinnot 8. joulukuuta Vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaarissa Helsingissä.

Levällään kuin koiratieto

Torstai 17.11.2011 klo 11.12 - Kauko Niemi

Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.

Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.

Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.

Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.

Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.

Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.

Pysyvämpään tiedon  säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.

Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.

Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.

Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.

Levällään kuin koiratieto

Torstai 17.11.2011 - Kauko Niemi

Viime viikonloppuna seurasin ajokoirien Suomen Mestaruus ajokoetta Kilpa 2011 tapahtumia netin välityksellä uutisointimielessä, kun Polvijärvelle, Pohjois-Karjalaan ei tuntunut mielekkäältä matkustaa.

Kilpa 2011 oli saanut omat sivunsa, joihin Suomen Ajokoirajärjestön tulospörssisivu tien linkitti. Kennelliiton tiedote ohjasi tapahtuman Facebooksivuille. Tilaisuuden järjestäjän Pohjois-Karjalan Ajokoirayhdistyksen ajankohtaissivulla asia oli mainittu mutta linkitykset puuttuivat.

Käytännössä osoittautui, että Facebook oli parhaiten ajan tasalla. Helppoa se ei ollut. Jos olisi kovasti kiinnostunut mitä ajokoirarintamalla oikeasti tapahtuu, on tieto varsin hajallaan.

Todettakoon vielä, että ajokoiratieto ei ole ainoa koiratieto, joka on hajanaista ja vaikeasti seurattavissa.
Taustallahan on luonnollisesti se, että koiramaailman tieto jakautuu monitasoiseen matriisiin. Rotuja on yli 300. Rotujärjestöjä on melkein yhtä paljon. Toisaalta toiminta hajautuu alueellisiin järjestöihin. Esimerkiksi Ajokoirajärjestöllä on 18 alueellista ajokoiraverkkosivua.

Tuohon toiminnalliseen matriisiin kun yhdistetään tekniikkamatriisi, omine nettisivuineen, Facebookeineen tai rotujärjestöjen tai liittojen tarjoamia verkkoalustoihin, on tietohäkkyrä riittävän monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Sisällöntuottajille se on melkoinen haaste. Tätä virallista puolta höystää ja sekoittaa vielä monet koirakeskustelupalstat.

Viikonlopun esimerkki osoitti, että valmis kansainvälinen tekninen alusta Facebook osoittautuu helpoksi ja nopeaksi tavaksi päivittää tällaista hektistä tietoa. Facebook-tieto tulee ja menee päiväkohtaisesti, muttei ole hallittavissa vaikkapa jälkipolville.

Pysyvämpään tiedon  säilyttämiseen tarvitaan siis tupla tai jopa tripla päivitystä riippuen palveluiden integraatiosta. Ongelmaa monimutkaistaa jatkuva pula ja osaaminen sisällöntuottajista. Joiden pitäisi vielä mieluusti olla osaavia, palkattomia talkooihmisiä.

Verkkopalvelujen kehitys on haasteellista. Erityisen haasteellista on siirtää niin sanotut mainostajat lehdistä verkkoon. Lehtien painaminen pienillä levikeillä on kohtuuttoman kallista verkkoon verrattuna.

Kilpa 2011 oli onnistunut saamaan 82 linkkiä yhteistyökumppanisivuilleen ja kahdeksan etusivulle. Oliko sivu perustettu vain mainostajia varten, vaikka online-tieto pyöri Facebookissa.

Lähivuosien aikana tullaan näkemään monia kokeiluja ja rakennemuutoksia koiratiedon jakelussa.

Hyvinvointiprojekti - Still going strong

Perjantai 11.11.2011 - Kauko Niemi

Hyvinvointiprojektini on nyt kestänyt 27 viikkoa. Viimeisen kolmen viikon aikana painonlasku on ollut pysähdyksissä. Asiasta en ole panikoinut. Olen mieluumminkin antanut elimistölle sopeutumisaikaa. Etenkin kun taas kolmen viime päivän aikana lasku on käynnistynyt uudelleen.

Painon pysähdyksestä huolimatta olen silti edellä suunnittelemaani eli puoli kiloa viikossa. Nyt kokonaispainoslasku on 16 kiloa. Lopullinen tavoite on siis neljän kilon, eli kahdeksan viikon päässä.
Päätavoite, verenpaineen taso on sitä vastoin pysynyt erittäin hyväksyttävällä tasolla.

Ensi viikon keskiviikkona menen Kisakallion testeihin. Silloin paljastuu kuntotasoni virallisesti. Silloin paljastuu sekin, että pitääkö kotivaaka paikkansa, ettei painoa ole lähtenyt juurikaan muusta kuin läskistä. Näin ainakin hartaasti toivon.

Olen seurannut entistä kiinnostuneempana netti ja lehtikirjoittelua karppauksesta. Keskustelu, niin kuin kaikki keskustelu netissä näyttää muuttuvan yhden asian kärjistykseksi ja liippaa läheltä vihapuheita. Todella sääli.

Karppaajat syyttää, jopa uhkaa tutkijoita ja niin sanotun virallisen ruokanäkemyksen puolustajia. Toisaalta yksi maamme korkeimmista ruokaviranomaisista esitti jyrkästi kannan, että ihminen tarvitsee leipää jo kuidunkin takia.

Kaikki karppauskeskustelun osapuolet asettuvat yhden totuuden taakse, vaikka jokainen ihminen on yksilö ja ruoka käyttäytyy eri tavoin eri ihmisten elimistössä.

Kuituakin saa vaikka mistä pellava- ja marjarouhetta  on helppo sekoittaa vaikka minkälaiseen ruokaan. Pellavarouheessa on vain 5 prosenttia hiilihydraatteja.

Sen sijaan, että kiisteltäisiin yksittäisten ruoka-aineiden tarpeellisuudesta pitäisi oppia ymmärtämään ravintokokonaisuutta ja ennen kaikkea kuuntelemaan itseään. Ei jokaisen aterian jälkeen vaan viikkojen kuluessa. Olen aiemminkin painottanut, että ainakin minulla muutokset kestävät 2 – 6 viikkoa. Ja yönylitemput eivät silloin auta.

Siis joka tapauksessa olen tyytyväinen mitä nyt on tapahtunut. Olen myös karppaaja omalla tavallani, vaikken mitään virallista karppaussääntöä noudatakaan tai ainakaan tiedä noudattavani.

Ruoka on minulle edelleen lääke, jota pyritään ottamaan sopiva määrä ja kokonaisuus hahmottuu niin, että hiilareita, propeeneita ja rasvaa on kutakin kolmannes.

Ehkä nämä uuden elämän ensimmäiset 27 viikkoa ovat menneet vieläkin vähemmillä hiilareilla. Sillä ainoa radikaali ruokamuutos on ollut, etten ole toukokuun alusta lähtien syönyt lainkaan leipää tai pullaa. Ja erittäin harvoin ostan ruokaa, jossa tuoteselosteessa hiilareden määräksi on ilmoitettu yli 11 g/100 grammaa kohden.

Toinen radikaali lisäys elämään on ollut liikunta. Olen aiemminkin liikkunut, mutta siitä on puuttunut korkeasykkeiset harjoitteet. Ainakin minulla pitää tulla oikea hiki, ennen kuin alkaa tapahtumaan.

Jotta pääsisit oikeaan käsitykseen, niin kirjanpitoni osoittaa lokakuussa olleen 32 harjoitetta, joihin käytin aikaa yhteensä 42 tuntia. Marraskuu on alkanut 12 harjoitteella ja niihin olen käyttänyt aikaa 13 tuntia.

Parhaillaan on pieniä moodinvaihto-ongelmia. Päälajina on ollut fillarointi ja kelit eivät ihan satasella suosi lajia. Nyt on miettimisen paikka kuinka pystyn tekemään korkeasykkeiset harjoitteet kun, edelleenkään en pysty juoksemaan.

Liikuntaa teen Suunnon sykemittarin laatiman kunto-ohjelman opastuksella. Tosin näiden harjoitteiden lisäksi tulle helposti hyötykävelyä 8 – 14 kilometriä päivässä.

Samat uutiset kuvilla ja ilman

Torstai 3.11.2011 - Kauko Niemi

Mediataloille on päivän sana tuottaa sisältöä mahdollisimman halvalla. Parhaillaan luovutaan erityyppisten kanavien luontaisista ominaisuuksista ja mahdollisuuksista.

Eilen Sanoma Osakeyhtiö ilmoitti yhdistävänsä Nelosen Hesariin. Siis printti ja tv paketoidaan yhteen ja samaa kamaa pusketaan ulos kahdesta eri ominaisuuksilla varustetusta kanavasta.

Tämä asia on pyörinyt pitkään käytännön tasolla päässäni sen jälkeen kun siirryin nettiradion suurkuluttajaksi. Eli nettiradioni on aina päällä kun koneen ääressä istun ainakin 7 – 16 tuntia vuorokaudessa. Uutis- ja ajankohtaisnarkomaanina eniten kuuntelen YLE:n Radio Suomea. Mainoksia ja hömppää en oikein jaksa sietää.

Useamman kuukauden aikana tapoihini kuului myös avata televisio kerran illassa 20:30 katsoakseni YLE:n illan pääuutislähetyksen. Varsin nopeasti käytännössä selvisi, että YLE:n organisointi jo Jungerin aikakaudella on ryhtynyt toimimaan.

Sanasta sanaan samat uutiset tulevat useamman kerran radiosta pitkin päivää ilman kuvaa ja illalla televisiosta kuvan kanssa.

Radion kuuntelijoille juttu on rakennettava, niin että uutinen avautuu ilman kuvaakin. Mikä sitten jää television rooliksi – ei mikään. Televisio ei pysty tarjoamaan mitään lisäarvoa illan yleisölleen.

Nykyinen uutiskuvitus ei juuri anna mitään – rikospoliisi tutkii asiaa ja kuvana poliisin toimitalo tai tienvarressa oleva kyltti tai poliisiauto suoraan arkistosta. Jutta Urpilainen tai Jyrki Katainen antaa lausuntonsa Kreikan tilanteesta Eduskuntatalon käytävällä. Ainoa visuaalinen elementti on se, millainen jakkupuku Urpilaisella on tänään, jos se jotakin kiinnostaa. Asian sisältöä se ei kuitenkaan täydennä.
Ylen sääkartoilla saattaisi olla jokin lisäarvo radiossa luettuihin säätietoihin verrattuna, jos säätiedot eivät olisi niin epäluotettavia. Netissä Norjalaiset tarjoavat monin verroin tarkempaa tietoa paikkakunta- ja tuntikohtaisesti.

Toisinkin päin voi tehdä havaintoja, jossa jakelukanavalla ei enää ole mitään lisäarvoa. Päivän mittaan kuulee radiosta Aamu-tv:n haastatteluja ja asiantuntijoita. Tosin iltapäivällä ei enää kerrota, että nämä näkemykset ovat jo aamun kamaa. Tilanne paljastuu silloin haastateltava vahingossa sanoo, ja leikkaajalta jää huomaamatta, että tänne tv-studioon tullessani kysyin tätä taksikuskilta.

Pian siis Helsingin Sanomien aineisto pyörii Nelosella ja arkistosta saadaan sopivaa kuvaa poliiseista, valtion virastoista jne. Ja halvalla päästään, kun Sanomat on sanellut myös tekijänoikeudet tähän kaavaan.
Näin jää kanavien ominaisuudet hyödyntämättä. Palkkalistoilla voi olla myös halvempia ja vähemmän luovia graafikoita ja kuvaajia.

Uskon ja toivon, että jonakin päivänä joku viisas keksii huikeaksi menestyskonseptikseen hyödyntää jakelukanavan suomia hienouksia ja vahvuuksia.

Tämän vuoden ylivoimaisin turhake

Tiistai 25.10.2011 - Kauko Niemi

En todellakaan keksi ainuttakaan etua miksi vessapaperirullan hylsy pitäisi huuhtoa vessanpöntöstä alas. Ensimmäinen koira on sitä vastoin saanut siitä suolitukoksen. Milloin on lapsen vuoro?

Yleensä tuotteita kehitetään ja vanhoja parannellaan, jotta käyttäjä saisi jotakin selkeää etua joko toiminnallisesti tai taloudellisesti. Veikkaan, että huuhdeltava vessapaperirullan hylsy tuo vain harmia yhdelle jos toiselle.

Vanha hyvä konsti on tehdä rullan hylsystä puuhapaketti koiralle piilottamalla hylsyn sisään ruokaa. Pienen askaroinnin jälkeen koira saa toiminnan palkkioksi namia.

Nyt huuhdeltavaa hylsyä ei kannata antaa lemmikin leikkikaluksi. Vessapaperivalmistaja Georgia-Pacific Nordicille on tullut tällä viikolla kuluttajapalaute huudeltavan hylsyn koiralle aiheuttamasta suolitukoksesta.
Samanaikaisesti Facebookissa leviää viesti, jossa koiranomistajia varoitetaan kyseisen paperirullan vaaroista.

Turun Sanomissa markkinointijohtaja Heidi Toivola Georgia-Pacific Nordicilta pitää tapausta valitettavana, mutta muistuttaa, ettei hylsy ole elintarvike eikä syötäväksi tarkoitettu. Toivola kehottaakin kuluttajia noudattamaan varovaisuutta lemmikkieläinten ja lasten kanssa.

Veteen joutuessaan hylsy hajoaa. Täytyy muistaa, että olemme tutkineet hylsyn käyttäytymistä putkistossa, ei suolistossa, Toivola sanoo.

En ole noihin testeihin tutustunut, mutta minun vessani huuhtelu kestää korkeintaan 10 sekuntia ja siinä ajassa hylsy tuskin sulaa hajulukkomutkissa. Vielä pahempaa on opettaa ihmisiä työntämään mitä milloinkin vessanpönttöön.

Aika harva on niin merkkiuskollinen vessapaperin käyttäjä etteikö ostaisi milloin mitäkin paperia tarjouksesta riippuen ja muistaako mikä hylsy menee paperikeräykseen ja mikä pönttöön. Ei varmasti. Helsingin Vedestä oltiinkin jo huolestuneita tämän kulttuurin löystymisestä. Löytyyhän puhdistamoiden siivilöistä jo nytkin mitä ihmeellisimpiä asioita.

Leikkeihinsä Flush&Go-vessapaperirullan saanut koiranpentu on huhujen mukaan hoidettavana eläinlääkärissä suolitukoksen takia. Tukosta yritetään hoitaa parafiinillä. Kyseinen koira on tiettävästi nesteytetty ja kipulääkitty, eikä se pysty syömään tai juomaan itse.

Jos tällaisella keksinnöllä olisi selkeä etu tässä maailmassa, jossa harvoilla on vesivessa, ja joilla on rajoitukset kuinka monta paperirepäisyä saa käyttää yhdellä istunnolla.

Itse en keksi ainuttakaan etua - vain pelkkiä haittoja. Olen valmis antamaan kannatusääneni, kun valitaan tämän vuoden turhaketta.

Peruutus onkin vahvistus

Maanantai 17.10.2011 - Kauko Niemi

Pian on asiaa tietosuojavaltuutetulle ja tai kuluttajavirastoon. En halua huipputarjouksia sähköpostiini. Tai en halua olla lähettäjien rekistereissä. Etenkään kun en tietoisesti ole huomannut koskaan painaneeni sellaista linkkiä/nappulaa, jossa tilaan tarjouksia sähköpostiini.

Olen muka tilannut jotakin netistä. Toki näin olen tehnyt ja varmasti teen edelleenkin. Olen muka osallistunut johonkin kilpailuun ja kilpailuehdoissa on kytkykauppana tullut nämä tarjouskirjeet. Tunnustan, etten aina lue tarkasti kilpailuehtoja. Ehkä pitäisi.

Nopeampaa, helpompaa ja yksinkertaisempaa kuvittelisi olevan peruuttaa tarjouskirjeet, kuin lukea pitkiä sopimustekstejä - jos sellaisen tarjouskirjeen on tietämättään tilannut.

Tulkintani on nyt sellainen, että peruutuslinkki onkin osoitus toimivasta sähköpostiosoitteesta. Olen näet peruuttanut huipputarjous.com tarjouskirjeen useampaan otteeseen ja tänään tarjouskirjeitä tulikin sitten jo kolme kappaletta. Eli jokainen peruutus on tulkittu toimivaksi sähköpostiosoitteeksi ja eikun rekisteriin. Yksi huipputarjouksista tulee osoitteeni, jota en satavarmasti ole käyttänyt yhdessäkään kilpailussa enkä nettiostoksessa.

Suomessa on laki rekistereiden ylläpidosta, jota huipputarjous.com luulisi kunnioittavan. Tai voihan olla, että huippuhaittapalvelu pyörii jossakin maailmalla vaikka tänäänkin tarjottiin kolmeen kertaa 7 päivää lehden tilausta. No Seiskalle tämä tuskin on mikään imagokysymys. Jollekin se saattaisi olla.

Toiminnan sijoittumisesta Suomen rajojen ulkopuolelle viittaa myös se, etteivät tänään ääkköset ja öökköset osuneet ihan kohdalleen. Tilalla oli kauko-idän häkkyröitä.

Huipputarjouksen lopetuslinkistä avautuu oikein lomake, jossa kysytään syytä lopettamiseen. Siinä on myös kommenttikenttä. Nyt olen kirjoittanut siihen pitkät löpinät miksen halua näitä kirjeitä – hyvällä ja pahalla. Tämä on tietysti myös hyvä testi, onko vastaanottajapäässä yhtään Suomenkielen ymmärtäjää.

Vaikka olenkin tässä käyttänyt esimerkkinä huipputarjous.com-toimintaa, se ei ole ainoa taho. Rekistereitä pitää ainakin Suomen markkinointirekisteri Oy, Etupostitus, postitus.etusi@gmail.com (emailer@benefitor.com), viimemainitulta tulee sentään sähköpostitse vahvistus rekisteripoistosta ja luvataan ettei enää tule postia.

Lue myös boikottilista tuotteista

Kirjoitin itselleni reseptin, kun lääkärit eivät sitä kirjoittaneet

Lauantai 15.10.2011 - Kauko Niemi

Ajattelin raottaa terveysprojektiani 10 viikon välein. Sen lyhyemmillä jaksoilla tuskin tapahtuu mitään pysyvää. Sorry vaan te viikon kuurilaiset, jotka iloitsette kahden kilon nesteen poistumisesta ja joka tulee takuu varmasti seuraavalla viikolla takaisin.

Tämä on nyt kuitenkin väliraportti. Sen verran selkäytimessä journalismin henkeä ettei voi olla julkaisematta, silloin kun jotakin merkittävää tapahtuu kuten vaikka tänään.

Koko projektihan lähti liikkeelle siitä, etten halua syödä lääkkeitä. Tässä tapauksessa verenpainelääkkeitä. Aika ajoin se on ollut koholla ja kun lääkärit eivät kirjoita reseptiä kaikkein tehokkaimmaksi todetulle lääkkeelle, niin kirjoitin sen itse. Riittävä liikunta ja painonpudotus.

Tämän aamun mittauksissa alin lukema oli 124/77/58. Näillä lukemilla pillerit saavat pysyä apteekin hyllyillä. Se on vain vahinko, ettei fillarin kumeista tai kuntosalikortista tai uimalipuista saa Kelalta mitään korvausta.

Toinen uutisoitava asia tälle päivälle on se, että vaaka näytti uutta kymmenlukua. Lopullistahan se ei ole ennen  kuin alkunumero vakiintuu syömisistä ja juomisista riippumatta. Tämä on jo siis toinen kymmenluvun vaihtuminen tässä projektissa 24 viikon aikana.

Suositukset kertovat, että noin viisi kiloa on vielä jäljellä. Oma tuntemukseni sitten ratkaisee ovatko suositukset minulle sopivia vai ei. Siis noin 10 viikkoa. Se on kuitenkin lyhyt jakso ihmisen elämässä.

Maltti on valttia tässäkin asiassa. Henkinen tavoitteeni on ollut 0,5 kiloa viikossa. Hieman olen aikataulusta edellä, vaikka aika ajoin onkin näyttänyt, ettei tapahtuisi mitään.

Perusajatus pyörii kahdessa asiassa. Pitää kuluttaa enemmän kuin syö. Itsestään selvyys, jota tulee harvemmin mietittyä. Tänään vedin fillarilla kovan treenin keskisykkeellä 132 ja maksimi 165. Se kulutti 685 kcal energiaa. Tuon energiamäärän voi helposti saada viidessä minuutissa takaisin syömällä yhden viattoman hampurilaisen.

Liikuntaa tee Suunnon sykemittarin laatiman ohjelman mukaan (Suunto M5 / kunnon kohottaminen)

Toisena viisautena yritän ymmärtää kropan käyttäytymistä. Kokemukseni mukaan se panee hanttiin kaikkea muutosta jopa kuusi viikkoa. Muutokset ovat hitaita. Päivän parin heilahtelut eivät juurikaan kerro mitään. Kroppa on erittäin huolissaan kantajastaan. jos jostakin tulee puutosta, niin se rupeaa säästämään pahojen päivien varalla. Jos rasvan saanti loppuu, se alkaa käyttämään mahdollisimman vähän rasvaa ja säästää loput vyötäröllesi.

Tämän takia shokkidietit eivät onnistu, eikä kevyt tuotteet tuo toivottua tulosta.
Olen muutan kerran pitänyt paastopäiviä, kun pahasti jumittaa. Mutten koskaan kahta paastopäivää peräkkäin. Yhden päivän voit huijata, ettei kroppa muuta käyttäytymistään ja aineenvaihdunta jatkaa normaalia elämäänsä.

En siis laske kaloreita enkä punnitse ruoan määrää. Nopeathiilarit ovat toistaiseksi pannassa ja tutkin ostosten tuoteselosteen ja energiamäärät.

Nämä ajatukset eivät siis perustu mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan yksinkertaisesti minulla ne toimivat. Ja jopa tunnen kuinka ne toimivat. Ja lisäksi niitä on toistettu niin monta kertaa, ettei mukana ole pelkkää sattumaa.

Edellisessä katsauksessani puhuin muun muassa juomisen ja syömisen sekoittumisesta. Se on edelleen hankala asia, joka ei ole vieläkään hallussa.